Kuvien käyttäminen ilman lupaa on tekijänoikeusrikos. Tämän blogin kuvia ei saa käyttää virtuaalikenneleissä eikä muissakaan samantyyppisissä asiayhteyksissä.
Lyhyesti ja ytimekkäästi kirjoittelua tänne. Joskus kasvattajan elämässä asiat eivät aina mene kuten pitäisi ja onnettomia tapahtumia tapahtuu. Nyt kuitenkin voi sanoa, että näen kirkasta siellä jossain tunnelin päässä. / Now I'll write everything here short and sweet. Sometimes life gives you spins and turns, so that you don't know how will you ever get up or out of it. But now I can say, that I can see something in the end of this dark tunnel, where I have been as a breeder. Mona - Susadan Freya
Uusin tulokkaamme Mona kuvautettiin tosiaan maaliskuussa. Tulokset tulivat viimein Omakoiraan ja voin sanoa, että olen todella todella onnellinen. / Our newest girl Mona was x-rayed on the beginning of March. Official papers just came in and I can say, that I am one really happy breeder.
Vuosi 2015 on alkanut. Meidän kennelissämme se alkoi hieman toisella tavalla kuin ajattelimme. The year 2015 has begun. In our kennel it started a little bit differently than we thought.
Ennen joulua kirjoittelin itselleni uuden vuoden lupauksia seuraavasti:
Lähdemme Lexien kanssa agilityssä tavoittelemaan 0-tuloksia ja luokkavaihtoja. Petri Viivin kanssa tekee samaa. Omatoimitreeniaika ostosuunnitelmissa.
Gala ja Arwen kasvavat tuossa samalla mukaan agilityharrastukseen eli Gala minun kanssa ja Arwen Peten.
Lexien kanssa lähdemme tavoittelemaan näyttelykehistä menestystä kesällä, kun saamme viimein neidin painon oikeaan paikkaan. Dieettikin on sovittuna eläinlääkärin kanssa. MVA kiinnostaa edelleen, ja mahkut siihen on helposti.
Before Christmas I wrote down few New Year resolutions:
In agility I will start chasing those 0 results and class exchanges with Lexie. Petri will do the same with Viivi. We are thinking of buying own practice time from OKK.
Gala and Arwen will be introduced to agility - Gala with me and Arwen with Pete.
From show rings we start to strive for success in the summer with Lexie, when we finally have our lady on right weight. The vet will help us with our diet plans. MVA still interests me and it is easily possible, when you choose correct place and time.
Ajattelimme Petrin kanssa, että jättäisimme vielä hautomoon nuo kennelhommat, koska vuosi sitten koimme omanlaisemme takaiskun kaikessa. Nauttisimme vain koiristamme ja harrastuksista - keräisimme voimia. Miettisimme, mitä haluamme. Kävikin kuitenkin niin, että Mona Lisan hymy vei eli perheeseemme muutti vuoden alusta uusi jäsen eli Susadan Freya - Mona - kaunis merletyttö.
Petri and I thought, that we put on hold that breeder business for a while, because a year ago we experienced that huge setback with everything. We just put our energy in to our dogs and hobbies - gather up energy together. We think through what we want. However, it turned out, that Mona Lisa's smile took hold of our family and in the beginning of a new year we got a new family member out of Susadan Freya - Mona - a beautiful merle girl.
Mona Monster - Susadan Freya
Mona on tosiaan Pepsin tyttö. Laskimmekin, että olemme pepsiläinen kennel: Viivi on Pepsin tyttö, Lexie on Pepsin tyttö ja Gala sekä Arwen ovat Pepsin tyttöjä toisessa sukupolvessa. Hassua ajatella näin, mutta Pepsi on vain ihana poika. Äitinä Monalla on Lexien entinen kilpasisko Ylva. Taustalla on siis mielenkiintoinen yhdistelmä. Odotukset ovat omanlaisensa - toiveita ja haaveita on monenlaisia. Odottelemme siis rauhassa nyt, miten neiti kehittyy.
Mona is Pepsi's girl. We really have our own Pepsi's kennel: Both Viivi and Lexie are Pepsi's daughters, and Gala and Arwen are Pepsi's girls in the second generation. It's funny to think that way, but Pepsi is just a wonderful guy. Mona's mother is Ylva, Lexie's former "enemy" form the show rings. So Mona's background is therefore an interesting combination. There are of course expectations - hopes and dreams of many kind. So now we just wait in peace, how our little Miss Sunshine develops.
Gala Galadriel
Galalta poistatimme kieroon kasvaneen kulmurin viimein tammikuun alussa. Peitsihammas se virallisesti on. Galan yläkulmuri aloitti kasvunsa loppusyksystä uudelleen kääntäen kieroon alakulmurin. Tuloksena oli aika ankea purenta. Maanantaina konsultoimme eläinlääkärin kanssa asiasta, ja päädyimme poistamaan yläkulmurin. Sieltähän se lekuri sitten ison hampaan poisti ja neiti oli ihan muissa maailmoissa lopun illan. Onneksi poisto onnistui helposti ja mitään kauheita kuonon turpoamisia ei syntynyt. Hieman meinasi pullottaa aluksi, mutta onneksi se meni lääkkeillä päivässä ohitse.
We removed finally Gala's crooked canine tooth in the beginning of this month. It is lance tooth officially. It started growing again in late autumn making the lower canine tooth more crooked. The result was pretty grim bite. On Monday, we consult a veterinarian with the matter, and then we decided to remove the upper canine tooth. Doc took away that big tooth and after it our little miss was unconscious the whole evening. Fortunately, removal was easy, and there were almost none swelling in the nose. That little swelling went away luckily with drugs in a day.
Muu lauma
Muuten kennelissämme menee ihan mukavasti. Elämä hymyilee ja tytöt sen kuin kasvavat. Joulun alla kävi koko sakki peruskuvauksissakin. Kaikilla tytöillä oli priimaa kyynärät ja lonkat - Arwenilla ja Himpulla B/B, Galalla A/A. Velho kävi kuvauksissa uuden vuoden alla, josta kuvat sain eilen. Katsotaanpa ja odotellaan, mitä Kennelliitto niistä sanoo. Tässä alla kuitenkin koko sakin kuvat.
Otherwise all the things in our kennel are quite ok. Life is good and the girls are growing. Just before Christmas, the whole litter was X-rayed. All of the girls had prime elbows and hips - Arwen and Himppu got B/B, Gala got A/A. Velho was X-rayed before new year and those images I got yesterday. Let's see and wait what the Kennel Club says. Here below, however, are X-rayes from the whole litter.
Tämä viikonloppu oli todellakin tapahtumarikas. Kävimme lauantaina 25.8. Susadanin kasvattipäivillä Haukiputaalla Häyrysenniemessä sekä sunnuntaina 26.8. Rovaniemellä Elo-Show'ssa. Olimme mananneet suuria asioita Kuopiosta lähdettäessä, joten ne piti lunastaa. Toisaalta viikonloppuun mahtui myös hieman surkeampiakin asioita, mutta iloisissa merkeissä. Viivi-mammamme lähti sunnuntaina äitiyslomalle kasvattajan eli Maaritin tykö. Neiti on nyt kotoa poissa 2 kk.
This weekend was certainly eventful. We went on Saturday 25.8. to Susadan's breeder meeting at Haukipudas Häyrysenniemi and on Sunday 26.8. we went to Rovaniemi August-Show. We had maid some promises beforehand, so they had to be redeemed. On the other hand the weekend also included miserable things, but in joyful marks. Viivi-mom went on maternity leave on Sunday to the breeders house. She is now 2 months away from home.
Susadanin kasvattipäivät
Heli haistelee pentuhajuja...
Kävimme lauantaina toisen kerran jo Susadanin kasvattipäivillä. Toivottavasti tästä muodostuu perinne, ja voimme viedä neitimme tulevaisuudessakin tällaisille päiville. Toisaalta siellä päivillä ollessani huomasin, että kaipaisimme muutenkin shelttiseuraa aina viikottain esim. lenkkien parissa. Taidamme siis aktivoitua uudelleen noille shelttilenkeille.
We went on Saturday for the second time to Susadan's breeder meeting. Hopefully, this comes a tradition, and we can take our girls there in the future too. On the other hand there at the meeting, I noticed that we miss sheltie company every week. So I think we're going to re-active our visits at Sheltie Jog every Sunday.
Tiina ja Aini olivat varanneet meille Koljun majan Koljun venesataman kupeesta. Se on hieno paikka viettää aikaa. Siellä on iso pirtti, jonne voi mennä sateelta suojaan ja iso piha, missä koirat voivat telmiä, ihmiset voivat seurustella sekä paistaa makkaraa. Lisäksi siellä on sauna, jota voi myös lämmittää. Sääkin osui kohdalleen, joten oli mukava viettää ko. päivää. Mikäs oli sen mukavampaa kuin katsoa koirien telmimistä keskenään tai haistella pentuja pentuaitauksessa.
Lexie ja isä Pepsi
Tiina and Aini had booked us Kolju's hut near Kolju's marina. It's a great place to spend time. There is a big living space, where you can go in case of rain and a big yard, where the dogs can have fun, people can socialize, as well as grill sausages. In addition, there is a sauna, which can also be heated. The weather fell into place, so it was nice to spend time there. What would be nicer than to smell puppies or watch shelties play together.
Katsetta ei voinut vastustaa...
Kasvattipäivät eivät ole vain istumista ja seurustelua, vaan siellä saa aina uutta infoa kaikesta tiedosta, mitä koiramaailmaan on tullut. Tällä kertaa saimme tietoa ravinnoista ja ruokinnasta sekä trimmausapua Tiinalta halutessamme. Mehän käytimmekin tätä palvelua hyväksemme, koska seuraavana päivänä menisimme Rovaniemelle. Tarvitsimme serti-trimmin. Tiina sen sitten antoikin ja laittoi Lexien parhaaseen paraatikuntoon. Iltapäivä meni nopeasti näissä merkeissä. Valitettavasti seuraavan päivän laittamiset odottivat, joten lähdimme kotiin pesemään koiramme seuraavaa päivää varten.
The meeting are not just sitting and socializing, but there is always new info for us of all the information, what the dog world has produced. This time we got the information about nutrition and feeding, as well as trimming help from Tiina. We used this service, because the next day we would go to Rovaniemi. We needed a certificate-trim. Tiina then gave it and put Lexie in best shape. Afternoon went quickly. Unfortunately, the next days things waited for us, so we went home to wash the dogs for the next day.
Rovaniemen Elo-Show
Sunnuntaina kävimme pyörähtämässä Rovaniemellä ryhmänäyttelyssä. Tämä näyttely olisi meidän viimeinen tälle kesälle ja vuodelle, koska tämän jälkeen ajattelimme jättää Lexie-neitimme lomalle. Tavoitteena oli lopettaa kesä tyylikkäästi ja sehän onnistui!
On Sunday, we went to a group show at Rovaniemi. This would be our last show for this summer and for the year, because then we thought we'd leave our Miss Lexie on holiday. The aim was to end the summer in style, and in that we succeeded!
Rovaniemen näyttely järjestettiin Puistolammin pallokentällä. Mukana näyttelyssä olivat FC1- ja FC2-ryhmät. Tuomarina shetlanninlammaskoirille toimi Eriksson Eva Ruotsista. Mukana oli 43 shelttiä, joista pentuja oli 4, uroksia 18 ja narttuja 25. Shelttijunnut arvioitiin kehässä 2 ja heidän tuomarinsa oli Elina Tan-Hietalahti. Kuitenkin shelttien pääarvioinnin teki Eva Eriksson.
Rovaniemi show was held at Puistolampi ball field. The exhibition was for FC1 and FC2 groups. The judge of Shetland Sheepdog was Eva Eriksson from Sweden. There were 43 shelties, of which four were puppies, 18 were males and 25 were females. Junior Shelties were evaluated in the ring 2 by judge Elina Tan-Hietalahti. However shelties main judge was Eva Eriksson.
Meidän kesämme oli mennyt tähän asti hienosti. Olimme saaneet tämän vuoden aikana kerättyä Lexielle hienon ERI-suoran, joten nyt olisi hyvä saada jotain kivaa vielä lopuksi, mihin olisi hyvä lopettaa. Tietysti toiveet olivat korkealla! Esimerkiksi naureskelimme Petrin kanssa, että lähdemme sertiä hakemaan Rovaniemeltä. Muuhun emme olisi tyytyväisiä. Hieman kyllä meinasi ehkä olla suuret luulot, mutta onneksi meidän ei tarvinnut tulla kotiin tyhjin käsin.
Our summer we had gone very well so far. We had received this year for Lexie a fine row of EXCellent, so now would be good to get something nice, where it would be good to end this summer. Of course expectations were high! For example, we were chuckling with Petri, that we went there to pick us up a certificate. Otherwise we would not be happy. A little bit high hopes, but fortunately we did not have to come home empty-handed.
Löysimme paikkamme ihan kehän laidalta, josta pääsimme seuraamaan tapahtumia + sitä, mistä tuomari tykkäsi. Mittatikku oli käytössä usein, joten ainakin koosta tuomari oli tarkka. Toisaalta en juuri ehtinyt seurailla muuta trimmatessani Lexiä kehäkuntoon. Lisäksi keskityin neitiin muutenkin, kun harjoittelimme kulkua ja käyttäytymistä kehässä. We found a lovely place beside the circle, where we were able to follow the events + see of what judge liked. Dipstick was in use often, so of size the judge was very strict. On the other hand I just had no time to follow the others, because I was grooming Lexie to ring shape. In addition, I focused on our miss anyway, when we practiced walking and behavior in the ring.
Pian olikin narttujen vuoro astua kehään. Koska junnut arvioitiin toisessa kehässä, aloitettiin meidän kehämme heti nuorista nartuista. Kehässämme oli neljä narttua. Me kilpailimme nrolla 32. Tuomari kävi lävitse kaikki koirat tarkasti. Meidän kehämme meni hienosti. Lexie kulki taas kuin unelma ja käyttäytyi mallikelpoisesti koko ajan. Tämä toikin meille omasta vuorostamme ERI:n. Kilpaluokassa toimimme myös hienosti ja tuomari sijoitti meidät luokkamme voittajaksi eli olimme NUK1 ja ainoastaan me saimme luokastamme SA:n. JIHUU! Pääsisimme ainakin yrittämään sertiä!
Soon it was females turn to enter the ring. Because the juniors were evaluated in the second ring, we started our ring of the young females. At our ring there were four females. We competed on number 32. The judge went through all the dogs carefully. We did great at our turn. Lexie ran like a dream again, and behaved exemplary manner at all times. This behavior and moving gave us EXCellent. In competing class we also competed well and judge placed us in the first place so we were NUK1 and only we got worth a certificate badge aka pink ribbon. JIHUU! Now we could at least try to get that certificate.
Paras narttu -kehää odottelimmekin jonkin aikaa. Siinä ehtikin hieman rauhoittua kehävoitosta. Olin onnellinen, koska olimme matkalla oikeaan suuntaan. Aloinkin sitten lopulta laittamaan Lexietä paras narttu -kehää varten. Hieman pöyhintää ja menoksi. PN-kehässä meinasi hieman jännittää, miten nyt kävisi. Toiveena oli sijoittua mahdollisimman ylös. Tuomari näytti tykkäävän Lexiestä ja jäimmekin lopulta viimeisen neljän joukkoon. Lexie sijoittui PN-kehässä lopulta kierroksen jälkeen toiseksi. Koska voittaja oli jo valio, tippui sertifikaatti meille eli saimme kuin saimmekin sen! AIVAN MAHTAVA TUNNE! Tämä oli se juttu, mitä tulimme hakemaan. Arvostelu oli myös hieno!
Best Bitch ring we had to wait for some time. At that time I had time to calm down after our winning our ring. I was happy because we were on the right track. I began then eventually put Lexie at best for best bitch ring. A little combing and puffing and then on we go. BB-ring almost got us a little nervous, what would happen now. The hope was to rank as high as possible. The judge seemed to like Lexie so we were left at the ring finally as one of the last four. Lexie ranked eventually at BB-ring a second. As the winner was already champion, we got the certificate! JUST A GREAT FEELING! This was the thing what we came looking for. Our review was great too!
Hieman näyttelyn jälkeen nauratti, että emme me turhaan uhonneet hakevamme sertiä täältä. Niin vain kävi ja saimme sen, mitä halusimmekin. Kimi Räikkönen -asenne tehosi: "Teemme parhaamme ja katsomme, minne se riittää." Tulos oli riittävä.
After the show we giggled, that we did not unnecessarily spoke of getting that certificate from Rovaniemi. It just happened and we got what we wanted. Kimi Raikkonen attitude worked: "We'll do our best and see is that enough." Our performance was adequate.
Joskus aika kuluu nopeasti, mikä tapahtui varsinkin nyt kesälomalla. Petri aloitti kesälomansa heinäkuun ensimmäisinä päivinä ja siitä se sitten lähti. Aika kului uskomattoman nopeasti, kun puuhastelimme yhdessä ja koirien kanssa kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä.
Sometimes time fly, which happened now on our summer vacation. When Petri started his summer holiday at the beginning of July, flying started. Time went by so fast, when we did things together and with our little doggies.
Koiranäyttelyt - Dog shows
Heinäkuussa ei ole ollut kuin Oulun isot KV-näyttelyt 16.-17.7.Äimäraution raviradalla. Niihin veimme Viivin vain, koska Lexiellä oli vielä paljon kehittämistä kehossaan. Toisaalta hieman mietitytti aluksi jättää Lexie kokonaan käyttämättä, mutta jälkeen päin ajatellen trikkityttö ruskealla selällä ei ehkä ole kaikkein paras vietäväksi, jos haluaa menestystä. Seuraava etappi on meillä Lexien kanssa Kuopio viikon päästä.
On July there was only one big international show - Oulu International on 16th and 17th of July in Äimärautio racetrack. We took there only our Viivi, because Lexie has a little development to do. On the other hand I thought about it much did I do a right thing, but maybe a tricolor girl with brown back wouldn't show of well, if you aim for success. Next show in our calendar is in Kuopio next weekend.
OULU - lauantai 16.7. - Tuomarina Andrew Brace
Lauantai oli "ihanteellinen" päivä koiranäyttelylle. Koko päivän satoi vettä kaatamalla, joten koirien näyttäminen parhaimmillaan, varsinkin pitkäkarvaisilla roduilla, oli todella vaikeaa. Tämä päti siis myös sheltteihin. Miten saisit pörröiseksi koiran, joka on kauttaaltaan märkä ja kostea?
Saturday was "ideal" day for dog show. It rained all day really heavy, so showing a dog at her best, specially with long coated dogs, it was a little bit difficult. This with shelties was same thing. How could you puff up a dog, which was all wet and damp?
Lauantaina shelttien kehä oli nro 36 ja se sijaitsi nurmikolla keskellä ravirataa. Hieman pelotti, miten tallautunut ja mutautunut nurmikenttä olisi lauantaina. Toisaalta kaikki koiraihmiset olisivat samassa jamassa. Shelttien näyttäminen alkoi klo 10.30 ja nartut olisivat kehässä klo 12 alkaen. Lauantaina shelttejä oli ilmoittautunut näyttelyyn huimat 72 kappaletta: 2 pentua, 23 urosta ja 47 narttua.
On Saturday shelties ring was number 36 and it was in the grass in the middle of racetrack. I was a little bit scared of how muddy would a grass field be on Saturday. On the other hand, every dog owner was at the same situation as us. Sheltie show started at 10.30 and bitches were at the ring at 12 o'clock. On Saturday there were lots of shelties in the ring - total 72: 2 puppies, 23 males and 47 bitches.
Saavuimme Peten kanssa kentälle noin tuntia ennen narttujen kehää. Tuomari oli ollut todella nopeana, joten aikataulussa oli pysytty hyvin. Tämän vuoksi ei onneksi tullut mitään turhaa odottelua. Pystytimme telttamme ja huokaisimme hetken koirien kanssa suojassa sateelta. Paikalla oli ihmeellisesti useampi teltta, joten pystytimme sen jonon jatkoksi kehän ympärille. Aloin laittaa Viiviä kuntoon pian sen jälkeen ja Petri lähti kuvailemaan koiria ja aluetta.
We arrived with Pete at the ring about an hour earlier than the bitches ring started. Judge was a very speedy man, so there wouldn't be any vain waiting. We put up our tent and took a minute out of the rain with our dogs. Amazingly there were lots of tents in the area, so we put up ours in the line with others around the ring. I started to make up Viivi and Petri went and started to photograph the dogs and the area.
Toivoin välillä, että pahin sade menisi ohitse meidän vuoron ajaksi, mutta toive oli turha. Vettä satoi yhä vain enemmän ja enemmän. Harjoittelin hieman hetken Viivin kanssa telttojen takana eli palautin mieleen, miten täällä toimittiin. Tämän jälkeen Petri tuli ilmoittamaan, että nyt menkää kehään. Juoksimme paikalle ja seisoimme jonossa muiden koirien kanssa. Avoimessa luokassa oli 13 narttua.
I hoped time to time, that the worst rain would be over by the time it was our turn, but the hope was vain. It started to rain more and more. I practiced with Viivi a little while at back of tents or I tried to memorize her how to behave in a ring. After that Petri came and told me that it was show time. I ran at the ring and went standing in the line with others. There were 13 bitches in the open class.
Yleisesti kehämme meni mainiosti. Viivi osasi olla pöydällä hyvin minun "pienellä avustuksella". Mies-tuomari on aina pelon aihe, mutta nyt "pieni nipistys" kainalosta poisti pelon. Viivi osasi olla pöydällä hyvin ja antoi tuomarin hipelöidä sen, minkä hän halusi. Tämän jälkeen vuorossa oli kävely ympäri kerran sekä edestakainen liike. Ne menivät aivan uskomattoman hienosti. Tuloksena olikin siten ERI eli erinomainen. Kilpailuluokassa kiersimme kehää yhdessä kaikkien muiden ERIn saaneiden kanssa. Juoksimme hetken neljäntenä, mutta sitten Seija Sandran kanssa siirrettiin eteemme neljänneksi. Tämä ei haitannut, koska saimme ensimmäisen ERIn tänään.
Generally our ring went very well. Viivi knew how to stand on the table with my "little assistance". Male judges are always a scary thing, but now my "little pintch" under the arm pit removed that fear. Viivi stood on the table well and let the judge to examine her. After that we walked around the field once and then went fort and back. Those both walks went great and result was ERI as excellent. In competing class we runned around the ring with others ERI's. We ran a while as fourth but then Seija with Sandra tood our place. It was ok, because we got our first ERI today.
Häivyimme paikalta pian tämän kehän jälkeen, koska minä vapisin kylmyydestä läpimärkänä. Toisaalta siellä sateen keskellä ei kiinnostanut seisoskella kauaa oleskeli sitä teltassa tai ei. Vaikka olin märkä, olin onnellinen, koska tämä oli mahtava päivä Viiville. Saamme lisätä punaisen nauhan pakettiimme. Iloa ei haitannut myöskään se, että illalla kotona minulle nousi vilustumisesta pieni kuume - 38 astetta. Seuraavan päivän osallistuminen olisi siis vaarassa. Onneksi kuume laski seuraavaksi aamuksi ja pääsimme näyttelyihin osallistumaan.
After our ring we took off quite fast, because I was all wet and I shivered because of the coldness. On the other hand who would want to stand in the rain? Although I was all wet, I was happy, because this was a great day for Viivi. We can now add a red ribbon in our show package. My joy lasted though in the evening I developed a fever - 38 degrees. Attending the next show on Sunday was in danger then. Happily the fever went away during the night and we were able to go to the show.
Sunnuntai - 17.7. - Tuomarina Lena Danker
Sunnuntai oli päinvastainen päivä lauantaihin verrattuna. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja tuuli viilensi mukavasti ilmaa aina pienillä puuskillaan. Ilma oli siis täydellinen koiranäyttelylle: ei liian kuuma, mutta ei liian kylmäkään. Lauantaina jouduimme kehään 23, joka sijaitsi uloimmalla reunalla ravirataa. Pääsimme nyt kulkemaan onneksi hiekalla emmekä märällä nurmella. Sunnuntaina esittelyssä oli yhteensä 47 shelttiä: 2 pentua, 15 urosta ja 30 narttua.
Sunday was an opposite day compared to Saturday. Sun was shining from cloudless sky and little wind cooled nicely the air with little whirls. Weather was perfect for a dog show: not too hot and not too cold. On Saturday shelties were in the ring 23, which was on the outer ring on the racetrack. We could now walk on the track and not on the wet grass. On the Sunday show there were 47 shelties: 2 puppies, 15 males and 30 bitches.
Lena Danker oli tiukka tuomari, mutta hidas. Hänellä oli vielä mukanaan aputuomari, joka hidasti hommia todellakin. Shelttien kehä alkoi klo 10 ja narttujen kehän piti alkaa klo 11, mutta oikeasti pääsimme kehään vasta noin tunnin päästä siitä. Hän ja aputuomari kävivät koirat perusteellisesti lävitse, joka toisaalta oli hyvä juttu, mutta toisaalta aikaa vievä asia. Tuomarissa ei tänään nähnyt hyviä trikkejä lainkaan eli yksikään tricolor ei saanut sunnuntaina ERIä, vaan jopa EH:n tai H:n. Meidänkin tuloksemme oli EH eli Erittäin Hyvä. Saimme kuitenkin onneksi EH:n, koska osa parhaista trikeistä sai jopa H:ta.
Lena Danker was a very strict judge, but slow. She had with her a judge student learning the judging which slowed all the thing. Sheltie ring started at 10 and bitches ring was supposed to start at 11, but it started about an hour later. Lena and judge student examined the dogs thoroughly which on the other hand was nice, but on the other hand a time spender. The judge didn't see any good tricolors - not a one tricolor got an ERI that day, but they got EH or even H. We got EH as very good too. I was glad that we got EH, because some of the best bitches earlier got even H.
Rinkimme meni todella mukavasti. Viivi liikku hyvin, mutta hieman oli hermostuneisuutta ilmassa enemmän. Se voi johtua siitä, että ympärillä oli nyt enemmän ihmisiä, kun lauantaina kehän laidalla ei ollut ihmisiä juuri lainkaan. Viivi täten kiinnitti hirveästi huomiota kaikkiin tapahtumiin kehän laidalla. Yritin parhaani saada Viivin huomion itseeni, mutta ilmeisesti emme siinä onnistuneet kovin hyvin. Tuomari kävi Viivin todella perusteellisesti lävitse ja kuuntelin samalla arviointia. Tulos ei ollut huono, mutta hieman pettymys.
Our show went quite nicely. Viivi moved well, but there was a little nervousness in the air. It may be it, that there were more people standing around the ring now than on Saturday. Viivi noticed every little thing around the ring. I tried to make a contact, but we didn't do well in that. Judge examined Viivi very thoroughly and I listened. Result was not bad, but it was a bit of a disappointment.
Koska sunnuntai oli mukavan aurinkoinen päivä verrattuna lauantain sateiseen päivään, unohdimme tietysti aurinkorasvat kotiin. Tuloksena oli meillä molemmilla kaunis rusketus, joka muutaman päivän päästä kuoriutui pois.
Because Sunday was a nice sunny day compared to Saturdays rainy day, we forgot to take sun lotion with us. As a result we both got nice tan, which pealed off couple days later.
Oulun näyttelyn tulokset yleisesti - General results from Oulu International:
Lauantai - Saturday (72)
Tuomari - Judge: Andrew Brace
ROP - BOB - Pikikuonon Brad Pitt (Leinonen Suvi, Iisalmi)
VSP - BOS - Magicgirl (Myyry Katja & Tuominen Janne, Kemi)
CACIB uros - Pikikuonon Brad Pitt (Leinonen Suvi, Iisalmi)
CACIB narttu - Magicgirl (Myyry Katja & Tuominen Janne, Kemi)
SERT - CC uros - Rannerdale Oliver Twist (Karlsson Pirkko, Grängesberg Sweden)
SERT - CC narttu - Magicgirl (Myyry Katja & Tuominen Janne, Kemi)
ROP - BOB Veteraani - Sound's Morning Cloud (Kaltakari Aini & Kaisa, Kello)
ROP - BOB Juniori - Scandyline Gold'n Yellow (Veijo Tervakangas, Kuhmo)
ROP - BOB Pentu - Smartteams True Lady (Tyni Seija & Sipola Juha, Kiviniemi)
ROP - BOB Kasvattaja - Kennel Pikikuonon (Hiljanen Sari, Lievestuore)
Sunnuntai - Sunday (47)
Tuomari - Judge: Lena Danker
ROP - BOB - Pikikuonon Brad Pitt (Leinonen Suvi, Iisalmi)
VSP - BOS - Myhappiness Apple Of My Eye (Peltomaa Nina, Pietarsaari)
CACIB uros - Pikikuonon Brad Pitt (Leinonen Suvi, Iisalmi)
CACIB narttu - Myhappiness Apple Of My Eye (Peltomaa Nina, Pietarsaari)
SERT - CC uros - Lemmikkipolun Speedy Gonzales (Maiju Mertala, Oulu)
SERT - CC narttu - Myhappiness Apple Of My Eye (Peltomaa Nina, Pietarsaari)
ROP - BOB Veteraani - Sound's Morning Cloud (Kaltakari Aini & Kaisa, Kello)
VSP - BOS Veteraani - Susadan David Beckham (Turtinen Heli, Oulu)
ROP - BOB Juniori - Jeonan Amazing Star (Viita Heidi, Tornio)
ROP - BOB Pentu - Cinnamon (Iina Hautala, Kello)
Reissussa Lapissa ja Norjassa - On trip to Lapland and Norway
Näyttelyitä ennen kävimme pienellä lomareissulla Karigasniemessä ja Norjassa. Vietimme pienen viiden päivän loman siellä suunnalla. Ohjelmassamme oli ulkoilua ja matkailua Norjaan. Koirat pääsivät myös harjoittelemaan pidempää ajomatkaa. Valitettavasti Norjan puolelle emme koiriamme voineet viedä passien puuttumisen takia, mutta ne pääsivät viettämään aikaa Lapin luonnossa siitä edestä. Matkan aikana pysähtelimme tietysti aina välillä, jotta nestehukka ei iskisi tai sitten pissat eivät tulisi autoon.
Before shows we took a holiday trip to Karigasniemi and Norway. We spend a little five day holiday there. On schedule was being outdoors and traveling in Norway. Our little ones got some training of long road trips. Unfortunately they couldn's come to Norway with us because of the passport problem, but they got to spend some time with us in the Lapland. On our road trip we stopped once and a while to pee and to drink.
Ensimmäinen pysähdyspaikkamme olikin Tornio. Petri lähti hakemaan Haaparannan puolelta meille matkaevästä, joten minä otin tytöt ja kävelimme sitten Torniossa pienen päivälenkin. Petri jätti meidät Suomen puoleiselle rannalle sillan kupeeseen. Sieltä kävelimme kaupungintalolle, kirkolle, museolle ja På Gränsen -ostoskeskuksen ohitse liikenneympyrälle rantaan. Matkalla oli paljon ihmeellistä nähtävää: piisami juoksi tien ylitse veteen edestämme, rannassa oli paljon sorsia ja niiden poikueita sekä tietysti ihmisvilinä ostoskeskuksen ympärillä aiheutti ihmetystä.
Our first stop was in Tornio. Petri went to pick up some food and drinks for us from Haaparanta so me and girls took a day walk around Tornio. Petri left us on the beach near the brigde. From there we first walked to city hall, church, museo and past På Gränsen shopping mall to the beach near the round-about. On out walk we saw some amazing things: a muskrat ran over the road in the water in front of us, on the beach there were lots of ducks and ducklings and of course we were amazed of the fuss around the shopping mall.
Seuraavaksi pysähdyimme Rovaniemellä. Siellä kävimme katsomassa Pukin pajaa ja tietysti ylittämässä "virallisesti" napapiirin. Joimme Peten kanssa myös kahvit sekä hieman nautiskelimme taas yhteisestä ajasta pitkästä aikaa. Mottomme oli, että meillä ei ole mihinkään kiirus.
Next stop was at Rovaniemi. We went to see Santa's Workshop and of course we crossed over "officially" the Arctic Circle. Me and Pete we drank some coffee and enjoyed our time together at last. Our motto to this trip was that we won't hurry around at all.
Teimme tämän jälkeen vielä muutaman pissapysähdyksen, mutta ne eivät enää olleet niin mainitsemisen arvoisia. Saavuimme lopulta myöhään maanantai-iltana perille kohteeseemme Karigasniemelle. Kyllä meitä oli jo odotettukin, joten oli kiva päästä sinne. Purimme tavarat, vaihdoimme tärkeimmät kuulumiset ja häivyimme nukkumaan. Suunnittelisimme ohjelman seuraavana päivänä.
After that we stopped few times to pee, but those were not a stops worth of mentions. At last we arrived to Karigasniemi at late on Monday evening. We were very welcomed, so it was nice to be there. We unpacked our car, talked of the most important things in our lifes and after that we went to bed. We could plan the program next day.
Karigasniemellä pörräsimme vähän siellä täällä. Petri kävi hoitamassa muutaman atk-ongelman, kävimme katsomassa Oskua kalastamassa ja sitten tietysti kävimme ulkomaanreissulla Norjassa. Reittimme kulki Karigasniemi-Kararjok-Lakselv(E6)-Tana Bru(98)-Nuorgam-Utsjoki-Karigasniemi. Matka oli hieno, ilma oli mainio ja kuvaus onnistui Petriltä aivan uskomattoman hienosti. Mahtavia kuvia tuli otettua useampia. Matkan ajan Viivi ja Lexie olivat hoidossa Helga Asikaisen luona. Hän on luokanopettaja Inarissa. Hänellä oli kaksi narttuirlanninsetteriä itsellään, joten tytöt pääsisivät koiraseuraan. Hoitopaikka oli myös mitä loistavin, koska se sijaitsi vähän omassa eristyksessään keskellä metsää luonnon keskellä.
At Karigasniemi we drived aroud the town. Petri fixed some computer problems, we went and watched Osku, when he was fishing and then of course we took that trip to Norway. Our route went like this: Karigasniemi-Kararjok-Lakselv(E6)-Tana Bru(98)-Nuorgam-Utsjoki-Karigasniemi. Trip was amazing, weather was great and Petri shoot some really nice photoes. When we were at Norway, Viivi and Lexie was taken care by Helga Asikainen. She is a teacher at Inari. She's got two Irish Setter bitches so Viivi and Lexie was there with company. That place where they lives was a good place for dogs to be, because it was isolated place in the middle of forest surrounded by wild nature.
Koiravieraita ja Susadanin kasvattipäivät - Dog Visitors and Kennel Susadan's Bred ups day
Saimme leikkivieraita pitkästä aikaa kotiimme, kun Suvi Ylisaari saapui Taiston kanssa meitä katsomaan. Taisto on nuori kääpiöpinseripoika (5 kk), jonka Suvi oli vasta saanut itselleen toiseksi koiraksi. Taistossa riitti virtaa ja hän saikin iltapäiväksi Lexiestä kovan kaverin. Yhdessä ne leikkiä telmivät leikkimisen ilosta. Viivi katsoi vain vierestä ja murisi, jos Taisto yritti tulla Viivin reviirille. Viivistä on tullut kauhea roturasisti, joka pitää vain omanlaisistaan koirista eli shelteistä ja niiden pitää olla myös mielellään trikkejä. Muut eivät kiinnosta meidän isoa neitiä. Iltapäivä meni nopeasti, kun Taisto leikitti Lexietä ja toisin päin. Tämän voisi ottaa joskus uudestaankin kylään tai me voisimme mennä käymään kylässä. Kiitos siis Suville ja Taistolle mukavasta iltapäivästä!
We got our first dog play mate to our home, when Suvi Ylisaari brought Taisto to see us. Taisto is a young Miniature Pinscher male (5 months), which Suvi got a while ago as her second dog. Taisto had a lots of power and he got a buddy of our Lexie. They played together joyfully all afternoon. Viivi didn't warm up to Taisto as Lexie did. Viivi watched them play and showed her teeths if Taisto came close to her. Viivi has got a little racist in her. She is only interested of other shelties, other breeds don't interest her. I hope Taisto and Suvi will come to our place or we go there another time. It was so fun to watch youngster to play. Thank you Suvi and Taisto!
Heinäkuun loppupuolella Susadanin kennelin omistajat Tiina ja Aini Kaltakari järjestivät kasvattipäivät Martinniemessä Haukiputaalla. Osallistuimme tietysti tapahtumaan, koska Viivi ja Lexie saisivat olla siellä oman rotunsa seurassa. Ohjelmassa on syöpöttelyä, valokuvausta, pientä luennointia koirista sekä tietysti uimakokeilua sekä yleensäkin koirien leikkimisen seuraamista. Paikalle saapui iso kasa ihmisiä sekä koiria. Laskimme, että paikalle olisi tullut noin 30 koiraa omistajineen. Aika kului siivillä ja ilta tuli nopeasti. Oli todella kiva osallistua tällaiseen juttuun ja mielellämme osallistumme tällaisiin vastakin.
In the end of July Kennel Susadan's owners Tiina and Aini Kaltakari invited us all to bred up days at Martinniemi Haukipudas. We went there of course, because it was nice to take Viivi and Lexie to spend some time with other shelties. That day we ate, we took some photoes, Tiina and Aini gave us some lectures about shelties and of course dogs played a lot and tried to swim in the ocean. We counted that there were about 30 dogs with their owners. Time fly and evening came fast. It was really nice to get together with others and we come to the next gathering for sure.
Viime viikolla järjestettiin Haukkukeitaalla epäviralliset agilitykisat. Päätimme Viivin kanssa ilmoittautua mukaan. Se olisi meidän ensimmäinen agilitykisamme. Onneksi se oli epis eli pääsimme harjoittelemaan mölleinä kisailua. Tuloksena oli hylly, mutta ei se mitään, koska nopeutta meillä oli ihan mukavasti ja Viivi osasi irrottautua sopivasti jo minusta. Omistaja tosin hieman sekosi jaloissaan ja siitä alkoi alamäki. Voitte katsoa itse ja tuomita.
Last week there were unofficial agilityrace at Haukkukeidas. Me and Viivi decided to go there. It was our first agilityrace. Luckily it was unofficial so we could go there to practice racing. Our result was a fail, but it's ok, because we had lots of speed and Viivi was able to put some pace between us - to be independent. Owner lost her pace on one spot and from there we went down hill. You can watch it your self and judge.
Kitkalla - At Kitka, Posio
Viikonloppuna lähdimme pienelle yllärireissulle Kitkalle, Posiolle. Kaverimme Eeron vanhemmat omistavat sieltä mökin, jonne sitten pääsimme lähtemään pienellä porukalla hieman nautiskelemaan viimeisistä lomapäivistä ja tietysti pelailemaan vähän lautapelejä. Tytöt pääsivät mukaamme tietysti nautiskelemaan pohjoisesta järvimaisemasta.
Last weekend we took of to Kitka, Posio. Our friend Eero's parents own a cottage there, where we were able to go with a small group to spend our last days of holiday and of course to play some board games. Girls came with us to enjoy of the northern lake scene.
Mökillä Viivi ja Lexie saivat olla ulkona suurimman osan ajasta. Yöksi tytöt tulivat tietysti nukkumaan kanssamme samaan tilaan, mutta muuten he saivat juoksennella ja leikkiä pihalla. Muurahaiset tuottivat aluksi hieman ihmetystä, koska ne menivät ilkeästi anturoiden väleihin karvoja pitkin. Kun Viivi tajusi, että hiekkaa kuopimalla ne lähtevät jaloista, ne eivät enää hidastaneet matkaa. Tytöt pääsivät esimerkiksi veneilemään. Aluksi valkoiseen paattiin meneminen oli hieman hankalaa, koska paatin pohjalla oli piskuisesti vettä. Tassut kastuivat, joka ei ollut mukavaa. Pian neidit kuitenkin rauhottuivat ja venereissu meni mukavasti. Rannalle oli kova hinku. Ahdistusta neidit kokivat, kun omistajatar lähti poistamaan talviturkkia. Kauheasti piti haukkua rannalta ja vinkua, kun pää katosi pinnan alle. Kun tulin rantaan, kaappasin vuorotellen molemmat kokeilemaan uimista. Uimisrefleksi löytyi onneksi ja neidit pääsivät rantaan asti.
At the cottage Viivi and Lexie spend most of the time outside. At night they slept at the same place as us, but on day they got to run around and play at the yard. Ants made girls life a little bit difficult at first, because they climbed up to paws, but after Viivi learned that by digging the ground you could get them of the paws, life was easier. Girls got to experience some boating. It was a little bit scary at first, but they settled quite well in the end. Being at boat was ok. Paws got little wet, but that's all. Next experience was swimming. First they barked and whined at beach, when I went to swim and take of my winter coat. After I came to ashore I took one a time to try swimming. It worked nicely and they got back to the beach.
Nyt tämän viikonlopun jälkeen Petri lähtee maanantaina töihin ja minulla loma jatkuu vielä pari viikkoa. Minne kesäloma katosi?
Now after this weekend, Petri goes back to work and I've got two more weeks of vacation. Where did the summer go?
Viimeinen kuukausi on mennyt nopeasti ohitse. Olemme Viivin kanssa harjoitelleen Juvan näyttelyä varten, ja nyt tänä viikonloppuna ne viimein sitten olivat.
Juvan näyttely oli shetlanninlammaskoirien pääerikoisnäyttely. Se järjestettiin 3.4. Juvan kaarihallissa. Tuomareina olivat Jean Fitzsimons ja Margaret Dobson. Viivin tuomaroi Jean Fitzsimons (kuvassa keskellä oleva vaaleatukkainen nainen). Viivin esitteli Aini Kaltakari eli Viivin isän omistaja.
Tämä oli tosiaan meidän ensimmäinen näyttely meille ja kyllä se jännittikin siitä edestä.
Lähdimme perjantaina liikkeelle täältä kotoa. Jonna - siskoni - lähti mukaamme henkiseksi tueksi ja tietysti taka-ajatuksena oli, että Jonna voisi olla ns. hoitaja- & vahtityttö samalla, kun Petri kuvaa ja minä juoksen kehässä koiran kanssa. En tosin itse esittänyt, mutta jännitin kovasti kehän reunalla.
Ajomatka meni mukavasti. Olimme yötä Hotelli Joronjäljessä Joroisissa. Se oli kauhea paikka, jota en suosittele kenellekään. Perushuone oli ihan jees, mutta kylppäri oli jotain aivan toista. Hotelli (motelli) oli jäänyt ns. 30 vuotta ajassa jälkeen, joka näkyi remoitoimattomana ulkomuotona. Toisaalta lämmönsäätökään ei ollut oikein kohdallaan: eteinen ja kylppäri olivat varsinaisia pätsejä ja jouduimme nukkumaan ikkuna auki. Se onnistui kohtuullisesti, kun eteisen ja kylppärin ovet olivat kiinni. Onneksi meillä oli huoneessa vain yksi koira ja kolme ihmistä. Viereisessä huoneessa yöpyvillä Kaltakareilla oli 5 koiraa ja kolme ihmistä. Se oli kuitenkin koiraystävällinen paikka, joten ihan mukava, että sellaisen sai niinkin läheltä varattua.
Lauantaiaamuna lähdimme kohti Juvaa ennen kahdeksaa. Ilmoittautuminen alkoi klo 8.30 ja sen jälkeen klo 10 oli Viivin kehä. Junnunarttuja oli kilpailussa paljon - 33 kpl. Heti, kun pääsimme paikalle, esittelimme rokotustodistukset ja sitten menimme paikallemme, pystytimme häkin ja aloitin koiran puunaamisen. Viivi piti saada pöyheäksi ja nätiksi ennen kehää. Koska koiria oli luokassa niin paljon, esittelyssä menikin sitten aikaa. Onneksi meidän neiti kilpaili etupään numerolla, joten meidän ei tarvinnut odottaa kauaa kehän laidalla vuoroamme.
Kisa oli jännittävä niin omistajalle kuin koirallekin. Aini esitteli tosiaan Viivin, joten hän sitten katsoi, mitä voi koiran kanssa tehdä eli harjoitteli kävelyä jne. Minä jännitin vierestä, joka sitten tarttui meidän neitiinkin. Viivi nimittäin alkoi hätäillä ennen kehään menemistä, koska oli Ainin kanssa kaukana meistä ja ei nähnyt meitä siten. Minä sitten riensin heti Ainin pyynnön jälkeen sinne viereen, että olen minä täällä. Viivin esittely meni ihan kohtuullisesti:
- Neiti osasi seisoa oikein pöydällä ja antoi tuomarin koplata tytön hyvin. Ei ollut moksiskaan, kun hampaat tutkittiin, kroppaa kopeloitiin jne.
- Kävely oli Viiville sitten se ongelmakohta. Koska neiti oli hermona, se haki koko ajan meitä molempia - Peteä ja minua. Pää kääntyili ja valssia oli neidillä veressä. Siinäpä sitten se. Toisaalta Viivi ei sitten pysynyt paikallaankaan juuri ollenkaan, vaan kääntyili. Aini-parka oli pulassa meidän neidin kanssa...
Tuomarin arviointi kesti aika kauan - tai se tuntui siltä. Loppujen lopuksi punainen nauhahan sieltä tuli eli EH erittäin hyvä koira. Mahtava tunne tuli, koska omasta mielestäni Viiviäkin paremmat koirat olivat saaneet sinistä nauhaa, joten erkkari ja ensimmäinen kerta + punainen nauha oli jotain sellaista, mikä oli todella todella upeaa. Toisaalta samassa näyttelyssä oli myös Viivin veli Pate, joka sai sitten omasta junnuluokastaan erin eli erinomaisen arvosanan ja vielä voitti luokkansa. Tästä voisi päätellä, että tässä perheessä on ainesta, joka pitää pistää testiin.
Tässä vielä lyhenteistä tarkennusta: ERI = erinomainen/excellent - vaaleanpunainen EH = erittäin hyvä/very good - punainen H = hyvä/good - sininen
T = tyydyttävä/sufficient
EVA = ei voi arvostella/cannot be judged
HYL = hylätty/disqualified
-pois- = absent
Tästä lähdemme vielä harjoittelemaan siis ja näytämme, että saamme ERIn. :D
Kasvattajalle tuo näyttelyiden seuraaminen etänä on vaarallista: tulee sydämentykytystä sekä selkäkipuja + sormen kankeutta, kun pitää päivitä-nappia painella usein, että näkee tulokset.
Lyhyesti ja ytimekkäästi kirjoittelua tänne. Joskus kasvattajan elämässä asiat eivät aina mene kuten pitäisi ja onnettomia tapahtumia tapahtuu. Nyt kuitenkin voi sanoa, että näen kirkasta siellä jossain tunnelin päässä. / Now I'll write everything here short and sweet. Sometimes life gives you spins and turns, so that you don't know how will you ever get up or out of it. But now I can say, that I can see something in the end of this dark tunnel, where I have been as a breeder.
