Syksyä, kynttilänvaloa ja koirankarvaviltti

Huomasin tässä eräs päivä, että: "HYI HENNA! Et ole päivittänyt blogia pitkään aikaan!" Tekevällä valitettavasti aika on tiukalla ja näin blogi on joutunut kärsimään. Anteeksi rakas, en tee sitä uudelleen.

I noticed the other day, that: "BAD HENNA! You have not updated the blog for a long time!" Unfortunately for people, who mostly do, time is tight, and this blog has suffered of it. I'm sorry dear, I won't do it again.

Syksy on siis ollut hyvin täynnä kaikkea mahdollista. Kun agikisoissa kävimme syyskuussa, jäimme sitten hieman tauolle kaikesta. Opettajan työ ei ole helppoa ja kotihommia on pitänyt tehdä enemmän kuin aikaisemmin. Tästä tulisi kai kiittää VR:ää ja erästä pientä kovalevyä, joka päätti tehdä elämästäni aika hankalan. Onneksi niistäkin on päästy ylitse eli töitä on tehty, että on saatu hommat uudelleen kasaan. Hieman huono alku siis syksylle. Toisaalta myös eräs siviilielämän työ on vienyt aikaa aika paljon tältä muulta kirjoittamiselta. Onneksi sekin on kohta ohitse ja pääsee nauttimaan siitä hedelmästä.

Autumn has been, therefore, very full. After we went to agility competition in September, we took a little break from everything. A teacher's work is not easy and I have done homework more than in the past. Of this I should probably thank VR and my small hard drive, which decided to make my life pretty difficult. Fortunately, that is now the past and all the work has been done, things are getting back together. A little bad start for Autumn? On the other hand, I have been working a one little work at home, which has taken quite a lot of time out of this kind of typing. Fortunately, too, it is soon past and one gets to enjoy the fruit.

Lexie

Lexien kanssa kävimme tosiaan siellä jalostustarkissa ja nyt on kova miehenmetsästys päällä. Josko keväällä/kesällä/loppukesästä saisimme iloisia uutisia tähän taloon? Riippuu neidin juoksuhaluista ja tietysti urosvalinnasta. Hakusessa on soopeliuros, jolla olisi mahdollisimman erinomainen etuosa ja rakenne siellä. Lisäksi muutenkin terveys ja linjasto pitää olla top-luokkaa. Tarkoitushan olisi, että jätämme siitä pentueesta yhden mahdollisesti itsellemme, joten huippukoiraa me rakennamme. Katsotaan onnistuuko eli saako kennel Elentarion ensimmäisen pesueensa aikaa ensi vuonna?

With Lexie we went to that breeding exam in september and now we are hunting a nice male for her. Wondering if in the spring / summer / late summer we could get good news from this house? Depends on the runs and, of course, male choice. We are seeking for a sable male, which has the best front structure there can be. In addition, health and the breeding lanes have to be top-class. Ii is supposed to be, that we leave one puppy of that litter at home, so we are building a top dog. So let's wait and see, if kennel Elentarion will get its first litter next year?

Kävimme Lexien kanssa myös trimmauskurssilla lokakuussa. Opimme paljon uusia asioita, joita emme ole tulleet edes ajatelleeksi. Toisaalta, kiitos Lindan, tiesinkin muutaman erinomaisen hyvän taidon jo, joten  oli hyvä saada varmistus noillekin taidoille. Tuli sitten hankittua eräs erinomainen metallipiikkiharja ilman nuppeja, jolla olen päässyt todella hyviin tuloksiin. Se on suorastaan ihana väline nyt karvanlähdön aikaan.

I took Lexie to a grooming class in October. We learned a lot of new things that we did not even know. On the other hand, thanks to Linda, I knew a few excellent good grooming tips already, so it was good to have a backup for those skills. Then I acquired one of the greatest metal tip brushes and with it I have had really good results. It is a wonderful hair tool now when coat is changing.

  

Lokakuun lopulla kävimme syyslomareissulla Karigasniemessä ihan vain yhden koirakaverin kanssa. Viivi hoiteli nimittäin vieläkin silloin pentuaan Sisua, joten emme saaneet neitiä mukaamme reissulle. Oli vielä turhan aikaista erottaa emo pennustaan. Lexien ei kuitenkaan tarvinnut olla yksin reissullaan, koska anoppilassa neiti pääsi tutustumaan talon uuteen asukkiin Nellaan. Nella olikin aluksi ihmeellinen intoilija, joka koko ajan yritti pentuleikkiä Lexien kanssa. Lexie esitti jonkin aikaa isoa neitiä, että minä en tuollaisten pikkutyttöjen kanssa leiki, mutta loppujen lopuksi, kun molemmat oppivat toistensa rajat eli Lexie on pienempi ja sirompi, leikki onnistui. Kävelimme reissun aikana noin 20 km, kun vaeltelimme läheisellä Kevolla ja Ailigastunturilla. Lexie pääsi nauttimaan siis tunturi-ilmastosta samoin kuin omistajansakin.

We went for an autumn holiday trip to Karigasniemi at the end of October with just one dog. Viivi was still taking care of puppy Sisu, so we went there with Lexie only. It was still too early to part the parent of its cub. Lexie didn't have to be alone there, because mother-in-law had gotten a dog. Nella was initially a wonderful doggie who always tried to play like a puppy with Lexie. Lexie tried to play a big girl for some time, thinking "I will not play with a such little girl", but in the end, when both learned to play together ie Lexie was smaller and lighter, the playing went nicely. We walked in during the trip of about 20 km. We wandered in the nearby Kevo National Park and at Ailigas fell. Lexie got to enjoy the mountains, the climate, therefore, as well as its owner.

Syksyllä aloitimme myös hieronnan Lexielle eli Eevaliisa Takalahti on käynyt hieromassa Lexietä kuukauden välein. Tämä on ollut hyvä, koska Lexie oli hieman lukossa. Toisaalta agilitykin on aina oma rasituksensa, joten senkin takia on hyvä, että neiti saa hoitoa. Hieronnasta onkin siten nautittu kovasti.

In the autumn we started to give massage to Lexie. The massage was given by Eevaliisa Takalahti. Lexie needs a massage, because Lexie has been very tight from behind. On the other hand agility is always on of those burdens, after which it is good that the girl is being treated. Lexie enjoys the massage very much.

Viivi

Karigasniemen reissun jälkeen Maarit eli Viivin kasvattaja soitteli, että Viivi olisi valmis tulemaan kotiin. Oli kuulemma alkanut jo pentusen hoitaminen riittämään. Kävimme hakemassa Viivin kotiin. Kun Viivi pääsi etuovesta sisälle, Lexie ja Viivi aloittivat heti haistelun. Viivi kävi tietysti paikat lävitse, koska meillä oli tullut uusia kalusteita kotiin ja järjestys siten muuttunut. Kierroksen jälkeen neiti tarkasti takapihan alueen ja tutustui sielläkin uusiin asioihin eli kiviin ja marjapensaisiin. Tämän jälkeen Viivi hyppäsi lempinojatuolilleen ja nukkui vuorokauden läpeensä käyden välillä syömässä. Äitinä oleminen oli siis ollut aika raskasta.

After the trip to Karigasniemi Maarit the breeder of Viivi phoned to me that Viivi would be ready to come home. She was reportedly already begun to dislike taking care of Sisu. We went and took Viivi home. When Viivi got inside the front door, Lexie and Viivi immediately started sniffing. Viivi went through our apartment, of course, because we had new furniture at home and thus the order of things had changed. After the tour, our little mommy wanted to check the backyard area and got to know new things there, too, the rocks and berry bushes. After this, Viivi jumped on her favorite armchair and slept a day. She rise only to eat her food. Being a mother, had, therefore, been quite a hard work.

Minä olin nyt onnellinen, että molemmat rakkaani olivat turvallisesti saman katon alla. Seuraavan päivän lenkillähän ilo Viivillä irtosikin eli neiti revitteli menemään kuin vanha tekijä. Toisaalta eleet olivat sellaisia, että kuin Viivi ei olisi koskaan ollut poiskaan. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti, kun Lexien kanssa sai juosta ja haukkua sydämensä kyllyydestä. Oli ihana seurata tuota menoa.

I was so happy now that both of my lovely dogs were safely under the same roof. The next day we went for a jog and there you saw the pleasure on Viivi's face when she ran around like a pro. On the other hand gestures were such that Viivi had never been away at all. There were speed ​​and dangerous rite of passages, as she ran with Lexie around the forrest and barked at their heart's content. It was wonderful to follow them both.

Kotiutumisen kunniaksi aloitimme hieronnan Viivillekin. Viivi oli nimittäin niin jumissa synnytyksen ja hoitoajan jälkeen, että en ole koskaan nähnyt koiraa noin jumissa. Neiti oli tosin tasaisesti jumissa kaikkialta eli ontumista tai varomista ei ollut. Hieronnassa aukesikin osa pahimmista jumeista ja hierontahoitoa jatketaan vielä tämä vuosi loppuun ainakin, ehkä pidemmällekin.

In honor of discharge from breeder's home, we started to give a massage to Viivi too. Viivi was in fact so stuck because of birth and baby care. However, she was stuck evenly all over, so there were not a single limp or anything of that sort. The worst parts were taken care of and massage therapy should be continued for at least the end of this year, maybe even further.

Koska Viivi jouduttiin keisarileikkaamaan synnytyksessä, käymme ihan varalta tässä ennen joulua eläinlääkärissä katsomassa, että kaikki neidissä on kohdallaan eli mitään ei ole jäänyt huomaamatta. Haluan, että neiti on täydellisesti kunnossa ennen agikilpailuja.

Since Viivi had to be cut in childbirth, in this case we are going to take her before Christmas to the vet to see that everything is in place and we have not unnoticed anything. I want our lady to bee in perfect fit before agility competitions.

Muuta koiranelämää

Muuten arkemme on ollut aika rutinoitua. Tietysti olemme aina silloin tällöin saaneet myös hyvää lenkkiseuraa naapurin Sarista ja hänen koiristaan. Lenkeillä on saaneet molemmat tytöt telmiä kavereiden kanssa, joten sekin on ollut neideille nautintoa.

Otherwise, the daily lives has been very quiet. Of course, every now and then, we have also received a good jog partner of Sari and her dogs. On walks both girls have been running around with their new friends, so it has been a pleasure for my girls.

Olen myös tekemässä Viiville ja Lexielle hieman talvea vasten varusteita, joilla selviämme talvesta lämpimänä. Löysin viimein kotoa nuo matskut ja kaavat koiran lämpömantteliin. Teen sitten sellaiset. Tietystihän voisi mennä kauppaan ja ostaa loimet, mutta ei ihan viitsisi tuohon kangasmäärään katsoen hankkia tuplasti tai triplasti metrihinnaltaan kalliimpia loimia. Joululahjoiksi tosin otetaan vastaan, jos joku haluaa sellaiset hankkia. Teon alla ovat nimittäin Back on Track -tyyppiset loimet. Tarkoitus niillä olisi pitää koira lämpimänä ja kuivana harjoitusten väliajoilla.

I'm also doing some the winter gear for Viivi and Lexie against the coldness of winter. I found those things at last (material and formula) for heating coat for dog. I shall now make those. Of course, I could go and buy those form the shop, but I am not sure if I want to pay those amounts. If someone wants to give those as a christmas presents, then it's ok. They are like Back on Track -type of coats for dogs. They had intended to keep the dog warm and dry before and after workouts.

Heinäkuun hurahti nopeasti - July passed by with speed

Joskus aika kuluu nopeasti, mikä tapahtui varsinkin nyt kesälomalla. Petri aloitti kesälomansa heinäkuun ensimmäisinä päivinä ja siitä se sitten lähti. Aika kului uskomattoman nopeasti, kun puuhastelimme yhdessä ja koirien kanssa kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä.

Sometimes time fly, which happened now on our summer vacation. When Petri started his summer holiday at the beginning of July, flying started. Time went by so fast, when we did things together and with our little doggies.


Koiranäyttelyt - Dog shows

Heinäkuussa ei ole ollut kuin Oulun isot KV-näyttelyt 16.-17.7. Äimäraution raviradalla. Niihin veimme Viivin vain, koska Lexiellä oli vielä paljon kehittämistä kehossaan. Toisaalta hieman mietitytti aluksi jättää Lexie kokonaan käyttämättä, mutta jälkeen päin ajatellen trikkityttö ruskealla selällä ei ehkä ole kaikkein paras vietäväksi, jos haluaa menestystä. Seuraava etappi on meillä Lexien kanssa Kuopio viikon päästä.

On July there was only one big international show - Oulu International on 16th and 17th of July in Äimärautio racetrack. We took there only our Viivi, because Lexie has a little development to do. On the other hand I thought about it much did I do a right thing, but maybe a tricolor girl with brown back wouldn't show of well, if you aim for success. Next show in our calendar is in Kuopio next weekend.

OULU - lauantai 16.7. - Tuomarina Andrew Brace

Lauantai oli "ihanteellinen" päivä koiranäyttelylle. Koko päivän satoi vettä kaatamalla, joten koirien näyttäminen parhaimmillaan, varsinkin pitkäkarvaisilla roduilla, oli todella vaikeaa. Tämä päti siis myös sheltteihin. Miten saisit pörröiseksi koiran, joka on kauttaaltaan märkä ja kostea?

Saturday was "ideal" day for dog show. It rained all day really heavy, so showing a dog at her best, specially with long coated dogs, it was a little bit difficult. This with shelties was same thing. How could you puff up a dog, which was all wet and damp?

Lauantaina shelttien kehä oli nro 36 ja se sijaitsi nurmikolla keskellä ravirataa. Hieman pelotti, miten tallautunut ja mutautunut nurmikenttä olisi lauantaina. Toisaalta kaikki koiraihmiset olisivat samassa jamassa. Shelttien näyttäminen alkoi klo 10.30 ja nartut olisivat kehässä klo 12 alkaen. Lauantaina shelttejä oli ilmoittautunut näyttelyyn huimat 72 kappaletta: 2 pentua, 23 urosta ja 47 narttua.

On Saturday shelties ring was number 36 and it was in the grass in the middle of racetrack. I was a little bit scared of how muddy would a grass field be on Saturday. On the other hand, every dog owner was at the same situation as us. Sheltie show started at 10.30 and bitches were at the ring at 12 o'clock. On Saturday there were lots of shelties in the ring - total 72: 2 puppies, 23 males and 47 bitches.

Saavuimme Peten kanssa kentälle noin tuntia ennen narttujen kehää. Tuomari oli ollut todella nopeana, joten aikataulussa oli pysytty hyvin. Tämän vuoksi ei onneksi tullut mitään turhaa odottelua. Pystytimme telttamme ja huokaisimme hetken koirien kanssa suojassa sateelta. Paikalla oli ihmeellisesti useampi teltta, joten pystytimme sen jonon jatkoksi kehän ympärille. Aloin laittaa Viiviä kuntoon pian sen jälkeen ja Petri lähti kuvailemaan koiria ja aluetta.

We arrived with Pete at the ring about an hour earlier than the bitches ring started. Judge was a very speedy man, so there wouldn't be any vain waiting. We put up our tent and took a minute out of the rain with our dogs. Amazingly there were lots of tents in the area, so we put up ours in the line with others around the ring. I started to make up Viivi and Petri went and started to photograph the dogs and the area.
Toivoin välillä, että pahin sade menisi ohitse meidän vuoron ajaksi, mutta toive oli turha. Vettä satoi yhä vain enemmän ja enemmän. Harjoittelin hieman hetken Viivin kanssa telttojen takana eli palautin mieleen, miten täällä toimittiin. Tämän jälkeen Petri tuli ilmoittamaan, että nyt menkää kehään. Juoksimme paikalle ja seisoimme jonossa muiden koirien kanssa. Avoimessa luokassa oli 13 narttua.

I hoped time to time, that the worst rain would be over by the time it was our turn, but the hope was vain. It started to rain more and more. I practiced with Viivi a little while at back of tents or I tried to memorize her how to behave in a ring. After that Petri came and told me that it was show time. I ran at the ring and went standing in the line with others. There were 13 bitches in the open class.

Yleisesti kehämme meni mainiosti. Viivi osasi olla pöydällä hyvin minun "pienellä avustuksella". Mies-tuomari on aina pelon aihe, mutta nyt "pieni nipistys" kainalosta poisti pelon. Viivi osasi olla pöydällä hyvin ja antoi tuomarin hipelöidä sen, minkä hän halusi. Tämän jälkeen vuorossa oli kävely ympäri kerran sekä edestakainen liike. Ne menivät aivan uskomattoman hienosti. Tuloksena olikin siten ERI eli erinomainen. Kilpailuluokassa kiersimme kehää yhdessä kaikkien muiden ERIn saaneiden kanssa. Juoksimme hetken neljäntenä, mutta sitten Seija Sandran kanssa siirrettiin eteemme neljänneksi. Tämä ei haitannut, koska saimme ensimmäisen ERIn tänään.

Generally our ring went very well. Viivi knew how to stand on the table with my "little assistance". Male judges are always a scary thing, but now my "little pintch" under the arm pit removed that fear. Viivi stood on the table well and let the judge to examine her. After that we walked around the field once and then went fort and back. Those both walks went great and result was ERI as excellent. In competing class we runned around the ring with others ERI's. We ran a while as fourth but then Seija with Sandra tood our place. It was ok, because we got our first ERI today.

Häivyimme paikalta pian tämän kehän jälkeen, koska minä vapisin kylmyydestä läpimärkänä. Toisaalta siellä sateen keskellä ei kiinnostanut seisoskella kauaa oleskeli sitä teltassa tai ei. Vaikka olin märkä, olin onnellinen, koska tämä oli mahtava päivä Viiville. Saamme lisätä punaisen nauhan pakettiimme. Iloa ei haitannut myöskään se, että illalla kotona minulle nousi vilustumisesta pieni kuume - 38 astetta. Seuraavan päivän osallistuminen olisi siis vaarassa. Onneksi kuume laski seuraavaksi aamuksi ja pääsimme näyttelyihin osallistumaan.

After our ring we took off quite fast, because I was all wet and I shivered because of the coldness. On the other hand who would want to stand in the rain? Although I was all wet, I was happy, because this was a great day for Viivi. We can now add a red ribbon in our show package. My joy lasted though in the evening I developed a fever - 38 degrees. Attending the next show on Sunday was in danger then. Happily the fever went away during the night and we were able to go to the show.

Sunnuntai - 17.7. - Tuomarina Lena Danker

Sunnuntai oli päinvastainen päivä lauantaihin verrattuna. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja tuuli viilensi mukavasti ilmaa aina pienillä puuskillaan. Ilma oli siis täydellinen koiranäyttelylle: ei liian kuuma, mutta ei liian kylmäkään. Lauantaina jouduimme kehään 23, joka sijaitsi uloimmalla reunalla ravirataa. Pääsimme nyt kulkemaan onneksi hiekalla emmekä märällä nurmella. Sunnuntaina esittelyssä oli yhteensä 47 shelttiä: 2 pentua, 15 urosta ja 30 narttua.

Sunday was an opposite day compared to Saturday. Sun was shining from cloudless sky and little wind cooled nicely the air with little whirls. Weather was perfect for a dog show: not too hot and not too cold. On Saturday shelties were in the ring 23, which was on the outer ring on the racetrack. We could now walk on the track and not on the wet grass. On the Sunday show there were 47 shelties: 2 puppies, 15 males and 30 bitches.

Lena Danker oli tiukka tuomari, mutta hidas. Hänellä oli vielä mukanaan aputuomari, joka hidasti hommia todellakin. Shelttien kehä alkoi klo 10 ja narttujen kehän piti alkaa klo 11, mutta oikeasti pääsimme kehään vasta noin tunnin päästä siitä. Hän ja aputuomari kävivät koirat perusteellisesti lävitse, joka toisaalta oli hyvä juttu, mutta toisaalta aikaa vievä asia. Tuomarissa ei tänään nähnyt hyviä trikkejä lainkaan eli yksikään tricolor ei saanut sunnuntaina ERIä, vaan jopa EH:n tai H:n. Meidänkin tuloksemme oli EH eli Erittäin Hyvä. Saimme kuitenkin onneksi EH:n, koska osa parhaista trikeistä sai jopa H:ta.

Lena Danker was a very strict judge, but slow. She had with her a judge student learning the judging which slowed all the thing. Sheltie ring started at 10 and bitches ring was supposed to start at 11, but it started about an hour later. Lena and judge student examined the dogs thoroughly which on the other hand was nice, but on the other hand a time spender. The judge didn't see any good tricolors - not a one tricolor got an ERI that day, but they got EH or even H. We got EH as very good too. I was glad that we got EH, because some of the best bitches earlier got even H.

Rinkimme meni todella mukavasti. Viivi liikku hyvin, mutta hieman oli hermostuneisuutta ilmassa enemmän. Se voi johtua siitä, että ympärillä oli nyt enemmän ihmisiä, kun lauantaina kehän laidalla ei ollut ihmisiä juuri lainkaan. Viivi täten kiinnitti hirveästi huomiota kaikkiin tapahtumiin kehän laidalla. Yritin parhaani saada Viivin huomion itseeni, mutta ilmeisesti emme siinä onnistuneet kovin hyvin. Tuomari kävi Viivin todella perusteellisesti lävitse ja kuuntelin samalla arviointia. Tulos ei ollut huono, mutta hieman pettymys.

Our show went quite nicely. Viivi moved well, but there was a little nervousness in the air. It may be it, that there were more people standing around the ring now than on Saturday. Viivi noticed every little thing around the ring. I tried to make a contact, but we didn't do well in that. Judge examined Viivi very thoroughly and I listened. Result was not bad, but it was a bit of a disappointment.

Koska sunnuntai oli mukavan aurinkoinen päivä verrattuna lauantain sateiseen päivään, unohdimme tietysti aurinkorasvat kotiin. Tuloksena oli meillä molemmilla kaunis rusketus, joka muutaman päivän päästä kuoriutui pois.

Because Sunday was a nice sunny day compared to Saturdays rainy day, we forgot to take sun lotion with us. As a result we both got nice tan, which pealed off couple days later.

Oulun näyttelyn tulokset yleisesti - General results from Oulu International:

Lauantai - Saturday (72)
Tuomari - Judge: Andrew Brace
ROP - BOB - Pikikuonon Brad Pitt (Leinonen Suvi, Iisalmi)
VSP - BOS - Magicgirl (Myyry Katja & Tuominen Janne, Kemi)
CACIB uros - Pikikuonon Brad Pitt (Leinonen Suvi, Iisalmi)
CACIB narttu - Magicgirl (Myyry Katja & Tuominen Janne, Kemi)
SERT - CC uros - Rannerdale Oliver Twist (Karlsson Pirkko, Grängesberg Sweden)
SERT - CC narttu - Magicgirl (Myyry Katja & Tuominen Janne, Kemi)
ROP - BOB Veteraani - Sound's Morning Cloud (Kaltakari Aini & Kaisa, Kello)
ROP - BOB Juniori - Scandyline Gold'n Yellow (Veijo Tervakangas, Kuhmo)
ROP - BOB Pentu - Smartteams True Lady (Tyni Seija & Sipola Juha, Kiviniemi)
ROP - BOB Kasvattaja - Kennel Pikikuonon (Hiljanen Sari, Lievestuore)

Sunnuntai - Sunday (47)
Tuomari - Judge: Lena Danker
ROP - BOB - Pikikuonon Brad Pitt (Leinonen Suvi, Iisalmi)
VSP - BOS - Myhappiness Apple Of My Eye (Peltomaa Nina, Pietarsaari)
CACIB uros - Pikikuonon Brad Pitt (Leinonen Suvi, Iisalmi)
CACIB narttu - Myhappiness Apple Of My Eye (Peltomaa Nina, Pietarsaari)
SERT - CC uros - Lemmikkipolun Speedy Gonzales (Maiju Mertala, Oulu)
SERT - CC narttu - Myhappiness Apple Of My Eye (Peltomaa Nina, Pietarsaari)
ROP - BOB Veteraani - Sound's Morning Cloud (Kaltakari Aini & Kaisa, Kello)
VSP - BOS Veteraani - Susadan David Beckham (Turtinen Heli, Oulu)
ROP - BOB Juniori - Jeonan Amazing Star (Viita Heidi, Tornio)
ROP - BOB Pentu - Cinnamon (Iina Hautala, Kello)


Reissussa Lapissa ja Norjassa - On trip to Lapland and Norway

Näyttelyitä ennen kävimme pienellä lomareissulla Karigasniemessä ja Norjassa. Vietimme pienen viiden päivän loman siellä suunnalla. Ohjelmassamme oli ulkoilua ja matkailua Norjaan. Koirat pääsivät myös harjoittelemaan pidempää ajomatkaa. Valitettavasti Norjan puolelle emme koiriamme voineet viedä passien puuttumisen takia, mutta ne pääsivät viettämään aikaa Lapin luonnossa siitä edestä. Matkan aikana pysähtelimme tietysti aina välillä, jotta nestehukka ei iskisi tai sitten pissat eivät tulisi autoon.

Before shows we took a holiday trip to Karigasniemi and Norway. We spend a little five day holiday there. On schedule was being outdoors and traveling in Norway. Our little ones got some training of long road trips. Unfortunately they couldn's come to Norway with us because of the passport problem, but they got to spend some time with us in the Lapland. On our road trip we stopped once and a while to pee and to drink.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme olikin Tornio. Petri lähti hakemaan Haaparannan puolelta meille matkaevästä, joten minä otin tytöt ja kävelimme sitten Torniossa pienen päivälenkin. Petri jätti meidät Suomen puoleiselle rannalle sillan kupeeseen. Sieltä kävelimme kaupungintalolle, kirkolle, museolle ja På Gränsen -ostoskeskuksen ohitse liikenneympyrälle rantaan. Matkalla oli paljon ihmeellistä nähtävää: piisami juoksi tien ylitse veteen edestämme, rannassa oli paljon sorsia ja niiden poikueita sekä tietysti ihmisvilinä ostoskeskuksen ympärillä aiheutti ihmetystä.

Our first stop was in Tornio. Petri went to pick up some food and drinks for us from Haaparanta so me and girls took a day walk around Tornio. Petri left us on the beach near the brigde. From there we first walked to city hall, church, museo and past På Gränsen shopping mall to the beach near the round-about. On out walk we saw some amazing things: a muskrat ran over the road in the water in front of us, on the beach there were lots of ducks and ducklings and of course we were amazed of the fuss around the shopping mall.

Seuraavaksi pysähdyimme Rovaniemellä. Siellä kävimme katsomassa Pukin pajaa ja tietysti ylittämässä "virallisesti" napapiirin. Joimme Peten kanssa myös kahvit sekä hieman nautiskelimme taas yhteisestä ajasta pitkästä aikaa. Mottomme oli, että meillä ei ole mihinkään kiirus.

Next stop was at Rovaniemi. We went to see Santa's Workshop and of course we crossed over "officially" the Arctic Circle. Me and Pete we drank some coffee and enjoyed our time together at last. Our motto to this trip was that we won't hurry around at all.

Teimme tämän jälkeen vielä muutaman pissapysähdyksen, mutta ne eivät enää olleet niin mainitsemisen arvoisia. Saavuimme lopulta myöhään maanantai-iltana perille kohteeseemme Karigasniemelle. Kyllä meitä oli jo odotettukin, joten oli kiva päästä sinne. Purimme tavarat, vaihdoimme tärkeimmät kuulumiset ja häivyimme nukkumaan. Suunnittelisimme ohjelman seuraavana päivänä.

After that we stopped few times to pee, but those were not a stops worth of mentions. At last we arrived to Karigasniemi at late on Monday evening. We were very welcomed, so it was nice to be there. We unpacked our car, talked of the most important things in our lifes and after that we went to bed. We could plan the program next day.

Karigasniemellä pörräsimme vähän siellä täällä. Petri kävi hoitamassa muutaman atk-ongelman, kävimme katsomassa Oskua kalastamassa ja sitten tietysti kävimme ulkomaanreissulla Norjassa. Reittimme kulki Karigasniemi-Kararjok-Lakselv(E6)-Tana Bru(98)-Nuorgam-Utsjoki-Karigasniemi. Matka oli hieno, ilma oli mainio ja kuvaus onnistui Petriltä aivan uskomattoman hienosti. Mahtavia kuvia tuli otettua useampia. Matkan ajan Viivi ja Lexie olivat hoidossa Helga Asikaisen luona. Hän on luokanopettaja Inarissa. Hänellä oli kaksi narttuirlanninsetteriä itsellään, joten tytöt pääsisivät koiraseuraan. Hoitopaikka oli myös mitä loistavin, koska se sijaitsi vähän omassa eristyksessään keskellä metsää luonnon keskellä.

At Karigasniemi we drived aroud the town. Petri fixed some computer problems, we went and watched Osku, when he was fishing and then of course we took that trip to Norway. Our route went like this: Karigasniemi-Kararjok-Lakselv(E6)-Tana Bru(98)-Nuorgam-Utsjoki-Karigasniemi. Trip was amazing, weather was great and Petri shoot some really nice photoes. When we were at Norway, Viivi and Lexie was taken care by Helga Asikainen. She is a teacher at Inari. She's got two Irish Setter bitches so Viivi and Lexie was there with company. That place where they lives was a good place for dogs to be, because it was isolated place in the middle of forest surrounded by wild nature.

  

Koiravieraita ja Susadanin kasvattipäivät - Dog Visitors and Kennel Susadan's Bred ups day

Saimme leikkivieraita pitkästä aikaa kotiimme, kun Suvi Ylisaari saapui Taiston kanssa meitä katsomaan. Taisto on nuori kääpiöpinseripoika (5 kk), jonka Suvi oli vasta saanut itselleen toiseksi koiraksi. Taistossa riitti virtaa ja hän saikin iltapäiväksi Lexiestä kovan kaverin. Yhdessä ne leikkiä telmivät leikkimisen ilosta. Viivi katsoi vain vierestä ja murisi, jos Taisto yritti tulla Viivin reviirille. Viivistä on tullut kauhea roturasisti, joka pitää vain omanlaisistaan koirista eli shelteistä ja niiden pitää olla myös mielellään trikkejä. Muut eivät kiinnosta meidän isoa neitiä. Iltapäivä meni nopeasti, kun Taisto leikitti Lexietä ja toisin päin. Tämän voisi ottaa joskus uudestaankin kylään tai me voisimme mennä käymään kylässä. Kiitos siis Suville ja Taistolle mukavasta iltapäivästä!

We got our first dog play mate to our home, when Suvi Ylisaari brought Taisto to see us. Taisto is a young Miniature Pinscher male (5 months), which Suvi got a while ago as her second dog. Taisto had a lots of power and he got a buddy of our Lexie. They played together joyfully all afternoon. Viivi didn't warm up to Taisto as Lexie did. Viivi watched them play and showed her teeths if Taisto came close to her. Viivi has got a little racist in her. She is only interested of other shelties, other breeds don't interest her. I hope Taisto and Suvi will come to our place or we go there another time. It was so fun to watch youngster to play. Thank you Suvi and Taisto!

Heinäkuun loppupuolella Susadanin kennelin omistajat Tiina ja Aini Kaltakari järjestivät kasvattipäivät Martinniemessä Haukiputaalla. Osallistuimme tietysti tapahtumaan, koska Viivi ja Lexie saisivat olla siellä oman rotunsa seurassa. Ohjelmassa on syöpöttelyä, valokuvausta, pientä luennointia koirista sekä tietysti uimakokeilua sekä yleensäkin koirien leikkimisen seuraamista. Paikalle saapui iso kasa ihmisiä sekä koiria. Laskimme, että paikalle olisi tullut noin 30 koiraa omistajineen. Aika kului siivillä ja ilta tuli nopeasti. Oli todella kiva osallistua tällaiseen juttuun ja mielellämme osallistumme tällaisiin vastakin.

In the end of July Kennel Susadan's owners Tiina and Aini Kaltakari invited us all to bred up days at Martinniemi Haukipudas. We went there of course, because it was nice to take Viivi and Lexie to spend some time with other shelties. That day we ate, we took some photoes, Tiina and Aini gave us some lectures about shelties and of course dogs played a lot and tried to swim in the ocean. We counted that there were about 30 dogs with their owners. Time fly and evening came fast. It was really nice to get together with others and we come to the next gathering for sure.

Enemmän kuvia - More pictures


Hieman agilityä - A bit of agility

Viime viikolla järjestettiin Haukkukeitaalla epäviralliset agilitykisat. Päätimme Viivin kanssa ilmoittautua mukaan. Se olisi meidän ensimmäinen agilitykisamme. Onneksi se oli epis eli pääsimme harjoittelemaan mölleinä kisailua. Tuloksena oli hylly, mutta ei se mitään, koska nopeutta meillä oli ihan mukavasti ja Viivi osasi irrottautua sopivasti jo minusta. Omistaja tosin hieman sekosi jaloissaan ja siitä alkoi alamäki. Voitte katsoa itse ja tuomita.

Last week there were unofficial agilityrace at Haukkukeidas. Me and Viivi decided to go there. It was our first agilityrace. Luckily it was unofficial so we could go there to practice racing. Our result was a fail, but it's ok, because we had lots of speed and Viivi was able to put some pace between us - to be independent. Owner lost her pace on one spot and from there we went down hill. You can watch it your self and judge.

Kitkalla - At Kitka, Posio

Viikonloppuna lähdimme pienelle yllärireissulle Kitkalle, Posiolle. Kaverimme Eeron vanhemmat omistavat sieltä mökin, jonne sitten pääsimme lähtemään pienellä porukalla hieman nautiskelemaan viimeisistä lomapäivistä ja tietysti pelailemaan vähän lautapelejä. Tytöt pääsivät mukaamme tietysti nautiskelemaan pohjoisesta järvimaisemasta.

Last weekend we took of to Kitka, Posio. Our friend Eero's parents own a cottage there, where we were able to go with a small group to spend our last days of holiday and of course to play some board games. Girls came with us to enjoy of the northern lake scene.

Mökillä Viivi ja Lexie saivat olla ulkona suurimman osan ajasta. Yöksi tytöt tulivat tietysti nukkumaan kanssamme samaan tilaan, mutta muuten he saivat juoksennella ja leikkiä pihalla. Muurahaiset tuottivat aluksi hieman ihmetystä, koska ne menivät ilkeästi anturoiden väleihin karvoja pitkin. Kun Viivi tajusi, että hiekkaa kuopimalla ne lähtevät jaloista, ne eivät enää hidastaneet matkaa. Tytöt pääsivät esimerkiksi veneilemään. Aluksi valkoiseen paattiin meneminen oli hieman hankalaa, koska paatin pohjalla oli piskuisesti vettä. Tassut kastuivat, joka ei ollut mukavaa. Pian neidit kuitenkin rauhottuivat ja venereissu meni mukavasti. Rannalle oli kova hinku. Ahdistusta neidit kokivat, kun omistajatar lähti poistamaan talviturkkia. Kauheasti piti haukkua rannalta ja vinkua, kun pää katosi pinnan alle. Kun tulin rantaan, kaappasin vuorotellen molemmat kokeilemaan uimista. Uimisrefleksi löytyi onneksi ja neidit pääsivät rantaan asti.

At the cottage Viivi and Lexie spend most of the time outside. At night they slept at the same place as us, but on day they got to run around and play at the yard. Ants made girls life a little bit difficult at first, because they climbed up to paws, but after Viivi learned that by digging the ground you could get them of the paws, life was easier. Girls got to experience some boating. It was a little bit scary at first, but they settled quite well in the end. Being at boat was ok. Paws got little wet, but that's all. Next experience was swimming. First they barked and whined at beach, when I went to swim and take of my winter coat. After I came to ashore I took one a time to try swimming. It worked nicely and they got back to the beach.

Nyt tämän viikonlopun jälkeen Petri lähtee maanantaina töihin ja minulla loma jatkuu vielä pari viikkoa. Minne kesäloma katosi?

Now after this weekend, Petri goes back to work and I've got two more weeks of vacation. Where did the summer go?

Kesä 2010 - Suomea päästä päähän

Olemme viilettäneet koko heinäkuun niin ahkerasti, että en ole sitten ehtinyt kirjoitella tänne mitään pitkään aikaan. Nyt aion korjata sen puutteen. Tein blogiin uuden sivuston näyttelytuloksia varten - sinne pääsee ylätunnisteesta ko. otsikolla varustetusta linkistä.

Sadepäivän hupia

Heinäkuu on tosiaan melkein jokaisella suomalaisella lomakuukausi - tämä ei ollut poikkeus meidänkään taloudessa. Heti, kun heinäkuu alkoi, aloitimme Peten kanssa kodin kunnostelun: istutimme kukat, maalasimme terassit, ajoimme nurmikkoa, puunasimme kämppää. Siinä menikin ensimmäinen viikko. Viivi nautti, kun me molemmat olimme kotona hänen kanssaan. Lämpimien ilmojen takia lenkkeily sijoittui aina iltaan, joten oli mukava käydä iltaisin itikoiden kauniissa surinassa kävelemässä pieni lenkki. Metsään ei ilennyt mennä, koska siellä olisi saanut olla ns. neulatyyny suurimman osan ajasta. Päivisin kävimme aina leikkimässä 15 minuutin leikkitaukoja muutaman tunnin välein. Neidillä piti olla tekemistä ja kotona sisällä on jo liian ahdasta noin "isolle" koiralle. Toisaalta myös piha ei ole ehkä paras paikka leikkiä kuin pienellä pallolla. Niityllä pallon heittely on jotain, mikä on Viivistä aivan uskomattoman ihanaa.




Kesän näyttelyt - OULU

Heinäkuun alussa oli edessä Oulun kansainvälinen koiranäyttely 10. - 11.7.2010. Viikonlopun ilma oli aivan loistava. Muistaakseni silloin alkoivat ensimmäiset helteet. Kisat meni kohtuullisesti - tuloksena EH. Olisi ollut mukava saada se yksi ERI, mutta EH on hyvä. Kehittymistä vaatii vain luonteessa taas. Olemme vielä yhden eh:n päässä 1. ruusukkeesta. JEE! :D

Olimme ilmoittautuneet lauantaille. Menimme paikalle ajoissa jo tutustumaan, missä kehä oli ja millainen tuomari meillä oli. Onneksi tuomari oli nainen, joten ei pelkoa, että Viivi vetäisi hepulit sen edessä. Valitettavasti panikoin viime hetkellä niin paljon, että laitoin Maaritin kehään Viivin kanssa. Esittely meni hyvin. Neiti käveli nätisti kehässä, mutta sitten itse seisontavaiheessa pää kääntyili kauheasti joka suuntaan... Siitä sitten tuloksena EH.


Agility - möllikurssi

Kuten olen jo varmaan tänne kirjoittanut, että olemme Viivin kanssa aloittaneet agilityn möllikurssin. Kurssi järjestetään kerran viikossa, joka maanantai-ilta.

Viivi nauttii agilitystä. Etenkin hypyt ja putket ovat kivoja asioita. Aluksi putki meinasi olla meidän inhoke, mutta sitten neiti hoksasi, että: "Hei! Sehän on vain putki. Meillä on kotonakin sellainen!" Toisaalta muutaman kerran jälkeen Viivi hoksasi myös, että treeneissä saa melkein ilmaiseksi herkkuja - ts. kun hyppään, saan nakin, kun juoksen, saan nakin, jne. Joten helppoa on ollut joidenkin kanssa.

Valitettavasti viime kerralla eli 2.8. maanantaina Viivi aloitti peruspelon keinua kohtaan. Viivi ei halunnut mennä sitä pitkin yhtään, vaikka se muutamina muina kertoina on juossut vain sen päähän iloisesti kuin muillekin esteille. Ehkä pitäisi aloittaa sen treenaaminen uudestaan siten, että Viivi juoksee vain nakille ylös ja keinua ei vielä lasketa alas. Pitää ehdottaa tätä Kirsille ja Jukalle.

Eilen oli todella mukavaa harjoitella hyppyjä, kun neidillä riittää vauhtia niiden kanssa. Kirsi oli laittanut esteen ns. isoon ympyrään ja se piti juosta lävitse. Kirsi sanoi jo heti alkuun, että: "Voi olla taas hankalaa juosta perässä." :D Niin se on. Neiti on huippukunnossa, mutta ohjaaja rapakunnossa. Katsotaan, miten se tästä kehittyy ajan myötä, kun aloitan tuon kunto-ohjelman kunnolla. Kuitenkin - toisilla koirilla oli hieman hankaluuksia vielä seurata ohjaajaa perässä, mutta Viivi nautti hypyistä niin paljon, että acesimme sitten tämän harjoitteen ihan kunnolla - molempiin suuntiin eli myötä- ja vastapäivään. Ei ongelmia siis.

Näin me hypitään!

Agilityssä olen huomannut, että tästä hommasta nautin itsekin todella paljon. Se on jotain, jossa osaamme Viivin kanssa olla ja meillä on hyvä side. Tätä varmasti alamme harjoitella ja kunnolla.

Ohjaaja ja ohjattava - Kumpi on kumpi?

Harrastajakaksikko - Pipa ja Viivi - ikuiset kilpasiskot

Kokeillaan rengasta

Muita kommelluksia

Heinäkuussa tosiaan reissasimme paljon. Lähdimme Oulun näyttelyiden jälkeen kohti Lappia. Pakkasimme siis Viivin, matkalaukkumme ja itsemme autoon ja hurautimme kohti Karigasniemeä. Matkaa kertyi edestakaisin n. 1300 km. Matkasimme siis Suomen korvaan. Matka oli mukava, koska ilma viileni huomattavasti siitä, mitä se oli Oulussa lähtiessämme. Puolessa matkassa taivaalle ilmestyi pilviä ja porotus häipyi.

Samana päivänä, kun lähdimme matkaan, jätimme taaksemme tietämättämme Oulun seudun pahimman ukkosmyrskyn. Onneksi olimme olleet viisaita ja otimme ennen lähtöä kaikkien tärkeimpien elektroniikkalaitteiden töpselit pois seinästä. Jäljestä nimittäin kuulimme, että ukkonen oli paukuttanut poissaolomme aikana useasti ja kovaa. Valitettavasti kuvauksen kannalta emme olleet paikalla, mutta toisaalta reissu pohjoiseen oli meille ensimmäinen yhteinen lomareissu pitkään aikaan taas, joten nautinto, mikä nautinto. Ukkosia tulee ja menee, mutta lomareissuja ei ole kuin harvoin.

Viivikin on tottunut matkustamiseen jo eli oksentelut ovat mennyttä elämää. Matkalla pysähdyimme aina pissi- ja leikkitauoille. Matkustaminen on siis kuin lasten kanssa, mutta huomattavasti vaivattomampaa. Neiti oppi jopa nukkumaan autossa.

Syy pohjoisen matkaan oli se, että anoppini nykyinen kihlattu täytti silloin 60 vuotta. Menimme juhlimaan ja sitten toisaalta menin auttamaan järjestelyissä eli nakki napsahti perinteisesti voileipäkakkujen osalta ja muutenkin auttamisen osalta.

Kun aika juoksee nopeasti, on vierailukin ohitse nopeasti. Viikko hurahti nimittäin juhlia valmistellessa, ympäristöä tutkiessa ja Norjassa reissaillessa. Valitettavasti Viivi ei päässyt mukaamme Norjaan, koska hänellä ei ollut vielä vasta-ainepassia, mutta ensi kerralla sellainen on ja aiomme käyttää sen kyllä hyväksemmekin. Matkalta jäi siis käteen iso kasa kuvia, muistoja sekä tietysti perinteiset itikoiden ja paarmojen jättämät merkit. Viivi nautti pohjoisen viileästä ilmastosta, mutta olisi mielellään varmaan käynyt enemmän vilistelemässä kuin vilistelemään pääsi reissulla. Reissut on aina reissuja...

Toinen reissumme oli sitten kohti etelää eli Hauholle, Vantaalle ja Poriin. Matkaa kertyi edestakaisin n. 1 400 km. Ehdimme viettää yhden päivän kotosalla pyykäten ja järjestellen kamppeita seuraavaa reissua varten. Viivi ei päässyt mukaan, vaan laitoimme tytön hoitoon Kelloon vanhempieni luo. Tulossa oli nimittäin kauheat helteet etelään, joten emme halunneet ottaa Viiviä mukaan, koska neiti olisi läkähtänyt. Helpompi oli jättää koira vanhempieni luo turvaan ja hyvään hoitoon.

Reissun tarkoitus oli mennä Hauholle katsomaan Petrin isää ja hänen perhettään siellä. Sukulointi siis täytti meidän lomamme. Ajoimme ensin Hauholle ja vietimme siellä muutaman päivän lomaillen, veneillen ja grillaten. Sen jälkeen ajoimme katsomaan Vantaalle siskoni laulua - hän oli päässyt karaokelaulun Suomen MM-finaaliin ja 40 parhaan joukkoon (puolet miehiä ja puolen naisia eli 20 parhaan naisen joukkoon). Kilpailuun oli osallistunut 2200 laulajaa, joten aikamoinen saavutus ensikertalaiselta. Siskon ylpeyttä ei voinut mitata rahassa. Halusimme mennä sitten Petrin kanssa häntä sinne tsemppaamaan, kun muutakaan ei ollut enää tiedossa. Samalla kävimme Jumbossa ostoksilla. Tämän reissun jälkeen ajoimme vielä Poriin illaksi - menimme yöksi Petrin tädin Marian luokse. Aamulla ajoimme sieltä sitten Petrin serkun luo kahville ja katsastamaan hänen uusi miehensä. Sitten koukkasimme vielä Petrin sedän luo vieraisille Eurajoelle, jonka jälkeen spurttasimme takaisin kohti Kempelettä.

Pitkä reissu, mutta mielellään tuli sekin tehtyä! Ihana oli nähdä kaikkia pitkästä aikaa.


Sairaskertomuksia

Kuten olettaa voi, reissussa rähjääntyy + maailmalla sattuu onnettomuuksia. Näin kävi sitten Viivi-neidillemme, joka johti sitten siihen, että emme saaneet neitiä vietyä Kemin näyttelyihin antibioottikuurin takia.

Kun olimme etelässä, Viivi oli hoidossa vanhemmillani Kellossa. Isä oli lenkkeilyttänyt Viiviä eräänä päivänä, kun heitä vastaan oli tullut kaksi nuorta tyttöä pystykorvien kanssa. Olen isälleni sanonut, että Viiviä ei saa päästää toisten koirien luokse, koska koskaan ei tiedä, mitä voi tapahtua eli varoen pitää lähestyä. Neiti tykkää toisista koirista kauheasti, mutta toiset koirat eivät välttämättä pidä tästä pirteästä neidistä.

Sitten olikin käynyt niin, että toinen pystykorvista oli hyökännyt Viivin kimppuun ja napannut kuonosta kiinni. Tämä kuonosta nappaaminen oli tapahtunut nopeasti eikä isäni vanhana ihmisenä ehtinyt reagoina nopeasti tuollaiseen tilanteeseen - tuskin nuorikaan ihminen olisi ehtinyt. Koira oli sitten napannut neitiä kuonosta kiinni ja ei ollut meinannut irrottaa sitä ollenkaan.

Kun lopulta isä oli saanut Viivin irrotettua, tuloksena oli ollut sitten kipuilu ja lopulta kuume seurannan jälkeen, joten edessä oli eläinlääkärireissu. Eläinlääkärinä toimi Leena Oksanen ja hän teki oikein hyvää työtä neidin kanssa. Eläinlääkäri antoi kipupistoksen ja antibioottikuurin, koska koskaan ei tiedä, mitä bakteereja saattaa levitä pureman kautta. Vastuutonto oli pystykorvan omistajan käytös, koska koira oli kuulemma ennenkin hyökkäillyt ja purrut - kuonokoppa olisi siis paikallaan ko. koiralle.

Koska onnettomuus oli selkeästi pystykorvien omistajan vika, pyydimme sitten häntä korvaamaan meille eläinlääkärimaksut. Näin ei meinannut aluksi tapahtua, koska omistajan mielestä vika oli isässäni. Minä sitten pirautin omistajalle ja kerroin, että minä tiedän kyllä, miten tässä käy eli lakipuolelta katsottuna vika on aina omistajassa, jonka koira tekee toiselle koiralle jotakin. Tämän taivuttelun + poliisilla uhkailun jälkeen mies suostui korvaamaan kulut. Kyse oli kuitenkin periaatteesta, vaikka mies yritti vedota pieneen summaan ja pieneen vahinkoon. Näyttelykoirastatuksen nostaminen pöydälle oli viimeinen ja paras veto, koska meiltä jäi yhdet näyttelyt välistä tämän onnettomuuden takia. Niistäkin aiheutui kuluja meille.

- - - -

Siinäpä oli sitten kuulumiset muutaman viikon ajalta. Näin siis kesä meni nopeasti ja nyt ollaan taas arjessa - opettajan loma tosin loppuu vasta puolessa kuussa, mutta mieheni lähti jo työmaailmaan takaisin. Viivin kanssa edessä on siis rauhallisia yhdessäolopäiviä agilityä harrastaen, metsässä lenkkeillen, näyttelyitä varten harjoitellen. Olemme lähdössä ensi viikonloppuna käymään Kuopiossa Sawon suurnäyttelyissä. Valitettavasti tuomarina on mies, joten koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu. Toivottasti neiti ei panikoi hirveästi. Pitäkää peukkuja!

Lappia ja kaamosta

Joulu meni mukavasti meidän porukalla: vietimme aaton ihan kolmelleen ja sitten joulupäivänä lähdimme kohti Karigasniemeä Utsjoelle Lappiin.

Viivillä olikin kestämistä siinä, että ajelimme koko päivän autolla. Onneksi emme syöttäneet tyttöä aamulla, sillä laatta olisi lentänyt useampaan otteeseen neidillä muuten. Koko matkan aikana vesi ei meinannut maistua, joten loppujen lopuksi juotimme sille Saariselällä lihalientä, joka sitten kelpasi.

Minä sairastuin flunssaan aatonaattona, joten matka ei ollut raponen minullekaan. Koko matkan aikana olin n. 1 tunnin hereillä - ajoon meni se 10-11 tuntia. Onneksi sairaus antoi hetkisen periksi sillä ajolla, joten oli helpompaa sitten viettää aikaa täällä perillä.

Lappi on ihan hieno paikka näin kaamoksen aikaan. Aurinkoa et todellakaan näe, mutta kajo on kaunis: horisontin takana näyttää olevan jotain, mutta se ei koskaan tule näkyviin.

Ensimmäinen kuva on Karigasniemen sisäänkäynniltä eli tieltä, jota pitkin saavutaan paikkaan. Valojen takana näkyvä maailma on Norjaa.

Toisessa kuvassa on päivältä klo 12 otettu kuva Norjan puolella ajoreissultamme Utsjoelle eli päänlaelle. Piti käyttää jo pitkiä tuossa vaiheessa.

Seuraavaksi muutama kuva Kautokeinosta:

Vielä tunnelmaa nuotiolta.