Kuvien käyttäminen ilman lupaa on tekijänoikeusrikos. Tämän blogin kuvia ei saa käyttää virtuaalikenneleissä eikä muissakaan samantyyppisissä asiayhteyksissä.
Kennel Elentarionissa on muutama kuukausi vain oltu ja tehty töitä. Kevät on kiireisintä aikaa niin opiskelijalle kuin opettajallekin, ja se on näkynyt. Keikkatyö Kemissä ja päätyö Oulussa eivät ole helpottaneet arkea. Petrikin on tehnyt niin opintojaan kuin sitten Valmennuskeskuksen opetuksiaan. Onneksi kesä tuli viimein!
Our kennel has live a very quiet life these past few months. All what we have done has been our daily work. Spring is the busiest time as a student and as a teacher, and we really have felt it. Working in two places - in Kemi and in Oulu - has not eased up our daily life. Petri has had his studies and teaching job too. Fortunately, the summer is here - now - enjoy!
Viivi 6 vuotta - Our little Geisha turned 6 years old
Viivi täytti 16.5. 6 vuotta. Nyt esikoisshelttineitimme alkaisi olemaan aikuisen naisen iässä. Turhat pentumaisuudet on karistettu pois (ainakin luulemme niin), ja harrastuksissa keskittymiskykyä voisi olla enemmän. Aika kuluu nopeasti. / Our Geisha - Viivi - turned 6 years old on 16th of May. Now our first sheltie starts to be a full grown sheltie woman. There is no puppy like behavior anymore (or we think so), and when doing things, the concentration is high. Time really flyes...
Agility
Kesäkauden treenit on aloitettu ja pääsimme viimein viime viikolla ensimmäisen kerran kokeilemaan treenaamista. Taukoa pidimme ihan tarkoituksella, että josko kaikki typerä käyttäytyminen unohtuisi. Lisäksi Gala aloitti nyt viimein oikean aksaamisen eli ohjatun treenaamisen. Ensimmäinen kertamme ei ollut helppo, koska samassa ryhmässä on myös Himppu. Alussa tytöt laukkasivat toistensa luokse aina, kun siihen avautui mahdollisuus. Ei ohjaajaa kannata kuunnella.
Summer training season has started and we were able to start them too finally last week for the first time. We took a little break deliberately that if all the silly behavior of ours could be forgotten. In addition, Gala is now finally starting her road to stardom in agility. Our first time was not easy, because in the same training group we also have our "little" sister Himppu. In the beginning the girls raced over to each other whenever there opened up an opportunity to do so. They didn't listen at all. "Thou shall not listen thou master".
Gala oli kuitenkin aika nopea tyttö oppimaan ja saimmekin tehtyä putki- ja hyppytreeniä hieman. Kovasti pitää tehdä töitä, että saamme neidin edes lähellekään Himpun tasoa. Himppu oli treeneissä kyllä ihan primustavaraa. Oli ihana katsoa neidin menoa kentällä. Vauhtia piisaa, vaikka pieni neitokainen onkin. Samalla mieleeni hiipivät ajatukset Velhosta, ja siitä, kuinka Velhon agilityura etenee. Silmä tai ei, jos koira nauttii hommastaan, sen pitäisi sitä tehdä. Toivottavasti Pialla on ollut aikaa harrastaa. Pia lähettikin muutaman kuvan Velhostamme. Iso poika siitä on kasvanut, vaikkakin pystykorva.
However, the Gala was pretty fast learner and we got the girl in pipe and do couple of jumps after a little workout. There is lot of hard work ahead, so that we can be anywhere near the level of the little lady Himppu. Himppu is so good at it - so good. It was amazing to look at that little girl to do the track. Lots of speed in those little legs. At the same time my mind started to think about Velho, and how Velho's agility is proceeding. Two eyes or one, if your dog enjoys it, then you should do it. Hopefully, Pia has had time to practice agility with Velho. Pia sent some pictures of Velho. Big boy already, although pointy ears...
Lexien kanssa menimme myös treenaamaan samana päivänä. Teemu kävi edellisellä viikolla hieromassa neitiä, ja olimmekin sitten treenivalmiita tämän viikon koitoksiin. Olin yllättynyt, kuinka kivasti meillä meni yksiin. Kun ohjaaja muistaa pitää selkänsä suorana, Lexie ohjautuu nätisti esteille. Puomi ja A menivät todella hienosti, kun askellus menee oikeisiin kohtiin. Lopussa myös keinullekin mentiin omaehtoisesti, eikä enää pelätty. Autoin tosin alaslaskussa kädelläni niin, että tömähdys oli pehmeä, ei kova. Meillä menee yksiin mukavasti. Vauhtiakin tuli lisää, kun nostin tosiaan itseni pystyyn.
With Lexie we had our own training group on the same day. Teemu had massaged our lady in shape the week before, so we were ready to do our workout. I was surprised how nicely we did all. When I remember to keep my backs straight, Lexie goes nicely to the obstacles. Bridge and the A went really well, as long as the contact surfaces are touched correctly. At the end of session the swing was done on her own, and no longer with fear. I helped a bit though when the swing went down, so that the thump was soft, not hard. We have paired up nicely. We have bit more speed, when I lift myself up.
Näyttelyt - Dog Show's
Ilmoitin viimein kesälle tyttösemme ensimmäisiin näyttelyihin. Tyttösillä tarkoitan Monaa ja Lexietä. Lähdemme nyt takaisin näyttelymaailmaan pienen tauon jälkeen. Katsotaan, mitä tulokset tuovat tullessaan. Lexie olisi kiva saada ainakin kahden sertin tytöksi. Monalle taas olisi mukava saada näyttelymaailma auki. Ensimmäinen näyttelymme on siis Muhos kesäkuun alussa. Pidetään peukkuja. Koitamme saada isomman neidin kiinteytymään lihaksistoltaan, joten se tarkoittaa kovaa treeniä vielä kuukauden ajan. Toivottavasti ponnistelumme tuottavat tulosta.
I announced our girls - Lexie and Mona - in the first dog show's for this summer. We're going to back there after a little break. Let's see what the results will bring on our way. It would be nice to hunt down the second certificate for Lexie. To Mona it would be nice to show the dog show world. Our first show is at the beginning of June at Muhos. All of you - keep your fingers crossed. We try to train and enhance Lexies muscles, so it means hard training sessions for her. Hopefully, our efforts are giving results in the summer.
Monan kanssa kävimme harjoittelemassa näyttelyä Kaakkurin mätsärissä Vappuna. Olimme aiemmin harjoitelleet pöydällä olemista, mutta emme sitten sitä juoksentelua niinkään. Siellä pääsimme oikeassa paikassa harjoittelemaan liikkumista kehässä. Monan kanssa hilputtelimme sitten pienten sinisten ykköseksi ja lopulta BIS-kehässä olimme 8. Ihan mukavaa, koska tämä oli ensimmäinen show'mme. Oli ihana saada kisan jälkeen muutamalta tuomarilta kehuja kypsästä pennusta, rohkeasta pennusta ja hyvin rauhallisesta pennusta. Päänuppi on siis kohdallaan neitokaisella, mikä on taas yksi ihana sulka jalostustulevaisuutta ajatellen. (Mukavaa merlepoikaa tai trikkipoikaa siis metsästämään...)
We went to practice show behavior with Mona to Kaakkuri match show on Vappu. We had previously been practicing being on the table, but not the running around so much. There we were in the right place to practice the movement in the ring. With Mona we showed ourselves to number one in small blue ring and finally in Best In Show ring we were 8th. It was really nice, because this was the first time in a show for us. After the show It was wonderful to get praises from some of the judges: what a mature puppy, what a brave girl and what a peaceful puppy. Her head is in a right place, which is another lovely feather to our hat of breeding plans. (We are hunting a nice merle boy or tricolor boy...)
Muuta elämää - The other side
Pohjois-Suomen Shelttien puheenjohtajana toimiminen on alkanut hiljalleen luonnistua. Hallituksemme on ihanan ahkeria tyyppejä täynnä, joten uskon, että syksyllä meillä saadaan monta sulkaa hattuumme tapahtumien myötä. Lisäksi nuorkauppakamaritoiminnassa olemme myös hieman kehittyneet ja huomanneet, mitä haluamme saavuttaa. Petri mm. lähti tavoittelemaan henkilökohtaista kunniaa ja saavutti sen - Sanan Säilä 2015 -voitto ei ole pieni juttu. Edessä kesäkuussa reissu Istanbuliin ja EM-voitto on melkein taskussa. Petrin valmistautumista voit seurata Petri Eklundin tie JCI:n puhekilpailussa -blogissa.
Working as a chairman in Northern Finland Sheltie Club has begun to slowly work out. Our board is full of wonderfully hard-working people, so I think that in the fall we have obtained many feathers in our cap with all those events we are going to have. In addition, working in the Junior Chamber activities, has also given a bit of things and we have found out what we want to achieve. Petri wanted to pursue personal glory and reached it - He is the winner of national speech competition Sanan Säilä 2015. The win was not an easy job, but my man nailed it! In the beginning of June he has a trip to Istanbul to compete in European Championship - I can smell the victory already. You can follow Petri by reading his blog about it. It is in Finnish, but hopefully he will translate it in English too.
Kävimme koko poppoolla taas perinteeksi jo muodostuneella Posion reissulla huhtikuussa. Oli ihana lähteä viettämään muutama päivä hiljaisuudessa. Kiitos taas Eerolle, että hän jaksaa meidän kanssa lähteä sinne. Reissu toi taas mielenrauhaa ja ajatukset saivat levätä. Koirat saivat juosta rauhassa maailmassa, missä ei ollut rajoja. Lisäksi järvi oli jäässä, joten jäällä oli ihana laukata sydämensä kyllyydestä. Varsinkin Mona ja Gala nauttivat ravaamisesta. Oli ihana seurata tyttöjen menoa.
We had our traditional weekend at Posio in April. It was wonderful to go to spend a few days in silence. Thank you again to Eero that he wants to take us with him there always. The trip brought back the peace in our minds and all the stress was taken away. The dogs were allowed to run free in a world where there was no boundaries. In addition, the lake was covered with ice, so ice was wonderful place to gallop with their heart's content. Especially Mona and Gala enjoyed running a round and chase each other. It was wonderful to follow the girls.
Kirjoitin muutama vuosi sitten seuraavat sanat: "Ihminen kokee harvoin irtautumisen tunteita nyky-yhteiskunnassa. Jotenkin kiire ja arjen vauhti tempaisevat mukaansa oravanpyörään, jota voi jarruttaa vain työntämällä jalkansa tai kätensä pyörästä ulos ja toivoa, että mitään ei mene rikki siinä jarrutuksessa. Ympäristö kohahtaa moista tekoa, mutta sinä olet lopulta ainoa, joka nousee pyörästä pois, vaikka selkääntaputtelijoita oli jonoksi asti. Kun katsot taakse, näet, että pyörä lähtee pian samaan vauhtiin ja kukaan ei astunut kanssasi siitä pois. Oma kohtaloni ei ole sama, koska oravanpyörästä hyppäsi ulos myös sydämeni, rauhani ja turvani - Petri." Mitä tulevaisuus tuo tullessaan, sen saamme päättää ja kokea yhdessä. Sanat eivät ole vanhenneet, vaikka aika on kulunut.
I wrote a few years ago the following words: "One rarely experiences the feelings of breaking free in the modern society. Somehow all the hurry and everyday pace snatch you with in to the mouse wheel, which you can only slow down and stop by pushing your feet or hands out and hope that nothing breaks in the process. People around you will look at you with horrified faces, but you are ultimately the only one who will take the step out of the wheel, even though you had around you lots of back patters. When you look back, you will see that wheel soon speeds up and no one came out but you. My destiny was not the same when I stepped out of the mouse wheel, because with me stepped out my heart, my peace and my refuge - Petri". What the future holds, we get to decide and experience it together. Words have not gotten older, even though time has elapsed.
Hiljaiseloa on elämämme ollut viime aikoina. Toisaalta on tapahtunut paljon, toisaalta taas ei. Elämä on vain vienyt mukanaan, ja olo on ollut kuin kaarnaveneellä purossa: puroa pitkin soljuu nätisti alas, ja joskus sitä tarttuu reunaan kiinni. Näin on pentujenkin kanssa eli Alfa-pentue täytti 2.4. 5 kk. Täytyy sanoa, että kasvamassa on (ainakin omasta mielestäni) kaunis nelikko. The quiet life has been our lifestyle lately. On the other hand there has happened a lot, on the other hand there hasn't been a thing. Life has taken us with her, and we have felt like the bark boat to the stream: along the stream you glide nicely down, and sometimes you get stuck on the banks. Our Alpha- litter turned 5 months in the beginning of the April. I have to say that they are growing up to be a beautiful quartet. Koirien yhteiselo
Kotiahan tosiaan jäivät Arwen ja Gala. Velho muutti Raumalle ja Himppu jäi asumaan Ouluun. Arwenin ja Galan kanssa olemmekin miettineet, että lähtisimme harjoittelemaan näyttelyitä tässä keväällä ja kesällä. Ainakin mätsäreissä olisi kiva käydä kokeilemassa. Viivi ja Lexie ovat tosiaan olleet hieman alamaissa, kun perheeseemme tulivat nämä kaksi uutta vekaraa. Viivi varsinkin on välillä ollut varsin äkäinen. Lexie taas leikkii noiden kanssa jo mielellään. Lelua vedetään ja perässä juostaan haukkuen. Viivikin intoutuu samaan hommaan metsälenkeillä. Yhteiselo alkaa tosiaan soljua hiljalleen. Edelleen itse taluttajalla on ollut omat haasteensa, kun olen yrittänyt taluttaa neljää menijää samanaikaisesti. Täytyy sanoa, että onnistumisprosentti on 75 % maissa...
At home we left Arwen and Gala. Velho moved to Rauma and Himppu stayed at Oulu. With Arwen and Gala we have thought about to go and train at the exhibits this spring and summer. At least in the match shows it would be nice to try out showing. Viivi and Lexie have indeed been somewhat down, because we have now these two new puppies. Viivi in particular has had a hard time and has been a bit cranky. Lexie is now playing with those two happily. Toys has been pulled and they have run around barking. Outside Viivi starts to play too. Our pack is slowly forming. Furthermore, I have had my own challenge when I try to lead these four at the same time. I must say that the success rate is 75% of the times...
Posiolla
Gala ja Arwen temuaa
Kävimme viikko sitten Posiolla rentoutumassa koko porukan kanssa. Koirat saivat nauttia puhtaasta ilmasta ja me rentoutua. Menomatkalla oli hieman taas ongelmia tuon matkapahoinvoinnin kanssa. Molemmat, niin Gala kuin Arwenkin, eivät ole tottuneet autoiluun. Merkkinä siitä on kauhea kuolaaminen ja oksentelu, jos mahassa on jotain, jonka voi oksentaa ulos.
Week ago we went to Posio to relax with the whole gang. The dogs were able to enjoy the fresh air and we relax. There was a bit of problems with that motion sickness on the way there and back. Both, Gala and Arwen, are not accustomed to cars. They start to drool a lot and they vomit if in their stomach has something that can come out.
Pysähdyimme Kuusamossa ostoksilla, ja minä jäin sitten koirien kanssa autolle ajatuksena pissattaa toiset. Kun avasin takalunkan, vastaani tuli näky, jota en vähään aikaan ole nähnyt. Toinen häkki (arvatkaa kumpi) oli laatoitettu uudelleen eli meidän pienet pennut seisoivat kirjaimellisesti 0,5 cm syvässä oksennuslammikossa. Siinä toiset hytisivät ja katsoivat minua isoilla silmillään kuola valuen vuolaana suusta. Voitte kuvitella tunteeni siinä... Painoin takalunkan napista, ja lunkka meni kiinni takaisin. Keräsin itseni ja soitin Petrille, että tuo hieman siivousvälineitä kaupasta tullessaan. Aukaisin lunkan uudelleen, otin isommat koirat ulos ja pissatin ne. Tämän jälkeen nostin isot takaisin häkkiinsä, ja avasin pentujen puolen. Onneksi ulkona oli lunta ja sain puhdistettua koirat siihen sopivasti samoin kuin alustatkin. Meitä kävi siinä ihailemassa useampi ihminen, ja myös poliisipojatkin pysähtyivät kohdalle katsomaan, mitä oikein puuhailin. Pian häkki oli puhdas ja Petri viimeisteli häkin kunnon, kun pissatin Arwenin ja Galan. Onneksi Savetit ja muut ovat helppoja puhdistusvälineitä, kun ajatellaan koirien turkkeja ja omia käsiä.
We stopped at Kuusamo to shopping, and I was left with the dogs. I had an idea to take them to pee. When I opened the backdoor, I met some awful vision, which I have not seen in a while. The second cage (guess which one) was re-tiled, in other words our little puppies were standing literally in a 0.5 cm deep vomit. They trembled and looked at me with their big eyes, drool dripping from their mouth. You can imagine my feelings in there ... I pressed the slowly the button in the back door, and it closed. I had to calm myself and then I rang to Petri that he has to bring some cleaning equipments from the store. I opened the back door again, I took the big dogs out, and took them to pee. Then I lifted the big ones back in their cage, and opened the side where the puppies were. Fortunately there was still snow outside so I cleaned the dogs easily, as well as the mats in the cage. I was a tourist attraction for a while, and even the police boys stopped by to take a look at what I was doing. Soon the cage was clean, and Petri finished the cage in good condition when I took the puppies to pee. Fortunately, Savetts are easy cleaning tools when you think of a dog fur, and your own hands.
Joskus pitää ottaa jäähylle
Vaikka menomatkalla oli draamaan vaikka kuukauden tarpeisiin, meni viikonloppu muuten ihan mukavasti. Kävimme kävelemässä Kitkajärven jäällä, saunoimme, pelasimme lautapelejä ja nautimme olostamme, hyvästä ruoasta ja seurasta. Koirat saivat kovasti raikasta ilmaa ja me ihmiset saimme huokaista rankan kevään jälkeen.
Although the way there was dramatic we had a nice weekend. We went walking to Kitkajärvi on the ice, went to sauna, played board games and enjoyed our stay with good food and company. The dogs received a lot of fresh air and we took the time to calm down after a hard spring. Agility
Kävimme Viivin kanssa kokeilemassa agilitykisaamista kuukausi sitten KAS:n kisoissa Haukiputaalla. Otin suuruudenhulluudessani kolme lähtöä - yhden hyppyradan ja kaksi normaalia. Hyppyradalta vedimme nollan ja olimme kolmanneksi nopein eli pääsimme palkinnoillekin. Kahdelta normiradalta saimme hylsyn sitten minun huonon kunnon takia. Siinä on sellainen asia, mitä pitää kehittää eli kuntoni. Koira toimi täydellisesti.
A month ago I took myself and Viivi agility competition in KAS's competition at Haukipudas. I thought that I can manage and took three runs - one jumping course and two normal. From the jumping course we drew a zero and we were thirds and we got a prize. Two normal tracks didn't go that well. We got disqualified because of my bad health. It is the kind of thing that you need to develop - my health. Viivi worked perfectly.
Joskus aika kuluu nopeasti, mikä tapahtui varsinkin nyt kesälomalla. Petri aloitti kesälomansa heinäkuun ensimmäisinä päivinä ja siitä se sitten lähti. Aika kului uskomattoman nopeasti, kun puuhastelimme yhdessä ja koirien kanssa kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä.
Sometimes time fly, which happened now on our summer vacation. When Petri started his summer holiday at the beginning of July, flying started. Time went by so fast, when we did things together and with our little doggies.
Koiranäyttelyt - Dog shows
Heinäkuussa ei ole ollut kuin Oulun isot KV-näyttelyt 16.-17.7.Äimäraution raviradalla. Niihin veimme Viivin vain, koska Lexiellä oli vielä paljon kehittämistä kehossaan. Toisaalta hieman mietitytti aluksi jättää Lexie kokonaan käyttämättä, mutta jälkeen päin ajatellen trikkityttö ruskealla selällä ei ehkä ole kaikkein paras vietäväksi, jos haluaa menestystä. Seuraava etappi on meillä Lexien kanssa Kuopio viikon päästä.
On July there was only one big international show - Oulu International on 16th and 17th of July in Äimärautio racetrack. We took there only our Viivi, because Lexie has a little development to do. On the other hand I thought about it much did I do a right thing, but maybe a tricolor girl with brown back wouldn't show of well, if you aim for success. Next show in our calendar is in Kuopio next weekend.
OULU - lauantai 16.7. - Tuomarina Andrew Brace
Lauantai oli "ihanteellinen" päivä koiranäyttelylle. Koko päivän satoi vettä kaatamalla, joten koirien näyttäminen parhaimmillaan, varsinkin pitkäkarvaisilla roduilla, oli todella vaikeaa. Tämä päti siis myös sheltteihin. Miten saisit pörröiseksi koiran, joka on kauttaaltaan märkä ja kostea?
Saturday was "ideal" day for dog show. It rained all day really heavy, so showing a dog at her best, specially with long coated dogs, it was a little bit difficult. This with shelties was same thing. How could you puff up a dog, which was all wet and damp?
Lauantaina shelttien kehä oli nro 36 ja se sijaitsi nurmikolla keskellä ravirataa. Hieman pelotti, miten tallautunut ja mutautunut nurmikenttä olisi lauantaina. Toisaalta kaikki koiraihmiset olisivat samassa jamassa. Shelttien näyttäminen alkoi klo 10.30 ja nartut olisivat kehässä klo 12 alkaen. Lauantaina shelttejä oli ilmoittautunut näyttelyyn huimat 72 kappaletta: 2 pentua, 23 urosta ja 47 narttua.
On Saturday shelties ring was number 36 and it was in the grass in the middle of racetrack. I was a little bit scared of how muddy would a grass field be on Saturday. On the other hand, every dog owner was at the same situation as us. Sheltie show started at 10.30 and bitches were at the ring at 12 o'clock. On Saturday there were lots of shelties in the ring - total 72: 2 puppies, 23 males and 47 bitches.
Saavuimme Peten kanssa kentälle noin tuntia ennen narttujen kehää. Tuomari oli ollut todella nopeana, joten aikataulussa oli pysytty hyvin. Tämän vuoksi ei onneksi tullut mitään turhaa odottelua. Pystytimme telttamme ja huokaisimme hetken koirien kanssa suojassa sateelta. Paikalla oli ihmeellisesti useampi teltta, joten pystytimme sen jonon jatkoksi kehän ympärille. Aloin laittaa Viiviä kuntoon pian sen jälkeen ja Petri lähti kuvailemaan koiria ja aluetta.
We arrived with Pete at the ring about an hour earlier than the bitches ring started. Judge was a very speedy man, so there wouldn't be any vain waiting. We put up our tent and took a minute out of the rain with our dogs. Amazingly there were lots of tents in the area, so we put up ours in the line with others around the ring. I started to make up Viivi and Petri went and started to photograph the dogs and the area.
Toivoin välillä, että pahin sade menisi ohitse meidän vuoron ajaksi, mutta toive oli turha. Vettä satoi yhä vain enemmän ja enemmän. Harjoittelin hieman hetken Viivin kanssa telttojen takana eli palautin mieleen, miten täällä toimittiin. Tämän jälkeen Petri tuli ilmoittamaan, että nyt menkää kehään. Juoksimme paikalle ja seisoimme jonossa muiden koirien kanssa. Avoimessa luokassa oli 13 narttua.
I hoped time to time, that the worst rain would be over by the time it was our turn, but the hope was vain. It started to rain more and more. I practiced with Viivi a little while at back of tents or I tried to memorize her how to behave in a ring. After that Petri came and told me that it was show time. I ran at the ring and went standing in the line with others. There were 13 bitches in the open class.
Yleisesti kehämme meni mainiosti. Viivi osasi olla pöydällä hyvin minun "pienellä avustuksella". Mies-tuomari on aina pelon aihe, mutta nyt "pieni nipistys" kainalosta poisti pelon. Viivi osasi olla pöydällä hyvin ja antoi tuomarin hipelöidä sen, minkä hän halusi. Tämän jälkeen vuorossa oli kävely ympäri kerran sekä edestakainen liike. Ne menivät aivan uskomattoman hienosti. Tuloksena olikin siten ERI eli erinomainen. Kilpailuluokassa kiersimme kehää yhdessä kaikkien muiden ERIn saaneiden kanssa. Juoksimme hetken neljäntenä, mutta sitten Seija Sandran kanssa siirrettiin eteemme neljänneksi. Tämä ei haitannut, koska saimme ensimmäisen ERIn tänään.
Generally our ring went very well. Viivi knew how to stand on the table with my "little assistance". Male judges are always a scary thing, but now my "little pintch" under the arm pit removed that fear. Viivi stood on the table well and let the judge to examine her. After that we walked around the field once and then went fort and back. Those both walks went great and result was ERI as excellent. In competing class we runned around the ring with others ERI's. We ran a while as fourth but then Seija with Sandra tood our place. It was ok, because we got our first ERI today.
Häivyimme paikalta pian tämän kehän jälkeen, koska minä vapisin kylmyydestä läpimärkänä. Toisaalta siellä sateen keskellä ei kiinnostanut seisoskella kauaa oleskeli sitä teltassa tai ei. Vaikka olin märkä, olin onnellinen, koska tämä oli mahtava päivä Viiville. Saamme lisätä punaisen nauhan pakettiimme. Iloa ei haitannut myöskään se, että illalla kotona minulle nousi vilustumisesta pieni kuume - 38 astetta. Seuraavan päivän osallistuminen olisi siis vaarassa. Onneksi kuume laski seuraavaksi aamuksi ja pääsimme näyttelyihin osallistumaan.
After our ring we took off quite fast, because I was all wet and I shivered because of the coldness. On the other hand who would want to stand in the rain? Although I was all wet, I was happy, because this was a great day for Viivi. We can now add a red ribbon in our show package. My joy lasted though in the evening I developed a fever - 38 degrees. Attending the next show on Sunday was in danger then. Happily the fever went away during the night and we were able to go to the show.
Sunnuntai - 17.7. - Tuomarina Lena Danker
Sunnuntai oli päinvastainen päivä lauantaihin verrattuna. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja tuuli viilensi mukavasti ilmaa aina pienillä puuskillaan. Ilma oli siis täydellinen koiranäyttelylle: ei liian kuuma, mutta ei liian kylmäkään. Lauantaina jouduimme kehään 23, joka sijaitsi uloimmalla reunalla ravirataa. Pääsimme nyt kulkemaan onneksi hiekalla emmekä märällä nurmella. Sunnuntaina esittelyssä oli yhteensä 47 shelttiä: 2 pentua, 15 urosta ja 30 narttua.
Sunday was an opposite day compared to Saturday. Sun was shining from cloudless sky and little wind cooled nicely the air with little whirls. Weather was perfect for a dog show: not too hot and not too cold. On Saturday shelties were in the ring 23, which was on the outer ring on the racetrack. We could now walk on the track and not on the wet grass. On the Sunday show there were 47 shelties: 2 puppies, 15 males and 30 bitches.
Lena Danker oli tiukka tuomari, mutta hidas. Hänellä oli vielä mukanaan aputuomari, joka hidasti hommia todellakin. Shelttien kehä alkoi klo 10 ja narttujen kehän piti alkaa klo 11, mutta oikeasti pääsimme kehään vasta noin tunnin päästä siitä. Hän ja aputuomari kävivät koirat perusteellisesti lävitse, joka toisaalta oli hyvä juttu, mutta toisaalta aikaa vievä asia. Tuomarissa ei tänään nähnyt hyviä trikkejä lainkaan eli yksikään tricolor ei saanut sunnuntaina ERIä, vaan jopa EH:n tai H:n. Meidänkin tuloksemme oli EH eli Erittäin Hyvä. Saimme kuitenkin onneksi EH:n, koska osa parhaista trikeistä sai jopa H:ta.
Lena Danker was a very strict judge, but slow. She had with her a judge student learning the judging which slowed all the thing. Sheltie ring started at 10 and bitches ring was supposed to start at 11, but it started about an hour later. Lena and judge student examined the dogs thoroughly which on the other hand was nice, but on the other hand a time spender. The judge didn't see any good tricolors - not a one tricolor got an ERI that day, but they got EH or even H. We got EH as very good too. I was glad that we got EH, because some of the best bitches earlier got even H.
Rinkimme meni todella mukavasti. Viivi liikku hyvin, mutta hieman oli hermostuneisuutta ilmassa enemmän. Se voi johtua siitä, että ympärillä oli nyt enemmän ihmisiä, kun lauantaina kehän laidalla ei ollut ihmisiä juuri lainkaan. Viivi täten kiinnitti hirveästi huomiota kaikkiin tapahtumiin kehän laidalla. Yritin parhaani saada Viivin huomion itseeni, mutta ilmeisesti emme siinä onnistuneet kovin hyvin. Tuomari kävi Viivin todella perusteellisesti lävitse ja kuuntelin samalla arviointia. Tulos ei ollut huono, mutta hieman pettymys.
Our show went quite nicely. Viivi moved well, but there was a little nervousness in the air. It may be it, that there were more people standing around the ring now than on Saturday. Viivi noticed every little thing around the ring. I tried to make a contact, but we didn't do well in that. Judge examined Viivi very thoroughly and I listened. Result was not bad, but it was a bit of a disappointment.
Koska sunnuntai oli mukavan aurinkoinen päivä verrattuna lauantain sateiseen päivään, unohdimme tietysti aurinkorasvat kotiin. Tuloksena oli meillä molemmilla kaunis rusketus, joka muutaman päivän päästä kuoriutui pois.
Because Sunday was a nice sunny day compared to Saturdays rainy day, we forgot to take sun lotion with us. As a result we both got nice tan, which pealed off couple days later.
Oulun näyttelyn tulokset yleisesti - General results from Oulu International:
Lauantai - Saturday (72)
Tuomari - Judge: Andrew Brace
ROP - BOB - Pikikuonon Brad Pitt (Leinonen Suvi, Iisalmi)
VSP - BOS - Magicgirl (Myyry Katja & Tuominen Janne, Kemi)
CACIB uros - Pikikuonon Brad Pitt (Leinonen Suvi, Iisalmi)
CACIB narttu - Magicgirl (Myyry Katja & Tuominen Janne, Kemi)
SERT - CC uros - Rannerdale Oliver Twist (Karlsson Pirkko, Grängesberg Sweden)
SERT - CC narttu - Magicgirl (Myyry Katja & Tuominen Janne, Kemi)
ROP - BOB Veteraani - Sound's Morning Cloud (Kaltakari Aini & Kaisa, Kello)
ROP - BOB Juniori - Scandyline Gold'n Yellow (Veijo Tervakangas, Kuhmo)
ROP - BOB Pentu - Smartteams True Lady (Tyni Seija & Sipola Juha, Kiviniemi)
ROP - BOB Kasvattaja - Kennel Pikikuonon (Hiljanen Sari, Lievestuore)
Sunnuntai - Sunday (47)
Tuomari - Judge: Lena Danker
ROP - BOB - Pikikuonon Brad Pitt (Leinonen Suvi, Iisalmi)
VSP - BOS - Myhappiness Apple Of My Eye (Peltomaa Nina, Pietarsaari)
CACIB uros - Pikikuonon Brad Pitt (Leinonen Suvi, Iisalmi)
CACIB narttu - Myhappiness Apple Of My Eye (Peltomaa Nina, Pietarsaari)
SERT - CC uros - Lemmikkipolun Speedy Gonzales (Maiju Mertala, Oulu)
SERT - CC narttu - Myhappiness Apple Of My Eye (Peltomaa Nina, Pietarsaari)
ROP - BOB Veteraani - Sound's Morning Cloud (Kaltakari Aini & Kaisa, Kello)
VSP - BOS Veteraani - Susadan David Beckham (Turtinen Heli, Oulu)
ROP - BOB Juniori - Jeonan Amazing Star (Viita Heidi, Tornio)
ROP - BOB Pentu - Cinnamon (Iina Hautala, Kello)
Reissussa Lapissa ja Norjassa - On trip to Lapland and Norway
Näyttelyitä ennen kävimme pienellä lomareissulla Karigasniemessä ja Norjassa. Vietimme pienen viiden päivän loman siellä suunnalla. Ohjelmassamme oli ulkoilua ja matkailua Norjaan. Koirat pääsivät myös harjoittelemaan pidempää ajomatkaa. Valitettavasti Norjan puolelle emme koiriamme voineet viedä passien puuttumisen takia, mutta ne pääsivät viettämään aikaa Lapin luonnossa siitä edestä. Matkan aikana pysähtelimme tietysti aina välillä, jotta nestehukka ei iskisi tai sitten pissat eivät tulisi autoon.
Before shows we took a holiday trip to Karigasniemi and Norway. We spend a little five day holiday there. On schedule was being outdoors and traveling in Norway. Our little ones got some training of long road trips. Unfortunately they couldn's come to Norway with us because of the passport problem, but they got to spend some time with us in the Lapland. On our road trip we stopped once and a while to pee and to drink.
Ensimmäinen pysähdyspaikkamme olikin Tornio. Petri lähti hakemaan Haaparannan puolelta meille matkaevästä, joten minä otin tytöt ja kävelimme sitten Torniossa pienen päivälenkin. Petri jätti meidät Suomen puoleiselle rannalle sillan kupeeseen. Sieltä kävelimme kaupungintalolle, kirkolle, museolle ja På Gränsen -ostoskeskuksen ohitse liikenneympyrälle rantaan. Matkalla oli paljon ihmeellistä nähtävää: piisami juoksi tien ylitse veteen edestämme, rannassa oli paljon sorsia ja niiden poikueita sekä tietysti ihmisvilinä ostoskeskuksen ympärillä aiheutti ihmetystä.
Our first stop was in Tornio. Petri went to pick up some food and drinks for us from Haaparanta so me and girls took a day walk around Tornio. Petri left us on the beach near the brigde. From there we first walked to city hall, church, museo and past På Gränsen shopping mall to the beach near the round-about. On out walk we saw some amazing things: a muskrat ran over the road in the water in front of us, on the beach there were lots of ducks and ducklings and of course we were amazed of the fuss around the shopping mall.
Seuraavaksi pysähdyimme Rovaniemellä. Siellä kävimme katsomassa Pukin pajaa ja tietysti ylittämässä "virallisesti" napapiirin. Joimme Peten kanssa myös kahvit sekä hieman nautiskelimme taas yhteisestä ajasta pitkästä aikaa. Mottomme oli, että meillä ei ole mihinkään kiirus.
Next stop was at Rovaniemi. We went to see Santa's Workshop and of course we crossed over "officially" the Arctic Circle. Me and Pete we drank some coffee and enjoyed our time together at last. Our motto to this trip was that we won't hurry around at all.
Teimme tämän jälkeen vielä muutaman pissapysähdyksen, mutta ne eivät enää olleet niin mainitsemisen arvoisia. Saavuimme lopulta myöhään maanantai-iltana perille kohteeseemme Karigasniemelle. Kyllä meitä oli jo odotettukin, joten oli kiva päästä sinne. Purimme tavarat, vaihdoimme tärkeimmät kuulumiset ja häivyimme nukkumaan. Suunnittelisimme ohjelman seuraavana päivänä.
After that we stopped few times to pee, but those were not a stops worth of mentions. At last we arrived to Karigasniemi at late on Monday evening. We were very welcomed, so it was nice to be there. We unpacked our car, talked of the most important things in our lifes and after that we went to bed. We could plan the program next day.
Karigasniemellä pörräsimme vähän siellä täällä. Petri kävi hoitamassa muutaman atk-ongelman, kävimme katsomassa Oskua kalastamassa ja sitten tietysti kävimme ulkomaanreissulla Norjassa. Reittimme kulki Karigasniemi-Kararjok-Lakselv(E6)-Tana Bru(98)-Nuorgam-Utsjoki-Karigasniemi. Matka oli hieno, ilma oli mainio ja kuvaus onnistui Petriltä aivan uskomattoman hienosti. Mahtavia kuvia tuli otettua useampia. Matkan ajan Viivi ja Lexie olivat hoidossa Helga Asikaisen luona. Hän on luokanopettaja Inarissa. Hänellä oli kaksi narttuirlanninsetteriä itsellään, joten tytöt pääsisivät koiraseuraan. Hoitopaikka oli myös mitä loistavin, koska se sijaitsi vähän omassa eristyksessään keskellä metsää luonnon keskellä.
At Karigasniemi we drived aroud the town. Petri fixed some computer problems, we went and watched Osku, when he was fishing and then of course we took that trip to Norway. Our route went like this: Karigasniemi-Kararjok-Lakselv(E6)-Tana Bru(98)-Nuorgam-Utsjoki-Karigasniemi. Trip was amazing, weather was great and Petri shoot some really nice photoes. When we were at Norway, Viivi and Lexie was taken care by Helga Asikainen. She is a teacher at Inari. She's got two Irish Setter bitches so Viivi and Lexie was there with company. That place where they lives was a good place for dogs to be, because it was isolated place in the middle of forest surrounded by wild nature.
Koiravieraita ja Susadanin kasvattipäivät - Dog Visitors and Kennel Susadan's Bred ups day
Saimme leikkivieraita pitkästä aikaa kotiimme, kun Suvi Ylisaari saapui Taiston kanssa meitä katsomaan. Taisto on nuori kääpiöpinseripoika (5 kk), jonka Suvi oli vasta saanut itselleen toiseksi koiraksi. Taistossa riitti virtaa ja hän saikin iltapäiväksi Lexiestä kovan kaverin. Yhdessä ne leikkiä telmivät leikkimisen ilosta. Viivi katsoi vain vierestä ja murisi, jos Taisto yritti tulla Viivin reviirille. Viivistä on tullut kauhea roturasisti, joka pitää vain omanlaisistaan koirista eli shelteistä ja niiden pitää olla myös mielellään trikkejä. Muut eivät kiinnosta meidän isoa neitiä. Iltapäivä meni nopeasti, kun Taisto leikitti Lexietä ja toisin päin. Tämän voisi ottaa joskus uudestaankin kylään tai me voisimme mennä käymään kylässä. Kiitos siis Suville ja Taistolle mukavasta iltapäivästä!
We got our first dog play mate to our home, when Suvi Ylisaari brought Taisto to see us. Taisto is a young Miniature Pinscher male (5 months), which Suvi got a while ago as her second dog. Taisto had a lots of power and he got a buddy of our Lexie. They played together joyfully all afternoon. Viivi didn't warm up to Taisto as Lexie did. Viivi watched them play and showed her teeths if Taisto came close to her. Viivi has got a little racist in her. She is only interested of other shelties, other breeds don't interest her. I hope Taisto and Suvi will come to our place or we go there another time. It was so fun to watch youngster to play. Thank you Suvi and Taisto!
Heinäkuun loppupuolella Susadanin kennelin omistajat Tiina ja Aini Kaltakari järjestivät kasvattipäivät Martinniemessä Haukiputaalla. Osallistuimme tietysti tapahtumaan, koska Viivi ja Lexie saisivat olla siellä oman rotunsa seurassa. Ohjelmassa on syöpöttelyä, valokuvausta, pientä luennointia koirista sekä tietysti uimakokeilua sekä yleensäkin koirien leikkimisen seuraamista. Paikalle saapui iso kasa ihmisiä sekä koiria. Laskimme, että paikalle olisi tullut noin 30 koiraa omistajineen. Aika kului siivillä ja ilta tuli nopeasti. Oli todella kiva osallistua tällaiseen juttuun ja mielellämme osallistumme tällaisiin vastakin.
In the end of July Kennel Susadan's owners Tiina and Aini Kaltakari invited us all to bred up days at Martinniemi Haukipudas. We went there of course, because it was nice to take Viivi and Lexie to spend some time with other shelties. That day we ate, we took some photoes, Tiina and Aini gave us some lectures about shelties and of course dogs played a lot and tried to swim in the ocean. We counted that there were about 30 dogs with their owners. Time fly and evening came fast. It was really nice to get together with others and we come to the next gathering for sure.
Viime viikolla järjestettiin Haukkukeitaalla epäviralliset agilitykisat. Päätimme Viivin kanssa ilmoittautua mukaan. Se olisi meidän ensimmäinen agilitykisamme. Onneksi se oli epis eli pääsimme harjoittelemaan mölleinä kisailua. Tuloksena oli hylly, mutta ei se mitään, koska nopeutta meillä oli ihan mukavasti ja Viivi osasi irrottautua sopivasti jo minusta. Omistaja tosin hieman sekosi jaloissaan ja siitä alkoi alamäki. Voitte katsoa itse ja tuomita.
Last week there were unofficial agilityrace at Haukkukeidas. Me and Viivi decided to go there. It was our first agilityrace. Luckily it was unofficial so we could go there to practice racing. Our result was a fail, but it's ok, because we had lots of speed and Viivi was able to put some pace between us - to be independent. Owner lost her pace on one spot and from there we went down hill. You can watch it your self and judge.
Kitkalla - At Kitka, Posio
Viikonloppuna lähdimme pienelle yllärireissulle Kitkalle, Posiolle. Kaverimme Eeron vanhemmat omistavat sieltä mökin, jonne sitten pääsimme lähtemään pienellä porukalla hieman nautiskelemaan viimeisistä lomapäivistä ja tietysti pelailemaan vähän lautapelejä. Tytöt pääsivät mukaamme tietysti nautiskelemaan pohjoisesta järvimaisemasta.
Last weekend we took of to Kitka, Posio. Our friend Eero's parents own a cottage there, where we were able to go with a small group to spend our last days of holiday and of course to play some board games. Girls came with us to enjoy of the northern lake scene.
Mökillä Viivi ja Lexie saivat olla ulkona suurimman osan ajasta. Yöksi tytöt tulivat tietysti nukkumaan kanssamme samaan tilaan, mutta muuten he saivat juoksennella ja leikkiä pihalla. Muurahaiset tuottivat aluksi hieman ihmetystä, koska ne menivät ilkeästi anturoiden väleihin karvoja pitkin. Kun Viivi tajusi, että hiekkaa kuopimalla ne lähtevät jaloista, ne eivät enää hidastaneet matkaa. Tytöt pääsivät esimerkiksi veneilemään. Aluksi valkoiseen paattiin meneminen oli hieman hankalaa, koska paatin pohjalla oli piskuisesti vettä. Tassut kastuivat, joka ei ollut mukavaa. Pian neidit kuitenkin rauhottuivat ja venereissu meni mukavasti. Rannalle oli kova hinku. Ahdistusta neidit kokivat, kun omistajatar lähti poistamaan talviturkkia. Kauheasti piti haukkua rannalta ja vinkua, kun pää katosi pinnan alle. Kun tulin rantaan, kaappasin vuorotellen molemmat kokeilemaan uimista. Uimisrefleksi löytyi onneksi ja neidit pääsivät rantaan asti.
At the cottage Viivi and Lexie spend most of the time outside. At night they slept at the same place as us, but on day they got to run around and play at the yard. Ants made girls life a little bit difficult at first, because they climbed up to paws, but after Viivi learned that by digging the ground you could get them of the paws, life was easier. Girls got to experience some boating. It was a little bit scary at first, but they settled quite well in the end. Being at boat was ok. Paws got little wet, but that's all. Next experience was swimming. First they barked and whined at beach, when I went to swim and take of my winter coat. After I came to ashore I took one a time to try swimming. It worked nicely and they got back to the beach.
Nyt tämän viikonlopun jälkeen Petri lähtee maanantaina töihin ja minulla loma jatkuu vielä pari viikkoa. Minne kesäloma katosi?
Now after this weekend, Petri goes back to work and I've got two more weeks of vacation. Where did the summer go?
Summer training season has started and we were able to start them too finally last week for the first time. We took a little break deliberately that if all the silly behavior of ours could be forgotten. In addition, Gala is now finally starting her road to stardom in agility. Our first time was not easy, because in the same training group we also have our "little" sister Himppu. In the beginning the girls raced over to each other whenever there opened up an opportunity to do so. They didn't listen at all. "Thou shall not listen thou master".
Pohjois-Suomen Shelttien puheenjohtajana toimiminen on alkanut hiljalleen luonnistua. Hallituksemme on ihanan ahkeria tyyppejä täynnä, joten uskon, että syksyllä meillä saadaan monta sulkaa hattuumme tapahtumien myötä. Lisäksi nuorkauppakamaritoiminnassa olemme myös hieman kehittyneet ja huomanneet, mitä haluamme saavuttaa. Petri mm. lähti tavoittelemaan henkilökohtaista kunniaa ja saavutti sen - Sanan Säilä 2015 -voitto ei ole pieni juttu. Edessä kesäkuussa reissu Istanbuliin ja EM-voitto on melkein taskussa. Petrin valmistautumista voit seurata Petri Eklundin tie JCI:n puhekilpailussa -blogissa.
Kävimme koko poppoolla taas perinteeksi jo muodostuneella Posion reissulla huhtikuussa. Oli ihana lähteä viettämään muutama päivä hiljaisuudessa. Kiitos taas Eerolle, että hän jaksaa meidän kanssa lähteä sinne. Reissu toi taas mielenrauhaa ja ajatukset saivat levätä. Koirat saivat juosta rauhassa maailmassa, missä ei ollut rajoja. Lisäksi järvi oli jäässä, joten jäällä oli ihana laukata sydämensä kyllyydestä. Varsinkin Mona ja Gala nauttivat ravaamisesta. Oli ihana seurata tyttöjen menoa.
