Mistä meidät löytää? / Where to find us?

On taas tullut aika päivittää asioita tänne meidän blogiimme. Elämä on joskus hiljaista ja mitään ei tapahdu - tai tapahtuu, mutta kauhealla vauhdilla. Työkiireiden ja kaiken muun sekamelskan takia aika kuluu siivillä. Kesä on ollut hyvin rauhallista aikaa näyttelyineen ja agilitykilpailuineen. Lisäksi olemme ehtineet hieman nautiskellakin ja ottaa rennosti. Syksykin on hurahtanut ihmetellessä asioita. Kasvattajan näkökulmasta on ollut ihana seurata Monan kasvua, toisaalta oppia uutta edellisen pentueemme tyttösistä. Sheltti on upea koira - sen on huomannut tänä vuonna niin monella tapaa.

It is again time to update things from our world here to our blog. Life is sometimes quiet and nothing will happen - or happens, but with a terrible pace. Due to the pressures of work and everything else the time flies. Summer has been very restful time with some dog shows and agility competitions. In addition, we have been able to enjoy a little bit and take it easy. Autumn has been the time for wondering about things. From breeder's point of view, this time has been wonderful. I have had lots of time to follow Mona's growth, on the other hand to learn new things out of our girls from previous litter. Sheltie is gorgeous and wonderous dog - I have noticed this in so many ways.

Puheenjohtajana Pohjois-Suomen Sheltit ry:ssä

Tänä vuonna olen toiminut puheenjohtaja Pohjois-Suomen Sheltit ry:ssä. Mukanani toiminnassa ovat olleet upeat hallituslaiseni. Heidän kanssaan on ollut ihana tehdä töitä ja saan kiittää heitä paljosta. Tänä vuonna tehokkaimmaksi ajaksi voisi katsoa nimenomaan kesän ja syksyn. Keväällä teimme ns. kurssitoimintaa, ja harjoittelimme yhteistyötä hallituslaisten kanssa. Kesä meni suunnitellessa syksyä ja syksyllä toteutimme paljon. Teimme yhdessä Shetlanninlammaskoirat ry:n kanssa sivuerikoisnäyttelyn Nallikarissa, järjestimme agilityviikonlopun yhdessä kouluttajamme Iina Asunnan kanssa, järjestimme luonnetestin Haukiputaalla sekä vielä suuren suuren match show'n Oulunsalossa Kalakaverin kanssa. Mukana oli ihania ihmisiä, joiden panosta edelleen arvostan niin suuresti. Siten olenkin tässä vuoden aikana kypsytellyt mielessäni ajatusta, että voisin jatkaa ensi vuoden puheenjohtajana, jos yhdistysläiseni näin haluavat. Toimintaa olisi mukava kehittää nyt entisestään. Saada siihen pysyvyyttä ja selkeän rungon.

This year I have served as Chairman of the Northern Finland Shelties Association. With me in action there has been a spectacular board of members. With them I have had the pleasure to work with and I truly like to thank them for that. This year, the most effective period of time has been the summer and the autumn. In the spring, we made the so-called course activities and practiced the new job at hand together. Summer went into designing the autumn and in the autumn we carried out a lot. We worked together with The Finnish Shetland Sheepdog Association and did a side special exhibition at Nallikari, we organized an agility weekend, together with the trainer Iina Asunta, we organized a nature test for dogs in Haukipudas, and yet we did a great great match show in Oulunsalo with Kalakaveri. There were wonderful people, whose input I still appreciate so much. Thus, I have been thinking about it a lot, and I think that I would like to continue as chairman next year, if other members wish so. It would be nice to develop our association further - make the organization stabile and build a clear frame to it.

Mona - Susadan Freya

Mona täytti syyskuussa 1 vuotta. Niin tämä meidän neitokainen kasvaa. Täytyy sanoa, että tytöstä on kasvanut varsinainen kaunotar niin mieleltään kuin ulkonäöltään. Harmillisinta tytössä on koko, mutta se olkoot hyve, kun ajattelemme jalostuksellisia tavoitteitamme.

Mona celebrated her first birthday in September. So this is how fast our young lady grows. I must say that the girl has grown to be an actual beauty queen - in mind as in appearance. One fault which I hate is the size, but I will let it be a virtue, when we think of the breeding goals.

Kesällä kävimme Monan kanssa muutamassa näyttelyssä (Ylivieska, Oulu, Muhos), mutta meitä rankaistiin aina koosta. Se hieman jäi harmittamaan, ja siksi emme käyneetkaan kovin monessa näyttelyssä. Annamme neidin kehittyä - tosin tuskin se tuomareiden ajatus koosta muuttuu edes iän mukana. Seuraavana mielessä jalostuksellisesti tietysti silmä-, lonkka-, polvi- ja kyynärkuvaus. Jos niistä saamme vihreää valoa, alkaa todellinen metsästys poikakaverille.

In the summer we went to few shows with Mona (at Ylivieska, Oulu, Finland and Muhos), but we were always punished for our size. It was a little bit disappointed, and that why we did not do so very many shows. We let our little lady to evolve - although hardly the ​​judges will not change their opinion about the size, even with age. The next obstacle before breeding are of course the eye, hip, knee and elbow x-rays. If we get the green light, we will begin the actual hunt for groom.

Mona aloitti syksyllä myös agilityn alkeet Petrin kanssa. Heillä tuntuu toimivan tuo yhteistyö hyvin ja Mona näyttää nauttivan siitä tekemisestä. Hieman korkeat paikat pelottavat, mutta se on ihan normaalia pienelle pennulle. Kaikkeen tottuu treenin myötä.

Mona began the agility with Petri this autumn. They seem to hit it off well and cooperation works well with Mona. Our little girl seems to enjoy it. High places seems to be frightening, but it is quite normal for a small puppy. She will get used to it after time and training.


Viivi - Dash'ing Glamourous Geisha

Viivi nousi kuin nousikin 2. luokkaan kesän lopulla. Petri on yrittänyt pitkään nollaa, mutta aina se on jäänyt pienen virheen taakse (kerran jopa virheettömästä suorituksesta ei saatu nollaa). Petri on treenannut neitiä todella paljon koko kesän ja yhteistyö alkoi lopulta toimia. Harmillisesti Petri loukkasi jalkansa, ja jalka jouduttiin kipsaamaan. Tämä tarkoitti pientä taukoa kisaamisesta. Henna sitten otti ohjat käsiin ja viimeisteli kesken jääneen työnsä eli nosti neidin kakkosiin, että Petri pääsee puhtaalta pöydältä tekemään tulosta. Upeasti neiti liitelikin, vaikka hieman hakemista olikin. Ohjaajalla ei vain vauhti meinannut pysyä päällä.

Viivi rose to 2nd class at the end of the summer. Petri has been trying for a long time to get the last zero, but always there has been a little mistake on the track (once even a flawless performance was not a zero). Petri has been working out a lot with Viivi this summer, and their co-operation has developed a lot during the summer. Unfortunately Petri hurt his leg, and the leg had to be plastered for two weeks. This meant a small break from racing. Henna then took the lead and finished her unfinished work with Viivi and lifted her to 2nd class so that Petri can start from clear table. On track Viivi exquisitely flew, although there were a bit more searching that with Petri. The pilot had a hard time to keep up with the dog.

Lexie - Kråkeslottets Miss Lexus

Lexien kanssa on ollut hieman hankalaa ja taistelua, vaikkakin agilityhommat ovat hiljalleen alkaneet rullata eteenpäin. Neidistä on vaikka mihin, mutta ohjaajasta ei. Ohjaaja tuntee olonsa todella huonokuntoiseksi ja ylipainoiseksi. Haaveena olisi talvikaudella saada pois painoa. Sitten olisimme terveempi tiimi. Nyt tuntuu jotenkin, että molempien jaksaminen hidastaa meidän hommaa. Yritämme keksiä keinoja saada asia kuntoon.

With Lexie we have had a little bit difficulties and struggle, although agility has slowly begun to roll forward. Our little lady has it in her, even though the pilot does not. Pilot feels really unfit and overweight. Our dream would be during the winter season to lose the extra weight. Then we would have a healthier team. Now I feel somehow that our both endurance slows our development. We are trying to come up with a plan how we are able to win this fight.

Näyttelyissä Lexie selvisi kesällä keskinkertaisesti. ERI-linjalle pääsimme takaisin kesän viimeisissä näyttelyissä, mutta jokin Lexiessä on, mikä ei tuomareiden silmää miellytä. Sitä pyrimme nyt hakemaan. Ehkä laihduttaminen antaisi neitiin uutta eloa.

In shows Lexie survived the summer averagely. We got back to EXC-line in the last summer's exhibitions, but there seems to be something in Lexie, which doesn't meet the eye with judges. We now try to find it out, what that may be - weight, movement? 

Gala ja Arwen - Elentarion Galadriel ja Arwen Undomiel

Gala ja Arwen ovat koko kesän juosseet mukanamme agilitytreeneissä. Kehitystä on tapahtunut, vaikkakin takapakkiakin on tullut. Saimme molemmille talvitreenipaikankin, joten olemme nyt kehittyneet huomattavasti. Arwen ja Petri ovat loistavia, samoin Hennalla ja Galallakin on alkanut luistaa homma. Tytöt kehittyvät valtavasti koko ajan. Heidän luontaisia vaistojaan moneen asiaan on ihana seurata. Toisaalta molemmilla heistä on todella kylmä pää moneen asiaan eli mikään ei kauheasti pelota kumpaakaan. Galan bravuureita on irtoaminen. Kun Lexie on kiinni aina ohjaajassaan, Gala on ihan päinvastoin. Voin sanoa kentän toiselta laidalta puomin ja neiti juoksee sinne. Aika hienoa?

Gala and Arwen have run throughout the summer with us in agility training. We have made a lot of progress, although there have been few setbacks. We got groups for both in winter training, so we have now evolved considerably. Arwen and Petri are great, as well Henna and Gala have found the same language. Girls develop tremendously all the time. Their natural instincts to many things is wonderful to follow. On the other hand both of them are very cool-headed. There are not so many things they are afraid of. Gala is good at independent work. When Lexie is close or near the pilot, Gala is just the opposite. I can say from the other side of the track "a bridge" and Gala runs and does it. Sounds great, does it?

Arwen osoitti liitotaitoja tuossa aikaisemmin syksyllä. Petri ja Arwen harjoittelivat A-kontaktia. Arwen juoksi A:n muutaman kerran ylitse normaalisti, mutta sitten alkoi neiti hieman kuumentua. Seuraavaksi A juostiin vauhdilla, ponkaistiin korkeimmalta kohdalta ilmaan niin, että liito jatkui n. 2,5 metrissä kauas A:sta. Alas tultiin tietysti vetovoiman mukaisesti, ja säikähdimme Petrin kanssa molemmat, että neiti hajottaa itsensä. Niin ei käynyt, vaan A:lle piti päästä uudelleen. Reikäpääksi ristimme meidän pienen mustan tyttösemme.

Arwen showed off her flying skills in the autumn. Petri and Arwen practiced the A-contact. Arwen did the A over a couple of times normally, but then she started run a bit hot. Next time she speeded up the A, and then at the highest point of the A, she jumped in the air, so that she continued to fly in the air - about in 2.5 meters - away from the A. Then she dropped down from there, and we were both startled with Petri that she must have broken something when she hit the floor. This did not happen, but she went towards A like nothing happened. We christened her "reikäpää" - our little flying black girl.

Kun osaa, tulosta syntyy! / When You Have The Skills, It Is Easy

Tervehdys taas kennel Elentarionin maailmasta. Niin se kevät tulee kovaa vauhtia - lumet sulavat ja aurinko lämmittää yhä enemmän ja enemmän. Kesä! Oi! Sitä on odotettu. Tämä ikuinen loskatalvi saisi jo loppua.

Greetings again from the world of Kennel Elentarion. The spring is soon here! Snow melts and the sun heats up the weather more and more. Summer! Oi! We have really waited for you. This eternal slushy winter should end already.

Alkuvuoden kennelissämme on kuhissut omalla tavallaan niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä. Siitä enemmän kohta. Petri ja minä olemme palanneet agilityn pariin ja kisoissa olemme olleet ahkerasti. Lisäksi yhdistysmielessä olemme toiminnassa ahkerasti mukana eli Hennasta tehtiin Pohjois-Suomen Sheltit ry:n puheenjohtaja vuodelle 2015 ja Petri on mukana hallituksessa sihteerin ja taloudenhoitajan hommissa. Lisäksi toivomme, että saisimme yhdessä edustaa Shetlanninlammaskoirat ry:n hallituksessa. Uusi perheenjäsenemme Mona on kasvanut ja kasvanut sekä hampaatkin ovat onnistuneesti poistuneet huolien listoilta. Pian edessä on 6 kk maaginen raja. Toivottavasti juoksut alkavat pian...

At the beginning of this year, our kennel has had both positive and negative news and tales. More about that soon. Petri and I have returned to the agility ring and we have done couple of races. In addition, we have been very actively involved in activities with the local association, because in February Henna was named as a Chairman of the Northern Finland Shelties Association for the year 2015, and Petri is involved in the board as a secretary and financial manager. In addition, we hope that we can be involved in Main Shetland Sheepdog Association's Board of Directors. A new member of our family Mona has grown and grown up, and her teeth have successfully changed. Soon is time for 6 month celebrations. I hope the heat will start soon...

Alfa-pentue - Velho - Elentarion Legolas

Kuten sanoin johdannossa, meille on sattunut niin positiivisia kuin negatiivisiakin asioita kennelissämme. Negatiiviset vievät valitettavasti voiton tässä jaksossa. Alfa-pentueemme ainoa uros Velho on kokenut kovia. Ensinnäkin Velholla oli peitsari, kuten jo aiemmin sanoinkin. Nyt Velho aloitti eräänä päivänä ihmeellisen siristelyn vasemmalla silmällään. Omistaja Pia vei Velhon lääkäriin ja lääkäri totesi Velhon vasemman silmän olevan melkein sokea ja paineet silmässä olivat vaarallisen koholla. Velho sai lähetteen Turkuun Koira-kissaklinikalle. Velho kävi Turussa tutkimuksissa, mutta diagnoosi ei muuttunut - diagnoosina silmäpainetauti eli glaukooma, jonka käynnisti silmätulehdus. Voitte kuvitella oloni, kun kuulin asiasta. Velho on nyt sitten puolisokea. Kaiken lisäksi pieni poikaseni joutuu mahdollisesti loppuelämäksi tippakuurille, että silmissä paineet pysyvät sopivissa mittasuhteissa. Itkin kurjaa tuuriamme.

As I said in the introduction, we have had both positive and negative news in our kennel. Negative news unfortunately take the upper hand of them all. From our Alfa litter, the only male Velho has taken an another physical blow. First of all, Velho had lance tooth, as we have already told. Now on one day Velho began squinting his left eye. Owner Pia took Velho to the doctor and the doctor said that Velho's left eye was almost blind, and the pressure of the eye was dangerously elevated. Velho got remittance to Turku to Koira-kissaklinikalle. Velho went to the studies at Turku, but the diagnosis did not change - diagnosis was eye pressure disease ie glaucoma, which was initiated by the inflammation of the eye. You can imagine how I felt, when I heard of the matter. Velho is now then half blind for the rest of his life. Moreover, my little boy has will be on a lifelong drip regimen, that the eye pressures will remain in suitable proportions. I cried our miserable luck.

Toinen kenneliämme kohdannut huonohko uutinen oli, että Lexiemme on voinut hieman huonosti. Aina rasituksen jälkeen neidistä on tullut todella vaisu ja apaattinen sekä hieman äreäkin. Kävimme tutkimuksissa ja lääkärimme Kamila Bernasiewicz kuvautti sitten Lexien koko selän. Tuloksena oli, että selästä paljastui lieviä muutoksia selkärangassa eli spondyloosimuutoksia Th3-Th4-rintarangoissa. Kokeilimme lääkärin määräyksestä kipulääkekuurin Lexielle. Oman näkemämme mukaan Lexien olo ei muuttunut suuntaan eikä toiseen. Tämän takia päätimme, että emme lääkkeellä jatka hoitamista turhaan. Laitoimme Lexien laihdutuskuurille. Vuoden alussa paino oli 8 kg. Nyt viimeisimmässä mittauksessa paino oli 7,4 kg, joten alas olemme tulleet ja koirasta on tullut energisempi ja tekevämpi. Jopa leikkiminen nuorempien kanssa on alkanut kiinnostamaan. Toivomme siis parasta, että saisimme viettää vielä muutaman vuoden kipuvapaana. 

Another bad news in our kennel encountered with Lexie. We saw that she has been a bit down and ill. Each time after hard exercise our lady had become really pale and apathetic, as well a little cranky too. We took her to examinations and doctor Kamila Bernasiewicz x-rayed Lexie's whole back. The result was that the back of the shoulder revealed slight changes in the spine, ie spondylosis in 3rd and 4th thoracic spine. We tried out prescription pain medicine at first as a course of treatment. After the treatment we saw that Lexie was feeling same - no change in direction or the other. For this reason, we decided that we do not continue the drug treatment. We decided to put Lexie on a diet. At the of the year weight was 8 kg. Now, the latest survey weight was 7.4 kg, so we have come down a lot and the dog has become more energetic and lively. She is even playing with the young ones. We hope, therefore, that we could spend a few more years pain-free.

Pohjois-Suomen Sheltit ry

Kennelimme omistajista ovat nyt molemmat toimineet Pohjois-Suomen Sheltit ry:n puheenjohtajina - Petri viime vuoden ja minut valittiin vuosikokouksessa tälle vuodelle pj:ksi. Edessä on siis paljon uutta omaksuttavaa ja opittavaa. Mielenkiintoista ja otin haasteen mielelläni vastaan. On ihana päästä tutustumaan tällaiseen yhdistystoimintaan paremmin.

Our kennel owners have now both worked as Chairman of the Northern Finland Shelties Associationr - Petri last year and I was elected at the annual meeting this year. We are therefore facing a lot of new information and studies. It is interesting and I will gladly accept the challenge. It is wonderful to obtain access to such association activities.

Tämän vuoden suunnittelut ovatkin päällä suurella tohinalla. Toivottavasti kaikki seurailevat meidän www-sivujamme, mitä on luvassa tänä vuonna. Etenkin pääsiäismätsärit ovat sellaiset, joihin kannattaa saapua paikalle.

This year we are planning a lot of activities. I hope you all are reading our web pages, so you will know what we are doing this year. Especially our Easter Match Show is a one happening that where you should come and attend.

Agility

Olemme tosiaan Petrin kanssa ahkeroineet agilityn parissa. Omilla treenivuoroillamme torstaisin saamme opastusta suoraan ohjaajalta, mutta sitten olemme nyt maaliskuun alusta sijoittaneet omaan vuoroomme ja pyrimme käymään treenaamassa vielä n. 1 - 2 kertaa viikossa lisäksi. Riippuu paljolti ajasta ja voinnista, miten paljon jaksamme treenata.

We have really been busy with Petri in agility. We have our own guided training sessions on Thursdays, where we have a trainer, but then we have rented our own privat time for us to train from OKK and we are trying to go and train on ourselves 1 to 2 times per week in addition. Much depends of the time and how much we have strength to work out.

Viime viikonloppuna kävimme taas kokeilemassa, miltä tuntuisi kisata. Me molemmat, Petri ja minä, teimme kolme rataa. Vielä hieman on hiomista heillä menossaan, että se viimeinen nolla sieltä tulisi ja oikeuttaisi nousun 2. luokkaan. Me Lexien kanssa teimme kuitenkin tulosta taloutemme puolesta eli teimme valitettavat kaksi hylättyä suoritusta perusradoilta, mutta hyppyradalta otimme ensimmäisen 0-tuloksen ja LUVA:n eli luokanvaihtoon oikeuttavan tuloksen. Lisäksi sijoituimme ensimmäisiksi mini-luokassamme. Aikamme oli hurja -10,02 s alle ihanneajan.

Last weekend we went to try out again, how would it be like to race in a real competition. We both, Petri and I, did three tracks - 2 basic and 1 jump. Petri and Viivi have to do little bit more fine-tuning to their co-operation, so they will get that last zero and rise to the 2nd class. We, Lexie and I, however were able to succeed - after two fails on the basic tracks, we took the first 0-result and LUVA ie 1st result which would qualify us to rise to 2nd class. We need 2 more 0-results from basic tracks. In addition, we ranked first in the mini-class ie we won! Our time was rattling -10.02 seconds under the ideal time.

Kun juoksin aiemmin radalla, tuntui, että en pysy Lexien perässä, mutta hyppyradalle kokosin itseni ja päätin rataa läpikäydessäni, miten toimisin tässä ja tuossa kohdassa. Kun kävelimme Lexien kanssa lähtöviivalle, jännitys tuntui kurkussani. Eniten minua pelotti se, pysyisikö Lexie paikallaan. Pylly neidillä irtosi ja jouduimme lähtemään liikkeelle pienellä varastuksella. Ohjasin Lexien putkeen ja lähdin pinkomaan eteenpäin. Lexie suoritti hienosti renkaan ja hypyn. Seuraavaksi oli kaarre kepeille. Varmistin menomme menemällä helpommalle puolelle eli oikealle, koska siitä olisi helppo ohjata koira putkeen. Kun Lexie meni putkeen, lähdin juoksemaan jo seuraavalle. Vedin Lexien perässäni toiseenkin putkeen. Putken jälkeen oli vuorossa vaikein este - PUSSI. Lexie oli aikaisemmin tehnyt sen, että se oli kieltäytynyt suulla muutaman kerran. Vedin Lexien kuitenkin vauhdilla lävitse pussista ja ihmeeni oli suuri - Lexie teki sen! Siitä innostuin ja huusin: "Mahtavaa!" Seuraavaksi kaarsimme hypyille ja hyppyjen jälkeen tei turhankin varmistelevan valssin ennen putkea. Putkesta Lexie kävi suorittamassa oikeassa tahdissa muurin ja hypyt. Hypyltä kaarsimme taas viimeiselle putkelle ja loppusuoralle. Kun Lexie meni putkeen, lähdin kiitämään kohti loppusuoraa. Tuntemus oli, että nyt on tulossa upea tulos. Huusin Lexielle: "Nyt mennään!" Siinä kiidimme sitten yhtä matkaa kohti maaliviivaa ja tuloksena oli 0 - virheetön rata! Huusin onnesta! Otin loppusuoralla irti itsestäni kaikki mehut ja lysähdin maahan maaliviivan ylitettyäni. Jalat lopettivat kantamisen. Tunne oli upea! Usko meidän kahden yhteispeliin palautui. Koppasin Lexien lopulta syliin ja kävelimme kohti häkkiämme. Matkalla ihmiset onnittelivat upeasta radasta. Kun seisoimme palkintosijalla yksi, toiseksi tai kolmanneksi tullut kilpailija sanoi vielä hienot sanatkin, jotka jäivät mieleeni: "Helppoa se on, kun se osaa." En tosin allekirjoita sitä ihan juuri nyt, mutta oikealla asenteella, oikeana päivänä, kaikki on mahdollista.

When I ran on previous tracks, I felt that I did not stay ahead of Lexie, but at the jump track I compiled myself and I decided when I went through the track with others, what steps are appropriate here and there. When we walked with Lexie to the starting line, I felt the tension in my throat. I only thought that Lexie would steal the start. Bum occurred and she stole the start, so we had to move and start the track. I helped Lexie to pipe and went forward to wait her. Lexie carried out well the tire and the jump. Next we had to do a curve to the sticks. I made sure that I would be on the easy side ie on the right side, because from there it would be easy to guide your dog into the next pipe. When Lexie went into the pipe, I ran for the next one. I pulled Lexie to the other pipe. The pipe was followed by the most difficult obstacle for us - THE BAG. Lexie had refused  to go in it in the earlier tracks. I pulled Lexie in to it and however, she went rapidly through the bag - Lexie did it! I was inspired, and I yelled to her: "Awesome!" Next we curved the two jumps and after those I did an unnecessarily waltz before the pipe. Lexie performed it correctly and made to the wall and jumps. After the jumps we had to curve to the last pipe and to the finnish line. When Lexie went into the pipe, I started to run towards the finish line. I acknowledged that we are going to have an amazing result. I shouted to Lexie: "Now let's go!" So we ran together towards the finish line and the result was 0 - flawless track! I cried out of happiness! On the last obstacles I took out of myself all the juices and collapsed to the ground after finish line. My legs literally stopped working. The feeling was amazing! Faith in to our team resumed. After a while I took Lexie finally into my arms and walked towards our cage and seats. On the way, people congratulated us of our magnificent race. As we stood in the pole one of the other competitors said something that remained in my mind: "When you have the skills, it is easy." I do not sign it right now, but when you have the right attitude and the right day, everything is possible.

Elämänviisauksia / Facts About Happy Life

Pentueemme täytti viimein 6 kk 2.5. Jotenkin sitä ei koskaan uskonut näiden saavuttavan ko. ikää, mutta ihme tapahtui. Kiitos edelleen suuresti Tuijalle, joka auttoi meitä silloin, kun hätä oli suurin. Nämä 6 kk ovat olleet todellakin ihmettelyn aikaa. On ollut upeaa seurata näiden pienokaisten kasvua, tutustumista maailmaan, erilaisiin ihmisiin ja kaikkeen ympärillään. Toisaalta tämä on ollut myös hyvin raskasta aikaa eli tulevaisuudessa ei ole kuin aina yksi pentu kotona kasvamassa. Ei koskaan enää kahta samaan aikaan. Syynä on esimerkiksi sisäsiisteyskasvatus, käytöstavat, ruokailut ja kaikki muu mukava - niihin on käytettävä tuplasti enemmän aikaa. Jos yksi pentu oppii sisäsiistiksi 3 kk ikään mennessä, toivottavasti nämä olisivat sisäsiistejä 7 kk ikään mennessä...

On 2nd of May our Alfa litter had its 6 month birthday. Somehow, I never believed back then that this lot will reach this age, but a miracle happened. I truly thank Tuija again, who helped us when we needed the help most. These six months have been really amazing time. It has been wonderful to watch these little ones growth, exploring the world and all kinds of things and people around them. On the other hand, it has also been a very difficult time. In the future we will not take two puppies at home at the same time. Never again two at the same time. The reasons are, for example, indoor toilet training, manners, meals, and all the other nice things related - they use twice as much time in all of those. If one puppy can learn house-traided in 3 months, hopefully these two would be house-trained by the age of 7 months...

Pentusemme - Arwen Undomiel ja Galadriel

Tyttösemme, Arwen ja Gala, ovat nyt n. 33 cm korkeita ja painavat 6 kiloa kappale. Eli jäämme hieman alamittaisiksi. Kaikki tosin sanovat, että eipä sitä tiedä, mutta semmoista se on. Alkutaipaleen kamppailu verotti kuitenkin kasvua, vaikka aluksi ei näyttänytkään siltä.

The girls, Arwen and Gala, are now about 33 cm high and weigh 6 kg each. So, they will be a little undersized. Everyone says that we do not know it yet, but this is the reality liked we it or not. Because we had those struggles at start, it must have taken a toll on growth, even if at first it did not seem that way.

Millainen pentu Gala on? - What kind of puppy is the Gala?

Jos Galaa pitäisi kuvata jollakin tavalla, olisi Gala sellainen ilopilleri. Gala on aina iloinen, aina lähdössä mukaan kaikkeen ja hyvin hyvin aktiivinen. Gala kiusailee koko sakkia siten, että mustat ovat varmasti kimpussa viimeistään metsässä ja antavat neidille kunnolla köniin. Gala tosin pitkillä jaloillaan pääsee kiihdyttämään itsensä kauheaan vauhtiin, joten kiinniottajien tulee tosissaan ajattaa neitiä. Ainoastaan Viivi pääsee rinnalle, mutta toisten pitää tarttua häntään kiinni, koska siihen Lexie ja Arwen korkeintaan yltävät ajattaessaan Galaa. Gala on minun oma mussukka, jonka kanssa lähdemme kokeilemaan agilityä, kun ikä antaa periksi. Vauhti on Galan toinen nimi, joten katsotaan, miten onnistumme siinä. Sen vauhdin eli tuulen Gala on ilmeisesti perinyt isältään Vindiltä.

If I had to describe Gala in some way, I would say that she is a happy pill. Gala is always happy, she is always ready for everything and she is very very active dog. Gala teases the whole gang all the time. So our blacks gang up and give Gala a proper fight back when we go to forest to run free. Gala however with her long legs can accelerate in such a pace, that the catchers must seriously run. Only Viivi is able to get alongside her, but others catch her only by biting her tail. Gala is my own little pumpkin, with whom I will go and try to do agility when the time is right. The speed is Gala's middle name, so we'll see how we can use it. The speed of the wind Gala has apparently inherited from her father Vind.

Keholtaan Gala on todella upea ja sopusuhtainen. Kaula on upean pitkä, jota korostaa valkoinen kaulus. Kulmaukset ovat hyvät, jotka antavat Galan keholle sen ryhdin ja vauhdin, jota koira tarvitsee. Kun osat ovat hyvin paikoillaan, vauhtia ja kestävyyttä löytyy. Naama on kaunis tan-merkkeineen ja laikkuineen. Merle-väri saisi olla sinisempi, mutta turkki on upean värinen eli sellainen tasaisen laikukas, millainen merlen turkin tulee ollakin. Tarkoitus olisi käyttää neitiä muutamassa näyttelyssä, että tiedämme, mitä neidistä tykätään.

Galas body is a truly stunning and well proportioned. The neck has a great length of which a white collar supports. She has good angulations, which provide the great posture and the speed what a dog needs. When these parts are in right place, pace and endurance can be found. Her face is a beautiful with those tan signs and spots. Merle color could be bluer, but the coat has a great color, it is smoothly mottled, like a good merle should be. I am thinking of taking her to a few shows that we know what kind of girl she really is.

Millainen pentu Arwen on? - What kind of puppy is Arwen?

Jos Gala oli vauhtityttö, Arwen on haaveilija. Arwen on ottanut paljon emostaan eli on hyvin omapäinen, omistava ja nousemassa hiljalleen tämän lauman valtiaksi Lexien jälkeen. Arwenilla on sitä rohkeutta haastaa isommat, joten aina, kun on mahdollisuus, sen se neiti tekee. Arwen on myös hyppijä ja loikkija, jonka ei välttämättä tarvitse koskea maahan, kun hän vaihtaa paikkaa olohuoneessa. Sama hyppiä sohvalta nojatuoliin ja takaisin. Eli jos Gala on juoksukuningatar, Arwen on hyppykuningatar. Tämäkin on varmaan peritty isäktä Vindiltä.

If Gala is a girl with a speed, Arwen is a dreamer. Arwen has taken a lot from her mother - she is a very headstrong, owning and rising slowly higher and higher in this flock, but not over Lexie. Arwen has the courage to challenge the bigger ones, so every time she has a chance to do so, she will not miss it. Arwen is also a leaper and a jumper, she does not have to necessarily touch the ground when she changes her place in the living room. She can jump on the couch and to the chair and back. So, if Gala is the Queen of running, Arwen is the Queen of jumping. Again, this is probably inherited from her dad Vind.

Keholtaan Arwen jenkkimäisen tanakka eli turkki on todella tuuhea ja runsas. Naamassa näkyy jenkkimäinen ilme eli ei niin kaunis ja siro kuin Galan pää. Tan-merkit antavat ilmeelle paljon ja neiti on todella kaunis. Kaula saisi olla pidempi, mutta muuten keho on kiva kokonaisuus - sopusuhtainen. Kulmaukset voisivat olla myös hieman paremmat, koska niiden takia kävely on hieman sellaista tepsuttelua. Kaunis neiti on kuitenkin ja hänetkin olisi tarkoitus viedä näyttelyyn tutkittavaksi, että tiedämme, mitä neidistä sanotaan.

Arwen's body is a more american than european. Her coat is really thick and rich. On her face there is a bit of an american look, so the face ain't as beautiful and graceful as the Gala's head. Tan markings give a lot to the expression and she is really pretty. The neck could be longer, but otherwise the body is a nice package - a well-proportioned. Angles could also be slightly better, because they reflect in walking. She is a beautiful lady however, and she too I will take to a few shows, that we know what they say of her really.

Pohjois-Suomen Sheltit ry:llä hommissa

Koska Petristä tuli nyt Pohjois-Suomen Sheltit ry:n puheenjohtaja, tarkoittaa se erilaisia vastuita tuoda yhdistys esille ja olla mukana toiminnassa.

Since Petri became the chairman of the Northern Finland Sheltie's Association, it means a different kind of responsibilities to bring the association known and be a part of the action.

Oulun Koiramessuilla 3. - 4.5. - Pohjois-Suomen Sheltit ry:n hallitus oli päättänyt osallistua Oulun Koiramessuille, jotka järjetettiin Haukiputaalla. Petri ja minä olimme Smartteamsin porukan kanssa sitä pistämässä pystyyn. Siellä seisoskelimmekin viikonlopun ja teimme ihmisille tutuksi shelttiä. Mukanamme olivat meidän kaksi pientä palleroamme ja Lexie. Moni ajatteli sheltin nähdessään, että ne ovat sellaisia haukkukoneita. Nähdessään Galan ja Arwenin moni ihmetteli, miten nämä koirat voivat olla näin rauhallisesti täällä kaiken hälyn keskellä. Meiltä kysyttiin mm. seuraavia asioita rodustamme: ”Haukkuuko sheltti paljon?” ”Miten sheltti tulee toimeen lasten kanssa?” ”Ai, eikö sheltti kasvakaan tuota isommaksi?” ”Pitääkö sheltin kanssa harrastaa koko ajan jotakin?” ”Paljonko sheltti maksaa?” ”Ovatko nuo myytävänä?” Oli ihana rikkoa myyttejä, ja toisaalta oli antoisaa nähdä ihmisten reaktiot, kun he näkivät kasvattimme ständillämme. Koiramessut olivat antoisa kokemus. Oli ihana tutustua erilaisiin ihmisiin, vastailla heidän kysymyksiinsä ja tiedusteluihinsa. Lisäksi pääsimme Rantapohjaan, koska paikalle sattui eräs tuttu reportteri juuri oikeaan aikaan.

Oulu Dog Fair 3. - 4.5. - Northern Finland Shelties Association's Board decided to participate in Oulu Dog Fair, which was held at Haukipudas. Petri and I were there with Smartteams people to arrange it. We stood there the whole weekend and we made shelties familiar to the people. With us were our two little ones and Lexie. Many thought when seeing a sheltie that they are some kind of barking machines. After seeing Gala and Arwen many wondered how these dogs can be so calm here in the middle of all the noise. We were asked a lot of questions, and here are few of them: "Does sheltie bark much?" "How sheltie gets along with the kids?" "Oh, sheltie doesn't grow any bigger than that?" "Do you have to do things with sheltie all the time?" "How much does a sheltie cost?" "Are those for sale?" It was wonderful to break the myths, and on the other hand it was rewarding to see people's reactions when they saw our dogs in our stand. Dogs fair was a rewarding experience. It was wonderful to get to know different kind of people, to answer their questions and requests for information. In addition, we were able to get in a local paper, because we had a visit from a well-known reporter at the right time.

Äitienpäivän match show 11.5. - Pohjois-Suomen Sheltit ry järjesti perinteisesti mätsärit äitienpäivänä. Tänä vuonna ne järjestettiin Muskettikoiran pihassa Maikkulassa. Vaikka päivä oli hieman kolea, tuli paikalle kuitenkin ihan mukavasti ihmisiä ja saimme pidettyä leikkinäyttelyn mukavissa merkeissä. Meillä oli niin arpamyyntiä, makkaroita ja lettuja, joten sivutoimintaa oli myös näyttelykehien lisäksi. Päivä oli mukavan rento ja leppoisa, koska sitä tekemässä olivat mukavat tyypit. Tästä oli kiva kerätä kokemusta, koska olisimme Peten kanssa kesäkuun alussa menossa mätsäreihin tuomareiksi.

Mother's Day match show 11.5. - Northern Finland Shelties Association organized the traditional match show on Mother's Day. This year it was held in the yard of Muskettikoira at Maikkula. Although the day was a bit chilly, a lot of people came there and we were able to arrange a nice unofficial exhibition. We had a great group doing it there, so it was really fun to do everything. It was nice to get this experience, because Pete and I are going to be judges in a match show in the beginning of June.

Agilityä

Teimme nyt keväällä raskaita päätöksiä perheessämme. Petri päätti aloittaa agilityn ja mietimme koiraa, jonka kanssa Petri sitä harrastaisi. Aluksi ajattelin antaa Petrille Lexien, mutta Viivin reaktion nähtyäni teimme kuitenkin niin, että Lexie olisi minulla ja Viivi menisi Petrille. Kävimme nimittäin talvella treenaamassa kerran, ja Viivi oli niin Petrin perään radalla, että päätin luovuttaa. Lexiellä ja minulla on haasteita voitettavana, joten me jatkaisimme treenaamista yhdessä, kun taas edistynyt ja kisavalmis Viivi antaisi paljon Petrille helpotusta, kun mies harjoittelee tekniikoita ohjaamisessa.

We made some difficult decisions in the spring. Petri decided to begin agility and we thought about which dog should he take. At first, I thought of giving Lexie to Petri, but after seeing Viivi's reaction when she saw what he did with Lexie, I decided to give Viivi to Petri and I will train with Lexie. We went training once in the winter and Viivi was so after Petri on the track, so I decided to give her up. Lexie and I have challenges to overcome, so we should continue our training, while Viivi (advanced and ready to race) would give a lot of help to Petri, when he is practicing the techniques in controlling a dog on a track.

Haimme kesätreenipaikat OKK:lta koirillemme ja saimmekin ne samasta ryhmästä. JEE! Petri treenaa siis Viivin kanssa ja minä Lexien kanssa. Treenipäivämme on keskiviikkoiltaisin. Olemme myös suunnittelemassa muutamaa omatoimitreenikertaa viikkoon lisää, että saamme tuon Petrin oppimaan tekniikan ja ohjaamaan Viiviä paremmin. Minä pääsen samalla harjoittelemaan agilityohjaajan pestiä, kun koulutan Petriä. HIH! Tavoitteeksi otamme, että pääsisimme molemmat kisaamaan kesän loppuun mennessä eli viimeistään elokuussa.

We both applied for a summer training place's from OKK and we got them from the same group. JEE! Petri, therefore, is training with Viivi and I with Lexie. Our training is on Wednesday evenings. We are also planning to go and train on our own, so that we can train Petri to guide Viivi better. I get a chance to be a agility instructor for Petri. HIH! We are going to train so, that we could both be competing in the end of summer at the latest or by the end of August.

Petri kävikin Viivin kanssa harjoittelemassa kisaamista muutaman radan epävirallisissa agilitykilpailuissa Oulunsalossa 13.5. Kävimme myös Lexien kanssa tekemässä supermölliradan, missä oli vain hyppyjä ja putkia. Opin taas sen, että Viivihän irtosi todella hyvin, mutta Lexie kaipaa taas tarkempaa ohjausta. Ohjausvirheitä siis tuli sillä radalla. Se ei kuitenkaan haitannut, koska kävimme Lexien kanssa kisaamassa saman tapahtuman mätsäreissä ja olimme punaisten neljäs omassa luokassamme. Saimme hieman leluja ja herkkuja lahjaksi - molemmat. Agilitypuolella Petri ja Viivi onnistuivat kisoissaan todella hienosti: supermölliradalla pari oli 2. ja aloittelijoiden radalla 3. Tässä pitääkin vielä mainostaa, että koirat, jotka olivat heidän edellä molemmilla radoilla, kilpailevat oikeasti 3. luokassa, joten aika hyvin meidän parivaljakolta. Petri olikin kisailujen jälkeen todella innoissaan ja haluaa lisää kilpailla. Tähän annamme todellakin mahdollisuuden. Katsotaan, kisaavatko he jo kesän lopulla 2. luokassa tai jopa 3. luokassa. Olisihan se mahtavaa!

Petri wanted to try agility with Viivi, so they went to an unofficial agility competition at Oulunsalo on 13th of May. I wanted to try it too, so I did super easy track with Lexie, which had just jumps and pipes. I learned once again that Viivi is race-ready and Lexie needs a lot more guidance. I did some errors on the track. It didn't matter, because our main target was to train showing with Lexie in the same event. There was a match show and we got the red and we were fourth in our class. We got some toys and snacks - both. On agility track Petri and Viivi did really well: On super easy track they were 2nd and on a beginner's course they were 3rd. I shouldn't advertise, but the other dogs who were ahead of Petri and Viivi are competing for real in 3rd class, so Petri and Viivi did pretty well. After the race Petri was really excited about it and wants to compete more and more. To it, we will give him a real possibility. Let's see, will they compete near the end of summer in 2nd class or even in 3rd class. It would be soooooo great!

Näyttelyitä - Shows

Aloitimme tälle vuodelle näyttelykiertueemme Oulun KV:sta. Tuomarina näyttelyissä oli Monica Blaha Itävallasta. Näyttelyyn oli ilmoittautunut 77 shelttiä, joten iso kasa koiria oli paikalla. Ilma oli aivan upea ja aurinkoinen. Lexie oli myös todella hyvässä turkissa ja tuulella, joten olin oikeastaan innoissani näyttelystä. Valitettavasti emme saaneet sitä, mitä tulimme hakemaan eli ERInomaista, vaan ainoastaan Erittäin Hyvän. Siitä on kuitenkin hyvä lähteä liikkeelle mammaloman jälkeen. Arvostelun voi lukea näyttelytuloksista Lexien sivulta.

We started this year exhibition's from Oulu International dog show on 18th of May. The judge was Monica Blaha from Austria. There were 77 shelties, so there were a big pile of dogs on the spot again. The weather was absolutely gorgeous and sunny. Lexie had also a very good coat and mood, so I was really excited about the show. Unfortunately, we did not get what we came for (excellent), just only very good. It is, however, a good place to begin after the maternity leave. You can read the show review from Lexie's page.

Olimme myös järkkäilemässä näyttelyä perjantaina ja lauantaina, koska Äimärautio oli ko. viikonlopun koiratapahtuman mekka. Perjantaina olimme OKK:n porukoiden kanssa tekemässä OKK:n ryhmänäyttelyä, ja lauantaina olimme mukana parkkipirkkoina opastamassa autoilijoita parkkipaikalla. Koska ilma oli mitä loistavin, porukka mitä hauskin, oli mukava työskennellä ne päivät ja hankkia niitä arvokkaita talkoopisteitä ensi talvea varten, koska ensi talvena OKK:lla olisi se himoittu halli viimeinkin - ei enää kupolia, vaan oikea halli. Lisäksi Petri haluaa nyt tehdä kaikkensa, että hän saa mahdollisimman paljon pisteitä tienattua, että treenaamaan pääsee kunnolla + ilmaiset lähdöt ovat kohteena myös. Ihana nähdä Petri niin innostuneena!

We were also putting up the show arena on Friday and on Saturday, because Äimärautio at Oulu was the dog event mecca on that weekend. On Friday, we were there as a stuff from OKK with others to build up OKK's group show for Saturday, and on Saturday we attended as parking assistants to guide all those visitors to the right parking lots. Because the air was sunny and warm and people with us were fun, it was nice to work on those days and get those valuable point for next winter, because next winter OKK would have that covered training hall for real - no longer the ugly dome, but a real hall. In addition, Petri now wants to do everything that he wants to get as many points he can have so he can train with Viivi + get those free starts to races. Lovely to see Petri so excited!

Lomailua ja siviilielämää

Viime kerrasta on taas aikaa, mutta sitäkin enemmän sanottavaa on taas. / It's been a while again, but I have even more so to say after this while.

Agility

Viivin kanssa tosiaan kilpailimme alkuvuodesta hieman, jota jatkamme nyt sitten viikon päästä OKK:n kisoissa. Ilmoitin neidin ehdoille radoille lauantaille eli kaksi lähtöä. Päätimme jättää hypärin välistä tällä kertaa, koska siitä jo luva on. Toiveet ovat taas korkealla, mutta hieman treeneissä on alkanut häiritä tuo  esteiden eli hyppyjen korkeus ei oikein aina neitiä miellytä tai sitten ne vain tuntuvat jotenkin oudoilta meidän Viivistä. Pitää muistaa kisoissa ohjata ne mahdollisimman läheltä, koska silloin ne suoritetaan. Lisäksi keinun kanssa pitää vielä hieman treenata, koska sen lonksahdus aiheuttaa ongelmia sitten puomin kanssa. Samantyyppiset esteet ovat vaikeita.

We started competing with Viivi again this year, which process we continue next weekend on OKK's agility competition. I informed our girl on two starts on Saturday. We decided to leave jump track off this time, because we have that luva from there already. Hopes are again high, but in rehearsals I have noticed that we have a little problem with obstacles or jumping heights. I haveo to keep in mind on track to guide her on those points as close as possible, because then she'll jump them. In addition, we need more work with the swing, because its sound causes problems to us still. Swing and dog walk look alike, so not so good thing. The same types of obstacles are difficult.

Lexien kanssa agilitytreenaaminen on sujunut hieman huonommin. Juoksut sotkivat hommia ja toisaalta neidillä on ollut aina mielenkiinto siellä hieman muualla, vaikka tykkääkin hommasta kovasti. Haukkuminen ja esteiden suoritus yhtäaikaa on aina kivaa. Toisaalta, kun neiti tietää tarkkaan, mitä tekee, haukku loppuu. Viime viikolla kauhein tilanne oli, kun neiti päätti tehdä lentokeinun - kaksi kertaa peräkkäin. Kolmattakin yritettiin, mutta onneksi olin laittanut Lexien hihnaan. Tuloksena oli kentän kyntäminen turvalla. Siitä tuli kuonoon haava ja ylätorahampaat upposivat alahuuleen viiltäen sinne kivat lovet. Onneksi ne eivät olleet mitään kosmeettisesti haitallisia, vaan paranevat itsekseen hyvin niiden puhdistamisen jälkeen.

Agility training with Lexie has gone a little bit worse. Her heat disrupted our training and on the other hand our girl has always been interested on track of other things than doing the track, though she loves to do those obstacles. Barking and running at the same time is always fun. On the other hand, when she knows exactly what she is doing, barking stops. Last week, the worst situation was when our little lady decided to run over a swing - two times in a row. She tried to do it third time, but luckily I had put Lexie in a strap. The result was plowing the field with her muzzle.  She got a wound on her muzzle and upper jaws long teeth sank in lower lip and did two nice notches there. Fortunately, they were not anything cosmetically undesirable, and will heal on their own well after cleaning.


Näyttelyt - Shows

Lexien kanssa olemme lähdössä Vaasaan katsomaan, miten pärjäisimme. Sinne oli ilmoitettu paljon koiria taas - 33 narttua. Vilskettä siis riittää. Tämä vuosi on siitä huono vuosi näyttelyllisesti, että suurin osa niistä on Etelä-Suomessa tai pitkän ajomatkan takana, joten aina välillä se ajaminen mietityttää. Erkkariin emme ole lähdössä. Tiputimme sen pois listaltamme.

We are going to Vaasa International with Lexie to see how we'll do. Again there are lots of dogs reported - 33 females. Lots of hassle. This year is a bad year for shoe wise, because most of them are in southern Finland, or you have to take a long drive, so every now and then driving puts us to wonder about it. On Shelties Special Show we are not going. We decided to drop it off our list.


Muuta elämää - Other things

Kävimme tosiaan hiihtolomalla Kööpenhaminassa pienellä neljän päivän reissulla kaveriporukan kanssa. Lisäksi ennen reissua kävimme mutkan Tallinnassa ja kävimme katsomassa Helsingissä Queen-musikaalin. Reissu oli upea hienon porukan kanssa. Säät olivat melkein kohdillaan sekä siellä ei lunta ollut. Rentouttava reissu! Nähtävyyksiä, kahviloita, ravintoloita ja museoita!

We had a really nice skiing holiday in Copenhagen. We took a four-day trip there with a small group of friends. In addition, before Copenhagen we took a boat trip to Tallinna and went to see Queen musical at Helsinki. The trip was fantastic with that lot. The weather was almost at its best, and there was no snow. Wonderful trip! Sightseeing, cafes, restaurants and museums!

Loman aikana Viivi ja Lexie olivat koiratuttumme Suvi Viitasaaren luona. Teimme pienet vaihtokaupat eli meidän neidit olivat siellä loman ajan ja hänen koiransa Vilma oli meillä sitten vuorostaa nyt edelliset kaksi viikkoa.

During our trip Viivi and Lexie were staying at our dog friend Suvi Viitasaari's house. We made a small trade, during our trip our ladies were there and after our trip her dog Vilma was at our place. Now two weeks are almost up.

Elämä kolmen koiran kanssa on mennyt loistavasti. Tähän kolmen kirsun tuhinaan ja touhuun on niin tottunut jo. Lenkkeillessä ei ole ollut ongelmia - Vilma on unelmakoira tottelemaan ja tekemään niin kuin pitää. Lisäksi Vilma on antanut upeasti vauhtia meidän neideille villikohtauksineen. Jotenkin siis kirpaisee syvällä sydämessä, kun tietää, että lähenee kohta aika, että Vilmastiina, Vimpula, Vippe (rakkaalla monta nimeä) pitää antaa takaisin omaan kotiin.

Life with three dogs have gone brilliantly. I have gotten used to these three noses and hustle. Jogging has not been a problem - Vilma is a dream dog to obey and do as she is told. In addition, Vilma has given lots of action to our own girls with her crazy running. So it hurts a bit deep in the heart, when you know that the time is approaching, when Vilmastiina, Vimpula, Vippe (loved one has many names) must go back to her own home.

Kahden viikon aikana olemme kolunneet lähimaastot useaan otteeseen. Lisäksi olemme tutustelleet toisten shelttien kanssa, kun olemme tehneet yhteislenkkejä maastoomme naapurin Sarin tyttöjen kanssa. Jopa Olga-collie sai kunnon vauhtia Vilmasta, kun neiti juoksutti koko laumaa. Sitä oli upea katsoa. Lisäksi shelttilenkki Letonniemeen viime viikonloppuna oli hieno reissu. Olimme mukana koko porukalla.

For two weeks, we have run around local terrain on several occasions. In addition, we have got to know the other shelties when we have made trips with our neighbor Sari's girls. Even Olga-collie got a good friend of Vilma, when she ran with the whole flock. It was amazing to look at. In addition, local shelties made a trip on ice to Letonniemi last weekend. We were there with the whole group.

Kuvia enemmän Shelttilenkiltä Letonniemeen / more pictures:
- Kennel Tulitopaasin: http://tulitopaasin.kuvat.fi/kuvat/Shelttilenkillä+24.3.2013/
- Jenniina Sutinen: https://picasaweb.google.com/105254972271456061889/Shelttilenkki2432013?authkey=Gv1sRgCKD0nJSO_NXdogE

Tätä neitiä katsellessa on vain vahvistunut seuraavan koiran väri - kyllä se merle on. Vilma on niin kaunis väritykseltään ja tuo turkki on ihanan pöyhkeä ja runsas. Jos jostain saisi sellaisen kompaktin kokoisen neitokaisen perheeseemme tai sitten Lexien seuraavasta pentueesta voisimme jättää itsellemme sellaisen, olisin todella onnellinen. Tätä pitää alkaa miettiä tarkemmin. Pentukuumeisen ihmisen elämä on vaikeaa...

When I am watching this lady, it has made clearer our next dog's color - yes it is a merle. Vilma has such a beautiful color and her coat is wonderfully rich and full. If I could get a beautiful merle puppy from somewhere, I would be in heaven. We should buy it or wait one of Lexie's litter. This is a thing I must start thinking more... My life isn't easy with these little fever...

Vuoden Sheltti -kisa yllätti

Viime viikonloppuna järjestettiin Pohjois-Suomen Sheltit ry:n vuosikokous, missä palkittiin vuoden 2012 parhaat sheltit. Niinhän siinä sitten kävi, että Lexie oli Pohjois-Suomen Shelttien vuoden 2. paras näyttelynarttu. Kyllä tuollaisella neidillä kelpaa näyttelyissä juosta.

Last weekend Northern Finland Shelties gathered in a yearly meeting, where they rewarded all the best shelties in 2012. Lexie was The Northern Finland Shelties 2nd best show bitch of the year! This kind of girl has deserved her prize.

Sawo-Show ja sivuerikoisnäyttely 3. - 5.8.2012

Tänä viikonloppuna kävimme pienellä näyttelykierroksella Savon sydämessä eli Kuopiossa. Kohteena oli kolmipäiväinen Sawo Show perjantaina ja lauantaina sekä shetlanninlammaskoirien sivuerikoisnäyttely sunnuntaina. Pääsisin harjoittelemaan koiran näyttämistä oikein olan takaa ja toisaalta pääsisi kokeilemaan, kuinka korkealle saamme Miss Lexien nostettua. Tulokset loppujen lopuksi olivat kyllä yllättävät.

This weekend we went to a small show tour in the heart of Savo, Kuopio. We went there to the three-day Sawo Show on Friday and Saturday, and to Shetland Sheepdogs side special show on Sunday. I get to rehearse dog showing for real and on the other hand we will try, how high we can raise our Miss Lexus. Results were in the end quite surprising.

Perjantai 3.8.2012 - Sawo Show

Perjantaina heräsimme aikaisin aamusta, että ehtisimme paikalle sopivan ajoissa. Kehät alkaisivat pyörimään klo 11 ja nartut pääsisivät kehään klo 12.30. Söimme aamiaisen rauhassa ja sitten pakkasimme automme. Edessä olisi kolmen päivän turnee, joten tavaraa tuli ottaa mukaan sitä silmällä pitäen. Mukaan lähti siis kaikki tarpeellinen: uusi trimmauspöytä pyörillä, retkituolit, teltta ja koiranhoitotarvikkeet. Lisäksi tietysti muutakin tavaraa, mutta koiranäyttelyn kannalta nämä olivat tärkeimmät.

On Friday, we woke up early in the morning, so we would be at the show on time. The rings start at 11 and females went into the ring at 12:30. We ate breakfast in peace, and then packed our car. We had a three days turnee ahead of us so we had to take everything possible with us. We took with us everything we needed: a new trimming table with wheels, camping chairs, show tent and dog grooming supplies. In addition, of course, other stuff, but dog grooming supplies were the most important ones.

Matkalle kuulimme uutisia ihmisiltä eli FB-päivityksiä paikasta. Telttarivi oli kuulemma muodostunut jo aamuyöstä, kun koiraharrastajat olivat vieneet parhaimmat paikat. Tämä ei meitä haitannut, koska tiesimme, että aina soppi löytyy jostakin. Ehkä olisi hyvä olla kehän vieressä, mutta toisaalta olisi kiva olla myös kauempana rauhassa kaikelta.

On our way we heard the news from people as Facebook upgrades. There were huge tent row already,  formed in early morning, when the dog fanciers had taken the top spots. This didn't bother us, because we knew that would be a spot for us somewhere. Perhaps it would be good to have a circle next to it, but on the other hand it would be nice to have a more distant place to be.

Matka meni ongelmitta ja olimme paikalla ihan ajoissa eli noin tuntia ennen kehää. Näyttelypaikkana toimi Kuopion Sorsasalon ravirata. Paikka on hieno ja ihan mukava koiranäyttelyille. Keskialueella on mukavasti nurmea, jonne voi perustaa telttakylän helposti. Toisaalta paikalla on monipuolisesti kaikki rodut, joten siellä pääsee näkemään kaikki koirarotuja samalla, kun keskittyy omaankin näyttelyyn. Lisäksi siellä on aina mukavat tarviketorit, joilta löytää mukavia tarjouksia koiratarvikkeista.

The trip went smoothly and we were just in time at the spot, about an hour before the ring. The exhibition venue was Kuopio Sorsasalo racetrack. The place is nice and it's pretty nice place for dog shows. Central region is the comfort grass field, where you can easily set up a tent village. On the other hand there is a wide range of all dog breeds present, so you can see all of them at the same time, when you are doing your own show. In addition, there is always a nice accessory sale, where you can find nice offers on dog supplies.

Perjantaina kehämme oli nro 23. Tuomarina toimi Höier Charlotte Tanskasta. Paikalle oli saapunut 61 shelttiä, joista pentuja oli 6, uroksia 22 ja narttuja 33. Lexie kilpaili nuorten luokassa. Luokassamme oli 10 narttua. Kehämme meni hienosti, koska Lexie kulki kehässä kuin unelma. Hieman oli muutama hakeminen parissa kohdassa, mutta muuten neiti toimi ja liikkui hienosti. Tuloksena oli ERI eli erinomainen. Tämä oikeutti meille paikan nuorten kilpaluokkaan. Kilpakehässäkin kaikki meni muuten hienosti, mutta Lexie hieman harhaili yhdessä kohdassa. Sijoituimme lopulta kehämme kolmanneksi ja olimme sertin arvoinen eli saimme SA:n. Tämä oikeutti meille paikan PN- eli paras narttu -kehään, mutta siellä emme enää sijoittuneet.

On Friday our ring was no. 23. The judge was Höier Charlotte from Denmark. There were 61 shelties present of which 6 were puppies, 22 males and 33 females. Lexie competed in the intermediate class. In our class there were 10 females. Our ring went well, because Lexie walked in the ring like a dream. In few spots she was somewhere else, but otherwise she went fine and was moving beautifully. The result was an excellent ie. EXC. This entitles us a place in intermediate compete class. In compete ring everything went just fine otherwise, but in one place Lexie just wandered in one spot. We ended up third in there, and we were worth a certificate i.e. we got SA. This entitled us a place at best bitch ring, but we didn't get any further.

Perjantaista pitää sanoa eräs asia, että se meni hienosti meillä Pohjois-Suomen Sheltit ry:llä, koska melkein kaikki pääpalkinnot menivät meikäläisille:

• ROP - BOB: Foxitar Kerttufox (Karjalainen Tiina ja Karjalainen Juha, Martinniemi
• VSP - BOS: Minitiimin You Make Hearts Sing (Lilleberg Päivi, Haukipudas)
• CACIB uros - dog: Nice Try Dazzling Duff (Kuivala Marjo, Haukipudas)
• CACIB narttu - bitch: Foxitar Kerttufox (Karjalainen Tiina ja Karjalainen Juha, Martinniemi)
• SERT - CC uros - dog: Minitiimin You Make Hearts Sing (Lilleberg Päivi, Haukipudas)
• SERT - CC narttu - bitch: Zarvo's Diamond In The Rough (Kuivala Marjo ja Lehtomäki Kristina, Haukipudas)
• ROP - BOB veteraani - veteran: Susadan Dasha-Darysha (Tervonen Maarit, Kempele)
• VSP - BOS veteraani - veteran: Susadan David Beckham (Turtinen Heli, Oulu)
• ROP - BOB pentu - puppy: Ketrin's Eldorado (Sipola Seija, Kiviniemi)
• VSP - BOS pentu - puppy: Khimairan Behind Blue Eyes (Soininen Marja ja Immonen Maiju, Kuopio)

Oli siis hienoa olla kyseisenä päivänä Pohjois-Suomen Sheltit ry:n jäsen. Meillä osataan koirankasvatus!

Of Friday I have to say one thing, that it went very well for an Northern Finland Shelties, because almost all the top prizes went to us. It was great to be a member on this day. In north we know how to breed fine shelties.

Aina jokaisessa päivässä on pientä epäonnea eli uudesta trimmauspöydästämme meni hukkaan tulomatkalle siipimutteri pultista, joka piti paikallaan vetokahvaa. Saimme vedettyä romppeemme trimmipöydän päällä kisapaikalle, mutta vaivalloisesti. Mutteria ei löytynyt mistään, vaikka kuinka haimme. Näyttelyn jälkeen kasasimme romppeemme. Ennen yöpymispaikallemme menoa kävimme hankkimassa Motonetistä uuden ruuvi-mutteri-combon, että saisimme tavaramme paikalle huomenna paremmin.

Each time you have a little bad luck i.e. a wing nut of a bult went missing of our new trimming table on our way to show. It kept the handle in place. We our stuff there and back, but not without sweat. The bult could not be found anywhere, no matter how much we seek. After the show we put our stuff back together. Before going to our hotel, we had a stop over at Motonet to acquire a new screw-nut combo that we could use so that we could get our stuff better on the spot tomorrow.

Yöpymispaikkaamme oli Tahkovuoren Sokos. Petri oli varannut sieltä meille kaksi yötä. Saimme siis pienen loman samalla. Huoneemme oli ihana, koska se oli ensinnäkin kaksikerroksinen ja toiseksi siellä oli oma saunansa. Illalla saimmekin sitten rentoutua ensin lenkillä luonnossa ja sitten saunassa kylpemällä päivän pölyt niskasta. Illalla huomasin myös, että paljoa aurinkoa ei ihoni tarvitse palaakseen - olin saanut taas punaiset rusketusraidat. Kuopio ei petä koskaan!

Our place to stay was the Tahkovuori Sokos Hotel. Petri had booked us a room for two nights. Thus, we had a small break at the same time. Our room was lovely, because it had two floors and own sauna. In the evening we got to relax - first a walk in the nature and then in the sauna to bath all the dust off. In the evening, I noticed also that I don't need a lot of sun on my skin to burn - I had received a tan with red stripes. Kuopio never lets you down!

Lauantai 4.8.2012 - Sawo Show

Hyvinnukutun yön jälkeen nousimme taas virkeinä ylös ja lähdimme kohti näyttelykehää. Matkaa oli Tahkolta n. 60 km näyttelypaikallemme, joten aikaa meni sinne ajaessakin. Paikalle saavuimme melko ajoissa, mutta tavaroitamme kasatessa huomasimme, että uusi pultti olikin väärän kokoinen. Lisäksi olimme jättäneet vanhan pultin hotellille, joten meidän piti keksi hyvä kikka, jolla saisimme tavaramme vietyä perille. Lopulta teimme patentin, joka toimi todella huonosti. Matkaan parkkipaikalta itse telttamaalle kesti puoli tuntia. Meillä tuli siis pienoinen kiire, mutta se kestettiin. Koira saatiin aikanaan kehään ja kaikki ok.

After a good night sleep we got up refreshed and headed toward the show ring. The distance was about 60 km from Tahko to venue, so it took some time to drive. We arrived at the scene fairly early, but as we piled our stuff, we noticed that the new bolt was the wrong size. In addition, we had left the old bolt to the hotel, so we had came up with a good gimmick, so that we could get our stuff exported to the destination. In the end we made a patent, which was really bad. The trip from the parking lot to the tent spot took half an hour. We, therefore, had a bit of a hurry, but it was tolerated. The dog was in the ring on time and everything was ok.

Lauantainakin kehämme oli nro 23. Tuomarina toimi Andersson Johnny Ruotsista. Paikalle oli saapunut 48 shelttiä, joista 5 oli pentuja, 18 oli uroksia ja 25 oli narttuja. Lexie kilpaili tänäänkin nuorten luokassa. Luokassamme oli 8 koiraa. Tänään olin hieman sisuuntunut pienestä kommelluksestamme eilen, joten halusin nyt tehdä kaiken paremmin. Lexie olikin otteessani paljon paremmin tänään ja toimi kuin unelma kehässä. Tuloksena oli ERI eli erinomainen. Tästä jatkoimme sitten kilpakehään luonnollisesti. ERIn saaneita koiria ei ollut kuin kolme, joten mukana olivat myös EH:n eli erittäin hyvän saaneet koirat. Aluksi olimme kehässä numerojärjestyksessä, mutta tuomari lopulta siirti edestämme taaksemmas yhden koiran ja huomasin olevani jonon kärjessä. Tällöin pääsimme kiertämään kehää vapaasti ja kaikki meni hienosti. Loppukaarteessa huomasin, että tuomari tulee kohti meitä ja kättelee meidät ensimmäiseksi eli VOITIMME RYHMÄMME! Olin hurjan onnellinen, koska tämä oli paras palkinto eilisen pienelle kämmille. Lisäksi saimme vielä SA:n ja pääsimme PN- eli paras narttu -kehään. Paras narttu -kehässäkään meidän ei tarvinnut hävetä, koska sijoituimme siellä neljänneksi eli olimme päivän 4. paras narttu. Hieno päivä ja upea tunne tuli tuollaisesta onnistumisesta.

On Saturday too our was no. 23. Today the judge was Johnny Andersson from Sweden. There were 48 shelties of which 5 were puppies, 18 were males and 25 were females. Lexie competed today in the intermediate class. In our class there were 8 dogs. Today I was a little bit pissed of mishaps of yesterday, so now I wanted to make everything better. I had Lexie in good grip all the time and it went much better today. Lexie worked like a dream in the ring. The result was an excellent i.e. EXC. For this, we continued to compete ring. Dogs who got excellent were only three, so there were those in the ring who got 'very good'. At first we were in the ring in numerical order, but then the judge moved one dog in front of us behind, and I found myself at the front of the queue. In this case, we were able to circulate freely and everything went just fine. In the final turn I noticed that the judge come toward us and shook my hand to say that we won the class - we were first! I was really happy about it because this was the best reward for the small mistake of yesterday. In addition, we received SA, and we got to be in the best bitch ring. In the best bitch ring we were not bad, because there were we ranked fourth so we were the 4th best female of the day. What a great day and a great feeling came of that kind of success.

Kehän jälkeen kävimme hakemassa trimmauspöytämme myyjää, että olisiko hänellä ylimääräistä siipimutteria meille. Löysimme hänet ja saimme häneltä uuden kappaleen! Ihana mies, kun auttoi meitä näin pienessä ongelmassamme. Kokosimme lopuksi tavaramme ja raahasimme ne autollemme. Mikään ei saanut tämän päivän fiilistä huonoksi, koska kaikki meni niin hienosti! Illalla avasimmekin kuohuviinipullon neidin voiton kunniaksi. Lisäksi tytöt saivat maukkaan liha-aterian illalla.

After the ring we went to find the seller who sold us our new trimming table and as, if he might have an extra wing nut for us. We found him and he gave us a new nut! A wonderful man, when he was able to help us in such a small problem. Finally, we put all our stuff and dragged them to our car. There ain't a thing that would ruin this day for us, because everything went so well! In the evening we opened a bottle of sparkling wine in honor of todays victory. In addition, girls were given a tasty meat-meal in the evening.

Sunnuntai 5.8.2012 - Sivuerikoisnäyttely

Sunnuntaina ohjelmassa oli shetlanninlammaskoirien sivuerikoisnäyttely Musti ja Mirri -areenalla Kuopiossa. Paikalle saapuisi tänään n. 120 shelttiä näyttelemään, joista pentuja oli 27, uroksia 34 ja narttuja 60. Narttujen määrä oli huima. Olisi hienoa päästä korkealle tänään.

On Sunday we had a side special show for shetland sheepdogs at Musti and Mirri Arena in Kuopio. There would be about 120 shelties today at the show, of which 27 were puppies, 34 males and 60 females. The amount of females were huge. It would be great to get high today.

Tuomarina nartuille toimi kehässä 2 Gartland Tracy Englannista. Lexie kilpaili nuorten luokassa. Luokassamme oli 12 koiraa. Kehämme meni mainiosti ja taas Lexie toimi kuin unelma. Tuomari oli pyytänyt ennen kehien alkua, että jokainen kävelisi koiran kanssa. Kukaan ei saanut juosta. Teimme työtä käskettyä. Onneksi Lexien kanssa ei ole hätää, onko vauhtia vai ei, koska neiti kulkee aina omalla tahdillaan. Parhaiten liikkeet tulevat esille tosin paremmassa vauhdissa, mutta eivät ne kävellenkään huonot ole. Tuloksena oli ERI eli erinomainen ja tämä oikeutti meille sijan kilpaluokkaan. Kilpaluokassa seisoimme taas upeasti ja tuomarilla oli selkeästi ollut kuulemma vaikeuksia päättää voittaja. Lopulta tuomari sijoitti meidät toiseksi ja saimme SA:n kaupan päälle. Pääsisimme siis PN- eli paras narttu -kehään. Siellä tuulemme ei kantanut, vaan tipuimme pois pääsakista. Pääsimme kuitenkin taas erkkarissa PN-kehään, joka on aina jotakin. Palkinnoksi saimme kuitenkin 2. sijastamme pokaalin ja namipussin.

The judge in the ring 2 for bitches was Gartland Tracy from England. Lexie competed in the intermediate class. In our class there were 12 dogs. Our ring went nicely and Lexie worked like a dream. The judge had asked prior to the start of rings that everyone had to walk with the dog. No one was to run. We did the work commanded. Fortunately Lexie had kept the pace, because she always walks on her own. The best moves come our in speed, but moves are not bad either on walking speed. The result was excellent i.e. EXC and it justified a place for us in compete class. In compete class, while we stood magnificently, and the judge had reportable clearly difficulties to decide the winner. Eventually, the judge placed us in second place and we got SA. We could, therefore, go to the best bitch ring. Our wings didn't carrie there for long. However, we were able to be in Best Bitch ring in specialty show, which is always something. However, we were rewarded with a trophy and bag of dog treats.

------

Viikonloppumme menikin siis todella upeasti eli saimme todella upeat arviot, uskoa tulevaisuuteen ja paljon paljon vahvistusta itsetunnollemme. Vielä olisi edessä yksi näyttely eli Rovaniemen ryhmänäyttely 26.8.2012. Sitten jäämme tauolle Lexien kanssa ja keskitymme agilityharrastukseemme enemmän.

Our weekend went, therefore, really nicely, or we got really great reviews, a lot of faith in the future and gained a lot of self-esteem. Yet one show would be in front of us - a group show at Rovaniemi on 26th of August. Then we will go on a break and focus on Lexie's agility more.