Tuire Kaimion luennolla 20.5.2016 / Beginner's Guide to Have an Active and Positive Dog by Tuire Kaimio

Kävin viime perjantaina Oulun yliopistolla istumassa Tuire Kaimion luennolla. Aiheena oli koirien leikkikäyttäytyminen. Minua kiinnosti kovasti aihe, koska olen usein miettinyt koiriemme maailmaa, leikkikäyttytymistä eli miksi Viivi tykkää juosta pallon perässä, miksi Mona, Gala ja Arwen rakastavat saalistusleikkiä eli toistensa takaa-ajoa. Tuiren luennolta sain niihin vastaukset, mutta vielä pientä lisätutkimusta pitää tehdä. Tiivistän alle seuraavaksi muutamia huomioita luennolta.

Last Friday I went to sit on Tuire Kaimio's lecture at the University of Oulu. The subject was the behavior of the dogs when they play. I am very interested of that, because I have often wondered, why Viivi likes to run after a ball, why Mona, Gala and Arwen love to chase or pursuit each other. At the lecture I got the answers I was seeking, but still there remain some small questions, so further research needs to be done. Below I summarize few things from the lecture.

---

Tuire Kaimio: Koirien leikkikäyttäytyminen / Tuire Kaimio: Dogs Play Behavior
Ensimmäinen tunteroinen luennosta meni pohtiessa sitä, mitä leikkisyys on ja mitä sillä tarkoitetaan. Koirien leikkisyys on synnynnäistä ja se ei koirilla katso ikää eli niin pentu kuin aikuinenkin leikkivät. Tuire korostikin, että "kaikenikäisille koirille leikkiminen on tärkeää, mutta nimenomaan pennuille ja nuorille koirille leikkiminen on korvaamatonta.

The first point at the lecture was to ponder what playfulness is and what it means. Dogs playfulness is natural and it is not dependent on age. Tuire pointed out that "playing is important for all dogs, but specifically for puppies and young dogs playing is invaluable."

Toiseksi pohdimme, miksi koirat leikkivät ja mitä koirat saavat siitä. Leikkiminen kehittää koiralla koko kehoa - motoriikkaa, liikemalleja, tasapainoa ja monipuolistaa liikuntaa. Lisäksi koiran psyyke saa siitä paljon hyvää eli kehittää mieltä ja pitää mielen virkeänä. Tuiren sanoin leikkiminen on eri tilanteiden kokemista ja niissä toimimisen harjoittelua. Leikissä koira ajautuu tilanteisiin, joihin se ei välttämättä normaalisti ajaudu. Lisäksi leikkiminen kehittää koiran älykkyyttä ja ongelmanratkaisukykyä. Aikuisille koirille leikkiminen taas antaa stressinpurkua, hermoratojen vahvistusta sekä tietysti kehittää luovuutta, ongelmanratkaisukykyä. Tuire kehottaakin siis, että koirien pitäisi olla toistensa kanssa tekemisissä, sosiaalisissa suhteissa, mahdollisimman paljon. Näin ne oppivat uusia asioita sekä pääsevät harjoittelemaan sosiaalisia taitojaan.

Second, we pondered why the dogs are playing and what the dogs get out of it. Playing dogs get developed throughout the body - motor skills, mobility, balance and diversify their workouts. In addition, the dog's psyche receives a lot of good out of it, improving their mind and keep their mind fit and active. Tuire said that during the play dogs can experience different situations and learn ways to handle those in real life. While playing the dog runs into a situations in which it might not normally drift. In addition, playing develops intelligence and problem-solving skills. For adult dogs playing gives relieve to stress, strenghten nerves, as well as, of course, develops creativity and problem-solving skills. Tuire therefore challenged us to take our dogs to dealings with each other to build up social relationships, as much as possible. This allows them to learn new things and get to practice social skills.

Tämän jälkeen menimme käymään lävitse taitoja, joita koira saa leikin kautta. Näitä ovat esim. metsästyskäyttäytyminen, pakeneminen ja puolustautuminen, sosiaalisuus, pureminen ja seksuaalisuus. Kaikkia näitä harjoitellaan leikin kautta. Mikä on oikea määrä, mikä on oikein ja mikä väärin. Leikin kautta koirat kokevat tilanteet, ja vastapuoli aina opettaa samalla, miten kuuluisi toimia missäkin tilanteessa.

After this we went through all the skills that the dog gets through play. These include for example hunting behavior, escape and defensive behavior, sociability, biting and sexuality. All of these are practiced through play. What is the right amount, what is right and what is wrong. Through play dogs get to experience situations, and the other part always teach, how should they act in that given situation.

Kävimme lävitse myös hieman ikäkausia, milloin leikkiminen on oleellista ja tärkeää, miten sitä tulisi ylläpitää ja mistä huomaa, että koira leikkii.

Tuire oli huomioinut, että:

• N. kolmeviikkoisena pennut aloittavat leikkikokeilut ns. "suulla hamuiluna".
• N. neliviikkoisena puremiseen tulee voimaan, kun hampaiden kärjet ovat puhjenneet. 
• N. viisiviikkoisena nipistely muuttuu leikkitaisteluksi ja vetoleikitkin alkavat, leikkihyökkäyksiä ja tarttumisia on paljon + harjoitellaan alistumista tai liennyttelyä eli omaksutaan aikuisten käyttäymismalleja. Kaiken tämän treenin kautta eleet kehittyvät myöhemmin hienovaraisemmaksi ja toista kunnioittavammaksi.
• N. kuusiviikkoisena ilmaantuvat ensimmäiset merkit seksuaalisesta leikistä. Tämä on yleensä uroksilla yleisempää kuin nartuilla.

We went through all the ages, when the play is essential and important, how it should be maintained and how to notice, when the dog is playing. Tuire had made these notes:

• About 3 week old puppies begin playing. It is more experimenting - ie. searching with the mouth. 
• About 4 week old puppies start biting more and with more force, when the tips of the teeth have erupted.
• About 5 week old puppies move from pinching to a struggle and pulling of the toy starts, they do play attacks and there a lot of adhesions + they practice resignation so they are adopting an adult behavioral models. Overall, through this workout gestures develop later in more sophisticated, and they start to respect each others.
• About 6 week old puppies appear to make the first steps in sexual play. This is generally more common in males than in females.

Kaikki nämä leikit valmistavat koiraa tosielämän tilanteisiin, kun ollaan yhdessä toisten koirien kanssa. Jos koira on saanut olla leikkimässä nuoresta asti, on se sosiaalisestikin lahjakkaampi ja selviytyy monista tosielämän tilanteista ilman vammoja ja ystävystyy myös helposti. Tuiren mukaan jo n. kuusiviikkoinen pentu osaa viestittää leikkisyyttä ja todellista aggressiivisuutta. Vasta reilusti yli puolivuotias voi olla viikon ilman lajitovereittensa seuraa sosiaalisen käyttäytymisen kärsimättä. 

All of these games prepare the dog in real life situations, while being together with other dogs. If the dog gets to play very young, it is more socially gifted and copes better with the many real-life situations without injury - it befriends also easily. Tuire told that a six weeks old puppy is able to communicate and show playfulness and real aggression. Only well over six months old can be a week without play with other dogs without any loss of social behavior.

Tuiren sanoin koiran kanssa tulisi leikkiä 3 - 7-viikkoisena n. 5 - 15 min kerrallaan. Koiranpennut leikkivät aina enemmän - etenkin terveet, lämpimät ja sopivasti ruokitut. 10-viikkoisesta alkaen kaikki sosiaalinen leikki vähenee. Leikin puuttuminen 3 - 9-viikkoisella pennulla on kuulemma vakava merkki. Aktiivisuus ja rohkeus pentuna leikeissä ja muuallakin kertoo paljon koiran käyttäytymisestä aikuisiällä.

Tuire said that you should play with a dog about 5 - 15 minutes at a time when it is 3 to 7 weeks old. Puppies play always more - notably the healthy, warm and properly fed puppies. Starting from 10-week old all social play is reduced. The lack of play in age of 3 to 9-week old puppy is reportedly a serious sign. Activity and courage in play as a puppy and elsewhere tells a lot about a dogs behaviour in adulthood.

Kaikki sheltti-ihmiset siis uusien pentustensa kanssa ehdottomasti ainakin kerran viikossa shelttilenkille! Siellä saa kaltaistaan seuraa, aikuisten seuraa ja oppia leikin kautta. / All Sheltie-people, therefore, when you have a new puppy - definitely at least once a week come to the sheltie run! There may be other puppies, but definedly adults and they can learn a lot through play with them.

Mistä sitten huomaa, että koira leikkii? Kaikki leikkiminen lähtee liikkeelle ns. leikkiin kutsusta eli "leikkikumarruksesta" tai tuijottamiskisasta. Kun seurailin omaa laumaani Tuiren luennon jälkeen, huomasin tätä jokaisella neideistämme. Viivi ei niinkään ollut leikkiin kutsuja useinkaan sisällä, mutta ulkona metsässä se korostui. Lisäksi tiivistä tuijottamista esiintyi myös meidän laumassamme eli varsinkin Mona ja Lexie haastavat aina tosiaan leikkiin metsässä sillä tavalla. 

When you know that a dog is playing? All playing starts from the so-called invitation to play - "play bowing" or active inviting stare. When I viewed my own flock after Tuire's lecture, I noticed that every one of our pack did this when they wanted to start playing. Our oldest one - Viivi - did not do so much those play invitations inside, but she did those more outside when we were at the woods. In addition, close staring appeared in our our pack too - especially Mona and Lexie always were challenging each other to play in the woods.

Kun koira yrittää saada ihmisen leikkimään, se yrittää ensin Tuiren mukaan kiinnittää huomion liioitellulla lähestymisellä. Tällaista käytöstä on mm. töniminen, hyppääminen vasten, lelun tuominen tykö. Tätä tekevät meidän tytöt paljon, jos heitä ei huomata. Lelua kannetaan, tullaan tuijottamaan ja käskemään, käydään tökkimässä. Leikkiä voisimme vaikka koko ajan. Me ihmiset olemme Tuiren sanoin koirien näkökulmasta sosiaalisesti hyvin alkeellisia, siksi tällaisia korostettuja eleitä käytetään. 

When a dog is trying to get a human to play with her or he, they first try to draw attention to them. Tuire said that is happens usually throug an exaggerated approach. Such behavior include tilting, against jumping, toy introductions. Our pack does this a lot, if they are not noticed. They bring a toy around, they stare and bark instructively and do a lot of poking. They could play the whole time. According to Tuire we humans are from the perspective of dogs socially very elementary, therefore they highlight these gestures which they use to contact us or challenge us to play.

Koirat leikkivät myös yksinkin eli esineitä kannellaan tai ympäriinsä sinkoillaan. Tätä on kai ns. "iltavilli" monella perheen ainoalla koiralla. Mona tekee tätä joskus meillä, kun muut eivät ala leikkimään. Neiti voi esim. nakella tikkua tai jotain lelua ilmaan ja napata sen sitten suuhunsa. 

Dogs play alone too - then they usually use toys or just run around aimlessly. This could someone call "evening runs or crazy session" which occurs in many single dog. Our Mona is doing this sometimes, when other dogs in our pack does not play with her. Our little Miss Monster then, for example, throws a stick or a toy around into the air and then catch it with her mouth.

Miten toimii sitten leikkiminen ihmisten kanssa? Tuire kannusti meitä ihmisiä toimimaan kuin toinenkin koira voisi toimia siinä tilanteessa. Kaikki leluleikit, etsimiset, jahtaamiset ovat sallittuja. Pääasia, että sitä tehdään mahdollisimman monipuolisesti eli ei aina oikealla, vaan myös vasentakin puolta tulisi harjoittaa. Joskus koiran tulee antaa voittaa vetoleikki, joskus voitat sinä. Jos leikki menee rajuksi, pitää se ilmaista jotenkin - älähdys, leikin lopettaminen jne. 

How do you play with a dog? Tuire encouraged us people to act as another dog could act in that situation. All the fun toy games, searching, chase are allowed. The main thing is that it is made as versatile as possible, ie not always on the right side, but also on the left side too. Sometimes you should let the dog win the pull or play and sometimes you shouldn't. If the play gets rough, express it some ways - yelp, stop playing or something other what an other dog could do.

Tuire painotti nimenomaan sitä, että oikean elämän käyttäytymissäännöt eivät ole käytössä leikittäessä, toisten huomioiminen, sosiaalisuuden oppiminen on silloin pääasia. Leikki opettaa koiralle paljon. Leikin kautta opitaan myös vieraat ympäristöt helposti. 

Tuire specifically underlined the fact that the behavioral rules of real life are not in use when playing with the others. They are learning sociality, which is the main thing. A play teaches a lot to your dog. Through play you easily get over every fear of different enviroments.

---

Luento oli todella antoisa ja nautin suunnattomasti Tuiren tarinamaisesta kerronnasta sekä esimerkkivideoista. Kuten luennolla ollut vierustoverinikin sanoin: "Kerro lisää lisää lisää." Mietiskelin aikoinaan, että olinko Alfa-pentueeni kanssa turhankin lepsu, kun annoin heidän telmiä ja tehdä niin isolla alueella vapaasti ja toisaalta myös aikuisten kanssa leikkiä vapaasti. Tämän luennon jälkeen en enää ole sitä mieltä. Alfa-pentue on upea sosiaalinen pentue, jolle leikki ei ole vierasta, sosiaalisuus ei ole vierasta ja asioista innostutaan helposti. Kiitos siis Tuire varmuuteni palauttamisesta!

The lecture was really rewarding and I enjoyed immensely of the story-narrative style of Tuire, as well as all the example videos. As my neighbors in the hall said, "Tell me more more more." I was thinking earlier that I was too loose with my Alfa litter, when I let them run and play in so large area freely and at the same time with adults freely. After this lecture, I do not longer believe so. My Alfa litter is a fantastic social litter to whom playing is a basic skill, sociability is a common language and they get excited easily from everything. So thank you Tuire for giving back my confidence!

 

Kuinka ottaa erinomainen kuva koirista? / How to Get A Perfect Picture of Your Dogs?

Kesä tekee todella tuloaan. Ilmat ovat lämmenneet, ulkona ei tarvitse enää montaa kerrosta vaatetusta ja hanskatkin saa jättää kotiin (Viivi rakastaa sitä, koska tietää, että nyt on helpompi antaa niitä nakkeja eli koulutuskuukaudet alkavat). Ihanaa aikaa siis tämä alkukevät, kun vielä ei ole niitä verenimijöitä liikenteessä. Lisäksi koirat ovat nauttineet aivan valtavasti siitä, kun ns. "polut ovat auenneet" eli saa juosta muuallakin ja ei uppoa sinne hankeen. Mona etenkin on ottanut siinä vetovastuun ja pienillä näteillä loikkalaukoillaan vetää aina porukkamme mukaan ihmeelliseen mätäsmaailmaan. "Kuka saa minut kiinni, katsotaan!" Lexie siihen vain aina, että: "Nämä sinun häntäkarvasi maistuvat tosi pahoille."

You have to agree, that summer is really coming. The weather has warmed, you don't have to wear outdoors many layers of clothing and even the gloves you can leave at home (Viivi loves it, because she knows that it is now much easier to get those treats and there will be training on the jogs). So this time of early spring is wonderful time, when there is none of those bloodsuckers around yet. In addition, dogs have enjoyed enormously from this so-called "Paths are open" season, when you can run around freely and there is no fear of sinking in the snow. Mona particularly, has taken the lead with her long legs and taken our little gang on nice runs, off-road of course. "Who can catch me, let's see!!" Lexie just says to that: "These tail hairs of yours taste nasty."

Kilpailukuulumisia

Jälkikasvusta on aina ihana lähteä liikkeelle. Himppunen on niin ollut ylpeyteni aihe viime aikoina. Erika ja Lauri ovat pitäneet tästä neitokaisesta huolta uskomattomalla tavalla. Himppuahan ei tietystikään voi olla rakastamatta, ja neidolle ei voi olla antamatta kaikkea sitä hellyyttä, mitä Himppu kaipaa. Nolla-jahti on aloitettu ja toivottavasti pian saamme syödä luokkanousukakkuset.

Telling nice tales of the offspring is always a wonderful way to start. I am so proud of our little Himppunen. Erika and Lauri have taken care of this young lady in an incredible way. Himppua of course, can not but love, and you have to give her all the affection, what she needs. Himppu and Erika has starten their zero race and hopefully we will soon eat a class rise cakes.

Agilityssä Himppu ja Erika ovat vauhdilla edenneet eteenpäin. Tosin tässä näkee kaiken sen työn, mitä tämä parivaljakko on tehnyt harrastuksen eteen. Toisaalta on ilo katsoa sitä vauhtia, mikä sillä neidolla on. Ilmeisesti tuulisen miehen jälki näkyy jälkikasvussa eli kiitos Vind vauhtigeeneistä. Samaa on myös kaikissa Alfa-pentueemme pennuissa - Galassa, Arwenissa ja Velhossa.

In agility Himppu and Erika are rapidly made progress. However, in this progress we see all the hard work, what this duo has done. On the other hand it is a pleasure to look at the speed with which Himppu has. Apparently, windy man has gives his best speed genes to this lot, so thanks to Vind of this pace. The same is also with all Alfa-litter puppies - Gala, Arwen and Velho.

Kävimme Galan kanssa kokeilemassa OKK:n epävirallisissa agilitykisoissa menoamme. Sitä menoahan neidissä on, ja paljon. Valitettavasti emännän jalat eivät ole tarpeeksi nopeat, että pysyisin perässä. Radalla ei tarvita kuin yksi pieni herpaannus ohjauksessa ja se on menoa. Näin meille sitten kävi - 90 + virhettä. Olihan katsojilla hauskaa! Me emme luovuttaneet ja tulleet radalta pois.

I tried an unofficial agility competition with Gala. There is lots of speed in this girl. Unfortunately, my legs are too slow, so that I could keep up with her. When we are on the track, we need just one distraction and all goes to hell. That is what happened and the result was 90+ points. After all, viewers had lots of fun! We didn't give up. 

Viivi ja Petri kalastelevat myös viimeistä nollaansa 2. luokasta. Heillä nousu ja kehitys on ollut loistavaa. On ollut ihana seurata miestä ja hänen innostustaan lajiin. Koira on loistava ja toisaalta miehellä on treenattavana toinen loistava koira eli Arwen. Siellä on vauhtia ja vaarallisia tilanteita tulossa, mutta Arwen on Galaan verrattaen huomattavasti helpompi tapaus eli adhd puuttuu.

Viivi and Petri are now fishing their last zero in the 2nd class. They have development a lot this winter again. It's been wonderful to follow a man and his enthusiasm for the sport. The dog is brilliant, and on the other hand man has another great dog, Arwen, on the training track too. There is speed and dangerous situations coming, but when you compare Arwen to Gala, she is much easier case - ADHD is missing.

Lexien kanssa olemme myös kehittyneet kovasti eteenpäin. Ennen talvea ongelmamme oli kepit ja keinu ja yleensäkin kontaktit. Lähdimme sitten treenaamaan niitä tosissamme. Kiitos ihanalle ohjaajallemme Tiina Sauvolalle kovasta työstä kanssamme. Nyt kepit menevät ilman ohjureita ja keinulle uskallamme nousta jo omalla tavallamme. Se oli ilo huomata epävirallisissa kisoissa, vaikka lelun tippumisen takia saimme hylätyn suorituksen.

With Lexie, we have also developed much further. Before winter we were struggling with the swing and with the poles. We wanted to train those a lot. Thank you for our wonderful instructor Tiina Sauvola of all the hard work she did with us. Now we do poles without guides and the seesaw we dare to do on our own style. It was a pleasure to note in that unofficial agility competition, although due to the drop of the toy we got disqualified.

Video will appear here... Video tulee tähän...

Samoissa kisoissa pääsimme Sarin kuvattavaksi. Sari oli pystyttänyt kokeilumielessä esteen ja kuvauspisteen erääseen nurkkaan hallia. Siellä sai käydä kokeilemassa vauhtikuvaa koirastaan. Kävimme tietysti kokeilemassa tyttöjemme kanssa siellä, ja tulos (kuten aina Sarin kanssa) oli loistava. Ainoina kokeilimme parihyppyä. Tämä piti tilata kotiin kopioksikin. (Muita kuvia voi katsella tuolta: http://sary.1g.fi/kuvat/Agilitykuvat/2016-05-03+Oulu,+epiksiss%C3%A4/)

At the Animagi Areena there were a place where you could take a agility style photoes. Our friend Sari had set up an experimental photobooth with an obstacle, flashes on the both side of it and a camera pointing up to the obstacle. Anyone was able to go there and try it out with Sari. We did it too with our both girls - Viivi ja Lexie, and I must say that the result (as always with Sari) was fantastic. We were the only ones who tried a duojump. This had to be ordered to the home wall. (Additional pictures can be viewed from there: http://sary.1g.fi/kuvat/Agilitykuvat/2016-05-03+Oulu,+epiksiss%C3%A4/

Viivi and Lexie are flying - Viivi ja Lexie lentävät. Kuva: Sari Eskelinen.

Kennelkuulumisia

Punkeista on varoiteltu paljon ja niitä olemmekin seurailleet tehokkaasti. Valitettavasti tämä ei riittänytkään, jonka huomasin tässä alkuviikosta. Meidän laumastamme Lexie on aina ollut innostuessaan aivastelija. Maanantaina olimme lähdössä lenkille ja tytöthän innostuvat siitä aina. Lexie pärski normaaliin tapaan, mutta samaan kuoroon liittyivät myös Arwen ja Gala. Silloin ihmettelin, että mikä nuha meille on tullut. Aluksi mietin, että viikonloppu oli ollut kuuma ja kuiva eli ilma oli todella pölyinen ja tunkkainen kaikkialla. Sama jatkui sitten tiistaina, mutta illalla alkoivat myös röhinät. Lexie aloitti sen ensin, sitten Gala ja myös Arwen. Tämä vahvisti epäilyni - nenäpunkkitartunta. Keskiviikkona soitinkin eläinlääkärille, ja puhelinkonsultaation kautta saimme nenäpunkkilääkkeet suoraan lähiapteekkiimme - koko laumalle. Tämmöisessä tapauksessa ei voi lääkitä vain yhtä, vaan samalla pitää hoitaa koko lauma. Lisäksi meillä menee nyt sitten pyykkiin ja pesuun kaikki punkat ja alustat. Lisäksi häkit ja kaikki saavat tehodesifioinnin. Lääkekuuri kestää sen vaivaiset 4 vk, joten hei hei kaikki harrastukset siksi aikaa. Eipä mennä mätsäreihin, eikä agilitykisoihin. Me ajattelemme myös toisia harrastajia. Lääkkeenämme on Milbemax Vet. Sitä nyt syömme yhden tabletin/viikko/koira. Toivottavasti tehoaa.

The season of ticks has started and we have been keeping our eyes open. Unfortunately, this was not enough, which I noticed in the beginning of this week. Our Lexie has always sneezed when she gets excited. On Monday we were getting ready for a run and our girls always get really excited. Lexie made sneezes in the normal way, but at the same time Arwen and Gala started to do it too. Then I wondered, that do they have some common cold or what. At first, I wondered, that the weekend had been hot and dry, so the weather outside was really dusty and musty everywhere. The same thing then continued on Tuesday, but in the evening they started to do those swine kind of oink oink's. Lexie started it first, then Gala and also Arwen. This confirmed my suspicion - nose tick infection. On Wednesday, I called to veterinarian, and we did a phone consultation about those nose ticks. After the call we god a subscription directly to our nearest pharmacy - for the whole gang. In these cases you can not medicate just one, but at the same time you have to care the entire herd. In addition, we are going to wash all the bunks and platforms. In addition to the cages and all those will get power disinfection treatment. The course of medication will last four weeks, so bye-bye to all our hobbies. We cannot go to a match show or to an agility competitions. We want to think about the others. Our medication is MILBEMAX Vet. We eat one tablet / week / dog. I hope this is an effective drug.

Asiointi oli hauskaa niin eläinlääkärin kuin sitten apteekkarienkin kanssa. Eläinlääkäri lupasi lääkkeet torstaina apteekkiin. Tästä piti tulla ilmoitus tekstiviestinä. En ollut saanut sitä klo 16 mennessä torstaina, joten päätin soitella eläinlääkärille. Aluksi vastaanottotäti oli hieman epäileväinen, ja ei oikein muistanut asiaa. Sitten, kun käytin avainsanaa "sheltti", täti sanoi heti sen jälkeen: "Ai niin! Se shelttilauma, jossa oli lääkkeet kaikille." Tämän jälkeen sain vahvistuksen, että se oli toimitettu lähiapteekkiin. Koska Kempeleessä on kaksi apteekkia - keskustassa ja Zeppelinissä, piti minun soittaa molempiin, oliko lääkkeemme siellä. Ensimmäisen kanssa tärppäsi, mutta myös siellä oli nainen epäileväinen aluksi asiastani, kun taas käytin avainsanaa "sheltti". Myös tämä täti sanoi heti: "Ai niin! Se viiden koiran lauma! Kyllä, resepti on meillä." Kun torstaina iltapäivästä haimme lääkkeen apteekista, myös silloin laumaamme ihmeteltiin. "Lääkkeitä ei riittänyt varastossa tarpeeksi. Riittääkö, että annamme tämän ensimmäisen satsin nyt, ja haette sitten ensi viikolla toisen puolen? Teillä oli niin iso määrä näitä koiria."

On the other hand it was fun to talk with the veterinarian and with the pharmacists. The vet promised medicines for Thursday. He would call to the pharmacy. They would inform me about that with a message. I had not received it on Thursday at 16 o'clock, so I decided to phone to the vet. At first, the woman in the reception was a little skeptical, and did not remember our case. Then, when I used the keyword "Sheltie" the womand immediately said: "Oh yeah, that sheltie heard - medicines for all." Subsequently, I received confirmation that it had been delivered to the nearby pharmacy. Since Kempele has two pharmacies - center and Zeppelin, I had to call to both of them, whether our prescription was there. I had it right with the first call, but also there the woman at reception was a bit skeptical at first, while I used the keyword "Sheltie". This woman also said immediately: "Oh yeah! The herd of five dogs. Yes, the recipe is here." When we went to pick it up on Thursday afternoon from the pharmacy, even then our dog family was a special thing. "We don't have enough of those medicines in stock. If we give this first batch now, and then you can come and pick up the rest next week? You had such a big number of these dogs."

Nyt olemme siis tauolla 4 viikkoa. Katsotaan juhannukselta tai oikeastaan varmaan juhannuksen alta sitten treenejä. Sen aikaa teemme siis vain kotitreenausta omalla alueellamme. Kesäloma alkaakin 3. kesäkuuta, joten minulla ei ole muuta kuin aikaa.

Now we are on a break for 4 weeks. Let's try it out near the midsummer or actually probably before it, and think about rehearsing. Before it, therefore, we only do home training in our own area. Summer vacation starts on June 3, so I have all the time I need.

Pidimme myös pienen arkitrimmauskurssin kasvattiemme omistajille eli Erikalle. Sai muutkin tulla, mutta osanotto oli harmillisen vähäistä. Saatiin käytyä läpi, miten leikataan koiralta tassukarvat ja korvakarvat. Miten hoidetaan tassut ja muut. Erika otti ihan tosissaan treenin ja oli kyllä loistava oppilas.

We also kept a small trimming lesson for our puppy owners - in other words for Erika, because she was only one who attended. There I showed how to trim ears and paws correctly for basic needs. Erika took lessons seriously and was certainly a brilliant student.