Perheenlisäystä yllättäen - One dog more, who counts them anyway?

Vuosi 2015 on alkanut. Meidän kennelissämme se alkoi hieman toisella tavalla kuin ajattelimme.
The year 2015 has begun. In our kennel it started a little bit differently than we thought.

Ennen joulua kirjoittelin itselleni uuden vuoden lupauksia seuraavasti:

1. Lähdemme Lexien kanssa agilityssä tavoittelemaan 0-tuloksia ja luokkavaihtoja. Petri Viivin kanssa tekee samaa. Omatoimitreeniaika ostosuunnitelmissa.
2. Gala ja Arwen kasvavat tuossa samalla mukaan agilityharrastukseen eli Gala minun kanssa ja Arwen Peten.
3. Lexien kanssa lähdemme tavoittelemaan näyttelykehistä menestystä kesällä, kun saamme viimein neidin painon oikeaan paikkaan. Dieettikin on sovittuna eläinlääkärin kanssa. MVA kiinnostaa edelleen, ja mahkut siihen on helposti.

Before Christmas I wrote down few New Year resolutions:

1. In agility I will start chasing those 0 results and class exchanges with Lexie. Petri will do the same with Viivi. We are thinking of buying own practice time from OKK.
2. Gala and Arwen will be introduced to agility - Gala with me and Arwen with Pete.
3.  From show rings we start to strive for success in the summer with Lexie, when we finally have our lady on right weight. The vet will help us with our diet plans. MVA still interests me and it is easily possible, when you choose correct place and time.

Ajattelimme Petrin kanssa, että jättäisimme vielä hautomoon nuo kennelhommat, koska vuosi sitten koimme omanlaisemme takaiskun kaikessa. Nauttisimme vain koiristamme ja harrastuksista - keräisimme voimia. Miettisimme, mitä haluamme. Kävikin kuitenkin niin, että Mona Lisan hymy vei eli perheeseemme muutti vuoden alusta uusi jäsen eli Susadan Freya - Mona - kaunis merletyttö.

Petri and I thought, that we put on hold that breeder business for a while, because a year ago we experienced that huge setback with everything. We just put our energy in to our dogs and hobbies - gather up energy together. We think through what we want. However, it turned out, that Mona Lisa's smile took hold of our family and in the beginning of a new year we got a new family member out of Susadan Freya - Mona - a beautiful merle girl.


Mona Monster - Susadan Freya

Mona on tosiaan Pepsin tyttö. Laskimmekin, että olemme pepsiläinen kennel: Viivi on Pepsin tyttö, Lexie on Pepsin tyttö ja Gala sekä Arwen ovat Pepsin tyttöjä toisessa sukupolvessa. Hassua ajatella näin, mutta Pepsi on vain ihana poika. Äitinä Monalla on Lexien entinen kilpasisko Ylva. Taustalla on siis mielenkiintoinen yhdistelmä. Odotukset ovat omanlaisensa - toiveita ja haaveita on monenlaisia. Odottelemme siis rauhassa nyt, miten neiti kehittyy.

Mona is Pepsi's girl. We really have our own Pepsi's kennel: Both Viivi and Lexie are Pepsi's daughters, and Gala and Arwen are Pepsi's girls in the second generation. It's funny to think that way, but Pepsi is just a wonderful guy. Mona's mother is Ylva, Lexie's former "enemy" form the show rings. So Mona's background is therefore an interesting combination. There are of course expectations - hopes and dreams of many kind. So now we just wait in peace, how our little Miss Sunshine develops.

Gala Galadriel

Galalta poistatimme kieroon kasvaneen kulmurin viimein tammikuun alussa. Peitsihammas se virallisesti on. Galan yläkulmuri aloitti kasvunsa loppusyksystä uudelleen kääntäen kieroon alakulmurin. Tuloksena oli aika ankea purenta. Maanantaina konsultoimme eläinlääkärin kanssa asiasta, ja päädyimme poistamaan yläkulmurin. Sieltähän se lekuri sitten ison hampaan poisti ja neiti oli ihan muissa maailmoissa lopun illan. Onneksi poisto onnistui helposti ja mitään kauheita kuonon turpoamisia ei syntynyt. Hieman meinasi pullottaa aluksi, mutta onneksi se meni lääkkeillä päivässä ohitse.

We removed finally Gala's crooked canine tooth in the beginning of this month. It is lance tooth officially. It started growing again in late autumn making the lower canine tooth more crooked. The result was pretty grim bite. On Monday, we consult a veterinarian with the matter, and then we decided to remove the upper canine tooth. Doc took away that big tooth and after it our little miss was unconscious the whole evening. Fortunately, removal was easy, and there were almost none swelling in the nose. That little swelling went away luckily with drugs in a day.

Muu lauma

Muuten kennelissämme menee ihan mukavasti. Elämä hymyilee ja tytöt sen kuin kasvavat. Joulun alla kävi koko sakki peruskuvauksissakin. Kaikilla tytöillä oli priimaa kyynärät ja lonkat - Arwenilla ja Himpulla B/B, Galalla A/A. Velho kävi kuvauksissa uuden vuoden alla, josta kuvat sain eilen. Katsotaanpa ja odotellaan, mitä Kennelliitto niistä sanoo. Tässä alla kuitenkin koko sakin kuvat.

Otherwise all the things in our kennel are quite ok. Life is good and the girls are growing. Just before Christmas, the whole litter was X-rayed. All of the girls had prime elbows and hips - Arwen and Himppu got B/B, Gala got A/A. Velho was X-rayed before new year and those images I got yesterday. Let's see and wait what the Kennel Club says. Here below, however, are X-rayes from the whole litter. 

Joulu on taas, joulu on taas... :D

Niin se vain syksy vilahti ohitse. Jotenkin koko syksy on tullut talsittua muissa maisemissa kuin tässä koiramaailmassa. Joskus elämässä tulee eteen yllättäen asioita, jotka vievät kaiken huomion muusta. Onneksi on kuitenkin koirat olemassa, joiden kanssa pahatkin asiat saa helposti pois mielestä pienillä metsäpatikoinneilla. Siihen liittyen laitankin seuraavan tekstin alle:

Autumn went by with speed. Somehow, the whole autumn I have been living in other world than in this world. Sometimes in life there comes situations so suddenly out of nowhere in front of you, that you don't have enough energy to anything else. Fortunately, there are dogs with me, with whom all the bad things can easily be taken out of view by a small forest hike. Because of them, I put the following text below:

"Aina silloin tällöin minulle sanotaan: "Piristyisit, sehän on vain koira" tai "Tuo on aika paljon rahaa vain koiraan." He eivät ymmärrä kuljettua matkaa, kulutettua aikaa, eivätkä kuluja, jotka liittyvät "vain koiraan". Jotkut ylpeimmistä hetkistäni liittyvät "vain koiraan". Monia tunteja on kulunut ja ainoa kumppanini on ollut "vain koira", mutta kertaakaan en ole tuntenut itseäni vähäisemmäksi.

"Every now and then people say to me: "Cheer up, it's just a dog "or "That's a quite a lot of money for just a dog." They do not understand the distance traveled, time spent or costs associated with "just a dog". Some of my proudest moments are related to "just a dog". Many hours have passed and the only one partner with me has been "just a dog", but I have never felt myself to be less important.

Jotkin surullisimmista hetkistäni ovat johtuneet "vain koirasta", ja noina pimeyden päivinä "vain koiran" lempeä kosketus antoi minulle lohtua ja syyn voittaa tuo päivä. Jos sinäkin ajattelet, että sehän on "vain koira", ymmärrät varmasti myös sanonnat kuten "vain ystävä", "vain auringon nousu" tai "vain lupaus".

Some of the saddest moments have been caused by "just a dog", and during those dark days, "just a dogs" gentle touch has given me comfort and reason to win that day. If you think that it's "just a dog", surely you'll understand the phrases such as "just a friend", "just a sunrise" or "just a promise."

"Vain koira" tuo elämääni sen aidoimman ystävyyden, luottamuksen ja puhtaan pidättelemättömän riemun. "Vain koira" tuo esiin myötäelämisen ja kärsivällisyyden, jotka tekevät minusta paremman ihmisen. "Vain koiran" vuoksi nousen aikaisin aamulla, teen pitkiä kävelylenkkejä ja katson odotuksella tulevaisuuteen. Joten minulle, ja kaltaisilleni ihmisille, se ei ole "vain koira", vaan tulevaisuuden toiveiden ja unelmien ruumiillistuma, menneisyyden rakkaimmat muistot, ja puhdas riemu tässä hetkessä.

"Just a dog" brings into my life the most authentic friendship, trust and pure incontinent joy. "Just a dog" brings out compassion and patience, that make me a better human. For "just a dog" I get up early in the morning, do long walks and look to my future with anticipation. So for me, and people alike, it's not "just a dog", but the embodiment of the hopes and dreams for the future, the dearest memories of the past, and the pure joy of this moment.

"Vain koira" tuo minusta esiin sen, mikä on hyvää ja ohjaa ajatukseni pois itsestäni ja päivän huolista. Toivon, että jonakin päivänä he voivat ymmärtää, ettei se ole "vain koira", vaan se asia, joka antaa minulle inhimmillisyyden ja erottaa minut "vain miehestä tai naisesta". Seuraavan kerran, kun kuulet sanonnan "vain koira", hymyile - koska he "eivät vain ymmärrä."

"Just a dog" brings out of me that, what is good and directs my thoughts away from myself and the concerns of the day. I hope that someday they can understand that it is not "just a dog", but the thing that gives me humanity and differs me from "just a man or a woman." The next time you'll hear the phrase "just a dog", smile - because they "just do not understand."

Viivi ja Lexie ovat antaneet paljon voimia tänä syksynä. Harva näkee kuoren alle, mutta nämä tytöt sen tekevät tietämättään ja ovat silloin läsnä, kun on paha olla. / Viivi and Lexie has given me a lot of strength this fall. Few people can see beneath the surface, but these girls are doing it unknowingly, and are present when I feel bad.

Lexie alias "Minä-Tykkään-Jytystää-Kaikkea" - Lexie aka I-Like-To-Eat-Everything

Valitettavasti kaikki aika ei ole aina juhlaa ja sen olemme Petrin kanssa huomanneet tänä syksynä. Koska ajatukset ovat olleet muualla, eivät koiratkaan mielestään ole saaneet tarpeeksi huomiota. Tästä syystä Lexie aloittikin syksyn aikana eroahdituksen purkamisen huonekaluihin ts. kaikkeen syötävään. Meidän sohva on nakerrettu yhdestä nurkasta puhki, sängyn reunoja on järsitty, sukkia on syöty, eteisen kaappia on järsitty nurkasta ja alalevystä, lehtikorin jalat on purtu sekä minun ihanat nahkasaappaat ja niiden vetoketju joutui kerran jyrsinnän kohteeksi. Onneksi olemme saaneet homman kuntoon sillä, että emme enää kotiintullessa tervehtineet tyttöjä niin innokkaasti kuin aina, vaan vähensimme sitä, joten eroahdistuskin on vähentynyt ja lähes poissa. JEEE!!!

Unfortunately, not all the time in life ain't a nice vacation and we have noticed that with Petri this autumn. Because our thoughts have been elsewhere, dogs have been thinking that they don't receive enough attention. Because of this, Lexie started reacting to this by initiating a separation anxiety to all furniture, ie, everything edible. Our sofa has been eaten from one corner, the edges of our bed has been chewed, socks have been eaten, the hall lockers have been bitten from corner and bottom plate, our newspaper stand legs have been chewed, and my lovely leather boots and its zipper were one day raped by little doggies teeths. Fortunately, we have taken the situation under control with one little move - we no longer come home and overeagerly greet the girls, so the separation anxiety has been reduced and it's almost gone. JEEE!

Kävimme Lexien kanssa marraskuun lopulla viimein lonkka-polvi-kyynärpääkuvissa Oulun Eläinklinikalla, Kaakkurissa. Tuloksena oli hyvä kokonaisuus, mutta oikeassa lonkassa oli pieni muutos. Odottelemme Kennelliiton vastausta asiaan. Lääkärimme Ilkka Lakovaara ei osannut tarkalleen sanoa, mikä lonkassa oli. Uskomme kuitenkin hänen kanssaan, että Kennelliitossa on sen verran ammattitaitoa, että he osaavat varmasti jotain suuntaa kuvasta antaa.

Finally I went with Lexie to take her hip-knee-elbow examination at Oulun Eläinklinikka. Result was a fine combination, but there were some changes on right hip. We are waiting for Kennelliitto to respond to those pictures soon. Our doctor Ilkka Lakovaara didn't know what to say about the hip. With him we think that Kennelliitto might have some professionals, who know about those things and can give us some information about them.

Kasvattajia - meistä? - Breeders - Of us?

Niinhän siinä kävi - meistä Petrin kanssa tulee kasvattajia. Kävimme Raahessa kasvattajakurssilla ja pääsimme kurssikokeen lävitse. Nyt saamme siis perustaa kennelin. Siinä huumassa mietimme sitten nimeäkin ja lopulta saimme lähetettyä Shetlanninlammaskoirat ry:n kokoukseen puoltoanuspyynnön nimellemme ja kenneltoiveellemme. Kokouksessa hakemustamme puollettiin yksimielisesti, joten nyt odottelemme Kennelliiton vastausta hakemukseemme. Pian olemme siis shelttikasvattajia.

You read it right - Me and Petri are going to be breeders. We went to the breeders course in Raahe and we passed the final test. Now we can set up a kennel. In those thoughts we started wondering the name and then finally we got sent our application to the Shetland Sheepdog Club's meeting. At the meeting they unanimously were in favor to our application, so now we are waiting Kennel Club's response to the application. Soon we are sheltie breeders.

Agilityä - Agility

Talvitreenit on aloitettu vihdoin. Saipa aloitusta odotellakin, koska hallin pystyttämisessä meni oma aikansa. Pääsimme kuitenkin alkupeloista huolimatta Oulun Koirakerhon kursseille mukaan. Pääsin jopa Viivin ja Lexien kanssa samana päivänä harjoituksiin. Lexie on ensin ja sitten Viivi. Lexien kurssia vetävät Terhi Luiro ja Maarit Tervonen (Viivin kasvattaja). Viivin kurssia vetävät Annika Haikonen ja Senja Ylinen. Ehdimme Lexien kanssa käydä kaksissa treeneissä, kun neidin juoksut alkoivat. Olemmekin siis loppuvuoden tauolla. Viivi aloittaa juoksut varmasti kohta myös, joten hänenkin kanssaan jäämme tauolle.

Winter training has begun at last. We had to wait the start longer than expected because of the delay in putting up the training hall. We were able, however, despite early fears, to get in one of Oulu Dog Club courses. I even got with Viivi and Lexie to train on the same day. Lexie is a first and then Viivi. Lexie's course is run by Luiro Terhi and Maarit Tervonen (Viivi's breeder). Viivi's course is run by Annika Haikonen and Senja Ylinen. With Lexie we only got to be in two rehearsals, when the lady began her runs. We are, therefore, on break the end of the year. Viivi's runs will start soon also, so with her we shall take a break from practices soon.

Itsenäisyyspäivänä KAS järjesti epäviralliset agilitykilpailut Kuivasjärvellä. Lähdimme Viivin kanssa sinne taas kokeilemaan, miten osaamme. No - tulos oli taas, että Viivillä oli enemmän virtaa kuin koko kylällä. Saimmepa leikkiä.

Shelttiläisten pikkujoulut

26.11.2011 vietettiin Pohjois-Suomen Shelttien pikkujouluja Halosenniemessä. Paikalle saapui kasa nelijalkaisia kaksijalkaisine ystävineen. Vilskettä riitti ja hauskaakin oli. Tarjolla oli perinteisesti paljon erilaista purtavaa ja jouluista ruokaa. Me veimme paikalle pizzaa suolaisten eväiden tarpeen tyydyttämiseksi. Ohjelmaa oli järjestetty pihalla esimerkiksi nopeuskisan ja agilityradan merkeissä. Rieha ei ollut siis vain ihmisille, vaan myös koirillekin oli ohjelmaa. Lopuksi kaikki saivat joululahjan Joulupukin kontista. Kuvia laitan niin pian kuin mies ehtii ne muokata.

On 26th of November we celebrated Northern Finland Sheltie Christmas party at Halosenniemi. There had arrived a big group of two-legged with their four-legged friends. Bustle was enough, and boy we had fun. There was traditionally a lot of different snacks and Christmas food. We took there some pizza to satisfy salty snacks requirements. There were some program organized in the yard such as a speed race and agility race track. Happening was not just for only human, but also for dogs. At the end of the day all received a Christmas present from Santa's bag. I'll put some pictures here as soon as Petri can edit them.

Joulu on syöty ja kaikki väki nukkuu - Chrismas has been eaten and everyone is sleeping

Joulu on ohitse! JES! Joulun jälkeen tulee aina kauhea ahdistus siitä syödystä ruokamäärästä. Onneksi ne lähtevät joulun jälkeen nätisti, kun tehostaa lenkkeilyä ja vähentää määriä. Tasapaino on siis pian saatu kehoon takaisin.

Viikot 52 ja 1 pidetään tosiaan taukoa agilityn harjoittelussa, joten Viiville on tiedossa tylsät ajat. Tosin kotona ei kovin tylsää ole, kun Lexie pistää parastaan kiusatakseen Viiviä.

Agility on meillä nyt tavoitteena aloittaa ensi vuoden puolella myös Lexien kanssa. Viivin agikurssin vetäjä Kirsi Yliruokanen suositteli meille pentukursseja, joita alkaa keväällä. Aloitan nyt tiedustelut niiden suhteen.

Viime päivinä on ärsyttänyt ehkä eniten talvessa nuo pakkaset. Harvassa ovat päivät, jolloin pakkasta on -15. Eilen oli hyvä päivä, koska pakkasta ei ollut kuin -10, mutta tänään pakkanen on laskenut taas normilukemiin eli -20 ja enempään. Lexietä ei viitsi ulkona paljoa pitää ja Viivi ei lenkillä tykkää olla pakkasen ja tuulen takia. Toisaalta, kun tähän vielä lisätään minun nuha, soppa on valmis. Mökkihöperöksihän sitä tässä tulee!!!

Joulu meni mukavasti. Vanhempani tulivat meille viettämään aattoa ja joulupäivää. Oli mukava viettää joulua näin. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun vanhempani tai kukaan tuli viettämään joulua meidän kanssamme näin. Teimme paljon ruokaa ja ostimme juotavaa kaikkien tarpeisiin. Petri paistoi ensimmäisen joulukinkkunsa tänä vuonna. Loppujen lopuksi ruokaa ja juomaa oli yli tarpeiden. Petri veikin tänään töihin viimeisiä rääppiäisiä. Viivi ja Lexie nauttivat siitä, että saivat olla kotona ja täällä oli uusia ihmisiä viettämässä heidän kanssaan aikaa.

Mitä Lexie on tehnyt?

Täytyy vain sanoa, että Viivin kanssa pääsimme helpolla. Nyt, jos koskaan, sen on huomannut. Tulevaisuudessa en hanki koiraa keskellä talvea. Jos hankin, hankin sen kevättalvesta. Näiden pakkasten takia, sisäsiisteys on vielä jossain unelmissa. Paperille mennään noin kolme kertaa viidestä. Vaikka olemme yrittäneet viedä Lexietä ulos aina nukkumisien ja syöntien jälkeen, pissiä tulee valtavasti. Kakka on sentään normalisoitunut 3-4 kertaan päivässä ja aina ruoan tai unien jälkeen.

Lexie syö käytännössä kaiken, mitä vain sattuu olemaan hampaiden lähettyvillä. Lexie syö listat, seinät, kengät, matot, sanomalehdet, sohvat ja omat kakkansa. Kivaa, eikö? Tätä tapahtuu vain öisin tai silloin, kun silmä ns. välttää. Olemme tosin selvitäneet tähän inhottavaan asiaan syyn ja hyvän ratkaisun. Tiemme vie ananaskauppaan tänään. Olisikohan mehu hyvä asia?

Jätä-sana on opittu kohtuullisesti viimein. Tosin joskus halu voittaa edelleen käskyt. Pienellä ei vielä kenttäkestävyys ole niin huipussaan. Hauskinta on seurata, kun käskyä toteutetaan käytännössä. Mahtava tilanne on päivittäin se, että Lexie ei saa mennä Viivin kupilta syömään. Siinä vieressä Lexie tanssii ja haukkuu kuin puhuen itselleen: "Emäntä on sanonut, että ei saa ottaa. Jos kuitenkin ottaisin, koska se on hyvää. EI! EI! EI! En saa ottaa! Jos kuitenkin ottaisin? EI! EI! EI! En saa ottaa!" Tuota jatkuisi vaikka kuinka kauan, joten olen sitten napannut tytön syliin ja vienyt pois vaikean päätöksen juurelta.

-----

Chrismas is over! JES! After Christmas comes always the feeling of disgust of all the food you ate. Thank god it all goes away soon nicely, when you put some power into jogging and minimize the amounts of food. Balance is soon back in the body...

Weeks 52 and 1 will be break weeks from agility training, so Viivi is going to have some dull times now. On the other hand at home it ain't so dull at all, because Lexie puts her best in teasing Viivi.

We have desided to start agility training with Lexie too in beginning of the next year. Viivi's agility trainer Kirsi Yliruokanen recommended us some agility puppy courses. They start at spring. I have begun to ask about those.

Lately I've begun to hate these frosts in winter. It's been a couple of days when frost is less -15. Yesterday was a good day, because we had only 10, but now is now -20 degrees or more. I can not put Lexie out hardly and Viivi not go walking because there are a lot of frost and the wind is blowing. On the other hand, when you add all of this in addition to my cold, the soup is cooked. I soon "mökkihöperö"!

Christmas went well. My parents came to us to spend the eve and Christmas day. It was nice to spend Christmas this way. This was also the first time, when my parents or anyone came to spend Christmas with us this way. We did a lot of food and we bought a drink for all needs. Petri baked his first chrismas ham this year. Ultimately, food and drink was over our needs. Petri took left overs to work today. Viivi and Lexie enjoy that we had these new people at home with us and spending time with them.

What has Lexie done?

I'll just have to say that with Viivi we got easy. Now, if ever, it is noticed. In the future, I do not get a dog in the middle of winter. If acquired, the acquisition must happen in the late winter. These sub-zero temperatures makes it impossible to house train the dog. She goes to paper about three times out of five. Although we have tried to take Lexie out always after sleep and eating, the amount of pee is enormous. Pooping has at least returned to normal - 3-4 times a day, and always after food or a nap.

Lexie eats virtually everything that just happens to be nearby teeth. Lexie eats moldings, walls, shoes, rugs, newspapers, sofas and its own poop. Nice, huh? This only happens at night or when she's out of sight. Admittedly, we have found out the reason for this disgusting matter and a good solution . Our path will take us to the pineapple trade today. I wonder if juice is a good thing too?

Leave-word we have finally learned in some situations. Although sometimes the desire wins the commands. Little Lexies field strength is still in progress. Funniest thing is to follow the command in practice. A great situation on a daily basis is when Lexie cannot go to Viivi's cup to eat. Next the cup Lexie dances and barks like talking to herself: "Mum said that I should not eat from that cup. However, I would like to because it is so good. NO! NO! NO! I cannot take from it! However, if I'd take just a little? NO! NO! NO! I cannot take from it! "That would continue no matter how long, so I resolve the situation by taking the girl on my lap and off the difficult decision.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2011!

Pakkasten paukkeessa

Viime kuukausi on ollut ihmeellinen. Lumi tuli marraskuun alussa ja sen jälkeen se on maassa säilynyt. En muista, milloin viimeksi olisi näin ollut. Siitä on pitkä aika. Välissä on aina ollut ainakin yksi suojakeli. Sanottakoon, että onneksi ei ole rapaa, vaan pakkasta, joten koiraakin saa pestä vähemmän.
Kuukaudessa on tapahtunut erilaisia asioita. Olemme neidin kanssa ahkeroineet agiradalla. Neiti tykkää touhusta todella paljon, joten harjoituspäivät eli maanantait ovat olleet meidän lempipäiviä. Olemme päässeet pois kontaktiestekauhustakin, joten hyvin menee. Ehkä ensi kesänä lähdemme tosiaan kisaamaan mölleissä. Viivin ei tarvitse parantaa vauhtia lainkaan, mutta ohjaajan pitää eli juoksukoulua pitää harrastaa enemmän. Toisaalta myös minä rakastan hommaa, joten mukavaa on. Pitää vain muistaa viime kerran jälkeen, että pidän selän suorana ja Viivin huomio pitää herättää jo estettä suoritettaessa.

Viivin tassut ovat vaivanneet viimeisen kuukauden ajan. Haimme lääkäriltä rasvat ja reseptin, että voisimme niitä hoitaa, mutta valitettavasti ne eivät ole parantuneet niin kuin olisimme toivoneet. Joudumme hakemaan varmaankin sen antibioottikuurin neidille. Pakkanen ei ole helpottanut ollenkaan ihottumaa.

Viime viikonloppuna kävimme alueen shelttiläisten pikkujouluissa. Oli mukava päästä taas näkemään isossa joukossa toisia shelttiomistajia sekä shelttejä. Vilinää riitti yllin kyllin Honkapirtillä. Paikkalla oli pienempiä - ihana Agnes - ja isompia sekä tietysti senioreitakin. Telmintää tosin ikä ei haitannut ja kova tohina oli menossa koko ajan. Agnes ainoana pienenä 10 vk pentuna tolskasi isojen kanssa ja sai ne innostumaan leikeistä. Agnesta oli kiva seurata pienenä pomppupallona.

Tarjoilu oli perinteisesti mahtavaa. Veimme Peten kanssa sinne jouluisen täytekakun. Pohjan ohje on helppo: 4 dl munia (n. 7 isoa munaa), 3 dl sokeria - sekoita niistä vaahto. Parasta on sekoittaa vaahtoa niin monta minuuttia kuin on muniakin eli tässä tapauksessa 7 min. Tämän jälkeen lisää sekaan 4 dl jauhoja ja 1 tl leivinjauhetta. Sekoita jauhot hyvin varovasti sekaan eli älä turhaan kopistele kuppia. Tämän jälkeen kaada seos kakkuvuokaan ja laita uuniin. Paista kakkua n. 55 min. 170 asteessa alatasolla. Tulee mahtava kakku. Jouluisen kakun saat siten, että kostutat kakkua viinimarjamehulla, laitat jokaiseen kerrokseen (yleensä kaksi) luumumarmeladia ja kermavaahtoa + piparin murusia. Koristele haluamallasi tavalla:

Shelttipikkujoulujen jälkeen lähdimme katsomaan Tynin Seijan ja Sipolan Juhan pentuja Kiviniemessä. Pentuja oli yhteensä kahdeksan - neljä molemmilta äideiltä - joten katsottavaa ja ihasteltavaa riitti. Ihania tapauksia olivat kaikki. Rakastan kyllä eniten trikkejä, kun niitä pentuja katseli. Soopelit ovat myös ihania, mutta kyllä trikeissä on sitä jotain. Käynnin jälkeen Petri alkoi osoittaa vakavia merkkejä pentukuumeesta. Ensi kevättä ja kesää mä odotan siis.

Lappia ja kaamosta

Joulu meni mukavasti meidän porukalla: vietimme aaton ihan kolmelleen ja sitten joulupäivänä lähdimme kohti Karigasniemeä Utsjoelle Lappiin.

Viivillä olikin kestämistä siinä, että ajelimme koko päivän autolla. Onneksi emme syöttäneet tyttöä aamulla, sillä laatta olisi lentänyt useampaan otteeseen neidillä muuten. Koko matkan aikana vesi ei meinannut maistua, joten loppujen lopuksi juotimme sille Saariselällä lihalientä, joka sitten kelpasi.

Minä sairastuin flunssaan aatonaattona, joten matka ei ollut raponen minullekaan. Koko matkan aikana olin n. 1 tunnin hereillä - ajoon meni se 10-11 tuntia. Onneksi sairaus antoi hetkisen periksi sillä ajolla, joten oli helpompaa sitten viettää aikaa täällä perillä.

Lappi on ihan hieno paikka näin kaamoksen aikaan. Aurinkoa et todellakaan näe, mutta kajo on kaunis: horisontin takana näyttää olevan jotain, mutta se ei koskaan tule näkyviin.

Ensimmäinen kuva on Karigasniemen sisäänkäynniltä eli tieltä, jota pitkin saavutaan paikkaan. Valojen takana näkyvä maailma on Norjaa.

Toisessa kuvassa on päivältä klo 12 otettu kuva Norjan puolella ajoreissultamme Utsjoelle eli päänlaelle. Piti käyttää jo pitkiä tuossa vaiheessa.

Seuraavaksi muutama kuva Kautokeinosta:

Vielä tunnelmaa nuotiolta.

7 kk täynnä!

Eilen tuli tytöllemme seitsemän kuukautta tallailua tällä planeetalla.

Syntymäpäivän tienoo on ollut keleiltää ilkeä. Viivikään ei ole niistä tykännyt kovin hirveästi. Takapihalla neiti käy pikaisesti pisulla. Joskus Viivi jää haukkumaan pakkaselle - ympäristössä ei ole liikkeen liikettä, mutta talojen nurkat naksuvat, joten se tuntuu olevan ihmeellistä.

Lenkilläkin olemme käyneet todella pikaisesti. Viivi ei pidä siitä, että anturoiden väleihin menee lunta, koska lumi jäätyy jääpaukuiksi, jolloin neiti ei voi sitten kävelläkään, vaan tulee kolmella jalalla hyppien luokse, että pelasta.

Muuten meillä on mennyt mukavasti. Joulua odottelemme innolla, koska silloin pääsemme käymään pienellä reissulla. Se tosin vaatii Viiviltä taas mahan kestävyyttä, mutta kyllä se siitä.

Shelttilenkkien pikkujoulut 29.11.2009

Shelttilenkkien pikkujoulut olivat ja menivät - mukavaa oli.

Sunnuntaina 29.11. järjesti Pohjois-Suomen Shelttikerho Honkapirtillä pikkujoulut kaikille shelttilenkkeilijöille. Paikalle saapuikin sankasti väkeä - me myös. Paikalla oli vissiin 30 koiraa ja 20 omistajaa. Koiria oli pienistä 9 viikkoisista pennuista aina vanhuksiin asti. Lattiaa pitkin vaelteli siis sekalainen joukko shelttejä: trikkejä, merlejä ja soopeleita.

Kuten odottaa voi, mekin osallistuimme ko. tapahtumaan. Viivi oli ihan täpinöissään taas, kun se huomasi oikean asian laidan. "Täällähän on niitä kavereita!" Päivä menikin sitten mukavasti siinä. Rieha alkoi klo 12 ja loppui neljän maissa. Ehdimme käydä lenkkeilemässä Pateniemen saha-alueella ja sitten syöpötellä ja rupatella itse Honkapirtillä.

Viivi oli nättinä. Tein viikolla Viiville joulukaulurin: punainen pellekauluri, jossa jokaisessa sakarassa oli kilistin. Aluksi meinasi kilistimet häiritä, mutta sitten, kun jokaisella muullakin koiralla oli ko. kauluri kaulassa, neiti ei ollut asiasta moksiskaan. Ei se haitannut ainakaan menoa.

Tietysti tällaiset pienet kokoontumiset tarkoittavat sitä, että paikalle pitää viedä jotain syötävää. Tein sitten täytekakun jouluisilla täytteillä tarjoiltavaksi: väliin tuli rommirusinarahkaa ja luumutäytettä. Päällisen koristelin Finlandia-marmeladikuulilla. Joten semmoista. Tuntui maistuvan kaikille oikein hyvin. Omasta mielestäni se olisi saanut olla kosteampaa...

Lenkin teimme tosiaan Pateniemen saha-alueelle. Siellä koirat saivat juosta vapaana toistensa kanssa - Viivi tietysti etunenässä. Onneksi lauma ns. haarautui laajalle alueelle, joten neiti ei päässyt pahemmin harrastamaan johtajaa. Leikki tuntui olevan pääasia koirilla ja Viivi ei jäänyt siinä kakkoseksi. Varsinkin siskonsa Nellin kanssa Viivillä oli välillä koviakin leikkejä. Nelli-parka sai kyytiä Viiviltä.

Paikalla oli paljon tuttuja kasvoja shelttilenkeiltä. Kumpa pääni olisi niin hyvä, että muistaisin heidän kaikkien nimensä. Se menee aina sillä vanhalla logiikalla, että se oli se Nellin omistaja eli koiran nimen muistan kyllä, mutta omistajaa en. Onneksi nykymaailmassa on tuo netti fiksu keksintö, josta nimiä voi opetella urakalla näin halutessaan. Riehassa pääsi tutustumaan myös Viivin isän omistajiin paremmin.

----

Olemme yrittäneet totuttaa Viiviämme matkusteluun takapenkillä. Kaikki meni hyvin sunnuntaihin asti, kunnes... tadaa! neiti oksensi taas. Syynä oli tietysti se, että oli pimeää ja Viivi ei nähnyt missä mennään ja miten. Toisaalta liian aikaisin lähdimme ajelemaan mutkaisia teitä. Nyt taas menee oma aikansa, että tyttö tottuu takapenkillä olemiseen. Huokaus! Joulun aikaan on tulossa paljon ajelua, joten sitä ennen se pitäisi saada taas tottumaan valjaisiin ja autossa matkustamiseen ei-sylissä.

----

Joulukorttien aiheeksi valitsimme tyttösemme. Otamme joulukortteihin kuvan Viivistä hyvin jouluisissa kamppeissa. Katsotaan, mitä niistä tulee.