Raahe 12.6.2010

Tänään kävimme mutkan Raahessa näyttelyissä. Odotukset olivat kohtuulliset eli EH-merkintää lähdettiin hakemaan. Olimme viikon harjoitelleet ahkerasti käyden mätsäreissä + nätötreeneissä.

Puunasin tytön tiistaina jo peruskisakuntoon eli harjasin, pesin ja harjasin. Neidillä on alkanut karvanlähtö näin kesän kunniaksi, joten aika kauhealta tuntui vedellä hirveitä karvatuppoja irti tytöstä koko ajan. Viisi vessapöntöllistä karvaa lähti, mutta ei se kyllä missään näkynyt. Ehkä se kasvaa takaisin, toivottavasti. Lopullisen puunauksen tein perjantai-iltana ja lauantaiaamuna: pesin valkoiset kohdat, leikkasin kynnet, harjasin hampaat, rapsutin korvat ja leikkelin turhat tupot pois tassuista ja korvista.

Lauantaiaamuna lähdimme sitten ajelemaan kohti Raahea. Onneksi matka on lyhyt, joten kauheaa autoreissua ei siis ollut tiedossa. Näyttelyt pidettiin Raahen raviradalla, joka sijaitsee hiukan itse Raahen ulkopuolella kasitien varressa Hummastinvaarassa. Paikka on kuvattuna sellainen, että taivaasta on laskettu raviradan kehikko ja läsäytetty keskelle suoniittyä. Lisäksi on tehty muutama tie todella omituisesti kiemurrellen. Ilmeisesti pitää tottua koiranäyttelyissä siihen, että ne ei aina ole millään priimapaikalla.

Paikalla ei hirveästi ollut vielä väkeä, kun me saavuimme, joten saimme ns. valita paikkamme. Aluksi sijoituimme Kaltakarien viereen teltta-alueelle, mutta sitten siirryimme Maaritin tultua paikalle 4 kehän viereen. Sieltä oli helpompi seurata shelttien näyttelyä ja sitten osallistua itse siihen. Toisaalta Viivikin saisi tuta ihmishälinästä eli voisi tottua siihen. Samalla pääsi myös tutustumaan tuomarin työskentelyyn.

Kehä neljä sijaitsi ns. keskimmäisenä kehistä. Yhteensä kehiä oli kahdeksan. Keskellä oli ryhmäkehä, jonka vieressä sitten oli tämä meidän kehämme. Kehässä oli teltta, joka oli suojana sihteereille ja tuomarille, jos vaikka sataisi. Ilma oli kaunis, mutta tuulinen.

Kehän 4 tuomarina toimi Jan de Gidz. Kuvauksena hän oli sellainen herttaisen oloinen vanha herra harmaa puku päällä. Hän tepasteli aina vähän omituisesti koiraa tarkastellen. Suurimman osan ajasta miehellä oli esim. kädet taskussa ja sellainen hölmistynyt ilme päällä. Pian tosin näimme hänen "leppoisan" suhtautumisensa nuoriin koiriin.

Aluksi shelteistä esiteltiin urokset. Viivin veli Patekin oli mukana siellä. Valitettavasti tuomari näytti heti alkuun, että se ei pidä nuorista koirista, koska ne eivät ole kehittyneitä tarpeeksi, joten Pate sai vain H:n. Ajattelin, että onpas tiukka tuomari, kun ajattelee Paten muuta menestystä. Pate kuitenkin sitten sijoittui ensimmäiseksi ryhmästään.

Pian tulikin sitten junnu-narttujen vuoro. Olin harjoitellut vuoroamme odotellessa kävelyä ja totuttanut Viivin yleensäkin hälinään kävelemällä siellä vilinässä. Yhteensä narttuja oli 14, joista me esittäydyttiin melkein ensimmäisenä. Valitettavasti Viivi toi esilleen perinteiset pelkonsa esittelyn aikana: tuuli kohautti telttaa, josta kuului pelottava ääni sekä tuomari oli vanha mies, joita kohtaan meillä on ennestään pelkoja. Näin esittely meni pipariksi.

Arvostelu oli seuraavanlainen: "Nice type, but needs to mature in temperament." Ei kai? Saimme sitten JUN-H:n. Hieman ärsytti, mutta onneksi se meni ohitse kohtuullisen nopeasti ja pienten unien jälkeen. Edessä on kuitenkin vielä pari näyttelyä, joihin lähdemme. Kyllä se tästä. Harjoittelu tekee mestarin.

Pesua ja mätsäreitä

Tulipa tuo pääkuvakin muokattua Viivin elämän näköiseksi: tarkkailua, lenkkeilyä, agia + näyttelyitä.

Omistaja aloitti opettajamaisen kesälomansa puoli viikkoa sitten, joten nyt on neiti nauttinut, kun on joku ollut kotona koko ajan. Olemme käyneet lenkeillä päivällä, mistä herkusta sai neiti nauttia vain ajoittain - nyt joka päivä. "Hei! Tähän voisi tottua!"

Aamut Viivillä menee nukkuessa, koska ilmeisesti vanhan rutiinin mukaan näin on tehty aina: omistajat lähtevät töihin, joten minä menen nukkumaan. Keskipäivällä Viivi herää tähän maailmaan ja tarkistaa ensin tilukset istumalla nojatuolissa. Tämän jälkeen syödään ja sitten kaivattaisiin leikkiseuraa. Tässä vaiheessa olemme lähteneet lenkille. Kun päivät alkavat tästä lämmetä, taidamme vaihtaa päivälenkit aamu- ja iltalenkeiksi kuumuuden takia.

Näin kesällä on huomannut tarvitsevansa aurinkolaseja. !KOHAHDUS! Olen tosin sellainen ihminen, että en halua palata ajassa taaksepäin, vaan mennä eteenpäin. Olen kokenut 80-luvulla tuon isojen lasian villityksen - kutsuimme sitä pieninä hakattujen naisten muodiksi ja sitä se edelleen minulle on. Valitettavasti en näe sitä kauneutta niissä kasariasioissa. Ne on suoraan sanottuna perseestä isolla p:llä. Löysinkin sitten Oakleyltä lasit, jotka voisivat passata minulle. Koska olen vaalea ja pisamainen, ruskeat lasit voisivat olla in.

Kävimme Viivin kanssa eilen läpi taas näyttelyihin valmistautumisen isolla v:llä. Neiti piti pestä taas, joten se itsessään karvanlähtöaikana on hommansa. Ennen pesua neiti pitää harjata kunnolla, että pahin irtokarva lähtee. Tämän jälkeen mennään suihkuun, jossa lähtee myös iso kasa karvaa. Lopuksi vielä kuivaus, jolloin viimeiset turhat haituvat lähtevät liikkelle. Viivi ei pitänyt toiminnasta yhtään, mutta rohkeasti sen suuremmin murisematta neiti kesti sen.

Kuivauksen jälkeen eteeni asteli kaunis tricolour-narttu. Kenelläkään ei ole kauniinpaa koiraa, ajattelin. Lähdimme sitten näyttämään itseämme kaupungille - Äimärautiolla K-raudan pihalla oli match show. Vaikka emme sijoittuneet, emmekä saaneet punaista nauhaa, pääsimme harjoittelemaan oikeaa näyttelytilannetta. Tänäänkin menemme näyttelyharjoituksiin Haukkikselle ja sen jälkeen shelttilenkille.

Kaiken tämän jälkeen Viivi oli niin naatti, että ilta ja yö sekä hieman aamullakin nukuttiin kuin tukki.