Sawo-Show ja sivuerikoisnäyttely 3. - 5.8.2012

Tänä viikonloppuna kävimme pienellä näyttelykierroksella Savon sydämessä eli Kuopiossa. Kohteena oli kolmipäiväinen Sawo Show perjantaina ja lauantaina sekä shetlanninlammaskoirien sivuerikoisnäyttely sunnuntaina. Pääsisin harjoittelemaan koiran näyttämistä oikein olan takaa ja toisaalta pääsisi kokeilemaan, kuinka korkealle saamme Miss Lexien nostettua. Tulokset loppujen lopuksi olivat kyllä yllättävät.

This weekend we went to a small show tour in the heart of Savo, Kuopio. We went there to the three-day Sawo Show on Friday and Saturday, and to Shetland Sheepdogs side special show on Sunday. I get to rehearse dog showing for real and on the other hand we will try, how high we can raise our Miss Lexus. Results were in the end quite surprising.

Perjantai 3.8.2012 - Sawo Show

Perjantaina heräsimme aikaisin aamusta, että ehtisimme paikalle sopivan ajoissa. Kehät alkaisivat pyörimään klo 11 ja nartut pääsisivät kehään klo 12.30. Söimme aamiaisen rauhassa ja sitten pakkasimme automme. Edessä olisi kolmen päivän turnee, joten tavaraa tuli ottaa mukaan sitä silmällä pitäen. Mukaan lähti siis kaikki tarpeellinen: uusi trimmauspöytä pyörillä, retkituolit, teltta ja koiranhoitotarvikkeet. Lisäksi tietysti muutakin tavaraa, mutta koiranäyttelyn kannalta nämä olivat tärkeimmät.

On Friday, we woke up early in the morning, so we would be at the show on time. The rings start at 11 and females went into the ring at 12:30. We ate breakfast in peace, and then packed our car. We had a three days turnee ahead of us so we had to take everything possible with us. We took with us everything we needed: a new trimming table with wheels, camping chairs, show tent and dog grooming supplies. In addition, of course, other stuff, but dog grooming supplies were the most important ones.

Matkalle kuulimme uutisia ihmisiltä eli FB-päivityksiä paikasta. Telttarivi oli kuulemma muodostunut jo aamuyöstä, kun koiraharrastajat olivat vieneet parhaimmat paikat. Tämä ei meitä haitannut, koska tiesimme, että aina soppi löytyy jostakin. Ehkä olisi hyvä olla kehän vieressä, mutta toisaalta olisi kiva olla myös kauempana rauhassa kaikelta.

On our way we heard the news from people as Facebook upgrades. There were huge tent row already,  formed in early morning, when the dog fanciers had taken the top spots. This didn't bother us, because we knew that would be a spot for us somewhere. Perhaps it would be good to have a circle next to it, but on the other hand it would be nice to have a more distant place to be.

Matka meni ongelmitta ja olimme paikalla ihan ajoissa eli noin tuntia ennen kehää. Näyttelypaikkana toimi Kuopion Sorsasalon ravirata. Paikka on hieno ja ihan mukava koiranäyttelyille. Keskialueella on mukavasti nurmea, jonne voi perustaa telttakylän helposti. Toisaalta paikalla on monipuolisesti kaikki rodut, joten siellä pääsee näkemään kaikki koirarotuja samalla, kun keskittyy omaankin näyttelyyn. Lisäksi siellä on aina mukavat tarviketorit, joilta löytää mukavia tarjouksia koiratarvikkeista.

The trip went smoothly and we were just in time at the spot, about an hour before the ring. The exhibition venue was Kuopio Sorsasalo racetrack. The place is nice and it's pretty nice place for dog shows. Central region is the comfort grass field, where you can easily set up a tent village. On the other hand there is a wide range of all dog breeds present, so you can see all of them at the same time, when you are doing your own show. In addition, there is always a nice accessory sale, where you can find nice offers on dog supplies.

Perjantaina kehämme oli nro 23. Tuomarina toimi Höier Charlotte Tanskasta. Paikalle oli saapunut 61 shelttiä, joista pentuja oli 6, uroksia 22 ja narttuja 33. Lexie kilpaili nuorten luokassa. Luokassamme oli 10 narttua. Kehämme meni hienosti, koska Lexie kulki kehässä kuin unelma. Hieman oli muutama hakeminen parissa kohdassa, mutta muuten neiti toimi ja liikkui hienosti. Tuloksena oli ERI eli erinomainen. Tämä oikeutti meille paikan nuorten kilpaluokkaan. Kilpakehässäkin kaikki meni muuten hienosti, mutta Lexie hieman harhaili yhdessä kohdassa. Sijoituimme lopulta kehämme kolmanneksi ja olimme sertin arvoinen eli saimme SA:n. Tämä oikeutti meille paikan PN- eli paras narttu -kehään, mutta siellä emme enää sijoittuneet.

On Friday our ring was no. 23. The judge was Höier Charlotte from Denmark. There were 61 shelties present of which 6 were puppies, 22 males and 33 females. Lexie competed in the intermediate class. In our class there were 10 females. Our ring went well, because Lexie walked in the ring like a dream. In few spots she was somewhere else, but otherwise she went fine and was moving beautifully. The result was an excellent ie. EXC. This entitles us a place in intermediate compete class. In compete ring everything went just fine otherwise, but in one place Lexie just wandered in one spot. We ended up third in there, and we were worth a certificate i.e. we got SA. This entitled us a place at best bitch ring, but we didn't get any further.

Perjantaista pitää sanoa eräs asia, että se meni hienosti meillä Pohjois-Suomen Sheltit ry:llä, koska melkein kaikki pääpalkinnot menivät meikäläisille:

• ROP - BOB: Foxitar Kerttufox (Karjalainen Tiina ja Karjalainen Juha, Martinniemi
• VSP - BOS: Minitiimin You Make Hearts Sing (Lilleberg Päivi, Haukipudas)
• CACIB uros - dog: Nice Try Dazzling Duff (Kuivala Marjo, Haukipudas)
• CACIB narttu - bitch: Foxitar Kerttufox (Karjalainen Tiina ja Karjalainen Juha, Martinniemi)
• SERT - CC uros - dog: Minitiimin You Make Hearts Sing (Lilleberg Päivi, Haukipudas)
• SERT - CC narttu - bitch: Zarvo's Diamond In The Rough (Kuivala Marjo ja Lehtomäki Kristina, Haukipudas)
• ROP - BOB veteraani - veteran: Susadan Dasha-Darysha (Tervonen Maarit, Kempele)
• VSP - BOS veteraani - veteran: Susadan David Beckham (Turtinen Heli, Oulu)
• ROP - BOB pentu - puppy: Ketrin's Eldorado (Sipola Seija, Kiviniemi)
• VSP - BOS pentu - puppy: Khimairan Behind Blue Eyes (Soininen Marja ja Immonen Maiju, Kuopio)

Oli siis hienoa olla kyseisenä päivänä Pohjois-Suomen Sheltit ry:n jäsen. Meillä osataan koirankasvatus!

Of Friday I have to say one thing, that it went very well for an Northern Finland Shelties, because almost all the top prizes went to us. It was great to be a member on this day. In north we know how to breed fine shelties.

Aina jokaisessa päivässä on pientä epäonnea eli uudesta trimmauspöydästämme meni hukkaan tulomatkalle siipimutteri pultista, joka piti paikallaan vetokahvaa. Saimme vedettyä romppeemme trimmipöydän päällä kisapaikalle, mutta vaivalloisesti. Mutteria ei löytynyt mistään, vaikka kuinka haimme. Näyttelyn jälkeen kasasimme romppeemme. Ennen yöpymispaikallemme menoa kävimme hankkimassa Motonetistä uuden ruuvi-mutteri-combon, että saisimme tavaramme paikalle huomenna paremmin.

Each time you have a little bad luck i.e. a wing nut of a bult went missing of our new trimming table on our way to show. It kept the handle in place. We our stuff there and back, but not without sweat. The bult could not be found anywhere, no matter how much we seek. After the show we put our stuff back together. Before going to our hotel, we had a stop over at Motonet to acquire a new screw-nut combo that we could use so that we could get our stuff better on the spot tomorrow.

Yöpymispaikkaamme oli Tahkovuoren Sokos. Petri oli varannut sieltä meille kaksi yötä. Saimme siis pienen loman samalla. Huoneemme oli ihana, koska se oli ensinnäkin kaksikerroksinen ja toiseksi siellä oli oma saunansa. Illalla saimmekin sitten rentoutua ensin lenkillä luonnossa ja sitten saunassa kylpemällä päivän pölyt niskasta. Illalla huomasin myös, että paljoa aurinkoa ei ihoni tarvitse palaakseen - olin saanut taas punaiset rusketusraidat. Kuopio ei petä koskaan!

Our place to stay was the Tahkovuori Sokos Hotel. Petri had booked us a room for two nights. Thus, we had a small break at the same time. Our room was lovely, because it had two floors and own sauna. In the evening we got to relax - first a walk in the nature and then in the sauna to bath all the dust off. In the evening, I noticed also that I don't need a lot of sun on my skin to burn - I had received a tan with red stripes. Kuopio never lets you down!

Lauantai 4.8.2012 - Sawo Show

Hyvinnukutun yön jälkeen nousimme taas virkeinä ylös ja lähdimme kohti näyttelykehää. Matkaa oli Tahkolta n. 60 km näyttelypaikallemme, joten aikaa meni sinne ajaessakin. Paikalle saavuimme melko ajoissa, mutta tavaroitamme kasatessa huomasimme, että uusi pultti olikin väärän kokoinen. Lisäksi olimme jättäneet vanhan pultin hotellille, joten meidän piti keksi hyvä kikka, jolla saisimme tavaramme vietyä perille. Lopulta teimme patentin, joka toimi todella huonosti. Matkaan parkkipaikalta itse telttamaalle kesti puoli tuntia. Meillä tuli siis pienoinen kiire, mutta se kestettiin. Koira saatiin aikanaan kehään ja kaikki ok.

After a good night sleep we got up refreshed and headed toward the show ring. The distance was about 60 km from Tahko to venue, so it took some time to drive. We arrived at the scene fairly early, but as we piled our stuff, we noticed that the new bolt was the wrong size. In addition, we had left the old bolt to the hotel, so we had came up with a good gimmick, so that we could get our stuff exported to the destination. In the end we made a patent, which was really bad. The trip from the parking lot to the tent spot took half an hour. We, therefore, had a bit of a hurry, but it was tolerated. The dog was in the ring on time and everything was ok.

Lauantainakin kehämme oli nro 23. Tuomarina toimi Andersson Johnny Ruotsista. Paikalle oli saapunut 48 shelttiä, joista 5 oli pentuja, 18 oli uroksia ja 25 oli narttuja. Lexie kilpaili tänäänkin nuorten luokassa. Luokassamme oli 8 koiraa. Tänään olin hieman sisuuntunut pienestä kommelluksestamme eilen, joten halusin nyt tehdä kaiken paremmin. Lexie olikin otteessani paljon paremmin tänään ja toimi kuin unelma kehässä. Tuloksena oli ERI eli erinomainen. Tästä jatkoimme sitten kilpakehään luonnollisesti. ERIn saaneita koiria ei ollut kuin kolme, joten mukana olivat myös EH:n eli erittäin hyvän saaneet koirat. Aluksi olimme kehässä numerojärjestyksessä, mutta tuomari lopulta siirti edestämme taaksemmas yhden koiran ja huomasin olevani jonon kärjessä. Tällöin pääsimme kiertämään kehää vapaasti ja kaikki meni hienosti. Loppukaarteessa huomasin, että tuomari tulee kohti meitä ja kättelee meidät ensimmäiseksi eli VOITIMME RYHMÄMME! Olin hurjan onnellinen, koska tämä oli paras palkinto eilisen pienelle kämmille. Lisäksi saimme vielä SA:n ja pääsimme PN- eli paras narttu -kehään. Paras narttu -kehässäkään meidän ei tarvinnut hävetä, koska sijoituimme siellä neljänneksi eli olimme päivän 4. paras narttu. Hieno päivä ja upea tunne tuli tuollaisesta onnistumisesta.

On Saturday too our was no. 23. Today the judge was Johnny Andersson from Sweden. There were 48 shelties of which 5 were puppies, 18 were males and 25 were females. Lexie competed today in the intermediate class. In our class there were 8 dogs. Today I was a little bit pissed of mishaps of yesterday, so now I wanted to make everything better. I had Lexie in good grip all the time and it went much better today. Lexie worked like a dream in the ring. The result was an excellent i.e. EXC. For this, we continued to compete ring. Dogs who got excellent were only three, so there were those in the ring who got 'very good'. At first we were in the ring in numerical order, but then the judge moved one dog in front of us behind, and I found myself at the front of the queue. In this case, we were able to circulate freely and everything went just fine. In the final turn I noticed that the judge come toward us and shook my hand to say that we won the class - we were first! I was really happy about it because this was the best reward for the small mistake of yesterday. In addition, we received SA, and we got to be in the best bitch ring. In the best bitch ring we were not bad, because there were we ranked fourth so we were the 4th best female of the day. What a great day and a great feeling came of that kind of success.

Kehän jälkeen kävimme hakemassa trimmauspöytämme myyjää, että olisiko hänellä ylimääräistä siipimutteria meille. Löysimme hänet ja saimme häneltä uuden kappaleen! Ihana mies, kun auttoi meitä näin pienessä ongelmassamme. Kokosimme lopuksi tavaramme ja raahasimme ne autollemme. Mikään ei saanut tämän päivän fiilistä huonoksi, koska kaikki meni niin hienosti! Illalla avasimmekin kuohuviinipullon neidin voiton kunniaksi. Lisäksi tytöt saivat maukkaan liha-aterian illalla.

After the ring we went to find the seller who sold us our new trimming table and as, if he might have an extra wing nut for us. We found him and he gave us a new nut! A wonderful man, when he was able to help us in such a small problem. Finally, we put all our stuff and dragged them to our car. There ain't a thing that would ruin this day for us, because everything went so well! In the evening we opened a bottle of sparkling wine in honor of todays victory. In addition, girls were given a tasty meat-meal in the evening.

Sunnuntai 5.8.2012 - Sivuerikoisnäyttely

Sunnuntaina ohjelmassa oli shetlanninlammaskoirien sivuerikoisnäyttely Musti ja Mirri -areenalla Kuopiossa. Paikalle saapuisi tänään n. 120 shelttiä näyttelemään, joista pentuja oli 27, uroksia 34 ja narttuja 60. Narttujen määrä oli huima. Olisi hienoa päästä korkealle tänään.

On Sunday we had a side special show for shetland sheepdogs at Musti and Mirri Arena in Kuopio. There would be about 120 shelties today at the show, of which 27 were puppies, 34 males and 60 females. The amount of females were huge. It would be great to get high today.

Tuomarina nartuille toimi kehässä 2 Gartland Tracy Englannista. Lexie kilpaili nuorten luokassa. Luokassamme oli 12 koiraa. Kehämme meni mainiosti ja taas Lexie toimi kuin unelma. Tuomari oli pyytänyt ennen kehien alkua, että jokainen kävelisi koiran kanssa. Kukaan ei saanut juosta. Teimme työtä käskettyä. Onneksi Lexien kanssa ei ole hätää, onko vauhtia vai ei, koska neiti kulkee aina omalla tahdillaan. Parhaiten liikkeet tulevat esille tosin paremmassa vauhdissa, mutta eivät ne kävellenkään huonot ole. Tuloksena oli ERI eli erinomainen ja tämä oikeutti meille sijan kilpaluokkaan. Kilpaluokassa seisoimme taas upeasti ja tuomarilla oli selkeästi ollut kuulemma vaikeuksia päättää voittaja. Lopulta tuomari sijoitti meidät toiseksi ja saimme SA:n kaupan päälle. Pääsisimme siis PN- eli paras narttu -kehään. Siellä tuulemme ei kantanut, vaan tipuimme pois pääsakista. Pääsimme kuitenkin taas erkkarissa PN-kehään, joka on aina jotakin. Palkinnoksi saimme kuitenkin 2. sijastamme pokaalin ja namipussin.

The judge in the ring 2 for bitches was Gartland Tracy from England. Lexie competed in the intermediate class. In our class there were 12 dogs. Our ring went nicely and Lexie worked like a dream. The judge had asked prior to the start of rings that everyone had to walk with the dog. No one was to run. We did the work commanded. Fortunately Lexie had kept the pace, because she always walks on her own. The best moves come our in speed, but moves are not bad either on walking speed. The result was excellent i.e. EXC and it justified a place for us in compete class. In compete class, while we stood magnificently, and the judge had reportable clearly difficulties to decide the winner. Eventually, the judge placed us in second place and we got SA. We could, therefore, go to the best bitch ring. Our wings didn't carrie there for long. However, we were able to be in Best Bitch ring in specialty show, which is always something. However, we were rewarded with a trophy and bag of dog treats.

------

Viikonloppumme menikin siis todella upeasti eli saimme todella upeat arviot, uskoa tulevaisuuteen ja paljon paljon vahvistusta itsetunnollemme. Vielä olisi edessä yksi näyttely eli Rovaniemen ryhmänäyttely 26.8.2012. Sitten jäämme tauolle Lexien kanssa ja keskitymme agilityharrastukseemme enemmän.

Our weekend went, therefore, really nicely, or we got really great reviews, a lot of faith in the future and gained a lot of self-esteem. Yet one show would be in front of us - a group show at Rovaniemi on 26th of August. Then we will go on a break and focus on Lexie's agility more.

Shetlanninlammaskoirien pääerikoisnäyttely 14.4.2012

Shetlanninlammaskoirien pääerikoisnäyttely järjestettiin tänä vuonna Haukiputaan Martinniemessä Martinniemen työväentalolla 14.4.2012 klo 10 - 17. Järjestänä toimi Pohjois-Suomen Sheltit ry. Tuomareina toimivat Dave Weller Iso-Britanniasta ja Irina Poletaeva Suomesta. Paikalle heidän arvioitavaksi oli saapunut 133 shelttiä omistajineen.

Shetland Sheepdogs Speciality Show was held this year at Martinniemi in Haukipudas at Martinniemi Labor Hall. Organize work was done by Pohjois-Suomen Sheltit ry. The judges were Dave Weller from the UK and Irina Poletaeva from Finland. At the show there were 133 shelties and their owners.

Saavuimme paikalle hyvissä ajoin eli jo klo 7.30. Lähdimme mukaan molempien koiriemme kanssa: Lexie (18 kk eli 1 v 6 kk) pääsi kilpailemaan nuorten luokkaan ja Viivi (2 v 10 kk) avoimeen luokkaan. Luokkamme alkoivat vasta ruokailun jälkeen eli n. klo 13, joten aamupäivän sain rauhassa toimia ns. järjestäjäväessä. Olin kääntäjäpalvelussa + olin koonnut näyttelyluettelon järjestäjien antamien tietojen pohjalta. Petri taas toimi kuvaajana koko hommassa, joten olimme taas aktiivisesti mukana tapahtumassa. Koska olin aamun kääntäjäpalvelussa, sain tutustua myös tuomareiden tekemiin arviointeihin. Näin, millaista linjaa molemmat tuomarit käyttivät. Linja oli tiukka ja tarkka eli luvassa olisi perusteellinen arvio koirasta, mikä on aina hieno asia erikoisnäyttelyissä.

We arrived in good time - already at 7.30. We competed with Lexie (18 months - 1 year 6 months) at the Intermediate Class and with Viivi (2 years 10 months) at the Open Class. Our classes started after the lunch break about at 1 o'clock, so before that I could do my duties at the organizer group. I was in the translation service + I did the show catalogue based on the information the organizers provided. Petri was working as a photographer in this entire show, so we were again actively involved in sheltie business. Since I was working as a translator, I got to read evaluations that the judges gave in the ring. I could see what kind of line in evaluation was used by the two judges. Line was tight and precise, so you could have a thorough assessment of the dog, which is always a great thing in these speciality shows.

Koska halusin kantaa vielä korteni kekoon järjestelyssä, toin paikalle kaksi pellillistä kasvispiirakkaa, jonka ohjeen lupasin jakaa. Tässäpä se sitten on. - I wanted to do my share for the organization of this show, so I did two large vegetable pies to serve and I promised to share that recipe. Here you go:

Kasvispiirakka - Vegetable pie

(Lähde: http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/160691/Feta-tomaattipiirakka%20(pellillinen))

Raaka-aineet - Materials:

250 g voita (butter)

6 dl vehnäjauhoja (wheat flour)

3 - 4 rlk kylmää vettä (spoons of cold water)

1 - 2 prk fetajuustoa (öljyssä tai ilman) (cans of feta cheese (with oil or without)

2 rasiaa kirsikkatomaatteja (packets of cherry tomatoes)

1 prk ranskankermaa (can of sour cream)

3 munaa (eggs)

n. 3.5 dl maito-kermaseosta (50/50) (approximately 3,5 dl of milk and cream mixture - 50/50)

2 tl mustapippuria rouhittuna (teaspoons of black pepper)

1 ruukku tuoretta basilikaa / tai maustepurkista ruokalusikallinen

(1 pot of fresh basil / or a tablespoon of spice jar)

3 dl emmental-raastetta (emmental cheese grated)

Ohjeet:

1. Tee ensin taikina. Lämmitä ja pehmennä voi. Muovaa käsin voista ja jauhoista tasainen massa ja lisää vettä tarpeen mukaan, ei kuitenkaan niin, että taikina pehmenee liikaa. Tulee olla kimmoisaa. Kääri kelmuun ja laita jääkaappiin vetäytymään. - First make the dough. Warm and soften the butter. Form from butter and flour a smooth paste and add water as required, but not too much so that the dough softens too much. It has to be resilient. Wrap it in a foil and place it in the refrigerator to retreat.
2. Puolita kirsikkatomaatit tai pilko halutessasi neljään osaan. Kaada öljy pois fetajuustosta, hienonna basilika. Yhdistä maitokermaseos, munat ja ranskankerma, vatkaa kevyesti kunnes munat ovat sekoittuneet tasaisesti, lisää pippuri ja ripaus suolaa jos tarvetta. Lisää puolet juustoraasteesta. - Halve the cherry tomatoes or chop them in four parts. You choose. Pour water or oil from the feta cheese. Chop fresh basil, if you put it. Combine milk-cream mixture, eggs and sour cream. Whisk gently until eggs are evenly mixed, add pepper and pinch of salt if needed. Add half the grated cheese.
3. Kaulitse taikina leivinpaperin päällä leivinpellin kokoiseksi ja siirrä pellille. Esipaista n. 10 minuuttia, 200 asteessa. Ota pois uunista ja ripottele pinnalle tomaatit, fetakuutiot, basilika ja kaada lopuksi päälle munamaitoseos ja viimeistele vielä juustoraasteella (josta käytit puolet aiemmin). - Roll the dough on baking paper to size the baking tin. Then move it on  the baking tin on the baking paper. Bake it for about 10 minutes in 200 degrees. Remove it from oven and sprinkle with tomatoes, feta cheese, basil, and finally pour the milk over the egg mixture and finish with more grated cheese (the other half of which you were using previously).
4. Paista uunissa, 200 asteessa n. 30 minuuttia tai kunnes täyte on hyytynyt. Laske lämpötilaa 175 - 150 asteeseen lopussa jos pinta tummuu liikaa. Anna piirakan vetäytyä n. puolisen tuntia ennen tarjoilua. - Bake it in the oven in 200 degrees about 30 minutes until the fill has coagulated. Lower the temperature to 175 or 150 degrees in the end if the surface darkens too much. Let the pie settle about 30 minutes before serving.

Lexie - Kråkeslottets Miss Lexus

Lexien kanssa lähdimme tavoittelemaan ERIä perinteisesti. Vähempään emme tyytyisi, mutta kieltämättä aina mielessämme pyörii mahdollisuus huonompaan arvosanaan. Aina se pieni pelko on takaraivossa, mutta tavoitteet on tavoitteita.

With Lexie we went to pursue the Excellent (ERI) grade.  We do not settle for anything less, but certainly there is always thoughts of the possibility of a worse grade. Always that little fear in the back of your head, but the goals are goals.

Paikalle oli saapunut Lexien kasvattaja Linda Andorsen (Lexien veljen) Mr. Cadillacin, Lady Di:n ja Heran  kanssa. Hän asettautui meidän lähistöllemme, joten saimme nopeasti aina neuvoja ja apua, jos sitä tarvitsimme. Hän oli tuonut avukseen myös miehensä Jon-Rogerin, koska hän osallistui kasvattajaluokkaan. Lexien trimmauksessa näyttelykuntoon Linda oli enemmänkin kuin avulias - hän harjasi ja laittoi Lexien minulle. Olin kyllä otettu, koska itselläni on taidot vielä hieman hukassa, mutta nyt ostettavien varusteiden listalle tulee muutama Lindan antama vinkki. Ymmärsin nyt paremmin taas, mikä oli tärkeää ja mikä ei.

Lexie's breeder Linda Andorsen had arrived at he show too with her dogs (Lexie's brother) Mr. Cadillac, Lady Di's and Hera. She build her place near us, so we were always able to have a quick advice and assistance if needed. She had also brought her husband, Jon-Roger, with her to help because she participated in the breeder class. With trimming Lexie to exhibition condition Linda was more than helpful - she brushed and trimmed Lexie for me. Yet I don't have all the skills for the trimming, so it was good that Linda helped. I have put some very essential items at my list of equipment purchased. I understand better now again, what is important and what is not.

Kauhea jännitys alkoi iskeä kellon lähetessä yhtä. Onneksi kehät olivat hieman myöhässä, joten saatoin rauhoitella itseäni hieman vielä. Lindan kanssa porisimme, mitä pitää tehdä ja mitä ei. Lisäksi vanhempani olivat tulleet seuraamaan näyttelyä. Kävin aina heille purkamassa tuntojani välillä.

Terrible tension began to strike when the clock started to get nearer the showtime. Fortunately, the rings were a little late, so I was able to calm myself a little further while. With Linda I talked all the things, what to do and what not. In addition, my parents had come to follow the show. So I was unloading my feeling to them between rings.

Nuorten kehässä tuomarina toimi Dave Weller ja koirakoita oli 7. Numeromme oli 97 ja olimme järjestyksessä 5. esittelyyn menevä. Tuomari jakoi kehän kahtia, joten aluksi kiersivät neljä ensimmäistä ja sitten meidän porukkamme. Sain juosta ensimmäisenä omassamme, joten olin onnellinen. Se oli sitä, mitä halusimmekin. Lexie tarvitsee tilaa mennä, joten jos edessämme vetelee jokin hyvin hidas, olisimme silloin edellä menevän niskassa. Nyt saimme onneksi päättää vauhdin.

Judge at the Intermediate class was Dave Weller and there were 7 dogs competing. Our number was 97 and we were fifth in line. The judge divided us in half, so at first went round the first four and then we last three. I got to run in lead, so I was happy. This was what we wanted. Lexie needs room to go ahead, so if we have a very slow dog ahead of us, we would be running on their heels all the time. Now, fortunately, we got to decide the speed.

Yksilöarvostelussa tietysti nostimme ensin koiran pöydälle arvioitavaksi ja sitten tuomari pyysi aina kävelemään edestakaisin kaksi kertaa eli tuomarista poispäin ja sitten takaisin. Tämän jälkeen seisoisimme arvioinnin ajan tuomarin edessä sivuttain. Pöydällä neiti toimi oikein ja antoi tuomarin tutkia rauhassa. Kävelymme meni paremmin kuin odotin eli hyvin hyvin rauhallisesti. Lopuksi seisoimme rauhassa edessä. Välillä korjailin asentoamme, mutta muuten olin todella tyytyväinen. Tulokseksi saimme sitten tuomarilta ERIn!

On individual review we first put the dog on the table for review and then judge asked us to walk back and forth twice - away from the judges and then back again. After that we were standing in front of the judge during the evaluation. On the table she was good and allowed the judge to study her. A walk went better than I expected and very, very calmly. Finally, we stood in front of the judge in peace sometimes correcting our pose. I was really pleased. Finally we got the result and it was Excellent!

Tämän jälkeen jäimme odottamaan nuorten luokan kilpailuluokkaa. Kaikki ERIn saaneet tulisivat silloin takaisin kehään ja meidät aseteltaisiin sitten järjestykseen. Kävin Lexien kanssa taas pyörähtämässä vanhempieni luona mutkan tunteita purkamassa.

Because of the Excellent grade, we now waited for the competition class of the intermediate class. There all the dogs who got Excellent have come back into the ring. Then the judge will assemble us in winning order. I went with Lexie to visit my parents while we waited the call back.

Kilpailukehässä koirakoita oli viisi eli koska ERI-arvosanan sai vain kolme koirakkoa, mukaan otettiin myös EH-arvosanan eli Erittäin Hyvän saaneet koirat. Seisoimme taas järjestyksessä rivissä. Jokaisen koirakon piti lisäksi kävellä edestakaisin tuomarista poispäin ja takaisin. Taas paikallaan seisominen ja kävely menivät hyvin. Olin niin tyytyväinen. Ilmeisesti liikkumisemme ja esiintymisemme oli hienoa, koska voitimme luokkamme eli olimme NUK 1 ja saimme SA:n! Tästä seuraisi se, että menisimme sitten PN-kehään eli Paras Narttu -kehään. Ennen PN-kehää esittelin Viivin välissä avoimessa luokassa.

In competition ring the were five dogs because of there were only three dogs who got the Excellent grade, so there were those dogs too who got Very Good (EH) grade. We all stood in a row again. Judge put us everyone to walk back and forth away from and back from judge. Our standing still and walking went well again. I was so happy. Apparently we did move and presented us fine, because we won our class so we were NUK 1 and we got SA! That meant that next we would go to the Best Bitch ring. Before BB ring I presented Viivi at the Open Class.

PN-kehään eli Paras Narttu -kehään pääsivät kaikki SA:n eli Sertifikaatin Arvoinen -arvosanan saaneet koirat kaikista luokista. Yleensä näitä ovat 1. ja 2. luokassaan. PN-kehään pääsi 6 koirakkoa. Me olimme ainoa trikki kehässä eli kehässä oli soopelivalta.

In Best Bitch ring got all the dogs who got SA as Worth of Certificate grade at their class. Generally, these were those who were positioned 1st and 2nd in their class. There were six dogs at BB ring.We were the only tricolor in the ring - all the others were sable.

Tuomarina tässäkin kehässä toimi Dave Weller ja hän pyysi meitä tekemään samoin kuin muissakin kilpailukehissä eli ensin seisoimme paikallamme, kun hän kiersi koirat kaikki lävitse. Tämän jälkeen kävelimme tuomarista poispäin ja takaisin kerran. Tämäkin kertamme meni mainosti ja tuomari sijoitti meidät PN:n kehän neljänneksi eli olimme PN 4!

The judge in the ring again was Dave Weller, and he asked us to do the same as in the other competition rings - first we stood still, when judge went around all the dogs. After that we walked away from and back to the judge. This too went well and finally judge placed us fourth! We were fourth best bitch in this show!

Viivi - Dash'ing Glamourous Geisha

Viivin kehä oli suoraan Lexien kehän jälkeen. Koska voitimme kehän, menin kauhealla juoksulla hakemaan Viivin. Onneksi olin harjannut ja laittanut Viivin hyvin aikaisemmin, joten hirveä huoli minulla ei ollut siitä. Kauhea kiire vain oli, kun juoksin Lexien häkkiin ja Viivin takaisin kehään. Lisäksi olin vahingossa jättänyt toisen esittelyremmin kotiin, joten siinä kiireessä revin punaiset nauhat hihnasta pois ja vaihdoin nauhan Lexien kaulasta Viivin kaulaan.

Viivi's ring was directly after Lexie's ring. Since we won the ring, I was bit at a hurry and ran to get Viivi. Fortunately, I had brushed and trimmed Viivi well in the past, so I did not have worry about it. I only had a terrible hurry, when I ran to the cage and switched Lexie to Viivi and ran back to the ring. In addition, I had left the other show leach at home, so in haste I tore the red tape out of the leach, and I changed the leach from Lexie's neck to Viivi's neck.

Koska tuomari oli sama kuin Lexien kehässä, tuomari ja kehäsihteeri naureskelivat, kun saavuin kehään hieman myöhässä. Miksiköhän?

As the judge was the same as in Lexie's ring, the judge and the secretary of the ring were laughing, when I arrived a little late into the ring. I wonder why?

Narttujen avoimessa kehässä oli koirakoita monta - 27 koirakkoa, joista kaksi oli vielä poiskin. Onneksi olimme aakkosissa alkupäässä, joten meidän ei tarvinnut odotella kauhean kauaa arviointiamme. Toisaalta olisihan se ollut kiva, että olisin voinut hieman rauhoittua edellisen kehän jälkeen. Tavoitteenamme oli myös Viivin kanssa saada mahdollisimman hyvä arvosana eli ERI tai EH. Neiti oli tosin turhan iloisella tuulella eli pomputti ja nauratti koko ajan.

In bitches Open Ring lots of dogs - 27 and two had dropped out. Fortunately, we were at the beginning of the alphabet, so we did not have to wait terribly long for our evaluation. On the other hand It would have been nice to have some free time before the evaluation, because I could have used that time to calm down a little after the previous ring. Our goal was to get as Viivi with a good grade - ERI or EH. Our Miss Viivi though was admittedly too merry - she was bouncing and laughing all the time.

Pöydällä seisoimme taas hienosti. Häntä oli alhaalla ja olemus hieno. Tuomari sai tutkia neidin hyvin, vaikka aluksi luulinkin, että Viivi pelkäisi tätä harmaata miestä. Onneksi otteeni rauhoitti neitiä, joten hän oli ihan rennosti ja antoi tuomarin tutkia rauhassa. Kävelyssämme oli hieman parantamisen varaa, koska häntä nousi ylös hieman. Onneksi seisoimme arvosteltavana hyvin nätisti ja saimme arvosanaksi EH:n eli Erittäin Hyvän. Nyt jäisimme odottelemaan muita arviointeja eli jos tuomari ei anna neljää ERIä, menisimme kehään uudelleen. Näin ei käynyt, joten Viivi sai olla rauhassa lopun iltapäivän. Arvioinnin voi lukea Viivin omalta osiolta.

On the table we stood great. She had her tail down and appearance was fine. The judge examined her nicely even though at first I thought that Viivi would be afraid of the gray man. Fortunately my touch calmed jher, so she was pretty relaxed and allowed the judge to do his thing in peace. In our walking there where a little thing to correct, because she lifted her tail up a little. Fortunately, we were standing very nicely when judged and we got a grade Very Good. Now we were waiting for further judges evaluations. If the judge does not give the four ERI's at the ring, then would have to go back into the ring. That did not happen, so Viivi was left free at the end of the afternoon. The evaluation can be read from Viivi's own page.

Kasvattajaluokka - Breeders Class

Kasvattajaluokkaan oli ilmoittautunut kuusi kasvattajaa. Mukaan itse ryhmään pääsivät arvostelujen pohjalta kolme ryhmää: Helsko, Kråkeslottets (Lindan kennel) ja Dash'ing (Maaritin kennel).

There were six breeder groups at the Breeders class. According to the group ratings there were only three groups: Helsko, Kråkeslottets (Linda's kennel) and Dash'ing (Maarit's kennel).

Kasvattajaluokassa olivat mukana tosiaan molemmat koirani - Viivi Maaritin ryhmässä ja Lexie Lindalla. Linda halusi esittää Lexien ja annoin neidin hänelle, koska olisin Viivin kanssa Maaritin ryhmässä samassa kehässä. Minulla ei ole koskaan ollut kokemusta kasvattajakehästä, mutta nyt olin siellä molemmilla koirillani. Hyvä ensimmäinen kerta. Ehkä olen joskus tulevaisuudessa omalla ryhmälläni siellä.

Both of my dogs were at Breeders Class - Viivi in Maarit's group and Lexie in Linda's. Linda wanted to take Lexie there and I gave my girl to her, because I would have Viivi in the same ring. I've never had an experience of the Breeders Class and now I was there with both of my dogs. A good first time. Maybe sometime in the future I'll have my own team out there.

Kasvattajaluokan voiton vei Helskon porukka, toiseksi tuli Lindan ryhmä ja Maaritin sijoittui kolmanneksi. Ruokapussin sain siis tästäkin kehästä.

Breeder Class was won by Helsko's pack, the second was Linda's pack and on a third place Maarit's pack. Again I got a dog food bag.

Pääerikoisnäyttelystä muuten

Paikkana Martinniemen työväentalo oli hieno. Tilaa oli niin yleisölle kuin koirakoillekin. Kehät olivat avarat ja niissä oli hyvä esiintyä. Tuntui, että palvelut pelasivat kaikin puolin ja lisäksi meillä oli tulospalvelu, jota päivitettiin nettiin kaikkien ryhmien jälkeen. Meidän talkooväki oli kyllä tehnyt mahtavaa työtä. Iso hatunnosto heille!

The Martinniemi's community hall was very nice place. There were lots of space for the public and dogs. The rings were spacious and it was good to show your dog there. It felt that the services were playing in every way, and in addition we had a results service, which was updated in the net after each ring. Our organizers had certainly done a great job. 

Erkkarireissu Paimioon 26.–28.3.2011

Viime viikonloppuna järjestettiin Paimiossa shetlanninlammaskoirien pääerikoisnäyttely. Pääpäivä oli sunnuntai, mutta pitkän ajomatkan takia, lähdimme liikkeelle jo lauantai-iltana klo 21 ja palasimme takaisin Ouluun vasta maanantaiaamuna klo 6. Ajettavana oli vaivaiset 700 km yhteen suuntaan, koska teimme pienen kierroksen Raahen kautta mennessä ja palatessa.

Valmistautuminen

Reissua varten neidit piti tietysti pestä puhtaiksi ja harjata kiiltäviksi. Kynsien leikkuun ja ylimääräisten karvojen lyhentelyn tein samalla. Tärkeintä oli saada korvat esiin ja turkki tuuheaksi. Lexien kohdalla homma onnistui hyvin, mutta Viivi-rassu ei turkkia saanutkaan paksunnettua, vaikka aluksi pesun jälkeen siltä tuntuikin. Nutrolin oli purrut tosin molemmilla takalistoon eli takapään karvoitus oli tuuhentunut huomattavasti viime kerrasta.

Hieman on vielä hakusessa tuo leikkely, että miten niitä pitääkään trimmailla noita koiria, mutta toivottavasti pian tuo opaskirja alkaa opettaa, että pääsen ns. rutiinista kiinni. Harjoittelu tekee mestarin...

Lauantai 26.3.2011

Lauantaipäivä sujui talkoillessa ensin Haukiputaalla agikisoissa ja loppuilta piti pakkailla tavaroita. Meinasi välissä virta loppua, mutta tiesin, että bussissa voisi sitten nukuskella. Toisaalta talkoopisteitä piti hankkia kesän kursseja varten. Agilityä on aina kiva katsella, mutta etenkin silloin, kun tuttuja on kisailemassa. Heitä saa jännittää kovasti. Saaralla ja Rukalla meni hienosti kisat.

Kun pääsin kotiin, aloitin pakkailun ja tavaroiden koonnin. Hetki piti miettiä, mitä mukaan pitää ottaa. Lopulta saimme itsemme sitten lähtökuntoon ja suuntasimme kohti Oulua ja linjuriasemaa. Hieman naureskelimme toisillemme, että miten pääsimmekään lähtemään niin ajoissa liikkeelle. Yleensä me ollaan aina myöhässä, mutta nyt etuajassa. Kauheaa!

Linjuriasemalla meitä odottelikin jo bussi ja iso lauma toisia koiranomistajia. Petri nakkasi automme autohallipaikalle Etu-Lyöttyyn sekä kävi linjurimatkaa varten tarvikeostoksilla. Minä rakentelin muiden koiranomistajien kanssa häkkejä linja-autoon ja samalla pissatin tytöt. Pääsimme lähtemään hyvissä ajoin Oulusta kohti päämääräämme.

Yö meni nukkuessa bussin ahtaissa tiloissa. Sen huomasin jo valitettavasti alkumatkasta, että istuinvälejä ei ollut tarkoitettu minun jaloilleni. Yritä laittaa kirahvi linja-autoon. Täten kärsin koko matkan ahtaista tiloista. Yritin löytää koko ajan paikkaa, mutta valitettavasti sitä ei löytynyt. Lopulta käänsin itseni Petriä päin ja sain jalkani koukistettua nätisti ilman ahdistusta. Petri-rassu joutui kärsimään pahemmin ko. ahdistuksesta. Lopulta Pete hakikin tyttöjen häkistä itselleen kunnollisen niskatyynyn. (Tämä tosin nähtiin pyhäinhäväistyksenä ja kauheana kidutuksena...) Tytoillä oli siellä myös muuta pehmustetta, joten he eivät tätä tyynyä kaipaisi.

Bussimatkailu on sinänsä helppoa, koska itse ei tarvitse ajaa sitä väliä. Sanoinkin useaan kertaan, että onneksi Petrin ei tarvinnut ajaa, koska silloin hän olisi ollut huomattavasti väsyneempi. Lisäväsymystä aiheutti myös tietysti kellojen siirtäminen tunnilla eteenpäin matkan aikana, joten yöstä nipsaistiin yksi tunti pois.

Koirat eivät hirveästi välittäneet bussimatkailusta: Lexie oli alkumatkan itkeskellyt ja Viivi vinkunut, mutta olivat sen kuitenkin lopettaneet. Menomatkalla Lexie oli jopa oksentanut kerran. Onneksi pissatustauot ja muut katkaisivat heidän rasitustaan. Ihmeen hyvin tytöt muuten viihtyivät häkissä.

Matka meni muuten ns. bussikuskin ehdoilla: 4 tunnin välein oli 45 minuutin tauko ja päästyämme perille, bussikuski otti 9 tunnin nukkumistauon. Tämähän sopi kuin valettu, koska näyttelyissä meni oma aikansa eli koko pitkä päivä. Pääpysähdyspaikkoja olivat Hirvaskankaan ABC ja Turun lähellä oleva toinen ABC, jonka nimeä en nyt muista.


Sunnuntai 27.3.2011

Saavuimme sunnuntaina kohteeseen klo 8. Näyttelypaikkana toimi Paimiossa Kilosportin tilat. Ulkoa paikka ei näyttänyt juuri kummoiselta, mutta sisältä paikka oli saatu koiranäyttelyiden näköiseksi. Keskellä hallia oli kolme kehää, joiden ympärille oli järjestetty tilaa koirien häkeille ja ihmisille. Aluksi paikat näyttivät ahtailta, mutta lopulta näin ei ollut, vaan kaikki sopivat tiloihin mainiosta. Osin oli hieman väljääkin.

Me valtasimme oman paikkamme nopeasti katsomon ja vessan lähimaastosta. Oululaiset muutenkin valitsivat paikkansa samalta alueelta. Meidän naapureita olivat Susadanin ja Smartteamin väet, joten olimme mukavasti keskellä ammattilaisia. Heiltä saikin sitten kysyä vinkkejä.

Itse näyttelyn järjesti Lännen Shelttiyhdistys ry. Rokotusten tarkistus aloitettiin klo 8 ja toimintaa jatkui klo 18 asti. Paikalla oli n. 230 koiraa, joten haukkujaa riitti. Meidän kilpailumme oli narttujen nuorten luokka klo 10 ja narttujen pentuluokka 5-7 kk klo 12. Narttujen nuorten luokka olisi kehässä 3 ja tuomari toimi Irene Beaden, Iso-Britanniasta. Narttujen pentuluokka oli kehässä 1 ja tuomarina toimi Pirjo Aaltonen.

Ilmoittautumisen ja rokotusten tarkistusten yhteydessä huomasin, että Lexie oli sijoitettu väärään pentuluokkaan eli vanhempien joukkoon. Tämä oli selkeä virhe ja korjasimme sen sitten näyttelytoimikunnalle ilmoittautumispisteessä. Onneksi vaihto kävi helposti.

Kun asettelimme tavaroitamme, huomasin muutaman ilkeän puutoksen. Olin jättänyt pumppupulloni kotiin pakkauksen tiimellyksessä ja herkkunakit olivat jääneet linja-auton jääkaappiin. Siinä meinasi itku tulla, kun huomasin tämän. Onneksi Seija antoi minun lainata omaa pumppupulloaan ja - - - antoi meille nakkeja omistaan. Kaunis kiitos siis heille avusta!

Ensimmäinen hommani olikin heti aloittaa puunata Viiviä eli leikkelin vielä ylimääräisiä tupsuja pois korvista, tassuista ja muualta kehosta. Tämän jälkeen tietysti pörrötin neidin niin hyvin kuin vain osasin. Olin ottanut mukaani trimmausohjekirjankin, mutta siinä tärrätessä en hirveästi sitä selaillut. Pitää kirjoittaa omaan käyttöön sellainen näyttelyihin valmistautumisen opas, mitä pitää tehdä milloinkin ja miten. Pieni aikataulukaan ei olisi pahitteeksi. Se helpottaisi kovasti tällaista aloittelevaa koiraharrastajaa.

Petri häipyi aika äkkiä kameransa ja Juhan kanssa kuvailemaan paikkaa. Pohjois-Suomen Sheltit ry järjestäisi pääerkkarin seuraavana vuonna, joten pojat oli määrätty kuvailemaan paikkaa ja sisustuksia. Niissä tosin ei kuvaamista juuri ollut, koska sisustuskin oli aika pelkistetty: katosta roikkui verkkoja, pöydille oli laitettu kukkia ja kehiin koristeita, mutta siinäpä se oli. Paikka oli sen näköinen, että se oli kasattu kokooon aika nopeasti.

Viivin kehä - Narttujen nuorten luokka

Klo 10 oli aika siirtyä kehän laidalle. Narttuja ko. luokassa oli 28, joista poissa oli muutama. Kauhea määrä, mutta sellaista se on. Kehä alkoi n. vartin myöhässä aikataulusta. Oli ilkeä seisoskella ja odotella tuomaria. Lopulta hän saapui paikalle ja pääsimme aloittamaan.

Tuomari jakoi porukat kymmenellä. Täten aina kymmenen meni kehään liukuhihnatyylillä. Ensin ensimmäiset kiersivät, sitten toinen aalto ja lopulta kolmas aalto. Petri kuvasi kävelymme videolle ja nyt pääsin katsomaan itseäni tämän jälkeen katsojan perspektiivistä. En ollut tyytyväinen kulkuuni ollenkaan. Viivi tosin oli taas nätisti pöydällä ja seisoa pönötti myös kivasti. Kulussa on se, mitä pitää korjata. Viivi osaa olla nätisti, kun se näin haluaa.

Videon katsottuani ensimmäisenä tuomiona on, että ei enää hulmuavaa hametta, vaan housut ja pitkä paita. Toisaalta kengiksikään en ota enää saappaita, vaan mahdollisimman pehmytpohjaiset kengät, joilla on helppo säännellä nopeutta. Tällä kertaa Viivin liikkeiden hitaus johtui kyllä osin myös ohjaajastakin. Harjoittelu tekee mestarin. Seuraavat kisat olisivat Vaasassa, jossa näytän, miten liikumme oikein - tasaisesti ja nopeasti askeltaen eteenpäin katsoen. Se on tavoitteeni. Jos sen jälkeen ei eriä irtoa, lopetamme Viivin kanssa yrittämisen.

Tästä erkkarista tuloksena oli siis EH eli erittäin hyvä ja sininen nauha. Puutoksena oli kulku edessä - Viivi katsoo minua, kun kävelee ja se sotkee askeleita. Toisena tuomari ei tykännyt Viivin ilmeestä - oli kuulemma liian poikamainen. Taas tuomari sanoi, että Viivi esittää itsensä hyvin. Ohjaaja siis kouluun.

(Kuva: Sirpa Saari)

Lexien kehä - Narttujen pentuluokka 5-7 kk

Koska meidät oli aluksi laitettu väärään pentuluokkaan, pääsimme kilpailemaan viimeisenä. Saimme siis tulla ja mennä omaa vauhtiamme. Se oli oikeastaan mukavaa, koska edessämme meni Seija Sirin kanssa, joten tuttuja oli likellä. Lexien kanssa en syyllistynyt hitaaseen kävelyyn, koska kävimme viikolla Lexien kanssa nätötreeneissä Ostyn tiloissa ja siellä liike tuli varmimmin esiin pienellä juoksulla. Lexie on rento ja rauhallinen, joten hän ei lähde hötkyämään ja juoksemaan kuten Viivi.

Lexiellä on mahtava taito mennä nätisti eteenpäin ja pojottaa, kun se on tarpeen. Kiitos siis Lindalle opetuksesta jo pennusta asti ja kiitos itselleni, että olen jaksanut jatkaa ko. harjoitusta. Olisinpa ollut yhtä fiksu Viivin kanssa. Kunpa kunpa - joo joo. Me katsomme tulevaisuuteen.

Lexie seisoi nätisti pöydällä ja antoi tuomarin tutkia hänet hyvin. Kävely sujui hyvin, kun kiersimme yksilönä kehää. Tuomari tosin juoksutti meitä enemmän kuin muita. Saimme kiertää kehää useasti. Ilmeisesti jokin liikkeessä ei miellyttänyt tuomaria tai hän halusi varmistua jostakin. Me kiersimme sitten käskystä kehää.

Tuomari valitsi jatkoon kuusi koiraa ja me pääsimme myös! JEE! Voi sitä iloa, mikä minulle tuli, kun näin kävi. Siellä kiersimme sitten kehää ja yksi tiputettiin pois. Valitettavasti viidestä me tipuimme sitten seuraavana vähän ajan päästä pois, mutta saimme kuitenkin KP:n eli kunniapalkinnon - liilan ruusukkeen. Olin tyytyväinen! Ajatella, kuinka pienestä. Olisihan se ollut kiva sijoittua, mutta aina ei voi saada kaikkea. Ensi kerralla menemme paremmin.

Loppuiltapäivä

Loppupäivä menikin sitten seuraillessa toisten koirien onnistumisia. Petri kuvaili porukkaa ja minä kasailin tavaroitamme siten, että olisi sitten helppo lähteä pois, kun sen aika tulisi. Ostimme myös muutamia tuliaisia itsellemme, kuten shelttipinnin ja arvoista saamamme voitot: kaksi hiirimattoa, paita, rannerengas, panda-jääkaappimagneetti ja näyttelylapun pidikkeen. Toisaalta olisi ollut kiva ostella jotain vielä shelttipajasta, mutta olo oli niin kauhea, että se ei tullut mieleen. Pian meninkin nukkumaan paikkamme viereen tuolille. Pienet 1,5 tunnin päiväunet olivat ihan paikallaan.

Oululaiset pärjäsivät hienosti Paimiossa. Pitää pyytää tarkemmat luvut vielä Maaritilta.

Bussi saapui ja menoksi

Bussi saapui seitsemän aikaan kohteeseen ja aloimme pakata autoa. Jokaisella oli kauhea nälkä, joten pysähtyisimme samassa paikassa, missä viimeksikin viimeisen kerran ennen tänne Paimioon tulemista.

Syönnin jälkeen bussiin laskeutui hiljaisuus, kun kaikki väsähtivät maha täynnä. Minä en muista tulomatkasta muuta kuin Hirvaskankaan, lumituiskun Raahen seudulla sekä moottoritien alun Limingassa. Petri sai bussikuskin taivuteltua kiertämään firman kautta, että hän voisi hypätä siinä pois. Ei hirveästi hotsittanut ajaa ensin linjuriasemalle ja sitten sieltä kävellä hakemaan auto. Näin se onnistui ilman suurempaa vaivaa.

Oulussa olimme siis hieman ennen kuutta maanantaiaamuna. Matka oli ollut pitkä ja vaati veronsa väsymyksenä. Onneksi saimme nukahtaa muutaman tunnin vielä aamulla ennen töihin menoa, mutta väsymys jäi kyllä koko päiväksi elämään. Olo oli kuin koomassa ja paha olo seurasi koko päivän. Opetus tapahtui vasemmalla kädellä ja opiskelijat sen kyllä huomasivat.

-------

Trip to Paimio on 26th and 28th of March

On last weekend at Paimio was held Shetland Sheepdog Specialty Show. Main event day was Sunday, but because of a long drive, we started the trip on Saturday night at 21 and came back to Oulu on Monday morning at 6. We had to drive a mere 700 km in one direction, because we did a small tour through Raahe.


Preparation

For the trip I had to wash clean and brush shiny our girls. Nail cutting and the extra hair shortening I did the same. The most important thing was to get the ears visible and coat all thick. In Lexie case I was successful, but poor Viivi did not got fluffy coat even after washing it initially seemed so. Nutrolin oil has bitten them both in the ass ie butt hair has gotten all thick and fluffy considerably more since the last time.

I ain't so good in cutting, so I have to think very hard, how much they need to be trimmed those dogs, but hopefully soon I will start learning from the teaching guide. Practice makes perfect ...


Saturday 26th of March

On Saturday I was in agility competition in Haukipudas as an assistant. I left packing on the evening. I almost got exhausted between, but I knew that on the bus I could get some sleep. On the other hand I had to gather some points for the summer training. Agility is always nice to watch, but especially when you have someone familiar person doing it. You can get excited for them. The games went great with Saara and Ruka.

When I got home, I started packing and gathering the goods. I had to think for a moment, what I should take with. Eventually we got ourselves ready and then off we headed towards the city of Oulu and bus station. We had a little laugh at each other about how we got to leave on time to the station. Generally, we're always late, but now ahead of schedule. Horrors!

On bus station there were a large flock of other dog owners. Petri left me and the dogs at station and took our car to garage spot in Etu-Lyötty. He also did some shopping for the trip: candy and some lemonade. I reconstructed the cages on the bus with other dog owners. At the same time the girls needed to pee before bus drive. We were able to leave well in advance towards the show in Paimio.

The night in the bus went like sleeping in a tight place can go. I noticed it in the beginning already, unfortunately, that the seat spacing was not meant to my feet. Try to put a giraffe on the bus. Thus, I suffered tight spaces all the way to Paimio. I tried to find the place all the time, but unfortunately it was not found. Eventually, I turned myself around towards Petri and my leg bent very nicely without any anxiety. Poor Petri suffered more of that anxiety. Eventually, Pete went and took a pillow from girls cage. (Of course, this was seen as sacrilege and terrible torture ...) Girls had more padding there too, so they did not miss this little pillow.

Traveling by bus in itself is easy, since you do not have to drive. I said several times that, fortunately, Petri did not have to drive, because then he would have been much more tired. Fatigue got an additional course, when it was time to move clocks forward an hour during the trip, so night was shorter by a one hour. Nice...

Dogs did not bother that much of bus travelling: Lexie had cried a little in the beginning of the journey and Viivi had vined, but after a while, however, it stopped. On the way Lexie had even vomited once. Fortunately we had pee breaks and others, which cut off their burden. Our girl got to Paimio in one peace after all.

Our trip was scheduled by our driver: every 4 hours we had to take 45 minute long break and when we got there the bus driver took 9 hours sleep break. This was fine for us, because the shows lasted the whole day. Main stopping places were ABC Hirvaskangas and ABC Valo near Paimio.


Sunday 27th of March

We arrived to Paimio at 8 pm. The exhibition venue was Paimio Kilo Sport facilities. From the outside the place just did not seem so nice, but inside the place looked more like a dog show place. In the middle of the hall there were three circles. Around them there were arranged some space for the cages, dogs and owners. At first it seemed, that there were not enough place, but ultimately that was not the case. After everyone had taken their places, it seemed that there were even open spots.

We took our place under the auditorium and near the toilet. All the people from Oulu came to that area too. Our neighbors were Susadan's Kennel and SmartTeam Kennel. We were comfortably in the middle of professionals. They got handy, when you had to ask some tips.

Dog Show was organized by the West Finland Sheltie Association. They started checking vaccination at 8 am and continued the show until at 18 o'clock. There were about 230 dogs, so there was barking in the air. Our competitions were young bitch class at 10 am and females puppy class for 5-7 months at 12 am. Bitches junior class was in the ring 3 and the judge was Irene Beaden from Great Britain. Bitch puppy class was in the ring 1 and judge Pirjo Aaltonen from Finland.

During the vaccination check, I noticed that Lexie was misplaced in the older puppy class. She was at first showing among the oldest puppies. This was a clear mistake and I fixed it to the exhibition committee. Fortunately, the replacement was easy.

When I was taking out the equipment, I noticed a few nasty deficiency. I had left home my water spray gun and little sausages I forgot in the bus. It almost got me crying when I noticed this. Fortunately, Seija let me borrow her own water spray and - - - gave us sausages from her own stash. So thank you to them for help!

First it was my job to start as soon as possible to groom Viivi. I did the cuts and extra edging to the ears, paws and other parts of the body. Subsequently, of course, I tried to puff the lady as best as I could. I had taken with me the grooming guide, but I didn't have the time to look at it. I must write my own copy of it, so I can use it in exhibitions - a preparation guide, what to do at any given time, and how. Small schedule would not be a bad idea. It would help a lot for such a novice dog owner.

Petri suddenly vanished with Juha and his camera. Northern Finland Shelties Association will organize the next FSSC:s Main Specialty Show, so the boys were told to took pictures of the seats and interiors. However, they did not have to do it lot, because the inside decoration were a little plain: from the roof there were nets hanging, tables and the show ring had been covered with flowers, but that was it. The place looked like it had been assembled together pretty quickly.


Viivi's ring - young bitches class

At 10 it was time to move to the edge of the ring. In this class there were 28 bitches, from which a few had cancelled. A terrible amount, but that's what it is. The ring begun about fifteen minutes behind schedule. It was not nice to stand around and wait for the judge. Eventually she arrived at the scene and we were able to start.

Because of the big group, the judge divided us with ten - so there were 3 groups. We wouldn't have to run around the ring in groud. We showed ourselves in waves: when first 10 had ran around the ring, then came the second wave and after that the last. Petri took our walk to video, so I got to watch myself after the show on viewer's perspective. I wasn't happy at all to my walk. Viivi though stood very neatly on the table and on the floor. The running is what we need to study. Viivi can be nicely when she desires it.

When I watched the video after the ring I have to take note to myself that 1) No more flowing skirts, only pants and long shirt. 2) No more high heels. I need some very soft shoes, which are easy to walk and steady my pace. This time, Viivi's slowness of movement was also my fault. Practice makes perfect. The next show is in Vaasa, where I'll show how we are moving right - a steady and rapidly , but head up and forward looking. It is my goal. If we don't master it, we'll stop Viivi's shows for a while. We'll have to practice. In one month time we are in open class, so there we need to be good.

From this special show we got VG - very good and the blue ribbon. Our deficiency was steps in front - When Viivi looks at me she'll walk incorrectly. Another thing the judge did not like was Viivi's appearance - She said that Viivi was too boyish. All though I thought that Viivi didn't do well, the judge said that Viivi presented herself well. Result - Henna has to start a show school for herself.


Lexie's ring - puppy bitches class (5-7 months)

Since we were first placed in the wrong puppy class, we were able to change us to correct one. Our place was the last - so we were able to come and go with our own momentum. It was really nice because in front of us went Seija with Siri, so familiar puppy was in front of us. I didn't move slow with Lexie, because on this week we had been on show training with Lexie in Osty's premises. There I noticed that best movement comes out with little run. Lexie is a relaxed and calm puppy in a ring, so she does not run and play like Viivi.

Lexie has a great skill to walk sweetly forward and stand still when needed. So, thank you Linda for teaching our puppy from the beginning and thank you for myself that I have continued the exercises. I wish I'd been as smart with Viivi. I wish I wish - yeah, yeah. We'll look to the future.

Lexie stood neatly on the table and allowed the judge to examine her well. Our walk went well, when we walked around the circle on our own. However, the judge runned us more than others. We had to run around the ring several times. Apparently the judge wasn't so sure of the motion or she wanted to confirm something.

Judges chose six dogs to final and we got in! Yay! Oh, the joy, which came to me when I realized what happened. There we runned around the circle and judge dropped one dog out. Unfortunately, the fifth one to drop was us, but we were able to get POI's - a merit award and a lilac rosette. I was pleased! Imagine, from how small thing. It would have been nice to be one of the top four, but we can not always get everything. Next time we will do better.


Final Afternoon

Rest of the day went by fast. We followed other dogs successes. Petri took pictures of the place, dogs etc. I myself went to a pile up our goods so that it would be easy to gather it, when it was time to go away. We also bought some souvenirs for ourselves. I bought myself a sheltie pin and two raffle tickets: We got two mouse pads, a t-shirt, a bracelet, a panda fridge magnet and show clip. On the other hand it would have been nice to buy something from Sheltie Shop, but I felt so terrible tired that it did not come to mind. Soon after this I went to sleep on a chair next to our things. Small 1.5-hour nap was quite nice way to spend some time.

Shelties from Oulu area did well in Paimio. I have to ask about more detailed figures from Maarit.


The bus arrived and trip home started

The bus arrived in time around seven and we started to pack our stuff back to bus. Everyone had a terrible hunger, so we desided to stop at the same place where we stopped before coming here to Paimio.

After the meal, when everyone settled in the bus there landed the silence. Everyone were so tired and they had their stommach full. I do not remember anything from the journey of back home. Just that we stopped at Hirvaskangas, there was snow blizzard in Raahe region. I woke up in the beginning of the motorway in Liminka. Petri was to persuade the bus driver to drive next to Pete's firm so that he could jump off there. That way he would not have to walk from the bus station there to get the car. This way it would be much easier.

We were at Oulu a little before six o'clock on Monday morning. The trip was a long and fatigue took its toll. Fortunately, we were able to fall asleep for a few hours before going to work, but fatigue stayed us the whole day. I felt like a coma patient and I had a bad feeling all day. I teached the kids with my left hand and the students saw it quite well.