Lappia ja kaamosta

Joulu meni mukavasti meidän porukalla: vietimme aaton ihan kolmelleen ja sitten joulupäivänä lähdimme kohti Karigasniemeä Utsjoelle Lappiin.

Viivillä olikin kestämistä siinä, että ajelimme koko päivän autolla. Onneksi emme syöttäneet tyttöä aamulla, sillä laatta olisi lentänyt useampaan otteeseen neidillä muuten. Koko matkan aikana vesi ei meinannut maistua, joten loppujen lopuksi juotimme sille Saariselällä lihalientä, joka sitten kelpasi.

Minä sairastuin flunssaan aatonaattona, joten matka ei ollut raponen minullekaan. Koko matkan aikana olin n. 1 tunnin hereillä - ajoon meni se 10-11 tuntia. Onneksi sairaus antoi hetkisen periksi sillä ajolla, joten oli helpompaa sitten viettää aikaa täällä perillä.

Lappi on ihan hieno paikka näin kaamoksen aikaan. Aurinkoa et todellakaan näe, mutta kajo on kaunis: horisontin takana näyttää olevan jotain, mutta se ei koskaan tule näkyviin.

Ensimmäinen kuva on Karigasniemen sisäänkäynniltä eli tieltä, jota pitkin saavutaan paikkaan. Valojen takana näkyvä maailma on Norjaa.

Toisessa kuvassa on päivältä klo 12 otettu kuva Norjan puolella ajoreissultamme Utsjoelle eli päänlaelle. Piti käyttää jo pitkiä tuossa vaiheessa.

Seuraavaksi muutama kuva Kautokeinosta:

Vielä tunnelmaa nuotiolta.

7 kk täynnä!

Eilen tuli tytöllemme seitsemän kuukautta tallailua tällä planeetalla.

Syntymäpäivän tienoo on ollut keleiltää ilkeä. Viivikään ei ole niistä tykännyt kovin hirveästi. Takapihalla neiti käy pikaisesti pisulla. Joskus Viivi jää haukkumaan pakkaselle - ympäristössä ei ole liikkeen liikettä, mutta talojen nurkat naksuvat, joten se tuntuu olevan ihmeellistä.

Lenkilläkin olemme käyneet todella pikaisesti. Viivi ei pidä siitä, että anturoiden väleihin menee lunta, koska lumi jäätyy jääpaukuiksi, jolloin neiti ei voi sitten kävelläkään, vaan tulee kolmella jalalla hyppien luokse, että pelasta.

Muuten meillä on mennyt mukavasti. Joulua odottelemme innolla, koska silloin pääsemme käymään pienellä reissulla. Se tosin vaatii Viiviltä taas mahan kestävyyttä, mutta kyllä se siitä.

Viivistä muutama 6 kk ja jotain kuva

Petri otti muutaman valokuvan Viivistä eilen. Yritimme myös jouluvalokuvien ottamista, mutta illalla, kun ei tähän aikaan enää ole hirveästi auringonvaloa, oli hieman hankalaa saada hyviä kuvia.

Tässä kuitenkin muutama nätti profiilikuva eli "mugshot":

Shelttilenkkien pikkujoulut 29.11.2009

Shelttilenkkien pikkujoulut olivat ja menivät - mukavaa oli.

Sunnuntaina 29.11. järjesti Pohjois-Suomen Shelttikerho Honkapirtillä pikkujoulut kaikille shelttilenkkeilijöille. Paikalle saapuikin sankasti väkeä - me myös. Paikalla oli vissiin 30 koiraa ja 20 omistajaa. Koiria oli pienistä 9 viikkoisista pennuista aina vanhuksiin asti. Lattiaa pitkin vaelteli siis sekalainen joukko shelttejä: trikkejä, merlejä ja soopeleita.

Kuten odottaa voi, mekin osallistuimme ko. tapahtumaan. Viivi oli ihan täpinöissään taas, kun se huomasi oikean asian laidan. "Täällähän on niitä kavereita!" Päivä menikin sitten mukavasti siinä. Rieha alkoi klo 12 ja loppui neljän maissa. Ehdimme käydä lenkkeilemässä Pateniemen saha-alueella ja sitten syöpötellä ja rupatella itse Honkapirtillä.

Viivi oli nättinä. Tein viikolla Viiville joulukaulurin: punainen pellekauluri, jossa jokaisessa sakarassa oli kilistin. Aluksi meinasi kilistimet häiritä, mutta sitten, kun jokaisella muullakin koiralla oli ko. kauluri kaulassa, neiti ei ollut asiasta moksiskaan. Ei se haitannut ainakaan menoa.

Tietysti tällaiset pienet kokoontumiset tarkoittavat sitä, että paikalle pitää viedä jotain syötävää. Tein sitten täytekakun jouluisilla täytteillä tarjoiltavaksi: väliin tuli rommirusinarahkaa ja luumutäytettä. Päällisen koristelin Finlandia-marmeladikuulilla. Joten semmoista. Tuntui maistuvan kaikille oikein hyvin. Omasta mielestäni se olisi saanut olla kosteampaa...

Lenkin teimme tosiaan Pateniemen saha-alueelle. Siellä koirat saivat juosta vapaana toistensa kanssa - Viivi tietysti etunenässä. Onneksi lauma ns. haarautui laajalle alueelle, joten neiti ei päässyt pahemmin harrastamaan johtajaa. Leikki tuntui olevan pääasia koirilla ja Viivi ei jäänyt siinä kakkoseksi. Varsinkin siskonsa Nellin kanssa Viivillä oli välillä koviakin leikkejä. Nelli-parka sai kyytiä Viiviltä.

Paikalla oli paljon tuttuja kasvoja shelttilenkeiltä. Kumpa pääni olisi niin hyvä, että muistaisin heidän kaikkien nimensä. Se menee aina sillä vanhalla logiikalla, että se oli se Nellin omistaja eli koiran nimen muistan kyllä, mutta omistajaa en. Onneksi nykymaailmassa on tuo netti fiksu keksintö, josta nimiä voi opetella urakalla näin halutessaan. Riehassa pääsi tutustumaan myös Viivin isän omistajiin paremmin.

----

Olemme yrittäneet totuttaa Viiviämme matkusteluun takapenkillä. Kaikki meni hyvin sunnuntaihin asti, kunnes... tadaa! neiti oksensi taas. Syynä oli tietysti se, että oli pimeää ja Viivi ei nähnyt missä mennään ja miten. Toisaalta liian aikaisin lähdimme ajelemaan mutkaisia teitä. Nyt taas menee oma aikansa, että tyttö tottuu takapenkillä olemiseen. Huokaus! Joulun aikaan on tulossa paljon ajelua, joten sitä ennen se pitäisi saada taas tottumaan valjaisiin ja autossa matkustamiseen ei-sylissä.

----

Joulukorttien aiheeksi valitsimme tyttösemme. Otamme joulukortteihin kuvan Viivistä hyvin jouluisissa kamppeissa. Katsotaan, mitä niistä tulee.