Kuvien käyttäminen ilman lupaa on tekijänoikeusrikos. Tämän blogin kuvia ei saa käyttää virtuaalikenneleissä eikä muissakaan samantyyppisissä asiayhteyksissä.
Niinhän siinä kävi, että Petri ja Viivi pääsivät viimein kolmanteen luokkaan agilityssä. Olihan se taistojen takana, mutta nyt Virpiniemessä kesäkuussa tämä tapahtui. Tuomarina oli Salme Mujunen ja aika -14,92 ja vauhti 4,47 m/s. / Finally Petri and Viivi rose to 3rd class in agility and now the real competing can start. There was some struggles, but it happened. Judge was Salme Mujunen. Winning time was -14,92 ja speed 4,47 m/s.
Siitä alkoikin kovat suunnittelut, mitä sitten, mitä lähdetään tavoittelemaan seuraavaksi. Haaveena ovat SM-kisat ja MM-karsinnat. Niillä kisoilla on tietyt vaatimukset. / Now we started planning, what next. Petri has a dream of competing in the Finnish Championships and take part in World Cup qualifiers. These competitions have their own requirements.
SM-kisoihin voi osallistua vain: / You can compete in the Finnish Championships if:
Koirakon tulee olla saavuttanut vuoden aikana 3. lk:ssa vähintään seitsemän (7) nollatulosta. Nollatuloksista kaksi (2) saa olla hyppyradalta. Seitsemän nollatuloksen pitää sisältää vähintään yksi (1) tuplanollatulos. Nollatuloksia pitää olla saatu vähintään kolmelta (3) eri tuomarilta. / A dog must reach during the next 12 months in 3rd class at least seven (7) zero results. Two of them (2) can be from the jump track. Zero results must contain at least one (1) double zero result. Zero results must be obtained from at least three (3) different judges.
MM-karsintoihin vaaditaan seuraavaa: / You can compete in the World Cup qualifiers if:
Koirakon tulee olla saavuttanut vuoden aikana 3. lk:ssa vähintään seitsemän (7) nollatulosta. Nollatuloksista kaksi (2) saa olla hyppyradalta. Seitsemän nollatuloksen pitää sisältää vähintään yksi (1) nollavoitto ja kaksi (2) tuplanollatulosta. Nollatuloksia pitää olla saatu vähintään kolmelta (3) eri tuomarilta. / A dog must reached during the next 12 months in the 3rd class for at least seven (7) zero results. Two of them (2) can be from the jump track. Zero results must contain at least one (1) zero win and two (2) double zero results. Zero results must be obtained from at least three (3) different judges.
Kesä tekee todella tuloaan. Ilmat ovat lämmenneet, ulkona ei tarvitse enää montaa kerrosta vaatetusta ja hanskatkin saa jättää kotiin (Viivi rakastaa sitä, koska tietää, että nyt on helpompi antaa niitä nakkeja eli koulutuskuukaudet alkavat). Ihanaa aikaa siis tämä alkukevät, kun vielä ei ole niitä verenimijöitä liikenteessä. Lisäksi koirat ovat nauttineet aivan valtavasti siitä, kun ns. "polut ovat auenneet" eli saa juosta muuallakin ja ei uppoa sinne hankeen. Mona etenkin on ottanut siinä vetovastuun ja pienillä näteillä loikkalaukoillaan vetää aina porukkamme mukaan ihmeelliseen mätäsmaailmaan. "Kuka saa minut kiinni, katsotaan!" Lexie siihen vain aina, että: "Nämä sinun häntäkarvasi maistuvat tosi pahoille."
You have to agree, that summer is really coming. The weather has warmed, you don't have to wear outdoors many layers of clothing and even the gloves you can leave at home (Viivi loves it, because she knows that it is now much easier to get those treats and there will be training on the jogs). So this time of early spring is wonderful time, when there is none of those bloodsuckers around yet. In addition, dogs have enjoyed enormously from this so-called "Paths are open" season, when you can run around freely and there is no fear of sinking in the snow. Mona particularly, has taken the lead with her long legs and taken our little gang on nice runs, off-road of course. "Who can catch me, let's see!!" Lexie just says to that: "These tail hairs of yours taste nasty."
Kilpailukuulumisia
Jälkikasvusta on aina ihana lähteä liikkeelle. Himppunen on niin ollut ylpeyteni aihe viime aikoina. Erika ja Lauri ovat pitäneet tästä neitokaisesta huolta uskomattomalla tavalla. Himppuahan ei tietystikään voi olla rakastamatta, ja neidolle ei voi olla antamatta kaikkea sitä hellyyttä, mitä Himppu kaipaa. Nolla-jahti on aloitettu ja toivottavasti pian saamme syödä luokkanousukakkuset. Telling nice tales of the offspring is always a wonderful way to start. I am so proud of our little Himppunen. Erika and Lauri have taken care of this young lady in an incredible way. Himppua of course, can not but love, and you have to give her all the affection, what she needs. Himppu and Erika has starten their zero race and hopefully we will soon eat a class rise cakes.
Agilityssä Himppu ja Erika ovat vauhdilla edenneet eteenpäin. Tosin tässä näkee kaiken sen työn, mitä tämä parivaljakko on tehnyt harrastuksen eteen. Toisaalta on ilo katsoa sitä vauhtia, mikä sillä neidolla on. Ilmeisesti tuulisen miehen jälki näkyy jälkikasvussa eli kiitos Vind vauhtigeeneistä. Samaa on myös kaikissa Alfa-pentueemme pennuissa - Galassa, Arwenissa ja Velhossa.
In agility Himppu and Erika are rapidly made progress. However, in this progress we see all the hard work, what this duo has done. On the other hand it is a pleasure to look at the speed with which Himppu has. Apparently, windy man has gives his best speed genes to this lot, so thanks to Vind of this pace. The same is also with all Alfa-litter puppies - Gala, Arwen and Velho.
Kävimme Galan kanssa kokeilemassa OKK:n epävirallisissa agilitykisoissa menoamme. Sitä menoahan neidissä on, ja paljon. Valitettavasti emännän jalat eivät ole tarpeeksi nopeat, että pysyisin perässä. Radalla ei tarvita kuin yksi pieni herpaannus ohjauksessa ja se on menoa. Näin meille sitten kävi - 90 + virhettä. Olihan katsojilla hauskaa! Me emme luovuttaneet ja tulleet radalta pois. I tried an unofficial agility competition with Gala. There is lots of speed in this girl. Unfortunately, my legs are too slow, so that I could keep up with her. When we are on the track, we need just one distraction and all goes to hell. That is what happened and the result was 90+ points. After all, viewers had lots of fun! We didn't give up.
Viivi ja Petri kalastelevat myös viimeistä nollaansa 2. luokasta. Heillä nousu ja kehitys on ollut loistavaa. On ollut ihana seurata miestä ja hänen innostustaan lajiin. Koira on loistava ja toisaalta miehellä on treenattavana toinen loistava koira eli Arwen. Siellä on vauhtia ja vaarallisia tilanteita tulossa, mutta Arwen on Galaan verrattaen huomattavasti helpompi tapaus eli adhd puuttuu.
Viivi and Petri are now fishing their last zero in the 2nd class. They have development a lot this winter again. It's been wonderful to follow a man and his enthusiasm for the sport. The dog is brilliant, and on the other hand man has another great dog, Arwen, on the training track too. There is speed and dangerous situations coming, but when you compare Arwen to Gala, she is much easier case - ADHD is missing.
Lexien kanssa olemme myös kehittyneet kovasti eteenpäin. Ennen talvea ongelmamme oli kepit ja keinu ja yleensäkin kontaktit. Lähdimme sitten treenaamaan niitä tosissamme. Kiitos ihanalle ohjaajallemme Tiina Sauvolalle kovasta työstä kanssamme. Nyt kepit menevät ilman ohjureita ja keinulle uskallamme nousta jo omalla tavallamme. Se oli ilo huomata epävirallisissa kisoissa, vaikka lelun tippumisen takia saimme hylätyn suorituksen.
With Lexie, we have also developed much further. Before winter we were struggling with the swing and with the poles. We wanted to train those a lot. Thank you for our wonderful instructor Tiina Sauvola of all the hard work she did with us. Now we do poles without guides and the seesaw we dare to do on our own style. It was a pleasure to note in that unofficial agility competition, although due to the drop of the toy we got disqualified.
Video will appear here... Video tulee tähän...
Samoissa kisoissa pääsimme Sarin kuvattavaksi. Sari oli pystyttänyt kokeilumielessä esteen ja kuvauspisteen erääseen nurkkaan hallia. Siellä sai käydä kokeilemassa vauhtikuvaa koirastaan. Kävimme tietysti kokeilemassa tyttöjemme kanssa siellä, ja tulos (kuten aina Sarin kanssa) oli loistava. Ainoina kokeilimme parihyppyä. Tämä piti tilata kotiin kopioksikin. (Muita kuvia voi katsella tuolta: http://sary.1g.fi/kuvat/Agilitykuvat/2016-05-03+Oulu,+epiksiss%C3%A4/)
At the Animagi Areena there were a place where you could take a agility style photoes. Our friend Sari had set up an experimental photobooth with an obstacle, flashes on the both side of it and a camera pointing up to the obstacle. Anyone was able to go there and try it out with Sari. We did it too with our both girls - Viivi ja Lexie, and I must say that the result (as always with Sari) was fantastic. We were the only ones who tried a duojump. This had to be ordered to the home wall. (Additional pictures can be viewed from there: http://sary.1g.fi/kuvat/Agilitykuvat/2016-05-03+Oulu,+epiksiss%C3%A4/
Viivi and Lexie are flying - Viivi ja Lexie lentävät. Kuva: Sari Eskelinen.
Kennelkuulumisia
Punkeista on varoiteltu paljon ja niitä olemmekin seurailleet tehokkaasti. Valitettavasti tämä ei riittänytkään, jonka huomasin tässä alkuviikosta. Meidän laumastamme Lexie on aina ollut innostuessaan aivastelija. Maanantaina olimme lähdössä lenkille ja tytöthän innostuvat siitä aina. Lexie pärski normaaliin tapaan, mutta samaan kuoroon liittyivät myös Arwen ja Gala. Silloin ihmettelin, että mikä nuha meille on tullut. Aluksi mietin, että viikonloppu oli ollut kuuma ja kuiva eli ilma oli todella pölyinen ja tunkkainen kaikkialla. Sama jatkui sitten tiistaina, mutta illalla alkoivat myös röhinät. Lexie aloitti sen ensin, sitten Gala ja myös Arwen. Tämä vahvisti epäilyni - nenäpunkkitartunta. Keskiviikkona soitinkin eläinlääkärille, ja puhelinkonsultaation kautta saimme nenäpunkkilääkkeet suoraan lähiapteekkiimme - koko laumalle. Tämmöisessä tapauksessa ei voi lääkitä vain yhtä, vaan samalla pitää hoitaa koko lauma. Lisäksi meillä menee nyt sitten pyykkiin ja pesuun kaikki punkat ja alustat. Lisäksi häkit ja kaikki saavat tehodesifioinnin. Lääkekuuri kestää sen vaivaiset 4 vk, joten hei hei kaikki harrastukset siksi aikaa. Eipä mennä mätsäreihin, eikä agilitykisoihin. Me ajattelemme myös toisia harrastajia. Lääkkeenämme on Milbemax Vet. Sitä nyt syömme yhden tabletin/viikko/koira. Toivottavasti tehoaa.
The season of ticks has started and we have been keeping our eyes open. Unfortunately, this was not enough, which I noticed in the beginning of this week. Our Lexie has always sneezed when she gets excited. On Monday we were getting ready for a run and our girls always get really excited. Lexie made sneezes in the normal way, but at the same time Arwen and Gala started to do it too. Then I wondered, that do they have some common cold or what. At first, I wondered, that the weekend had been hot and dry, so the weather outside was really dusty and musty everywhere. The same thing then continued on Tuesday, but in the evening they started to do those swine kind of oink oink's. Lexie started it first, then Gala and also Arwen. This confirmed my suspicion - nose tick infection. On Wednesday, I called to veterinarian, and we did a phone consultation about those nose ticks. After the call we god a subscription directly to our nearest pharmacy - for the whole gang. In these cases you can not medicate just one, but at the same time you have to care the entire herd. In addition, we are going to wash all the bunks and platforms. In addition to the cages and all those will get power disinfection treatment. The course of medication will last four weeks, so bye-bye to all our hobbies. We cannot go to a match show or to an agility competitions. We want to think about the others. Our medication is MILBEMAX Vet. We eat one tablet / week / dog. I hope this is an effective drug.
Asiointi oli hauskaa niin eläinlääkärin kuin sitten apteekkarienkin kanssa. Eläinlääkäri lupasi lääkkeet torstaina apteekkiin. Tästä piti tulla ilmoitus tekstiviestinä. En ollut saanut sitä klo 16 mennessä torstaina, joten päätin soitella eläinlääkärille. Aluksi vastaanottotäti oli hieman epäileväinen, ja ei oikein muistanut asiaa. Sitten, kun käytin avainsanaa "sheltti", täti sanoi heti sen jälkeen: "Ai niin! Se shelttilauma, jossa oli lääkkeet kaikille." Tämän jälkeen sain vahvistuksen, että se oli toimitettu lähiapteekkiin. Koska Kempeleessä on kaksi apteekkia - keskustassa ja Zeppelinissä, piti minun soittaa molempiin, oliko lääkkeemme siellä. Ensimmäisen kanssa tärppäsi, mutta myös siellä oli nainen epäileväinen aluksi asiastani, kun taas käytin avainsanaa "sheltti". Myös tämä täti sanoi heti: "Ai niin! Se viiden koiran lauma! Kyllä, resepti on meillä." Kun torstaina iltapäivästä haimme lääkkeen apteekista, myös silloin laumaamme ihmeteltiin. "Lääkkeitä ei riittänyt varastossa tarpeeksi. Riittääkö, että annamme tämän ensimmäisen satsin nyt, ja haette sitten ensi viikolla toisen puolen? Teillä oli niin iso määrä näitä koiria." On the other hand it was fun to talk with the veterinarian and with the pharmacists. The vet promised medicines for Thursday. He would call to the pharmacy. They would inform me about that with a message. I had not received it on Thursday at 16 o'clock, so I decided to phone to the vet. At first, the woman in the reception was a little skeptical, and did not remember our case. Then, when I used the keyword "Sheltie" the womand immediately said: "Oh yeah, that sheltie heard - medicines for all." Subsequently, I received confirmation that it had been delivered to the nearby pharmacy. Since Kempele has two pharmacies - center and Zeppelin, I had to call to both of them, whether our prescription was there. I had it right with the first call, but also there the woman at reception was a bit skeptical at first, while I used the keyword "Sheltie". This woman also said immediately: "Oh yeah! The herd of five dogs. Yes, the recipe is here." When we went to pick it up on Thursday afternoon from the pharmacy, even then our dog family was a special thing. "We don't have enough of those medicines in stock. If we give this first batch now, and then you can come and pick up the rest next week? You had such a big number of these dogs."
Nyt olemme siis tauolla 4 viikkoa. Katsotaan juhannukselta tai oikeastaan varmaan juhannuksen alta sitten treenejä. Sen aikaa teemme siis vain kotitreenausta omalla alueellamme. Kesäloma alkaakin 3. kesäkuuta, joten minulla ei ole muuta kuin aikaa. Now we are on a break for 4 weeks. Let's try it out near the midsummer or actually probably before it, and think about rehearsing. Before it, therefore, we only do home training in our own area. Summer vacation starts on June 3, so I have all the time I need.
Pidimme myös pienen arkitrimmauskurssin kasvattiemme omistajille eli Erikalle. Sai muutkin tulla, mutta osanotto oli harmillisen vähäistä. Saatiin käytyä läpi, miten leikataan koiralta tassukarvat ja korvakarvat. Miten hoidetaan tassut ja muut. Erika otti ihan tosissaan treenin ja oli kyllä loistava oppilas. We also kept a small trimming lesson for our puppy owners - in other words for Erika, because she was only one who attended. There I showed how to trim ears and paws correctly for basic needs. Erika took lessons seriously and was certainly a brilliant student.
Viime viikolla kävimme pitkästä aikaa agilitykisoissa Petrin ja koiriemme kanssa. Teemu kävi hieromassa Viivin ja Lexien kuntoon viikolla, joten oli hyvä mennä kisaamaan paikat varmoina. Nostin kesän lopulla Viivin 2. luokkaan, joten nyt Petrillä oli helppo aloittaa oma tekeminen puhtaalta pöydältä. He tekivätkin hyvää tulosta viikonloppuna. Mona kävi tiistaina tällä viikolla perusrakennetutkimuksissa - polvet, kyynärät, lonkat ja silmät. Niistä enemmän kohta. Muuten elämä Elentarion kennelissä on ollut varsin leppoisa, arkista ja koiramaista.
Last week, we went to an agility competition in Oulu with Petri and the dogs. Teemu massaged our girls - Viivi and Lexie - so they were up to the challenge. I did the last zero with Viivi, so she could move to the 2nd class, so now Petri had an easy start for making his own zeroes. He did a good job in that this weekend. Mona was checked out on Tuesday this week, the basic structure of the body - knees, elbows, hips and eyes. I'll tell more later. Otherwise, life at the Elentarion kennel has been quite ordinary and full of doggy things.
Agilitykisat - OKK 12. - 13.3.2016
Oulun Koirakerho järjesti maaliskuun kisansa viimeisenä hiihtolomaviikonloppuna. Petri oli ilmoittanut Viivin kolmeen starttiin 2 luokassa, ja minä Lexien kahteen starttiin 1 luokassa. Tuomareina oli Allan Mattsson ja Tomas Berglund. Petrin kanssa osallistuimme Allanin radoille. Lisäksi viikonloppuna kisaamassa oli myös kasvattimme Himppu (Elentarion Luthien Tinuviel). Erika ja Himppu aloittivat urakkansa 1. luokassa.
Petrin kisat olivat loistavat - 2 nollatulosta ja 1 rata pienellä virheellä. Samalla mies sai kalastettua 2 LUVAa sijoittuen hyppyradalla 2. ja perusradalla hän vei Viivin kanssa luokkavoiton. Alla radat ihasteltavaksi.
Oulu Dog Club held an agility competition on the last weekend of our ski holiday. Petri announced Viivi to three starts in 2nd class, and I took two starts with Lexie in the 1st class. The judges were Allan Mattsson and Tomas Berglund. We had the opportunity to anntend only on Allan's tracks. In addition, one of our puppies from A-litter, Himppu (Elentarion Luthien Tinuviel), attented in the competition too. Erika and Himppu began their career through 1st class .
Petri's tracks were superb - 2 zero tracks and one track with a small error. At the same time Petri got two LUVA aka results, what you need before you can compete in 3rd class. On more to go! He was 2nd in jumping course and on the basic course he was 1st. Below you can see the tracks.
Lexien kanssa meillä radat eivät sujuneet niin helposti, mutta saimme erään saavutuksen tehtyä radalla eli keinun suoritettua omatoimisesti. Aluksi kieltäydyimme sinne menemästä, mutta sitten menimme ja teimme sen omin avuin. Tätä lähdemme tehostamaan, että Lexie ottaisi oman tavan suorittaa keinu, koska vauhtia meillä on paljon.
Our competiton with Lexie wasn't that good. But if you have to find something positive, then I could say, that our swing went amazingly. It was her first time to do it on her own. Hopefully we can correct it in the future.
Erika ja Himppu saivat kasvattajan silmät kostumaan upealla hyppynollallaan. He antoivat enemmän kuin odotin. Alla video ihasteltavaksi.
Erika and Himppu did an amazing job too and got the breeder to cry out of joy. They took first zero and LUVA. They gave me more than I hoped for. Here's the track to see it yourself.
Mona ja terveystarkki 15.3.2016, Eläinsairaala Evidensia
Älkää pelästykö nimeä, koska Animagi vaihtui toiseksi Oulussa. Ella Saarenpää oli pistänyt pystyyn joukkotarkastuksen, ja ilmoittauduimme mukaan. Odotukset olivat korkealla ja jännäriä oli omistajallakin ilmassa, kun kävelin sisään ovesta. Paikalla oli muutama shelttikaverikin, jotka heti kiinnostivat. Maksupäätteellä asioinnin jälkeen aloitimme lomakeurakan. Lisäksi, koska silmätarkastus oli ensimmäisenä, piti meidän saada turrutustipat laitettua silmään. Onneksi Mona on sen verran mukava veijari, että tippojen laitto ei ollut ongelma. Neiti iloisesti tarjosi päätään ja minä tipautin tipat silmiin.
Do not be alarmed of the name, because Animagi changed its name to that one in the beginning of this year. Ella Saarenpää arranged a group audit, so we jumped right in it. Expectations were high and the owner had chills when we walked in the door. There were a few shelties there, who immediately interested our Mona. After the payment transactions, we started to fill those forms. In addition, since the eye examination was first, I had to put eye drops to Mona 3 times before going in for that examination. Fortunately, Mona is so nice critter that putting those drops in was not a problem. Miss cheerfully offered her head to me and I drip drops in her eyes.
Pian olikin meidän vuoromme astua sisään ja tutkittavaksi. Polvet käytiin lävitse ensin. Molemmat olivat hyvässä kunnossa. Ehkä toisessa oli lääkärin mielestä pientä väljyyttä, mutta ei mainitsemisenarvoisesti. Seuraavaksi vuorossa olivat silmät. Mieleeni muistui Arwenin tutkinta, kun lääkärit ihmettelivät yhdessä silmiä. Nyt kuulin ihanat sanat: "Kirkkaat silmät, ei haituvia. Ei ylimääräisiä ripsiä." Lopuksi lääkäri laittoi Monalle rauhoittavan piikin pyllyyn, että koiraneiti voitaisiin viedä lonkkakuviin tajuttomana.
Soon, it was our turn to step in and be examined. Knees were first. Both were in good condition. Perhaps the second was a bit loose, but not so much that to be mentioned. Next were the eyes. It reminded me of Arwen's examination, when the doctors were checking her eyes, and then one of them said something about oddness in her eyes. Now I heard the wonderful words: "Bright eyes, not fluffs. No extra lashes." Then the doctor gave a sedative to Mona in the butt cheek, so that the dog lady could be exported to x-ray and to hip and elbow check unconscious.
Odotusaulassa ei kestänyt kauaa, kun neiti nukahti unten maille. Lääkäri kävi koppaamassa neidin mukaansa ja vei tutkittavaksi. Siinä jännitys kasvoi huomattavasti, kun odottelimme tuloksia ja ilmoitusta, että neiti olisi heräämössä. Pian kutsu kuuluikin katsomaan unessa olevaa neitiä. Lonkkakuvat olivat hyvät ja kyynärät erinomaiset. Odotetaan vielä Kennelliiton lausuntoa. Alla kuvat tutkittavaksi.
I didn't have to wait in the lobby long, when our little one fell asleep. Then the doctor came and took our little sleeping beauty for examination. I don't remember, when have I been this nervous last time, while I was waiting for the results and notice that the lady is in the recovery room. Soon the call was made and I was able to have a look at the x-rays and our little lady in recovery room. Hip photos were good and elbows excellent. Kennel Club will give their opinion of them. Here are the pictures.
On taas tullut aika päivittää asioita tänne meidän blogiimme. Elämä on joskus hiljaista ja mitään ei tapahdu - tai tapahtuu, mutta kauhealla vauhdilla. Työkiireiden ja kaiken muun sekamelskan takia aika kuluu siivillä. Kesä on ollut hyvin rauhallista aikaa näyttelyineen ja agilitykilpailuineen. Lisäksi olemme ehtineet hieman nautiskellakin ja ottaa rennosti. Syksykin on hurahtanut ihmetellessä asioita. Kasvattajan näkökulmasta on ollut ihana seurata Monan kasvua, toisaalta oppia uutta edellisen pentueemme tyttösistä. Sheltti on upea koira - sen on huomannut tänä vuonna niin monella tapaa.
It is again time to update things from our world here to our blog. Life is sometimes quiet and nothing will happen - or happens, but with a terrible pace. Due to the pressures of work and everything else the time flies. Summer has been very restful time with some dog shows and agility competitions. In addition, we have been able to enjoy a little bit and take it easy. Autumn has been the time for wondering about things. From breeder's point of view, this time has been wonderful. I have had lots of time to follow Mona's growth, on the other hand to learn new things out of our girls from previous litter. Sheltie is gorgeous and wonderous dog - I have noticed this in so many ways.
Puheenjohtajana Pohjois-Suomen Sheltit ry:ssä
Tänä vuonna olen toiminut puheenjohtaja Pohjois-Suomen Sheltit ry:ssä. Mukanani toiminnassa ovat olleet upeat hallituslaiseni. Heidän kanssaan on ollut ihana tehdä töitä ja saan kiittää heitä paljosta. Tänä vuonna tehokkaimmaksi ajaksi voisi katsoa nimenomaan kesän ja syksyn. Keväällä teimme ns. kurssitoimintaa, ja harjoittelimme yhteistyötä hallituslaisten kanssa. Kesä meni suunnitellessa syksyä ja syksyllä toteutimme paljon. Teimme yhdessä Shetlanninlammaskoirat ry:n kanssa sivuerikoisnäyttelyn Nallikarissa, järjestimme agilityviikonlopun yhdessä kouluttajamme Iina Asunnan kanssa, järjestimme luonnetestin Haukiputaalla sekä vielä suuren suuren match show'n Oulunsalossa Kalakaverin kanssa. Mukana oli ihania ihmisiä, joiden panosta edelleen arvostan niin suuresti. Siten olenkin tässä vuoden aikana kypsytellyt mielessäni ajatusta, että voisin jatkaa ensi vuoden puheenjohtajana, jos yhdistysläiseni näin haluavat. Toimintaa olisi mukava kehittää nyt entisestään. Saada siihen pysyvyyttä ja selkeän rungon.
This year I have served as Chairman of the Northern Finland Shelties Association. With me in action there has been a spectacular board of members. With them I have had the pleasure to work with and I truly like to thank them for that. This year, the most effective period of time has been the summer and the autumn. In the spring, we made the so-called course activities and practiced the new job at hand together. Summer went into designing the autumn and in the autumn we carried out a lot. We worked together with The Finnish Shetland Sheepdog Association and did a side special exhibition at Nallikari, we organized an agility weekend, together with the trainer Iina Asunta, we organized a nature test for dogs in Haukipudas, and yet we did a great great match show in Oulunsalo with Kalakaveri. There were wonderful people, whose input I still appreciate so much. Thus, I have been thinking about it a lot, and I think that I would like to continue as chairman next year, if other members wish so. It would be nice to develop our association further - make the organization stabile and build a clear frame to it.
Mona - Susadan Freya
Mona täytti syyskuussa 1 vuotta. Niin tämä meidän neitokainen kasvaa. Täytyy sanoa, että tytöstä on kasvanut varsinainen kaunotar niin mieleltään kuin ulkonäöltään. Harmillisinta tytössä on koko, mutta se olkoot hyve, kun ajattelemme jalostuksellisia tavoitteitamme.
Mona celebrated her first birthday in September. So this is how fast our young lady grows. I must say that the girl has grown to be an actual beauty queen - in mind as in appearance. One fault which I hate is the size, but I will let it be a virtue, when we think of the breeding goals.
Kesällä kävimme Monan kanssa muutamassa näyttelyssä (Ylivieska, Oulu, Muhos), mutta meitä rankaistiin aina koosta. Se hieman jäi harmittamaan, ja siksi emme käyneetkaan kovin monessa näyttelyssä. Annamme neidin kehittyä - tosin tuskin se tuomareiden ajatus koosta muuttuu edes iän mukana. Seuraavana mielessä jalostuksellisesti tietysti silmä-, lonkka-, polvi- ja kyynärkuvaus. Jos niistä saamme vihreää valoa, alkaa todellinen metsästys poikakaverille.
In the summer we went to few shows with Mona (at Ylivieska, Oulu, Finland and Muhos), but we were always punished for our size. It was a little bit disappointed, and that why we did not do so very many shows. We let our little lady to evolve - although hardly the judges will not change their opinion about the size, even with age. The next obstacle before breeding are of course the eye, hip, knee and elbow x-rays. If we get the green light, we will begin the actual hunt for groom.
Mona aloitti syksyllä myös agilityn alkeet Petrin kanssa. Heillä tuntuu toimivan tuo yhteistyö hyvin ja Mona näyttää nauttivan siitä tekemisestä. Hieman korkeat paikat pelottavat, mutta se on ihan normaalia pienelle pennulle. Kaikkeen tottuu treenin myötä. Mona began the agility with Petri this autumn. They seem to hit it off well and cooperation works well with Mona. Our little girl seems to enjoy it. High places seems to be frightening, but it is quite normal for a small puppy. She will get used to it after time and training.
Viivi - Dash'ing Glamourous Geisha
Viivi nousi kuin nousikin 2. luokkaan kesän lopulla. Petri on yrittänyt pitkään nollaa, mutta aina se on jäänyt pienen virheen taakse (kerran jopa virheettömästä suorituksesta ei saatu nollaa). Petri on treenannut neitiä todella paljon koko kesän ja yhteistyö alkoi lopulta toimia. Harmillisesti Petri loukkasi jalkansa, ja jalka jouduttiin kipsaamaan. Tämä tarkoitti pientä taukoa kisaamisesta. Henna sitten otti ohjat käsiin ja viimeisteli kesken jääneen työnsä eli nosti neidin kakkosiin, että Petri pääsee puhtaalta pöydältä tekemään tulosta. Upeasti neiti liitelikin, vaikka hieman hakemista olikin. Ohjaajalla ei vain vauhti meinannut pysyä päällä.
Viivi rose to 2nd class at the end of the summer. Petri has been trying for a long time to get the last zero, but always there has been a little mistake on the track (once even a flawless performance was not a zero). Petri has been working out a lot with Viivi this summer, and their co-operation has developed a lot during the summer. Unfortunately Petri hurt his leg, and the leg had to be plastered for two weeks. This meant a small break from racing. Henna then took the lead and finished her unfinished work with Viivi and lifted her to 2nd class so that Petri can start from clear table. On track Viivi exquisitely flew, although there were a bit more searching that with Petri. The pilot had a hard time to keep up with the dog.
Lexie - Kråkeslottets Miss Lexus
Lexien kanssa on ollut hieman hankalaa ja taistelua, vaikkakin agilityhommat ovat hiljalleen alkaneet rullata eteenpäin. Neidistä on vaikka mihin, mutta ohjaajasta ei. Ohjaaja tuntee olonsa todella huonokuntoiseksi ja ylipainoiseksi. Haaveena olisi talvikaudella saada pois painoa. Sitten olisimme terveempi tiimi. Nyt tuntuu jotenkin, että molempien jaksaminen hidastaa meidän hommaa. Yritämme keksiä keinoja saada asia kuntoon.
With Lexie we have had a little bit difficulties and struggle, although agility has slowly begun to roll forward. Our little lady has it in her, even though the pilot does not. Pilot feels really unfit and overweight. Our dream would be during the winter season to lose the extra weight. Then we would have a healthier team. Now I feel somehow that our both endurance slows our development. We are trying to come up with a plan how we are able to win this fight.
Näyttelyissä Lexie selvisi kesällä keskinkertaisesti. ERI-linjalle pääsimme takaisin kesän viimeisissä näyttelyissä, mutta jokin Lexiessä on, mikä ei tuomareiden silmää miellytä. Sitä pyrimme nyt hakemaan. Ehkä laihduttaminen antaisi neitiin uutta eloa.
In shows Lexie survived the summer averagely. We got back to EXC-line in the last summer's exhibitions, but there seems to be something in Lexie, which doesn't meet the eye with judges. We now try to find it out, what that may be - weight, movement?
Gala ja Arwen - Elentarion Galadriel ja Arwen Undomiel
Gala ja Arwen ovat koko kesän juosseet mukanamme agilitytreeneissä. Kehitystä on tapahtunut, vaikkakin takapakkiakin on tullut. Saimme molemmille talvitreenipaikankin, joten olemme nyt kehittyneet huomattavasti. Arwen ja Petri ovat loistavia, samoin Hennalla ja Galallakin on alkanut luistaa homma. Tytöt kehittyvät valtavasti koko ajan. Heidän luontaisia vaistojaan moneen asiaan on ihana seurata. Toisaalta molemmilla heistä on todella kylmä pää moneen asiaan eli mikään ei kauheasti pelota kumpaakaan. Galan bravuureita on irtoaminen. Kun Lexie on kiinni aina ohjaajassaan, Gala on ihan päinvastoin. Voin sanoa kentän toiselta laidalta puomin ja neiti juoksee sinne. Aika hienoa?
Gala and Arwen have run throughout the summer with us in agility training. We have made a lot of progress, although there have been few setbacks. We got groups for both in winter training, so we have now evolved considerably. Arwen and Petri are great, as well Henna and Gala have found the same language. Girls develop tremendously all the time. Their natural instincts to many things is wonderful to follow. On the other hand both of them are very cool-headed. There are not so many things they are afraid of. Gala is good at independent work. When Lexie is close or near the pilot, Gala is just the opposite. I can say from the other side of the track "a bridge" and Gala runs and does it. Sounds great, does it?
Arwen osoitti liitotaitoja tuossa aikaisemmin syksyllä. Petri ja Arwen harjoittelivat A-kontaktia. Arwen juoksi A:n muutaman kerran ylitse normaalisti, mutta sitten alkoi neiti hieman kuumentua. Seuraavaksi A juostiin vauhdilla, ponkaistiin korkeimmalta kohdalta ilmaan niin, että liito jatkui n. 2,5 metrissä kauas A:sta. Alas tultiin tietysti vetovoiman mukaisesti, ja säikähdimme Petrin kanssa molemmat, että neiti hajottaa itsensä. Niin ei käynyt, vaan A:lle piti päästä uudelleen. Reikäpääksi ristimme meidän pienen mustan tyttösemme.
Arwen showed off her flying skills in the autumn. Petri and Arwen practiced the A-contact. Arwen did the A over a couple of times normally, but then she started run a bit hot. Next time she speeded up the A, and then at the highest point of the A, she jumped in the air, so that she continued to fly in the air - about in 2.5 meters - away from the A. Then she dropped down from there, and we were both startled with Petri that she must have broken something when she hit the floor. This did not happen, but she went towards A like nothing happened. We christened her "reikäpää" - our little flying black girl.
Kennel Elentarionissa on muutama kuukausi vain oltu ja tehty töitä. Kevät on kiireisintä aikaa niin opiskelijalle kuin opettajallekin, ja se on näkynyt. Keikkatyö Kemissä ja päätyö Oulussa eivät ole helpottaneet arkea. Petrikin on tehnyt niin opintojaan kuin sitten Valmennuskeskuksen opetuksiaan. Onneksi kesä tuli viimein!
Our kennel has live a very quiet life these past few months. All what we have done has been our daily work. Spring is the busiest time as a student and as a teacher, and we really have felt it. Working in two places - in Kemi and in Oulu - has not eased up our daily life. Petri has had his studies and teaching job too. Fortunately, the summer is here - now - enjoy!
Viivi 6 vuotta - Our little Geisha turned 6 years old
Viivi täytti 16.5. 6 vuotta. Nyt esikoisshelttineitimme alkaisi olemaan aikuisen naisen iässä. Turhat pentumaisuudet on karistettu pois (ainakin luulemme niin), ja harrastuksissa keskittymiskykyä voisi olla enemmän. Aika kuluu nopeasti. / Our Geisha - Viivi - turned 6 years old on 16th of May. Now our first sheltie starts to be a full grown sheltie woman. There is no puppy like behavior anymore (or we think so), and when doing things, the concentration is high. Time really flyes...
Agility
Kesäkauden treenit on aloitettu ja pääsimme viimein viime viikolla ensimmäisen kerran kokeilemaan treenaamista. Taukoa pidimme ihan tarkoituksella, että josko kaikki typerä käyttäytyminen unohtuisi. Lisäksi Gala aloitti nyt viimein oikean aksaamisen eli ohjatun treenaamisen. Ensimmäinen kertamme ei ollut helppo, koska samassa ryhmässä on myös Himppu. Alussa tytöt laukkasivat toistensa luokse aina, kun siihen avautui mahdollisuus. Ei ohjaajaa kannata kuunnella.
Summer training season has started and we were able to start them too finally last week for the first time. We took a little break deliberately that if all the silly behavior of ours could be forgotten. In addition, Gala is now finally starting her road to stardom in agility. Our first time was not easy, because in the same training group we also have our "little" sister Himppu. In the beginning the girls raced over to each other whenever there opened up an opportunity to do so. They didn't listen at all. "Thou shall not listen thou master".
Gala oli kuitenkin aika nopea tyttö oppimaan ja saimmekin tehtyä putki- ja hyppytreeniä hieman. Kovasti pitää tehdä töitä, että saamme neidin edes lähellekään Himpun tasoa. Himppu oli treeneissä kyllä ihan primustavaraa. Oli ihana katsoa neidin menoa kentällä. Vauhtia piisaa, vaikka pieni neitokainen onkin. Samalla mieleeni hiipivät ajatukset Velhosta, ja siitä, kuinka Velhon agilityura etenee. Silmä tai ei, jos koira nauttii hommastaan, sen pitäisi sitä tehdä. Toivottavasti Pialla on ollut aikaa harrastaa. Pia lähettikin muutaman kuvan Velhostamme. Iso poika siitä on kasvanut, vaikkakin pystykorva.
However, the Gala was pretty fast learner and we got the girl in pipe and do couple of jumps after a little workout. There is lot of hard work ahead, so that we can be anywhere near the level of the little lady Himppu. Himppu is so good at it - so good. It was amazing to look at that little girl to do the track. Lots of speed in those little legs. At the same time my mind started to think about Velho, and how Velho's agility is proceeding. Two eyes or one, if your dog enjoys it, then you should do it. Hopefully, Pia has had time to practice agility with Velho. Pia sent some pictures of Velho. Big boy already, although pointy ears...
Lexien kanssa menimme myös treenaamaan samana päivänä. Teemu kävi edellisellä viikolla hieromassa neitiä, ja olimmekin sitten treenivalmiita tämän viikon koitoksiin. Olin yllättynyt, kuinka kivasti meillä meni yksiin. Kun ohjaaja muistaa pitää selkänsä suorana, Lexie ohjautuu nätisti esteille. Puomi ja A menivät todella hienosti, kun askellus menee oikeisiin kohtiin. Lopussa myös keinullekin mentiin omaehtoisesti, eikä enää pelätty. Autoin tosin alaslaskussa kädelläni niin, että tömähdys oli pehmeä, ei kova. Meillä menee yksiin mukavasti. Vauhtiakin tuli lisää, kun nostin tosiaan itseni pystyyn.
With Lexie we had our own training group on the same day. Teemu had massaged our lady in shape the week before, so we were ready to do our workout. I was surprised how nicely we did all. When I remember to keep my backs straight, Lexie goes nicely to the obstacles. Bridge and the A went really well, as long as the contact surfaces are touched correctly. At the end of session the swing was done on her own, and no longer with fear. I helped a bit though when the swing went down, so that the thump was soft, not hard. We have paired up nicely. We have bit more speed, when I lift myself up.
Näyttelyt - Dog Show's
Ilmoitin viimein kesälle tyttösemme ensimmäisiin näyttelyihin. Tyttösillä tarkoitan Monaa ja Lexietä. Lähdemme nyt takaisin näyttelymaailmaan pienen tauon jälkeen. Katsotaan, mitä tulokset tuovat tullessaan. Lexie olisi kiva saada ainakin kahden sertin tytöksi. Monalle taas olisi mukava saada näyttelymaailma auki. Ensimmäinen näyttelymme on siis Muhos kesäkuun alussa. Pidetään peukkuja. Koitamme saada isomman neidin kiinteytymään lihaksistoltaan, joten se tarkoittaa kovaa treeniä vielä kuukauden ajan. Toivottavasti ponnistelumme tuottavat tulosta.
I announced our girls - Lexie and Mona - in the first dog show's for this summer. We're going to back there after a little break. Let's see what the results will bring on our way. It would be nice to hunt down the second certificate for Lexie. To Mona it would be nice to show the dog show world. Our first show is at the beginning of June at Muhos. All of you - keep your fingers crossed. We try to train and enhance Lexies muscles, so it means hard training sessions for her. Hopefully, our efforts are giving results in the summer.
Monan kanssa kävimme harjoittelemassa näyttelyä Kaakkurin mätsärissä Vappuna. Olimme aiemmin harjoitelleet pöydällä olemista, mutta emme sitten sitä juoksentelua niinkään. Siellä pääsimme oikeassa paikassa harjoittelemaan liikkumista kehässä. Monan kanssa hilputtelimme sitten pienten sinisten ykköseksi ja lopulta BIS-kehässä olimme 8. Ihan mukavaa, koska tämä oli ensimmäinen show'mme. Oli ihana saada kisan jälkeen muutamalta tuomarilta kehuja kypsästä pennusta, rohkeasta pennusta ja hyvin rauhallisesta pennusta. Päänuppi on siis kohdallaan neitokaisella, mikä on taas yksi ihana sulka jalostustulevaisuutta ajatellen. (Mukavaa merlepoikaa tai trikkipoikaa siis metsästämään...)
We went to practice show behavior with Mona to Kaakkuri match show on Vappu. We had previously been practicing being on the table, but not the running around so much. There we were in the right place to practice the movement in the ring. With Mona we showed ourselves to number one in small blue ring and finally in Best In Show ring we were 8th. It was really nice, because this was the first time in a show for us. After the show It was wonderful to get praises from some of the judges: what a mature puppy, what a brave girl and what a peaceful puppy. Her head is in a right place, which is another lovely feather to our hat of breeding plans. (We are hunting a nice merle boy or tricolor boy...)
Muuta elämää - The other side
Pohjois-Suomen Shelttien puheenjohtajana toimiminen on alkanut hiljalleen luonnistua. Hallituksemme on ihanan ahkeria tyyppejä täynnä, joten uskon, että syksyllä meillä saadaan monta sulkaa hattuumme tapahtumien myötä. Lisäksi nuorkauppakamaritoiminnassa olemme myös hieman kehittyneet ja huomanneet, mitä haluamme saavuttaa. Petri mm. lähti tavoittelemaan henkilökohtaista kunniaa ja saavutti sen - Sanan Säilä 2015 -voitto ei ole pieni juttu. Edessä kesäkuussa reissu Istanbuliin ja EM-voitto on melkein taskussa. Petrin valmistautumista voit seurata Petri Eklundin tie JCI:n puhekilpailussa -blogissa.
Working as a chairman in Northern Finland Sheltie Club has begun to slowly work out. Our board is full of wonderfully hard-working people, so I think that in the fall we have obtained many feathers in our cap with all those events we are going to have. In addition, working in the Junior Chamber activities, has also given a bit of things and we have found out what we want to achieve. Petri wanted to pursue personal glory and reached it - He is the winner of national speech competition Sanan Säilä 2015. The win was not an easy job, but my man nailed it! In the beginning of June he has a trip to Istanbul to compete in European Championship - I can smell the victory already. You can follow Petri by reading his blog about it. It is in Finnish, but hopefully he will translate it in English too.
Kävimme koko poppoolla taas perinteeksi jo muodostuneella Posion reissulla huhtikuussa. Oli ihana lähteä viettämään muutama päivä hiljaisuudessa. Kiitos taas Eerolle, että hän jaksaa meidän kanssa lähteä sinne. Reissu toi taas mielenrauhaa ja ajatukset saivat levätä. Koirat saivat juosta rauhassa maailmassa, missä ei ollut rajoja. Lisäksi järvi oli jäässä, joten jäällä oli ihana laukata sydämensä kyllyydestä. Varsinkin Mona ja Gala nauttivat ravaamisesta. Oli ihana seurata tyttöjen menoa.
We had our traditional weekend at Posio in April. It was wonderful to go to spend a few days in silence. Thank you again to Eero that he wants to take us with him there always. The trip brought back the peace in our minds and all the stress was taken away. The dogs were allowed to run free in a world where there was no boundaries. In addition, the lake was covered with ice, so ice was wonderful place to gallop with their heart's content. Especially Mona and Gala enjoyed running a round and chase each other. It was wonderful to follow the girls.
Kirjoitin muutama vuosi sitten seuraavat sanat: "Ihminen kokee harvoin irtautumisen tunteita nyky-yhteiskunnassa. Jotenkin kiire ja arjen vauhti tempaisevat mukaansa oravanpyörään, jota voi jarruttaa vain työntämällä jalkansa tai kätensä pyörästä ulos ja toivoa, että mitään ei mene rikki siinä jarrutuksessa. Ympäristö kohahtaa moista tekoa, mutta sinä olet lopulta ainoa, joka nousee pyörästä pois, vaikka selkääntaputtelijoita oli jonoksi asti. Kun katsot taakse, näet, että pyörä lähtee pian samaan vauhtiin ja kukaan ei astunut kanssasi siitä pois. Oma kohtaloni ei ole sama, koska oravanpyörästä hyppäsi ulos myös sydämeni, rauhani ja turvani - Petri." Mitä tulevaisuus tuo tullessaan, sen saamme päättää ja kokea yhdessä. Sanat eivät ole vanhenneet, vaikka aika on kulunut.
I wrote a few years ago the following words: "One rarely experiences the feelings of breaking free in the modern society. Somehow all the hurry and everyday pace snatch you with in to the mouse wheel, which you can only slow down and stop by pushing your feet or hands out and hope that nothing breaks in the process. People around you will look at you with horrified faces, but you are ultimately the only one who will take the step out of the wheel, even though you had around you lots of back patters. When you look back, you will see that wheel soon speeds up and no one came out but you. My destiny was not the same when I stepped out of the mouse wheel, because with me stepped out my heart, my peace and my refuge - Petri". What the future holds, we get to decide and experience it together. Words have not gotten older, even though time has elapsed.
Vuosi 2015 on alkanut. Meidän kennelissämme se alkoi hieman toisella tavalla kuin ajattelimme. The year 2015 has begun. In our kennel it started a little bit differently than we thought.
Ennen joulua kirjoittelin itselleni uuden vuoden lupauksia seuraavasti:
Lähdemme Lexien kanssa agilityssä tavoittelemaan 0-tuloksia ja luokkavaihtoja. Petri Viivin kanssa tekee samaa. Omatoimitreeniaika ostosuunnitelmissa.
Gala ja Arwen kasvavat tuossa samalla mukaan agilityharrastukseen eli Gala minun kanssa ja Arwen Peten.
Lexien kanssa lähdemme tavoittelemaan näyttelykehistä menestystä kesällä, kun saamme viimein neidin painon oikeaan paikkaan. Dieettikin on sovittuna eläinlääkärin kanssa. MVA kiinnostaa edelleen, ja mahkut siihen on helposti.
Before Christmas I wrote down few New Year resolutions:
In agility I will start chasing those 0 results and class exchanges with Lexie. Petri will do the same with Viivi. We are thinking of buying own practice time from OKK.
Gala and Arwen will be introduced to agility - Gala with me and Arwen with Pete.
From show rings we start to strive for success in the summer with Lexie, when we finally have our lady on right weight. The vet will help us with our diet plans. MVA still interests me and it is easily possible, when you choose correct place and time.
Ajattelimme Petrin kanssa, että jättäisimme vielä hautomoon nuo kennelhommat, koska vuosi sitten koimme omanlaisemme takaiskun kaikessa. Nauttisimme vain koiristamme ja harrastuksista - keräisimme voimia. Miettisimme, mitä haluamme. Kävikin kuitenkin niin, että Mona Lisan hymy vei eli perheeseemme muutti vuoden alusta uusi jäsen eli Susadan Freya - Mona - kaunis merletyttö.
Petri and I thought, that we put on hold that breeder business for a while, because a year ago we experienced that huge setback with everything. We just put our energy in to our dogs and hobbies - gather up energy together. We think through what we want. However, it turned out, that Mona Lisa's smile took hold of our family and in the beginning of a new year we got a new family member out of Susadan Freya - Mona - a beautiful merle girl.
Mona Monster - Susadan Freya
Mona on tosiaan Pepsin tyttö. Laskimmekin, että olemme pepsiläinen kennel: Viivi on Pepsin tyttö, Lexie on Pepsin tyttö ja Gala sekä Arwen ovat Pepsin tyttöjä toisessa sukupolvessa. Hassua ajatella näin, mutta Pepsi on vain ihana poika. Äitinä Monalla on Lexien entinen kilpasisko Ylva. Taustalla on siis mielenkiintoinen yhdistelmä. Odotukset ovat omanlaisensa - toiveita ja haaveita on monenlaisia. Odottelemme siis rauhassa nyt, miten neiti kehittyy.
Mona is Pepsi's girl. We really have our own Pepsi's kennel: Both Viivi and Lexie are Pepsi's daughters, and Gala and Arwen are Pepsi's girls in the second generation. It's funny to think that way, but Pepsi is just a wonderful guy. Mona's mother is Ylva, Lexie's former "enemy" form the show rings. So Mona's background is therefore an interesting combination. There are of course expectations - hopes and dreams of many kind. So now we just wait in peace, how our little Miss Sunshine develops.
Gala Galadriel
Galalta poistatimme kieroon kasvaneen kulmurin viimein tammikuun alussa. Peitsihammas se virallisesti on. Galan yläkulmuri aloitti kasvunsa loppusyksystä uudelleen kääntäen kieroon alakulmurin. Tuloksena oli aika ankea purenta. Maanantaina konsultoimme eläinlääkärin kanssa asiasta, ja päädyimme poistamaan yläkulmurin. Sieltähän se lekuri sitten ison hampaan poisti ja neiti oli ihan muissa maailmoissa lopun illan. Onneksi poisto onnistui helposti ja mitään kauheita kuonon turpoamisia ei syntynyt. Hieman meinasi pullottaa aluksi, mutta onneksi se meni lääkkeillä päivässä ohitse.
We removed finally Gala's crooked canine tooth in the beginning of this month. It is lance tooth officially. It started growing again in late autumn making the lower canine tooth more crooked. The result was pretty grim bite. On Monday, we consult a veterinarian with the matter, and then we decided to remove the upper canine tooth. Doc took away that big tooth and after it our little miss was unconscious the whole evening. Fortunately, removal was easy, and there were almost none swelling in the nose. That little swelling went away luckily with drugs in a day.
Muu lauma
Muuten kennelissämme menee ihan mukavasti. Elämä hymyilee ja tytöt sen kuin kasvavat. Joulun alla kävi koko sakki peruskuvauksissakin. Kaikilla tytöillä oli priimaa kyynärät ja lonkat - Arwenilla ja Himpulla B/B, Galalla A/A. Velho kävi kuvauksissa uuden vuoden alla, josta kuvat sain eilen. Katsotaanpa ja odotellaan, mitä Kennelliitto niistä sanoo. Tässä alla kuitenkin koko sakin kuvat.
Otherwise all the things in our kennel are quite ok. Life is good and the girls are growing. Just before Christmas, the whole litter was X-rayed. All of the girls had prime elbows and hips - Arwen and Himppu got B/B, Gala got A/A. Velho was X-rayed before new year and those images I got yesterday. Let's see and wait what the Kennel Club says. Here below, however, are X-rayes from the whole litter.
Syksy tosiaan on vilahtanut nopeasti. Uuden työpaikan myötä aika on mennyt niissä merkeissä, mutta nyt tuntuu, että voin hetkeksi istua, huokaista sekä kirjoittaa, mitä maailmassamme ja kennelissämme on tapahtunut. Ehkä isoimpia asioita ovat Petri ja Viivin agilityhuuma ja pentujen kehittyminen kohti aikuisuutta. Lisäksi Lexie on käynyt osteopaatilla, ja siten olo ja olemus ovat parantuneet huimasti. Niitä tarkemmin alla.
Autumn has been a very busy time. The new job has taken a lot of time, but now I feel that I can sit down for a moment, sigh and write what has happened in our world and in our kennel. Perhaps the biggest news are Petri, Viivi and agility and puppies development towards adulthood. In addition, Lexie has been going to an osteopath, and thus she and her essence have improved dramatically. More below.
Alfa-pentue - 11 kuukautta lähenee kovaa vauhtia!
Erika ja Himppu paimentamassa
Melkein jokainen pentueemme pentu on aloittanut agilityn harrastamisen. JEEEE!!! Vind isän jalanjäljillä mennään siis. Velho on käynyt Piian kanssa ahkerasti treeneissä Raumalla. Himppu on aloittanut Erikan kanssa treenaamisen alkeis- ja pentukursseilla, ja nyt talveksi varmistui paikka OKK:lta mölliryhmään! Lisäksi Himppu eli kirppumme on aloittanut paimentamisen treenauksen. Osasi ensimmäisellä kerralla jo ohjata lampaat ulos ja sisään. Sai kuulemma paljon kehuja ohjaajalta. HUIPPUA! Alfa-pentueemme voi siis nimensä mukaisesti olla Alfa Romeo -pentue - "Beauty is not enough. Power for your control."
Almost every puppy from this litter has started agility as a hobby. JEEEE!!! They are on the footsteps of their Father - Vind. Velho has been doing agility training with his owner Piia at Rauma. Himppu has started elementary and puppy classes with Erika, and now it was confirmed that they got a training place from OKK! In addition, Himppu ie our little monster has started herding classes. Already on their first time Himppu was able to herd the sheep out and in the pen. Himppu received a lot of praises from the instructors. AMAZING! Alfa-litter is, therefore, named again as Alfa Romeos - "Beauty is not enough. Power for your control."
Niin Lexie kuin Viivikin saivat myös aksapaikkansa OKK:lta. Meitä odotteleekin mahtava talvikausi, koska pääsemme treenaamaan uudessa hienossa OKK:n hallissa hiekkatekonurmella. Petri ja Viivi pääsivät treenaamaan 2 - 3 lk koirakoille tarkoitettuun ryhmään, joka sopii loistavasti tuolla parivaljakolle. Ryhmän ohjaajina toimivat Anna-Maria Niemelä ja Henna Mikkonen. Me Lexien kanssa treenaamme samaan aikaan 1 - 2 lk koirien ryhmässä, jota ohjaa Tuulikki Rajala.
Our bigger girls Lexie and Viivi also received a training place from OKK. We're waiting for a great winter training season, as we get to rehearse in a nice new OKK's hall with artificial grass. Petri and Viivi are going to be training in group, which is for 2nd to 3rd class dogs, which is ideal to that duo. The group is instructed by Anna-Maria Niemelä and Henna Mikkonen. With Lexie we are training at the same time in a group, which is for 1st to 2nd class dogs, and our group is instructed by Tuulikki Rajala.
Petri ja Viivi - Agility
Vuosi sitten esittelimme Lindan kanssa Petrille agilityn ihmeellisen maailman Piteåssa agilityleirillä. Siellä agilitykärpänen puraisi Petriä toden teolla, ja mies innostui hommasta. Kun näin, miten hyvin Petri ja Viivi tulivat toimeen keskenään radalla, päätin antaa Viivin Petrille harjoituskaveriksi.
A year ago, Linda and I introduced the wonderful world of agility to Petri at Piteå agility camp. There he was bitten by the agility bug. When I saw how well the Petri and Viivi got along with each other on the track, I decided to give Viivi to Petri as a training buddy.
Viivin perusvirhe puomin alastulolla. Askelusta on muutettava.
Nyt kesän he ovat treenanneet aktiivisesta agilityä, ja Petri ja Viivi ovat kehittyneet loistavasti. Meno on upeaa katsottavaa ja upeaa yhteispeliä. Petri onkin ollut kesällä tuttu kasvo epävirallisissa agilitykisoissa ja ovat he tehneet muutaman lähdön virallisissakin kisoissa. Tosin pieni virhe on puhtaan radan aina 5 rikkonut. Ne, kun saadaan hiottua pois, pari voisi hyvinkin liitää tällä kaudella 3 luokkaan, koska vauhtia on. Pidämme siis peukkuja pystyssä.
They have trained actively the whole summer now, and Petri and Viivi have developed a lot. Flow is stunning and they have fantastic teamwork. Petri has been a familiar face in all the unofficial agility competitions this summer, and they have done a few outputs in official competitions. However, a small error has always ruined the clean zero track. When we train those away, the couple could well soar this season to 3rd class, because the pace is so good. We keep our fingers crossed!
Petri ja Viivi Torniossa 6.9.
Lexie ja Henna - Agility
Lexie on tosiaan ollut vielä aika heikossa kunnossa johtuen lihomisesta ja synnytyskomplikaatioista. Vuoden olemme neitiä kuntouttaneet nyt. Viimeisimpänä hoitona ovat olleet osteopaatin hoitokerrat Uudessa Olossa. Osteopaatti löysikin Lexieltä ison kasan paikkoja, jotka aiheuttivat olemisessa ongelmia. Synnytyksen jättämät traumat kummittelivat vieläkin siis kehossa. Lihashuolto Teemulta oli korjannut kyllä lihaspuolen, mutta sitten tuo toinen alue eli hermot vaativat vielä huoltoa. Nyt neito onkin hieman reipastunut ja lenkilläkin Lexie saa ns. hepuleita normaaliin tapaan. Ehkä me saamme tuosta terveen tytön.
Lexie has indeed been in poor condition due to the weight gain and birth complications. This year, we have rehabilitated her a lot. Most recent treatment has been the osteopathic treatment at Uusi Olo. Osteopath found a big pile of places that caused the problems in her wellness. Giving birth related traumas haunted still her body. Muscle maintenance from Teemu repaired the muscular side, but then the another area - the nerves - still required maintenance. Now, our girl is a little bit happier and on walks Lexie gets those play speedings the normal way. Maybe we'll get a healthy girl out of her after all.
Toisaalta olemme Lexien kanssa olleet molemmat kipeinä melkein koko kesän. Aluksihan minulla oli tuo sappirakkoleikkaus. Nyt loppukesästä minulla napsahti oikean käden olkapää pois paikoiltaan, joka piti käydä sairaalassa asti laittamassa paikoilleen. Joten toipuessa on aika mennyt meillä Lexien kanssa. Olemme maanneet sohvalla kahdestaan paljon. Lexie on maannut mahani päällä ja minä olen lukenut kirjaa. Mikäs siinä siis ollessa.
On the other hand, both Lexie and I have been acutely sick almost the whole summer. At first I had that gall bladder surgery. Now at the end of the summer, I snapped my right shoulder out of place, which had to be put in place at the hospital. So, we have been recovering with Lexie. We have lain on the couch. Lexie has been lying on my stomach, while I read the book. Things could be worse.
Kesällä tosin voitimme erään kammomme - pussin! Lexiehän ei ole aikaisemmin sitä mennyt, mutta nyt neiti vilahtaa sen vauhdikkaasti lävitse. Lisäksi päätimme kokeilla Lexien kanssa käskytöntä ohjaamista eli koira seuraa kehoani ja sen antamia vinkkejä suunnasta. Lexien kanssa se toimii, ja vauhti kasvaa suunnattomasti siitä, mitä se on aikaisemmin ollut. Lexiehän on ollut kova räksyttämään kentällä, mutta käskyttömässä ohjauksessa räksyily lähtee kokonaan melkein pois. Ei tarvitse vaatia käskyä, vaan ohjaajan keho näyttää suunnan. Se toimii siis meillä.
In the summer, however, Lexie won one of her fears - the bag! Lexie has not previously gone in, but now our little one flashes rapidly through it. In addition, we decided to try wordless guidance with Lexie - the dog follows my body movements and get tips of the right direction that way. With Lexie it works, and the speed has grown tremendously from what it previously was. Lexie has been barking a lot on the field, but now it has almost completely stopped. There is no need to ask (read: bark) the way anymore, my body shows the direction.
On taas mennyt hetki viime kirjoittamisesta. Tarkoituksena oli, että joka kuukausi saisin ainakin yhden tarinan kirjoitettua tänne, mutta mönkään meni. Kesäkuu oli kylmä ja hyinen kuukausi, jolloin ei juuri mitään saanut aikaiseksi. Oli muutama epävirallinen agilitykisa, missä Petri kävi taas kokeilemassa. Lisäksi olemme treenanneet taas agilityä Petri Viivin ja minä Lexien kanssa. Pennut ovat kasvaneet nätisti, koko vaihtelee noin 33 cm tienoilla +/- 0,5 cm eli jäävät hieman pieniksi. Painoa on noin 6 kg.
It's been a while since last writing. I had an idea that every month I'd get at least one story written here, but it went sour. June was so cold and terrible month, when almost nothing got done. There were a few unofficial agility competitions, where Petri went to try it out. In addition, we have started to do agility again - Petri with Viivi and I with Lexie. The puppies are growing nicely, ranging in size from about 33 cm with +/- 0,5 cm, which means that they are going to be a bit small shelties. Their weighs range around 6 kg.
Alfa-pentue - Alfa-litter
Saimme viime viikolla kotiimme täydennyksen eli Himppu tuli hoitoon kahdeksi viikoksi omistajan lomamatkan ajaksi. Tarjouduin hoitopaikaksi sillä silmällä, että pääsisin vähän näkemään, millainen tohottaja Himppu oikeasti on. Himpulla on lisäksi juoksut, joten olisi mukava seurata, miten se hoitaa ja toimii. Millainen Himppu sitten on? Neidin haukku on mitä omalaatuisin - kimeä ja kova yhtä aikaa. Silloin, kun Himppu äännähtää, tarkoittaa se todellakin jotain. Onneksi sitä ei satu usein. Erikan varoituksista huolimatta, emme ole vielä saaneet kokea aamuserenadia. Luonteeltaan neiti on hyvin leikkisä ja tekisi sitä koko ajan kavereidensa kanssa eli Galan ja Arwenin kanssa. Ruokakin syödään hyvin, koska ympärillä on neljä nälkäistä suuta, joille maistuisi mielellään Himpunkin ruoka. Yhteiselo toisten kanssa on Himpulla mennyt siis todella hyvin. Neiti on otettu laumaan jäseneksi.
Our dog count went up last week when Himppu came to stay with us because of the owners two week vacation. I offered to be her caretaker, because I wanted to see what kind of sheltie Himppu really is. Himppu also has her runs, so it would be nice to see how she manages herself and operates while on them. What kind of sheltie Himppu is then? Her bark is the most peculiar one - a high-pitched and hard at the same time. When Himppu lets out a cry, she really means something. Fortunately, it does not happen so often. Despite Erikas warnings, we have not had the pleasure to experience it in the mornings. By nature, she is very playful and would do it all the time with her friends Gala and Arwen. She eats well, even though Erika said otherwise. This could be caused by those four hungry mouths around her, which would happily eat her food too. Co-existence with others, therefore, has gone really well. She has been taken in as a member of the herd.
Agility
Hankin Petrille nimipäivälahkasi agilitylisenssin, joten nyt odottelemme ensimmäisiä kisoja, joihin Petri uskaltaisi osallistua. (!!!) Hieman meinaa jännittää, mutta kyllä se siitä. Kävimme OKK:n järjestämissä epävirallisissa agilitykisoissa viime viikolla. Petri halusi treenata kisaamista, joten sinne siis suuntasimme. Otin samalla Arwenin mukaan tutustumaan tähän koiramaailmaan. Ihaninta oli huomata, että Arwen on todella ihmisläheinen ja on heti huomiota osoittavan tyypin kainalossa, jos vain mahdollisuus annetaan. Lisäksi Arwen seurasi hyvin kiinnostuneena agilityä kentän laidalta, tassut aitapalkin päällä. Tuleva agilitytyttö siis hänkin eli se on veressä. Petri kävi kisaamassa niin mölliradan kuin sitten kilpailevien. Möllissä tuli tehtyä pieni aloittelijoiden mokia, mutta muuten ohjaaminen meni ihan hyvin. Kisaavien radalla Petri halusi tehdä nollatuloksen, joten siinä tarvittiin kolme lähtöä, että näin kävi. Onneksi uusintalähdöt olivat sallittuja, joiden paras jäi sitten voimaan. Nollatuloksella Petri ja Viivi kipusivat sitten lopuksi kisan 2. JEE!
I bought Petri an agility license as a name day gift, so now we are waiting the first race, in which Petri would dare to attend. (!!!) He is a bit nervous, but he will do it. We went to OKK's organized informal agility competition last week. Petri wanted to try out competing, so there we headed. I took Arwen with me so she could see this new dog world. Most wonderful thing was that Arwen likes attention a lot and she goes straight to there were she gets it. Furthermore, Arwen followed with great interest every agilitytrack from the side of the field, paws on the fence beam. Future agility girl, therefore, she has it in her blood. Petri went and competed in beginners track and in the competers track. On beginners he did a few little mistakes in guiding, but otherwise the steering went pretty well. From competers track Petri wanted to have a zero result, so it needed three outputs, that this was the case. Fortunately, re-departures were allowed, and the best result was counted in. With that zero result Petri and Viivi climbed to second of the mediums. JEE!
Muuta
Täytyy nyt kirjoittaa tännekin tästä pienestä epäonnesta, mikä sattui kohdalleni. Onneksi vaiva on nyt leikattu ja entistä ehommaksi sitä kai tästä tulee pienen levon kautta. Mahakivut olivat kovat tässä alkuviikosta ja menin sitten lääkärille tutkittavaksi. Tuloksena sappirakon tulehdus ja iso sappikivi siellä rakossa. Heti leikkaukseen ja rakon poistoon. Nyt tuloksena on tähystysleikkauksen jäljiltä pienet reiät vatsan seudulla, joista navan ja ylävatsan reiät ovat suurimmat. Sappirakossa oli majaillut sellainen halkaisijaltaan 3 cm kokoinen pieni sappikivi. Se, miten se sinne on kasvanut noin isoksi huomaamatta, on mysteeri. Nyt se on kuitenkin sieltä pois ja uusi alku edessä.
Now I have to write here as well of this small misfortune, which happened to me. Fortunately, the discomfort is now cut out, and I can start to heal to be a better. Early this week I got really hard stomach pains and then I went to the doctor for examination. As a result I got an inflammation of the gallbladder, and a large gallstone there in the gallbladder. Immediately I was ordered to surgery, and gallbladder removal. Now I have 3 small and 2 bigger endoscopic holes in the abdominal region. The gallbladder was keeping in a gallstone of which was 3 cm of diameter. The reason or why, how it got there and how it was so big, is a mystery. Now, however, it is not there anymore, and I can have a new beginning.
