Niin se aika vain kuluu ja tytteli vain kasvaa ja kasvaa.
Unohtikin edellisestä sanoa, että sunnuntaina saimme vieraita kylään, kun Saara, Olli ja Eero tulivat pelaamaan meille peliä. Se oli mukavaa, kun oli taas kavereita.
Tällä viikolla on tapahtunut paljon. Olemme käyneet tapaamassa uusia koiria, aloittaneet lenkittelyt pidemmästi eli ei vain omassa pihapiirissä ja sitten kävimme vielä kasvattajan luona kylässä tervehtimässä tuttuja koiria.
Kun olemme Viivin kanssa temmeltäneet, muiden koirien koot ovat muuttuneet kauheasti. Meistä Saaran koirat Ruka ja Kita ovat aina olleet sellaisia keskikokoisia koiria, mutta nyt kun näimme ne, ne olivatkin hirveitä jättiläisiä isoine kuonoineen ja isoine silmineen. Oli jännä. Viivi oli kuitenkin varsin kiinnostunut molemmista ja halusikin leikkiä, mutta vain Rukan kanssa ja Ruka vain murisi. Kita olisi tykännyt pennusta, mutta Ruka parka pelkäsi tai oikeastaan ei tykännyt. Paikka oli hieman outo ja muutama hätäpissa tuli tehtyä lattialle, mutta muuten ilta meni vallan mallikkaasti. Illan jälkeen Viivi olikin sitten niin naatti taas, että nukahti autoon heti, kun ovi meni kiinni.
Tiistai oli todella märkä päivä. Koko päivän satoi vettä. Lehdestä sai lukea, että silloin satoi puolet heinäkuun vesimäärästä tavallisesti eli kosteaa oli. Ulkonakaan ei hirveästi viihtynyt, mutta tyttöä piti aina käyttää hädällä siellä. Sitten aina ulkoa tullessa piti pyyhkeellä kuivailla jalat ja massu. Pitää ostaa Viiville sitten aikuisena sellainen sadeviitta ulkoiluja varten.
Keskiviikko meni sitten nopeasti ohitse. Aamulla Petri käytätti pientä ensi kertaa lenkillä oikein kunnolla. Ei enää pientä lenkkiä postilaatikolle ja takaisin, vaan nyt mentiin tutustumaan ihan kunnolla ympäristöön. Tyttö oli kuulemma ollut innoissaan ja mielissään. Matkalla Viivi oli tutustunut sitten uusiin kavereihin ja meidän naapureihin. Kaikki olivat ihastelleet Viiviä ja Viivi oli siitä nauttinut tietysti. Illalla kävimme sitten kanssa taas pitkällä lenkillä ns. Viivin mittakaavassa. Hieman autot pelottaa ja niitä pitää säikkyä. Maailma oli kanssa aivan hirveän täynnä kivoja hajuja. Kummasti Viivilläkin se matka kotiin sujui aivan toisella tavalla eli melkein juostiin kotiin hajuja haistelematta.
Torstaina oli sitten sellainen päivä, että menimme illalla kasvattajan Tervosen Maaritin luokse liimauttamaan korvia. Viivi pääsisi näkemään taas entisiä perheenjäseniään ja äitiään. Ennen sinne menoa kävimme hakemassa kuitenkin uudet vanteet autoomme, Biltemasta hieman lisää aitaa ja hakemassa tarjouksia huollosta. Kiersimme kaupungilla hieman paikkoja. Viivi oli ihmeissään, mutta nukkui kuitenkin autossa tehokkaasti koko ajan.
Lopulta olimme käyneet kaikki reissut ja menimme sitten kasvattajan luokse. Hieman jännitti itseä, että miten Viivillä menee muiden kanssa, mutta heti kun pääsimme sinne, johan alkoi tohina. Kaikki koirat olivat Viivin kimpussa ja Viivi niiden kanssa menossa. Eniten Viivi temmelsi sitten illan aikana Helmin kanssa eli siskonsa. Molemmat olivat koko ajan toistensa kimpussa. Aikuiset katsoivat vierestä temmellystä. Voi, että meidän Viivi oli onnellinen, kun sai temuta.
Korvia ei tarvinnutkaan sitten liimata, koska toinen korva oli noussut oikeaan asentoonsa. Odotellaan sitten toisen nousua tässä. Maarit antoikin muutaman ohjeen, mitä tehdä nyt tässä aikana: seisottaa se pöydälle oikeaan asentoon ja sitten toisten vieraiden pitää sorkkia hampaita eli suuta, että se tottuu näyttelyssä sitten tutkiskeluun. Viivi sai samalla Maaritilta myös matokuurin. Nyt voimme sitten tilata ajan tuonne eläinlääkärille ja antaa rokotukset.
Kun lähdimme kasvattajan luota takaisin kotia kohti, Viivi nukahti heti ennen risteystä. Kävimme vielä testaamassa pienellä ajelulla, herääkö tyttö mihinkään ja samalla uusia renkaita myös. Kävimme ajamassa pienen kiertotien Tupoksen kautta kotiin. Siellä on hyvä mutkainen Ängesleväntie, jossa voi ajella kivasti. Viivi ei tajunnut yhtään mitään. Päätimme vielä käydä kaupassa mutkan kiertotien jälkeen. Törmäsimmekin sitten tuttuihin siellä eli M&M:n. Viivi oli ihan kanttu vei ja ei juuri tajunnut sielläkään mitään. Helmi todella otti tytöstä mehut pois. Kävimme vielä illan päätteeksi autopesussa. Hieman oli outoa tytöllä harjojen huiske ympärillä, mutta siitäkään ei sen kummin välittänyt neitonen.
Nyt tyttö nukkuu ihan tukkina jalkojen alla ja muistelee unissaan päivän tapahtumia välillä inuten ja heiluttaen tassujaan. Voi pientä...
23. heinäkuuta 2009
19. heinäkuuta 2009
Viikonloppu 17.-19.7.2009
Nyt on sitten viikko vierähtänyt nopeasti Viivin totutellessa meihin ja toisin päin. Kauheaa, miten aika kuluu nopeasti.
Aloitimme Viivin kanssa tänä viikonloppuna vierailuputken eli totuttelimme sen autossa olemiseen, uusiin ihmisiin ja paikkoihin. Kaikki kolme menivät todella hienosti. Tyttö ei pelkää yhtään vieraita ja osaa käyttäytyä kauniisti vieraissa paikoissa. Autoon se on tottunut tosi hyvin: Hennan sylissä on kiva matkustaa ja etenkin silloin, kun ilmastointi on mukavasti suunnattu selkään. Jokaisen matkan se nukkui kuin tukki... Ottaa mallia vissiin Hennasta. Totuttelimme Viiviä myös enemmän pantaan ja talutushihnaan nyt viikonloppuna. Aluksi oli hankalaa, mutta nyt menee kaikki hyvin jo.
Ruokailusta sellaista, että olemme nyt antaneet Viiville ruokaa sen 0,25 dl naksuja piimässä 4 kertaa päivittäin. Kasvutaulukon mukaan tyttö on nyt ns. ylärajalla, joten pitää katsoa, miten syötämme sitten. Tuo pienempi annos on ehdottomasti parempi nyt, koska tyttö syö kaiken.
Perjantaina olimme ihan perheen parissa päivän. Tyttö meinasi ensin hieman vastustaa tuota meidän saunomistamme, koska protesti- eli pelkopissoja piti tehdä paljon ja vielä pelkokakat yhteen paikkaan, josta ne oli kiva levitellä pitkin lattioita. Siinä vieressä sitten istui Viivi nätisti, että mitä, en mä mitään tehnyt -asenteella. Onneksi sitten tyttö rauhoittui loppuillaksi ja saimme ihan rauhassa olla sitten ilman minkäänlaista prostestia.
Viivi on nukkunut ihmeen hyvin jokaisen yön. Ei ole kesken yötä tarvinut heräillä itkuun tai muuhunkaan elämöimiseen.
Lauantaina oli taas punnituksen aika. Viime lukema oli 2020 g ja nyt uusi oli 2260 g, joten painoa oli kertynyt sen 240 g viikossa eli syöty on. Mittasimme myös korkeuden ja korkeutta on tällä hetkellä 25-26 cm.
Lauantai oli tiivis vierailupäivä. Ensimmäisenä kävimme Hennan siskon Jonnan luona vieraisilla. He olivat muuttaneet uuteen asuntoon ja siellä kävimme sitten tervehdyskäynnillä ja näyttämässä itseämme. Muutama liru piti vahingossa päästää lattialle, mutta ne olivat sellaisia pelkopissoja. Kyllä se siitä vissiin... :D Isäntäväki oli todella ihastuneita. Rohkeasti tyttöli kierteli paikkoja ja haisteli hajuja. Varsinkin sängynalus oli kiva paikka, koska kotona sinne ei pääsekään. Vierailu meni muuten mukavasti, mutta Henna unohti ottaa ruoan mukaan. Pitikin sitten käydä kotona mutka ennen seuraavaan paikkaa. Sai hieman syödä ja nukahtaa hetken.
Loppuillan vietimmekin sitten kaverimme Eeron luona. Sinne tulivat Saara ja Olli myös tutustumaan uuteen tulokkaaseen. Illan tarkoitus oli kuitenkin pelata uutta lautapeliä porukalla: Caylusta. Siinä Viivi sitten saikin rauhassa temuta lattialla ja tutustua paikkoihin ja tietysti vuoroin olla jokaisen sylissä helliteltävänä. Paljon kaikkea ja väsy tuli nopeasti. Hassuin hetki oli se, kun Olli nosti Viivin ensimmäisen kerran syliin: ilopissat pääsikin sitten suoraan käsille. Onneksi suurta vahinkoa ei sattunut. Loppuilta menikin sitten välillä nukkuessa Hennan jalkojen juuressa ja välillä temutessa, syödessä ja pissiessä. Automatka kotia meni ihan unentokkurassa, mutta kotona alkoi sitten sellainen riehuminen, että... Kauhea ilokohtaus tuli tytölle. Ulkona piti juosta kauheaa vauhtia paikasta toiseen ja sisällä jatkui sama ralli kauhealla tohinalla. Yölläkin oli sitten tuo uni hieman kadoksissa ko. ilokohtauksen takia. Ilmeisesti vierailut olivat olleet hieman liian pitkiä, joten kotia oli aivan uskomattoman kiva tulla. Ensimmäinen herätys oli klo 3 yöllä, jonka jälkeen Henna sai Viivin rauhoittumaan ja nukkumaan klo 7 asti, jolloin sitten piti temuta ulkona hieman ja sisällä hieman sekä syödä maha täyteen.
Sunnuntaina menimme sitten käymään Hennan vanhempien luona Kellossa. Automatka sujui taas mukavan rauhallisissa merkeissä nukkuen ja ilmastoinnista nauttien. Kellossa vastassa olivatkin sitten mukavat ihmiset, jotka olimme nähneet jo kerran aikaisemminkin vilaukselta. Kellossa oli myös iso piha, jossa pystyi telmimään ja juoksentelemaan vapaana. Se olikin mukavaa hommaa - voi sitä vapauden tunnetta. Hieman huomio meinasi kiinnittyä liikaa naapurin pihamaalla oleviin lintuihin, jonne meinasi muutama harharetki suuntautua. Toinen häiritsevä tekijä oli panta, joka aina kutitutti kaulaa.
Viikonloppuna tytteli on päässyt maistelemaan erilaisia ruokia: kanapalasia ja kalaa. Aloitimme myös ensimmäiset ns. koulutukset eli Saaran ohjeiden mukaan kontaktikoulutuksen: herkkupaloilla pyrimme saamaan Viivin kohdistamaan katseensa rauhallisesti kuin pyytäen meihin. Yhden iltapäivän aikana tyttö oppi jo paljon olemaan rauhallisesti ja katsomaan suoraan silmiin, josta sai sitten makupalan.
Nyt nukkumaan ja rauhoittumaan...
Aloitimme Viivin kanssa tänä viikonloppuna vierailuputken eli totuttelimme sen autossa olemiseen, uusiin ihmisiin ja paikkoihin. Kaikki kolme menivät todella hienosti. Tyttö ei pelkää yhtään vieraita ja osaa käyttäytyä kauniisti vieraissa paikoissa. Autoon se on tottunut tosi hyvin: Hennan sylissä on kiva matkustaa ja etenkin silloin, kun ilmastointi on mukavasti suunnattu selkään. Jokaisen matkan se nukkui kuin tukki... Ottaa mallia vissiin Hennasta. Totuttelimme Viiviä myös enemmän pantaan ja talutushihnaan nyt viikonloppuna. Aluksi oli hankalaa, mutta nyt menee kaikki hyvin jo.
Ruokailusta sellaista, että olemme nyt antaneet Viiville ruokaa sen 0,25 dl naksuja piimässä 4 kertaa päivittäin. Kasvutaulukon mukaan tyttö on nyt ns. ylärajalla, joten pitää katsoa, miten syötämme sitten. Tuo pienempi annos on ehdottomasti parempi nyt, koska tyttö syö kaiken.
Perjantaina olimme ihan perheen parissa päivän. Tyttö meinasi ensin hieman vastustaa tuota meidän saunomistamme, koska protesti- eli pelkopissoja piti tehdä paljon ja vielä pelkokakat yhteen paikkaan, josta ne oli kiva levitellä pitkin lattioita. Siinä vieressä sitten istui Viivi nätisti, että mitä, en mä mitään tehnyt -asenteella. Onneksi sitten tyttö rauhoittui loppuillaksi ja saimme ihan rauhassa olla sitten ilman minkäänlaista prostestia.
Viivi on nukkunut ihmeen hyvin jokaisen yön. Ei ole kesken yötä tarvinut heräillä itkuun tai muuhunkaan elämöimiseen.
Lauantaina oli taas punnituksen aika. Viime lukema oli 2020 g ja nyt uusi oli 2260 g, joten painoa oli kertynyt sen 240 g viikossa eli syöty on. Mittasimme myös korkeuden ja korkeutta on tällä hetkellä 25-26 cm.
Lauantai oli tiivis vierailupäivä. Ensimmäisenä kävimme Hennan siskon Jonnan luona vieraisilla. He olivat muuttaneet uuteen asuntoon ja siellä kävimme sitten tervehdyskäynnillä ja näyttämässä itseämme. Muutama liru piti vahingossa päästää lattialle, mutta ne olivat sellaisia pelkopissoja. Kyllä se siitä vissiin... :D Isäntäväki oli todella ihastuneita. Rohkeasti tyttöli kierteli paikkoja ja haisteli hajuja. Varsinkin sängynalus oli kiva paikka, koska kotona sinne ei pääsekään. Vierailu meni muuten mukavasti, mutta Henna unohti ottaa ruoan mukaan. Pitikin sitten käydä kotona mutka ennen seuraavaan paikkaa. Sai hieman syödä ja nukahtaa hetken.
Loppuillan vietimmekin sitten kaverimme Eeron luona. Sinne tulivat Saara ja Olli myös tutustumaan uuteen tulokkaaseen. Illan tarkoitus oli kuitenkin pelata uutta lautapeliä porukalla: Caylusta. Siinä Viivi sitten saikin rauhassa temuta lattialla ja tutustua paikkoihin ja tietysti vuoroin olla jokaisen sylissä helliteltävänä. Paljon kaikkea ja väsy tuli nopeasti. Hassuin hetki oli se, kun Olli nosti Viivin ensimmäisen kerran syliin: ilopissat pääsikin sitten suoraan käsille. Onneksi suurta vahinkoa ei sattunut. Loppuilta menikin sitten välillä nukkuessa Hennan jalkojen juuressa ja välillä temutessa, syödessä ja pissiessä. Automatka kotia meni ihan unentokkurassa, mutta kotona alkoi sitten sellainen riehuminen, että... Kauhea ilokohtaus tuli tytölle. Ulkona piti juosta kauheaa vauhtia paikasta toiseen ja sisällä jatkui sama ralli kauhealla tohinalla. Yölläkin oli sitten tuo uni hieman kadoksissa ko. ilokohtauksen takia. Ilmeisesti vierailut olivat olleet hieman liian pitkiä, joten kotia oli aivan uskomattoman kiva tulla. Ensimmäinen herätys oli klo 3 yöllä, jonka jälkeen Henna sai Viivin rauhoittumaan ja nukkumaan klo 7 asti, jolloin sitten piti temuta ulkona hieman ja sisällä hieman sekä syödä maha täyteen.
Sunnuntaina menimme sitten käymään Hennan vanhempien luona Kellossa. Automatka sujui taas mukavan rauhallisissa merkeissä nukkuen ja ilmastoinnista nauttien. Kellossa vastassa olivatkin sitten mukavat ihmiset, jotka olimme nähneet jo kerran aikaisemminkin vilaukselta. Kellossa oli myös iso piha, jossa pystyi telmimään ja juoksentelemaan vapaana. Se olikin mukavaa hommaa - voi sitä vapauden tunnetta. Hieman huomio meinasi kiinnittyä liikaa naapurin pihamaalla oleviin lintuihin, jonne meinasi muutama harharetki suuntautua. Toinen häiritsevä tekijä oli panta, joka aina kutitutti kaulaa.
Viikonloppuna tytteli on päässyt maistelemaan erilaisia ruokia: kanapalasia ja kalaa. Aloitimme myös ensimmäiset ns. koulutukset eli Saaran ohjeiden mukaan kontaktikoulutuksen: herkkupaloilla pyrimme saamaan Viivin kohdistamaan katseensa rauhallisesti kuin pyytäen meihin. Yhden iltapäivän aikana tyttö oppi jo paljon olemaan rauhallisesti ja katsomaan suoraan silmiin, josta sai sitten makupalan.
Nyt nukkumaan ja rauhoittumaan...
16. heinäkuuta 2009
Torstai 16.7.2009
Tänään onkin sitten ollut todella tapahtumarikas päivä.
Päivä alkoi siitä, että tyttö aloitti nyt oikeasti syömään kaiken ruoan, mitä ruoka-aikana tarjotaan. Olin ällistynyt. Nyt on päivän neljästä annoslaarista kaksi tyhjentynyt ihan kokonaan ja kaksi muuta puoliksi. Nostin annoskoon taas isompaan, joten ei ihme. Se syö sitten sen, mitä se tarvitsee. Lauantaina punnituksessa nähdään, miten paino on alkanut kehittyä. Muuttunut se on jo paljon siitä, mitä se oli, kun se tuli tänne.
Tänään tosiaan aloitimme tutustumisen imuriin. Se oli hieman inhottavaa, koska se hurisi niin pahasti korviin. Viivi haukku hetken sille ja sitten juoksi vessan kaappien alle piiloon. Kolmet hätäpisut piti tirauttaa ennen sitä. Ilmeisesti se ei halunnut olla kaveri meidän Dysonin kanssa.
Iltapäivällä olimme ulkona samoihin aikoihin, kun ukkonen aloitti jytisyttämisen. Aluksi se oli aika kaukainen jytinä, joten Viivi aina pysähtyi ulkona hetkeksi kuuntelemaan. Pian piti juosta äidin helmoihin kuuntelemaan. Toisaalta pelkoa saattoi lisätä se, että tien toisella puolella haukkuivat muutamat koirat aika kovaa, joten niistäkin pieni pelko ilmeisesti tuli. Menimme hetkeksi sisään, kun pilvet alkoivat muuttua mustiksi ja taivas tummeni. Pian tulimmekin sitten uudelleen ulos katsomaan, kun isot vesipisarat tippuivat maahan. Niitä ihmeteltiin paljon. Sitten kuuluikin läheltä ensimmäinen jysähdys ja sitä piti säikähtää niin paljon, että tuli mieletön himo mennä Hennan paidan sisälle piiloon. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa. Seuraavat salamat olivatkin sitten ihan jees...
Illalla Pete oli käyttämässä Viiviä pihalla leikkimässä ennen iltaruokaa. Kohta sieltä kuului hirveä mekastus ja minä ihmettelin, että mitä mitä mitä. No... tyttö oli oppinut, miten hypätään terassille. Oli juossut Peten perässä ja hypännyt sitten matkien mukana ja hops - sitä oltiin terassilla. Ihan kauhea ihmetys tuli siitä. Nyt on edessä sitten aidan korottaminen ja siirtäminen siten, että tyttö ei karkaa pihalta.
Niin isin tyttö...
Päivä alkoi siitä, että tyttö aloitti nyt oikeasti syömään kaiken ruoan, mitä ruoka-aikana tarjotaan. Olin ällistynyt. Nyt on päivän neljästä annoslaarista kaksi tyhjentynyt ihan kokonaan ja kaksi muuta puoliksi. Nostin annoskoon taas isompaan, joten ei ihme. Se syö sitten sen, mitä se tarvitsee. Lauantaina punnituksessa nähdään, miten paino on alkanut kehittyä. Muuttunut se on jo paljon siitä, mitä se oli, kun se tuli tänne.
Tänään tosiaan aloitimme tutustumisen imuriin. Se oli hieman inhottavaa, koska se hurisi niin pahasti korviin. Viivi haukku hetken sille ja sitten juoksi vessan kaappien alle piiloon. Kolmet hätäpisut piti tirauttaa ennen sitä. Ilmeisesti se ei halunnut olla kaveri meidän Dysonin kanssa.
Iltapäivällä olimme ulkona samoihin aikoihin, kun ukkonen aloitti jytisyttämisen. Aluksi se oli aika kaukainen jytinä, joten Viivi aina pysähtyi ulkona hetkeksi kuuntelemaan. Pian piti juosta äidin helmoihin kuuntelemaan. Toisaalta pelkoa saattoi lisätä se, että tien toisella puolella haukkuivat muutamat koirat aika kovaa, joten niistäkin pieni pelko ilmeisesti tuli. Menimme hetkeksi sisään, kun pilvet alkoivat muuttua mustiksi ja taivas tummeni. Pian tulimmekin sitten uudelleen ulos katsomaan, kun isot vesipisarat tippuivat maahan. Niitä ihmeteltiin paljon. Sitten kuuluikin läheltä ensimmäinen jysähdys ja sitä piti säikähtää niin paljon, että tuli mieletön himo mennä Hennan paidan sisälle piiloon. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa. Seuraavat salamat olivatkin sitten ihan jees...
Illalla Pete oli käyttämässä Viiviä pihalla leikkimässä ennen iltaruokaa. Kohta sieltä kuului hirveä mekastus ja minä ihmettelin, että mitä mitä mitä. No... tyttö oli oppinut, miten hypätään terassille. Oli juossut Peten perässä ja hypännyt sitten matkien mukana ja hops - sitä oltiin terassilla. Ihan kauhea ihmetys tuli siitä. Nyt on edessä sitten aidan korottaminen ja siirtäminen siten, että tyttö ei karkaa pihalta.
Niin isin tyttö...
15. heinäkuuta 2009
Keskiviikko 15.7.2009
Tänään ruoka sitten alkoi maistua kunnolla. Ikävä on ilmeisesti alkanut hiipua ja meidät on otettu ns. omaksi perheeksi. Pitää katsoa tämä päivä, miten tuo ruokahalu alkaa muuttua ja lisäillä annokseen lisää tarpeen vaatiessa. Olen nyt antanut Viiville 0,25 dl naksuja piimässä turvotettuna. Aluksi kasvattaja sanoi, että pitää antaa n. 0,5 dl, mutta sitten sovimme, että pienennämme. Katsellaan siis.
Tänä aamuna tytöllä oli hauskaa. Viivi päätti testata uimista omassa vesikupissaan. Oli vissiin niin innoissaan ruoanlaitostani, että hyppi ja pomppi innoissaan ympäriinsä lattiaa ympärilläni. Hetken päästä Viivi ponkaisi kunnolla ja otti seinästä pienen kimmokkeen ja lensi suoraan kyljelleen vesikuppiin. Vesi roiskuin kaikkialle ja siinä oli sitten siivoaminen, kun Viivi roikkuu hampaillaan luudussa.
Tänä aamuna tytöllä oli hauskaa. Viivi päätti testata uimista omassa vesikupissaan. Oli vissiin niin innoissaan ruoanlaitostani, että hyppi ja pomppi innoissaan ympäriinsä lattiaa ympärilläni. Hetken päästä Viivi ponkaisi kunnolla ja otti seinästä pienen kimmokkeen ja lensi suoraan kyljelleen vesikuppiin. Vesi roiskuin kaikkialle ja siinä oli sitten siivoaminen, kun Viivi roikkuu hampaillaan luudussa.
14. heinäkuuta 2009
Tiistai 14.7.2009
Petri laittoi niin kivan kuvan Facebookiin, että pistän sen tännekin.
Eilinen ilta menikin sitten kuvaillessa Viiviä. Petri kävi ostamassa uuden objektiivin, jota oli sitten helppo testailla, kun kohde oli koko ajan saatavilla. Paljon hienoja kuvia, joiden avulla on helppo opetella niiden muokkausta.
Nyt Viivi taas nukkuu ja äidillä on hetki vapaata. :D
13. heinäkuuta 2009
Maanantai 13.7.
Nyt olemme tutustelleet viikonlopun ajan toisiimme. Viivi on hiljalleen alkanut kiintyä meihin. Sen tietää aina ininästä ja haukuskelusta, jos menemme "hukkaan" eli olemme oven takana tai jossakin, mihin Viivi ei näe.
Päivän menevät siinä tahdissa, että ensin herätään, tehdään tarpeet, syödään ja leikitään ja nukutaan, jonka jälkeen kaikki alkaa taas alusta.
Hieman nirsoilija tuo meidän neiti kyllä on. Yritän tässä kuitenkin totuttaa sen. Kakka juokseen normaalisti eli se, mitä menee sisään, tulee myös ulos. Ei ole siis pelkoa ns. suolitukoksesta. Se meinasi ensin mietityttää, että miksi tyttö ei syö. Ehkä se on sitten vähäruokainen...
Katsellaan ja kummastellaan. Mittailimme tytön painon lauantaina eli 8 vk iässä. Paino oli 2020 g. Katsotaanpa siis ensi lauantaina, onko kuinka paljon tullut lisää. Jos ruoka ei ala maistua, ajattelin, että kokeilemme sitten toista tapaa saada ruoka maistumaan...
Tänään otin loistavan kuvan kännyllä pienestä tyttelistä, kun katsoin itse csi:tä ja Viivi halusi välttämättä tulla lähelle nukkumaan. Nostin sen sitten sohvalle turvaan.
Pantaharjoittelua olemme jatkaneet. Haemme aina yhdessä Kalevan aamulla. Sunnuntaina Peten kanssa siitä ei meinannut tulla mitään, mutta tänään meillä Viivin kanssa se sujui suht. koht. mainiosti. Hieman piti aina pyydellä tulemaan. Innokkaasti se rimpuilematta hirveästi narussa juoksenteli.
Takapihan aitauksessa on ollut Viivistä kiva temmeltää. Siellä on ruoho vain pölissyt, kun tämä on vedellyt menemään pitkin kenttää. Joskus tulee sellaisia spurtteja, jolloin jalkoja on välillä liian vähän vatsan alla eli mukkelis makkelista sitä mennään. Joskus on pitänyt pysähtyä haistelemaan maata, että onko täällä mitä hajuja. Neiti tuntuu tykkäävän hirveästi keltaisesta vinkulelusta narussa. Sitä se roikottelee ympäriinsä. Tänään harjoittelimme myös pallon kuljetusta. Muutaman kerran peräkkäin sain sen tuomaan pallon minulle heitettäväksi.
Päivän menevät siinä tahdissa, että ensin herätään, tehdään tarpeet, syödään ja leikitään ja nukutaan, jonka jälkeen kaikki alkaa taas alusta.
Hieman nirsoilija tuo meidän neiti kyllä on. Yritän tässä kuitenkin totuttaa sen. Kakka juokseen normaalisti eli se, mitä menee sisään, tulee myös ulos. Ei ole siis pelkoa ns. suolitukoksesta. Se meinasi ensin mietityttää, että miksi tyttö ei syö. Ehkä se on sitten vähäruokainen...
Katsellaan ja kummastellaan. Mittailimme tytön painon lauantaina eli 8 vk iässä. Paino oli 2020 g. Katsotaanpa siis ensi lauantaina, onko kuinka paljon tullut lisää. Jos ruoka ei ala maistua, ajattelin, että kokeilemme sitten toista tapaa saada ruoka maistumaan...
Tänään otin loistavan kuvan kännyllä pienestä tyttelistä, kun katsoin itse csi:tä ja Viivi halusi välttämättä tulla lähelle nukkumaan. Nostin sen sitten sohvalle turvaan.
Pantaharjoittelua olemme jatkaneet. Haemme aina yhdessä Kalevan aamulla. Sunnuntaina Peten kanssa siitä ei meinannut tulla mitään, mutta tänään meillä Viivin kanssa se sujui suht. koht. mainiosti. Hieman piti aina pyydellä tulemaan. Innokkaasti se rimpuilematta hirveästi narussa juoksenteli.
Takapihan aitauksessa on ollut Viivistä kiva temmeltää. Siellä on ruoho vain pölissyt, kun tämä on vedellyt menemään pitkin kenttää. Joskus tulee sellaisia spurtteja, jolloin jalkoja on välillä liian vähän vatsan alla eli mukkelis makkelista sitä mennään. Joskus on pitänyt pysähtyä haistelemaan maata, että onko täällä mitä hajuja. Neiti tuntuu tykkäävän hirveästi keltaisesta vinkulelusta narussa. Sitä se roikottelee ympäriinsä. Tänään harjoittelimme myös pallon kuljetusta. Muutaman kerran peräkkäin sain sen tuomaan pallon minulle heitettäväksi.
10. heinäkuuta 2009
1. ilta - perjantai 10.7.2009
Tänään olemme pienen koiran uusia vanhempia.
Kävimme hakemassa Viivin tänään, perjantai-iltana, kotiin Kennel Dashingista. Aluksi sopimuksena oli hakea Viivi vasta huomenna, mutta saimmekin luvan hakea pieni tyttö kotiin jo tänään. Nyt olemme tällaisen pienen mussun onnellisia vanhempia.
Koko viikon olen tärissyt ja ollut jännittynyt tästä kokemuksesta, mutta nyt ei ole enää mitään hätää. Nyt Viivi on tullut kotiin ja kaikki se etukäteisjännitys on rauennut.
Ajomatka toiselta puolelta Kempelettä oli Viiville mielenkiintoinen: koko ajan katse oli kopasta tiukasti ikkunasta ulos ja jokaista liikettä piti seurata. Välillä piti hieman itkasta, koska sisko ja isommat koira jäivät kenneliin. Ne, joiden kanssa Viivi oli viettänyt arvokkaat ensimmäiset viikkonsa.
Kun saavuimme kotiin, laskin kopan lattialle ja nostin Viivin katselemaan maailmaa rauhassa. Pienen arastelun jälkeen Viivi lähtikin kiertelemään paikkoja. Hieman piti itkeä, koska missään ei ollut tuttuja hajuja. Onneksi Kennelin omistaja oli laittanut meille mukaan viltin, missä oli kennelin hajuja. Laitoin sen Viivin sängylle, että siinä olisi yksi turvapaikka ja tuttu tuoksu. Siitä tulikin sitten tutkimusreissujen jälkeen ns. tukikohta. Huomenna otan ko. viltin pois, koska haluan, että Viivi tottuu meihin nopeasti.
Syötin Viivin, koska itkeminen taisi johtua suurimmaksi osaksi nälästä. Neiti olikin ahnaasti ruokakupissa kiinni, kun laitoin sen Viivin eteen. Kun ruoka oli hävinnyt, alkoi itkeminen, että lisää. Valitettavasti ei makeaa mahan täydeltä ja nostin ruokakupin pois näkyvistä. Vesikuppi saa aina olla lattialla, mutta ruokakuppi ei.
Hieman leikkittyä ruoan jälkeen tulikin sitten ensimmäinen kakka - ja sitä oli ihan kovasti koiran kokoon nähden. Yritin saada Viivin kakkomaan ns. pissialustan päälle, mutta ei ... ei onnistunut. Takaovella taisi tuoksua ulo paljon paremmin.
Nyt istun olohuoneessa ja Viivi löysi turvallisen nukkumapaikan jalkojeni juuresta. Siinä Viivi ilmeisesti tuntee olonsa turvalliseksi.
Kävimme hakemassa Viivin tänään, perjantai-iltana, kotiin Kennel Dashingista. Aluksi sopimuksena oli hakea Viivi vasta huomenna, mutta saimmekin luvan hakea pieni tyttö kotiin jo tänään. Nyt olemme tällaisen pienen mussun onnellisia vanhempia.
Koko viikon olen tärissyt ja ollut jännittynyt tästä kokemuksesta, mutta nyt ei ole enää mitään hätää. Nyt Viivi on tullut kotiin ja kaikki se etukäteisjännitys on rauennut.
Ajomatka toiselta puolelta Kempelettä oli Viiville mielenkiintoinen: koko ajan katse oli kopasta tiukasti ikkunasta ulos ja jokaista liikettä piti seurata. Välillä piti hieman itkasta, koska sisko ja isommat koira jäivät kenneliin. Ne, joiden kanssa Viivi oli viettänyt arvokkaat ensimmäiset viikkonsa.
Kun saavuimme kotiin, laskin kopan lattialle ja nostin Viivin katselemaan maailmaa rauhassa. Pienen arastelun jälkeen Viivi lähtikin kiertelemään paikkoja. Hieman piti itkeä, koska missään ei ollut tuttuja hajuja. Onneksi Kennelin omistaja oli laittanut meille mukaan viltin, missä oli kennelin hajuja. Laitoin sen Viivin sängylle, että siinä olisi yksi turvapaikka ja tuttu tuoksu. Siitä tulikin sitten tutkimusreissujen jälkeen ns. tukikohta. Huomenna otan ko. viltin pois, koska haluan, että Viivi tottuu meihin nopeasti.
Syötin Viivin, koska itkeminen taisi johtua suurimmaksi osaksi nälästä. Neiti olikin ahnaasti ruokakupissa kiinni, kun laitoin sen Viivin eteen. Kun ruoka oli hävinnyt, alkoi itkeminen, että lisää. Valitettavasti ei makeaa mahan täydeltä ja nostin ruokakupin pois näkyvistä. Vesikuppi saa aina olla lattialla, mutta ruokakuppi ei.
Hieman leikkittyä ruoan jälkeen tulikin sitten ensimmäinen kakka - ja sitä oli ihan kovasti koiran kokoon nähden. Yritin saada Viivin kakkomaan ns. pissialustan päälle, mutta ei ... ei onnistunut. Takaovella taisi tuoksua ulo paljon paremmin.
Nyt istun olohuoneessa ja Viivi löysi turvallisen nukkumapaikan jalkojeni juuresta. Siinä Viivi ilmeisesti tuntee olonsa turvalliseksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)