HUOM!

Kuvien käyttäminen ilman lupaa on tekijänoikeusrikos. Tämän blogin kuvia ei saa käyttää virtuaalikenneleissä eikä muissakaan samantyyppisissä asiayhteyksissä.

VALIKKOPALKKI

30. huhtikuuta 2010

Varustelemista ja vappua

Kevät on aikaa, jolloin ei ole aikaa. Kuinkahan monen kirjoituksen olenkaan aloittanut kertomalla ajan vähyydestä?

Kesä on buukattu täyteen näyttelyitä. Emme tosin vielä ole ilmoittautumisia laittaneet sisään, mutta eiköhän se asia korjaannu tässä lähipäivinä, kun pääsee henkäisemään. Joskus nuo iltaopetukset vievät neidosta voimat moninkertaisesti päiväopetukseen verrattuna. Aikuisten kanssa pitää olla huomattavasti enemmän varppeillaan kuin nuorten.

VR on pilannut kevääni täydellisesti liikkumalla hitaasti. Mikä ihme siinä on, että Helsingissä aina tapahtuu jotain, mikä aiheuttaa muutoksia koko Suomeen? Tämä talvi on ollut aivan hirveä siltä kannalta. Ensin oli kovat pakkaset, sitten tuli isot määrät lunta ja lopuksi lumi suli, jonka jälkeen purot sanoivat puli puli ja routa siirteli maita. Kiskot ovat rullalla Kokkola-Oulu-välillä juuri niin mukavasti, että 100 km on paras vauhti, mitä junasta lähtee tällä matkalla. Kun tuohon kaikkeen lisätään vielä ei-kaksiraiteisuus, soppa on valmis. Kävellen olisit jo perillä -sanonta on aika hyvä kuvaamaan tätä kaaosta. Juna voisi oikeasti pysähtyä Kempeleessä...

Tänään on ohjelmassa munkkien paistamista ja muuta mukavaa vappuun valmistautumista. Vappu on auki suunnitelmien pohjalta, joten katsotaan, mitä tapahtuu. Kutsuja on sadellut tosin, että lähdemme varmasti vieraisiin pöytiin syömään ainakin jonakin näistä päivistä. Vanhempien luona pitää ehdottomasti käydä + vanhojen autojen paraatia ihastelemassa.

Maarit toi tänään meille uusia varusteita: näyttelyhäkin ja muutaman ulkolelun. Viivi oli heti varppeillaan häkin suhteen, että tuo on vissiin minulle ja minulta odotetaan, että menisin sinne sisälle. Niinhän te luulette... Meetwurstin voima oli kuitenkin vastustamaton ja neiti nätisti kiipesi häkkiin sisälle. Ei vastalausettakaan, kun palkinnoksi sai hyvää lihaa.

Vappuvalmisteluihinhan kuuluvat nuo ilmapallot. Ajattelin niitä taas ripustella kämppään, että paikka näyttäisi edes vähän vappuaikaan ajoittuneelta. Kun aloin puhallella palloja, Viivi aloittaa räyhäämisen. Ei tuollaisia saa puhallella. Ne ovat pelottavia palloja tai matojen munia, joista varmasti kuoriutuu pahoja petoja. Niitä piti sitten haukkua ja murista niille. Yritin totuttaa Viiviä palloihin antamalla sen haistella niitä, mutta ei. Ensivaikutelma siis jäi. Toivottavasti Viivi pian huomaa, että ne eivät ole vaaraksi kenellekään.

Sää saisi olla hieman parempi...

22. huhtikuuta 2010

Kevät tulee, oletko valmis?

Kevät on saapunut Ouluun! Jee! Vihdoin ja viimein on saanut riisua ahdistavan paksut toppavaatteet ja siirtyä takaisin keveämpiin hepeniin. Enää vain toppahousut ovat jalassa, kun taas yläkehoa peittää kerrospukeutumisen ihmemaa.

Olemme nyt aloittaneet taas metsässä kulkemiset, koska lumi on poistunut tiheimmin kuljetuilta poluilta kokonaan + turha märkä on valunut pois metsärinteiltä.

Kävimme eilen lenkkeilemässä Köykkyrissä ja otimme sieltä muutaman kuvan. Tästä linkistä pääsee ihailemaan satoa: Petrin kuvagalleria

Kuukauden päästä juhlimme neidin yksivuotissyntäreitä. Se tuo mukanaan paljon paljon asioita. Tässä on myös mietintä, mihin näyttelyihin lähdemme. Ainakin nämä ovat listalla:
- 12.6.2010 Raahe - FC 1 ja FC 9
- 19.6.2010 Rovaniemi - KV koiranäyttely - Kaikki rodut
- 10.-11.7.2010 Oulu - KV kaikki rodut
- 18.7.2010 Ylivieska - KV kaikki rodut
- 24.7.2010 Kemi - Kaikki rodut

5. huhtikuuta 2010

Ensimmäinen näyttely takana

Viimeinen kuukausi on mennyt nopeasti ohitse. Olemme Viivin kanssa harjoitelleen Juvan näyttelyä varten, ja nyt tänä viikonloppuna ne viimein sitten olivat.

Juvan näyttely oli shetlanninlammaskoirien pääerikoisnäyttely. Se järjestettiin 3.4. Juvan kaarihallissa. Tuomareina olivat Jean Fitzsimons ja Margaret Dobson. Viivin tuomaroi Jean Fitzsimons (kuvassa keskellä oleva vaaleatukkainen nainen). Viivin esitteli Aini Kaltakari eli Viivin isän omistaja.



Tämä oli tosiaan meidän ensimmäinen näyttely meille ja kyllä se jännittikin siitä edestä.

Lähdimme perjantaina liikkeelle täältä kotoa. Jonna - siskoni - lähti mukaamme henkiseksi tueksi ja tietysti taka-ajatuksena oli, että Jonna voisi olla ns. hoitaja- & vahtityttö samalla, kun Petri kuvaa ja minä juoksen kehässä koiran kanssa. En tosin itse esittänyt, mutta jännitin kovasti kehän reunalla.

Ajomatka meni mukavasti. Olimme yötä Hotelli Joronjäljessä Joroisissa. Se oli kauhea paikka, jota en suosittele kenellekään. Perushuone oli ihan jees, mutta kylppäri oli jotain aivan toista. Hotelli (motelli) oli jäänyt ns. 30 vuotta ajassa jälkeen, joka näkyi remoitoimattomana ulkomuotona. Toisaalta lämmönsäätökään ei ollut oikein kohdallaan: eteinen ja kylppäri olivat varsinaisia pätsejä ja jouduimme nukkumaan ikkuna auki. Se onnistui kohtuullisesti, kun eteisen ja kylppärin ovet olivat kiinni. Onneksi meillä oli huoneessa vain yksi koira ja kolme ihmistä. Viereisessä huoneessa yöpyvillä Kaltakareilla oli 5 koiraa ja kolme ihmistä. Se oli kuitenkin koiraystävällinen paikka, joten ihan mukava, että sellaisen sai niinkin läheltä varattua.

Lauantaiaamuna lähdimme kohti Juvaa ennen kahdeksaa. Ilmoittautuminen alkoi klo 8.30 ja sen jälkeen klo 10 oli Viivin kehä. Junnunarttuja oli kilpailussa paljon - 33 kpl. Heti, kun pääsimme paikalle, esittelimme rokotustodistukset ja sitten menimme paikallemme, pystytimme häkin ja aloitin koiran puunaamisen. Viivi piti saada pöyheäksi ja nätiksi ennen kehää. Koska koiria oli luokassa niin paljon, esittelyssä menikin sitten aikaa. Onneksi meidän neiti kilpaili etupään numerolla, joten meidän ei tarvinnut odottaa kauaa kehän laidalla vuoroamme.



Kisa oli jännittävä niin omistajalle kuin koirallekin. Aini esitteli tosiaan Viivin, joten hän sitten katsoi, mitä voi koiran kanssa tehdä eli harjoitteli kävelyä jne. Minä jännitin vierestä, joka sitten tarttui meidän neitiinkin. Viivi nimittäin alkoi hätäillä ennen kehään menemistä, koska oli Ainin kanssa kaukana meistä ja ei nähnyt meitä siten. Minä sitten riensin heti Ainin pyynnön jälkeen sinne viereen, että olen minä täällä.

Viivin esittely meni ihan kohtuullisesti:

- Neiti osasi seisoa oikein pöydällä ja antoi tuomarin koplata tytön hyvin. Ei ollut moksiskaan, kun hampaat tutkittiin, kroppaa kopeloitiin jne.
- Kävely oli Viiville sitten se ongelmakohta. Koska neiti oli hermona, se haki koko ajan meitä molempia - Peteä ja minua. Pää kääntyili ja valssia oli neidillä veressä. Siinäpä sitten se. Toisaalta Viivi ei sitten pysynyt paikallaankaan juuri ollenkaan, vaan kääntyili. Aini-parka oli pulassa meidän neidin kanssa...





Tuomarin arviointi kesti aika kauan - tai se tuntui siltä. Loppujen lopuksi punainen nauhahan sieltä tuli eli EH erittäin hyvä koira. Mahtava tunne tuli, koska omasta mielestäni Viiviäkin paremmat koirat olivat saaneet sinistä nauhaa, joten erkkari ja ensimmäinen kerta + punainen nauha oli jotain sellaista, mikä oli todella todella upeaa. Toisaalta samassa näyttelyssä oli myös Viivin veli Pate, joka sai sitten omasta junnuluokastaan erin eli erinomaisen arvosanan ja vielä voitti luokkansa. Tästä voisi päätellä, että tässä perheessä on ainesta, joka pitää pistää testiin.

Tässä vielä lyhenteistä tarkennusta:
ERI = erinomainen/excellent - vaaleanpunainen
EH = erittäin hyvä/very good - punainen
= hyvä/good - sininen
T = tyydyttävä/sufficient
EVA = ei voi arvostella/cannot be judged
HYL = hylätty/disqualified
-pois- = absent

Tästä lähdemme vielä harjoittelemaan siis ja näytämme, että saamme ERIn. :D



Kasvattajalle tuo näyttelyiden seuraaminen etänä on vaarallista: tulee sydämentykytystä sekä selkäkipuja + sormen kankeutta, kun pitää päivitä-nappia painella usein, että näkee tulokset.