Kuvien käyttäminen ilman lupaa on tekijänoikeusrikos. Tämän blogin kuvia ei saa käyttää virtuaalikenneleissä eikä muissakaan samantyyppisissä asiayhteyksissä.
Tänään kävimme Kokkolan ryhmänäyttelyssä ryhmille FC1 ja FC2. Siellä tuomarina oli Päivi Eerola. Paikalle oli muutenkin mukava mennä, koska sinne tulivat kaikki tutut sheltti-ihmiset sekä tietysti Linda eli Lexien kasvattaja. Häntä oli ihana nähdä pitkästä aikaa. Saimme taas mukavia vinkkejä tulevaisuutta varten.
Today we went to Kokkola to group dog show for FC1 and FC2. Today judge was Päivi Eerola. It was nice to go there, because all the friendly sheltie owners were there and of course Linda, Lexies breeder. It was very nice to see her since it's been a while. We got some nice tips again for the future.
Shelttien arvostelu aloitettiin klo 10 aikaan. Aluksi kehään menivät urokset ja sitten nartut aloittivat junnukehällä. Tuomarin kaverina oli varmaankin kaksi harjoittelevaa tuomaria, jotka hieman saivat tahtia pysymään kohtuullisena, joten kauhea kiire ei onneksi ollut. Ei siis toisintoa Kuopiosta. JEE! Saimme rauhassa harjoitella ja katsoa liikkeet ennen kehää.
Shelties ring started at 10 o'clock. First males went to ring and then bitches started with junior ring. Judge had some company, I think they were trainee judges. They slowed the beat a little, so there were no rush. Not like in Kuopio! Jee! We had some time to train and see, how we moved before the ring.
Tänään kehään meni vain Lexie, koska Viivillä oli kehittynyt kaksi viikkoa sitten todella pahaksi ihottuma takajaloissa. Lääkäri epäilee syyksi allergiaa. Ihottumaan lääkäri määräsi antibioottisalvaa, joten emme voineet antidoping-sääntöjen takia osallistua. Lopetimme kuurin keskiviikkona, joten seitsemän päivän karenssilla emme voineet osallistua.
Today only Lexie went to ring, because Viivi had a very vicious rash at her back paws. Doctor suspects allergy. Because doctor subscribed us a antibiotic salve, so we had to stay out of the ring because of the antidoping rules.
Kehä meni hienosti. Osasimme kulkea kauniisti ja paikallakin me pysyimme pentumaisesti aina välillä hieman liikkuen tietysti, mutta perusasento oli kunnossa koko ajan. Olin ylpeä neidistä. Valitettavasti emme tuloksessa nähneet kaikkea tätä, koska saimme arvosteluksi H:n eli hyvän.
Ring went great. We could move beautifully and we stood put as a puppy can - by moving sometimes, but the basic pose was good all the way. I was very proud of my girl. Unfortunately we did not see that in the results, because we got only H as Good.
Viimeinen lomaviikko alkoi sitten kuitenkin. Vielä muistan ajan, kun aloittelin ensimmäistä lomaviikkoa kovan kouluvuoden jälkeen. No, ei anneta sen masentaa. Elämään tulee taas mukavaa vaihtelua, kun pääsee ns. "ihmisten ilmoille".
Sadly last week of holiday started. I still remember the time, when I started my holiday after hard school year. Well, we won't let that put us down. I'll get some new winds to my life, when I go there where other people are.
Kuopio KV 7.8.2011 - Kuopio International
Sunnuntaina oli Kuopiossa kansainvälinen koiranäyttely. Lähdimme kokeilemaan Viivin ja Lexien kanssa taas onneamme. Lexie tosin nyt ensimmäisen kerran junnuna. Tuomarina Kuopiossa olisi Rainer Vuorinen - tunnettu tuomari ja etenkin näyttelykäyttäytymisen asiantuntija.
There was international dog show at Kuopio on Sunday. We decided to go and try our luck there with Viivi and Lexie. Lexie went in the ring as junior for the first time. Judge was Rainer Vuorinen - known judge and expert on show behavior.
Lähdimme aamuisella ajelemaan vähää ennen kuutta kohti Kuopiota. Olin pessyt ja trimmannut tytöt edellisenä iltana, joten kaikki oli valmista itse näyttelyä varten. Shelttien kehä alkoi klo 9, joten olisimme paikalla ihan ajoissa. Yleensähän aloituksessa menee aikansa ja urokset olivat ensin kehässä, joten saisin puunata tytöt rauhassa kehää varten. Ehtisimme myös hieman totutella ympäristöön.
Early on Sunday morning we left and headed towards Kuopio. I had washed and trimmed girls last night, so everything was ready for the show. Shelties ring would start at nine o'clock, so we would be there on time. Usually the starting takes time and males are the first one to go, so I will get some time to ruffle the girls for the ring. We could even get to know the area.
Matka meni mukavasti ja rauhallisesti. Mitään ihmeellisempiä ei tapahtunut. Tytöt nukkuivat rauhallisesti koko matkan häkissä. Olimme noin yhdeksän maissa siellä ja lähdimme tavaroinemme kohti kehää. Uroskehä oli juuri alkanut, kun kävelimme ohitse sen pystyttämään teltan. Petri lähti teltan pystytyksen jälkeen katsomaan, mikä kehä olisi menossa ja kuinka kiirus meillä olisi. Sitten selvisikin, että tuomari oli hyvinkin nopea, koska uroskehä oli ohitse melkein puolessa tunnissa. Teltan pystytyksen jälkeen aikaa ei koirien puunaukseen ollutkaan kauaa ja meillä tuli kiire.
Ride to Kuopio went nicely and calmly. Nothing much happened. Girls slept calmly in the cage the whole trip. We were at Kuopio around nine o'clock. We headed to ring with our stuff. Males had started already, when we passed by the ring. We put up our tent and Petri went to
see, which male ring was on and how should I hurry. Then it came clear that the judge was very fast, because he had done males in half an hour. After putting up the tent I had not much time to ruffle up my dogs.
Kehät menivät vauhdikkaasti ja molemmat tytöt saivat erittäin hyvät arvosanat. / Both rings went past quickly and our both girls got very good grades.
Tämän näyttelykerran jälkeen aloitan varmemman tuomariselvityksen. Taidan pyytää erään serkkutytön apua ko. asian kanssa. Loppusyksystä olisi tarkoitus lähteä myös sille kasvattajakurssille, että pääsisimme hieman erilaiseen maailmaan tutustumaan muutenkin.
After this show I will start to keep my own judge register. I will ask some advice from my one special cousin. In the late autumn I will go to breeder course.
Joskus aika kuluu nopeasti, mikä tapahtui varsinkin nyt kesälomalla. Petri aloitti kesälomansa heinäkuun ensimmäisinä päivinä ja siitä se sitten lähti. Aika kului uskomattoman nopeasti, kun puuhastelimme yhdessä ja koirien kanssa kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä.
Sometimes time fly, which happened now on our summer vacation. When Petri started his summer holiday at the beginning of July, flying started. Time went by so fast, when we did things together and with our little doggies.
Koiranäyttelyt - Dog shows
Heinäkuussa ei ole ollut kuin Oulun isot KV-näyttelyt 16.-17.7.Äimäraution raviradalla. Niihin veimme Viivin vain, koska Lexiellä oli vielä paljon kehittämistä kehossaan. Toisaalta hieman mietitytti aluksi jättää Lexie kokonaan käyttämättä, mutta jälkeen päin ajatellen trikkityttö ruskealla selällä ei ehkä ole kaikkein paras vietäväksi, jos haluaa menestystä. Seuraava etappi on meillä Lexien kanssa Kuopio viikon päästä.
On July there was only one big international show - Oulu International on 16th and 17th of July in Äimärautio racetrack. We took there only our Viivi, because Lexie has a little development to do. On the other hand I thought about it much did I do a right thing, but maybe a tricolor girl with brown back wouldn't show of well, if you aim for success. Next show in our calendar is in Kuopio next weekend.
OULU - lauantai 16.7. - Tuomarina Andrew Brace
Lauantai oli "ihanteellinen" päivä koiranäyttelylle. Koko päivän satoi vettä kaatamalla, joten koirien näyttäminen parhaimmillaan, varsinkin pitkäkarvaisilla roduilla, oli todella vaikeaa. Tämä päti siis myös sheltteihin. Miten saisit pörröiseksi koiran, joka on kauttaaltaan märkä ja kostea?
Saturday was "ideal" day for dog show. It rained all day really heavy, so showing a dog at her best, specially with long coated dogs, it was a little bit difficult. This with shelties was same thing. How could you puff up a dog, which was all wet and damp?
Lauantaina shelttien kehä oli nro 36 ja se sijaitsi nurmikolla keskellä ravirataa. Hieman pelotti, miten tallautunut ja mutautunut nurmikenttä olisi lauantaina. Toisaalta kaikki koiraihmiset olisivat samassa jamassa. Shelttien näyttäminen alkoi klo 10.30 ja nartut olisivat kehässä klo 12 alkaen. Lauantaina shelttejä oli ilmoittautunut näyttelyyn huimat 72 kappaletta: 2 pentua, 23 urosta ja 47 narttua.
On Saturday shelties ring was number 36 and it was in the grass in the middle of racetrack. I was a little bit scared of how muddy would a grass field be on Saturday. On the other hand, every dog owner was at the same situation as us. Sheltie show started at 10.30 and bitches were at the ring at 12 o'clock. On Saturday there were lots of shelties in the ring - total 72: 2 puppies, 23 males and 47 bitches.
Saavuimme Peten kanssa kentälle noin tuntia ennen narttujen kehää. Tuomari oli ollut todella nopeana, joten aikataulussa oli pysytty hyvin. Tämän vuoksi ei onneksi tullut mitään turhaa odottelua. Pystytimme telttamme ja huokaisimme hetken koirien kanssa suojassa sateelta. Paikalla oli ihmeellisesti useampi teltta, joten pystytimme sen jonon jatkoksi kehän ympärille. Aloin laittaa Viiviä kuntoon pian sen jälkeen ja Petri lähti kuvailemaan koiria ja aluetta.
We arrived with Pete at the ring about an hour earlier than the bitches ring started. Judge was a very speedy man, so there wouldn't be any vain waiting. We put up our tent and took a minute out of the rain with our dogs. Amazingly there were lots of tents in the area, so we put up ours in the line with others around the ring. I started to make up Viivi and Petri went and started to photograph the dogs and the area.
Toivoin välillä, että pahin sade menisi ohitse meidän vuoron ajaksi, mutta toive oli turha. Vettä satoi yhä vain enemmän ja enemmän. Harjoittelin hieman hetken Viivin kanssa telttojen takana eli palautin mieleen, miten täällä toimittiin. Tämän jälkeen Petri tuli ilmoittamaan, että nyt menkää kehään. Juoksimme paikalle ja seisoimme jonossa muiden koirien kanssa. Avoimessa luokassa oli 13 narttua.
I hoped time to time, that the worst rain would be over by the time it was our turn, but the hope was vain. It started to rain more and more. I practiced with Viivi a little while at back of tents or I tried to memorize her how to behave in a ring. After that Petri came and told me that it was show time. I ran at the ring and went standing in the line with others. There were 13 bitches in the open class.
Yleisesti kehämme meni mainiosti. Viivi osasi olla pöydällä hyvin minun "pienellä avustuksella". Mies-tuomari on aina pelon aihe, mutta nyt "pieni nipistys" kainalosta poisti pelon. Viivi osasi olla pöydällä hyvin ja antoi tuomarin hipelöidä sen, minkä hän halusi. Tämän jälkeen vuorossa oli kävely ympäri kerran sekä edestakainen liike. Ne menivät aivan uskomattoman hienosti. Tuloksena olikin siten ERI eli erinomainen. Kilpailuluokassa kiersimme kehää yhdessä kaikkien muiden ERIn saaneiden kanssa. Juoksimme hetken neljäntenä, mutta sitten Seija Sandran kanssa siirrettiin eteemme neljänneksi. Tämä ei haitannut, koska saimme ensimmäisen ERIn tänään.
Generally our ring went very well. Viivi knew how to stand on the table with my "little assistance". Male judges are always a scary thing, but now my "little pintch" under the arm pit removed that fear. Viivi stood on the table well and let the judge to examine her. After that we walked around the field once and then went fort and back. Those both walks went great and result was ERI as excellent. In competing class we runned around the ring with others ERI's. We ran a while as fourth but then Seija with Sandra tood our place. It was ok, because we got our first ERI today.
Häivyimme paikalta pian tämän kehän jälkeen, koska minä vapisin kylmyydestä läpimärkänä. Toisaalta siellä sateen keskellä ei kiinnostanut seisoskella kauaa oleskeli sitä teltassa tai ei. Vaikka olin märkä, olin onnellinen, koska tämä oli mahtava päivä Viiville. Saamme lisätä punaisen nauhan pakettiimme. Iloa ei haitannut myöskään se, että illalla kotona minulle nousi vilustumisesta pieni kuume - 38 astetta. Seuraavan päivän osallistuminen olisi siis vaarassa. Onneksi kuume laski seuraavaksi aamuksi ja pääsimme näyttelyihin osallistumaan.
After our ring we took off quite fast, because I was all wet and I shivered because of the coldness. On the other hand who would want to stand in the rain? Although I was all wet, I was happy, because this was a great day for Viivi. We can now add a red ribbon in our show package. My joy lasted though in the evening I developed a fever - 38 degrees. Attending the next show on Sunday was in danger then. Happily the fever went away during the night and we were able to go to the show.
Sunnuntai - 17.7. - Tuomarina Lena Danker
Sunnuntai oli päinvastainen päivä lauantaihin verrattuna. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja tuuli viilensi mukavasti ilmaa aina pienillä puuskillaan. Ilma oli siis täydellinen koiranäyttelylle: ei liian kuuma, mutta ei liian kylmäkään. Lauantaina jouduimme kehään 23, joka sijaitsi uloimmalla reunalla ravirataa. Pääsimme nyt kulkemaan onneksi hiekalla emmekä märällä nurmella. Sunnuntaina esittelyssä oli yhteensä 47 shelttiä: 2 pentua, 15 urosta ja 30 narttua.
Sunday was an opposite day compared to Saturday. Sun was shining from cloudless sky and little wind cooled nicely the air with little whirls. Weather was perfect for a dog show: not too hot and not too cold. On Saturday shelties were in the ring 23, which was on the outer ring on the racetrack. We could now walk on the track and not on the wet grass. On the Sunday show there were 47 shelties: 2 puppies, 15 males and 30 bitches.
Lena Danker oli tiukka tuomari, mutta hidas. Hänellä oli vielä mukanaan aputuomari, joka hidasti hommia todellakin. Shelttien kehä alkoi klo 10 ja narttujen kehän piti alkaa klo 11, mutta oikeasti pääsimme kehään vasta noin tunnin päästä siitä. Hän ja aputuomari kävivät koirat perusteellisesti lävitse, joka toisaalta oli hyvä juttu, mutta toisaalta aikaa vievä asia. Tuomarissa ei tänään nähnyt hyviä trikkejä lainkaan eli yksikään tricolor ei saanut sunnuntaina ERIä, vaan jopa EH:n tai H:n. Meidänkin tuloksemme oli EH eli Erittäin Hyvä. Saimme kuitenkin onneksi EH:n, koska osa parhaista trikeistä sai jopa H:ta.
Lena Danker was a very strict judge, but slow. She had with her a judge student learning the judging which slowed all the thing. Sheltie ring started at 10 and bitches ring was supposed to start at 11, but it started about an hour later. Lena and judge student examined the dogs thoroughly which on the other hand was nice, but on the other hand a time spender. The judge didn't see any good tricolors - not a one tricolor got an ERI that day, but they got EH or even H. We got EH as very good too. I was glad that we got EH, because some of the best bitches earlier got even H.
Rinkimme meni todella mukavasti. Viivi liikku hyvin, mutta hieman oli hermostuneisuutta ilmassa enemmän. Se voi johtua siitä, että ympärillä oli nyt enemmän ihmisiä, kun lauantaina kehän laidalla ei ollut ihmisiä juuri lainkaan. Viivi täten kiinnitti hirveästi huomiota kaikkiin tapahtumiin kehän laidalla. Yritin parhaani saada Viivin huomion itseeni, mutta ilmeisesti emme siinä onnistuneet kovin hyvin. Tuomari kävi Viivin todella perusteellisesti lävitse ja kuuntelin samalla arviointia. Tulos ei ollut huono, mutta hieman pettymys.
Our show went quite nicely. Viivi moved well, but there was a little nervousness in the air. It may be it, that there were more people standing around the ring now than on Saturday. Viivi noticed every little thing around the ring. I tried to make a contact, but we didn't do well in that. Judge examined Viivi very thoroughly and I listened. Result was not bad, but it was a bit of a disappointment.
Koska sunnuntai oli mukavan aurinkoinen päivä verrattuna lauantain sateiseen päivään, unohdimme tietysti aurinkorasvat kotiin. Tuloksena oli meillä molemmilla kaunis rusketus, joka muutaman päivän päästä kuoriutui pois.
Because Sunday was a nice sunny day compared to Saturdays rainy day, we forgot to take sun lotion with us. As a result we both got nice tan, which pealed off couple days later.
Oulun näyttelyn tulokset yleisesti - General results from Oulu International:
Lauantai - Saturday (72)
Tuomari - Judge: Andrew Brace
ROP - BOB - Pikikuonon Brad Pitt (Leinonen Suvi, Iisalmi)
VSP - BOS - Magicgirl (Myyry Katja & Tuominen Janne, Kemi)
CACIB uros - Pikikuonon Brad Pitt (Leinonen Suvi, Iisalmi)
CACIB narttu - Magicgirl (Myyry Katja & Tuominen Janne, Kemi)
SERT - CC uros - Rannerdale Oliver Twist (Karlsson Pirkko, Grängesberg Sweden)
SERT - CC narttu - Magicgirl (Myyry Katja & Tuominen Janne, Kemi)
ROP - BOB Veteraani - Sound's Morning Cloud (Kaltakari Aini & Kaisa, Kello)
ROP - BOB Juniori - Scandyline Gold'n Yellow (Veijo Tervakangas, Kuhmo)
ROP - BOB Pentu - Smartteams True Lady (Tyni Seija & Sipola Juha, Kiviniemi)
ROP - BOB Kasvattaja - Kennel Pikikuonon (Hiljanen Sari, Lievestuore)
Sunnuntai - Sunday (47)
Tuomari - Judge: Lena Danker
ROP - BOB - Pikikuonon Brad Pitt (Leinonen Suvi, Iisalmi)
VSP - BOS - Myhappiness Apple Of My Eye (Peltomaa Nina, Pietarsaari)
CACIB uros - Pikikuonon Brad Pitt (Leinonen Suvi, Iisalmi)
CACIB narttu - Myhappiness Apple Of My Eye (Peltomaa Nina, Pietarsaari)
SERT - CC uros - Lemmikkipolun Speedy Gonzales (Maiju Mertala, Oulu)
SERT - CC narttu - Myhappiness Apple Of My Eye (Peltomaa Nina, Pietarsaari)
ROP - BOB Veteraani - Sound's Morning Cloud (Kaltakari Aini & Kaisa, Kello)
VSP - BOS Veteraani - Susadan David Beckham (Turtinen Heli, Oulu)
ROP - BOB Juniori - Jeonan Amazing Star (Viita Heidi, Tornio)
ROP - BOB Pentu - Cinnamon (Iina Hautala, Kello)
Reissussa Lapissa ja Norjassa - On trip to Lapland and Norway
Näyttelyitä ennen kävimme pienellä lomareissulla Karigasniemessä ja Norjassa. Vietimme pienen viiden päivän loman siellä suunnalla. Ohjelmassamme oli ulkoilua ja matkailua Norjaan. Koirat pääsivät myös harjoittelemaan pidempää ajomatkaa. Valitettavasti Norjan puolelle emme koiriamme voineet viedä passien puuttumisen takia, mutta ne pääsivät viettämään aikaa Lapin luonnossa siitä edestä. Matkan aikana pysähtelimme tietysti aina välillä, jotta nestehukka ei iskisi tai sitten pissat eivät tulisi autoon.
Before shows we took a holiday trip to Karigasniemi and Norway. We spend a little five day holiday there. On schedule was being outdoors and traveling in Norway. Our little ones got some training of long road trips. Unfortunately they couldn's come to Norway with us because of the passport problem, but they got to spend some time with us in the Lapland. On our road trip we stopped once and a while to pee and to drink.
Ensimmäinen pysähdyspaikkamme olikin Tornio. Petri lähti hakemaan Haaparannan puolelta meille matkaevästä, joten minä otin tytöt ja kävelimme sitten Torniossa pienen päivälenkin. Petri jätti meidät Suomen puoleiselle rannalle sillan kupeeseen. Sieltä kävelimme kaupungintalolle, kirkolle, museolle ja På Gränsen -ostoskeskuksen ohitse liikenneympyrälle rantaan. Matkalla oli paljon ihmeellistä nähtävää: piisami juoksi tien ylitse veteen edestämme, rannassa oli paljon sorsia ja niiden poikueita sekä tietysti ihmisvilinä ostoskeskuksen ympärillä aiheutti ihmetystä.
Our first stop was in Tornio. Petri went to pick up some food and drinks for us from Haaparanta so me and girls took a day walk around Tornio. Petri left us on the beach near the brigde. From there we first walked to city hall, church, museo and past På Gränsen shopping mall to the beach near the round-about. On out walk we saw some amazing things: a muskrat ran over the road in the water in front of us, on the beach there were lots of ducks and ducklings and of course we were amazed of the fuss around the shopping mall.
Seuraavaksi pysähdyimme Rovaniemellä. Siellä kävimme katsomassa Pukin pajaa ja tietysti ylittämässä "virallisesti" napapiirin. Joimme Peten kanssa myös kahvit sekä hieman nautiskelimme taas yhteisestä ajasta pitkästä aikaa. Mottomme oli, että meillä ei ole mihinkään kiirus.
Next stop was at Rovaniemi. We went to see Santa's Workshop and of course we crossed over "officially" the Arctic Circle. Me and Pete we drank some coffee and enjoyed our time together at last. Our motto to this trip was that we won't hurry around at all.
Teimme tämän jälkeen vielä muutaman pissapysähdyksen, mutta ne eivät enää olleet niin mainitsemisen arvoisia. Saavuimme lopulta myöhään maanantai-iltana perille kohteeseemme Karigasniemelle. Kyllä meitä oli jo odotettukin, joten oli kiva päästä sinne. Purimme tavarat, vaihdoimme tärkeimmät kuulumiset ja häivyimme nukkumaan. Suunnittelisimme ohjelman seuraavana päivänä.
After that we stopped few times to pee, but those were not a stops worth of mentions. At last we arrived to Karigasniemi at late on Monday evening. We were very welcomed, so it was nice to be there. We unpacked our car, talked of the most important things in our lifes and after that we went to bed. We could plan the program next day.
Karigasniemellä pörräsimme vähän siellä täällä. Petri kävi hoitamassa muutaman atk-ongelman, kävimme katsomassa Oskua kalastamassa ja sitten tietysti kävimme ulkomaanreissulla Norjassa. Reittimme kulki Karigasniemi-Kararjok-Lakselv(E6)-Tana Bru(98)-Nuorgam-Utsjoki-Karigasniemi. Matka oli hieno, ilma oli mainio ja kuvaus onnistui Petriltä aivan uskomattoman hienosti. Mahtavia kuvia tuli otettua useampia. Matkan ajan Viivi ja Lexie olivat hoidossa Helga Asikaisen luona. Hän on luokanopettaja Inarissa. Hänellä oli kaksi narttuirlanninsetteriä itsellään, joten tytöt pääsisivät koiraseuraan. Hoitopaikka oli myös mitä loistavin, koska se sijaitsi vähän omassa eristyksessään keskellä metsää luonnon keskellä.
At Karigasniemi we drived aroud the town. Petri fixed some computer problems, we went and watched Osku, when he was fishing and then of course we took that trip to Norway. Our route went like this: Karigasniemi-Kararjok-Lakselv(E6)-Tana Bru(98)-Nuorgam-Utsjoki-Karigasniemi. Trip was amazing, weather was great and Petri shoot some really nice photoes. When we were at Norway, Viivi and Lexie was taken care by Helga Asikainen. She is a teacher at Inari. She's got two Irish Setter bitches so Viivi and Lexie was there with company. That place where they lives was a good place for dogs to be, because it was isolated place in the middle of forest surrounded by wild nature.
Koiravieraita ja Susadanin kasvattipäivät - Dog Visitors and Kennel Susadan's Bred ups day
Saimme leikkivieraita pitkästä aikaa kotiimme, kun Suvi Ylisaari saapui Taiston kanssa meitä katsomaan. Taisto on nuori kääpiöpinseripoika (5 kk), jonka Suvi oli vasta saanut itselleen toiseksi koiraksi. Taistossa riitti virtaa ja hän saikin iltapäiväksi Lexiestä kovan kaverin. Yhdessä ne leikkiä telmivät leikkimisen ilosta. Viivi katsoi vain vierestä ja murisi, jos Taisto yritti tulla Viivin reviirille. Viivistä on tullut kauhea roturasisti, joka pitää vain omanlaisistaan koirista eli shelteistä ja niiden pitää olla myös mielellään trikkejä. Muut eivät kiinnosta meidän isoa neitiä. Iltapäivä meni nopeasti, kun Taisto leikitti Lexietä ja toisin päin. Tämän voisi ottaa joskus uudestaankin kylään tai me voisimme mennä käymään kylässä. Kiitos siis Suville ja Taistolle mukavasta iltapäivästä!
We got our first dog play mate to our home, when Suvi Ylisaari brought Taisto to see us. Taisto is a young Miniature Pinscher male (5 months), which Suvi got a while ago as her second dog. Taisto had a lots of power and he got a buddy of our Lexie. They played together joyfully all afternoon. Viivi didn't warm up to Taisto as Lexie did. Viivi watched them play and showed her teeths if Taisto came close to her. Viivi has got a little racist in her. She is only interested of other shelties, other breeds don't interest her. I hope Taisto and Suvi will come to our place or we go there another time. It was so fun to watch youngster to play. Thank you Suvi and Taisto!
Heinäkuun loppupuolella Susadanin kennelin omistajat Tiina ja Aini Kaltakari järjestivät kasvattipäivät Martinniemessä Haukiputaalla. Osallistuimme tietysti tapahtumaan, koska Viivi ja Lexie saisivat olla siellä oman rotunsa seurassa. Ohjelmassa on syöpöttelyä, valokuvausta, pientä luennointia koirista sekä tietysti uimakokeilua sekä yleensäkin koirien leikkimisen seuraamista. Paikalle saapui iso kasa ihmisiä sekä koiria. Laskimme, että paikalle olisi tullut noin 30 koiraa omistajineen. Aika kului siivillä ja ilta tuli nopeasti. Oli todella kiva osallistua tällaiseen juttuun ja mielellämme osallistumme tällaisiin vastakin.
In the end of July Kennel Susadan's owners Tiina and Aini Kaltakari invited us all to bred up days at Martinniemi Haukipudas. We went there of course, because it was nice to take Viivi and Lexie to spend some time with other shelties. That day we ate, we took some photoes, Tiina and Aini gave us some lectures about shelties and of course dogs played a lot and tried to swim in the ocean. We counted that there were about 30 dogs with their owners. Time fly and evening came fast. It was really nice to get together with others and we come to the next gathering for sure.
Viime viikolla järjestettiin Haukkukeitaalla epäviralliset agilitykisat. Päätimme Viivin kanssa ilmoittautua mukaan. Se olisi meidän ensimmäinen agilitykisamme. Onneksi se oli epis eli pääsimme harjoittelemaan mölleinä kisailua. Tuloksena oli hylly, mutta ei se mitään, koska nopeutta meillä oli ihan mukavasti ja Viivi osasi irrottautua sopivasti jo minusta. Omistaja tosin hieman sekosi jaloissaan ja siitä alkoi alamäki. Voitte katsoa itse ja tuomita.
Last week there were unofficial agilityrace at Haukkukeidas. Me and Viivi decided to go there. It was our first agilityrace. Luckily it was unofficial so we could go there to practice racing. Our result was a fail, but it's ok, because we had lots of speed and Viivi was able to put some pace between us - to be independent. Owner lost her pace on one spot and from there we went down hill. You can watch it your self and judge.
Kitkalla - At Kitka, Posio
Viikonloppuna lähdimme pienelle yllärireissulle Kitkalle, Posiolle. Kaverimme Eeron vanhemmat omistavat sieltä mökin, jonne sitten pääsimme lähtemään pienellä porukalla hieman nautiskelemaan viimeisistä lomapäivistä ja tietysti pelailemaan vähän lautapelejä. Tytöt pääsivät mukaamme tietysti nautiskelemaan pohjoisesta järvimaisemasta.
Last weekend we took of to Kitka, Posio. Our friend Eero's parents own a cottage there, where we were able to go with a small group to spend our last days of holiday and of course to play some board games. Girls came with us to enjoy of the northern lake scene.
Mökillä Viivi ja Lexie saivat olla ulkona suurimman osan ajasta. Yöksi tytöt tulivat tietysti nukkumaan kanssamme samaan tilaan, mutta muuten he saivat juoksennella ja leikkiä pihalla. Muurahaiset tuottivat aluksi hieman ihmetystä, koska ne menivät ilkeästi anturoiden väleihin karvoja pitkin. Kun Viivi tajusi, että hiekkaa kuopimalla ne lähtevät jaloista, ne eivät enää hidastaneet matkaa. Tytöt pääsivät esimerkiksi veneilemään. Aluksi valkoiseen paattiin meneminen oli hieman hankalaa, koska paatin pohjalla oli piskuisesti vettä. Tassut kastuivat, joka ei ollut mukavaa. Pian neidit kuitenkin rauhottuivat ja venereissu meni mukavasti. Rannalle oli kova hinku. Ahdistusta neidit kokivat, kun omistajatar lähti poistamaan talviturkkia. Kauheasti piti haukkua rannalta ja vinkua, kun pää katosi pinnan alle. Kun tulin rantaan, kaappasin vuorotellen molemmat kokeilemaan uimista. Uimisrefleksi löytyi onneksi ja neidit pääsivät rantaan asti.
At the cottage Viivi and Lexie spend most of the time outside. At night they slept at the same place as us, but on day they got to run around and play at the yard. Ants made girls life a little bit difficult at first, because they climbed up to paws, but after Viivi learned that by digging the ground you could get them of the paws, life was easier. Girls got to experience some boating. It was a little bit scary at first, but they settled quite well in the end. Being at boat was ok. Paws got little wet, but that's all. Next experience was swimming. First they barked and whined at beach, when I went to swim and take of my winter coat. After I came to ashore I took one a time to try swimming. It worked nicely and they got back to the beach.
Nyt tämän viikonlopun jälkeen Petri lähtee maanantaina töihin ja minulla loma jatkuu vielä pari viikkoa. Minne kesäloma katosi?
Now after this weekend, Petri goes back to work and I've got two more weeks of vacation. Where did the summer go?
Tänään Haukiputaan Kennelkerho järjesti ryhmänäyttelyn Virpiniemessä ryhmille FC1 ja FC2. Paikkana toimi Virpiniemen liikuntaopisto ja hiihtostadion. Siellä oli meille viritetty kehiä, joilla sitten kävimme koiramme esittelemässä.
Lähdimme "kisailemaan" molempien koiriemme voimalla. Viivi pääsi pitkästä aikaa kehään - katsoisimme, mitä harjoitus on tuonut tullessaan. Lexie taas pääsisi viimeisen kerran pentukehään. Tämän jälkeen näemme Lexien seuraavan kerran Kuopiossa.
Onneksi näyttelypaikka oli lähellä meitä, joten ei tarvinnut pitkästi ajella ja stressata asian päälle. Lähdimmekin näyttelyyn Kimi Räikkönen -asenteella: "Tehdään parhaamme ja katsotaan, mihin se riittää."
Lexie PEK3
Shelttipennut arvioitiin kehässä 5. Tuomarina toimi Hilkka Salohalla.
Lexie pääsi koiristamme kehään ensimmäisenä. Shelttipennut kilpailivat kehässä 5. Yhteensä pentuja oli 8: 2 urosta ja 6 narttua. Uroskehän voitto meni Lemmikkipolun Speedy Gonzalesille eli Speedylle.
Narttukehässä mukana olivat mm. Iinan Asta sekä Seijan ja Juhan omat tytöt Siri, Leidi. Entisiä leikkikavereita siis kaikki tyynni.
Lexiellä kehässä oleminen meni mukavasti. Liikkuminen ja paikallaan oleminen tapahtuvat sillä niin luonnostaan, että Lexietä on todella helppo viedä ja näyttää. Tuomari oli hyvin perusteellinen arvioinnissaan. Hän tutki koirat tarkkaan ja kertoi samalla, mitä oli hyvin ja mitä huonosti. Oli mukava saada "perusteellinen" arvio.
Lopulta tuomarin harkinnan jälkeen selvisimme kolmansiksi pentukehässä eli olimme PEK3. Jäimme ilman kunniapalkintoa, mutta haitanneeko tuo. Olin tyytyväinen suoritukseen. Tästä on hyvä lähteä tällä kokemuksella junnukehään loppukesästä. Annetaan turkin ja muotojen kehittyä.
Hauskinta oli huomata pentukehässä, että Lexie ja Leidi olivat joukon pienimmät ja siroimmat. Tuomari tykkäsi tänään enemmän jykevämmistä ja isommista tapauksista. Meidän pienten pitää vielä kasvaa ja kehittyä.
Viivi AVO-EH
Viivi osallistui tänään ensimmäisen kerran avoimeen luokkaan. Pidimme harjoittelutauon nuorten luokan jälkeen. Harjoittelimme oikeaa askellusta ja oikeaa tyyliä, miten mennään. Toisaalta esittäjänkin piti löytää oikea vauhti koiran kanssa. Otin vinkkejä vastaan niin Kaltakareilta ja Lindalta, joten niiden perusteella pääsin jo pitkälle.
Viivin kanssa askelluksessa pitää muistaa se, että kuljen hieman edellä ja pidän hihnan rentona, mutta hieman tiukkana. En saa myöskään juosta, vaan minun pitää kävellä nopeasti. Ohjaajan kulku ei haittaa, vaikka se näyttäisi kuinka pöljältä, tärkeää on, että Viivi saa liikkeet näkymään kauniisti.
Lähdimmekin kehään zen-asenteella, että annamme parhaamme ja katsotaan, mihin se riittää. Odotellessamme kehää, naureskelimme Viitasaaren Suvin kanssa, että mitähän tästä tulee. Tuomari oli todella tiukka arvostelija. Edessämme katsoimme, kun tuomari jakoi muutamalle keltaisen ja vihreänkin.
Nostin Viivin pöydälle pojottamaan. Tuomari kopeloi pään ja kaikki myös hyvin tarkkaan. Mittausta hän ei tytölle tehnyt. Ilmeisesti olimme oikean kokoisia hänen mielestään. Viivi käyttäytyi mahtavasti kehässä: ei hyppelyä, ei juoksua ja ei tanssia. Kaikki meni nätisti ja hienosti. Liikkeetkin sujuivat kauniisti. Arvioinniksi saimme EH:n eli erittäin hyvän ja tuomari painotti erittäin-sanaa. Olin tyytyväinen arvosteluun ja Viiviin. Viivi osasi nyt tehdä sen, mitä olimme harjoitelleetkin.
Seuraavaksi suuntaamme Ouluun.
Loppusanat
Oli mukava käydä taas näyttelyissä. Olen huomannut (toisetkin sanoivat), että olen saanut varmuutta kehään. Esittäminen sujuu nyt hyvin ja tiedän, miten tyttöjä pitää viedä. Vielä pitää aina harjoitella lisää, mutta nyt, kun perusteet alkavat olla hyvin hallussa, tästä on hyvä jatkaa.
Trimmausta pitää vielä harjoitella jonkin verran. Viivin korvat ovat nimenomaan sellaiset, joiden kanssa pitää kehitellä taktiikkoja kirjan mukaisesti eli miten saadaan kevyet korvat näyttämään täydellisiltä.
Mistähän sitä lähtisi liikkeelle tällä kertaa? Hieman on aikaa siitä, kun viimeksi olen kirjoittanut tänne. Syyksi voisi ilmoittaa opettajan kevätkiireet ja sen, että toimin ensimmäistä kertaa päättävän luokan ryhmänohjaajana. Potkin siis koko kevään oppilaitamme valmiiksi ja sitten jaoin heille todistukset ja lakit päätöstilaisuudessa. Siinä oli siis puuhaa kerrakseen. Työ oli arvokasta, koska tänä vuonna meidän oppilaitoksestamme valmistui eniten oppilaita kuin koskaan aikaisemmin. Hyvä me ryhmisohjaajat ja opot!
Nyt tuosta on selvitty ja numerot on annettu kaikista kevään kursseista omille kurssilaisille. Vielä siellä muutama rästijä pyörii jaloissa, mutta ei se haittaa. Heinäkuussa sanon työsähköpostille ja muulle lopullisesti hei hei! Palaan asiaan sitten syksyllä toivottavasti.
Kesäloma tuo mukanaan sen ihanuuden, että pääsen taas tekemään asioita koirien kanssa päivittäin. Toisaalta nyt on aikaa kouluttaakin koiria paremmin ja harjoitella agilityä niin kuin muitakin taitoja. Lexien kohdalla se on hieman ollut vähempää tuo kouluttaminen, mutta hyvin se on omaksunut niitä taitoja, mitä Viivilläkin on.
Toisaalta alkukesän agitreenit eivät ole meidän kohdallamme päässeet oikein käyntiin, koska tytöt olivat ensin juoksussa kaksi ensimmäistä viikkoa ja sitten Petri "vei" auton työreissuille Kuopioon juuri sopivasti treenipäivinä. Treenipäivämme ei siis olekaan enää maanantai ja tiistai, vaan pahimmat ja ärsyttävimmät päivät eli keskiviikko ja torstai.
------
Where should I begin this time? A little time has past since I last wrote here. The reason might be my job as a teacher and the common spring rush plus for the first time I was the instructor of ending class. So I had to kick them the whole spring, so that they could graduate and then I passed them certificates and hats in the closing ceremony. So it has been busy enough. The work I made was valuable, because this year from our school graduated the most students than ever before. We did good! Now that is all over and I have given all the numbers to my students. Some late walkers are still bugging me, but it's okay. In July, I say to my email bye bye. I will come back to it, then hopefully in the autumn. Summer vacation brings with it a whole new free time and I get to do things with the dogs on a daily basis. On the other hand it is now time to train my little dogs better and to practice agility like all the other skills. In Lexie's case, it has been a little slow on training, but fortunately she has adapted those skills, what Viivi has. On the other hand the early summers agility training has not started greatly with us, because the girls were the first weeks in heat and then Petri "took" the car to business trip to Kuopio on training days. Our training days has changed, so we don't train no longer on Monday and Tuesday, but the worst and most annoying days of the week - on Wednesday and Thursday.
Koiranäyttelyitäkö? - Dog Shows?
Koiranäyttelyissä olemme päättäneet käydä seuraavasti:
Viivi tosiaan pääsee tositoimiin pienen tauon jälkeen nyt ensi viikonloppuna. ERIä lähdemme tavoittelemaan, mutta voi olla vaikeassa. Neiti on niin jännittynyt aina. Voi olla, että omii sen myös omistajastaan. Oulu on toinen paikka, missä lähdemme testaamaan miestuomareita. Olemme käyneet ennen tuota Lapissa harjoittelemassa pelottavimman miehen kanssa hommaa, joten toivottavasti se tuottaa tulosta. Kuopiossa molemmat pääsevät kehiin. Näiden jälkeen katsotaan, mennäänkö Kokkolaan molempien kanssa vai vain toisen ja samoin Seinäjoki on avoin.
Lexien kanssa Haukiputaalta tarkoituksena olisi saada se viimeinen neljäs KP eli kunniapalkinto. Sitten voimme hieman kasvaa ja aikuistua. Loppukesästä lähdemme sitten junnuluokkaan kokeilemaan, mitä meistä siellä sanotaan. Turkkia Lexielle on tullut ihan mukavasti. Toivottavasti se ei tipu kesän aikana.
Viiville siis tavoitellaan ERIä ja sijoituksia ja Lexielle KP:tä, ERIä ja sijoituksia. Sen näkee sitten loppukesästä, mitä saimme käteen vai jäikö mitään.
------
The dog shows in which we have decided to go this summer are:
7.8. Kuopio INT: Viivi to OPEN and Lexie to JUNIOR
20.8. Kokkola FC1: Viivi to OPEN and Lexie to JUNIOR
29.10 - 30.11. Seinäjoki INT: Viivi? and Lexie?
Next weekend Viivi actually get to do some real work after a short break. We are trying for ERI, but it can be difficult. She is always so tense. It may be that she gets it from her owner. Oulu is next place where we start to test the behavior with male judges. We are going to North before the shows to rehears shows with the most frightening man, so hopefully it will pay off. To Kuopio we are going to take them both. After that we'll have to deside, do we want to take them both to Seinäjoki and Kokkola. Lexie starts from Haukipudas too. We try to get the fourh and last KP honor. Then we can just grow and grow up. Late in the summer we are going to go to Kuopio to the junior class to try out what they think of us. The coat is excellet on Lexie now, so hopefully it will not drop off during the summer. Therefore for Viivi we try to get the ERI and positions and with Lexie KP honor, ERI and positions. We'll see in the end of the summer, how did we do.
Kesäiset helteet ja lenkit - Summer heat and joggs
Tämä kesä on kyllä kunnostautunut heti alusta lämpimillä keleillä. Heti, kun loma alkoi, alkoivat kauheat helteet. Sisähommia on siis saanut tehdä koirien kanssa päivät ja illalla olemme sitten aina häipyneet hikilenkille. Päivällä käyn tosiaan nakkelemassa tyttöjen kanssa lelua tuossa vieruspuistossa. Tytöt nauttivat siitä ja saavat jotain toimintaa, koska muuten on niin tylsää istua sisällä.
Lexie on oppinut nyt myös hakemaan lelun ja tuomaan sen takaisin heittäjälle. Tästä onkin sitten muodostunut kauhea kisailu päälle joka kerta: Kumpi ehtii lelulle ensin?
Lexien vahvuus on pienempi tilannenopeus, joten se ehtii jarruttaa lelulle ja poimia sen, jos Viivi ei ole hökeltäessään saanut siitä otetta ilmassa. Viivi nappaa siis ilmasta lelut, Lexie poimii ne maasta. Se on ollut meillä työnjakona.
------
This summer has distinguished himself with warm weather. As soon as the holiday began, began the terrible heat wave. Working inside has been the thing and then in the evening, we have always gone for long a sweat jog. During the day, I go out just for a short periods of time to throw the girls a toy in the park nearby. Girls really enjoy it and get some action, because otherwise it would be so boring to sit inside. Lexie has learned now to get a toy and bring it back to the thrower. Now girls are fighting over who gets to the toy first? Lexie's strength is slower speed, so she has time to slow down and pick up the toy, if Viivi hasn't got a grip of it in the air. All in all Viivi tries to grab the toy in the air and Lexie picks them from the ground.
Kesän öttiäiset - Summers bugs
Kesä ja öttiset ovat sitten olleet myös riesana enemmän kuin koskaan ennen. Olenkin ihmetellyt, mistä niitä oikein tulee. Lexie sai korvaansa ensimmäisen punkin tänä kesänä. Sain sen onneksi hienosti pois korvasta. Viivillä punkkeja ei ole koskaan ollut, joten hieman oli ihmeissäni, kun Lexiellä sellainen korvassa jökötti.
En laittanut tytöille punkkiaineita heti alkukesästä, koska ostimme yrittipannat. Valitettavasti niiden teho ei toiminut tyttöihin, joten otin ne pois ja laitoin Bayvantikit niskaan. Nyt olemme saaneet olla rauhassa.
Tänä kesänä on noita itikoita ollut kyllä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Metsälenkillä et ole koskaan yksin, jos sinne erehdyt sopivana tuulettomana päivänä mustat tai tummat vaatteet päällä. Pitää ilmeisesti aloittaa tuo valkosipulikuuri myös koko konkkaronkalle, että saisi pidettyä nuo öttiäiset kaukana itsestään sekä koiristaan.
Viivi aloitti myös ampiaisten metsästyskauden eli metsästi vissiin ensimmäisen kimalaisen suuhunsa vanhingoittumattomana ja kimalainen kiitti Viiviä tästä pienellä pistolla. Tuloksena oli turvonnut poski sekä alaleuka. Onneksi se meni ohitse kylmällä siteellä ja 1/4 kyypilleriä. Oli vain kauhean näköinen tuo meidän pikkunen, kun se tuli anovana ja katuvana hakemaan hoitoa minulta ko. tapahtuman jälkeen alahuuli pingispallon kokoisena.
------
Summer and bugs have been bugging us more than ever before. I wonder they are coming from. Lexie got her first tik on the ear this summer. Fortunately, I got it off nicely. Viivi han't had tiks ever, I was a little surprised when I noticed one on Lexie's ear. I did not put the tick products on girls at the beginning of the summer, because we bought herbal collars for that at first. Unfortunately their power was not working on my girls, so I took them off and put a Bayvantik oil in the neck of them both. Now we have been left alone. This summer there have been bugs more than ever before. You don't jog ín the forest alone, if there is a windless day and you have a suitable black or dark cloth on. Apparently I have to start eating garlic with the whole gang. That might keep those bugs away from us and our dogs. Viivi began the wasp hunting season and hunted down first. She took it in her mouth unharmed and bumblebee thanked Viiviä with a small bite. The result was a swollen cheek and jaw. Fortunately, it went past with the cold dressing and 1/4 viper pill. It was just awful to look at her, when she came to me begging and repentant and to seek treatment to her thing from me with the lower lip as big as ping-pong ball.
Kotitreeniä - Home training
Kotitreeniä pitäisi harrastaa agissa ja näyttelykäyttäytymisessä. Olenkin tilannut isältäni estepaketin, jonka saamme mahdollisesti lähiaikoina. Sitten pääsemmekin harjoittelemaan kunnolla tätä toimintaa. Ei enää tarvitse olla niin riippuvainen koulutusajoista. Tietysti koulutuksessa keskitytään sitten niihin kontaktiesteisiin, joiden kanssa meillä on vielä tekemistä molempien kanssa. Viivi ei siedä keinua ja Lexie pelkää a-estettä.
------ We shoud start doing some home training in agility and show behavior. I have ordered from my father a obstacle package, which we'll get soon. The we are able to train agility at home. We don't have to be so pendant of the training place. In real training days we are going to concentrate on contact obstacles. Viivi does not like swing and Lexie is a littele afraid of the a obstacle.
Viivi täytti tosiaan 16.5.2011 2 vuotta. Kauheaa, miten aika kuluu nopeasti. Kiitos kaikille onnitteluita antaneille! Oli mukava lukea postauksia FB:ssa.
Koira kaunistuu vain aikuistuessaan. Nyt voisi sanoa, että Viivi on aikuinen "nainen". Nätti ja kaunis tytteli Viivistä on tosiaan tullut. Harmi vain, että tuomarit eivät aina näe meidän neitiä parhaimmillaan. Jospa se, kun omistaja saa nyt varmuutta enemmän toisi varmuutta myös hihnan kautta koiraankin.
-----
Viivi had her 2 year birthday on 16th of May. Time goes by so fast. Thank you to everyone, who remembered that. It was nice to read congratulations from FB.
Dog gets more and more beautiful when she grows up. Now I can say, that Viivi is a grown "woman". Pretty and beautiful girl at a same time. Pity, that judges haven't had a chance to see at her best. Maybe, when the owner has more confidence, she'll get it too.
Näyttelyviikonloppu oli nyt edessä 14.-15.5.2011. Näyttelyt järjestettäisiin Äänekoskella ja Viitasaaressa. Äänekoskella näyttelyt olisivat lauantaina ja Viitasaaressa sunnuntaina. Viivi jäi nyt tältä reissulta kotiin, koska tuomarit olivat miehiä, joten Lexie pääsi siis pienelle "lomalle" meidän kanssamme.
Viivin veimme vanhempieni luokse Kelloon lomailemaan. Sinne neiti jäikin mielellään: Kun olimme lähdössä Viivi jäi äitini helmoihin seisomaan, että: "Hei hei! Minä jään tänne." Viivi ei liikkunut sieltä minnekään.
Matkaan lähdimme jo perjantaina, koska halusimme lähteä läheltä liikkeelle. Kaverini Minttu Turunen asui ihan Äänekosken keskustan alueella, joten menimme hänen luokseen yöksi. Matka meni melko vaivattomasti pienillä pissa- ja kakkatauoilla. Lexie oksensi tosin kerran autoon, mutta siihen se sitten jäi. Autoilua tuli ilmeisesti tarpeeksi, että maha rauhoittui.
Lauantai 14.5.2011 Äänekoski
Aamuhommien jälkeen lähdimme kisapaikalle iloisin mielin. Tarkoituksena oli parantaa hiukkasen erkkarien tuloksista eli KP (kunniapalkinto) olisi hyvä saada ja ehkä sijoituskin. Pentuja oli aika vähän, joten ainakin sijoitus varmasti tippuisi. Paikalle päästyämme selvisi näyttelyluettelosta, että vastassamme olisi Agnes Maikki Kuivalan ohjastamana. Luokassa oli vain kaksi narttupentua, joten saisimme toisen sijan. Totesin useaan kertaan, että tulimme Agnekselle häviämään. Tuudittauduin tunnelmaan, että olisimme PEK2 ja ehkä KP tippuisi meille.
Kun sanoin tästä Aini Kaltakarille Susadanin kennelistä, hän naureskeli minulle, että: "Tuomari päättää." Minä sanoin, että: "Niin. Agneksen hyväksi." Agneksella on mennyt niin hyvin kaikki ja nätti se on, joten ei meillä Lexien kanssa ole mahdollisuuksia.
Aluksi pennuista kilpailutettiin urokset. Pentuluokan urokset voitti Sulo Päivi Lillebergin ohjastamana, joten se oli kivaa. Ouluun tuli siis se voitto tästä. Seuraavaksi menimme me kehään. Numeromme oli 285 ja olimme ensimmäinen. Agnes oli nro 286 ja tuli perässämme. Olin pitänyt huolen siitä, että Lexie ei tekisi mätsäreitä täällä eli pissaisi keskelle kehää eli olimme juoksennelleet nurmikoilla tekemässä tarpeita. Kävelyharjoituksetkin olivat menneet perinteisellä rutiinilla eli nätisti ja tasaisesti. Lexie osaa myös seisoa paikallaan mahtavasti, joten olin todella itsevarma.
Kehäkierros yhdessä meni kauniisti. Lexie eteni nätisti pomppimatta ja hästäämättä. Pöydällä tuomari sai kopeloida vapaasti tytön hampaat ja kaikki. Tuomari oli herttainen partasuu Reijo Tuovinen. Hänellä oli omalaatuinen tapansa tutkia koirat. Lexie kuitenkin selvisi siitä ja pussailikin tuomaria. Onneksi pennut saavat tuollaisia tehdä. Pöydän jälkeen menimme edestakaisin ja jäimme sitten seisomaan tuomarin eteen. Tämän jälkeen menimme kehän viereen odottamaan, kun Maikki esitteli Agneksen. Katselin Maikin toimia, että ottaisin sitten oppia siitä, miten kehässä pitäisi toimia. Maikin vuoron jälkeen menimme seisomaan jonoon taas ja kiersimme vielä kerran kehän ympäri. Kun jäimme seisomaan, tuomari katseli meitä hieman. Sitten tuomari lähti minua kohti ja tiesin, että: "Perse. Se kättelee meidät ensin, joten olemme toinen." Heräsin kuitenkin siihen, kun tuomari yhtäkkiä puhuikin voittajasta ja sitten kehäsihteeri huusi, että voittaja on numero 285 Kråkeslottets Miss Lexus. Olin ihan äimänä. Olimme ensimmäinen sekä saimme KP:n eli kunniapalkinnon.
Tämän jälkeen tuli suoraan pennuilla paras uros ja paras narttu -kehä. Näistä valittaisiin sitten ROP eli rotunsa paras ja VSP eli vastakkaisen sukupuolen paras. Olimme kehässä Sulon kanssa. Kaikki tapahtui todella nopeasti. Tuomari totesi vain, että: "Turhaa ajantuhlausta kehän kiertäminen. Voittaja." Hän tuli minun luokseni ja kätteli minua. Me olimme ROP!
Kehän jälkeen olin aivan äimänä tästä kaikesta. Päivä meni paremmin kuin koskaan ennen mikään näyttely. Tätä paremmin ei olisi voinut mennä tämä päivä. Kehän jälkeen kuljeskelimme Lexien kanssa ympäriinsä ottamassa vastaan onnitteluita. Oli mahtavaa! Aivan upeaa! Illalla korkkasimme Euroviisujen tiimellyksessä kuoharipullon päivän menestyksen kunniaksi.
Sunnuntai 15.5.2011 Viitasaari
Viitasaareen saavuimme hieman myöhässä, koska tuli "torkutettua" aamulla hieman turhaan. Nopeasti pakkasimme kimpsumme ja lähdimme kohti Viitasaarta. Onneksi näyttelypaikka oli ihan Äänekoskentien varressa teollisuusalueella, joten paikkaa ei tarvinnut hakea. Olimme paikalla n. 20 min. ennen kehää. Kauhealla kiireellä pistimme häkkimme pystyyn ja puunasimme tytön kuntoon. Kiireellä teimme pissat nurmikolle kehän viereen ja sitten menimme odottelemaan vuoroamme.
Aluksi oli taas urosten kehä. Kehän voitti Sulo taas. Naureskelin, että ollaankohan me taas siellä Sulon kanssa. Narttupentujen kehässä oli täällä kolme osanottajaa eli Lexien ja Agneksen lisäksi paikalle tuli Pirtelön Suklaasilmä - soopelinarttu. Tuomarina toimi Alar Muursepp Virosta. Me olimme taas kärkityyppi, joten kiersimme kehää ensimmäisinä. Kehäkierros meni yhdessä nätisti taas. Pöydällä tuomari ei itse katsonut hampaita, vaan käski minun näyttää hampaat hänelle. Tuomarilla oli vinku, jota se vingutteli koko ajan Lexielle. Lexie reagoi vinkuun tietysti seisomalla vain paikallaan ja katsellen aina sinne suuntaan. Lexie ei lähtenyt pyrkimään kohti tuomaria ollenkaan. Tuomari tosin sai heti pusun taas, kun tuli viereen lipaisuetäisyydelle. Pöydän jälkeen kävelimme edestakaisin tuomarille ja jäimme pojottamaan teltan eteen. Tuomari katseli Lexietä ja kuulin aika-ajoin sanoja kaunis, kaunis, kaunis.
Tämän jälkeen menin taas seisoskelemaan sivuun ja odottelemaan toisten esitysvuoroja. Suklaasilmällä meni kehä ihan hyvin. Hieman hermoilua oli kuitenkin ilmassa. Agneksella kehä meni hienosti verrattuna eiliseen. Eilen hermoilua oli, mutta nyt oli petrattu kovasti. Ajattelin, että nyt on tiukka juttu. Taidamme hävitä tänään.
Kun toisetkin olivat esittäneet itsensä, lähdimme vielä kerran kierrokselle. Tämän jälkeen kuulin, kun kehäsihteeri sanoi, että: "Tässä järjestyksessä?" Tuomari vastasi siihen, että: "Kyllä." Sitten katsoin ja olin ensimmäinen! Tämän jälkeen kehäsihteeri kysyi tuomarilta, että: "Kenelle annetaan KP?" Tuomari sanoi, että: "Vain ensimmäiselle." Tämä oli aivan uskomatonta. Toinen kerta!!!
Kun kehäsihteeri oli antanut kp-ruusukkeen ja nauhan, oli vuorossa paras uros ja paras narttu -kehä. Sulo asteli eteemme ja lähdimme kiertämään kehää. Tuomari kannusti yleisöä taputtamaan. Voi, että se tuntui hyvälle, kun yleisö taputti, kun me kiersimme kehää. Kierroksen jälkeen tuomari ilmoitti meidän taas ROP-pennuksi! Tunne oli uskomaton! Me olimme taas paras! Osasin tällä kertaa jopa tuulettaakin!
Yleisiä tuntemuksia
Viikonloppu oli siis aivan uskomattoman mahtava. Meidän kehät eivät olisi voineet mennä paremmin! Oululaiset pärjäsivät todella hienosti kehissä muutenkin, joten se täydensi omaa hyvää oloa. Pohjois-Suomen Shelttien tulokset olisi hyvä julkaista koko maailmalle, että täällä sitä osataan kasvattaa ja näyttää koiria.
Lauantain jälkeen olo oli hieman outo, koska en uskonut ollenkaan, että me voitimme. Sunnuntain jälkeen olo oli varma, onnellinen ja hyvin hyvin iloinen, koska emme olleet vain yhden tuomarin suosikki, vaan kahden erilaisen tuomarin. Tämä siis ei ollut mikään tuurinkantamoinen.
Tästä viikonlopusta sain niin paljon itseluottamusta lisää, että oloni on nyt mahdottoman hyvä. Viivin saamme kuntoon hyvinkin, kun nyt luotan itseeni. Korvissani ovat nyt Maaritin hyvät kommentit sekä kokemukseni kehästä Lexien kanssa. Voin ihan hyvin juosta molempien kanssa. Liikkeet tulevat siten parhaiten esille. En enää vieroksu sitä. Osaan nyt ajatella siten, että aina kehässä kuljetaan ja näytetään koiran ehdoilla.
Muita kuulumisia
Oulun alueella on nyt noussut kauhea kohu punkeista, joten hankimme Maaritin kautta tytöille yrttipannat. Katsotaan, miten niiden kanssa menee eli tuleeko niitä sitten meille. Toisaalta alueemme on aika kuivaa, joten punkkeja ei pitäisi meillä olla. Katsellaan kuitenkin ja ollaan tarkkana.
Lexie täytti 5. toukokuuta kauheat 7 kk, joten sen jälkeen pääsimme kilpailemaan epävirallisiin pentuluokkiin. Viivi täyttää huomenna maanantaina 2 vuotta, jonka jälkeen lähdemme avoimeen luokkaan. Mietiskelemme Peten kanssa vielä, mihin näyttelyihin menisimme neidin kanssa ensi kesänä.
------------
Prethoughts This weekend 14.-15.5.2011 was reserved for dog shows: They were held at Äänekoski and at Viitasaari. Show at Äänekoski was held on Saturday and Viitasaari show on Sunday. Viivi was left at home from this trip, because the judges were men, so Lexie therefore got on this little "vacation" with us. We took Viivi to my parents. It would be nice place for her to be. There she always was very happy: When we were leaving Viivi was beside my mother and was saying like "Hey, hey! I'm staying here." Viivi did not move from there to anywhere. We left to Äänekoski on friday, because we wanted to go near the show area beforehand. My friend Minttu Turunen lives just near Äänekoski downtown area, so we went over there for the night. The trip went quite smoothly with small wee-wee and poop breaks. Lexie though once vomited in the car, but after that she remained calm. Motoring was apparently enough for the stomach to calmed down. Saturday 14.5.2011 at Äänekoski After morning doings we left to the show site cheerfully. The purpose was to improve the results compared to special show at Paimio: KP (Honorary Award) would be welcome and perhaps a placing. There were few puppies there, so at least we could have a placing. Once we reached the show place, we noticed from the exhibition catalog, that would be competing with Agnes with Maikki Kuivala. At our ring, there were only two female puppies, so we could get second place. I said repeatedly to everyone that we came to lose to Agnes. I calmed myself to think that we will get PEK2 and KP maybe. When I said this to Aini Kaltakari from Kennel Susadan , she laughed at me and said that: "The judge decides." I said that: "Yeah. Agnes favor." Agnes has done so well and she is so pretty, so we do not have a chance with Lexie. At first the male puppies were on the ring. Sulo with Päivi Lilleberg won the male puppies class. It was nice, that the win came to Oulu. Next, we went into the ring. Our number was 285 and we were the first to show. Agnes was No. 286 and came after us. I'd have made sure that Lexie would not do a "match show" here by peeing in the middle of a ring, so we had ran around the lawns. Walking training had gone well too: neatly and evenly. Lexie is also able to stand still mightily and long, so I was really confident. Run around the ring went beautifully. Lexie progressed nicely without bouncing and dancing around. On the table the judge was able to check freely our little girl's teeth and all. The judge was endearing man Reijo Tuovinen . He had a peculiar way to examine the dogs. Lexie, however, got away with it, and kissed the judge affectionately. Fortunately, the pups will get to be like that get away with it. After table we went back and forth and we were then standing before a judge. After that we went to stand on the rings edge and waiting that Maikki presented Agnes. I watched Maikki's actions so that I would learn something about how to behave in the ring. After Maikki's turn, we went to stand in the queue again, and again went around the ring. When we were standing there and waiting, the judge looked at us a bit more. Then the judge came towards me and I knew that: "Shit. He shakes hands with us first, so we are second." I woke up, however, when the judge suddenly spoke of a winner and then ring the secretary cried out that the winner is number 285 Kråkeslottets Miss Lexus. I was quite baffled. We were the first, and we got PEK1 and KP. After this came directly puppies the best male and best female ring. Of those elected they deside the ROP - best puppy of this race and VSP - best puppy of opposite sex. We were in the ring with Sulo . It all happened really fast. The judge said only that: "Pointless waste of time that circling. You are the winner." He came to me and shook my hand. We were ROP puppy! After the ring I was completely baffled about all this. The day went better than ever before. This could not have been a better day. After the ring we were roaming around with Lexien getting compliments and hugs. It was great! Just fantastic! In the evening, we cracked open a sparkling wine bottle in the evening to celebrate the success. Sunday 05/15/2011 Viitasaari To Viitasaari we arrived a little late, because of too much "snooze" in the morning. We gathered our things quickly and headed toward the Viitasaari. Fortunately, the exhibition venue was beside Äänekoskentie on the industrial area, so we did not have to seek the place. We were on location about 20 minutes before the ring. We put up our cage in a terrible hurry and I did the girl in beauty condition. In a hurry I took Lexie to pee on the lawn next to the ring and then went to wait for our turn. At first it was again puppy male's circle. Sulo won the ring again. I laughed, that we are there with Sulo again today. There were three bitches in the ring today, in addition to Lexie and Agnes arrived Milkshake Chocolate Eye - sable bitch. The judge was Alar Muursepp from Estonia. We were again the first one, so we went in front again. The run around the ring went again very nicely. On the table judge did not look her teeths himself, but told me to show her teeth to him. The judge had a squegy toy which it he squeked it to Lexie all the time. Lexie reacted on the squek of course, just by standing in place and looking at that direction. Lexie did not go towards the judge at all. Although the judge was immediately kissed again, when judge came beside the dog. After the table we walked back and forth to the judge and stayed before the tent and stood still. Judge watched her and I heard time to time words beautiful, beautiful, beautiful. After this I went again standing on the edge of the ring and waiting for the presentation of other dogs. Chocolate Eye went pretty well. She panicked a little, however it was nice and steady going. Agnes did her circle well compared to yesterday. Yesterday there was a little nervousness, but now she had practiced and did it well. I thought that now is would be a tight fight. I thought that we'll lose today. When everyone was presented, we headed once again for a spin around the ring. After that I heard the ring secretary saying: "In that order?" The judge replied that: "Yes." Then I looked and I was the first one! Subsequently, ring secretary asked the judge that: "Who is KP?" The judge said that: "Only the first one." That was just incredible. The second time! When ring secretary had given kp-rosette and ribbon to me, it was time for the best male and best female ring. Sulo marched in front of us and we headed to the run around the ring. The judge encouraged the audience to clap their hand. Oh, it felt good, when the audience clapped when we runned around the circle. After the tour, the judge announced that we again got ROP puppy! The feeling was unbelievable! We were again the best! I remembered to cheer that time!
General feelings So the weekend was just an incredibly awesome. Our shows will not be able to go any better! Oulu did really well in rings anyway, so it added its own well-being. Northern Finland Shelties results would be good to publish so that the whole world would be able to see how we grow and show our dogs perfectly. On Saturday, after the show I felt a little weird, because I did not believe at all that we won. After Sunday I felt confident, happy and very very happy because we were not the one judge favors. So this was not a position of great luck. This weekend I got so much self-confidence that I feel now that everything is possible. I am now ready to take Viivi to shows, now that I am confident myself. My ears are now full of good comments as well as experience in the ring with Lexie. I can run just fine with both. I now know that I have to always go in the ring with dog's terms.
Other news In Oulu region there has now risen a terrible fuss about ticks, so we purchased through Maarit herbal bands for our girls. Let us see how they work. On the other hand our landscape is very dry, so ticks wont get to us very easily. However, I am watching and being careful. Lexie turned 7 months on May 5th, so after this we go to compete with the informal puppy classes. Viivi met her 2 years today 16th of May. After this we start competing in open class. We are now thinking with Pete where to go to show our Viivi next summer.
Olemme nyt hankkineen pienimmällekin valjaat. Jotenkin minusta tuntuu, että valjaat ovat parhaat meillä lenkkeilyssä. Neidit saa niistä nopeasti kiinni, jos tulee jotain, miksi neidit pitää saada kiinni metsälenkillä. Hankimme hyvästä kokemuksesta Lexiellekin samanlaiset valjaat kuin Viivilläkin. Tämä on nyt tuotemarkkinointia, mutta valjaamme ovat Ferplastin Ergocomfort -valjaat. Ne on suorastaan mainiot monesta syystä:
- Ne on helppo kiinnittää.
- Ne on pehmeät koiralle. Ne eivät paina.
- Talutusremmin kiinnitysmekanismi on hyvä eli ei missään kaulassa, vaan alaniskassa.
Olemme siis tyytyväisiä.
Madotin tytöt tänään viimein. On ollut aikomus nyt ilmojen lämmettyä tehdä se muutenkin perinteisesti puolivuosittain. Tahna on huomattavasti parempi juttu kuin pillerit. Tahna menee nopasti alas, kun sen sipaisee kitalakeen. Aluksi neitien pitää hieman nyrpistellä kuonoaan tietysti.
Ennen kuin madotin tytöt, punnitsin ne. Viivi painoi reilut 7,4 kg ja Lexie 5,8 kg. Enpä tiedä, ovatko nuo normipainoja, mutta eivät neidit kovin pulskilta näytä päälle päin, joten ok. Katselin Viivin kirjasta, paljonko Viivi oli painanut tuohon aikaan ja samoissa painoissa mentiin. Täytyy sanoa, että oli kyllä hyvä, että olen merkannut Viivistä ylös aikoinaan nuo asiat. Minun koirakirjani ei siis ollut turha hankinta.
---------------
We have now bought our little one her own harness. Somehow it seems to me that the harness is the best for jogging. I can easily get our ladies on leash if there is something that acquires it when we are jogging free in the forest. To Lexie we got same kind of harness as Viivi has - Ferplast Ergocomfort harness. They have been excellent because of several reasons: - They are easy to put on. - They are soft for your dog. - You can easily put the leach on them - not in the neck, but lower in the back. We therefore are pleased. I gave the worm medication to our girls today, finally. Weather has warmed up so it was time for it like we do it every half years. Paste is a much better way than the pills. You can easily swipe the paste in the mouth behind the teeths. Of course girl will put up a protest by sniffing their nose, but it won't do much good. Before I gave the medication, I weighed them. Viivi weighing 7,4 kg and Lexie 5,8 kg. I do not know whether those are standard weights, but the ladies don't look very fat where I look them, so it must be ok. I looked from Viivi's puppy book how much Viivi weighted that time and she weighted about the same. I must say that it was really good that I had marked all those things up when Viivi was little. My dog book was therefore not a miss item.
Näyttelyharjoituksia on taas jatkettu tässä kuussa. Kävimme OSTY:n nätötreeneissä alustavalla viikolla ja sitten lähdimme "leikkimään" Vaasaan KV-näyttelyyn. Tuloksena sieltä H eli keltainen nauha "hyvällä" arvosanalla. Reissu meni siis penkin alle.
Päätimme ennen Vaasaan menoa, että jos saamme sieltä nyt EH:n tai H:n, pistämme Viivin tauolle. Kuukauden päästä täytämme kuitenkin jo 2 vuotta. Nyt pitäisi jo rauhallisuutta pikkuisen olla, mutta ei... Olemme edelleen pentuja isolla P:llä niin monessa näyttelyasiassa. Keskitymme nyt agilityyn ja sen harjoitteluun.
Agilitykuulumisia Viiviltä
Olemme Viivin kanssa tosiaan hurahtaneet tuohon agilityyn. Haluan olla hyvä siinä ja olemme petranneet taitojamme. Olemme myös olleet talkoamassa, joten lahjakortteja on tippunut tilillemme jo kolme kappaletta. Uskaltaisimmekohan lähteä kisaamaan kesällä?
Viivi on pikkuhiljaa selättänyt A-esteen sekä puomin. Vielä on se pahin akilleenkantapää harjoiteltavana eli keinu. HUI! Varsinkin se metallinen ääni, mikä siitä tulee, on kaikkein pahin. Kompostikehikko ja sen kaatuminen niskaan pentuna oli huono asia. Toivottavasti saamme sen pelon pois, että voimme jatkaa harjoittelua.
Agility Viivin kanssa on aina nautinto. Harmillisinta on se, että pitää odotella vuoroaan harjoituksissa. Meidän neiti olisi niin innossaan tekemässä ja tympäisyhaukahduksia päästetään heti, kun pitää odottaa. Valitettavasti se on tapa, jolla mennään. Olemme ilmoittautuneet kesäryhmiin, joten harjoituksia on toivottavasti luvassa enemmänkin.
Olemme myös Viivin kanssa miettineet tokoa, että lähtisimme siihen tutustumaan. Tarkoituksena olisi saada Viivi lopettamaan turha hökeltäminen ja kuuntelemaan enemmän käskyjä + rentoutumaan ehkä suorittaessaan. Meillä on liian usein tilanne, että suorituksen aikana on menossa kauhea häkellys.
Lexien agility
Olemme Lexien kanssa käyneet nyt kolme viikkoa Minnan koirakoulussa Tupoksessa. Pidän paikasta ja ohjaajasta. Hassua oli, että ensimmäisellä kerralla Minna kysyi, onko Lexie jotain sukua Wiille. Kyllähän se on - sisko.
Samalla kurssilla on mukana niin isoja kuin pieniä koiria. Se on itseasiassa kiva, koska siten Lexiekin tottuu erilaisiin koiriin. Ei aina ole shelttejä. Minna on todella mukava ja joka kerta me etenemme nopealla vauhdilla ilman turhia taukoja.
Ensimmäisellä kerralla totuttelimme käden seuraukseen, putkeen, esteisiin, eteen-käskyyn, puomiin, keppeihin ohjureilla ja renkaaseen. Lexie osasi mennä ne ihan hyvin. Toisella kerralla kertasimme edellisen kurssin asioita ja lisäsimme pidemmän estepaketin mukaan. Kokeilimme jo erästä yhdistelmää ihan irti: putki ja hyppy. Lisäksi harjoittelimme valssia ja minä ymmärsin sen silloin viimein! Nyt osaan valssin!!!
Viime kerralla teimme samoja vanhoja esteitä, mutta otimme nyt ensimmäisen kerran kierreputken ja pitkän estepaketin. Lisäksi harjoittelimme keinua. Lexie ihastui keinuun niin, että hän halusi mennä tekemään sitä väliajallakin. Ei onneksi niin innokkaasti kuin eräs toinen pieni koira kurssilla, mutta kuitenkin.
Lexiellä on hassu tapa agilityssä omaksua asiat. Ensimmäisellä kerralla, kun harjoittelemme jotakin estettä, Lexie tekee sen hirveän hitaasti ja tarkasti. Ihan kuin neiti tarkkailisi aluksi tarkasti, mitä pitää tehdä. Seuraavalla kerralla, kun menemme esteen uudelleen, vauhti tuplaantuu ja tuplaantuu, mitä useammin esteen teemme. Olen pulassa neidin kanssa vielä - kuten Minnakin sen totesi. Tulemme siis taas sen ongelman eteen, että miten saisimme ohjaajalle vauhtia lisää?
-----------
With Viivi we have done all the shows on this spring We have done some show training with Viivi again in this month. We went to OSTY's show training last week and then we went to "play" to Vaasa's international dog show. We got yellow ribbon and "good" grading. The trip went to the bench more and less. We decided before we went to Vaasa, that if we get there now very good or good, we put Viivi on a break. In one month Viivi will be 2 years old. Now Viivi should already be calmer and easier, but not ... Viivi is still a puppy with a big P in so many show things. We'll focus on agility training. Agility News Viiviltä With Viivi we have really gone mad at that agility. I want to be good at it and we have gotten better at it. I have done some free work at the agility competitions, so we have gotten some gift cards. Should we try to race this summer? Viivi has slowly gone better with A barrier and bridge. Yet our worst Achilles' heel is the swing. HUI! Especially the metallic sound, which it will make, is the worst. Compost boxes and the collapse of them on her when she was a puppy was a bad thing. Hopefully we can get that fear off that we can continue practicing. Agility is always a pleasure with Viivi. Pity that we have to wait for our turn to practice. Our Lady would like to be doing that all the time and if we have to wait she'll do some disappointed barks. Unfortunately, it is the way to go. We have singet up on the summer groups, so the exercises will hopefully permit more. We also have been thinking about taking Viivi to obedience training. We want to explore it. The purpose would be to put an end to useless anxiety and have her more receptive to commands + she might relax a little more at the performance. We have all too often in that anxiety situation in shows. Lexie's Agility Last three weeks I have done some agility training with Lexie in Minna's Dog School in Tupos. I like the place and the director. The funny thing was that the first time, Minna asked whether Lexie was something akin to Wii. Sure she is - she is her sister. At the same course there are both large and small dogs. It is actually nice, because Lexie gets used to different kind of dogs there that way. It is not always only the shelties. Minna is a really nice and every time we advance at a rapid pace, without unnecessary interruptions. The first time we trained the following of the hand, the tube, the obstacles, forward-command, first part of the bridge and swing, the poles with directors and last but not least the ring. Lexie did them quite well. The second time we did last times things and tried a longer obstacle combination. We tried just one of a combination all free: a tube and jump. In addition, we practiced a waltz, and I understood it then finally! Now I can do waltz! Last time we did the same old obstacles, but we took a curved pipe and longer obstacle package for the first time. In addition, we practiced swing. Lexie loved swing so much that she wanted to go to it in the mid-term play. Fortunately not as keen as one other small dog in our course, but still. Lexie has a funny way to do things in agility. On the first time, while rehearsing one of the barrier, Lexie does it awfully slowly and carefully. Just like our little lady wants to monitor everything on the first time. The next time when we do the obstacle, speed doubles and doubles, the more often we do the obstacle. I'll be in a trouble with my little girl - as Minna said it too. Therefore we will again confront the problem that how we could add speed to the supervisor?
