Syksy on aktiivista aikaa / Best Ways to Have The Perfect Autumn Activities

Syksy tosiaan on vilahtanut nopeasti. Uuden työpaikan myötä aika on mennyt niissä merkeissä, mutta nyt tuntuu, että voin hetkeksi istua, huokaista sekä kirjoittaa, mitä maailmassamme ja kennelissämme on tapahtunut. Ehkä isoimpia asioita ovat Petri ja Viivin agilityhuuma ja pentujen kehittyminen kohti aikuisuutta. Lisäksi Lexie on käynyt osteopaatilla, ja siten olo ja olemus ovat parantuneet huimasti. Niitä tarkemmin alla.

Autumn has been a very busy time. The new job has taken a lot of time, but now I feel that I can sit down for a moment, sigh and write what has happened in our world and in our kennel. Perhaps the biggest news are Petri, Viivi and agility and puppies development towards adulthood. In addition, Lexie has been going to an osteopath, and thus she and her essence have improved dramatically. More below.

Alfa-pentue - 11 kuukautta lähenee kovaa vauhtia!

Erika ja Himppu paimentamassa

Melkein jokainen pentueemme pentu on aloittanut agilityn harrastamisen. JEEEE!!! Vind isän jalanjäljillä mennään siis. Velho on käynyt Piian kanssa ahkerasti treeneissä Raumalla. Himppu on aloittanut Erikan kanssa treenaamisen alkeis- ja pentukursseilla, ja nyt talveksi varmistui paikka OKK:lta mölliryhmään! Lisäksi Himppu eli kirppumme on aloittanut paimentamisen treenauksen. Osasi ensimmäisellä kerralla jo ohjata lampaat ulos ja sisään. Sai kuulemma paljon kehuja ohjaajalta. HUIPPUA! Alfa-pentueemme voi siis nimensä mukaisesti olla Alfa Romeo -pentue - "Beauty is not enough. Power for your control."

Almost every puppy from this litter has started agility as a hobby. JEEEE!!! They are on the footsteps of their Father - Vind. Velho has been doing agility training with his owner Piia at Rauma. Himppu has started elementary and puppy classes with Erika, and now it was confirmed that they got a training place from OKK! In addition, Himppu ie our little monster has started herding classes. Already on their first time Himppu was able to herd the sheep out and in the pen. Himppu received a lot of praises from the instructors. AMAZING! Alfa-litter is, therefore, named again as Alfa Romeos - "Beauty is not enough. Power for your control."

Niin Lexie kuin Viivikin saivat myös aksapaikkansa OKK:lta. Meitä odotteleekin mahtava talvikausi, koska pääsemme treenaamaan uudessa hienossa OKK:n hallissa hiekkatekonurmella. Petri ja Viivi pääsivät treenaamaan 2 - 3 lk koirakoille tarkoitettuun ryhmään, joka sopii loistavasti tuolla parivaljakolle. Ryhmän ohjaajina toimivat Anna-Maria Niemelä ja Henna Mikkonen. Me Lexien kanssa treenaamme samaan aikaan 1 - 2 lk koirien ryhmässä, jota ohjaa Tuulikki Rajala.

Our bigger girls Lexie and Viivi also received a training place from OKK. We're waiting for a great winter training season, as we get to rehearse in a nice new OKK's hall with artificial grass. Petri and Viivi are going to be training in group, which is for 2nd to 3rd class dogs, which is ideal to that duo. The group is instructed by Anna-Maria Niemelä and Henna Mikkonen. With Lexie we are training at the same time in a group, which is for 1st to 2nd class dogs, and our group is instructed by Tuulikki Rajala.

Petri ja Viivi - Agility

Vuosi sitten esittelimme Lindan kanssa Petrille agilityn ihmeellisen maailman Piteåssa agilityleirillä. Siellä agilitykärpänen puraisi Petriä toden teolla, ja mies innostui hommasta. Kun näin, miten hyvin Petri ja Viivi tulivat toimeen keskenään radalla, päätin antaa Viivin Petrille harjoituskaveriksi.

A year ago, Linda and I introduced the wonderful world of agility to Petri at Piteå agility camp. There he was bitten by the agility bug. When I saw how well the Petri and Viivi got along with each other on the track, I decided to give Viivi to Petri as a training buddy.

Viivin perusvirhe puomin alastulolla. Askelusta on muutettava.

Nyt kesän he ovat treenanneet aktiivisesta agilityä, ja Petri ja Viivi ovat kehittyneet loistavasti. Meno on upeaa katsottavaa ja upeaa yhteispeliä. Petri onkin ollut kesällä tuttu kasvo epävirallisissa agilitykisoissa ja ovat he tehneet muutaman lähdön virallisissakin kisoissa. Tosin pieni virhe on puhtaan radan aina 5 rikkonut. Ne, kun saadaan hiottua pois, pari voisi hyvinkin liitää tällä kaudella 3 luokkaan, koska vauhtia on. Pidämme siis peukkuja pystyssä.

They have trained actively the whole summer now, and Petri and Viivi have developed a lot. Flow is stunning and they have fantastic teamwork. Petri has been a familiar face in all the unofficial agility competitions this summer, and they have done a few outputs in official competitions. However, a small error has always ruined the clean zero track. When we train those away, the couple could well soar this season to 3rd class, because the pace is so good. We keep our fingers crossed!

Petri ja Viivi Torniossa 6.9.

Lexie ja Henna - Agility

Lexie on tosiaan ollut vielä aika heikossa kunnossa johtuen lihomisesta ja synnytyskomplikaatioista. Vuoden olemme neitiä kuntouttaneet nyt. Viimeisimpänä hoitona ovat olleet osteopaatin hoitokerrat Uudessa Olossa. Osteopaatti löysikin Lexieltä ison kasan paikkoja, jotka aiheuttivat olemisessa ongelmia. Synnytyksen jättämät traumat kummittelivat vieläkin siis kehossa. Lihashuolto Teemulta oli korjannut kyllä lihaspuolen, mutta sitten tuo toinen alue eli hermot vaativat vielä huoltoa. Nyt neito onkin hieman reipastunut ja lenkilläkin Lexie saa ns. hepuleita normaaliin tapaan. Ehkä me saamme tuosta terveen tytön.

Lexie has indeed been in poor condition due to the weight gain and birth complications. This year, we have rehabilitated her a lot. Most recent treatment has been the osteopathic treatment at Uusi Olo. Osteopath found a big pile of places that caused the problems in her wellness. Giving birth related traumas haunted still her body. Muscle maintenance from Teemu repaired the muscular side, but then the another area - the nerves - still required maintenance. Now, our girl is a little bit happier and on walks Lexie gets those play speedings the normal way. Maybe we'll get a healthy girl out of her after all. 

Toisaalta olemme Lexien kanssa olleet molemmat kipeinä melkein koko kesän. Aluksihan minulla oli tuo sappirakkoleikkaus. Nyt loppukesästä minulla napsahti oikean käden olkapää pois paikoiltaan, joka piti käydä sairaalassa asti laittamassa paikoilleen. Joten toipuessa on aika mennyt meillä Lexien kanssa. Olemme maanneet sohvalla kahdestaan paljon. Lexie on maannut mahani päällä ja minä olen lukenut kirjaa. Mikäs siinä siis ollessa.

On the other hand, both Lexie and I have been acutely sick almost the whole summer. At first I had that gall bladder surgery. Now at the end of the summer, I snapped my right shoulder out of place, which had to be put in place at the hospital. So, we have been recovering with Lexie. We have lain on the couch. Lexie has been lying on my stomach, while I read the book. Things could be worse.

Kesällä tosin voitimme erään kammomme - pussin! Lexiehän ei ole aikaisemmin sitä mennyt, mutta nyt neiti vilahtaa sen vauhdikkaasti lävitse. Lisäksi päätimme kokeilla Lexien kanssa käskytöntä ohjaamista eli koira seuraa kehoani ja sen antamia vinkkejä suunnasta. Lexien kanssa se toimii, ja vauhti kasvaa suunnattomasti siitä, mitä se on aikaisemmin ollut. Lexiehän on ollut kova räksyttämään kentällä, mutta käskyttömässä ohjauksessa räksyily lähtee kokonaan melkein pois. Ei tarvitse vaatia käskyä, vaan ohjaajan keho näyttää suunnan. Se toimii siis meillä.

In the summer, however, Lexie won one of her fears - the bag! Lexie has not previously gone in, but now our little one flashes rapidly through it. In addition, we decided to try wordless guidance with Lexie - the dog follows my body movements and get tips of the right direction that way. With Lexie it works, and the speed has grown tremendously from what it previously was. Lexie has been barking a lot on the field, but now it has almost completely stopped. There is no need to ask (read: bark) the way anymore, my body shows the direction. 

Elämää - Our life

Syksyä, kynttilänvaloa ja koirankarvaviltti

Huomasin tässä eräs päivä, että: "HYI HENNA! Et ole päivittänyt blogia pitkään aikaan!" Tekevällä valitettavasti aika on tiukalla ja näin blogi on joutunut kärsimään. Anteeksi rakas, en tee sitä uudelleen.

I noticed the other day, that: "BAD HENNA! You have not updated the blog for a long time!" Unfortunately for people, who mostly do, time is tight, and this blog has suffered of it. I'm sorry dear, I won't do it again.

Syksy on siis ollut hyvin täynnä kaikkea mahdollista. Kun agikisoissa kävimme syyskuussa, jäimme sitten hieman tauolle kaikesta. Opettajan työ ei ole helppoa ja kotihommia on pitänyt tehdä enemmän kuin aikaisemmin. Tästä tulisi kai kiittää VR:ää ja erästä pientä kovalevyä, joka päätti tehdä elämästäni aika hankalan. Onneksi niistäkin on päästy ylitse eli töitä on tehty, että on saatu hommat uudelleen kasaan. Hieman huono alku siis syksylle. Toisaalta myös eräs siviilielämän työ on vienyt aikaa aika paljon tältä muulta kirjoittamiselta. Onneksi sekin on kohta ohitse ja pääsee nauttimaan siitä hedelmästä.

Autumn has been, therefore, very full. After we went to agility competition in September, we took a little break from everything. A teacher's work is not easy and I have done homework more than in the past. Of this I should probably thank VR and my small hard drive, which decided to make my life pretty difficult. Fortunately, that is now the past and all the work has been done, things are getting back together. A little bad start for Autumn? On the other hand, I have been working a one little work at home, which has taken quite a lot of time out of this kind of typing. Fortunately, too, it is soon past and one gets to enjoy the fruit.

Lexie

Lexien kanssa kävimme tosiaan siellä jalostustarkissa ja nyt on kova miehenmetsästys päällä. Josko keväällä/kesällä/loppukesästä saisimme iloisia uutisia tähän taloon? Riippuu neidin juoksuhaluista ja tietysti urosvalinnasta. Hakusessa on soopeliuros, jolla olisi mahdollisimman erinomainen etuosa ja rakenne siellä. Lisäksi muutenkin terveys ja linjasto pitää olla top-luokkaa. Tarkoitushan olisi, että jätämme siitä pentueesta yhden mahdollisesti itsellemme, joten huippukoiraa me rakennamme. Katsotaan onnistuuko eli saako kennel Elentarion ensimmäisen pesueensa aikaa ensi vuonna?

With Lexie we went to that breeding exam in september and now we are hunting a nice male for her. Wondering if in the spring / summer / late summer we could get good news from this house? Depends on the runs and, of course, male choice. We are seeking for a sable male, which has the best front structure there can be. In addition, health and the breeding lanes have to be top-class. Ii is supposed to be, that we leave one puppy of that litter at home, so we are building a top dog. So let's wait and see, if kennel Elentarion will get its first litter next year?

Kävimme Lexien kanssa myös trimmauskurssilla lokakuussa. Opimme paljon uusia asioita, joita emme ole tulleet edes ajatelleeksi. Toisaalta, kiitos Lindan, tiesinkin muutaman erinomaisen hyvän taidon jo, joten  oli hyvä saada varmistus noillekin taidoille. Tuli sitten hankittua eräs erinomainen metallipiikkiharja ilman nuppeja, jolla olen päässyt todella hyviin tuloksiin. Se on suorastaan ihana väline nyt karvanlähdön aikaan.

I took Lexie to a grooming class in October. We learned a lot of new things that we did not even know. On the other hand, thanks to Linda, I knew a few excellent good grooming tips already, so it was good to have a backup for those skills. Then I acquired one of the greatest metal tip brushes and with it I have had really good results. It is a wonderful hair tool now when coat is changing.

  

Lokakuun lopulla kävimme syyslomareissulla Karigasniemessä ihan vain yhden koirakaverin kanssa. Viivi hoiteli nimittäin vieläkin silloin pentuaan Sisua, joten emme saaneet neitiä mukaamme reissulle. Oli vielä turhan aikaista erottaa emo pennustaan. Lexien ei kuitenkaan tarvinnut olla yksin reissullaan, koska anoppilassa neiti pääsi tutustumaan talon uuteen asukkiin Nellaan. Nella olikin aluksi ihmeellinen intoilija, joka koko ajan yritti pentuleikkiä Lexien kanssa. Lexie esitti jonkin aikaa isoa neitiä, että minä en tuollaisten pikkutyttöjen kanssa leiki, mutta loppujen lopuksi, kun molemmat oppivat toistensa rajat eli Lexie on pienempi ja sirompi, leikki onnistui. Kävelimme reissun aikana noin 20 km, kun vaeltelimme läheisellä Kevolla ja Ailigastunturilla. Lexie pääsi nauttimaan siis tunturi-ilmastosta samoin kuin omistajansakin.

We went for an autumn holiday trip to Karigasniemi at the end of October with just one dog. Viivi was still taking care of puppy Sisu, so we went there with Lexie only. It was still too early to part the parent of its cub. Lexie didn't have to be alone there, because mother-in-law had gotten a dog. Nella was initially a wonderful doggie who always tried to play like a puppy with Lexie. Lexie tried to play a big girl for some time, thinking "I will not play with a such little girl", but in the end, when both learned to play together ie Lexie was smaller and lighter, the playing went nicely. We walked in during the trip of about 20 km. We wandered in the nearby Kevo National Park and at Ailigas fell. Lexie got to enjoy the mountains, the climate, therefore, as well as its owner.

Syksyllä aloitimme myös hieronnan Lexielle eli Eevaliisa Takalahti on käynyt hieromassa Lexietä kuukauden välein. Tämä on ollut hyvä, koska Lexie oli hieman lukossa. Toisaalta agilitykin on aina oma rasituksensa, joten senkin takia on hyvä, että neiti saa hoitoa. Hieronnasta onkin siten nautittu kovasti.

In the autumn we started to give massage to Lexie. The massage was given by Eevaliisa Takalahti. Lexie needs a massage, because Lexie has been very tight from behind. On the other hand agility is always on of those burdens, after which it is good that the girl is being treated. Lexie enjoys the massage very much.

Viivi

Karigasniemen reissun jälkeen Maarit eli Viivin kasvattaja soitteli, että Viivi olisi valmis tulemaan kotiin. Oli kuulemma alkanut jo pentusen hoitaminen riittämään. Kävimme hakemassa Viivin kotiin. Kun Viivi pääsi etuovesta sisälle, Lexie ja Viivi aloittivat heti haistelun. Viivi kävi tietysti paikat lävitse, koska meillä oli tullut uusia kalusteita kotiin ja järjestys siten muuttunut. Kierroksen jälkeen neiti tarkasti takapihan alueen ja tutustui sielläkin uusiin asioihin eli kiviin ja marjapensaisiin. Tämän jälkeen Viivi hyppäsi lempinojatuolilleen ja nukkui vuorokauden läpeensä käyden välillä syömässä. Äitinä oleminen oli siis ollut aika raskasta.

After the trip to Karigasniemi Maarit the breeder of Viivi phoned to me that Viivi would be ready to come home. She was reportedly already begun to dislike taking care of Sisu. We went and took Viivi home. When Viivi got inside the front door, Lexie and Viivi immediately started sniffing. Viivi went through our apartment, of course, because we had new furniture at home and thus the order of things had changed. After the tour, our little mommy wanted to check the backyard area and got to know new things there, too, the rocks and berry bushes. After this, Viivi jumped on her favorite armchair and slept a day. She rise only to eat her food. Being a mother, had, therefore, been quite a hard work.

Minä olin nyt onnellinen, että molemmat rakkaani olivat turvallisesti saman katon alla. Seuraavan päivän lenkillähän ilo Viivillä irtosikin eli neiti revitteli menemään kuin vanha tekijä. Toisaalta eleet olivat sellaisia, että kuin Viivi ei olisi koskaan ollut poiskaan. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti, kun Lexien kanssa sai juosta ja haukkua sydämensä kyllyydestä. Oli ihana seurata tuota menoa.

I was so happy now that both of my lovely dogs were safely under the same roof. The next day we went for a jog and there you saw the pleasure on Viivi's face when she ran around like a pro. On the other hand gestures were such that Viivi had never been away at all. There were speed ​​and dangerous rite of passages, as she ran with Lexie around the forrest and barked at their heart's content. It was wonderful to follow them both.

Kotiutumisen kunniaksi aloitimme hieronnan Viivillekin. Viivi oli nimittäin niin jumissa synnytyksen ja hoitoajan jälkeen, että en ole koskaan nähnyt koiraa noin jumissa. Neiti oli tosin tasaisesti jumissa kaikkialta eli ontumista tai varomista ei ollut. Hieronnassa aukesikin osa pahimmista jumeista ja hierontahoitoa jatketaan vielä tämä vuosi loppuun ainakin, ehkä pidemmällekin.

In honor of discharge from breeder's home, we started to give a massage to Viivi too. Viivi was in fact so stuck because of birth and baby care. However, she was stuck evenly all over, so there were not a single limp or anything of that sort. The worst parts were taken care of and massage therapy should be continued for at least the end of this year, maybe even further.

Koska Viivi jouduttiin keisarileikkaamaan synnytyksessä, käymme ihan varalta tässä ennen joulua eläinlääkärissä katsomassa, että kaikki neidissä on kohdallaan eli mitään ei ole jäänyt huomaamatta. Haluan, että neiti on täydellisesti kunnossa ennen agikilpailuja.

Since Viivi had to be cut in childbirth, in this case we are going to take her before Christmas to the vet to see that everything is in place and we have not unnoticed anything. I want our lady to bee in perfect fit before agility competitions.

Muuta koiranelämää

Muuten arkemme on ollut aika rutinoitua. Tietysti olemme aina silloin tällöin saaneet myös hyvää lenkkiseuraa naapurin Sarista ja hänen koiristaan. Lenkeillä on saaneet molemmat tytöt telmiä kavereiden kanssa, joten sekin on ollut neideille nautintoa.

Otherwise, the daily lives has been very quiet. Of course, every now and then, we have also received a good jog partner of Sari and her dogs. On walks both girls have been running around with their new friends, so it has been a pleasure for my girls.

Olen myös tekemässä Viiville ja Lexielle hieman talvea vasten varusteita, joilla selviämme talvesta lämpimänä. Löysin viimein kotoa nuo matskut ja kaavat koiran lämpömantteliin. Teen sitten sellaiset. Tietystihän voisi mennä kauppaan ja ostaa loimet, mutta ei ihan viitsisi tuohon kangasmäärään katsoen hankkia tuplasti tai triplasti metrihinnaltaan kalliimpia loimia. Joululahjoiksi tosin otetaan vastaan, jos joku haluaa sellaiset hankkia. Teon alla ovat nimittäin Back on Track -tyyppiset loimet. Tarkoitus niillä olisi pitää koira lämpimänä ja kuivana harjoitusten väliajoilla.

I'm also doing some the winter gear for Viivi and Lexie against the coldness of winter. I found those things at last (material and formula) for heating coat for dog. I shall now make those. Of course, I could go and buy those form the shop, but I am not sure if I want to pay those amounts. If someone wants to give those as a christmas presents, then it's ok. They are like Back on Track -type of coats for dogs. They had intended to keep the dog warm and dry before and after workouts.