Nyt tuli sitten se päivä - Viivi-neito on nyt 3 kk vanha. Onnittelut ovat siis paikallaan.
Tämä viikko on vilahtanut nopeasti - taas. Aloitan vissiin jokaisen blogitekstin tuolla sanonnalla, mutta niin se vain on. Aloitimme molemmat työt viime viikolla ja se aiheutti sitten kaikille hirveästi sydänsuruja: minulle, Petelle ja etenkin Viiville.
Maanantai olisi ollut Viiville kauhean pitkä päivä, joten veimme tytön sitten Maaritin luo hoitoon. Siellä se sai temmeltää tuttujen koirien kanssa. Sisko Helmikin kävi siellä mutkan tervehtimässä Viiviä, joten vierailu oli todella onnistunut. Illalla kävimme sitten hakemassa Viivin takaisin kotiin. Olisiko johtunut koko päivän kestäneestä temmellyksestä se, että illalla uni maistui todella hyvin?
Tiistaista torstaihin tyttö joutui sitten harjoittelemaan yksinoloa. Olemme laittaneet Viivin nyt viikolla aina yksinoloaikana kylppäriin. Siellä ei ole mitään, mitä Viivi voisi syödä ja toisaalta siellä on tarpeeksi tilaa ja muuta leikkiä tai olla turvallisesti. Nettikameraa emme ole saaneet pystyyn vielä...
Olihan se kauheaa lähteä aamulla aikaisin ja ajatella, että sinne se neiti nyt jää. Pete onneksi lähtee töihin vasta yhdeksän aikoihin, joten Viivin ei tarvitse olla yssikseen ihan aikaisesta aamusta asti, mutta kyllä se kouraisee sydämestä... Valitettavasti tytön on vain opeteltava olemaan nyt yssikseen. 5 viikkoa on vielä minulla tämä lukujärjestys eli 5 pv viikossa töitä. Onneksi päivät eivät ole mitään hirmupitkiä, mutta on niissä kuitenkin tunteja aina jotenkin se yksi liikaa. Ensi jaksossa taitaa olla kuitenkin niitä vapaapäiviäkin välissä.
Perjantaina otin Viivin töihin mukaan - pakosta: Pete oli työreissulla Kotkassa ja me kahdestaan kotona. Pieni murhekin taustalla oli, mutta onneksi se osoittautui sitten vääräksi luuloksi. Kaikki olikin hyvin.
Lähdimme Viivin kanssa aamulla liikkeelle: ajoimme taksilla junalle, joka lähtee klo 6:24, joten aamubussilla ei siihen mitenkään ehdi. Taksimatka meni mukavasti. Viivi on sen verran kummallinen koira, että se istuu ihan rauhallisesti kaikissa kulkuvälineissä. Junassakin tyttö makasi minun sylissä koko matkan ja nukkui. Ei ollut ihmeissään ollenkaan. Ilmeisesti minä tuon sen verran mukavan turvan, että ei ole hätää eikä tarvetta temuta. Työpaikalla oli ihan samalla tavalla. Neiti käyttäytyi nätisti ja istui työpöytäni vieressä niin omassa huoneessani rauhallisesti kuin sitten luokassa. Ei haukkunut eikä uikuttanut hirveästi. Kaikki työkaveritkin ihmettelivät, kuinka rauhallinen koira Viivi on. (Ei ole kuitenkaan sellainen kotosalla. :D)
Puolilta päivin hyppäsimme Viivin kanssa sitten junaan, joka vei meidät ensin Ylivieskaan. Ylivieskassa vaihdoimme sitten pendolinoon, joka vei meidät takaisin Ouluun. Matka meni mukavasti ja pendolinossa tapasimme sitten yhden uuden koiratuttavuuden. Isot koirat ovat onneksi neidistä mielenkiintoisia eikä se pelkää niitä hirveästi. Nuuhkuttamassa piti käydä, mutta sitten nukuttiin sylissä loppumatka. Tämä uusi tuttavuus - poikalintukoira - oli menossa lintumetsälle Liminganlahdelle poliisi-omistajansa kanssa ensi viikolla. Onnea heille metsästyksen kanssa!
Oulussa kävelimme sitten tunnelista marketeiden eteen odottelemaan bussia, että pääsisimme kotiin. Tyttö käveli nätisti taluttimessa eikä arastellut kauheasti ihmisvilinää. Liikennevalotkin osasimme mennä nätisti ylitse. Pysäkille pääsimme hyvissä ajoin ennen bussin saapumista, mutta valitettavasti kuski ei meitä huomannut ja huristeli ohitse meistä. Meinasi hieman ottaa päästä, mutta no... 13 ajelisi kohta siitä ohitse ja pääsisimme keskustaan odottamaan toisia busseja.
Keskustassa kävelimme Kullaksen pysäkin eteen odottamaan. Viivi seuraili ihmisiä kiinnostuneena. Nenä kävi aina välillä nuuhkuti nuuhkuti, kun mukavia hajuja ilmeisesti leijaili välillä ohitse. Muuten neiti istui nätisti sylissä ja terhakkaana korvat asennossa. Saimme seuraakin eräästä vanhasta rouvasta, joka silitteli ja rapsutteli Viiviä - tyttö ei tosin siitäkään välittänyt hirveästi, vaan istuskeli sylissä ja katseli ihmisiä. Ilmeisesti oli vartiomoodi päällä.
Bussipysäkillä tapasimme myös erään toisen hyvin tutun henkilön - Petrin äidin Marjatan. Viivi tunnistikin Marjatan - Marjatta oli tunnistanut ensin Viivin ja vasta sitten katsonut omistajaa, että hei sehän on miniä. Marjatta saattelikin meidät sitten bussiin. Kuski oli hänen tuttujaan - katiskan tekijä. Koska olimme Viivin kanssa naatteja, menimme istumaan ja nukkumaan bussiin. Hieman porisimme kuskin kanssa, mutta suurimmaksi osaksi nukuimme.
Matka meni siis mitä mainioimmin eli tytöstä ei ole huolta matkan päällä, että pitäisi olla virikkeitä. Tyttö ottaa kaiken irti matkustamisesta eli nukkuu ja kerää voimia määränpäätä varten. Täytyy sanoa, että meillä on mahtava koiratyttö. Urhea kuin mikä.
16. elokuuta 2009
9. elokuuta 2009
Hyvä anime-maailma...
Tuli tuossa surffailtua eräs päivä Internetin ihmeellisissä maailmassa. Halusin etsiskellä ihan huvikseni erilaisia kuvia koirista tai sinne suuntaan. Tarkoitus oli, että löytäisin jotain mukavaa ilmaista kuvamateriaalia koristelemaan tätä blogia.
Satuin sitten törmäämään seuraavaan ihastuttavan suloiseen anime-kuvaa:
Todella osuva ja kaunis kuva...
Satuin sitten törmäämään seuraavaan ihastuttavan suloiseen anime-kuvaa:
Todella osuva ja kaunis kuva...
1. elokuuta 2009
Lauantai 1.8.2009
SYNTYMÄPÄIVÄT LÄHESTYVÄT
Tänään tyttö täyttää jo 11 viikkoa. 16.8. tulee täyteen maagiset kolme kuukautta. Jännää on ollut seurata tytön kasvua...
Tämä viikko on mennyt huristen ohitse. Paljon on tapahtunut taas ja vieraita on käynyt Viiviä ihastelemassa. Peten kanssa nauramme, että kun olimme kaksistaan, meillä ei vieraita juuri näkynyt, mutta nyt kun saimme "perheenlisäystä", ovikello on soinut taukoamatta.
Tällä viikolla kävimme Viivin kanssa ensimmäistä kertaa yökylässä: kävimme Mervin ja Mikon luona Lumijoella. Olemme keränneet sellaista listaa, mihin asioihin Viivin pitää tutustua nyt ennen 12. viikkoa. Mervin ja Mikon luona pääsimme rastittamaan muutaman asian: kissat ja yöpymisen muualla kuin kotona.
Mervilla ja Mikolla on kaksi kissaa, Maija ja Roope, sekä sitten naapuriin oli muuttanut vasta nuori Tero-kissa. Roope ei Viivistä hirveästi välittänyt ts. istuskeli tai makasi lattialla ja antoi Viivin käydä nuoleskelemassa ja tökkimässä tiettyyn pisteeseen asti. Maija taas oli ihan toisenlainen: se juoksi heti karvat pystyssä ja korvat luimussa Viiviä karkuun. Tero olikin sitten omituinen tapaus Roopeen ja Maijaan verrattuna. Tero seurasi Viiviä, kun olimme ulkona kävelemässä. Kun sitten laitoimme Viivin kiinni aitaan, että se ei karkaa, päätti Tero tulla ahistelemaan Viiviä ja taputtelemaan sitä aika tiuhasti kuonoon. Lopulta Tero ajoi Viivi-paran terassin alle piiloon. Tässä vaiheessa minä menin ja pelastin Viivin. Ihmeellinen kissa...
Yökylässä oleilu meni muuten mukavasti. Muutama pissa pääsi sisälle ja kakkakin piti tehdä sisälle, kun narussa ei sitä ulos rassu osannut tehdä. Onneksi pesulalaskua ei vissiin postissa kuitenkaan tule. Unille Viivi alkoi vasta, kun omistaja oli vuorannut nukkumapaikan omilla vaatteillaan.
Tällä viikolla Viivi on myös päässyt tutustumaan pieniin lapsiin tosissaan. Naapurin tytöt ovat todella ihastuneita Viiviin. Aina, kun he kuulevat, että Viivi on pihalla, he ryntäävät joukolla sitä leikittämään. Näin meidän Viivi oppii lasten kanssa olemaan. Toisaalta täällä kävi Petrin siskontyttö Wilmakin kylässä viikolla. Wilma on vähän päälle vuoden ikäinen. Viivi tykkäsi Wilmasta paljon ja tunne oli molemminpuolinen. Wilma nauroi ääneen, kun Viivi kävi lähellä kuonolla nuuskimassa käsiä ja naamaa. Oli suloista katsoa sitä menoa. Viivillä häntä vipattaa ja tanssiaskeleita piti tehdä paljon, kun taas Wilma nauraa pientä lapsennaurua ja naama tekee iloisia ilmeitä. Wilmallakin taisi jalat hieman tanssahdella ilosta.
Torstaina Viivin listasta rapsimme myös sen, kun vieras on meillä yökylässä. Petrin kaveri Marko tuli käymään meillä grillailemassa ja yökylässä torstaina. Viivi pääsikin sitten tutustumaan uuteen naamaan. Hieman arastelivat molemmat toisiaan eli ts. Viivi ei ollut Marko-ihminen ja Marko ei ollut koiraihminen.
Edelleen saa ihailla tuon tytön nukkumiskykyä öisin: ei ininän ininää. Jokaisen yön olemme saaneet nukkua rauhassa. Aamullakin voimme jatkaa unia sen kuuden tai seitsemän aikana heräämisen jälkeen, koska se on vain tarveherätys. Kun Viivi on tehnyt tarpeensa pihalle - yleensä pisut ja kakin - se tulee takaisin nukkumaan tai rauhoittuu puremaan jotain leluaan omaan punkkaansa makkariin. Tämä ei muuttunut, vaikka talossa oli vieras ihminen aiheuttamassa ääniä olohuoneen puolella. Tyttö nukkua tuhisi yön normaalisti. Vain vieraalla ja talon herralla oli vaikeuksia nukkua, mutta me tytöt nukuimme hyvin.
Punnituksen teimme tänään. Neiti oli hieman vähemmän kasvanut nyt. Painoa on tällä hetkellä eli 11 viikkoisena 2767 g. Painoa oli tullut vajaa 200 g viikon aikana. Tästä tulikin sitten sellainen olo, että nyt tarkistetaan tytön ruokamäärä ja nostimmekin sitä sitten taas hieman. Aikaisemmin olimme syöttäneet 4 x 0,25 dl ruokaa + naksut opetuksesta, kun nostin sen tänään 4 x 0,4 dl ruokaa + naksut. Katsellaan ja kummastellaan, jos vaikka tyttö saisi syötyä kaiken. Olen myös miettinyt, jos ruoan nostaisi 10 % tuosta tytön painosta eli 2,7 dl ruokaa. Katsotaans syökö se mitä siitä ja vähennetään se sitten tarpeen mukaan 2/3 siitä.
Tänään tyttö täyttää jo 11 viikkoa. 16.8. tulee täyteen maagiset kolme kuukautta. Jännää on ollut seurata tytön kasvua...
Tämä viikko on mennyt huristen ohitse. Paljon on tapahtunut taas ja vieraita on käynyt Viiviä ihastelemassa. Peten kanssa nauramme, että kun olimme kaksistaan, meillä ei vieraita juuri näkynyt, mutta nyt kun saimme "perheenlisäystä", ovikello on soinut taukoamatta.
Tällä viikolla kävimme Viivin kanssa ensimmäistä kertaa yökylässä: kävimme Mervin ja Mikon luona Lumijoella. Olemme keränneet sellaista listaa, mihin asioihin Viivin pitää tutustua nyt ennen 12. viikkoa. Mervin ja Mikon luona pääsimme rastittamaan muutaman asian: kissat ja yöpymisen muualla kuin kotona.
Mervilla ja Mikolla on kaksi kissaa, Maija ja Roope, sekä sitten naapuriin oli muuttanut vasta nuori Tero-kissa. Roope ei Viivistä hirveästi välittänyt ts. istuskeli tai makasi lattialla ja antoi Viivin käydä nuoleskelemassa ja tökkimässä tiettyyn pisteeseen asti. Maija taas oli ihan toisenlainen: se juoksi heti karvat pystyssä ja korvat luimussa Viiviä karkuun. Tero olikin sitten omituinen tapaus Roopeen ja Maijaan verrattuna. Tero seurasi Viiviä, kun olimme ulkona kävelemässä. Kun sitten laitoimme Viivin kiinni aitaan, että se ei karkaa, päätti Tero tulla ahistelemaan Viiviä ja taputtelemaan sitä aika tiuhasti kuonoon. Lopulta Tero ajoi Viivi-paran terassin alle piiloon. Tässä vaiheessa minä menin ja pelastin Viivin. Ihmeellinen kissa...
Yökylässä oleilu meni muuten mukavasti. Muutama pissa pääsi sisälle ja kakkakin piti tehdä sisälle, kun narussa ei sitä ulos rassu osannut tehdä. Onneksi pesulalaskua ei vissiin postissa kuitenkaan tule. Unille Viivi alkoi vasta, kun omistaja oli vuorannut nukkumapaikan omilla vaatteillaan.
Tällä viikolla Viivi on myös päässyt tutustumaan pieniin lapsiin tosissaan. Naapurin tytöt ovat todella ihastuneita Viiviin. Aina, kun he kuulevat, että Viivi on pihalla, he ryntäävät joukolla sitä leikittämään. Näin meidän Viivi oppii lasten kanssa olemaan. Toisaalta täällä kävi Petrin siskontyttö Wilmakin kylässä viikolla. Wilma on vähän päälle vuoden ikäinen. Viivi tykkäsi Wilmasta paljon ja tunne oli molemminpuolinen. Wilma nauroi ääneen, kun Viivi kävi lähellä kuonolla nuuskimassa käsiä ja naamaa. Oli suloista katsoa sitä menoa. Viivillä häntä vipattaa ja tanssiaskeleita piti tehdä paljon, kun taas Wilma nauraa pientä lapsennaurua ja naama tekee iloisia ilmeitä. Wilmallakin taisi jalat hieman tanssahdella ilosta.
Torstaina Viivin listasta rapsimme myös sen, kun vieras on meillä yökylässä. Petrin kaveri Marko tuli käymään meillä grillailemassa ja yökylässä torstaina. Viivi pääsikin sitten tutustumaan uuteen naamaan. Hieman arastelivat molemmat toisiaan eli ts. Viivi ei ollut Marko-ihminen ja Marko ei ollut koiraihminen.
Edelleen saa ihailla tuon tytön nukkumiskykyä öisin: ei ininän ininää. Jokaisen yön olemme saaneet nukkua rauhassa. Aamullakin voimme jatkaa unia sen kuuden tai seitsemän aikana heräämisen jälkeen, koska se on vain tarveherätys. Kun Viivi on tehnyt tarpeensa pihalle - yleensä pisut ja kakin - se tulee takaisin nukkumaan tai rauhoittuu puremaan jotain leluaan omaan punkkaansa makkariin. Tämä ei muuttunut, vaikka talossa oli vieras ihminen aiheuttamassa ääniä olohuoneen puolella. Tyttö nukkua tuhisi yön normaalisti. Vain vieraalla ja talon herralla oli vaikeuksia nukkua, mutta me tytöt nukuimme hyvin.
Punnituksen teimme tänään. Neiti oli hieman vähemmän kasvanut nyt. Painoa on tällä hetkellä eli 11 viikkoisena 2767 g. Painoa oli tullut vajaa 200 g viikon aikana. Tästä tulikin sitten sellainen olo, että nyt tarkistetaan tytön ruokamäärä ja nostimmekin sitä sitten taas hieman. Aikaisemmin olimme syöttäneet 4 x 0,25 dl ruokaa + naksut opetuksesta, kun nostin sen tänään 4 x 0,4 dl ruokaa + naksut. Katsellaan ja kummastellaan, jos vaikka tyttö saisi syötyä kaiken. Olen myös miettinyt, jos ruoan nostaisi 10 % tuosta tytön painosta eli 2,7 dl ruokaa. Katsotaans syökö se mitä siitä ja vähennetään se sitten tarpeen mukaan 2/3 siitä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)