Kuvien käyttäminen ilman lupaa on tekijänoikeusrikos. Tämän blogin kuvia ei saa käyttää virtuaalikenneleissä eikä muissakaan samantyyppisissä asiayhteyksissä.
Niinhän siinä kävi, että Petri ja Viivi pääsivät viimein kolmanteen luokkaan agilityssä. Olihan se taistojen takana, mutta nyt Virpiniemessä kesäkuussa tämä tapahtui. Tuomarina oli Salme Mujunen ja aika -14,92 ja vauhti 4,47 m/s. / Finally Petri and Viivi rose to 3rd class in agility and now the real competing can start. There was some struggles, but it happened. Judge was Salme Mujunen. Winning time was -14,92 ja speed 4,47 m/s.
Siitä alkoikin kovat suunnittelut, mitä sitten, mitä lähdetään tavoittelemaan seuraavaksi. Haaveena ovat SM-kisat ja MM-karsinnat. Niillä kisoilla on tietyt vaatimukset. / Now we started planning, what next. Petri has a dream of competing in the Finnish Championships and take part in World Cup qualifiers. These competitions have their own requirements.
SM-kisoihin voi osallistua vain: / You can compete in the Finnish Championships if:
Koirakon tulee olla saavuttanut vuoden aikana 3. lk:ssa vähintään seitsemän (7) nollatulosta. Nollatuloksista kaksi (2) saa olla hyppyradalta. Seitsemän nollatuloksen pitää sisältää vähintään yksi (1) tuplanollatulos. Nollatuloksia pitää olla saatu vähintään kolmelta (3) eri tuomarilta. / A dog must reach during the next 12 months in 3rd class at least seven (7) zero results. Two of them (2) can be from the jump track. Zero results must contain at least one (1) double zero result. Zero results must be obtained from at least three (3) different judges.
MM-karsintoihin vaaditaan seuraavaa: / You can compete in the World Cup qualifiers if:
Koirakon tulee olla saavuttanut vuoden aikana 3. lk:ssa vähintään seitsemän (7) nollatulosta. Nollatuloksista kaksi (2) saa olla hyppyradalta. Seitsemän nollatuloksen pitää sisältää vähintään yksi (1) nollavoitto ja kaksi (2) tuplanollatulosta. Nollatuloksia pitää olla saatu vähintään kolmelta (3) eri tuomarilta. / A dog must reached during the next 12 months in the 3rd class for at least seven (7) zero results. Two of them (2) can be from the jump track. Zero results must contain at least one (1) zero win and two (2) double zero results. Zero results must be obtained from at least three (3) different judges.
Viime viikolla kävimme pitkästä aikaa agilitykisoissa Petrin ja koiriemme kanssa. Teemu kävi hieromassa Viivin ja Lexien kuntoon viikolla, joten oli hyvä mennä kisaamaan paikat varmoina. Nostin kesän lopulla Viivin 2. luokkaan, joten nyt Petrillä oli helppo aloittaa oma tekeminen puhtaalta pöydältä. He tekivätkin hyvää tulosta viikonloppuna. Mona kävi tiistaina tällä viikolla perusrakennetutkimuksissa - polvet, kyynärät, lonkat ja silmät. Niistä enemmän kohta. Muuten elämä Elentarion kennelissä on ollut varsin leppoisa, arkista ja koiramaista.
Last week, we went to an agility competition in Oulu with Petri and the dogs. Teemu massaged our girls - Viivi and Lexie - so they were up to the challenge. I did the last zero with Viivi, so she could move to the 2nd class, so now Petri had an easy start for making his own zeroes. He did a good job in that this weekend. Mona was checked out on Tuesday this week, the basic structure of the body - knees, elbows, hips and eyes. I'll tell more later. Otherwise, life at the Elentarion kennel has been quite ordinary and full of doggy things.
Agilitykisat - OKK 12. - 13.3.2016
Oulun Koirakerho järjesti maaliskuun kisansa viimeisenä hiihtolomaviikonloppuna. Petri oli ilmoittanut Viivin kolmeen starttiin 2 luokassa, ja minä Lexien kahteen starttiin 1 luokassa. Tuomareina oli Allan Mattsson ja Tomas Berglund. Petrin kanssa osallistuimme Allanin radoille. Lisäksi viikonloppuna kisaamassa oli myös kasvattimme Himppu (Elentarion Luthien Tinuviel). Erika ja Himppu aloittivat urakkansa 1. luokassa.
Petrin kisat olivat loistavat - 2 nollatulosta ja 1 rata pienellä virheellä. Samalla mies sai kalastettua 2 LUVAa sijoittuen hyppyradalla 2. ja perusradalla hän vei Viivin kanssa luokkavoiton. Alla radat ihasteltavaksi.
Oulu Dog Club held an agility competition on the last weekend of our ski holiday. Petri announced Viivi to three starts in 2nd class, and I took two starts with Lexie in the 1st class. The judges were Allan Mattsson and Tomas Berglund. We had the opportunity to anntend only on Allan's tracks. In addition, one of our puppies from A-litter, Himppu (Elentarion Luthien Tinuviel), attented in the competition too. Erika and Himppu began their career through 1st class .
Petri's tracks were superb - 2 zero tracks and one track with a small error. At the same time Petri got two LUVA aka results, what you need before you can compete in 3rd class. On more to go! He was 2nd in jumping course and on the basic course he was 1st. Below you can see the tracks.
Lexien kanssa meillä radat eivät sujuneet niin helposti, mutta saimme erään saavutuksen tehtyä radalla eli keinun suoritettua omatoimisesti. Aluksi kieltäydyimme sinne menemästä, mutta sitten menimme ja teimme sen omin avuin. Tätä lähdemme tehostamaan, että Lexie ottaisi oman tavan suorittaa keinu, koska vauhtia meillä on paljon.
Our competiton with Lexie wasn't that good. But if you have to find something positive, then I could say, that our swing went amazingly. It was her first time to do it on her own. Hopefully we can correct it in the future.
Erika ja Himppu saivat kasvattajan silmät kostumaan upealla hyppynollallaan. He antoivat enemmän kuin odotin. Alla video ihasteltavaksi.
Erika and Himppu did an amazing job too and got the breeder to cry out of joy. They took first zero and LUVA. They gave me more than I hoped for. Here's the track to see it yourself.
Mona ja terveystarkki 15.3.2016, Eläinsairaala Evidensia
Älkää pelästykö nimeä, koska Animagi vaihtui toiseksi Oulussa. Ella Saarenpää oli pistänyt pystyyn joukkotarkastuksen, ja ilmoittauduimme mukaan. Odotukset olivat korkealla ja jännäriä oli omistajallakin ilmassa, kun kävelin sisään ovesta. Paikalla oli muutama shelttikaverikin, jotka heti kiinnostivat. Maksupäätteellä asioinnin jälkeen aloitimme lomakeurakan. Lisäksi, koska silmätarkastus oli ensimmäisenä, piti meidän saada turrutustipat laitettua silmään. Onneksi Mona on sen verran mukava veijari, että tippojen laitto ei ollut ongelma. Neiti iloisesti tarjosi päätään ja minä tipautin tipat silmiin.
Do not be alarmed of the name, because Animagi changed its name to that one in the beginning of this year. Ella Saarenpää arranged a group audit, so we jumped right in it. Expectations were high and the owner had chills when we walked in the door. There were a few shelties there, who immediately interested our Mona. After the payment transactions, we started to fill those forms. In addition, since the eye examination was first, I had to put eye drops to Mona 3 times before going in for that examination. Fortunately, Mona is so nice critter that putting those drops in was not a problem. Miss cheerfully offered her head to me and I drip drops in her eyes.
Pian olikin meidän vuoromme astua sisään ja tutkittavaksi. Polvet käytiin lävitse ensin. Molemmat olivat hyvässä kunnossa. Ehkä toisessa oli lääkärin mielestä pientä väljyyttä, mutta ei mainitsemisenarvoisesti. Seuraavaksi vuorossa olivat silmät. Mieleeni muistui Arwenin tutkinta, kun lääkärit ihmettelivät yhdessä silmiä. Nyt kuulin ihanat sanat: "Kirkkaat silmät, ei haituvia. Ei ylimääräisiä ripsiä." Lopuksi lääkäri laittoi Monalle rauhoittavan piikin pyllyyn, että koiraneiti voitaisiin viedä lonkkakuviin tajuttomana.
Soon, it was our turn to step in and be examined. Knees were first. Both were in good condition. Perhaps the second was a bit loose, but not so much that to be mentioned. Next were the eyes. It reminded me of Arwen's examination, when the doctors were checking her eyes, and then one of them said something about oddness in her eyes. Now I heard the wonderful words: "Bright eyes, not fluffs. No extra lashes." Then the doctor gave a sedative to Mona in the butt cheek, so that the dog lady could be exported to x-ray and to hip and elbow check unconscious.
Odotusaulassa ei kestänyt kauaa, kun neiti nukahti unten maille. Lääkäri kävi koppaamassa neidin mukaansa ja vei tutkittavaksi. Siinä jännitys kasvoi huomattavasti, kun odottelimme tuloksia ja ilmoitusta, että neiti olisi heräämössä. Pian kutsu kuuluikin katsomaan unessa olevaa neitiä. Lonkkakuvat olivat hyvät ja kyynärät erinomaiset. Odotetaan vielä Kennelliiton lausuntoa. Alla kuvat tutkittavaksi.
I didn't have to wait in the lobby long, when our little one fell asleep. Then the doctor came and took our little sleeping beauty for examination. I don't remember, when have I been this nervous last time, while I was waiting for the results and notice that the lady is in the recovery room. Soon the call was made and I was able to have a look at the x-rays and our little lady in recovery room. Hip photos were good and elbows excellent. Kennel Club will give their opinion of them. Here are the pictures.
On taas tullut aika päivittää asioita tänne meidän blogiimme. Elämä on joskus hiljaista ja mitään ei tapahdu - tai tapahtuu, mutta kauhealla vauhdilla. Työkiireiden ja kaiken muun sekamelskan takia aika kuluu siivillä. Kesä on ollut hyvin rauhallista aikaa näyttelyineen ja agilitykilpailuineen. Lisäksi olemme ehtineet hieman nautiskellakin ja ottaa rennosti. Syksykin on hurahtanut ihmetellessä asioita. Kasvattajan näkökulmasta on ollut ihana seurata Monan kasvua, toisaalta oppia uutta edellisen pentueemme tyttösistä. Sheltti on upea koira - sen on huomannut tänä vuonna niin monella tapaa.
It is again time to update things from our world here to our blog. Life is sometimes quiet and nothing will happen - or happens, but with a terrible pace. Due to the pressures of work and everything else the time flies. Summer has been very restful time with some dog shows and agility competitions. In addition, we have been able to enjoy a little bit and take it easy. Autumn has been the time for wondering about things. From breeder's point of view, this time has been wonderful. I have had lots of time to follow Mona's growth, on the other hand to learn new things out of our girls from previous litter. Sheltie is gorgeous and wonderous dog - I have noticed this in so many ways.
Puheenjohtajana Pohjois-Suomen Sheltit ry:ssä
Tänä vuonna olen toiminut puheenjohtaja Pohjois-Suomen Sheltit ry:ssä. Mukanani toiminnassa ovat olleet upeat hallituslaiseni. Heidän kanssaan on ollut ihana tehdä töitä ja saan kiittää heitä paljosta. Tänä vuonna tehokkaimmaksi ajaksi voisi katsoa nimenomaan kesän ja syksyn. Keväällä teimme ns. kurssitoimintaa, ja harjoittelimme yhteistyötä hallituslaisten kanssa. Kesä meni suunnitellessa syksyä ja syksyllä toteutimme paljon. Teimme yhdessä Shetlanninlammaskoirat ry:n kanssa sivuerikoisnäyttelyn Nallikarissa, järjestimme agilityviikonlopun yhdessä kouluttajamme Iina Asunnan kanssa, järjestimme luonnetestin Haukiputaalla sekä vielä suuren suuren match show'n Oulunsalossa Kalakaverin kanssa. Mukana oli ihania ihmisiä, joiden panosta edelleen arvostan niin suuresti. Siten olenkin tässä vuoden aikana kypsytellyt mielessäni ajatusta, että voisin jatkaa ensi vuoden puheenjohtajana, jos yhdistysläiseni näin haluavat. Toimintaa olisi mukava kehittää nyt entisestään. Saada siihen pysyvyyttä ja selkeän rungon.
This year I have served as Chairman of the Northern Finland Shelties Association. With me in action there has been a spectacular board of members. With them I have had the pleasure to work with and I truly like to thank them for that. This year, the most effective period of time has been the summer and the autumn. In the spring, we made the so-called course activities and practiced the new job at hand together. Summer went into designing the autumn and in the autumn we carried out a lot. We worked together with The Finnish Shetland Sheepdog Association and did a side special exhibition at Nallikari, we organized an agility weekend, together with the trainer Iina Asunta, we organized a nature test for dogs in Haukipudas, and yet we did a great great match show in Oulunsalo with Kalakaveri. There were wonderful people, whose input I still appreciate so much. Thus, I have been thinking about it a lot, and I think that I would like to continue as chairman next year, if other members wish so. It would be nice to develop our association further - make the organization stabile and build a clear frame to it.
Mona - Susadan Freya
Mona täytti syyskuussa 1 vuotta. Niin tämä meidän neitokainen kasvaa. Täytyy sanoa, että tytöstä on kasvanut varsinainen kaunotar niin mieleltään kuin ulkonäöltään. Harmillisinta tytössä on koko, mutta se olkoot hyve, kun ajattelemme jalostuksellisia tavoitteitamme.
Mona celebrated her first birthday in September. So this is how fast our young lady grows. I must say that the girl has grown to be an actual beauty queen - in mind as in appearance. One fault which I hate is the size, but I will let it be a virtue, when we think of the breeding goals.
Kesällä kävimme Monan kanssa muutamassa näyttelyssä (Ylivieska, Oulu, Muhos), mutta meitä rankaistiin aina koosta. Se hieman jäi harmittamaan, ja siksi emme käyneetkaan kovin monessa näyttelyssä. Annamme neidin kehittyä - tosin tuskin se tuomareiden ajatus koosta muuttuu edes iän mukana. Seuraavana mielessä jalostuksellisesti tietysti silmä-, lonkka-, polvi- ja kyynärkuvaus. Jos niistä saamme vihreää valoa, alkaa todellinen metsästys poikakaverille.
In the summer we went to few shows with Mona (at Ylivieska, Oulu, Finland and Muhos), but we were always punished for our size. It was a little bit disappointed, and that why we did not do so very many shows. We let our little lady to evolve - although hardly the judges will not change their opinion about the size, even with age. The next obstacle before breeding are of course the eye, hip, knee and elbow x-rays. If we get the green light, we will begin the actual hunt for groom.
Mona aloitti syksyllä myös agilityn alkeet Petrin kanssa. Heillä tuntuu toimivan tuo yhteistyö hyvin ja Mona näyttää nauttivan siitä tekemisestä. Hieman korkeat paikat pelottavat, mutta se on ihan normaalia pienelle pennulle. Kaikkeen tottuu treenin myötä. Mona began the agility with Petri this autumn. They seem to hit it off well and cooperation works well with Mona. Our little girl seems to enjoy it. High places seems to be frightening, but it is quite normal for a small puppy. She will get used to it after time and training.
Viivi - Dash'ing Glamourous Geisha
Viivi nousi kuin nousikin 2. luokkaan kesän lopulla. Petri on yrittänyt pitkään nollaa, mutta aina se on jäänyt pienen virheen taakse (kerran jopa virheettömästä suorituksesta ei saatu nollaa). Petri on treenannut neitiä todella paljon koko kesän ja yhteistyö alkoi lopulta toimia. Harmillisesti Petri loukkasi jalkansa, ja jalka jouduttiin kipsaamaan. Tämä tarkoitti pientä taukoa kisaamisesta. Henna sitten otti ohjat käsiin ja viimeisteli kesken jääneen työnsä eli nosti neidin kakkosiin, että Petri pääsee puhtaalta pöydältä tekemään tulosta. Upeasti neiti liitelikin, vaikka hieman hakemista olikin. Ohjaajalla ei vain vauhti meinannut pysyä päällä.
Viivi rose to 2nd class at the end of the summer. Petri has been trying for a long time to get the last zero, but always there has been a little mistake on the track (once even a flawless performance was not a zero). Petri has been working out a lot with Viivi this summer, and their co-operation has developed a lot during the summer. Unfortunately Petri hurt his leg, and the leg had to be plastered for two weeks. This meant a small break from racing. Henna then took the lead and finished her unfinished work with Viivi and lifted her to 2nd class so that Petri can start from clear table. On track Viivi exquisitely flew, although there were a bit more searching that with Petri. The pilot had a hard time to keep up with the dog.
Lexie - Kråkeslottets Miss Lexus
Lexien kanssa on ollut hieman hankalaa ja taistelua, vaikkakin agilityhommat ovat hiljalleen alkaneet rullata eteenpäin. Neidistä on vaikka mihin, mutta ohjaajasta ei. Ohjaaja tuntee olonsa todella huonokuntoiseksi ja ylipainoiseksi. Haaveena olisi talvikaudella saada pois painoa. Sitten olisimme terveempi tiimi. Nyt tuntuu jotenkin, että molempien jaksaminen hidastaa meidän hommaa. Yritämme keksiä keinoja saada asia kuntoon.
With Lexie we have had a little bit difficulties and struggle, although agility has slowly begun to roll forward. Our little lady has it in her, even though the pilot does not. Pilot feels really unfit and overweight. Our dream would be during the winter season to lose the extra weight. Then we would have a healthier team. Now I feel somehow that our both endurance slows our development. We are trying to come up with a plan how we are able to win this fight.
Näyttelyissä Lexie selvisi kesällä keskinkertaisesti. ERI-linjalle pääsimme takaisin kesän viimeisissä näyttelyissä, mutta jokin Lexiessä on, mikä ei tuomareiden silmää miellytä. Sitä pyrimme nyt hakemaan. Ehkä laihduttaminen antaisi neitiin uutta eloa.
In shows Lexie survived the summer averagely. We got back to EXC-line in the last summer's exhibitions, but there seems to be something in Lexie, which doesn't meet the eye with judges. We now try to find it out, what that may be - weight, movement?
Gala ja Arwen - Elentarion Galadriel ja Arwen Undomiel
Gala ja Arwen ovat koko kesän juosseet mukanamme agilitytreeneissä. Kehitystä on tapahtunut, vaikkakin takapakkiakin on tullut. Saimme molemmille talvitreenipaikankin, joten olemme nyt kehittyneet huomattavasti. Arwen ja Petri ovat loistavia, samoin Hennalla ja Galallakin on alkanut luistaa homma. Tytöt kehittyvät valtavasti koko ajan. Heidän luontaisia vaistojaan moneen asiaan on ihana seurata. Toisaalta molemmilla heistä on todella kylmä pää moneen asiaan eli mikään ei kauheasti pelota kumpaakaan. Galan bravuureita on irtoaminen. Kun Lexie on kiinni aina ohjaajassaan, Gala on ihan päinvastoin. Voin sanoa kentän toiselta laidalta puomin ja neiti juoksee sinne. Aika hienoa?
Gala and Arwen have run throughout the summer with us in agility training. We have made a lot of progress, although there have been few setbacks. We got groups for both in winter training, so we have now evolved considerably. Arwen and Petri are great, as well Henna and Gala have found the same language. Girls develop tremendously all the time. Their natural instincts to many things is wonderful to follow. On the other hand both of them are very cool-headed. There are not so many things they are afraid of. Gala is good at independent work. When Lexie is close or near the pilot, Gala is just the opposite. I can say from the other side of the track "a bridge" and Gala runs and does it. Sounds great, does it?
Arwen osoitti liitotaitoja tuossa aikaisemmin syksyllä. Petri ja Arwen harjoittelivat A-kontaktia. Arwen juoksi A:n muutaman kerran ylitse normaalisti, mutta sitten alkoi neiti hieman kuumentua. Seuraavaksi A juostiin vauhdilla, ponkaistiin korkeimmalta kohdalta ilmaan niin, että liito jatkui n. 2,5 metrissä kauas A:sta. Alas tultiin tietysti vetovoiman mukaisesti, ja säikähdimme Petrin kanssa molemmat, että neiti hajottaa itsensä. Niin ei käynyt, vaan A:lle piti päästä uudelleen. Reikäpääksi ristimme meidän pienen mustan tyttösemme.
Arwen showed off her flying skills in the autumn. Petri and Arwen practiced the A-contact. Arwen did the A over a couple of times normally, but then she started run a bit hot. Next time she speeded up the A, and then at the highest point of the A, she jumped in the air, so that she continued to fly in the air - about in 2.5 meters - away from the A. Then she dropped down from there, and we were both startled with Petri that she must have broken something when she hit the floor. This did not happen, but she went towards A like nothing happened. We christened her "reikäpää" - our little flying black girl.
Tervehdys taas kennel Elentarionin maailmasta. Niin se kevät tulee kovaa vauhtia - lumet sulavat ja aurinko lämmittää yhä enemmän ja enemmän. Kesä! Oi! Sitä on odotettu. Tämä ikuinen loskatalvi saisi jo loppua.
Greetings again from the world of Kennel Elentarion. The spring is soon here! Snow melts and the sun heats up the weather more and more. Summer! Oi! We have really waited for you. This eternal slushy winter should end already.
Alkuvuoden kennelissämme on kuhissut omalla tavallaan niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä. Siitä enemmän kohta. Petri ja minä olemme palanneet agilityn pariin ja kisoissa olemme olleet ahkerasti. Lisäksi yhdistysmielessä olemme toiminnassa ahkerasti mukana eli Hennasta tehtiinPohjois-Suomen Sheltit ry:n puheenjohtaja vuodelle 2015 ja Petri on mukana hallituksessa sihteerin ja taloudenhoitajan hommissa. Lisäksi toivomme, että saisimme yhdessä edustaa Shetlanninlammaskoirat ry:n hallituksessa. Uusi perheenjäsenemme Mona on kasvanut ja kasvanut sekä hampaatkin ovat onnistuneesti poistuneet huolien listoilta. Pian edessä on 6 kk maaginen raja. Toivottavasti juoksut alkavat pian...
At the beginning of this year, our kennel has had both positive and negative news and tales. More about that soon. Petri and I have returned to the agility ring and we have done couple of races. In addition, we have been very actively involved in activities with the local association, because in February Henna was named as a Chairman of the Northern Finland Shelties Association for the year 2015, and Petri is involved in the board as a secretary and financial manager. In addition, we hope that we can be involved in Main Shetland Sheepdog Association's Board of Directors. A new member of our family Mona has grown and grown up, and her teeth have successfully changed. Soon is time for 6 month celebrations. I hope the heat will start soon...
Alfa-pentue - Velho - Elentarion Legolas
Kuten sanoin johdannossa, meille on sattunut niin positiivisia kuin negatiivisiakin asioita kennelissämme. Negatiiviset vievät valitettavasti voiton tässä jaksossa. Alfa-pentueemme ainoa uros Velho on kokenut kovia. Ensinnäkin Velholla oli peitsari, kuten jo aiemmin sanoinkin. Nyt Velho aloitti eräänä päivänä ihmeellisen siristelyn vasemmalla silmällään. Omistaja Pia vei Velhon lääkäriin ja lääkäri totesi Velhon vasemman silmän olevan melkein sokea ja paineet silmässä olivat vaarallisen koholla. Velho sai lähetteen Turkuun Koira-kissaklinikalle. Velho kävi Turussa tutkimuksissa, mutta diagnoosi ei muuttunut - diagnoosina silmäpainetauti eli glaukooma, jonka käynnisti silmätulehdus. Voitte kuvitella oloni, kun kuulin asiasta. Velho on nyt sitten puolisokea. Kaiken lisäksi pieni poikaseni joutuu mahdollisesti loppuelämäksi tippakuurille, että silmissä paineet pysyvät sopivissa mittasuhteissa. Itkin kurjaa tuuriamme.
As I said in the introduction, we have had both positive and negative news in our kennel. Negative news unfortunately take the upper hand of them all. From our Alfa litter, the only male Velho has taken an another physical blow. First of all, Velho had lance tooth, as we have already told. Now on one day Velho began squinting his left eye. Owner Pia took Velho to the doctor and the doctor said that Velho's left eye was almost blind, and the pressure of the eye was dangerously elevated. Velho got remittance to Turku to Koira-kissaklinikalle. Velho went to the studies at Turku, but the diagnosis did not change - diagnosis was eye pressure disease ie glaucoma, which was initiated by the inflammation of the eye. You can imagine how I felt, when I heard of the matter. Velho is now then half blind for the rest of his life. Moreover, my little boy has will be on a lifelong drip regimen, that the eye pressures will remain in suitable proportions. I cried our miserable luck.
Toinen kenneliämme kohdannut huonohko uutinen oli, että Lexiemme on voinut hieman huonosti. Aina rasituksen jälkeen neidistä on tullut todella vaisu ja apaattinen sekä hieman äreäkin. Kävimme tutkimuksissa ja lääkärimme Kamila Bernasiewicz kuvautti sitten Lexien koko selän. Tuloksena oli, että selästä paljastui lieviä muutoksia selkärangassa eli spondyloosimuutoksia Th3-Th4-rintarangoissa. Kokeilimme lääkärin määräyksestä kipulääkekuurin Lexielle. Oman näkemämme mukaan Lexien olo ei muuttunut suuntaan eikä toiseen. Tämän takia päätimme, että emme lääkkeellä jatka hoitamista turhaan. Laitoimme Lexien laihdutuskuurille. Vuoden alussa paino oli 8 kg. Nyt viimeisimmässä mittauksessa paino oli 7,4 kg, joten alas olemme tulleet ja koirasta on tullut energisempi ja tekevämpi. Jopa leikkiminen nuorempien kanssa on alkanut kiinnostamaan. Toivomme siis parasta, että saisimme viettää vielä muutaman vuoden kipuvapaana. Another bad news in our kennel encountered with Lexie. We saw that she has been a bit down and ill. Each time after hard exercise our lady had become really pale and apathetic, as well a little cranky too. We took her to examinations and doctor Kamila Bernasiewicz x-rayed Lexie's whole back. The result was that the back of the shoulder revealed slight changes in the spine, ie spondylosis in 3rd and 4th thoracic spine. We tried out prescription pain medicine at first as a course of treatment. After the treatment we saw that Lexie was feeling same - no change in direction or the other. For this reason, we decided that we do not continue the drug treatment. We decided to put Lexie on a diet. At the of the year weight was 8 kg. Now, the latest survey weight was 7.4 kg, so we have come down a lot and the dog has become more energetic and lively. She is even playing with the young ones. We hope, therefore, that we could spend a few more years pain-free. Pohjois-Suomen Sheltit ry
Kennelimme omistajista ovat nyt molemmat toimineet Pohjois-Suomen Sheltit ry:n puheenjohtajina - Petri viime vuoden ja minut valittiin vuosikokouksessa tälle vuodelle pj:ksi. Edessä on siis paljon uutta omaksuttavaa ja opittavaa. Mielenkiintoista ja otin haasteen mielelläni vastaan. On ihana päästä tutustumaan tällaiseen yhdistystoimintaan paremmin.
Our kennel owners have now both worked as Chairman of the Northern Finland Shelties Associationr - Petri last year and I was elected at the annual meeting this year. We are therefore facing a lot of new information and studies. It is interesting and I will gladly accept the challenge. It is wonderful to obtain access to such association activities.
Tämän vuoden suunnittelut ovatkin päällä suurella tohinalla. Toivottavasti kaikki seurailevat meidän www-sivujamme, mitä on luvassa tänä vuonna. Etenkin pääsiäismätsärit ovat sellaiset, joihin kannattaa saapua paikalle.
This year we are planning a lot of activities. I hope you all are reading our web pages, so you will know what we are doing this year. Especially our Easter Match Show is a one happening that where you should come and attend.
Agility
Olemme tosiaan Petrin kanssa ahkeroineet agilityn parissa. Omilla treenivuoroillamme torstaisin saamme opastusta suoraan ohjaajalta, mutta sitten olemme nyt maaliskuun alusta sijoittaneet omaan vuoroomme ja pyrimme käymään treenaamassa vielä n. 1 - 2 kertaa viikossa lisäksi. Riippuu paljolti ajasta ja voinnista, miten paljon jaksamme treenata.
We have really been busy with Petri in agility. We have our own guided training sessions on Thursdays, where we have a trainer, but then we have rented our own privat time for us to train from OKK and we are trying to go and train on ourselves 1 to 2 times per week in addition. Much depends of the time and how much we have strength to work out.
Viime viikonloppuna kävimme taas kokeilemassa, miltä tuntuisi kisata. Me molemmat, Petri ja minä, teimme kolme rataa. Vielä hieman on hiomista heillä menossaan, että se viimeinen nolla sieltä tulisi ja oikeuttaisi nousun 2. luokkaan. Me Lexien kanssa teimme kuitenkin tulosta taloutemme puolesta eli teimme valitettavat kaksi hylättyä suoritusta perusradoilta, mutta hyppyradalta otimme ensimmäisen 0-tuloksen ja LUVA:n eli luokanvaihtoon oikeuttavan tuloksen. Lisäksi sijoituimme ensimmäisiksi mini-luokassamme. Aikamme oli hurja -10,02 s alle ihanneajan.
Last weekend we went to try out again, how would it be like to race in a real competition. We both, Petri and I, did three tracks - 2 basic and 1 jump. Petri and Viivi have to do little bit more fine-tuning to their co-operation, so they will get that last zero and rise to the 2nd class. We, Lexie and I, however were able to succeed - after two fails on the basic tracks, we took the first 0-result and LUVA ie 1st result which would qualify us to rise to 2nd class. We need 2 more 0-results from basic tracks. In addition, we ranked first in the mini-class ie we won! Our time was rattling -10.02 seconds under the ideal time.
Kun juoksin aiemmin radalla, tuntui, että en pysy Lexien perässä, mutta hyppyradalle kokosin itseni ja päätin rataa läpikäydessäni, miten toimisin tässä ja tuossa kohdassa. Kun kävelimme Lexien kanssa lähtöviivalle, jännitys tuntui kurkussani. Eniten minua pelotti se, pysyisikö Lexie paikallaan. Pylly neidillä irtosi ja jouduimme lähtemään liikkeelle pienellä varastuksella. Ohjasin Lexien putkeen ja lähdin pinkomaan eteenpäin. Lexie suoritti hienosti renkaan ja hypyn. Seuraavaksi oli kaarre kepeille. Varmistin menomme menemällä helpommalle puolelle eli oikealle, koska siitä olisi helppo ohjata koira putkeen. Kun Lexie meni putkeen, lähdin juoksemaan jo seuraavalle. Vedin Lexien perässäni toiseenkin putkeen. Putken jälkeen oli vuorossa vaikein este - PUSSI. Lexie oli aikaisemmin tehnyt sen, että se oli kieltäytynyt suulla muutaman kerran. Vedin Lexien kuitenkin vauhdilla lävitse pussista ja ihmeeni oli suuri - Lexie teki sen! Siitä innostuin ja huusin: "Mahtavaa!" Seuraavaksi kaarsimme hypyille ja hyppyjen jälkeen tei turhankin varmistelevan valssin ennen putkea. Putkesta Lexie kävi suorittamassa oikeassa tahdissa muurin ja hypyt. Hypyltä kaarsimme taas viimeiselle putkelle ja loppusuoralle. Kun Lexie meni putkeen, lähdin kiitämään kohti loppusuoraa. Tuntemus oli, että nyt on tulossa upea tulos. Huusin Lexielle: "Nyt mennään!" Siinä kiidimme sitten yhtä matkaa kohti maaliviivaa ja tuloksena oli 0 - virheetön rata! Huusin onnesta! Otin loppusuoralla irti itsestäni kaikki mehut ja lysähdin maahan maaliviivan ylitettyäni. Jalat lopettivat kantamisen. Tunne oli upea! Usko meidän kahden yhteispeliin palautui. Koppasin Lexien lopulta syliin ja kävelimme kohti häkkiämme. Matkalla ihmiset onnittelivat upeasta radasta. Kun seisoimme palkintosijalla yksi, toiseksi tai kolmanneksi tullut kilpailija sanoi vielä hienot sanatkin, jotka jäivät mieleeni: "Helppoa se on, kun se osaa." En tosin allekirjoita sitä ihan juuri nyt, mutta oikealla asenteella, oikeana päivänä, kaikki on mahdollista.
When I ran on previous tracks, I felt that I did not stay ahead of Lexie, but at the jump track I compiled myself and I decided when I went through the track with others, what steps are appropriate here and there. When we walked with Lexie to the starting line, I felt the tension in my throat. I only thought that Lexie would steal the start. Bum occurred and she stole the start, so we had to move and start the track. I helped Lexie to pipe and went forward to wait her. Lexie carried out well the tire and the jump. Next we had to do a curve to the sticks. I made sure that I would be on the easy side ie on the right side, because from there it would be easy to guide your dog into the next pipe. When Lexie went into the pipe, I ran for the next one. I pulled Lexie to the other pipe. The pipe was followed by the most difficult obstacle for us - THE BAG. Lexie had refused to go in it in the earlier tracks. I pulled Lexie in to it and however, she went rapidly through the bag - Lexie did it! I was inspired, and I yelled to her: "Awesome!" Next we curved the two jumps and after those I did an unnecessarily waltz before the pipe. Lexie performed it correctly and made to the wall and jumps. After the jumps we had to curve to the last pipe and to the finnish line. When Lexie went into the pipe, I started to run towards the finish line. I acknowledged that we are going to have an amazing result. I shouted to Lexie: "Now let's go!" So we ran together towards the finish line and the result was 0 - flawless track! I cried out of happiness! On the last obstacles I took out of myself all the juices and collapsed to the ground after finish line. My legs literally stopped working. The feeling was amazing! Faith in to our team resumed. After a while I took Lexie finally into my arms and walked towards our cage and seats. On the way, people congratulated us of our magnificent race. As we stood in the pole one of the other competitors said something that remained in my mind: "When you have the skills, it is easy." I do not sign it right now, but when you have the right attitude and the right day, everything is possible.
Lauantaina 3.8. lähdimme Viivin kanssa kisaamaan Tornion Koirakerho ry:n järjestämiin agilitykisoihin. Ilmoittauduimme kolmeen lähtöön 1. luokassa. Tuomarimme oli Jarmo Jämsä. Mukaamme lähti kaverimme Suvi Ylisaari koiransa Taiston kanssa.
Kun auto aamulla starttasi kohti pohjoista, mielessämme oli kaikenlaista ja etenkin jännitystä. Tarinoita olin kuullut tämän tuomarin radoista. Osa sanoi, että hirveän vaikeita, osa sanoi, että helppoja ja loput sanoivat, että mielenkiintoisia. Lähde sitten noilla tiedoilla kisaamaan. Kempeleessä aamu oli sumuinen ja usvainen, mutta saavuttuamme Tornioon taivas oli pilvetön ja kisapaikka oli osin tukahduttavan kuuma. Onneksi otimme mukaan sontikan, että saimme koiriemme häkit varjoon sekä paljon vettä juotavaksi.
Kilpailimme nrolla 12 ja luokkamme oli medi 1. Päivän saldo oli seuraava: 1. sija ja luva, 2, sija ja 10 ja lopuksi hylätty.
Niinhän siinä kävi, että päivää eteenpäin mentäessä ilmeisesti ohjaajan kunto laski helteessä niin paljon, että kaksi ensimmäistä rataa meni ihan hyvin, mutta se viimeinen oli sitten varsinainen plörinä. Elämä on, mutta saavutimmepahan sen, mitä haimme, jo heti ensimmäisellä radalla. Seuraavana viikonloppuna olemme menossa Keminmaalle ja toivottavasti saamme ottaa jo sertikuvia!
Tässä voittajat pokaaleineen, ruusukkeineen ja korokkeellakin!
Tämän vuoden ensimmäiset agilitykisat järjestettiin Active Dog -areenalla Martinniemessä. Kisojen järjestäjänä oli KAS eli Oulun seudun kennel- ja agilityseura. Ilmoitin Viivin kolmeen kisaan, koska viimeisimmät treenit olivat menneet kohtuullisen hyvin. Luotin tyttöön jo sen verran, että uskoin meihin.
This year's first agility competition was held in Active Dog Arena at Martinniemi. Competition was organized by KAS - Oulu Areas Kennel and Agility Club. I informed us to three races since the last training session had gone reasonably well. I trusted the girl so much that I believed in us.
Kilpailemme 1. luokassa ja medeissä. Kisat jaettiin A-, B- ja C-kisoihin, joista A ja B olivat normaaleja ratoja ja C oli hyppyrata.
We compete in first class and we are in medium dogs. Competition was divided into A-, B- and C-races, of which A and B were normal tracks, and C was jump track.
A-kisa alkoi klo 9.30 rataan tutustumisella. Mukana oli 14 koirakkoa. Tuloksena oli hylly, koska jostain kummasta syystä hypyt olivatkin ihan outoja Viiville ja sen takia sitten söhläsimme itsemme alussa pipariksi.
A-race began at 9:30 am. There were 14 dogs. The result was DNQ, because of some reason Viivi thought that the jumps were quite strange and then I messed the beginning by seating Viivi again. We should have taken a runny start, but instead I put her to sit again.
B-kisa alkoi klo 11.30 rataan tutustumisella. Mukana oli 18 koirakkoa. Tuloksena on taas hylly, koska jostain kummasta syystä hypyt pelottivat vieläkin. Lisäksi Viivi päätti hypätä erään hypyn väärään suuntaan.
B-race began at 11.30 am. The result was DNQ, because for some reason again jumps were even more frightening. In addition Viivi decided to jump to a jump to the wrong direction.
C-kisa alkoi klo 13.45 rataan tutustumisella. Mukana oli 13 koirakkoa. Meinasin jo kotiin lähteä ennen tuota, koska hypyt ja hyppyrata eivät kuulostaneet hyvältä yhdistelmältä kahden ensimmäisen kisan jälkeen. Sisuunnuin kuitenkin ja päätin, että mennään. Lisäksi sain kivaa kannustusta ympäristöstä, että en saisi luovuttaa. Tuloksena olikin sitten hyppyradalta virheetön suoritus ja siten ensimmäinen nollamme. Lisäksi sijoituimme kolmanneksi ja saimme LUVAn eli luokkavaihtoon oikeuttavan tuloksen.
C-race started at 1.45 pm. I was about to leave to home before that, because the jumps and jumping did not sound a good combination after the first two races. But - I put on my finnish SISU and I decided to go for it one last time for the day. In addition, I got a nice encouragement from the others, that I should not give up. The result was flawless performance, and thus our first zero. In addition we finished third and we got LUVA which means first of three LUVAs we have to get before we can get up to 2nd class!
Lopuksi huomasin, että jätimme sitten kisakirjamme sinne. Pitää hakea se tai pyytää se sieltä tässä kisan jälkeen.
End of the day I noticed that I left my competition book at the office, so I must get it from there or ask someone to pick it up for me.
