Joulua odotellessa - Christmas, here we come!

Syksyn aikana on tapahtunut paljon. Elentarionin ensimmäiset pennut ovat täyttäneet vuoden verran ja ovat kasvaneetkin vallan upeasti. Mineiksi jäävät ainakin Oulun seudulla asuvat tapauksemme, mutta Velhosta en tiedä. Kuulemma kasvua on tapahtunut valtavasti siellä. Ikävä on valtava.

During the fall a lot has happened. The first puppies from our kennel had their one year birthday already and have grown up amazingly well. In agility terms, all females belong to mini class, but I don't think thats the case with Velho. Reportedly he has done tremendous growth there in the south. I so miss him and would want to see him.

Elentarion Alfa 1 v.

Niinhän siinä kävi, että vuosi tuli täyteen pennuillamme 2.11. Arwen, Gala, Himppu ja Velho selvisivät kuin selvisivätkin tänne asti. Vuosi sitten en ollut ollenkaan niin varma. Onneksi edelleen avuksemme laskeutui Tuija Äänekoskelta, jonka hellässä huomassa pienemme saivat upean avun juuri silloin kuin sitä kaivattiinkin.

Year ago I didn't even think that all of them would have this day, but on 2nd of November Arwen, Gala, Himppu and Velho had their 1 year birthday. I still am grateful for the help which Tuija from Äänekoski gave us then, in her loving bosom our little ones got their second chance.

Pidimme marraskuun alussa syntymäpäivän kunniaksi pienen kokoontumisen kotonamme. Oli harmi, että Velho ei Piian kanssa päässyt paikalle. Himppu tosin tuli vieraaksemme Erikan ja Laurin kanssa, ja meillä oli mukava päivä. Joimme kahvit ja kävimme lenkillä Kempeleen maastossa koko porukalla sekä tietysti otimme vuosikaskuvat.

We had a small birthday party at our place in the beginning of November. It was a pity that Velho and Pia couldn't make it. Himppu however was our guest with Erika and Lauri, and we had a nice day. We drank some coffee and went to take a walk with the whole group and of course, we took the one year old pictures.

Elentarion Luthien Tinuviel - Himppu

Elentarion Galadriel - Gala

Elentarion Arwen Undomiel - Arwen

Elentarion Legolas - Velho

Millainen koira olet nyt, Elentarion Arwen Undomiel?

Kun Arwen oli 7 viikkoa, kirjoitin hänestä seuraavaa: "Arwen on porukan pomo. Jos joku ei mene tämän neidin mieliksi, hän sen myös ilmaisee. Hän haluaa ensimmäisenä huomion, jos joku sen saa ennen häntä, hän ilmaisee sen ärtyneellä haukahdus-murahduksella. Arwen on myös erotuomari, koska jos leikki menee liian rajuksi, Arwen tulee ja lopettaa sen. Jos Viirua kiusataan liikaa, Arwen tulee ja puolustaa. Tosin se ei estä häntä kiusaamasta Viirua, mutta Arwen tekee sen hellemmin. Arwenilla naama on myös sellainen, että sillä sulatetaan myös maailman pahimmat pahikset, koska tällä neidillä on aivan uskomattoman isot silmät. Arwen on myös leikkisä ja juoksentelee mielellään toisten mukana. Arwen on ihana tapaus omine ominaisine piirteineen. (Teemabiisi: LOTR OST - The Council of Elrond - Aniron theme forArwen and Aragorn)"

When Arwen was 7 weeks old, I write the following about her: "Arwen is the boss of this gang. If someone does not go like this little lady was expecting, she tells it with a loud noise. She wants to be cuddled first, if someone gets it before her, she expresses it with a bark and irritated growl. Arwen is also a referee. When the playing goes too wild, Arwen will come and stop it. If Viiru is bullied too much, Arwen will come and defend. However, that doesn't stop her from harassing Viiru, but Arwen makes it more gently. Arwen's face looks also like it would melt the world's worst bad guys, because this lady has just so incredibly big eyes. Arwen is also playful and she runs around with others. Arwen is a wonderful puppy, with her own style. (Theme Song: LOTR OST - The Council of Elrond - Aniron theme forArwen and Aragorn)"

Tämä sama jatkuu edelleen. Äänellä on alettu enemmän ja enemmän ilmaista oma mieli ja tahto. Jos ulos ei pääse, se kuullaan kyllä. Viirua Arwen ei enää pääse puolustamaan, koska Viirusta on tullu city-sheltti, mutta Galan kanssa paini on jatkunut aina näihin päiviin asti. Vieläkään ei ole varmaan saatu selville, kumpi on pomo tai parempi. Arwenin puolustusvietti on iso. Kun vahtikoira tepastellee takapihalla, ohikulkijat eivät pääse ohi huomaamatta tai ilman ilmoitusta.

This is still the same. She has started to use her voice more and more to express her needs. If she can not get out, she will tell it loudly. Himppu is now a city sheltie, so there is no-one to defend any longer, but with Gala they are wrestling all the time. There is still no definite discovery, whichever is the boss or better. Arwen has a nose for guard dog and it is a big one. When the watchdog shuffled at the back yard, passers-by cannot get by unnoticed or without a notice.

Arwenista on kasvanut myös lintukoira. Vierailimme tässä eräs viikonloppu vanhempieni luona Kellossa. Kello on yksi koiriemme lempipaikoista: iso piha, juoksutilaa valtavasti - saa pinkoa niin lujaa kuin haluaa, eikä puita ole esteenä missään. Vauhti kasvaa siis hurjaksi. Isäni on ruokkinut lintuja (ja oravia) aina. Nyt viime vuosien aikana paikalle on ilmaantunut myös fasaaneja. Tällä hetkellä niitä on varmaankin se kaksi urosta ja seitsemän naarasta. Kun Arwen näki ko. linnut, ne piti ajattaa heti tiehensä. Arwen oli ainoa, joka neideistämme teki näin. Arwen juoksi niiden perässä niin lujaa, että sai melkein pyrstösulat napattua yhdeltä suuhunsa ennen kuin tämä ko. yksilö keksi, että hänellä on siivet. Viime viikonloppuna kävimme taas kylässä. Ihmettelimme, miksi Arwen laulaa takaovella ja huutamalla vaatii päästä ulos. Ajattelin, että sillä on hätä, mutta todellisuudessa Arwen tiesi heti, missä linnut ovat ja juoksi niiden kimppuun. Korvat katosivat heti päästä, eivätkä mitkään käskyt kuuluneet tämän pienen hirmun korviin. Sinne neiti katosi fasaanien perään. Vähän ajan kuluttua Arwen palasi takaisin onnellisena tehtyään "työnsä".

Arwen has also shown some signs of a bird dog. We visited one weekend at my parents house in Kello. Kello is one of the dogs favorite places: a large yard, ability to run in a huge amount of space - no trees. The pace can increase in the alarming rate. My father has been feeding the birds (and squirrels) at there always. Within these past few years there has started to be pheasants feeding from his feeding places. Currently in the pack there are two males and seven females. When Arwen saw those birds for the first time, she had to chase them off immediately. Arwen was the only one who did this of our dogs. Arwen ran after them so hard, that she almost grabbed one of them from the tail feathers. Fortunately this bird discovered that he has wings. Last weekend we went to Kello again. We were wondering why Arwen sang at the back door and shouted demands to get out. I thought that she had an emergency, but in reality Arwen knew immediately that there were those pheasants again eating and ran straight there where the birds were, and chased after them. Ears disappeared immediately, and all the command disappeared in the air. There she disappeared and with speed. After a while Arwen came back a happy smile on her face - she had done her "job".

Lisäksi Arwenin paimennusvietti on ihmeellinen. Petri saa kulkea koiriemme kanssa ihan rauhassa metsässä. Jos minä olen mukana, Arwen leikkii ensin tosi innoissaan muiden kanssa, mutta aina välillä se juoksee minut ympäri, ja samalla selän takana ollessaan tökkää kuonolla minua nilkkaan. Ihmeellistä paimentamista! Olen ihmetellyt, mitä moinen käytös merkitsee. Olenko menettänyt valtani ja paikkani ko. koiralle? (Teemabiisi: Melody Club – The Hunter)

In addition, Arwens herding instinct is wonderful. Petri gets to walk with the dogs in peace in the forest. If I'm with them there, Arwen plays first with the others, but from time to time she runs around me, and behind my back she pokes me in the ankle with her nose. What is this herding!?! I have wondered what such behavior means. Have I lost my power and place to her? (Theme Song: Melody Club – The Hunter)

Millainen koira olet nyt, Elentarion Galadriel?

Kun Gala oli 7 viikkoa, kirjoitin seuraavaa: "Gala on porukan missi. Neiti tykkää poseerata ja nauttii huomiosta. Gala on myös hyvin leikkisä ja eloisa tapaus. Jos joku vihjaakaan leikkimisestä, Gala on siellä ensimmäisenä. Ruoka maistuu hyvin ja siitä on merkkinä hyvin jämäkkä runko. Gala on Vallen paras kaveri ja sen näkee usein leikeissä, kun vedetään narua tai juostaan pentulaa ympäri haukkuen ja äristen. Gala myös haastaa toisia leikkimään etupää alhaalla ja takapää pystyssä, ja samalla hyppelee sekä haukuskelee näille. Pahaa saa tehdä esim. repimällä sanomalehtiä huomiota herättääkseen. Katse on terävä ja tiedostava. Kaiken kuitenkin saa anteeksi, kun napotetaan sille pienellä mustapuolikkaalla naamalla kohti ja hymyillään. Mistä tietää, että Gala hymyilee? Galan kuonossa väri tai muu tekee ilmeen sellaiseksi, että neito hymyilee sinulle. Sydän sulaa joka kerta. (Teemabiisi: Elvis Costello - She)"

When Gala was 7 weeks old, I wrote this about her: "Gala is the beauty queen of the bunch. She likes to pose and enjoys the attention. Gala is also very playful and lively one. If someone suggests playing, Gala will be there first. The food tastes good and of it she has a very sturdy body. Gala and Valle are best friends and can often be seen playing with the pull-string, or running around barking and growling. Gala also challenges others to play - she has her front body down and her but up, and at the same time she jumps and barks at others. She might do some evil things for example tear a newspapers to raise attention. Her look is sharp and conscious. However, all is forgiven when she looks straight at you with that half black face and has a smile on her face. How do I know that the Gala is smiling? Galas muzzle color or something else makes it look like she smiles at you. The heart melts every time. (Theme Song: Elvis Costello - She)"

Sama jatkuu edelleen myös Galan kohdalla. Neiti on ihanan eloisa ja leikkisä tapaus. Oppi menee perille heti eli mitään ei tarvitse jankata useampaan kertaan. Gala on aina leikkimässä tai leikittämässä heti, jos sellaiseen on tarvetta tai tilausta. Gala on sellainen huoleton ja stressitön tapaus. Metsässä Gala on aina siellä kärjessä haistelemassa ja tutustumassa maailmaan. Jos toiset tulevat liian hitaasti perässä, Gala aloittaa leikittämisen ja härnäämisen. Varsinkin Lexie on metsässä päätynyt usein Galan kiusan kohteeksi. Sitten, kun Lexie innostuu, juoksevat he metsässä ympäriinsä kauhealla vauhdilla ja ilosta hihkuen. Gala on ainoa, joka saa Lexien innostumaan ja juoksemaan.

The same continues also with Gala. She is a wonderfully lively and playful case. Study reaches its destination fast, no need to go over it several times. Gala is always playing or wants to play immediately if there is a need or order which says it otherwise. Gala is a carefree and stress-free case. In the forest Gala is always there in the front sniffing and exploring the world. If others come too slowly behind her, Gala starts the play and tease the others. Especially Lexie is Gala's target in the forest. Then, when Lexie gets excited, they start running around in the forest, with a terrible pace and joy. Gala is the only one who gets Lexie excited and running around playfully.

Hymyilevä ja iloinen ote jatkuu edelleen. Gala on luontaisesti sellainen sheltti, millainen sheltin kuuluu ollakin - hieman varautunut, mutta sitten rakastaa koko sydämellään. Lähentelevät pojat saavat heti turpaan, jos tullaan liian lähelle. Hetken päästä tosin leikkiminen alkaa. Gala on upea tapaus, olen niin rakastunut tuohon pieneen menijääni. Odotan innolla agilitymaailmaa, kun saamme otteen siitä Galan kanssa. Siihen kävimme tutustumassa jo kesällä minikurssilla, ja se antoi silloin uskoa paljon siitä, että Gala tulee nauttimaan tekemisestä kentällä. Näin on kotitreeneissäkin ollut. Pitää laittaa joskus videota treeneistämme. (Teemabiisi: Pharrell Williams – Happy)

Smiling and cheerful pace continues. Gala is naturally a Sheltie, what kind of a sheltie should be - a little reserved, but then she loves you with all her heart. Approaching boys get beaten up immediately if they come too close. After a while, however, the play begins. Gala is a wonderful case, I'm so in love with at that small runner of mine. I look forward to explore the world of agility with her. We were on mini-course in the summer, and it gave a lot of beliefs that Gala will enjoy the field. This has been the case in our home training. I need to put some videos here of our trainings. (Theme Song: Pharrell Williams – Happy)

Millainen koira olet nyt, Elentarion Luthien Tinuviel?

Kun Himppu oli 7 viikkoa, kirjoitin seuraavaa: "Viiru (Himppu) on joukossa se fiksuin. Jotenkin tämä ajatus perinteisestä pahiksesta sopii juuri Viiruun. Fyysisesti neiti ei ole kavereidensa veroinen - puolet koostakin, mutta älyssä peittoaa jokaisen näistä. Viiru oppi ensimmäisenä juomaan vettä kupista, neito pissii jo paperille eli ei enää lattialle, maitoa neito ei enää litki pullosta, koska vettä saa kupista ja ruokaakin syödään silloin, kun sitä tarjotaan. Tosin joskus leikkiminen vie huomion siltä, mutta ei usein. Viiru on myös hyvin leikkisä ja haastaa mielellään kavereitaan kisailuun. Jos leikki menee liian rajuksi, Viiru siirtyy katselupaikalle tutkimaan, mitä maailmassa tapahtuu. Jos joku uskaltaakaan tulla hänen päälleen, hän ilmaisee hyvin kärkkäästi asian ärisemällä, ja ajaa ahdistelijan tiehensä. Vaikka veressä virtaa 1/4 vain suomalaista verta, sisua löytyy siitäkin edestä. Kaivautuu sinun sydämeesi tavalla tai toisella. (Teemabiisi: Depeche Mode - Precious)"

When Himppu was 7 weeks old, I wrote this about her: "Himppu is the smartest of the pack. Somehow, a description of a very traditional villain applies to Himppu. Physically our little lady doesn't match to her friends - she is half the size even, but when it comes to brains, she beats all of them. Himppu was first who learned to drink water from a cup, she even pees already on paper and not on the floor, she doesn't drink milk from bottle anymore, because you can get water from a cup and she eats food when it is offered. However, sometimes playing distracts her from it, but not often. Himppu is also very playful and challenges her friends to games and fun. If the playing goes too wild, Himppu moves to a place where she can watch what happens next. If anyone dares not come over her, she drives the molester away. Although she has only 1/4 of a Finnish blood, she has lots of SISU in her. She digs herself right into your heart in one way or another. (Theme Song: Depeche Mode - Precious)"

Odotamme Erikan tekstiä tähän kohtaan. :) Waiting for Erika, to write me about her.

Millainen koira olet nyt, Elentarion Legolas?

Kun Velho oli 7 viikkoa, kirjoitin seuraavaa: "Valle (Velho) on porukan ainut poika, mutta ei vähäisin. Valle on leikkisä ja eloisa eli hieman isänsä oloinen. Vauhtia ja ponnistusvoimaa pojalla on myös eli hänestä tulee mahtava agilitykoira. Valle pissailee ja kakkii myös hyvin paperille. Poikavietit ovat myös heränneet varhain eli heti silmien auettua yritettiin astua siskoa ja kania. Vallen parasta antia ovat kuitenkin ne hurmaavan siniset silmät. Kun pieni mies napittaa niillä sinua lattialta, sulavat hellittelykoneiksi maailman pahimmatkin pahikset. Lisäksi Vallelle on siunaantunut uskomattoman pitkä häntä, joka heiluu aina iloisesti leikkien tiimellyksessä. Kun Valle juoksee, naurun ja ilon voi nähdä sen naamalla. (Teemabiisi: Adele - Daydreamer)"

When Velho was 7 weeks old, I wrote this about her: "Velho is the only boy in a bunch, but not the least. Velho is a playful and lively boy, slightly like his father. Speed ​​and jumping strength he has a lot, so he will be a great agility dog. Velho pees and poops on a paper too. He has a manly gestures, because as soon as the eyes opened, he tried to step his sisters and a rabbit. Best thing in Velho are the charming blue eyes. When a small man sits and looks to you from the floor, melts the world's worst bad guys. In addition, Velho has been blessed with an incredibly long tail that swings always happily when he is playing with others. When Velho runs, you can see that laughter and joy on his face. (Theme Song: Adele - Daydreamer)

Odotamme Piian tekstiä tähän kohtaan. :) I am waiting for Piia to write me about him.

Viivi ja Lexie - Agilityä ja muuta oloa

Olemme nyt Petrin kanssa käyttäneet syksyn treenaamiseen. Olemme kulkeneet Oulun Koirakerhon hallilla treeneissä torstaisin Viivin ja Lexien kanssa. Petri ja Viivi ovat 2. luokan treeniryhmässä ja hakevat koko ajan yhteistä säveltä. Viivi on nyt päässyt sinuiksi Petrin kanssa, ja vauhti on kasvanut huimaksi. Petrillä on vaikeuksia pysyä perässä ja ohjata. Hieman harmittaa, että näin on käynyt, koska kesällä heidän elonsa synkkasi niin hyvin yhteen. Toisaalta arvokasta treeniä se on ollut molemmille. Petri saa kertoa lisää. :)

We have now used our time with Petri in training. We have had our training hour on Thursdays in a Dog Club of Oulu's hall. Petri and Viivi are in a 2nd class training group and they are still looking for perfect pace together. Viivi is now a pair with Petri, and the pace has increased a lot. Petri has difficulties keeping up and control over her. Slightly annoying that this is the case, because in the summer their speed really hit it off so well together. On the other hand this is valuable workout which they are doing. Petri will tell you more. :)

Lexien kanssa olemme edistyneet huimasti. Kepit menevät meillä jo upeasti. Ei tarvitse hakea enää jokaista väliä kuten vuosi sitten. Äänettömään ohjaukseen olen hiljalleen vaihtamassa, koska Lexiellä tuntuu olevan asiaa enemmän nykyään radalla. Perushelpot esteet otamme nyt käsiohjauksella emme enää äänellä. Lexien on opittava seuraamaan kehoani. Kontaktit ovat hieman vielä hakusessa. Kotitreeniin yritämme neitien kanssa satsata enemmän. 2o2o-tekniikka kutsuu meitä keinulla ja puomilla. Juoksukontaktina pidämme edelleen A:n.

Lexie and I have advanced tremendously. Sticks we do already without mistakes. There is no need to search every space like we did a year ago. We are slowly transitioning to silent controlling because Lexie seems to have more and more to say on the track. The basic obstacles we now do with hand control and not with word commands anymore. Lexie has to learn to follow my body. Contacts are a bit loose and we are looking for a correct way. In our home training we are learning more and more each time. 2o2o technique is in use on swing and bridge. As a running contact we continue to keep A.

Syksy on aktiivista aikaa / Best Ways to Have The Perfect Autumn Activities

Syksy tosiaan on vilahtanut nopeasti. Uuden työpaikan myötä aika on mennyt niissä merkeissä, mutta nyt tuntuu, että voin hetkeksi istua, huokaista sekä kirjoittaa, mitä maailmassamme ja kennelissämme on tapahtunut. Ehkä isoimpia asioita ovat Petri ja Viivin agilityhuuma ja pentujen kehittyminen kohti aikuisuutta. Lisäksi Lexie on käynyt osteopaatilla, ja siten olo ja olemus ovat parantuneet huimasti. Niitä tarkemmin alla.

Autumn has been a very busy time. The new job has taken a lot of time, but now I feel that I can sit down for a moment, sigh and write what has happened in our world and in our kennel. Perhaps the biggest news are Petri, Viivi and agility and puppies development towards adulthood. In addition, Lexie has been going to an osteopath, and thus she and her essence have improved dramatically. More below.

Alfa-pentue - 11 kuukautta lähenee kovaa vauhtia!

Erika ja Himppu paimentamassa

Melkein jokainen pentueemme pentu on aloittanut agilityn harrastamisen. JEEEE!!! Vind isän jalanjäljillä mennään siis. Velho on käynyt Piian kanssa ahkerasti treeneissä Raumalla. Himppu on aloittanut Erikan kanssa treenaamisen alkeis- ja pentukursseilla, ja nyt talveksi varmistui paikka OKK:lta mölliryhmään! Lisäksi Himppu eli kirppumme on aloittanut paimentamisen treenauksen. Osasi ensimmäisellä kerralla jo ohjata lampaat ulos ja sisään. Sai kuulemma paljon kehuja ohjaajalta. HUIPPUA! Alfa-pentueemme voi siis nimensä mukaisesti olla Alfa Romeo -pentue - "Beauty is not enough. Power for your control."

Almost every puppy from this litter has started agility as a hobby. JEEEE!!! They are on the footsteps of their Father - Vind. Velho has been doing agility training with his owner Piia at Rauma. Himppu has started elementary and puppy classes with Erika, and now it was confirmed that they got a training place from OKK! In addition, Himppu ie our little monster has started herding classes. Already on their first time Himppu was able to herd the sheep out and in the pen. Himppu received a lot of praises from the instructors. AMAZING! Alfa-litter is, therefore, named again as Alfa Romeos - "Beauty is not enough. Power for your control."

Niin Lexie kuin Viivikin saivat myös aksapaikkansa OKK:lta. Meitä odotteleekin mahtava talvikausi, koska pääsemme treenaamaan uudessa hienossa OKK:n hallissa hiekkatekonurmella. Petri ja Viivi pääsivät treenaamaan 2 - 3 lk koirakoille tarkoitettuun ryhmään, joka sopii loistavasti tuolla parivaljakolle. Ryhmän ohjaajina toimivat Anna-Maria Niemelä ja Henna Mikkonen. Me Lexien kanssa treenaamme samaan aikaan 1 - 2 lk koirien ryhmässä, jota ohjaa Tuulikki Rajala.

Our bigger girls Lexie and Viivi also received a training place from OKK. We're waiting for a great winter training season, as we get to rehearse in a nice new OKK's hall with artificial grass. Petri and Viivi are going to be training in group, which is for 2nd to 3rd class dogs, which is ideal to that duo. The group is instructed by Anna-Maria Niemelä and Henna Mikkonen. With Lexie we are training at the same time in a group, which is for 1st to 2nd class dogs, and our group is instructed by Tuulikki Rajala.

Petri ja Viivi - Agility

Vuosi sitten esittelimme Lindan kanssa Petrille agilityn ihmeellisen maailman Piteåssa agilityleirillä. Siellä agilitykärpänen puraisi Petriä toden teolla, ja mies innostui hommasta. Kun näin, miten hyvin Petri ja Viivi tulivat toimeen keskenään radalla, päätin antaa Viivin Petrille harjoituskaveriksi.

A year ago, Linda and I introduced the wonderful world of agility to Petri at Piteå agility camp. There he was bitten by the agility bug. When I saw how well the Petri and Viivi got along with each other on the track, I decided to give Viivi to Petri as a training buddy.

Viivin perusvirhe puomin alastulolla. Askelusta on muutettava.

Nyt kesän he ovat treenanneet aktiivisesta agilityä, ja Petri ja Viivi ovat kehittyneet loistavasti. Meno on upeaa katsottavaa ja upeaa yhteispeliä. Petri onkin ollut kesällä tuttu kasvo epävirallisissa agilitykisoissa ja ovat he tehneet muutaman lähdön virallisissakin kisoissa. Tosin pieni virhe on puhtaan radan aina 5 rikkonut. Ne, kun saadaan hiottua pois, pari voisi hyvinkin liitää tällä kaudella 3 luokkaan, koska vauhtia on. Pidämme siis peukkuja pystyssä.

They have trained actively the whole summer now, and Petri and Viivi have developed a lot. Flow is stunning and they have fantastic teamwork. Petri has been a familiar face in all the unofficial agility competitions this summer, and they have done a few outputs in official competitions. However, a small error has always ruined the clean zero track. When we train those away, the couple could well soar this season to 3rd class, because the pace is so good. We keep our fingers crossed!

Petri ja Viivi Torniossa 6.9.

Lexie ja Henna - Agility

Lexie on tosiaan ollut vielä aika heikossa kunnossa johtuen lihomisesta ja synnytyskomplikaatioista. Vuoden olemme neitiä kuntouttaneet nyt. Viimeisimpänä hoitona ovat olleet osteopaatin hoitokerrat Uudessa Olossa. Osteopaatti löysikin Lexieltä ison kasan paikkoja, jotka aiheuttivat olemisessa ongelmia. Synnytyksen jättämät traumat kummittelivat vieläkin siis kehossa. Lihashuolto Teemulta oli korjannut kyllä lihaspuolen, mutta sitten tuo toinen alue eli hermot vaativat vielä huoltoa. Nyt neito onkin hieman reipastunut ja lenkilläkin Lexie saa ns. hepuleita normaaliin tapaan. Ehkä me saamme tuosta terveen tytön.

Lexie has indeed been in poor condition due to the weight gain and birth complications. This year, we have rehabilitated her a lot. Most recent treatment has been the osteopathic treatment at Uusi Olo. Osteopath found a big pile of places that caused the problems in her wellness. Giving birth related traumas haunted still her body. Muscle maintenance from Teemu repaired the muscular side, but then the another area - the nerves - still required maintenance. Now, our girl is a little bit happier and on walks Lexie gets those play speedings the normal way. Maybe we'll get a healthy girl out of her after all. 

Toisaalta olemme Lexien kanssa olleet molemmat kipeinä melkein koko kesän. Aluksihan minulla oli tuo sappirakkoleikkaus. Nyt loppukesästä minulla napsahti oikean käden olkapää pois paikoiltaan, joka piti käydä sairaalassa asti laittamassa paikoilleen. Joten toipuessa on aika mennyt meillä Lexien kanssa. Olemme maanneet sohvalla kahdestaan paljon. Lexie on maannut mahani päällä ja minä olen lukenut kirjaa. Mikäs siinä siis ollessa.

On the other hand, both Lexie and I have been acutely sick almost the whole summer. At first I had that gall bladder surgery. Now at the end of the summer, I snapped my right shoulder out of place, which had to be put in place at the hospital. So, we have been recovering with Lexie. We have lain on the couch. Lexie has been lying on my stomach, while I read the book. Things could be worse.

Kesällä tosin voitimme erään kammomme - pussin! Lexiehän ei ole aikaisemmin sitä mennyt, mutta nyt neiti vilahtaa sen vauhdikkaasti lävitse. Lisäksi päätimme kokeilla Lexien kanssa käskytöntä ohjaamista eli koira seuraa kehoani ja sen antamia vinkkejä suunnasta. Lexien kanssa se toimii, ja vauhti kasvaa suunnattomasti siitä, mitä se on aikaisemmin ollut. Lexiehän on ollut kova räksyttämään kentällä, mutta käskyttömässä ohjauksessa räksyily lähtee kokonaan melkein pois. Ei tarvitse vaatia käskyä, vaan ohjaajan keho näyttää suunnan. Se toimii siis meillä.

In the summer, however, Lexie won one of her fears - the bag! Lexie has not previously gone in, but now our little one flashes rapidly through it. In addition, we decided to try wordless guidance with Lexie - the dog follows my body movements and get tips of the right direction that way. With Lexie it works, and the speed has grown tremendously from what it previously was. Lexie has been barking a lot on the field, but now it has almost completely stopped. There is no need to ask (read: bark) the way anymore, my body shows the direction. 

Elämää - Our life

Miten menikään omasta mielestä? / How To Get Rid of Bellyache?

On taas mennyt hetki viime kirjoittamisesta. Tarkoituksena oli, että joka kuukausi saisin ainakin yhden tarinan kirjoitettua tänne, mutta mönkään meni. Kesäkuu oli kylmä ja hyinen kuukausi, jolloin ei juuri mitään saanut aikaiseksi. Oli muutama epävirallinen agilitykisa, missä Petri kävi taas kokeilemassa. Lisäksi olemme treenanneet taas agilityä Petri Viivin ja minä Lexien kanssa. Pennut ovat kasvaneet nätisti, koko vaihtelee noin 33 cm tienoilla +/- 0,5 cm eli jäävät hieman pieniksi. Painoa on noin 6 kg.

It's been a while since last writing. I had an idea that every month I'd get at least one story written here, but it went sour. June was so cold and terrible month, when almost nothing got done. There were a few unofficial agility competitions, where Petri went to try it out. In addition, we have started to do agility again - Petri with Viivi and I with Lexie. The puppies are growing nicely, ranging in size from about 33 cm with +/- 0,5 cm, which means that they are going to be a bit small shelties. Their weighs range around 6 kg. 

Alfa-pentue - Alfa-litter

Saimme viime viikolla kotiimme täydennyksen eli Himppu tuli hoitoon kahdeksi viikoksi omistajan lomamatkan ajaksi. Tarjouduin hoitopaikaksi sillä silmällä, että pääsisin vähän näkemään, millainen tohottaja Himppu oikeasti on. Himpulla on lisäksi juoksut, joten olisi mukava seurata, miten se hoitaa ja toimii. Millainen Himppu sitten on? Neidin haukku on mitä omalaatuisin - kimeä ja kova yhtä aikaa. Silloin, kun Himppu äännähtää, tarkoittaa se todellakin jotain. Onneksi sitä ei satu usein. Erikan varoituksista huolimatta, emme ole vielä saaneet kokea aamuserenadia. Luonteeltaan neiti on hyvin leikkisä ja tekisi sitä koko ajan kavereidensa kanssa eli Galan ja Arwenin kanssa. Ruokakin syödään hyvin, koska ympärillä on neljä nälkäistä suuta, joille maistuisi mielellään Himpunkin ruoka. Yhteiselo toisten kanssa on Himpulla mennyt siis todella hyvin. Neiti on otettu laumaan jäseneksi.

Our dog count went up last week when Himppu came to stay with us because of the owners two week vacation. I offered to be her caretaker, because I wanted to see what kind of sheltie Himppu really is. Himppu also has her runs, so it would be nice to see how she manages herself and operates while on them. What kind of sheltie Himppu is then? Her bark is the most peculiar one - a high-pitched and hard at the same time. When Himppu lets out a cry, she really means something. Fortunately, it does not happen so often. Despite Erikas warnings, we have not had the pleasure to experience it in the mornings. By nature, she is very playful and would do it all the time with her friends Gala and Arwen. She eats well, even though Erika said otherwise. This could be caused by those four hungry mouths around her, which would happily eat her food too. Co-existence with others, therefore, has gone really well. She has been taken in as a member of the herd. 

Agility

Hankin Petrille nimipäivälahkasi agilitylisenssin, joten nyt odottelemme ensimmäisiä kisoja, joihin Petri uskaltaisi osallistua. (!!!) Hieman meinaa jännittää, mutta kyllä se siitä. Kävimme OKK:n järjestämissä epävirallisissa agilitykisoissa viime viikolla. Petri halusi treenata kisaamista, joten sinne siis suuntasimme. Otin samalla Arwenin mukaan tutustumaan tähän koiramaailmaan. Ihaninta oli huomata, että Arwen on todella ihmisläheinen ja on heti huomiota osoittavan tyypin kainalossa, jos vain mahdollisuus annetaan. Lisäksi Arwen seurasi hyvin kiinnostuneena agilityä kentän laidalta, tassut aitapalkin päällä. Tuleva agilitytyttö siis hänkin eli se on veressä. Petri kävi kisaamassa niin mölliradan kuin sitten kilpailevien. Möllissä tuli tehtyä pieni aloittelijoiden mokia, mutta muuten ohjaaminen meni ihan hyvin. Kisaavien radalla Petri halusi tehdä nollatuloksen, joten siinä tarvittiin kolme lähtöä, että näin kävi. Onneksi uusintalähdöt olivat sallittuja, joiden paras jäi sitten voimaan. Nollatuloksella Petri ja Viivi kipusivat sitten lopuksi kisan 2. JEE!

I bought Petri an agility license as a name day gift, so now we are waiting the first race, in which Petri would dare to attend. (!!!) He is a bit nervous, but he will do it. We went to OKK's organized informal agility competition last week. Petri wanted to try out competing, so there we headed. I took Arwen with me so she could see this new dog world. Most wonderful thing was that Arwen likes attention a lot and she goes straight to there were she gets it. Furthermore, Arwen followed with great interest every agilitytrack from the side of the field, paws on the fence beam. Future agility girl, therefore, she has it in her blood. Petri went and competed in beginners track and in the competers track. On beginners he did a few little mistakes in guiding, but otherwise the steering went pretty well. From competers track Petri wanted to have a zero result, so it needed three outputs, that this was the case. Fortunately, re-departures were allowed, and the best result was counted in. With that zero result Petri and Viivi climbed to second of the mediums. JEE! 

Muuta

Täytyy nyt kirjoittaa tännekin tästä pienestä epäonnesta, mikä sattui kohdalleni. Onneksi vaiva on nyt leikattu ja entistä ehommaksi sitä kai tästä tulee pienen levon kautta. Mahakivut olivat kovat tässä alkuviikosta ja menin sitten lääkärille tutkittavaksi. Tuloksena sappirakon tulehdus ja iso sappikivi siellä rakossa. Heti leikkaukseen ja rakon poistoon. Nyt tuloksena on tähystysleikkauksen jäljiltä pienet reiät vatsan seudulla, joista navan ja ylävatsan reiät ovat suurimmat. Sappirakossa oli majaillut sellainen halkaisijaltaan 3 cm kokoinen pieni sappikivi. Se, miten se sinne on kasvanut noin isoksi huomaamatta, on mysteeri. Nyt se on kuitenkin sieltä pois ja uusi alku edessä.

Now I have to write here as well of this small misfortune, which happened to me. Fortunately, the discomfort is now cut out, and I can start to heal to be a better. Early this week I got really hard stomach pains and then I went to the doctor for examination. As a result I got an inflammation of the gallbladder, and a large gallstone there in the gallbladder. Immediately I was ordered to surgery, and gallbladder removal. Now I have 3 small and 2 bigger endoscopic holes in the abdominal region. The gallbladder was keeping in a gallstone of which was 3 cm of diameter. The reason or why, how it got there and how it was so big, is a mystery. Now, however, it is not there anymore, and I can have a new beginning.

Elämänviisauksia / Facts About Happy Life

Pentueemme täytti viimein 6 kk 2.5. Jotenkin sitä ei koskaan uskonut näiden saavuttavan ko. ikää, mutta ihme tapahtui. Kiitos edelleen suuresti Tuijalle, joka auttoi meitä silloin, kun hätä oli suurin. Nämä 6 kk ovat olleet todellakin ihmettelyn aikaa. On ollut upeaa seurata näiden pienokaisten kasvua, tutustumista maailmaan, erilaisiin ihmisiin ja kaikkeen ympärillään. Toisaalta tämä on ollut myös hyvin raskasta aikaa eli tulevaisuudessa ei ole kuin aina yksi pentu kotona kasvamassa. Ei koskaan enää kahta samaan aikaan. Syynä on esimerkiksi sisäsiisteyskasvatus, käytöstavat, ruokailut ja kaikki muu mukava - niihin on käytettävä tuplasti enemmän aikaa. Jos yksi pentu oppii sisäsiistiksi 3 kk ikään mennessä, toivottavasti nämä olisivat sisäsiistejä 7 kk ikään mennessä...

On 2nd of May our Alfa litter had its 6 month birthday. Somehow, I never believed back then that this lot will reach this age, but a miracle happened. I truly thank Tuija again, who helped us when we needed the help most. These six months have been really amazing time. It has been wonderful to watch these little ones growth, exploring the world and all kinds of things and people around them. On the other hand, it has also been a very difficult time. In the future we will not take two puppies at home at the same time. Never again two at the same time. The reasons are, for example, indoor toilet training, manners, meals, and all the other nice things related - they use twice as much time in all of those. If one puppy can learn house-traided in 3 months, hopefully these two would be house-trained by the age of 7 months...

Pentusemme - Arwen Undomiel ja Galadriel

Tyttösemme, Arwen ja Gala, ovat nyt n. 33 cm korkeita ja painavat 6 kiloa kappale. Eli jäämme hieman alamittaisiksi. Kaikki tosin sanovat, että eipä sitä tiedä, mutta semmoista se on. Alkutaipaleen kamppailu verotti kuitenkin kasvua, vaikka aluksi ei näyttänytkään siltä.

The girls, Arwen and Gala, are now about 33 cm high and weigh 6 kg each. So, they will be a little undersized. Everyone says that we do not know it yet, but this is the reality liked we it or not. Because we had those struggles at start, it must have taken a toll on growth, even if at first it did not seem that way.

Millainen pentu Gala on? - What kind of puppy is the Gala?

Jos Galaa pitäisi kuvata jollakin tavalla, olisi Gala sellainen ilopilleri. Gala on aina iloinen, aina lähdössä mukaan kaikkeen ja hyvin hyvin aktiivinen. Gala kiusailee koko sakkia siten, että mustat ovat varmasti kimpussa viimeistään metsässä ja antavat neidille kunnolla köniin. Gala tosin pitkillä jaloillaan pääsee kiihdyttämään itsensä kauheaan vauhtiin, joten kiinniottajien tulee tosissaan ajattaa neitiä. Ainoastaan Viivi pääsee rinnalle, mutta toisten pitää tarttua häntään kiinni, koska siihen Lexie ja Arwen korkeintaan yltävät ajattaessaan Galaa. Gala on minun oma mussukka, jonka kanssa lähdemme kokeilemaan agilityä, kun ikä antaa periksi. Vauhti on Galan toinen nimi, joten katsotaan, miten onnistumme siinä. Sen vauhdin eli tuulen Gala on ilmeisesti perinyt isältään Vindiltä.

If I had to describe Gala in some way, I would say that she is a happy pill. Gala is always happy, she is always ready for everything and she is very very active dog. Gala teases the whole gang all the time. So our blacks gang up and give Gala a proper fight back when we go to forest to run free. Gala however with her long legs can accelerate in such a pace, that the catchers must seriously run. Only Viivi is able to get alongside her, but others catch her only by biting her tail. Gala is my own little pumpkin, with whom I will go and try to do agility when the time is right. The speed is Gala's middle name, so we'll see how we can use it. The speed of the wind Gala has apparently inherited from her father Vind.

Keholtaan Gala on todella upea ja sopusuhtainen. Kaula on upean pitkä, jota korostaa valkoinen kaulus. Kulmaukset ovat hyvät, jotka antavat Galan keholle sen ryhdin ja vauhdin, jota koira tarvitsee. Kun osat ovat hyvin paikoillaan, vauhtia ja kestävyyttä löytyy. Naama on kaunis tan-merkkeineen ja laikkuineen. Merle-väri saisi olla sinisempi, mutta turkki on upean värinen eli sellainen tasaisen laikukas, millainen merlen turkin tulee ollakin. Tarkoitus olisi käyttää neitiä muutamassa näyttelyssä, että tiedämme, mitä neidistä tykätään.

Galas body is a truly stunning and well proportioned. The neck has a great length of which a white collar supports. She has good angulations, which provide the great posture and the speed what a dog needs. When these parts are in right place, pace and endurance can be found. Her face is a beautiful with those tan signs and spots. Merle color could be bluer, but the coat has a great color, it is smoothly mottled, like a good merle should be. I am thinking of taking her to a few shows that we know what kind of girl she really is.

Millainen pentu Arwen on? - What kind of puppy is Arwen?

Jos Gala oli vauhtityttö, Arwen on haaveilija. Arwen on ottanut paljon emostaan eli on hyvin omapäinen, omistava ja nousemassa hiljalleen tämän lauman valtiaksi Lexien jälkeen. Arwenilla on sitä rohkeutta haastaa isommat, joten aina, kun on mahdollisuus, sen se neiti tekee. Arwen on myös hyppijä ja loikkija, jonka ei välttämättä tarvitse koskea maahan, kun hän vaihtaa paikkaa olohuoneessa. Sama hyppiä sohvalta nojatuoliin ja takaisin. Eli jos Gala on juoksukuningatar, Arwen on hyppykuningatar. Tämäkin on varmaan peritty isäktä Vindiltä.

If Gala is a girl with a speed, Arwen is a dreamer. Arwen has taken a lot from her mother - she is a very headstrong, owning and rising slowly higher and higher in this flock, but not over Lexie. Arwen has the courage to challenge the bigger ones, so every time she has a chance to do so, she will not miss it. Arwen is also a leaper and a jumper, she does not have to necessarily touch the ground when she changes her place in the living room. She can jump on the couch and to the chair and back. So, if Gala is the Queen of running, Arwen is the Queen of jumping. Again, this is probably inherited from her dad Vind.

Keholtaan Arwen jenkkimäisen tanakka eli turkki on todella tuuhea ja runsas. Naamassa näkyy jenkkimäinen ilme eli ei niin kaunis ja siro kuin Galan pää. Tan-merkit antavat ilmeelle paljon ja neiti on todella kaunis. Kaula saisi olla pidempi, mutta muuten keho on kiva kokonaisuus - sopusuhtainen. Kulmaukset voisivat olla myös hieman paremmat, koska niiden takia kävely on hieman sellaista tepsuttelua. Kaunis neiti on kuitenkin ja hänetkin olisi tarkoitus viedä näyttelyyn tutkittavaksi, että tiedämme, mitä neidistä sanotaan.

Arwen's body is a more american than european. Her coat is really thick and rich. On her face there is a bit of an american look, so the face ain't as beautiful and graceful as the Gala's head. Tan markings give a lot to the expression and she is really pretty. The neck could be longer, but otherwise the body is a nice package - a well-proportioned. Angles could also be slightly better, because they reflect in walking. She is a beautiful lady however, and she too I will take to a few shows, that we know what they say of her really.

Pohjois-Suomen Sheltit ry:llä hommissa

Koska Petristä tuli nyt Pohjois-Suomen Sheltit ry:n puheenjohtaja, tarkoittaa se erilaisia vastuita tuoda yhdistys esille ja olla mukana toiminnassa.

Since Petri became the chairman of the Northern Finland Sheltie's Association, it means a different kind of responsibilities to bring the association known and be a part of the action.

Oulun Koiramessuilla 3. - 4.5. - Pohjois-Suomen Sheltit ry:n hallitus oli päättänyt osallistua Oulun Koiramessuille, jotka järjetettiin Haukiputaalla. Petri ja minä olimme Smartteamsin porukan kanssa sitä pistämässä pystyyn. Siellä seisoskelimmekin viikonlopun ja teimme ihmisille tutuksi shelttiä. Mukanamme olivat meidän kaksi pientä palleroamme ja Lexie. Moni ajatteli sheltin nähdessään, että ne ovat sellaisia haukkukoneita. Nähdessään Galan ja Arwenin moni ihmetteli, miten nämä koirat voivat olla näin rauhallisesti täällä kaiken hälyn keskellä. Meiltä kysyttiin mm. seuraavia asioita rodustamme: ”Haukkuuko sheltti paljon?” ”Miten sheltti tulee toimeen lasten kanssa?” ”Ai, eikö sheltti kasvakaan tuota isommaksi?” ”Pitääkö sheltin kanssa harrastaa koko ajan jotakin?” ”Paljonko sheltti maksaa?” ”Ovatko nuo myytävänä?” Oli ihana rikkoa myyttejä, ja toisaalta oli antoisaa nähdä ihmisten reaktiot, kun he näkivät kasvattimme ständillämme. Koiramessut olivat antoisa kokemus. Oli ihana tutustua erilaisiin ihmisiin, vastailla heidän kysymyksiinsä ja tiedusteluihinsa. Lisäksi pääsimme Rantapohjaan, koska paikalle sattui eräs tuttu reportteri juuri oikeaan aikaan.

Oulu Dog Fair 3. - 4.5. - Northern Finland Shelties Association's Board decided to participate in Oulu Dog Fair, which was held at Haukipudas. Petri and I were there with Smartteams people to arrange it. We stood there the whole weekend and we made shelties familiar to the people. With us were our two little ones and Lexie. Many thought when seeing a sheltie that they are some kind of barking machines. After seeing Gala and Arwen many wondered how these dogs can be so calm here in the middle of all the noise. We were asked a lot of questions, and here are few of them: "Does sheltie bark much?" "How sheltie gets along with the kids?" "Oh, sheltie doesn't grow any bigger than that?" "Do you have to do things with sheltie all the time?" "How much does a sheltie cost?" "Are those for sale?" It was wonderful to break the myths, and on the other hand it was rewarding to see people's reactions when they saw our dogs in our stand. Dogs fair was a rewarding experience. It was wonderful to get to know different kind of people, to answer their questions and requests for information. In addition, we were able to get in a local paper, because we had a visit from a well-known reporter at the right time.

Äitienpäivän match show 11.5. - Pohjois-Suomen Sheltit ry järjesti perinteisesti mätsärit äitienpäivänä. Tänä vuonna ne järjestettiin Muskettikoiran pihassa Maikkulassa. Vaikka päivä oli hieman kolea, tuli paikalle kuitenkin ihan mukavasti ihmisiä ja saimme pidettyä leikkinäyttelyn mukavissa merkeissä. Meillä oli niin arpamyyntiä, makkaroita ja lettuja, joten sivutoimintaa oli myös näyttelykehien lisäksi. Päivä oli mukavan rento ja leppoisa, koska sitä tekemässä olivat mukavat tyypit. Tästä oli kiva kerätä kokemusta, koska olisimme Peten kanssa kesäkuun alussa menossa mätsäreihin tuomareiksi.

Mother's Day match show 11.5. - Northern Finland Shelties Association organized the traditional match show on Mother's Day. This year it was held in the yard of Muskettikoira at Maikkula. Although the day was a bit chilly, a lot of people came there and we were able to arrange a nice unofficial exhibition. We had a great group doing it there, so it was really fun to do everything. It was nice to get this experience, because Pete and I are going to be judges in a match show in the beginning of June.

Agilityä

Teimme nyt keväällä raskaita päätöksiä perheessämme. Petri päätti aloittaa agilityn ja mietimme koiraa, jonka kanssa Petri sitä harrastaisi. Aluksi ajattelin antaa Petrille Lexien, mutta Viivin reaktion nähtyäni teimme kuitenkin niin, että Lexie olisi minulla ja Viivi menisi Petrille. Kävimme nimittäin talvella treenaamassa kerran, ja Viivi oli niin Petrin perään radalla, että päätin luovuttaa. Lexiellä ja minulla on haasteita voitettavana, joten me jatkaisimme treenaamista yhdessä, kun taas edistynyt ja kisavalmis Viivi antaisi paljon Petrille helpotusta, kun mies harjoittelee tekniikoita ohjaamisessa.

We made some difficult decisions in the spring. Petri decided to begin agility and we thought about which dog should he take. At first, I thought of giving Lexie to Petri, but after seeing Viivi's reaction when she saw what he did with Lexie, I decided to give Viivi to Petri and I will train with Lexie. We went training once in the winter and Viivi was so after Petri on the track, so I decided to give her up. Lexie and I have challenges to overcome, so we should continue our training, while Viivi (advanced and ready to race) would give a lot of help to Petri, when he is practicing the techniques in controlling a dog on a track.

Haimme kesätreenipaikat OKK:lta koirillemme ja saimmekin ne samasta ryhmästä. JEE! Petri treenaa siis Viivin kanssa ja minä Lexien kanssa. Treenipäivämme on keskiviikkoiltaisin. Olemme myös suunnittelemassa muutamaa omatoimitreenikertaa viikkoon lisää, että saamme tuon Petrin oppimaan tekniikan ja ohjaamaan Viiviä paremmin. Minä pääsen samalla harjoittelemaan agilityohjaajan pestiä, kun koulutan Petriä. HIH! Tavoitteeksi otamme, että pääsisimme molemmat kisaamaan kesän loppuun mennessä eli viimeistään elokuussa.

We both applied for a summer training place's from OKK and we got them from the same group. JEE! Petri, therefore, is training with Viivi and I with Lexie. Our training is on Wednesday evenings. We are also planning to go and train on our own, so that we can train Petri to guide Viivi better. I get a chance to be a agility instructor for Petri. HIH! We are going to train so, that we could both be competing in the end of summer at the latest or by the end of August.

Petri kävikin Viivin kanssa harjoittelemassa kisaamista muutaman radan epävirallisissa agilitykilpailuissa Oulunsalossa 13.5. Kävimme myös Lexien kanssa tekemässä supermölliradan, missä oli vain hyppyjä ja putkia. Opin taas sen, että Viivihän irtosi todella hyvin, mutta Lexie kaipaa taas tarkempaa ohjausta. Ohjausvirheitä siis tuli sillä radalla. Se ei kuitenkaan haitannut, koska kävimme Lexien kanssa kisaamassa saman tapahtuman mätsäreissä ja olimme punaisten neljäs omassa luokassamme. Saimme hieman leluja ja herkkuja lahjaksi - molemmat. Agilitypuolella Petri ja Viivi onnistuivat kisoissaan todella hienosti: supermölliradalla pari oli 2. ja aloittelijoiden radalla 3. Tässä pitääkin vielä mainostaa, että koirat, jotka olivat heidän edellä molemmilla radoilla, kilpailevat oikeasti 3. luokassa, joten aika hyvin meidän parivaljakolta. Petri olikin kisailujen jälkeen todella innoissaan ja haluaa lisää kilpailla. Tähän annamme todellakin mahdollisuuden. Katsotaan, kisaavatko he jo kesän lopulla 2. luokassa tai jopa 3. luokassa. Olisihan se mahtavaa!

Petri wanted to try agility with Viivi, so they went to an unofficial agility competition at Oulunsalo on 13th of May. I wanted to try it too, so I did super easy track with Lexie, which had just jumps and pipes. I learned once again that Viivi is race-ready and Lexie needs a lot more guidance. I did some errors on the track. It didn't matter, because our main target was to train showing with Lexie in the same event. There was a match show and we got the red and we were fourth in our class. We got some toys and snacks - both. On agility track Petri and Viivi did really well: On super easy track they were 2nd and on a beginner's course they were 3rd. I shouldn't advertise, but the other dogs who were ahead of Petri and Viivi are competing for real in 3rd class, so Petri and Viivi did pretty well. After the race Petri was really excited about it and wants to compete more and more. To it, we will give him a real possibility. Let's see, will they compete near the end of summer in 2nd class or even in 3rd class. It would be soooooo great!

Näyttelyitä - Shows

Aloitimme tälle vuodelle näyttelykiertueemme Oulun KV:sta. Tuomarina näyttelyissä oli Monica Blaha Itävallasta. Näyttelyyn oli ilmoittautunut 77 shelttiä, joten iso kasa koiria oli paikalla. Ilma oli aivan upea ja aurinkoinen. Lexie oli myös todella hyvässä turkissa ja tuulella, joten olin oikeastaan innoissani näyttelystä. Valitettavasti emme saaneet sitä, mitä tulimme hakemaan eli ERInomaista, vaan ainoastaan Erittäin Hyvän. Siitä on kuitenkin hyvä lähteä liikkeelle mammaloman jälkeen. Arvostelun voi lukea näyttelytuloksista Lexien sivulta.

We started this year exhibition's from Oulu International dog show on 18th of May. The judge was Monica Blaha from Austria. There were 77 shelties, so there were a big pile of dogs on the spot again. The weather was absolutely gorgeous and sunny. Lexie had also a very good coat and mood, so I was really excited about the show. Unfortunately, we did not get what we came for (excellent), just only very good. It is, however, a good place to begin after the maternity leave. You can read the show review from Lexie's page.

Olimme myös järkkäilemässä näyttelyä perjantaina ja lauantaina, koska Äimärautio oli ko. viikonlopun koiratapahtuman mekka. Perjantaina olimme OKK:n porukoiden kanssa tekemässä OKK:n ryhmänäyttelyä, ja lauantaina olimme mukana parkkipirkkoina opastamassa autoilijoita parkkipaikalla. Koska ilma oli mitä loistavin, porukka mitä hauskin, oli mukava työskennellä ne päivät ja hankkia niitä arvokkaita talkoopisteitä ensi talvea varten, koska ensi talvena OKK:lla olisi se himoittu halli viimeinkin - ei enää kupolia, vaan oikea halli. Lisäksi Petri haluaa nyt tehdä kaikkensa, että hän saa mahdollisimman paljon pisteitä tienattua, että treenaamaan pääsee kunnolla + ilmaiset lähdöt ovat kohteena myös. Ihana nähdä Petri niin innostuneena!

We were also putting up the show arena on Friday and on Saturday, because Äimärautio at Oulu was the dog event mecca on that weekend. On Friday, we were there as a stuff from OKK with others to build up OKK's group show for Saturday, and on Saturday we attended as parking assistants to guide all those visitors to the right parking lots. Because the air was sunny and warm and people with us were fun, it was nice to work on those days and get those valuable point for next winter, because next winter OKK would have that covered training hall for real - no longer the ugly dome, but a real hall. In addition, Petri now wants to do everything that he wants to get as many points he can have so he can train with Viivi + get those free starts to races. Lovely to see Petri so excited!

Helppoa elämä / Pleasant Ways to Enjoy Your Time

Viivi posettaa

Hiljaiseloa on elämämme ollut viime aikoina. Toisaalta on tapahtunut paljon, toisaalta taas ei. Elämä on vain vienyt mukanaan, ja olo on ollut kuin kaarnaveneellä purossa: puroa pitkin soljuu nätisti alas, ja joskus sitä tarttuu reunaan kiinni. Näin on pentujenkin kanssa eli Alfa-pentue täytti 2.4. 5 kk. Täytyy sanoa, että kasvamassa on (ainakin omasta mielestäni) kaunis nelikko.

The quiet life has been our lifestyle lately. On the other hand there has happened a lot, on the other hand there hasn't been a thing. Life has taken us with her, and we have felt like the bark boat to the stream: along the stream you glide nicely down, and sometimes you get stuck on the banks. Our Alpha- litter turned 5 months in the beginning of the April. I have to say that they are growing up to be a beautiful quartet.

Koirien yhteiselo

Kotiahan tosiaan jäivät Arwen ja Gala. Velho muutti Raumalle ja Himppu jäi asumaan Ouluun. Arwenin ja Galan kanssa olemmekin miettineet, että lähtisimme harjoittelemaan näyttelyitä tässä keväällä ja kesällä. Ainakin mätsäreissä olisi kiva käydä kokeilemassa. Viivi ja Lexie ovat tosiaan olleet hieman alamaissa, kun perheeseemme tulivat nämä kaksi uutta vekaraa. Viivi varsinkin on välillä ollut varsin äkäinen. Lexie taas leikkii noiden kanssa jo mielellään. Lelua vedetään ja perässä juostaan haukkuen. Viivikin intoutuu samaan hommaan metsälenkeillä. Yhteiselo alkaa tosiaan soljua hiljalleen. Edelleen itse taluttajalla on ollut omat haasteensa, kun olen yrittänyt taluttaa neljää menijää samanaikaisesti. Täytyy sanoa, että onnistumisprosentti on 75 % maissa...

At home we left Arwen and Gala. Velho moved to Rauma and Himppu stayed at Oulu. With Arwen and Gala we have thought about to go and train at the exhibits this spring and summer. At least in the match shows it would be nice to try out showing. Viivi and Lexie have indeed been somewhat down, because we have now these two new puppies. Viivi in particular has had a hard time and has been a bit cranky. Lexie is now playing with those two happily. Toys has been pulled and they have run around barking. Outside Viivi starts to play too. Our pack is slowly forming. Furthermore, I have had my own challenge when I try to lead these four at the same time. I must say that the success rate is 75% of the times...

Posiolla

Gala ja Arwen temuaa

Kävimme viikko sitten Posiolla rentoutumassa koko porukan kanssa. Koirat saivat nauttia puhtaasta ilmasta ja me rentoutua. Menomatkalla oli hieman taas ongelmia tuon matkapahoinvoinnin kanssa. Molemmat, niin Gala kuin Arwenkin, eivät ole tottuneet autoiluun. Merkkinä siitä on kauhea kuolaaminen ja oksentelu, jos mahassa on jotain, jonka voi oksentaa ulos.

Week ago we went to Posio to relax with the whole gang. The dogs were able to enjoy the fresh air and we relax. There was a bit of problems with that motion sickness on the way there and back. Both, Gala and Arwen, are not accustomed to cars. They start to drool a lot and they vomit if in their stomach has something that can come out.

Pysähdyimme Kuusamossa ostoksilla, ja minä jäin sitten koirien kanssa autolle ajatuksena pissattaa toiset. Kun avasin takalunkan, vastaani tuli näky, jota en vähään aikaan ole nähnyt. Toinen häkki (arvatkaa kumpi) oli laatoitettu uudelleen eli meidän pienet pennut seisoivat kirjaimellisesti 0,5 cm syvässä oksennuslammikossa. Siinä toiset hytisivät ja katsoivat minua isoilla silmillään kuola valuen vuolaana suusta. Voitte kuvitella tunteeni siinä... Painoin takalunkan napista, ja lunkka meni kiinni takaisin. Keräsin itseni ja soitin Petrille, että tuo hieman siivousvälineitä kaupasta tullessaan. Aukaisin lunkan uudelleen, otin isommat koirat ulos ja pissatin ne. Tämän jälkeen nostin isot takaisin häkkiinsä, ja avasin pentujen puolen. Onneksi ulkona oli lunta ja sain puhdistettua koirat siihen sopivasti samoin kuin alustatkin. Meitä kävi siinä ihailemassa useampi ihminen, ja myös poliisipojatkin pysähtyivät kohdalle katsomaan, mitä oikein puuhailin. Pian häkki oli puhdas ja Petri viimeisteli häkin kunnon, kun pissatin Arwenin ja Galan. Onneksi Savetit ja muut ovat helppoja puhdistusvälineitä, kun ajatellaan koirien turkkeja ja omia käsiä. 

We stopped at Kuusamo to shopping, and I was left with the dogs. I had an idea to take them to pee. When I opened the backdoor, I met some awful vision, which I have not seen in a while. The second cage (guess which one) was re-tiled, in other words our little puppies were standing literally in a 0.5 cm deep vomit. They trembled and looked at me with their big eyes, drool dripping from their mouth. You can imagine my feelings in there ... I pressed the slowly the button in the back door, and it closed. I had to calm myself and then I rang to Petri that he has to bring some cleaning equipments from the store. I opened the back door again, I took the big dogs out, and took them to pee. Then I lifted the big ones back in their cage, and opened the side where the puppies were. Fortunately there was still snow outside so I cleaned the dogs easily, as well as the mats in the cage. I was a tourist attraction for a while, and even the police boys stopped by to take a look at what I was doing. Soon the cage was clean, and Petri finished the cage in good condition when I took the puppies to pee. Fortunately, Savetts are easy cleaning tools when you think of a dog fur, and your own hands.

Joskus pitää ottaa jäähylle

Vaikka menomatkalla oli draamaan vaikka kuukauden tarpeisiin, meni viikonloppu muuten ihan mukavasti. Kävimme kävelemässä Kitkajärven jäällä, saunoimme, pelasimme lautapelejä ja nautimme olostamme, hyvästä ruoasta ja seurasta. Koirat saivat kovasti raikasta ilmaa ja me ihmiset saimme huokaista rankan kevään jälkeen.

Although the way there was dramatic we had a nice weekend. We went walking to Kitkajärvi on the ice, went to sauna, played board games and enjoyed our stay with good food and company. The dogs received a lot of fresh air and we took the time to calm down after a hard spring.

Agility

Kävimme Viivin kanssa kokeilemassa agilitykisaamista kuukausi sitten KAS:n kisoissa Haukiputaalla. Otin suuruudenhulluudessani kolme lähtöä - yhden hyppyradan ja kaksi normaalia. Hyppyradalta vedimme nollan ja olimme kolmanneksi nopein eli pääsimme palkinnoillekin. Kahdelta normiradalta saimme hylsyn sitten minun huonon kunnon takia. Siinä on sellainen asia, mitä pitää kehittää eli kuntoni. Koira toimi täydellisesti.

A month ago I took myself and Viivi agility competition in KAS's competition at Haukipudas. I thought that I can manage and took three runs - one jumping course and two normal. From the jumping course we drew a zero and we were thirds and we got a prize. Two normal tracks didn't go that well. We got disqualified because of my bad health. It is the kind of thing that you need to develop - my health. Viivi worked perfectly.

Kokemuksia, joista ei tietoa jaeta / What No One Tells You About Swimming Dog

Niin se aika juoksee ja elämä etenee mukavaa tahtia. Pentulassa kaikki hyvin ja on ollutkin tämän vuoden puolella. Pennut ovat kotiutuneet meidän arkeemme loistavasti ja kohta pääsemme keskittymään elämään vain omiemme kanssa. Velho muuttaa uuteen kotiinsa seuraavana viikonloppuna. Uusi koti on Raumalla. Toivottavasti paikallinen shelttiväestö ottaa ihanan poikamme vastaan avoimin sylin.

So the time flies, and life moves on at a nice pace. At our home all are very well and that has been the case on this year. Puppies have taken our home to their own and soon we will be able to focus on the life of our own two girls and adults. Velho moves to his new home on next weekend. A new home is at Rauma. I hope the local sheltie population takes our lovely little man among them with open arms.

Viivi ja Lexie

Isompien koirien kanssa harrastaminen on jäänyt hieman vähälle. Se on niin sanotusti ollut odotettavissakin, mutta olen yrittänyt neitejämme lohduttaa, että tämän vaiheen jälkeen saatte huomiota enemmän. Lexie on oireillut asiasta jo omalla tavallaan eli on pyrkinyt syliin aina, kun se vain on ollut mahdollista. Viivi taas murisee pennuille koko ajan ja komentaa. Ärsyttävintä Viivistä on se, että pennut ovat oppineet hyppimään sohvalle ja nojatuoleihin. Viivillä ei siis enää ole turvasatamaa, missä olla niitä karussa.

I haven't done a lot with our older dogs lately. It was to be expected, but I have tried to comfort them that after this all you will get more attention. Lexie shows this in her own way - she comes in to my arms each time when it is possible. Viivi just growls at puppies all the time and commands them. Viivi is annoyed, because puppies have learned to jump on the sofa and armchairs. Now Viivi has no longer a safe haven where she can go and puppies can't.

Olemme viime viikkojen aikana palanneet aikuisten koiriemme kanssa takaisin agilityharjoittelun pariin. Viivi oli ihan innoissaan, kun huomasi, minne menimme. Neiti ohjautui upeasti esteille, mutta itse ohjaaja oli ajoittain hämillään, miten hienosti neiti eteni. Toisaalta ohjaaja ennen kisataukoa oli innoissaan, että sai olla koiransa edelläkin, mutta nyt kunto oli kärsinyt sen verran, että en jaksanut juosta koirani perässä ja ainoa, mitä aina näin, oli Viivin takapää katoamassa horisonttiin. Kuntokuuri on pakko aloittaa, jos aion kisata yhtään. Lexien kanssa taas harjoittelu ontuu pahasti. Neiti ei tykkään hallista ollenkaan, jonka takia kärsimmekin. Kahdella viime kerralla harjoittelu on mennyt räkyttämiseksi. Lisäksi samat ongelmat kontaktiesteiden kanssa jatkuvat. A-estettä emme mene ollenkaan, puomi jotenkin ja keinu ei nappaa yhtään. Tämä tarkoittaakin sitä, että harjoittelemme vain tiettyjä esteitä ja irtautumista nyt. Seuraavat kirjat ovat minulla kotosalla nyt luettavana, josta kaivan toivottavasti vaadittavat opit treenaamiseen.

• Shaping Success: The Education of an Unlikely Champion
• Developing Handling Skills

We have returned back to agility training with our older dogs. Viivi was really excited when she found out where we went. Our girl channeled to obstacles beutifully, but I was at times very confused about just how great Viivi proceeded. On the other hand before the break I was thrilled that I got to be ahead of her on the track, but now the conditions have changed and I am too slow and I run after my dog. Sometimes all that I see is Viivi disappearing in the horizon. I have to start my fitness again, if I'm going to race at all. With Lexie the training is limping badly. She doesn't like the hall at all, which is why we suffer a lot. Past two times our training has gone to barking. In addition, the same old problems persist at the contact obstacles. A barrier we do not go at all, barrier is ok, and on the swing we don't step on at all. This actually means that we have to practice a certain obstacles and not the track. I bought a few books to read and hopefully I will learn a few tricks to handle this situation. 

Koska neidit tarvitsevat nyt hiljaisen kauden jälkeen hieman palautumisapua, käytimme kotonamme hierojaa avaamassa neitiemme paikat. Hierojana toimi Teemu Yrttiaho, joka todellakin teki hyvää jälkeä neideillemme. Kiitos Seija ja muut suosituksesta! Oli mukava saada paikalle hieroja, joka tunsi sheltin hyvin. Ensi kerta olisi sitten kesän kynnyksellä.

Because we have returned back to training, our girls need a bit of help from a massager. Masseuse work is done by Teemu Yrttiaho, who really did a fine job with our girls. Thanks to Seija and others who recommended him! It was nice to get a massage therapist, who know sheltie well. Next time will be before the summer.

Hieronnan jälkeen veimme neitimme vielä pieneen vesikuntoutukseen eli uimaan koirauimalaan. Kumpikaan neideistämme ei oikein välittänyt hommasta: Viivi yritti kokeilla sukeltamista enemmin kuin uimista ja Lexie ei tykännyt märästä, mutta polskutteli kyllä ihan mukavasti. Ehkäpä uusi kerta kertoo sitten enemmän näistä taidoista.

After the massage they got, we took our girls to a swim in the dog spa. Neither of our girls cared of the action: Viivi tried scuba diving rather than swimming and Lexie did not like the wet thing, but yes, she swam quite nicely. Maybe the next time she develops more these skills.

Pentuset - Our puppies

Tosiaan kaikille sivuilla vieraileville täytyy sanoa, että Arwen  ei ole enää kaupan. Anteeksi, että blogiteksti on ollut täällä kauan ja pentuilmoitus samoin pentue-sivuilla. Nyt on kuitenkin niin, että neideistä on tullut omiamme kokonaan. Arwen kaivautui niin tiukasti Petrin sydämeen, että sieltä en ole sitä sitten hennonut kaivella ulos. Petellä alkaa niin Arwenin kuin Galankin kanssa yhteinen elämä agilityn ja muun harrastamisen parissa. Tulee olemaan ihana seurata sitä yhteistyötä.

Indeed, for all the visitors who have visited on this website, I have to say that Arwen is no longer for sale. Sorry, that blog post has been here for a long time and same notice at the litter page. It is, however, so that they are all ours now. Arwen dug herself so in to Petri's heart, and from there I did not have the heart to pull her back. Pete begins to train agility and other things with Arwen and Gala. That will be wonderful to follow.

Olemme ravanneet kovasti pentukerhossa Oulun Animagissa. Hieman omat pentumme ovat enemmän ihmisläheisempiä kuin muiden rotujen kanssa painijoita. Onneksi niistäkin löytyy sellainen seikkailumieli, että jos leikkikaveri löytyy, mikä ettei. Rohkein porukasta on edelleen noissa kerhoissa Himppu - pieni teräsnaisemme. Tässä hieman kuvasatoa.


We are been on a puppy club at Oulu Animagi. Our puppies are more people-oriented than wrestlers with other dogs. Fortunately they start to play, when there is a chance to do so. The most daring of the gang is still our Himppu - our small Wonder Woman. Here's a few pictures of the pack.