Astutusreissu - Päivä 5 / Mating Trip - Day 5

Kaikki päättyy aikanaan, niin käy tällekin reissulle. Tänään olisi viimein päivä reissua. Lentomme lähtee klo 19.35 kohti Luleåta. Sitä ennen sovimme Elinin kanssa, että antaisimme Vindin astua Lexien vielä kerran aamulla. Sitten voisimme tehdä jotain eli käydä syömässä ja Elin veisi meidät sitten lentokentälle. Parempi olla siellä ajoissa kuin liian myöhässä.

All things come to an end, so did this trip too. Today would be the last day of this trip. Our flight leaves from Arlanda at 19.35 to Luleå. Before that, we agree with Elin, to give Vind one more time to step Lexie again in the morning. After that we could do something, or to eat and then Elin would take us to the airport. Better to be there on time rather than too late.

Ennen Elinin tuloa tein tyypilliset aamuhommat, kävin aamiaisella ja syötin Lexien. Lisäksi laitoin huoneen lähtökuntoon eli pakkasin kaikki kamppeeni reppuuni ja siistin paikat. Kun Elin ilmoitti, että he ovat kohta lähdössä tulemaan, lähdin käymään vielä ulkona Lexien kanssa. Heittelimme palloa ja odottelimme sulhoa. Pian Elin ja Vind tulivatkin hotellille, joten menimme taas hotellihuoneeseen kokeilemaan, miten astuminen onnistuisi. Pienen tutustelun jälkeen pariskunta oli taas kiinni ja kunnolla tällä kertaa. Istuimme kunnon tovin lattialle koirien kanssa ja porisimme niitä näitä.

Before Elin came I made the typical morning's things, I went to breakfast and gave food to Lexie. In addition, I put the room in shape, I packed my backpack and cleaned all the mess. When Elin told me that they were soon on their way, I outside with Lexie. I threw a ball and waited our groom with Lexie. Soon Elin and Vind came to the hotel, and we went up to the hotel room to try again. After a little play the couple got caught up, and properly this time. We sat on the floor there for a while with the dogs and talked this and that.

Tämän jälkeen oli hyvästien aika. Kävin vielä huoneen lävitse kerran, että emme jättäisi mitään tärkeää jälkeemme. Sitten suljin oven ja veimme hotellin avaimen vastaanottoon. Sanoimme Lexien kanssa heit väliaikaiselle kodillemme, josta toivottavasti poikisi meille mukavaa uutisoitavaa.

After that it was time for farewells. I went through the room yet again, that we do not leave anything important behind. Then I closed the door and we took the hotel key to the reception. We said bye to our temporary home, which we hope will be the birth place of happy news.

Kävelimme Elinin kanssa ensin hänen asunnolleen, ja sitten otimme auton allemme. Kävimme hakemassa Maxista hampurilaisaterian ja ajoimme lähelle Elinin koirakerhon aluetta. Siellä kävimme vielä lävitse kaiken mahdollisen, mitä vain mieleen tuli koirahommista. Tämän jälkeen Elin nakkasi meidät lentokentälle ja hyvästelimme hänet. Laitoin Lexien taas lentolaukkuun ja kävelin sisälle terminaaliin. Lentomme check-in ei vielä ollut auki, mutta ei minulla ollut mitään ruumaan, joten kävelin Norwegianin tiskille. Siellä avulias nainen checkasi minut sisään Lexien kanssa. Kävelimme portaat ylös turvatarkastukseen ja läpi valaisusta. Nyt vain odottelemaan lentoamme.

We walked with Elin to her apartment, and then we took the car under us. We went to pick up hamburger meals from Max and drove close to Elin's dog club area. There, we went and talked about everything possible, what came to mind about the dogs. After this Elin drove us to the airport and we said goodbye to her. I put Lexie in the bag and walked into the terminal. Our flight's check-in was not yet open, but I did have anything to put in, so just I walked to Norwegian counter. There, a helpful woman checked me in with Lexie. We walked up the stairs to the security check and through the scanner. Now we just wait for our flight.

Kulutin odotusajan lukien kirjaa tai surffaten netissä. Lentokentällä pystyi surffailemaan netissä ilmaiseksi, joten käytin sen hetken hyväkseni. Lexie makasi kopassaan nukkuen lokoisasti. Aukaisin lentoboksin etuosan, että hän voisi katsella samalla aukinaisesta ovesta maailmaa ja niin neiti tekikin. Pian kävelimme laukkuinemme portille 33 ja lentokoneeseen. Kone ei ollut niin täynnä kuin tulomatkalla, joten meidän oli helppo hieman levittäytyä paikassamme. Paikkamme oli sama kuin tulomatkallakin - 31 F. Lentoaikakin oli nopeampi eli 1 tunnissa lensimme Luleåån. Luleåssa Petri odotteli meitä Viivin kanssa lentokentän edustan parkkipaikalla. Muutaman tunnin ajomatkan jälkeen olimme kotona ja olipa ihana päästä kotiin. Ei ole parempaa sänkyä kuin oma sänky.

I spent the waiting time reading a book or surfing in the internet. At the airport you were able to surf the internet for free, so I used it a while. Lexie was lying in the flight bag and sleeping comfortable. I opened the front of the flight bag set, so that she could watch the world, and so did she. Soon we walked to the gate 33 with our bags and to the plane. The plane was not as crowded as on the way here, so it was easy to spread out things on our seat. Our place was the same as when we came - 31 F. The flight was little faster, it took only an hour to flew to Luleå. At Luleå Petri was waiting us with Viivi at the airport parking lot. After a few hours drive, we were at home, and it was amazing to get home. There is no better bed than your own bed.

Matkan jälkeen voinkin nyt sitten sanoa, että suurella todennäköisyydellä odottelemme pentuja syntyväksi viikolla 44 tai 45. / After the trip, I can now say, that we are waiting these puppies to be born on the week 44 or 45.

Astutusreissu - Päivä 4 / Mating Trip - Day 4

Olipa mukava herätä sunnuntaihin, kun ei taaskaan ollut kiire minnekään. Tänään olisi välipäivä astutuksestakin, joten pääsisimme tutkimaan paikkoja Lexien kanssa ihan kahdelleen. Aluksi käyn pyöräreissun Gigantissa ja iltapäivällä lähtisimme Lexien kanssa tutustumaan Gamla Uppsala -alueeseen. Päivä oli hassu sinänsä vielä, koska tässä hotellissa oli todella monta koiraa. Hauskin tilanne oli, että meidän oven edustan olivat uroskoirat merkkailleet. Lexie nimittäin haisteli nurkkia, joista ajattelin, että näin oli varmasti käynyt. Loppupäivästä meidän oven edessä oli kova murinataistelukin kahdella koiralla. Urokset ilmeisesti tietävät, jos nartulla on kiima, ja missä se kiimainen narttu on. Valitettavasti avaamme oven vain Vindille.

It was so nice to wake up on Sunday, when you didn't have to hurry anywhere. Today we had a day off from mating, so we could explore places - just Lexie and I. At first, I took a bike trip to Gigantti and in the afternoon we took a trip to Gamla Uppsala. The day was funny in itself, because I noticed that in the hotel, there where many dogs. The funniest thing was that we had our door marked by the male dogs. I thought so, when Lexie was sniffing our corners. In the afternoon in front of our door was a little fight between males (I think). Males appear to know if the bitch is in a heat, and if it is a horny bitch. Unfortunately, we opened the door just for Vind.

Luulin aluksi, että matka Gigantille olisi pitkäkin, mutta reissu oli vain sellainen tunteroisen kokonaisuudessaan. Gigantti sijaitsi Boländernan alueella, jossa on paljon teollisuutta ja isoja kauppakeskuksia. Pyöräily sinne oli hyvin helppoa ja reitti oli melkein suorakin. En edes eksynyt, joten olin onnellinen. Kun pääsin Giganttiin, se oli sisältä ihan samanlainen kuin meilläkin ja tuoksuikin samalle. Ihmeellistä! Sieltä kävin nopeasti nappaamassa uuden laturin, maksoin sen ja ajoin samaa reittiä takaisin. 

At first I thought that the trip to Gigantti was long, but the trip was just like a trip around the corner. Gigantti was in area called Boländerna. There were lots of industry and large shopping centers. Cycling there was very easy and the route was almost straight line. I didn't even get lost, so I was happy. When I got in Gigantti, it was just like those in Finland, and it smelled the same. Weird! So, I quickly grabbed up a new charger, bought it and drove the same route back.

Hotellilla söin pienen välipalan reissuni jälkeen, ja sitten lähdimme Lexien kanssa pienelle maakuntareissulle kävellen. Halusimme käydä katsomassa Gamla Uppsalaa. Sinne oli matkaa hotellilta vaivaiset 3 km, joten se kävi mukavasta lenkistä. Samalla pääsin ihailemaan upeaa ruotsalaista lähiöasumista. Täytyy sanoa, että tämän reissun jälkeen haluan asumaan tuollaisiin taloihin, joita täällä on nämä alueet täynnä  - ruotsalaiseen puutaloon ihanine puutarhoineen. Talot ovat just sopivan kokoisia, ilman turhia neliöitä. Parasta niissä on isot pihat puutarhoineen. Ne ovat upeita, kerrassaan upeita. Ennemmin sopivankokoinen talo ja iso piha kuin iso talo ja pieni piha.

At the hotel I ate a small snack after my trip to Gigantti, and then we went to a small county trip to Gamla Uppsala with Lexie. Distance from the hotel to the area was about 3 km, so it was a nice evening stroll for us. At the same time I was able to admire the stunning suburb with the Swedish houses. I must say that after this trip, I would like to live in one of those houses over here, which are Swedish wooden houses with their enchanting gardens. The houses are just the right size, without unnecessary squares. The best thing about them are the large yards and gardens. They are stunning, absolutely stunning. I rather pick a house which is the right size and has a big yard, than a big house with a small yard.

Kiersimme alueen ja palasimme takaisin kuntopolkuja pitkin. Alue oli kaunis ja hyvin viihtyisä paikka. Yhteensä lenkillemme tuli matkaa varmaan se 6 tai 7 km, mutta oli sen arvoistakin. Ilma oli upea, mutta tuulinen. Kun palasimme takaisin metsäreittejä, ohitsemme juoksi koko ajan juoksijoita. Kuntopolku oli siis hyvin suosittu. Eräällä niityllä polun varrella oli myös lampaitakin. Lopuksi kuljimme vielä sellaisen sillan yli, joka oli tehty maastoksi moottoritien yli. En edes hoksannut, että olin moottoritien päällä aluksi. Ennen hotellia kuljimme vielä frisbeegolf-radankin poikki. Näimme siis paljon. Ilta meni leppoisasti sitten hotellilla omia eväitä syöden ja telkkaria katsoen.

We walked around the area and came back to hotel along the walking trails. The area was beautiful and very peaceful. Total trip was about 6 or 7 km, but it was worth it. The weather was gorgeous, but windy. When we returned back via the forest trails, joggers ran past us all the time. Fitness trail was thus very popular. On one of the meadows along the trail we found even sheep. Finally, we walked over a bridge which had been decorated as a off-road trail. I did not even figured at first that I was walking a top of motorway. Before the hotel we passed through a disc golf track. So we saw a lot. The evening went quietly at the hotel, eating my own food and looking at tv-shows.

Astutusreissu - Päivä 3 / Mating Trip - Day 3

Jotenkin nukkuminen uudessa paikassa on aina vaikeaa - Lexiestäkin. Sama homma jatkui kuin eilenkin. Tosin lauantaina ei hirveästi tarvinnut kiirehtiä, koska kaikkialla oltiin muutenkin viikonloppuajassa. Sovimme eilen iltapäivällä Elinin kanssa, että hän tulisi Vindin kanssa aamusta käymään taas. Vietin siis hitaan aamun täällä hotellilla, söin aamiaisen ja käytin Lexietä ulkona.

Somehow, sleeping in a new place is always difficult - even Lexie thinks so. Same thing happened as yesterday. However, on Saturdays, there is no need to rush, because everyone everywhere were anyway in weekend clock. We agreed with Elin yesterday afternoon that she should bring Vind about 10 o'clock to meet Lexie again. So I spent a slow morning here at the hotel, ate breakfast and I took Lexie outdoors.

Vind ja Elin tulivat kymmenen maissa kylään. Nyt sovimme, että he tulevat hotellihuoneeseeni. Helpompi ja rauhallisempi ympäristö sekä meillä oli paperihommia, jotka piti hoitaa pois alta. Vind oli kuulemma ollut tulomatkalla jo ihan innoissaan ja tajunnut hotellin pihassa, että nyt on tulossa sitä jotain kivaa. Annoimme pienten taas tutustua toisiinsa rauhassa. Pian saimmekin laittaa maton alle ja pariskunta pääsi tekemään sen, mitä heiltä odotettiin. Hieman meni enemmän aikaan nyt tutusteluun, mutta muuten onnistui taas astuminen oikein mainiosti ja nalkissa oltiin pitkään. Ehdimme Elinin kanssa siinä puhua ummet ja lammet asioita.

Vind and Elin came to the hotel at ten. Now, we agreed that they will come to hotel room. It would be easier and the room is more peaceful environment, and we had some paperwork that had to be taken care of. Elin told that Vind had been quite excited on his way here and after figuring out the place was our hotel, and he knew he would have nice time again. We gave them a while to get to know each other in again. Soon we got to put a carpet under them and let the couple do what was expected of them. A little more time went by before real action, but otherwise managed to do it nicely, and we were caught each other for a long time. We had time to talk about everything with Elin.

Astutuksen jälkeen lähdimme Elinin kanssa taas valloittamaan Uppsalan keskustaa. Nyt pääsisimme toivottavasti kirkkoonkin. Taivaalla oli tosin pelottavia pilviä, joista pelkäsimme niiden satavan, mutta emme välittäneet. Pyörät vain taas alle ja menoksi. Ensimmäisenä halusimme jotain syötävää, koska tuo astuttaminen on aina niin kovaa hommaa. Haimme Subwaystä leivät ja menimme syömään ne kanavan rantaan. Istuessamme reunalla, saimme pian kavereita veteen - sorsia. Siinä ne innokkaina odottelivat, että nakkelisimme heille murusia, ja kyllä, niin me teimme.

After our thing, Elin took me to conquer the center of Uppsala again. Now we could get in the church. The sky had some scary clouds flying, and we feared that it would rain, but we did not care about it yet. We took our bikes and went to the city. First we wanted something to eat, because that breeding is always so hard work. We took sandwiches from Subway and went to eat them by the channel. As we sat on the edge, we soon got some friends into the water - ducks. There they eagerly waited for the crumbs which we would throw to them, and yes, we did.

Kiersimme nyt yliopistoalueen toiselta puolelta hautausmaalle ja sieltä Humanistisen tiedekunnan ja Englantilaisen puiston kautta Linneanumin puutarhaan ja trooppiseen puutarhaan. Puutarhoilla oli erikoiset messut ja markkinat, joita olikin sitten kiva seurata. Valitettavasti vesisade pilasi sen ilon, mutta ehdimmepä ihailla hetken kaikkea kaunista. Ensin istuskelimme sateensuojassa, mutta sateen yltyessä päätimme lähteä jonnekin suojaan. Täytyy sanoa, että ruotsalaiset todellakin osaavat laittaa puutarhansa, ja jopa hautausmaat ovat uskomattoman hienoja pienine orapihlaja-aitoineen.

Now we walked around different side of the university area to the cemetery and from there to the Faculty of Humanities and through English Park to the park Linneanum in to its the gardens and tropical gardens. There were a special fair and market going on, which was nice to follow. Unfortunately, the rain ruined the joy, but we got some time to admire all those beautiful things. First, we sat a while in the rain shelter, but the rain just got stronger. Then we decided to go somewhere to take shelter better. I must say that the Swedes really know how to keep up their gardens, and even cemeteries are incredibly beautiful with those small hawthorn fences.

Puutarhoilta juoksimme vauhdilla opiskelijoiden suosimaan kahvioon - Hovkonditori Ofvandals. Latten ja suklaakuppikakun voimilla veri muuttui takaisin lämpimäksi. Kahvio oli ihanan intiimi ja mukavasti vanhalla tavalla laitettu. Lisäksi siinä samalla seurailimme paikallisten opiskelijoiden aloituskepposia. Esimerkiksi eräässä pöydässä istui joukko kilttipukuisia poikia.


From the gardens we almost ran to a cafe which was in favor of the students in the university - Hovkonditori Ofvandals. Latte and chocolate cup cake turned back the heat in my body. Cafeteria was a wonderfully decorated in old style to be very intimate and comfortably. In addition, we got to see some of the students doing their little pranks. For example, in one of the tables sat boys in kilt uniform.


Kun tulimme kahviosta ulos, vesisade oli hieman vähentynyt. Päätimme kävellä seuraavaksi sinne isoon kirkkoon eli katedraaliin. Eilen hautajaiset sotkivat homman, joten nyt voisimme ihan hyvin päästä katsomaan sitä sisältäkin. Päästyämme sinne, meille ilmoitettiin, että häät alkaisivat siellä vartin päästä. Ehdimme pikaisesti käydä katedraalin lävitse. Upea paikka! Siellä on paljon aatelisten hautapaikkoja ja ritarienkin hautoja. Upeita arkkuja marmorista kaikilla. Ihana paikka! Kirjoitin vieraskirjaan terveiset ja sytytin kynttilän tuomaan onnea Vindin ja Lexien pentusuunnitelmille ja tuin kirkkoa 5 kruunun edestä.

When we came out of the coffee shop, rain was slightly decreased. We decided to walk next to the big cathedral. Yesterday 's funeral disrupted the job, so now we had high hopes to get to see it inside. When we got there, we were informed that there would be weddings in fifteen minutes. We had time to go quickly through the cathedral. What an amazing 

place! There were kings, nobles and knights burial tombs. Great coffins and all of them of marble. A wonderful place! I wrote few words to a guestbook and lit a candle for luck for Vind and Lexie + puppy plans and supported the church with 5 SEK.

Kirkolta suuntasimme sitten pyörillemme ja ajoimme takaisin hotellille. Kävin vielä mutkan Icassa hakemassa jotain iltahyvää. Valitettavasti hajotin illalla sitten läppärin laturinkin ja en saanut konetta ladattua. Selvitin illalla, mistä saisin uuden ja löysinkin paikan - Gigantista! Siitä enemmän sitten huomenna...

Then we took our bikes and drove back to the hotel. I went around to Ica to get something to eat for the evening. Unfortunately, the power plug for my computer broke in the evening, and then my laptop did not get charged. I had to found out in the evening, where I could get a new one and I found a place - Gigantti! More about that I'll tell tomorrow...

Päivän aikana oli Pohjois-Suomen Sheltit ry:n järjestämän luonnetestin ilmoittautuminen. Ilmoittautumiset otti minun sijastani Petri vastaan. Luonnetesti oli tullut helposti täyteen ja muutama jäi varasijallekin, joten oikein onnistunutta toimintaa. Onneksi homma hoitui hyvin näin, vaikka tulikin äkkilähtö tänne.

During the day, the character test which Northern Finland Shelties Association is organizing had the registration time. Petri took all the registrations instead. All the places in test filled easily and some of the willing people had to put on spare places. Fortunately, everything went so well, even though I had to come here in such a hurry.

Astutusreissu - Päivä 2 / Mating Trip - Day 2

Aamu alkoi sitten aikaisin. Jotenkin uusi paikka, uudet äänet ja muu herättivät meidät aikaisin aamusta. Lexie oli levoton, joten aloitimme aamun aikaisin. Onneksi aamiaisen tarjoilu aloitettiin jo kello 6.30, joten ehdin käydä koiran kanssa mutkan ja sitten säntäsin aamiaiselle. Syötin Lexien tämän jälkeen ja kävimme taas ulkona mutkan. Maha täynnä oli hyvä ottaa pienet päiväunet.

I started early everything this morning. Somehow a new place, new sounds, and other things woke us early in the morning. Lexie was really restless, so we started the day very early. Fortunately, the breakfast was served at 6:30, so I had time to go out with Lexie and then rush to breakfast. I gave food to Lexie too and then we went outside again. After with stomach full it did good to take a little nap.

Petri herätti minut soitollaan yhdeksän maissa ja kertoi progesteronitestin tulokset. LH-piikki oli ollut eilen eli tulos oli 2,5 eli tänään varmaan viiden tai kuuden maissa. Oli siis hyvä aika aloittaa hommat, vaikka oikea aika olisi varmasti vasta huomenna. Ilmoitin tuloksen Elinille ja hän sanoi, että testataan tänään. Sama antaa näiden puuhata niin paljon yhdessä kuin mahdollista.

Petri woke me up with a phone call at nine and told me the results of the progesteron test. LH peak was yesterday and the test showed 2,5, ie. today the count was probably five or six. So it was a good time to begin the tryouts, even though the right time would surely be tomorrow. I told the results to Elin and she said that we could test drive today. We let them have as much fun together as possible.

Yhdentoista maissa Elin tuli tutustuttamaan nämä kaksi rakastavaista toisiinsa. Täytyy sanoa, että Vind näyttää kuvissa hyvältä, mutta aivan uskomattoman hyvälle luonnossa. Upea merleuros! Ihastuin vain entistä enemmän tähän hienoon poikaan. Vindillä on mahtava luonne ja hän käyttäytyy nätisti tyttöjä kohtaan. Kun Vind näki Lexien ja Lexie Vindin, se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Kävelimme pienen matkan puistoon. Kävelyn aikana Vind kävi lähentelemässä Lexietä, mutta aina tuli leikkihammasta kohti häntä kuin Lexietä ei kiinnostaisi lainkaan. Pysähdyimme rauhalliseen kohtaan ja pian parimme olikin hommissa ja nalkissa Elinin avustuksella. Lexie meinasi aluksi hieman huutaa, mutta lopetti sitten sen melko nopeasti ja nautti ilmeisesti hommasta. Homman jälkeen vein Lexien hotellihuoneeseen rauhoittumaan. Sama antaa rauhan laskeutua. Huomenna teemme saman uudelleen, koska aikaa on. Ei kannata kiireellä pilata.

About eleven o'clock Elin came to introduce these two lovers to each other. I must say that even thought Vind looks good in the pictures, he looks unbelievably good in nature. Great blue merle male! I fell in love in him even more. Vind has a wonderful temperament and he is behaving nicely with girls. When Vind saw Lexie and Lexie saw Vind, it was love at first sight. We walked a little bit in to the park. During walking Vind was sniffing Lexie, but always Lexie gave him those playful tooth, like she was not interested at all. We stopped at a quiet point, and soon our couple was on each other and stuck with Elin's little assistance. Lexie was screaming a little at first, but then she stopped it pretty quickly and obviously enjoyed the action. After the thing I took Lexie back to the hotel room. It was good to give her little time and space. Tomorrow we would do the same again, because we have all the time in the world. Let's not hurry this.

Lainasin hotellilta tämän jälkeen pyörän ja lähdin Elinin kanssa kaupungille. Matka ei ollut pitkä n. 2 km. Hotelli, jossa olemme on tosiaan hieman kaupungin ulkopuolella, mutta ei liikaa. Juuri sopivasti. Pyöriä täällä ei ole niin paljon kuin Kööpenhaminassa, mutta niiden määrä kasvoi huomattavasti keskustaa lähestyessämme. Itse keskuskanava eli Fyrisan loi mukavan tunnelman keskustaan. Vanha kaupunki ja vanhoja rakennuksia - sydämeni valtasi ihastus. 

After the action I borrowed a bike from the hotel and drove to the city center with Elin. Trip was not long - about 2 km. The hotel, where we stayed, was actually just outside the city, but not too much. Just a bit away. There are not so many bikers here like in Copenhagen, but their number increased significantly as we approach the city center. The central channel Fyrisan created a comfortable atmosphere in the city center. The old town and the old buildings - my heart fell in love with this place.

Koska päivä oli jo melko pitkällä, päätimme aluksi etsiä ruokapaikan. Päädyimmekin sitten lounaalle Amazing Thai -ravintolaan. Syönnin ohessa puhuimme paljon shelteistä, kasvattamisesta ja sain kuulla Eliniltä hänen kasvattamistaan koirista, niiden suvuista, taustoista. Täytyy sanoa, että tietoa on tällä tytöllä paljon. Hän on todellakin opiskellut rodun, ja tietää siitä todella paljon erilaisia asioita. Olen todella kiitollinen siitä, että pystyin tapaamaan hänet.

It was past midday, so we decided to began to look for place to eat. We ended up for lunch at Amazing Thai restaurant. When we ate we talked about shelties, breeding and I got to hear a lot of new things about dogs which she had bread, of their familytrees and their backgrounds. I have to say that the information this girl has is a lot. She has really studied the breed, and knows a lot of different things about it. I am very grateful of the change to meet her.

Syönnin jälkeen lähdimme kuluttamaan saamamme kalorit. Yliopisto sijaitsee pienen kukkulan päällä, jonne sitten kapusimme. Kävelimme ensin Katedraalille, mutta valitettavasti siellä oli hautajaiset, joten emme voineet jäädä sinne pitkäksi aikaa. Katedraalilta kävelimme päärakennuksen kautta kirjastolle ja linnalle. Linnalta kävelimme alas Joutsenlammelle ja keskustaan. Kävin ostamassa muutaman postikortin turisti-infosta sekä joitakin pieniä tuliaisia, mitä mahduttaisin mukaani pieneen reppuun. Kaupunkikierros oli ihana ja loppumatkasta näinkin niitä perinteisiä ihania ruotsalaisia puutaloja, joten oli siis hyvin onnistunut päivä.

After eating we went to we to consume all those gained calories. The University is located on a small hill, where we then climbed. We walked first to the Cathedral, but unfortunately there was a funeral going, so we could not stay there for long time. From the cathedral we walked to the universitys main building and after that to the library and to the castle. From the castle we walked down to the Swan Lake and to the city center. I went and bought few postcards and stamps from the tourist information center, as well as some small souvenirs, what I could fit with me in my small backpack. City tour was wonderful and on our way back I got to see those wonderful swedish ​traditional wooden houses, so the day was, therefore, a very successful day.

Hotellille päästyäni lähdin sitten pienelle lenkille Lexien kanssa. Nakkelin neidille tulomatkalla tietysti palloakin, josta neiti innostui kuin olisi ollut kotipellolla. Läähätyksen saattelemana palasimme huoneeseemme. Illalla kävin testaamassa vielä hotellin ravintolan. Ravintolasta otin matkaani pienen palasen lohta Lexielle iltapalaan. Tämän päivän päälle neiti oli kyllä sen ansainnut. Oikein onnistunut päivä! Näitä lisää, kiitos ja hyvää yötä.

When I got back to the hotel I went to a small jog with Lexie. I trew a ball to her on our way back, of which she was as excited like she was at the home field. All steam was put out after we returned to our hotel room. In the evening I tested the restaurant at the hotel. From there I took a small piece of fish to Lexie. Because today was so nice I thought that my little lady had certainly deserved it. A very successful day! More days like these, thank you and good night.

Astutusreissu - Päivä 1 / Mating Trip - Day 1

Lähdimme viimein sitten tällekin reissulle. Yritimmehän hankkia kauniille morsiammelle hienoa sulhoa jo puoli vuotta sitten, mutta neiti teki tämän saman viimeksikin eli aloitti kiimansa aikaisemmin kuin piti. Nyt onneksi saimme sovittua uroksen kanssa asiat jo ennakkoon ja vihreä valo palaa.

We left at last to this trip. We did try to do this with this beautiful bride-to-be, but our girl did the same thing last time - started her heat earlier. Now, fortunately, we had agreed things in advance with the owner of our male and the green light is on.

---

Kävimme aamulla vielä Akuutissa mutkan ja otatimme progetestin. Saisimme näin parhaan tuloksen. Huomenna olisimme kuitenkin esitelleet rakastavaiset toisilleen, joten hyvä tietää, että onko ajankohta oikea liiton sinetöinnille. Verenotto ei sujunut ihan samalla tavalla kuin ensimmäisellä kerralla, mutta selvisimme siitä ilman sen suurempia kolhuja. Huomenna tiedämme, mitä hormonitasot kertovat.

Today we went again to Akuutti and took another progesteron test. This way we could get the best results. We would have however introduced the lovers to each other tomorrow, so it is good to know that whether the timing is correct for the sealing of the union. Taking blood was not that easy as last time, but we made it without any big traumas. Tomorrow we'll know what the hormone levels will tell.

Pakattuani kaikki tavarat mukaani hyppäsimme autoon ja lähdimme ajamaan kohti Lindaa. Kävimme hakemassa häneltä lentolaukun, jota hän on käyttänyt. Itse en sellaista ole vielä hankkinut, joten ajattelin testata, kannattaisiko tuollainen hankkia. Lisäksi pääsin hypistelemään hänen uusia pikkupentujaan. Ihania palleroita ne olivatkin. Hyökkäsivät heti kimppuun, kun istahdin alas pentulaan. Lindalla joimme kahvit ja otimme vastaan ohjeistukset astutusta varten. Lisäksi porisimme viikon päästä pidettävästä agilityleiristä. 

After packing all the things we jumped in the car and started to drive towards Linda. We went there to get a flight bag, which she had used earlier. In fact, I don't have one, so I thought I could test drive this before purchasing one for myself. In addition, I was able to see her new little puppies. Lovely toddlers they were. All of them attacked immediately when I sat down in the pen. After that we drank a cup of coffee and went through things which I had to keep in mind in the mating. In addition, we talked about the agility camp on next weekend. 

Lindalta Petri vei minut sitten viimein Luleån lentokentälle ja check-iniin. Olihan se jännää, mutta jotenkin ko. lentokentästä tuli Oulu mieleen. Samankokoinen kenttä ja samanlainenkin osin. Lensimme Arlandaan Norwegianilla, joten kävimme tiskillä näyttämässä, että meillä on koira ja se tulee sisälle matkustamoon. Saimme siten paikkamme - 31 F - eli ihan koneen perältä, viimeisestä rivistä ja ikkunapaikkakin. Ihan mukava, koska pääsimme sisälle sitten takaportista, joten ei tarvinnut kävellä koko konetta lävitse. 

Next Petri took me finally to Luleå airport and to the check-in. It was very exciting, but somehow the place was like Oulu City airport. The airfield was about the same size. We flew to Arlanda with Norwegian, so we went to the counter to show that we have a dog and it comes into the passenger area. We got to our place - 31 F - so it was in the back of the plane, and on the last row and on the window seat. Quite nice, because we got inside the plane via backdoor, so there was no need to walk through the entire plane.

Kone oli ihan täynnä. Vapaita paikkoja ei juurikaan ollut. Lentolaukku sujahti nätisti edessä olleen tuolin alle, ja pystyimme rauhoittumaan hetkeksi. Pian vieruspaikkammekin vietiin eli viereemme tuli istumaan kaksi ruotsalaista miestä. Keskellä istunut mies ihmetteli, että mitä minä teen, kun rapsuttelin toisella kädellä Lexiä ja yritin neitiä rauhoitella. Sitten hän huomasikin, että siellähän oli koira. 

The plane was pretty full. No too many empty seats. My flight bag slipped nicely under the chair in front of me and we were able calm down for a while. Soon seats beside me were taken by two Swedish man. First the man in the middle wondered, what I did, when I was scratching Lexie with my other hand. Then he realized that there was a little dog of which I was just calming down.

Lento meni mukavasti. Lexie ei päästänyt inaustakaan. Syliin oli tosin halu noustessa ja laskiessa, mutta valitettavasti sylipaikkoja ei ollut tarjolla. Rapsuttelin Lexietä nousussa ja laskussa, ja hän rauhoittui helposti. Vierustoverikin kehui kovasti, että olipa reipas koira. Kun odottelimme vuoroamme päästä koneesta pois, edessä istunut mies kuuli minun ilmeisesti puhuvan Lexielle suomeksi. Hän sitten alkoi puhua minulle, että: "Sinullako oli koira siellä? En edes huomannut." Itsekseni naureskelin, että hyvä tyttö...

The flight went nicely. Lexie did not let a sound out of her. She wanted to jump on my lap when the plane lift off and landed, but unfortunately there were no lap seats available. I scratched Lexie during the lift off and landing, and she calmed down easily. The man next to me praised her very much - she is a very well-behaving dog. While I was waiting for our turn to get out of the plane, a man in front of me apparently heard me speak Finnish to Lexie. He then began to talk to me in Finnish and said: "You had had a dog in there? Did not even notice." Inside myself I laughed - what a good girl ...

Arlandan lentokentästä tuli mieleen Helsinki, koska siinä oli myös hirveästi samaa näköä. Ulos pääsimme helposti. Opasteet olivat hyvät joka paikassa. Alakerran aulassa olikin Elin sitten vastassa jo. Hän tunnisti minut ja minä hänet helposti. Ilmeisesti olin tarpeeksi eksyksissä tunnistettavaksi tai sitten koiralaukku paljasti minut. Elin tuli hakemaan minut lentokentältä ja vei meidät Lidlin kautta hotellillemme. Sain iltapalan ostettua ja jotakin juotavaa. 

Helsinki popped up to my mind when I looked around Arlanda Airport, it had much of the same appearance. Check-out was easily found. The signs were good in every place. Downstairs in the lobby Elin was waiting us already. She recognized me, and I saw her easily. Apparently, I looked enough disoriented to be detected or the dog bag revealed me. Elin came to pick me up from the airport and took me via Lidl to our hotel. I got myself some snack for the evening and something to drink. 

Hotellilla meidät otettiin hyvin vastaan. Aulan poika oli kiva ja kertoi kaiken, mitä tarvitsin. Koska huoneemme oli jo maksettu, meillä ei ollut mitään ongelmia. Lisäksi hotelli antoi Lexielle huovan ja ruokakupin tervetulotoivotuksena. Oikein hyvä koirahotelli siis. Annettuani Lexielle ruoan kävimme vielä pyörähtämässä ulkona iltatarpeilla. 

The hotel took us in open handedly. In the lobby there was a nice guy serving and told me everything I needed to know about the hotel and my stay. Since our room had already been paid, we did not have any problems. In addition, the hotel gave Lexie a blanket and a cup of food as a welcome. Very good hotel for dogs this is then. After giving evening food to Lexie, we went for a little stroll out to do our needs.

Ilta laskeutui kauniisti Uppsalan ylle ja me vetäydyimme huoneeseemme. Nyt yöunille ja huomenna uusia seikkailuja kohti.

Evening came down nicely upon Uppsala, and we retired to our hotel room. Now to good night's sleep and in the morning towards new adventures.