Tänään kävimme Kokkolan ryhmänäyttelyssä ryhmille FC1 ja FC2. Siellä tuomarina oli Päivi Eerola. Paikalle oli muutenkin mukava mennä, koska sinne tulivat kaikki tutut sheltti-ihmiset sekä tietysti Linda eli Lexien kasvattaja. Häntä oli ihana nähdä pitkästä aikaa. Saimme taas mukavia vinkkejä tulevaisuutta varten.
Today we went to Kokkola to group dog show for FC1 and FC2. Today judge was Päivi Eerola. It was nice to go there, because all the friendly sheltie owners were there and of course Linda, Lexies breeder. It was very nice to see her since it's been a while. We got some nice tips again for the future.
Shelttien arvostelu aloitettiin klo 10 aikaan. Aluksi kehään menivät urokset ja sitten nartut aloittivat junnukehällä. Tuomarin kaverina oli varmaankin kaksi harjoittelevaa tuomaria, jotka hieman saivat tahtia pysymään kohtuullisena, joten kauhea kiire ei onneksi ollut. Ei siis toisintoa Kuopiosta. JEE! Saimme rauhassa harjoitella ja katsoa liikkeet ennen kehää.
Shelties ring started at 10 o'clock. First males went to ring and then bitches started with junior ring. Judge had some company, I think they were trainee judges. They slowed the beat a little, so there were no rush. Not like in Kuopio! Jee! We had some time to train and see, how we moved before the ring.
Tänään kehään meni vain Lexie, koska Viivillä oli kehittynyt kaksi viikkoa sitten todella pahaksi ihottuma takajaloissa. Lääkäri epäilee syyksi allergiaa. Ihottumaan lääkäri määräsi antibioottisalvaa, joten emme voineet antidoping-sääntöjen takia osallistua. Lopetimme kuurin keskiviikkona, joten seitsemän päivän karenssilla emme voineet osallistua.
Today only Lexie went to ring, because Viivi had a very vicious rash at her back paws. Doctor suspects allergy. Because doctor subscribed us a antibiotic salve, so we had to stay out of the ring because of the antidoping rules.
Kehä meni hienosti. Osasimme kulkea kauniisti ja paikallakin me pysyimme pentumaisesti aina välillä hieman liikkuen tietysti, mutta perusasento oli kunnossa koko ajan. Olin ylpeä neidistä. Valitettavasti emme tuloksessa nähneet kaikkea tätä, koska saimme arvosteluksi H:n eli hyvän.
Ring went great. We could move beautifully and we stood put as a puppy can - by moving sometimes, but the basic pose was good all the way. I was very proud of my girl. Unfortunately we did not see that in the results, because we got only H as Good.
HUOM!
Kuvien käyttäminen ilman lupaa on tekijänoikeusrikos. Tämän blogin kuvia ei saa käyttää virtuaalikenneleissä eikä muissakaan samantyyppisissä asiayhteyksissä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste H. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste H. Näytä kaikki tekstit
20. elokuuta 2011
14. huhtikuuta 2011
Vaasa 9.4.11 + Lexie 6 kk
Näyttelyt tältä keväältä käyty Viivin kanssa
Näyttelyharjoituksia on taas jatkettu tässä kuussa. Kävimme OSTY:n nätötreeneissä alustavalla viikolla ja sitten lähdimme "leikkimään" Vaasaan KV-näyttelyyn. Tuloksena sieltä H eli keltainen nauha "hyvällä" arvosanalla. Reissu meni siis penkin alle.
Päätimme ennen Vaasaan menoa, että jos saamme sieltä nyt EH:n tai H:n, pistämme Viivin tauolle. Kuukauden päästä täytämme kuitenkin jo 2 vuotta. Nyt pitäisi jo rauhallisuutta pikkuisen olla, mutta ei... Olemme edelleen pentuja isolla P:llä niin monessa näyttelyasiassa. Keskitymme nyt agilityyn ja sen harjoitteluun.
Agilitykuulumisia Viiviltä
Olemme Viivin kanssa tosiaan hurahtaneet tuohon agilityyn. Haluan olla hyvä siinä ja olemme petranneet taitojamme. Olemme myös olleet talkoamassa, joten lahjakortteja on tippunut tilillemme jo kolme kappaletta. Uskaltaisimmekohan lähteä kisaamaan kesällä?
Viivi on pikkuhiljaa selättänyt A-esteen sekä puomin. Vielä on se pahin akilleenkantapää harjoiteltavana eli keinu. HUI! Varsinkin se metallinen ääni, mikä siitä tulee, on kaikkein pahin. Kompostikehikko ja sen kaatuminen niskaan pentuna oli huono asia. Toivottavasti saamme sen pelon pois, että voimme jatkaa harjoittelua.
Agility Viivin kanssa on aina nautinto. Harmillisinta on se, että pitää odotella vuoroaan harjoituksissa. Meidän neiti olisi niin innossaan tekemässä ja tympäisyhaukahduksia päästetään heti, kun pitää odottaa. Valitettavasti se on tapa, jolla mennään. Olemme ilmoittautuneet kesäryhmiin, joten harjoituksia on toivottavasti luvassa enemmänkin.
Olemme myös Viivin kanssa miettineet tokoa, että lähtisimme siihen tutustumaan. Tarkoituksena olisi saada Viivi lopettamaan turha hökeltäminen ja kuuntelemaan enemmän käskyjä + rentoutumaan ehkä suorittaessaan. Meillä on liian usein tilanne, että suorituksen aikana on menossa kauhea häkellys.
Lexien agility
Olemme Lexien kanssa käyneet nyt kolme viikkoa Minnan koirakoulussa Tupoksessa. Pidän paikasta ja ohjaajasta. Hassua oli, että ensimmäisellä kerralla Minna kysyi, onko Lexie jotain sukua Wiille. Kyllähän se on - sisko.
Samalla kurssilla on mukana niin isoja kuin pieniä koiria. Se on itseasiassa kiva, koska siten Lexiekin tottuu erilaisiin koiriin. Ei aina ole shelttejä. Minna on todella mukava ja joka kerta me etenemme nopealla vauhdilla ilman turhia taukoja.
Ensimmäisellä kerralla totuttelimme käden seuraukseen, putkeen, esteisiin, eteen-käskyyn, puomiin, keppeihin ohjureilla ja renkaaseen. Lexie osasi mennä ne ihan hyvin. Toisella kerralla kertasimme edellisen kurssin asioita ja lisäsimme pidemmän estepaketin mukaan. Kokeilimme jo erästä yhdistelmää ihan irti: putki ja hyppy. Lisäksi harjoittelimme valssia ja minä ymmärsin sen silloin viimein! Nyt osaan valssin!!!
Viime kerralla teimme samoja vanhoja esteitä, mutta otimme nyt ensimmäisen kerran kierreputken ja pitkän estepaketin. Lisäksi harjoittelimme keinua. Lexie ihastui keinuun niin, että hän halusi mennä tekemään sitä väliajallakin. Ei onneksi niin innokkaasti kuin eräs toinen pieni koira kurssilla, mutta kuitenkin.
Lexiellä on hassu tapa agilityssä omaksua asiat. Ensimmäisellä kerralla, kun harjoittelemme jotakin estettä, Lexie tekee sen hirveän hitaasti ja tarkasti. Ihan kuin neiti tarkkailisi aluksi tarkasti, mitä pitää tehdä. Seuraavalla kerralla, kun menemme esteen uudelleen, vauhti tuplaantuu ja tuplaantuu, mitä useammin esteen teemme. Olen pulassa neidin kanssa vielä - kuten Minnakin sen totesi. Tulemme siis taas sen ongelman eteen, että miten saisimme ohjaajalle vauhtia lisää?
-----------
With Viivi we have done all the shows on this spring
We have done some show training with Viivi again in this month. We went to OSTY's show training last week and then we went to "play" to Vaasa's international dog show. We got yellow ribbon and "good" grading. The trip went to the bench more and less.
We decided before we went to Vaasa, that if we get there now very good or good, we put Viivi on a break. In one month Viivi will be 2 years old. Now Viivi should already be calmer and easier, but not ... Viivi is still a puppy with a big P in so many show things. We'll focus on agility training.
Agility News Viiviltä
With Viivi we have really gone mad at that agility. I want to be good at it and we have gotten better at it. I have done some free work at the agility competitions, so we have gotten some gift cards. Should we try to race this summer?
Viivi has slowly gone better with A barrier and bridge. Yet our worst Achilles' heel is the swing. HUI! Especially the metallic sound, which it will make, is the worst. Compost boxes and the collapse of them on her when she was a puppy was a bad thing. Hopefully we can get that fear off that we can continue practicing.
Agility is always a pleasure with Viivi. Pity that we have to wait for our turn to practice. Our Lady would like to be doing that all the time and if we have to wait she'll do some disappointed barks. Unfortunately, it is the way to go. We have singet up on the summer groups, so the exercises will hopefully permit more.
We also have been thinking about taking Viivi to obedience training. We want to explore it. The purpose would be to put an end to useless anxiety and have her more receptive to commands + she might relax a little more at the performance. We have all too often in that anxiety situation in shows.
Lexie's Agility
Last three weeks I have done some agility training with Lexie in Minna's Dog School in Tupos. I like the place and the director. The funny thing was that the first time, Minna asked whether Lexie was something akin to Wii. Sure she is - she is her sister.
At the same course there are both large and small dogs. It is actually nice, because Lexie gets used to different kind of dogs there that way. It is not always only the shelties. Minna is a really nice and every time we advance at a rapid pace, without unnecessary interruptions.
The first time we trained the following of the hand, the tube, the obstacles, forward-command, first part of the bridge and swing, the poles with directors and last but not least the ring. Lexie did them quite well. The second time we did last times things and tried a longer obstacle combination. We tried just one of a combination all free: a tube and jump. In addition, we practiced a waltz, and I understood it then finally! Now I can do waltz!
Last time we did the same old obstacles, but we took a curved pipe and longer obstacle package for the first time. In addition, we practiced swing. Lexie loved swing so much that she wanted to go to it in the mid-term play. Fortunately not as keen as one other small dog in our course, but still.
Lexie has a funny way to do things in agility. On the first time, while rehearsing one of the barrier, Lexie does it awfully slowly and carefully. Just like our little lady wants to monitor everything on the first time. The next time when we do the obstacle, speed doubles and doubles, the more often we do the obstacle. I'll be in a trouble with my little girl - as Minna said it too. Therefore we will again confront the problem that how we could add speed to the supervisor?
Näyttelyharjoituksia on taas jatkettu tässä kuussa. Kävimme OSTY:n nätötreeneissä alustavalla viikolla ja sitten lähdimme "leikkimään" Vaasaan KV-näyttelyyn. Tuloksena sieltä H eli keltainen nauha "hyvällä" arvosanalla. Reissu meni siis penkin alle.
Päätimme ennen Vaasaan menoa, että jos saamme sieltä nyt EH:n tai H:n, pistämme Viivin tauolle. Kuukauden päästä täytämme kuitenkin jo 2 vuotta. Nyt pitäisi jo rauhallisuutta pikkuisen olla, mutta ei... Olemme edelleen pentuja isolla P:llä niin monessa näyttelyasiassa. Keskitymme nyt agilityyn ja sen harjoitteluun.
Agilitykuulumisia Viiviltä
Olemme Viivin kanssa tosiaan hurahtaneet tuohon agilityyn. Haluan olla hyvä siinä ja olemme petranneet taitojamme. Olemme myös olleet talkoamassa, joten lahjakortteja on tippunut tilillemme jo kolme kappaletta. Uskaltaisimmekohan lähteä kisaamaan kesällä?
Viivi on pikkuhiljaa selättänyt A-esteen sekä puomin. Vielä on se pahin akilleenkantapää harjoiteltavana eli keinu. HUI! Varsinkin se metallinen ääni, mikä siitä tulee, on kaikkein pahin. Kompostikehikko ja sen kaatuminen niskaan pentuna oli huono asia. Toivottavasti saamme sen pelon pois, että voimme jatkaa harjoittelua.
Agility Viivin kanssa on aina nautinto. Harmillisinta on se, että pitää odotella vuoroaan harjoituksissa. Meidän neiti olisi niin innossaan tekemässä ja tympäisyhaukahduksia päästetään heti, kun pitää odottaa. Valitettavasti se on tapa, jolla mennään. Olemme ilmoittautuneet kesäryhmiin, joten harjoituksia on toivottavasti luvassa enemmänkin.
Olemme myös Viivin kanssa miettineet tokoa, että lähtisimme siihen tutustumaan. Tarkoituksena olisi saada Viivi lopettamaan turha hökeltäminen ja kuuntelemaan enemmän käskyjä + rentoutumaan ehkä suorittaessaan. Meillä on liian usein tilanne, että suorituksen aikana on menossa kauhea häkellys.
Lexien agility
Olemme Lexien kanssa käyneet nyt kolme viikkoa Minnan koirakoulussa Tupoksessa. Pidän paikasta ja ohjaajasta. Hassua oli, että ensimmäisellä kerralla Minna kysyi, onko Lexie jotain sukua Wiille. Kyllähän se on - sisko.
Samalla kurssilla on mukana niin isoja kuin pieniä koiria. Se on itseasiassa kiva, koska siten Lexiekin tottuu erilaisiin koiriin. Ei aina ole shelttejä. Minna on todella mukava ja joka kerta me etenemme nopealla vauhdilla ilman turhia taukoja.
Ensimmäisellä kerralla totuttelimme käden seuraukseen, putkeen, esteisiin, eteen-käskyyn, puomiin, keppeihin ohjureilla ja renkaaseen. Lexie osasi mennä ne ihan hyvin. Toisella kerralla kertasimme edellisen kurssin asioita ja lisäsimme pidemmän estepaketin mukaan. Kokeilimme jo erästä yhdistelmää ihan irti: putki ja hyppy. Lisäksi harjoittelimme valssia ja minä ymmärsin sen silloin viimein! Nyt osaan valssin!!!
Viime kerralla teimme samoja vanhoja esteitä, mutta otimme nyt ensimmäisen kerran kierreputken ja pitkän estepaketin. Lisäksi harjoittelimme keinua. Lexie ihastui keinuun niin, että hän halusi mennä tekemään sitä väliajallakin. Ei onneksi niin innokkaasti kuin eräs toinen pieni koira kurssilla, mutta kuitenkin.
Lexiellä on hassu tapa agilityssä omaksua asiat. Ensimmäisellä kerralla, kun harjoittelemme jotakin estettä, Lexie tekee sen hirveän hitaasti ja tarkasti. Ihan kuin neiti tarkkailisi aluksi tarkasti, mitä pitää tehdä. Seuraavalla kerralla, kun menemme esteen uudelleen, vauhti tuplaantuu ja tuplaantuu, mitä useammin esteen teemme. Olen pulassa neidin kanssa vielä - kuten Minnakin sen totesi. Tulemme siis taas sen ongelman eteen, että miten saisimme ohjaajalle vauhtia lisää?
-----------
With Viivi we have done all the shows on this spring
We have done some show training with Viivi again in this month. We went to OSTY's show training last week and then we went to "play" to Vaasa's international dog show. We got yellow ribbon and "good" grading. The trip went to the bench more and less.
We decided before we went to Vaasa, that if we get there now very good or good, we put Viivi on a break. In one month Viivi will be 2 years old. Now Viivi should already be calmer and easier, but not ... Viivi is still a puppy with a big P in so many show things. We'll focus on agility training.
Agility News Viiviltä
With Viivi we have really gone mad at that agility. I want to be good at it and we have gotten better at it. I have done some free work at the agility competitions, so we have gotten some gift cards. Should we try to race this summer?
Viivi has slowly gone better with A barrier and bridge. Yet our worst Achilles' heel is the swing. HUI! Especially the metallic sound, which it will make, is the worst. Compost boxes and the collapse of them on her when she was a puppy was a bad thing. Hopefully we can get that fear off that we can continue practicing.
Agility is always a pleasure with Viivi. Pity that we have to wait for our turn to practice. Our Lady would like to be doing that all the time and if we have to wait she'll do some disappointed barks. Unfortunately, it is the way to go. We have singet up on the summer groups, so the exercises will hopefully permit more.
We also have been thinking about taking Viivi to obedience training. We want to explore it. The purpose would be to put an end to useless anxiety and have her more receptive to commands + she might relax a little more at the performance. We have all too often in that anxiety situation in shows.
Lexie's Agility
Last three weeks I have done some agility training with Lexie in Minna's Dog School in Tupos. I like the place and the director. The funny thing was that the first time, Minna asked whether Lexie was something akin to Wii. Sure she is - she is her sister.
At the same course there are both large and small dogs. It is actually nice, because Lexie gets used to different kind of dogs there that way. It is not always only the shelties. Minna is a really nice and every time we advance at a rapid pace, without unnecessary interruptions.
The first time we trained the following of the hand, the tube, the obstacles, forward-command, first part of the bridge and swing, the poles with directors and last but not least the ring. Lexie did them quite well. The second time we did last times things and tried a longer obstacle combination. We tried just one of a combination all free: a tube and jump. In addition, we practiced a waltz, and I understood it then finally! Now I can do waltz!
Last time we did the same old obstacles, but we took a curved pipe and longer obstacle package for the first time. In addition, we practiced swing. Lexie loved swing so much that she wanted to go to it in the mid-term play. Fortunately not as keen as one other small dog in our course, but still.
Lexie has a funny way to do things in agility. On the first time, while rehearsing one of the barrier, Lexie does it awfully slowly and carefully. Just like our little lady wants to monitor everything on the first time. The next time when we do the obstacle, speed doubles and doubles, the more often we do the obstacle. I'll be in a trouble with my little girl - as Minna said it too. Therefore we will again confront the problem that how we could add speed to the supervisor?
12. kesäkuuta 2010
Raahe 12.6.2010
Tänään kävimme mutkan Raahessa näyttelyissä. Odotukset olivat kohtuulliset eli EH-merkintää lähdettiin hakemaan. Olimme viikon harjoitelleet ahkerasti käyden mätsäreissä + nätötreeneissä.
Puunasin tytön tiistaina jo peruskisakuntoon eli harjasin, pesin ja harjasin. Neidillä on alkanut karvanlähtö näin kesän kunniaksi, joten aika kauhealta tuntui vedellä hirveitä karvatuppoja irti tytöstä koko ajan. Viisi vessapöntöllistä karvaa lähti, mutta ei se kyllä missään näkynyt. Ehkä se kasvaa takaisin, toivottavasti. Lopullisen puunauksen tein perjantai-iltana ja lauantaiaamuna: pesin valkoiset kohdat, leikkasin kynnet, harjasin hampaat, rapsutin korvat ja leikkelin turhat tupot pois tassuista ja korvista.
Lauantaiaamuna lähdimme sitten ajelemaan kohti Raahea. Onneksi matka on lyhyt, joten kauheaa autoreissua ei siis ollut tiedossa. Näyttelyt pidettiin Raahen raviradalla, joka sijaitsee hiukan itse Raahen ulkopuolella kasitien varressa Hummastinvaarassa. Paikka on kuvattuna sellainen, että taivaasta on laskettu raviradan kehikko ja läsäytetty keskelle suoniittyä. Lisäksi on tehty muutama tie todella omituisesti kiemurrellen. Ilmeisesti pitää tottua koiranäyttelyissä siihen, että ne ei aina ole millään priimapaikalla.
Paikalla ei hirveästi ollut vielä väkeä, kun me saavuimme, joten saimme ns. valita paikkamme. Aluksi sijoituimme Kaltakarien viereen teltta-alueelle, mutta sitten siirryimme Maaritin tultua paikalle 4 kehän viereen. Sieltä oli helpompi seurata shelttien näyttelyä ja sitten osallistua itse siihen. Toisaalta Viivikin saisi tuta ihmishälinästä eli voisi tottua siihen. Samalla pääsi myös tutustumaan tuomarin työskentelyyn.
Kehä neljä sijaitsi ns. keskimmäisenä kehistä. Yhteensä kehiä oli kahdeksan. Keskellä oli ryhmäkehä, jonka vieressä sitten oli tämä meidän kehämme. Kehässä oli teltta, joka oli suojana sihteereille ja tuomarille, jos vaikka sataisi. Ilma oli kaunis, mutta tuulinen.
Kehän 4 tuomarina toimi Jan de Gidz. Kuvauksena hän oli sellainen herttaisen oloinen vanha herra harmaa puku päällä. Hän tepasteli aina vähän omituisesti koiraa tarkastellen. Suurimman osan ajasta miehellä oli esim. kädet taskussa ja sellainen hölmistynyt ilme päällä. Pian tosin näimme hänen "leppoisan" suhtautumisensa nuoriin koiriin.
Aluksi shelteistä esiteltiin urokset. Viivin veli Patekin oli mukana siellä. Valitettavasti tuomari näytti heti alkuun, että se ei pidä nuorista koirista, koska ne eivät ole kehittyneitä tarpeeksi, joten Pate sai vain H:n. Ajattelin, että onpas tiukka tuomari, kun ajattelee Paten muuta menestystä. Pate kuitenkin sitten sijoittui ensimmäiseksi ryhmästään.
Pian tulikin sitten junnu-narttujen vuoro. Olin harjoitellut vuoroamme odotellessa kävelyä ja totuttanut Viivin yleensäkin hälinään kävelemällä siellä vilinässä. Yhteensä narttuja oli 14, joista me esittäydyttiin melkein ensimmäisenä. Valitettavasti Viivi toi esilleen perinteiset pelkonsa esittelyn aikana: tuuli kohautti telttaa, josta kuului pelottava ääni sekä tuomari oli vanha mies, joita kohtaan meillä on ennestään pelkoja. Näin esittely meni pipariksi.
Arvostelu oli seuraavanlainen: "Nice type, but needs to mature in temperament." Ei kai? Saimme sitten JUN-H:n. Hieman ärsytti, mutta onneksi se meni ohitse kohtuullisen nopeasti ja pienten unien jälkeen. Edessä on kuitenkin vielä pari näyttelyä, joihin lähdemme. Kyllä se tästä. Harjoittelu tekee mestarin.
Puunasin tytön tiistaina jo peruskisakuntoon eli harjasin, pesin ja harjasin. Neidillä on alkanut karvanlähtö näin kesän kunniaksi, joten aika kauhealta tuntui vedellä hirveitä karvatuppoja irti tytöstä koko ajan. Viisi vessapöntöllistä karvaa lähti, mutta ei se kyllä missään näkynyt. Ehkä se kasvaa takaisin, toivottavasti. Lopullisen puunauksen tein perjantai-iltana ja lauantaiaamuna: pesin valkoiset kohdat, leikkasin kynnet, harjasin hampaat, rapsutin korvat ja leikkelin turhat tupot pois tassuista ja korvista.
Lauantaiaamuna lähdimme sitten ajelemaan kohti Raahea. Onneksi matka on lyhyt, joten kauheaa autoreissua ei siis ollut tiedossa. Näyttelyt pidettiin Raahen raviradalla, joka sijaitsee hiukan itse Raahen ulkopuolella kasitien varressa Hummastinvaarassa. Paikka on kuvattuna sellainen, että taivaasta on laskettu raviradan kehikko ja läsäytetty keskelle suoniittyä. Lisäksi on tehty muutama tie todella omituisesti kiemurrellen. Ilmeisesti pitää tottua koiranäyttelyissä siihen, että ne ei aina ole millään priimapaikalla.
Paikalla ei hirveästi ollut vielä väkeä, kun me saavuimme, joten saimme ns. valita paikkamme. Aluksi sijoituimme Kaltakarien viereen teltta-alueelle, mutta sitten siirryimme Maaritin tultua paikalle 4 kehän viereen. Sieltä oli helpompi seurata shelttien näyttelyä ja sitten osallistua itse siihen. Toisaalta Viivikin saisi tuta ihmishälinästä eli voisi tottua siihen. Samalla pääsi myös tutustumaan tuomarin työskentelyyn.
Kehä neljä sijaitsi ns. keskimmäisenä kehistä. Yhteensä kehiä oli kahdeksan. Keskellä oli ryhmäkehä, jonka vieressä sitten oli tämä meidän kehämme. Kehässä oli teltta, joka oli suojana sihteereille ja tuomarille, jos vaikka sataisi. Ilma oli kaunis, mutta tuulinen.
Kehän 4 tuomarina toimi Jan de Gidz. Kuvauksena hän oli sellainen herttaisen oloinen vanha herra harmaa puku päällä. Hän tepasteli aina vähän omituisesti koiraa tarkastellen. Suurimman osan ajasta miehellä oli esim. kädet taskussa ja sellainen hölmistynyt ilme päällä. Pian tosin näimme hänen "leppoisan" suhtautumisensa nuoriin koiriin.
Aluksi shelteistä esiteltiin urokset. Viivin veli Patekin oli mukana siellä. Valitettavasti tuomari näytti heti alkuun, että se ei pidä nuorista koirista, koska ne eivät ole kehittyneitä tarpeeksi, joten Pate sai vain H:n. Ajattelin, että onpas tiukka tuomari, kun ajattelee Paten muuta menestystä. Pate kuitenkin sitten sijoittui ensimmäiseksi ryhmästään.
Pian tulikin sitten junnu-narttujen vuoro. Olin harjoitellut vuoroamme odotellessa kävelyä ja totuttanut Viivin yleensäkin hälinään kävelemällä siellä vilinässä. Yhteensä narttuja oli 14, joista me esittäydyttiin melkein ensimmäisenä. Valitettavasti Viivi toi esilleen perinteiset pelkonsa esittelyn aikana: tuuli kohautti telttaa, josta kuului pelottava ääni sekä tuomari oli vanha mies, joita kohtaan meillä on ennestään pelkoja. Näin esittely meni pipariksi.
Arvostelu oli seuraavanlainen: "Nice type, but needs to mature in temperament." Ei kai? Saimme sitten JUN-H:n. Hieman ärsytti, mutta onneksi se meni ohitse kohtuullisen nopeasti ja pienten unien jälkeen. Edessä on kuitenkin vielä pari näyttelyä, joihin lähdemme. Kyllä se tästä. Harjoittelu tekee mestarin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




