Mistä meidät löytää? / Where to find us?

On taas tullut aika päivittää asioita tänne meidän blogiimme. Elämä on joskus hiljaista ja mitään ei tapahdu - tai tapahtuu, mutta kauhealla vauhdilla. Työkiireiden ja kaiken muun sekamelskan takia aika kuluu siivillä. Kesä on ollut hyvin rauhallista aikaa näyttelyineen ja agilitykilpailuineen. Lisäksi olemme ehtineet hieman nautiskellakin ja ottaa rennosti. Syksykin on hurahtanut ihmetellessä asioita. Kasvattajan näkökulmasta on ollut ihana seurata Monan kasvua, toisaalta oppia uutta edellisen pentueemme tyttösistä. Sheltti on upea koira - sen on huomannut tänä vuonna niin monella tapaa.

It is again time to update things from our world here to our blog. Life is sometimes quiet and nothing will happen - or happens, but with a terrible pace. Due to the pressures of work and everything else the time flies. Summer has been very restful time with some dog shows and agility competitions. In addition, we have been able to enjoy a little bit and take it easy. Autumn has been the time for wondering about things. From breeder's point of view, this time has been wonderful. I have had lots of time to follow Mona's growth, on the other hand to learn new things out of our girls from previous litter. Sheltie is gorgeous and wonderous dog - I have noticed this in so many ways.

Puheenjohtajana Pohjois-Suomen Sheltit ry:ssä

Tänä vuonna olen toiminut puheenjohtaja Pohjois-Suomen Sheltit ry:ssä. Mukanani toiminnassa ovat olleet upeat hallituslaiseni. Heidän kanssaan on ollut ihana tehdä töitä ja saan kiittää heitä paljosta. Tänä vuonna tehokkaimmaksi ajaksi voisi katsoa nimenomaan kesän ja syksyn. Keväällä teimme ns. kurssitoimintaa, ja harjoittelimme yhteistyötä hallituslaisten kanssa. Kesä meni suunnitellessa syksyä ja syksyllä toteutimme paljon. Teimme yhdessä Shetlanninlammaskoirat ry:n kanssa sivuerikoisnäyttelyn Nallikarissa, järjestimme agilityviikonlopun yhdessä kouluttajamme Iina Asunnan kanssa, järjestimme luonnetestin Haukiputaalla sekä vielä suuren suuren match show'n Oulunsalossa Kalakaverin kanssa. Mukana oli ihania ihmisiä, joiden panosta edelleen arvostan niin suuresti. Siten olenkin tässä vuoden aikana kypsytellyt mielessäni ajatusta, että voisin jatkaa ensi vuoden puheenjohtajana, jos yhdistysläiseni näin haluavat. Toimintaa olisi mukava kehittää nyt entisestään. Saada siihen pysyvyyttä ja selkeän rungon.

This year I have served as Chairman of the Northern Finland Shelties Association. With me in action there has been a spectacular board of members. With them I have had the pleasure to work with and I truly like to thank them for that. This year, the most effective period of time has been the summer and the autumn. In the spring, we made the so-called course activities and practiced the new job at hand together. Summer went into designing the autumn and in the autumn we carried out a lot. We worked together with The Finnish Shetland Sheepdog Association and did a side special exhibition at Nallikari, we organized an agility weekend, together with the trainer Iina Asunta, we organized a nature test for dogs in Haukipudas, and yet we did a great great match show in Oulunsalo with Kalakaveri. There were wonderful people, whose input I still appreciate so much. Thus, I have been thinking about it a lot, and I think that I would like to continue as chairman next year, if other members wish so. It would be nice to develop our association further - make the organization stabile and build a clear frame to it.

Mona - Susadan Freya

Mona täytti syyskuussa 1 vuotta. Niin tämä meidän neitokainen kasvaa. Täytyy sanoa, että tytöstä on kasvanut varsinainen kaunotar niin mieleltään kuin ulkonäöltään. Harmillisinta tytössä on koko, mutta se olkoot hyve, kun ajattelemme jalostuksellisia tavoitteitamme.

Mona celebrated her first birthday in September. So this is how fast our young lady grows. I must say that the girl has grown to be an actual beauty queen - in mind as in appearance. One fault which I hate is the size, but I will let it be a virtue, when we think of the breeding goals.

Kesällä kävimme Monan kanssa muutamassa näyttelyssä (Ylivieska, Oulu, Muhos), mutta meitä rankaistiin aina koosta. Se hieman jäi harmittamaan, ja siksi emme käyneetkaan kovin monessa näyttelyssä. Annamme neidin kehittyä - tosin tuskin se tuomareiden ajatus koosta muuttuu edes iän mukana. Seuraavana mielessä jalostuksellisesti tietysti silmä-, lonkka-, polvi- ja kyynärkuvaus. Jos niistä saamme vihreää valoa, alkaa todellinen metsästys poikakaverille.

In the summer we went to few shows with Mona (at Ylivieska, Oulu, Finland and Muhos), but we were always punished for our size. It was a little bit disappointed, and that why we did not do so very many shows. We let our little lady to evolve - although hardly the ​​judges will not change their opinion about the size, even with age. The next obstacle before breeding are of course the eye, hip, knee and elbow x-rays. If we get the green light, we will begin the actual hunt for groom.

Mona aloitti syksyllä myös agilityn alkeet Petrin kanssa. Heillä tuntuu toimivan tuo yhteistyö hyvin ja Mona näyttää nauttivan siitä tekemisestä. Hieman korkeat paikat pelottavat, mutta se on ihan normaalia pienelle pennulle. Kaikkeen tottuu treenin myötä.

Mona began the agility with Petri this autumn. They seem to hit it off well and cooperation works well with Mona. Our little girl seems to enjoy it. High places seems to be frightening, but it is quite normal for a small puppy. She will get used to it after time and training.


Viivi - Dash'ing Glamourous Geisha

Viivi nousi kuin nousikin 2. luokkaan kesän lopulla. Petri on yrittänyt pitkään nollaa, mutta aina se on jäänyt pienen virheen taakse (kerran jopa virheettömästä suorituksesta ei saatu nollaa). Petri on treenannut neitiä todella paljon koko kesän ja yhteistyö alkoi lopulta toimia. Harmillisesti Petri loukkasi jalkansa, ja jalka jouduttiin kipsaamaan. Tämä tarkoitti pientä taukoa kisaamisesta. Henna sitten otti ohjat käsiin ja viimeisteli kesken jääneen työnsä eli nosti neidin kakkosiin, että Petri pääsee puhtaalta pöydältä tekemään tulosta. Upeasti neiti liitelikin, vaikka hieman hakemista olikin. Ohjaajalla ei vain vauhti meinannut pysyä päällä.

Viivi rose to 2nd class at the end of the summer. Petri has been trying for a long time to get the last zero, but always there has been a little mistake on the track (once even a flawless performance was not a zero). Petri has been working out a lot with Viivi this summer, and their co-operation has developed a lot during the summer. Unfortunately Petri hurt his leg, and the leg had to be plastered for two weeks. This meant a small break from racing. Henna then took the lead and finished her unfinished work with Viivi and lifted her to 2nd class so that Petri can start from clear table. On track Viivi exquisitely flew, although there were a bit more searching that with Petri. The pilot had a hard time to keep up with the dog.

Lexie - Kråkeslottets Miss Lexus

Lexien kanssa on ollut hieman hankalaa ja taistelua, vaikkakin agilityhommat ovat hiljalleen alkaneet rullata eteenpäin. Neidistä on vaikka mihin, mutta ohjaajasta ei. Ohjaaja tuntee olonsa todella huonokuntoiseksi ja ylipainoiseksi. Haaveena olisi talvikaudella saada pois painoa. Sitten olisimme terveempi tiimi. Nyt tuntuu jotenkin, että molempien jaksaminen hidastaa meidän hommaa. Yritämme keksiä keinoja saada asia kuntoon.

With Lexie we have had a little bit difficulties and struggle, although agility has slowly begun to roll forward. Our little lady has it in her, even though the pilot does not. Pilot feels really unfit and overweight. Our dream would be during the winter season to lose the extra weight. Then we would have a healthier team. Now I feel somehow that our both endurance slows our development. We are trying to come up with a plan how we are able to win this fight.

Näyttelyissä Lexie selvisi kesällä keskinkertaisesti. ERI-linjalle pääsimme takaisin kesän viimeisissä näyttelyissä, mutta jokin Lexiessä on, mikä ei tuomareiden silmää miellytä. Sitä pyrimme nyt hakemaan. Ehkä laihduttaminen antaisi neitiin uutta eloa.

In shows Lexie survived the summer averagely. We got back to EXC-line in the last summer's exhibitions, but there seems to be something in Lexie, which doesn't meet the eye with judges. We now try to find it out, what that may be - weight, movement? 

Gala ja Arwen - Elentarion Galadriel ja Arwen Undomiel

Gala ja Arwen ovat koko kesän juosseet mukanamme agilitytreeneissä. Kehitystä on tapahtunut, vaikkakin takapakkiakin on tullut. Saimme molemmille talvitreenipaikankin, joten olemme nyt kehittyneet huomattavasti. Arwen ja Petri ovat loistavia, samoin Hennalla ja Galallakin on alkanut luistaa homma. Tytöt kehittyvät valtavasti koko ajan. Heidän luontaisia vaistojaan moneen asiaan on ihana seurata. Toisaalta molemmilla heistä on todella kylmä pää moneen asiaan eli mikään ei kauheasti pelota kumpaakaan. Galan bravuureita on irtoaminen. Kun Lexie on kiinni aina ohjaajassaan, Gala on ihan päinvastoin. Voin sanoa kentän toiselta laidalta puomin ja neiti juoksee sinne. Aika hienoa?

Gala and Arwen have run throughout the summer with us in agility training. We have made a lot of progress, although there have been few setbacks. We got groups for both in winter training, so we have now evolved considerably. Arwen and Petri are great, as well Henna and Gala have found the same language. Girls develop tremendously all the time. Their natural instincts to many things is wonderful to follow. On the other hand both of them are very cool-headed. There are not so many things they are afraid of. Gala is good at independent work. When Lexie is close or near the pilot, Gala is just the opposite. I can say from the other side of the track "a bridge" and Gala runs and does it. Sounds great, does it?

Arwen osoitti liitotaitoja tuossa aikaisemmin syksyllä. Petri ja Arwen harjoittelivat A-kontaktia. Arwen juoksi A:n muutaman kerran ylitse normaalisti, mutta sitten alkoi neiti hieman kuumentua. Seuraavaksi A juostiin vauhdilla, ponkaistiin korkeimmalta kohdalta ilmaan niin, että liito jatkui n. 2,5 metrissä kauas A:sta. Alas tultiin tietysti vetovoiman mukaisesti, ja säikähdimme Petrin kanssa molemmat, että neiti hajottaa itsensä. Niin ei käynyt, vaan A:lle piti päästä uudelleen. Reikäpääksi ristimme meidän pienen mustan tyttösemme.

Arwen showed off her flying skills in the autumn. Petri and Arwen practiced the A-contact. Arwen did the A over a couple of times normally, but then she started run a bit hot. Next time she speeded up the A, and then at the highest point of the A, she jumped in the air, so that she continued to fly in the air - about in 2.5 meters - away from the A. Then she dropped down from there, and we were both startled with Petri that she must have broken something when she hit the floor. This did not happen, but she went towards A like nothing happened. We christened her "reikäpää" - our little flying black girl.

Muutama vinkki pysyä kiireisenä / Few Tips for Busy Life with Dogs

Kennel Elentarionissa on muutama kuukausi vain oltu ja tehty töitä. Kevät on kiireisintä aikaa niin opiskelijalle kuin opettajallekin, ja se on näkynyt. Keikkatyö Kemissä ja päätyö Oulussa eivät ole helpottaneet arkea. Petrikin on tehnyt niin opintojaan kuin sitten Valmennuskeskuksen opetuksiaan. Onneksi kesä tuli viimein!

Our kennel has live a very quiet life these past few months. All what we have done has been our daily work. Spring is the busiest time as a student and as a teacher, and we really have felt it. Working in two places - in Kemi and in Oulu - has not eased up our daily life. Petri has had his studies and teaching job too. Fortunately, the summer is here - now - enjoy!

Viivi 6 vuotta - Our little Geisha turned 6 years old

Viivi täytti 16.5. 6 vuotta. Nyt esikoisshelttineitimme alkaisi olemaan aikuisen naisen iässä. Turhat pentumaisuudet on karistettu pois (ainakin luulemme niin), ja harrastuksissa keskittymiskykyä voisi olla enemmän. Aika kuluu nopeasti. / Our Geisha - Viivi - turned 6 years old on 16th of May. Now our first sheltie starts to be a full grown sheltie woman. There is no puppy like behavior anymore (or we think so), and when doing things, the concentration is high. Time really flyes...

Agility

Kesäkauden treenit on aloitettu ja pääsimme viimein viime viikolla ensimmäisen kerran kokeilemaan treenaamista. Taukoa pidimme ihan tarkoituksella, että josko kaikki typerä käyttäytyminen unohtuisi. Lisäksi Gala aloitti nyt viimein oikean aksaamisen eli ohjatun treenaamisen. Ensimmäinen kertamme ei ollut helppo, koska samassa ryhmässä on myös Himppu. Alussa tytöt laukkasivat toistensa luokse aina, kun siihen avautui mahdollisuus. Ei ohjaajaa kannata kuunnella.

Summer training season has started and we were able to start them too finally last week for the first time. We took a little break deliberately that if all the silly behavior of ours could be forgotten. In addition, Gala is now finally starting  her road to stardom in agility. Our first time was not easy, because in the same training group we also have our "little" sister Himppu. In the beginning the girls raced over to each other whenever there opened up an opportunity to do so. They didn't listen at all. "Thou shall not listen thou master".

Gala oli kuitenkin aika nopea tyttö oppimaan ja saimmekin tehtyä putki- ja hyppytreeniä hieman. Kovasti pitää tehdä töitä, että saamme neidin edes lähellekään Himpun tasoa. Himppu oli treeneissä kyllä ihan primustavaraa. Oli ihana katsoa neidin menoa kentällä. Vauhtia piisaa, vaikka pieni neitokainen onkin. Samalla mieleeni hiipivät ajatukset Velhosta, ja siitä, kuinka Velhon agilityura etenee. Silmä tai ei, jos koira nauttii hommastaan, sen pitäisi sitä tehdä. Toivottavasti Pialla on ollut aikaa harrastaa. Pia lähettikin muutaman kuvan Velhostamme. Iso poika siitä on kasvanut, vaikkakin pystykorva.

However, the Gala was pretty fast learner and we got the girl in pipe and do couple of jumps after a little workout. There is lot of hard work ahead, so that we can be anywhere near the level of the little lady Himppu. Himppu is so good at it - so good. It was amazing to look at that little girl to do the track. Lots of speed in those little legs. At the same time my mind started to think about Velho, and how Velho's agility is proceeding. Two eyes or one, if your dog enjoys it, then you should do it. Hopefully, Pia has had time to practice agility with Velho. Pia sent some pictures of Velho. Big boy already, although pointy ears...

Lexien kanssa menimme myös treenaamaan samana päivänä. Teemu kävi edellisellä viikolla hieromassa neitiä, ja olimmekin sitten treenivalmiita tämän viikon koitoksiin. Olin yllättynyt, kuinka kivasti meillä meni yksiin. Kun ohjaaja muistaa pitää selkänsä suorana, Lexie ohjautuu nätisti esteille. Puomi ja A menivät todella hienosti, kun askellus menee oikeisiin kohtiin. Lopussa myös keinullekin mentiin omaehtoisesti, eikä enää pelätty. Autoin tosin alaslaskussa kädelläni niin, että tömähdys oli pehmeä, ei kova. Meillä menee yksiin mukavasti. Vauhtiakin tuli lisää, kun nostin tosiaan itseni pystyyn.

With Lexie we had our own training group on the same day. Teemu had massaged our lady in shape the week before, so we were ready to do our workout. I was surprised how nicely we did all. When I remember to keep my backs straight, Lexie goes nicely to the obstacles. Bridge and the A went really well, as long as the contact surfaces are touched correctly. At the end of session the swing was done on her own, and no longer with fear. I helped a bit though when the swing went down, so that the thump was soft, not hard. We have paired up nicely. We have bit more speed, when I lift myself up.

Näyttelyt - Dog Show's

Ilmoitin viimein kesälle tyttösemme ensimmäisiin näyttelyihin. Tyttösillä tarkoitan Monaa ja Lexietä. Lähdemme nyt takaisin näyttelymaailmaan pienen tauon jälkeen. Katsotaan, mitä tulokset tuovat tullessaan. Lexie olisi kiva saada ainakin kahden sertin tytöksi. Monalle taas olisi mukava saada näyttelymaailma auki. Ensimmäinen näyttelymme on siis Muhos kesäkuun alussa. Pidetään peukkuja. Koitamme saada isomman neidin kiinteytymään lihaksistoltaan, joten se tarkoittaa kovaa treeniä vielä kuukauden ajan. Toivottavasti ponnistelumme tuottavat tulosta.

I announced our girls - Lexie and Mona - in the first dog show's for this summer. We're going to back there after a little break. Let's see what the results will bring on our way. It would be nice to hunt down the second certificate for Lexie. To Mona it would be nice to show the dog show world. Our first show is at the beginning of June at Muhos. All of you - keep your fingers crossed. We try to train and enhance Lexies muscles, so it means hard training sessions for her. Hopefully, our efforts are giving results in the summer.

Monan kanssa kävimme harjoittelemassa näyttelyä Kaakkurin mätsärissä Vappuna. Olimme aiemmin harjoitelleet pöydällä olemista, mutta emme sitten sitä juoksentelua niinkään. Siellä pääsimme oikeassa paikassa harjoittelemaan liikkumista kehässä. Monan kanssa hilputtelimme sitten pienten sinisten ykköseksi ja lopulta BIS-kehässä olimme 8. Ihan mukavaa, koska tämä oli ensimmäinen show'mme. Oli ihana saada kisan jälkeen muutamalta tuomarilta kehuja kypsästä pennusta, rohkeasta pennusta ja hyvin rauhallisesta pennusta. Päänuppi on siis kohdallaan neitokaisella, mikä on taas yksi ihana sulka jalostustulevaisuutta ajatellen. (Mukavaa merlepoikaa tai trikkipoikaa siis metsästämään...)

We went to practice show behavior with Mona to Kaakkuri match show on Vappu. We had previously been practicing being on the table, but not the running around so much. There we were in the right place to practice the movement in the ring. With Mona we showed ourselves to number one in small blue ring and finally in Best In Show ring we were 8th. It was really nice, because this was the first time in a show for us. After the show It was wonderful to get praises from some of the judges: what a mature puppy, what a brave girl and what a peaceful puppy. Her head is in a right place, which is another lovely feather to our hat of breeding plans. (We are hunting a nice merle boy or tricolor boy...)

Muuta elämää - The other side

Pohjois-Suomen Shelttien puheenjohtajana toimiminen on alkanut hiljalleen luonnistua. Hallituksemme on ihanan ahkeria tyyppejä täynnä, joten uskon, että syksyllä meillä saadaan monta sulkaa hattuumme tapahtumien myötä. Lisäksi nuorkauppakamaritoiminnassa olemme myös hieman kehittyneet ja huomanneet, mitä haluamme saavuttaa. Petri mm. lähti tavoittelemaan henkilökohtaista kunniaa ja saavutti sen - Sanan Säilä 2015 -voitto ei ole pieni juttu. Edessä kesäkuussa reissu Istanbuliin ja EM-voitto on melkein taskussa. Petrin valmistautumista voit seurata Petri Eklundin tie JCI:n puhekilpailussa -blogissa.

Working as a chairman in Northern Finland Sheltie Club has begun to slowly work out. Our board is full of wonderfully hard-working people, so I think that in the fall we have obtained many feathers in our cap with all those events we are going to have. In addition, working in the Junior Chamber activities, has also given a bit of things and we have found out what we want to achieve. Petri wanted to pursue personal glory and reached it - He is the winner of national speech competition Sanan Säilä 2015. The win was not an easy job, but my man nailed it! In the beginning of June he has a trip to Istanbul to compete in European Championship - I can smell the victory already. You can follow Petri by reading his blog about it. It is in Finnish, but hopefully he will translate it in English too.

Kävimme koko poppoolla taas perinteeksi jo muodostuneella Posion reissulla huhtikuussa. Oli ihana lähteä viettämään muutama päivä hiljaisuudessa. Kiitos taas Eerolle, että hän jaksaa meidän kanssa lähteä sinne. Reissu toi taas mielenrauhaa ja ajatukset saivat levätä. Koirat saivat juosta rauhassa maailmassa, missä ei ollut rajoja. Lisäksi järvi oli jäässä, joten jäällä oli ihana laukata sydämensä kyllyydestä. Varsinkin Mona ja Gala nauttivat ravaamisesta. Oli ihana seurata tyttöjen menoa.

We had our traditional weekend at Posio in April. It was wonderful to go to spend a few days in silence. Thank you again to Eero that he wants to take us with him there always. The trip brought back the peace in our minds and all the stress was taken away. The dogs were allowed to run free in a world where there was no boundaries. In addition, the lake was covered with ice, so ice was wonderful place to gallop with their heart's content. Especially Mona and Gala enjoyed running a round and chase each other. It was wonderful to follow the girls.

Kirjoitin muutama vuosi sitten seuraavat sanat: "Ihminen kokee harvoin irtautumisen tunteita nyky-yhteiskunnassa. Jotenkin kiire ja arjen vauhti tempaisevat mukaansa oravanpyörään, jota voi jarruttaa vain työntämällä jalkansa tai kätensä pyörästä ulos ja toivoa, että mitään ei mene rikki siinä jarrutuksessa. Ympäristö kohahtaa moista tekoa, mutta sinä olet lopulta ainoa, joka nousee pyörästä pois, vaikka selkääntaputtelijoita oli jonoksi asti. Kun katsot taakse, näet, että pyörä lähtee pian samaan vauhtiin ja kukaan ei astunut kanssasi siitä pois. Oma kohtaloni ei ole sama, koska oravanpyörästä hyppäsi ulos myös sydämeni, rauhani ja turvani - Petri." Mitä tulevaisuus tuo tullessaan, sen saamme päättää ja kokea yhdessä. Sanat eivät ole vanhenneet, vaikka aika on kulunut.

I wrote a few years ago the following words: "One rarely experiences the feelings of breaking free in the modern society. Somehow all the hurry and everyday pace snatch you with in to the mouse wheel, which you can only slow down and stop by pushing your feet or hands out and hope that nothing breaks in the process. People around you will look at you with horrified faces, but you are ultimately the only one who will take the step out of the wheel, even though you had around you lots of back patters. When you look back, you will see that wheel soon speeds up and no one came out but you. My destiny was not the same when I stepped out of the mouse wheel, because with me stepped out my heart, my peace and my refuge - Petri". What the future holds, we get to decide and experience it together. Words have not gotten older, even though time has elapsed.

Kun osaa, tulosta syntyy! / When You Have The Skills, It Is Easy

Tervehdys taas kennel Elentarionin maailmasta. Niin se kevät tulee kovaa vauhtia - lumet sulavat ja aurinko lämmittää yhä enemmän ja enemmän. Kesä! Oi! Sitä on odotettu. Tämä ikuinen loskatalvi saisi jo loppua.

Greetings again from the world of Kennel Elentarion. The spring is soon here! Snow melts and the sun heats up the weather more and more. Summer! Oi! We have really waited for you. This eternal slushy winter should end already.

Alkuvuoden kennelissämme on kuhissut omalla tavallaan niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä. Siitä enemmän kohta. Petri ja minä olemme palanneet agilityn pariin ja kisoissa olemme olleet ahkerasti. Lisäksi yhdistysmielessä olemme toiminnassa ahkerasti mukana eli Hennasta tehtiin Pohjois-Suomen Sheltit ry:n puheenjohtaja vuodelle 2015 ja Petri on mukana hallituksessa sihteerin ja taloudenhoitajan hommissa. Lisäksi toivomme, että saisimme yhdessä edustaa Shetlanninlammaskoirat ry:n hallituksessa. Uusi perheenjäsenemme Mona on kasvanut ja kasvanut sekä hampaatkin ovat onnistuneesti poistuneet huolien listoilta. Pian edessä on 6 kk maaginen raja. Toivottavasti juoksut alkavat pian...

At the beginning of this year, our kennel has had both positive and negative news and tales. More about that soon. Petri and I have returned to the agility ring and we have done couple of races. In addition, we have been very actively involved in activities with the local association, because in February Henna was named as a Chairman of the Northern Finland Shelties Association for the year 2015, and Petri is involved in the board as a secretary and financial manager. In addition, we hope that we can be involved in Main Shetland Sheepdog Association's Board of Directors. A new member of our family Mona has grown and grown up, and her teeth have successfully changed. Soon is time for 6 month celebrations. I hope the heat will start soon...

Alfa-pentue - Velho - Elentarion Legolas

Kuten sanoin johdannossa, meille on sattunut niin positiivisia kuin negatiivisiakin asioita kennelissämme. Negatiiviset vievät valitettavasti voiton tässä jaksossa. Alfa-pentueemme ainoa uros Velho on kokenut kovia. Ensinnäkin Velholla oli peitsari, kuten jo aiemmin sanoinkin. Nyt Velho aloitti eräänä päivänä ihmeellisen siristelyn vasemmalla silmällään. Omistaja Pia vei Velhon lääkäriin ja lääkäri totesi Velhon vasemman silmän olevan melkein sokea ja paineet silmässä olivat vaarallisen koholla. Velho sai lähetteen Turkuun Koira-kissaklinikalle. Velho kävi Turussa tutkimuksissa, mutta diagnoosi ei muuttunut - diagnoosina silmäpainetauti eli glaukooma, jonka käynnisti silmätulehdus. Voitte kuvitella oloni, kun kuulin asiasta. Velho on nyt sitten puolisokea. Kaiken lisäksi pieni poikaseni joutuu mahdollisesti loppuelämäksi tippakuurille, että silmissä paineet pysyvät sopivissa mittasuhteissa. Itkin kurjaa tuuriamme.

As I said in the introduction, we have had both positive and negative news in our kennel. Negative news unfortunately take the upper hand of them all. From our Alfa litter, the only male Velho has taken an another physical blow. First of all, Velho had lance tooth, as we have already told. Now on one day Velho began squinting his left eye. Owner Pia took Velho to the doctor and the doctor said that Velho's left eye was almost blind, and the pressure of the eye was dangerously elevated. Velho got remittance to Turku to Koira-kissaklinikalle. Velho went to the studies at Turku, but the diagnosis did not change - diagnosis was eye pressure disease ie glaucoma, which was initiated by the inflammation of the eye. You can imagine how I felt, when I heard of the matter. Velho is now then half blind for the rest of his life. Moreover, my little boy has will be on a lifelong drip regimen, that the eye pressures will remain in suitable proportions. I cried our miserable luck.

Toinen kenneliämme kohdannut huonohko uutinen oli, että Lexiemme on voinut hieman huonosti. Aina rasituksen jälkeen neidistä on tullut todella vaisu ja apaattinen sekä hieman äreäkin. Kävimme tutkimuksissa ja lääkärimme Kamila Bernasiewicz kuvautti sitten Lexien koko selän. Tuloksena oli, että selästä paljastui lieviä muutoksia selkärangassa eli spondyloosimuutoksia Th3-Th4-rintarangoissa. Kokeilimme lääkärin määräyksestä kipulääkekuurin Lexielle. Oman näkemämme mukaan Lexien olo ei muuttunut suuntaan eikä toiseen. Tämän takia päätimme, että emme lääkkeellä jatka hoitamista turhaan. Laitoimme Lexien laihdutuskuurille. Vuoden alussa paino oli 8 kg. Nyt viimeisimmässä mittauksessa paino oli 7,4 kg, joten alas olemme tulleet ja koirasta on tullut energisempi ja tekevämpi. Jopa leikkiminen nuorempien kanssa on alkanut kiinnostamaan. Toivomme siis parasta, että saisimme viettää vielä muutaman vuoden kipuvapaana. 

Another bad news in our kennel encountered with Lexie. We saw that she has been a bit down and ill. Each time after hard exercise our lady had become really pale and apathetic, as well a little cranky too. We took her to examinations and doctor Kamila Bernasiewicz x-rayed Lexie's whole back. The result was that the back of the shoulder revealed slight changes in the spine, ie spondylosis in 3rd and 4th thoracic spine. We tried out prescription pain medicine at first as a course of treatment. After the treatment we saw that Lexie was feeling same - no change in direction or the other. For this reason, we decided that we do not continue the drug treatment. We decided to put Lexie on a diet. At the of the year weight was 8 kg. Now, the latest survey weight was 7.4 kg, so we have come down a lot and the dog has become more energetic and lively. She is even playing with the young ones. We hope, therefore, that we could spend a few more years pain-free.

Pohjois-Suomen Sheltit ry

Kennelimme omistajista ovat nyt molemmat toimineet Pohjois-Suomen Sheltit ry:n puheenjohtajina - Petri viime vuoden ja minut valittiin vuosikokouksessa tälle vuodelle pj:ksi. Edessä on siis paljon uutta omaksuttavaa ja opittavaa. Mielenkiintoista ja otin haasteen mielelläni vastaan. On ihana päästä tutustumaan tällaiseen yhdistystoimintaan paremmin.

Our kennel owners have now both worked as Chairman of the Northern Finland Shelties Associationr - Petri last year and I was elected at the annual meeting this year. We are therefore facing a lot of new information and studies. It is interesting and I will gladly accept the challenge. It is wonderful to obtain access to such association activities.

Tämän vuoden suunnittelut ovatkin päällä suurella tohinalla. Toivottavasti kaikki seurailevat meidän www-sivujamme, mitä on luvassa tänä vuonna. Etenkin pääsiäismätsärit ovat sellaiset, joihin kannattaa saapua paikalle.

This year we are planning a lot of activities. I hope you all are reading our web pages, so you will know what we are doing this year. Especially our Easter Match Show is a one happening that where you should come and attend.

Agility

Olemme tosiaan Petrin kanssa ahkeroineet agilityn parissa. Omilla treenivuoroillamme torstaisin saamme opastusta suoraan ohjaajalta, mutta sitten olemme nyt maaliskuun alusta sijoittaneet omaan vuoroomme ja pyrimme käymään treenaamassa vielä n. 1 - 2 kertaa viikossa lisäksi. Riippuu paljolti ajasta ja voinnista, miten paljon jaksamme treenata.

We have really been busy with Petri in agility. We have our own guided training sessions on Thursdays, where we have a trainer, but then we have rented our own privat time for us to train from OKK and we are trying to go and train on ourselves 1 to 2 times per week in addition. Much depends of the time and how much we have strength to work out.

Viime viikonloppuna kävimme taas kokeilemassa, miltä tuntuisi kisata. Me molemmat, Petri ja minä, teimme kolme rataa. Vielä hieman on hiomista heillä menossaan, että se viimeinen nolla sieltä tulisi ja oikeuttaisi nousun 2. luokkaan. Me Lexien kanssa teimme kuitenkin tulosta taloutemme puolesta eli teimme valitettavat kaksi hylättyä suoritusta perusradoilta, mutta hyppyradalta otimme ensimmäisen 0-tuloksen ja LUVA:n eli luokanvaihtoon oikeuttavan tuloksen. Lisäksi sijoituimme ensimmäisiksi mini-luokassamme. Aikamme oli hurja -10,02 s alle ihanneajan.

Last weekend we went to try out again, how would it be like to race in a real competition. We both, Petri and I, did three tracks - 2 basic and 1 jump. Petri and Viivi have to do little bit more fine-tuning to their co-operation, so they will get that last zero and rise to the 2nd class. We, Lexie and I, however were able to succeed - after two fails on the basic tracks, we took the first 0-result and LUVA ie 1st result which would qualify us to rise to 2nd class. We need 2 more 0-results from basic tracks. In addition, we ranked first in the mini-class ie we won! Our time was rattling -10.02 seconds under the ideal time.

Kun juoksin aiemmin radalla, tuntui, että en pysy Lexien perässä, mutta hyppyradalle kokosin itseni ja päätin rataa läpikäydessäni, miten toimisin tässä ja tuossa kohdassa. Kun kävelimme Lexien kanssa lähtöviivalle, jännitys tuntui kurkussani. Eniten minua pelotti se, pysyisikö Lexie paikallaan. Pylly neidillä irtosi ja jouduimme lähtemään liikkeelle pienellä varastuksella. Ohjasin Lexien putkeen ja lähdin pinkomaan eteenpäin. Lexie suoritti hienosti renkaan ja hypyn. Seuraavaksi oli kaarre kepeille. Varmistin menomme menemällä helpommalle puolelle eli oikealle, koska siitä olisi helppo ohjata koira putkeen. Kun Lexie meni putkeen, lähdin juoksemaan jo seuraavalle. Vedin Lexien perässäni toiseenkin putkeen. Putken jälkeen oli vuorossa vaikein este - PUSSI. Lexie oli aikaisemmin tehnyt sen, että se oli kieltäytynyt suulla muutaman kerran. Vedin Lexien kuitenkin vauhdilla lävitse pussista ja ihmeeni oli suuri - Lexie teki sen! Siitä innostuin ja huusin: "Mahtavaa!" Seuraavaksi kaarsimme hypyille ja hyppyjen jälkeen tei turhankin varmistelevan valssin ennen putkea. Putkesta Lexie kävi suorittamassa oikeassa tahdissa muurin ja hypyt. Hypyltä kaarsimme taas viimeiselle putkelle ja loppusuoralle. Kun Lexie meni putkeen, lähdin kiitämään kohti loppusuoraa. Tuntemus oli, että nyt on tulossa upea tulos. Huusin Lexielle: "Nyt mennään!" Siinä kiidimme sitten yhtä matkaa kohti maaliviivaa ja tuloksena oli 0 - virheetön rata! Huusin onnesta! Otin loppusuoralla irti itsestäni kaikki mehut ja lysähdin maahan maaliviivan ylitettyäni. Jalat lopettivat kantamisen. Tunne oli upea! Usko meidän kahden yhteispeliin palautui. Koppasin Lexien lopulta syliin ja kävelimme kohti häkkiämme. Matkalla ihmiset onnittelivat upeasta radasta. Kun seisoimme palkintosijalla yksi, toiseksi tai kolmanneksi tullut kilpailija sanoi vielä hienot sanatkin, jotka jäivät mieleeni: "Helppoa se on, kun se osaa." En tosin allekirjoita sitä ihan juuri nyt, mutta oikealla asenteella, oikeana päivänä, kaikki on mahdollista.

When I ran on previous tracks, I felt that I did not stay ahead of Lexie, but at the jump track I compiled myself and I decided when I went through the track with others, what steps are appropriate here and there. When we walked with Lexie to the starting line, I felt the tension in my throat. I only thought that Lexie would steal the start. Bum occurred and she stole the start, so we had to move and start the track. I helped Lexie to pipe and went forward to wait her. Lexie carried out well the tire and the jump. Next we had to do a curve to the sticks. I made sure that I would be on the easy side ie on the right side, because from there it would be easy to guide your dog into the next pipe. When Lexie went into the pipe, I ran for the next one. I pulled Lexie to the other pipe. The pipe was followed by the most difficult obstacle for us - THE BAG. Lexie had refused  to go in it in the earlier tracks. I pulled Lexie in to it and however, she went rapidly through the bag - Lexie did it! I was inspired, and I yelled to her: "Awesome!" Next we curved the two jumps and after those I did an unnecessarily waltz before the pipe. Lexie performed it correctly and made to the wall and jumps. After the jumps we had to curve to the last pipe and to the finnish line. When Lexie went into the pipe, I started to run towards the finish line. I acknowledged that we are going to have an amazing result. I shouted to Lexie: "Now let's go!" So we ran together towards the finish line and the result was 0 - flawless track! I cried out of happiness! On the last obstacles I took out of myself all the juices and collapsed to the ground after finish line. My legs literally stopped working. The feeling was amazing! Faith in to our team resumed. After a while I took Lexie finally into my arms and walked towards our cage and seats. On the way, people congratulated us of our magnificent race. As we stood in the pole one of the other competitors said something that remained in my mind: "When you have the skills, it is easy." I do not sign it right now, but when you have the right attitude and the right day, everything is possible.

Perheenlisäystä yllättäen - One dog more, who counts them anyway?

Vuosi 2015 on alkanut. Meidän kennelissämme se alkoi hieman toisella tavalla kuin ajattelimme.
The year 2015 has begun. In our kennel it started a little bit differently than we thought.

Ennen joulua kirjoittelin itselleni uuden vuoden lupauksia seuraavasti:

1. Lähdemme Lexien kanssa agilityssä tavoittelemaan 0-tuloksia ja luokkavaihtoja. Petri Viivin kanssa tekee samaa. Omatoimitreeniaika ostosuunnitelmissa.
2. Gala ja Arwen kasvavat tuossa samalla mukaan agilityharrastukseen eli Gala minun kanssa ja Arwen Peten.
3. Lexien kanssa lähdemme tavoittelemaan näyttelykehistä menestystä kesällä, kun saamme viimein neidin painon oikeaan paikkaan. Dieettikin on sovittuna eläinlääkärin kanssa. MVA kiinnostaa edelleen, ja mahkut siihen on helposti.

Before Christmas I wrote down few New Year resolutions:

1. In agility I will start chasing those 0 results and class exchanges with Lexie. Petri will do the same with Viivi. We are thinking of buying own practice time from OKK.
2. Gala and Arwen will be introduced to agility - Gala with me and Arwen with Pete.
3.  From show rings we start to strive for success in the summer with Lexie, when we finally have our lady on right weight. The vet will help us with our diet plans. MVA still interests me and it is easily possible, when you choose correct place and time.

Ajattelimme Petrin kanssa, että jättäisimme vielä hautomoon nuo kennelhommat, koska vuosi sitten koimme omanlaisemme takaiskun kaikessa. Nauttisimme vain koiristamme ja harrastuksista - keräisimme voimia. Miettisimme, mitä haluamme. Kävikin kuitenkin niin, että Mona Lisan hymy vei eli perheeseemme muutti vuoden alusta uusi jäsen eli Susadan Freya - Mona - kaunis merletyttö.

Petri and I thought, that we put on hold that breeder business for a while, because a year ago we experienced that huge setback with everything. We just put our energy in to our dogs and hobbies - gather up energy together. We think through what we want. However, it turned out, that Mona Lisa's smile took hold of our family and in the beginning of a new year we got a new family member out of Susadan Freya - Mona - a beautiful merle girl.


Mona Monster - Susadan Freya

Mona on tosiaan Pepsin tyttö. Laskimmekin, että olemme pepsiläinen kennel: Viivi on Pepsin tyttö, Lexie on Pepsin tyttö ja Gala sekä Arwen ovat Pepsin tyttöjä toisessa sukupolvessa. Hassua ajatella näin, mutta Pepsi on vain ihana poika. Äitinä Monalla on Lexien entinen kilpasisko Ylva. Taustalla on siis mielenkiintoinen yhdistelmä. Odotukset ovat omanlaisensa - toiveita ja haaveita on monenlaisia. Odottelemme siis rauhassa nyt, miten neiti kehittyy.

Mona is Pepsi's girl. We really have our own Pepsi's kennel: Both Viivi and Lexie are Pepsi's daughters, and Gala and Arwen are Pepsi's girls in the second generation. It's funny to think that way, but Pepsi is just a wonderful guy. Mona's mother is Ylva, Lexie's former "enemy" form the show rings. So Mona's background is therefore an interesting combination. There are of course expectations - hopes and dreams of many kind. So now we just wait in peace, how our little Miss Sunshine develops.

Gala Galadriel

Galalta poistatimme kieroon kasvaneen kulmurin viimein tammikuun alussa. Peitsihammas se virallisesti on. Galan yläkulmuri aloitti kasvunsa loppusyksystä uudelleen kääntäen kieroon alakulmurin. Tuloksena oli aika ankea purenta. Maanantaina konsultoimme eläinlääkärin kanssa asiasta, ja päädyimme poistamaan yläkulmurin. Sieltähän se lekuri sitten ison hampaan poisti ja neiti oli ihan muissa maailmoissa lopun illan. Onneksi poisto onnistui helposti ja mitään kauheita kuonon turpoamisia ei syntynyt. Hieman meinasi pullottaa aluksi, mutta onneksi se meni lääkkeillä päivässä ohitse.

We removed finally Gala's crooked canine tooth in the beginning of this month. It is lance tooth officially. It started growing again in late autumn making the lower canine tooth more crooked. The result was pretty grim bite. On Monday, we consult a veterinarian with the matter, and then we decided to remove the upper canine tooth. Doc took away that big tooth and after it our little miss was unconscious the whole evening. Fortunately, removal was easy, and there were almost none swelling in the nose. That little swelling went away luckily with drugs in a day.

Muu lauma

Muuten kennelissämme menee ihan mukavasti. Elämä hymyilee ja tytöt sen kuin kasvavat. Joulun alla kävi koko sakki peruskuvauksissakin. Kaikilla tytöillä oli priimaa kyynärät ja lonkat - Arwenilla ja Himpulla B/B, Galalla A/A. Velho kävi kuvauksissa uuden vuoden alla, josta kuvat sain eilen. Katsotaanpa ja odotellaan, mitä Kennelliitto niistä sanoo. Tässä alla kuitenkin koko sakin kuvat.

Otherwise all the things in our kennel are quite ok. Life is good and the girls are growing. Just before Christmas, the whole litter was X-rayed. All of the girls had prime elbows and hips - Arwen and Himppu got B/B, Gala got A/A. Velho was X-rayed before new year and those images I got yesterday. Let's see and wait what the Kennel Club says. Here below, however, are X-rayes from the whole litter.