Kuvien käyttäminen ilman lupaa on tekijänoikeusrikos. Tämän blogin kuvia ei saa käyttää virtuaalikenneleissä eikä muissakaan samantyyppisissä asiayhteyksissä.
Viime viikonloppuna kävimme pitkästä aikaa näyttelyssä. Suunnittelin jo kesän alussa, että kävisimme ainakin yhdessä näyttelyssä koko porukalla. Tarkoituksena hakea harraste-H:t Arwenille ja Galalle ja tietysti kokeilla Monan ja Lexien kanssa, josko ERI-polku aukeaisi. Viime kerroilla oli aika haastavaa. / Last weekend it was a show time. I planned in the beginning of this summer that we will attend in one show with the whole group. Arwen and Gala needs those hobby-H's for agility, and of course I have to try to get ERI with Mona and Lexie, if our ERI path could open up. Recently it has been quite challenging.
Oulu KV eli Iloisen koiran näyttely järjestettiin Oulun Äimäraution raviradalla. Olin edellisenä iltana ollut pystyttämässä kehiä ja purkamassa palkintoja. Näyttelyn tekivät paikalliset koirayhdistykset yhdessä, joten senkin takia oli tärkeää mennä maksamaan kannatusmaksu. / Oulu INT aka Joyful Dog's show was held in Oulu Äimärautio racetrack. The previous night I had been there putting it together and dismantling prize boxes. The show is made with local dog associations together, so it was important to go and attend to it.
Lauantaiaamu aukesi kauniisti vesisateisena ja synkkänä. Tiesin, että tästä ei tule kyllä kesää, mutta sinne me suuntasimme Petrin kanssa ja mietimme, onko tässä järkeä. Uutiset Shetlanninlammaskoirien erikoisnäyttelystä Helsingistä olivat samanmoiset. Vesisade oli molemmissa läsnä ja vahvasti. Saavuimme näyttelypaikalle melko hyvissä ajoin ja haimme teltallemme sopivan paikan läheltä kehäämme. Petri laittoi teltan pystyyn sateen piiskatessa meitä ja tavaroitamme. Tunnelma oli todella kostea... / Saturday morning opened up beautifully rainy and gloomy. I knew right there that show won't be a picnic, but there we headed with Petri and on the way we wondered whether this makes sense or not. News from Shetland Sheepdog Specialty show in Helsinki were similar ones. Rain was present strongly in both. We arrived at the show place pretty early, and we searched for a suitable place for out tent near our ring. Petri put the tent up as the rain was whipping us and our gear. The atmosphere was really moist ...
Tuomarina toimi Igoris Zizevskis. Harmitti hieman, että viikolla tapahtui tuomarivaihdos juuri kehässämme, mutta tällä mentiin. Se on pelin henki. Mona oli hieman luimuna vesisateesta ja ei todellakaan tehnyt parastaan. Tuloksena oli EH. Koska ERI-tuloksia ei tästä kehästä tullut neljää, kaikki ERI:t ja EH:t pääsivät vielä kerran pyörähtämään kilpaluokassa. Oli hirveä odottaa vesisateessa kilpakehää. Tuuli piiskasi vettä melkein vaakasuorana päällemme, ja kastuimme hiljalleen ihoa myöten. Tulosta ei kilpakehästä tullut, joten juoksin Monan kauhealla vauhdilla takaisin telttaan. / Our judge was Igoris Zizevskis. I was a little bit annoyed that there was a change of judge in our ring. But it is the spirit of the game. Mona was a little annoyed of the rain and do not really do her best. The result was very good aka EH. Because there were not enough ERI results, all the ERI's and EH's were called in the competing ring. It was terrible to wait for it in the rain. The wind whipped the water from almost horizontal upon us, and slowly we got wet all the way down. We just went for a spin in there and after that I ran with terrible pace back to the tent with Mona.
Tässä täytyy sanoa, että onneksi Petri oli pyytänyt Maiju Mertalan ketyksemme tuuraamaan, jos en ehdi nakata Monaa telttaan ajoissa. Petri ja Maiju menivät etukäteen hakemaan trikkityttömme kehään ja lennosta annoin Maijulle näyttelytaluttimeni. Tässä vaiheessa sattui jokin ihmeellinen sekaannus, koska ajattelin, että minulla olisi enemmän aikaa ennen kehää, mutta näin ei ollut. Maiju ja Petri kierrättivät koiramme kehässä alkupyörähdyksessä. Onneksi se meni hyvin, ja tämä mokailuni ei kostautunut minulle. / Here I must say that, fortunately, Petri had asked Maiju Mertala to fill in, if I do not have time to toss Mona to the tent in time. Petri and Maiju went to get our tricolor girls into the ring and I gave Maiju my show leash. At this point occurred one of the marvelous confusions, because I thought that I had more time before the ring, but it was not the case. Maiju and Petri rotated the dogs in the ring in the first showing. Fortunately, it went very well, and this didn't backfire for me.
Petri ja Arwen menivät yksilöimään ekana. Petri pääsi kokeilemaan oikeaa näyttelyä ensimmäistä kertaa, ja täytyy sanoa, että mätsärit kutsuvat enemmän tätä paria eli harjoittelua tarvitaan. Petri ja Arwen olivat molemmat sateesta ns. ahdistuneita ja tulos oli sen mukainen - EH. Pian pääsimme Lexien kanssa lentämään kehään. Vettä satoi yhä enemmän ja enemmän. Onneksi Lexie on viilipytty kaikessa tällaisessa ja pyörähdyksemme meni loistavasti. Tuloksena ERI. Tässä välissä juoksin Lexien sylissäni takaisin telttaan. Neiti piti saada lämpimäksi ja kuivaksi, joten pyyhin tassut ja harjasin turkin ilmavammaksi. Odottelimme teltassamme sateensuojassa kilpaluokkaa. / Petri and Arwen went to their invidual showing first. Petri got to test the showing for the first time, and I must say that we need lots of match show's ie. training is needed. Petri and Arwen were stressed out of the rain and the result was in accordance with it - EH. Soon, we were able to fly into the ring with Lexie. It was raining more and more. Fortunately, Lexie is always so calm in the ring and it went brilliantly. The result was ERI. In the meantime, I ran back to the tent Lexie in my arms. I had to get her warm and dry, so wiped her paws dry and brushed her coat airy. We waited for the competing class in our tent.
Kilpaluokka alkoi ja siellä seisoimme taas vesisateen piiskaamana. Lexie seisoi nätisti paikallaan asennossa. Tuomari kävi usein luonamme ja katseli meitä tarkasti. Pian hän aloitti sijoittamisen. Kun lopussa hän huusi, että toinen kohdallamme, olin ihmeissäni. Mitä! Mekö sijoituimme toisiksi! Pian kuulin kehäsihteerin huutavan, että AVK 2. ja SA. Olin innoissani! Pääsisin PN-kehään! / Competing class began, and we stood there while the rain was whipping us. Lexie stood neatly in her position. The referee often went to stay with us and watched us closely. Soon, he began to put us in order. When he cried at second to us, I was amazed. What! He placed us second! Soon I heard the ring secretary shouting to us that we were AVK 2nd and got SA. I was thrilled! PN ring was calling us!
Juoksin tässä välissä Hennan ja Maijun telttaan kuivaamaan Lexien ja hieman harjailemaan neitoa. Olin iloinen, vaikka olin luihin ja ytimiin asti märkä. Jotenkin en vain välittänyt vesisateesta. Pian PN-kehä alkoi ja siellä seisoimme jälleen rivissä. Tuomari kävi usein luonamme, juoksutti meitä kehässä tiuhasti ympäri. Hän kävi usein luonamme ja tutkimassa meitä. Kun tuomari huusi 3. kohdallemme, olin ihmeissäni! Mitä!?! Kolmas? Sinne kävelimme kolmenneksi ja saimme vara-SERTin kouraamme. Kiitin tuomaria tästä, ja siellä seisoimme. Oli hilkulla serti, mutta ehkä jo ensi kerralla! Lexie oli loistava ja kulki hienosti! / I ran to Henna's and Maiju's tent to get a little bit dry and to brush Lexie. I was happy, even though I was wet to the bone. Somehow I just didn't seem to mind the rain. Soon PN ring started and there we stood in a row. The referee often went to stay with us, runned us around the ring many times. He often went to stay with us and study us. When the judge cried 3rd to me, I was amazed! What!?! Third? There walked on our place 3 rd and we got res-CC to my hand. I thanked the judge of this, and there we stood. The certificate was close, but perhaps on the next time! Lexie was great and did well!
Kävimme mutkan Raumalla Agipitsissä 22. - 24.7.2016. Samalla meille aukeni mahdollisuus nähdä kasvattimme Elentarion Legolas eli Velho ja hänen omistajansa Piia. Olin odottanut kauan tätä näkemistä, koska viime kerrasta oli kauan aikaa. / We went to Rauma for Agipitsi agility competition at 22nd - 24th of July. At the same time we had the opportunity to see a puppy from our Alfa litter - Elentarion Legolas aka Velho and his owner Piia. I had waited a long time to see him.
Piia ja Velho - Mitä heille kuuluu? - How are they doing?
Velho muutti tosiaan aikoinaan Raumalle Petrin serkun Piian luokse. Pia on ottanut Velhon omaksi mussukakseen, ja huolehtii hänestä erinomaisesti. Velho on kokenut myös elämänsä alkumatkalla paljon, ja kuten toinen kasvattimme Himppu, saa myös Velho kiittää, että hänellä on näin huolehtivainen ja tarkka omistaja. / Indeed, Velho moved to Rauma to live with Petris cousin Piia. Pia took Velho her own, and has taken very good care of him. Velho has also experienced a lot in his early life, and like another puppy from the same litter, Himppu, may also thank, that he has so caring owner.
Velhosta oli kasvanut komea poika - ei turhan iso eikä turhan pienikään. Karva on pitkää ja tuuheaa. Velho liikkuu kauniisti joustavin ja sulavin askelin. Kokonaisuudessaan kohtuullisen sopusuhtainen olemus. Pää on kaunislinjainen ja siro, joten kauneutta eli komeutta koiruudesta löytyy. Sitä täydentävät upeasti ne kirkkaansiniset silmät, jotka tällä pojalla on. / Velho has grown out to be a handsome boy - not too big and not too small either. The coat is long and dense. Velho moves beautifully with the most flexible and smoothest steps. All in all, he has a reasonably well-proportioned appearance. The head has beautiful lines and is graceful, so there is a lot of beauty and splendor found. All this is complemented wonderfully with those bright blue eyes this boy has.
Kun Velho kuuli äänemme pihalta, se juosta sinkaisi luoksemme ja hyppäsi melkein autoon sisälle ja syliini. Ilmeisesti minut tunnettiin vielä hyvin. Siten Velhosta voisi sanoa, että se on todella ystävällinen, valpas ja aktiivinen kaveri. Piia on tärkeä osa Velhon elämää, joten häntä poika totteli ja kuunteli aina. Agilitykilpailuissa Velho meni mielellään silitettäväksi ja rapsutettavaksi, mutta kuten Gala, piti etäisyyden aina halutessaan. Väri Velholla on hopeansininen, laikkuja siellä täällä sopusuhtaisesti. Ehkä yksi hieman turhan suuri mustahko marmoriläikkä sivulla, mutta yleissävyn voi sanoa olevan sininen. / When Velho heard my voice from the garden, he ran fast to me and almost jumped into the car and into my arms. Apparently, he knew my voice well. Thus, you might say that Velho is really friendly, alert and active guy. Piia is an important part of the Velhos life, so he obeyed and listened to her at all times. At the agility competition Velho went willingly to people and let them brush him, but like Gala, held a distance whenever he wanted. Velho has a silvery blue coat, splashed with black here and there harmoniously. Perhaps one slightly too large blackish splash on one side, but the general tone blue.
Velhoa oli ihana seurata tyttöjemme kanssa tolskaamassa. Koska neitimme ovat ns. tyttökerhoilijoita, poikaa ei aina oikein mielellään päästetty viereen, mutta kyllä aina ajoittain leikkiä syntyi, kun yhdessä pihalla tolskattiin. Hieman tosin hammaskaluston vertailuksi se meinasi ajoittain mennä. Toivottavasti Velho ei tytöistä kovasti pahoittanut mieltään. Muistan, kuinka Velho oli niin paita ja peppu Galan kanssa aikoinaan. / It was wonderful to follow Velhos behavior around our girls playing. Since our girls are known to team up, boys are not always permitted around them, but there were some playing in the yard occasionally. However, there were some comparison of dental equipment time to time. Hopefully, Velho didn't get too sad. I remember how Velho was so thick as thieves with Gala once.
Kesä tekee todella tuloaan. Ilmat ovat lämmenneet, ulkona ei tarvitse enää montaa kerrosta vaatetusta ja hanskatkin saa jättää kotiin (Viivi rakastaa sitä, koska tietää, että nyt on helpompi antaa niitä nakkeja eli koulutuskuukaudet alkavat). Ihanaa aikaa siis tämä alkukevät, kun vielä ei ole niitä verenimijöitä liikenteessä. Lisäksi koirat ovat nauttineet aivan valtavasti siitä, kun ns. "polut ovat auenneet" eli saa juosta muuallakin ja ei uppoa sinne hankeen. Mona etenkin on ottanut siinä vetovastuun ja pienillä näteillä loikkalaukoillaan vetää aina porukkamme mukaan ihmeelliseen mätäsmaailmaan. "Kuka saa minut kiinni, katsotaan!" Lexie siihen vain aina, että: "Nämä sinun häntäkarvasi maistuvat tosi pahoille."
You have to agree, that summer is really coming. The weather has warmed, you don't have to wear outdoors many layers of clothing and even the gloves you can leave at home (Viivi loves it, because she knows that it is now much easier to get those treats and there will be training on the jogs). So this time of early spring is wonderful time, when there is none of those bloodsuckers around yet. In addition, dogs have enjoyed enormously from this so-called "Paths are open" season, when you can run around freely and there is no fear of sinking in the snow. Mona particularly, has taken the lead with her long legs and taken our little gang on nice runs, off-road of course. "Who can catch me, let's see!!" Lexie just says to that: "These tail hairs of yours taste nasty."
Kilpailukuulumisia
Jälkikasvusta on aina ihana lähteä liikkeelle. Himppunen on niin ollut ylpeyteni aihe viime aikoina. Erika ja Lauri ovat pitäneet tästä neitokaisesta huolta uskomattomalla tavalla. Himppuahan ei tietystikään voi olla rakastamatta, ja neidolle ei voi olla antamatta kaikkea sitä hellyyttä, mitä Himppu kaipaa. Nolla-jahti on aloitettu ja toivottavasti pian saamme syödä luokkanousukakkuset. Telling nice tales of the offspring is always a wonderful way to start. I am so proud of our little Himppunen. Erika and Lauri have taken care of this young lady in an incredible way. Himppua of course, can not but love, and you have to give her all the affection, what she needs. Himppu and Erika has starten their zero race and hopefully we will soon eat a class rise cakes.
Agilityssä Himppu ja Erika ovat vauhdilla edenneet eteenpäin. Tosin tässä näkee kaiken sen työn, mitä tämä parivaljakko on tehnyt harrastuksen eteen. Toisaalta on ilo katsoa sitä vauhtia, mikä sillä neidolla on. Ilmeisesti tuulisen miehen jälki näkyy jälkikasvussa eli kiitos Vind vauhtigeeneistä. Samaa on myös kaikissa Alfa-pentueemme pennuissa - Galassa, Arwenissa ja Velhossa.
In agility Himppu and Erika are rapidly made progress. However, in this progress we see all the hard work, what this duo has done. On the other hand it is a pleasure to look at the speed with which Himppu has. Apparently, windy man has gives his best speed genes to this lot, so thanks to Vind of this pace. The same is also with all Alfa-litter puppies - Gala, Arwen and Velho.
Kävimme Galan kanssa kokeilemassa OKK:n epävirallisissa agilitykisoissa menoamme. Sitä menoahan neidissä on, ja paljon. Valitettavasti emännän jalat eivät ole tarpeeksi nopeat, että pysyisin perässä. Radalla ei tarvita kuin yksi pieni herpaannus ohjauksessa ja se on menoa. Näin meille sitten kävi - 90 + virhettä. Olihan katsojilla hauskaa! Me emme luovuttaneet ja tulleet radalta pois. I tried an unofficial agility competition with Gala. There is lots of speed in this girl. Unfortunately, my legs are too slow, so that I could keep up with her. When we are on the track, we need just one distraction and all goes to hell. That is what happened and the result was 90+ points. After all, viewers had lots of fun! We didn't give up.
Viivi ja Petri kalastelevat myös viimeistä nollaansa 2. luokasta. Heillä nousu ja kehitys on ollut loistavaa. On ollut ihana seurata miestä ja hänen innostustaan lajiin. Koira on loistava ja toisaalta miehellä on treenattavana toinen loistava koira eli Arwen. Siellä on vauhtia ja vaarallisia tilanteita tulossa, mutta Arwen on Galaan verrattaen huomattavasti helpompi tapaus eli adhd puuttuu.
Viivi and Petri are now fishing their last zero in the 2nd class. They have development a lot this winter again. It's been wonderful to follow a man and his enthusiasm for the sport. The dog is brilliant, and on the other hand man has another great dog, Arwen, on the training track too. There is speed and dangerous situations coming, but when you compare Arwen to Gala, she is much easier case - ADHD is missing.
Lexien kanssa olemme myös kehittyneet kovasti eteenpäin. Ennen talvea ongelmamme oli kepit ja keinu ja yleensäkin kontaktit. Lähdimme sitten treenaamaan niitä tosissamme. Kiitos ihanalle ohjaajallemme Tiina Sauvolalle kovasta työstä kanssamme. Nyt kepit menevät ilman ohjureita ja keinulle uskallamme nousta jo omalla tavallamme. Se oli ilo huomata epävirallisissa kisoissa, vaikka lelun tippumisen takia saimme hylätyn suorituksen.
With Lexie, we have also developed much further. Before winter we were struggling with the swing and with the poles. We wanted to train those a lot. Thank you for our wonderful instructor Tiina Sauvola of all the hard work she did with us. Now we do poles without guides and the seesaw we dare to do on our own style. It was a pleasure to note in that unofficial agility competition, although due to the drop of the toy we got disqualified.
Video will appear here... Video tulee tähän...
Samoissa kisoissa pääsimme Sarin kuvattavaksi. Sari oli pystyttänyt kokeilumielessä esteen ja kuvauspisteen erääseen nurkkaan hallia. Siellä sai käydä kokeilemassa vauhtikuvaa koirastaan. Kävimme tietysti kokeilemassa tyttöjemme kanssa siellä, ja tulos (kuten aina Sarin kanssa) oli loistava. Ainoina kokeilimme parihyppyä. Tämä piti tilata kotiin kopioksikin. (Muita kuvia voi katsella tuolta: http://sary.1g.fi/kuvat/Agilitykuvat/2016-05-03+Oulu,+epiksiss%C3%A4/)
At the Animagi Areena there were a place where you could take a agility style photoes. Our friend Sari had set up an experimental photobooth with an obstacle, flashes on the both side of it and a camera pointing up to the obstacle. Anyone was able to go there and try it out with Sari. We did it too with our both girls - Viivi ja Lexie, and I must say that the result (as always with Sari) was fantastic. We were the only ones who tried a duojump. This had to be ordered to the home wall. (Additional pictures can be viewed from there: http://sary.1g.fi/kuvat/Agilitykuvat/2016-05-03+Oulu,+epiksiss%C3%A4/
Viivi and Lexie are flying - Viivi ja Lexie lentävät. Kuva: Sari Eskelinen.
Kennelkuulumisia
Punkeista on varoiteltu paljon ja niitä olemmekin seurailleet tehokkaasti. Valitettavasti tämä ei riittänytkään, jonka huomasin tässä alkuviikosta. Meidän laumastamme Lexie on aina ollut innostuessaan aivastelija. Maanantaina olimme lähdössä lenkille ja tytöthän innostuvat siitä aina. Lexie pärski normaaliin tapaan, mutta samaan kuoroon liittyivät myös Arwen ja Gala. Silloin ihmettelin, että mikä nuha meille on tullut. Aluksi mietin, että viikonloppu oli ollut kuuma ja kuiva eli ilma oli todella pölyinen ja tunkkainen kaikkialla. Sama jatkui sitten tiistaina, mutta illalla alkoivat myös röhinät. Lexie aloitti sen ensin, sitten Gala ja myös Arwen. Tämä vahvisti epäilyni - nenäpunkkitartunta. Keskiviikkona soitinkin eläinlääkärille, ja puhelinkonsultaation kautta saimme nenäpunkkilääkkeet suoraan lähiapteekkiimme - koko laumalle. Tämmöisessä tapauksessa ei voi lääkitä vain yhtä, vaan samalla pitää hoitaa koko lauma. Lisäksi meillä menee nyt sitten pyykkiin ja pesuun kaikki punkat ja alustat. Lisäksi häkit ja kaikki saavat tehodesifioinnin. Lääkekuuri kestää sen vaivaiset 4 vk, joten hei hei kaikki harrastukset siksi aikaa. Eipä mennä mätsäreihin, eikä agilitykisoihin. Me ajattelemme myös toisia harrastajia. Lääkkeenämme on Milbemax Vet. Sitä nyt syömme yhden tabletin/viikko/koira. Toivottavasti tehoaa.
The season of ticks has started and we have been keeping our eyes open. Unfortunately, this was not enough, which I noticed in the beginning of this week. Our Lexie has always sneezed when she gets excited. On Monday we were getting ready for a run and our girls always get really excited. Lexie made sneezes in the normal way, but at the same time Arwen and Gala started to do it too. Then I wondered, that do they have some common cold or what. At first, I wondered, that the weekend had been hot and dry, so the weather outside was really dusty and musty everywhere. The same thing then continued on Tuesday, but in the evening they started to do those swine kind of oink oink's. Lexie started it first, then Gala and also Arwen. This confirmed my suspicion - nose tick infection. On Wednesday, I called to veterinarian, and we did a phone consultation about those nose ticks. After the call we god a subscription directly to our nearest pharmacy - for the whole gang. In these cases you can not medicate just one, but at the same time you have to care the entire herd. In addition, we are going to wash all the bunks and platforms. In addition to the cages and all those will get power disinfection treatment. The course of medication will last four weeks, so bye-bye to all our hobbies. We cannot go to a match show or to an agility competitions. We want to think about the others. Our medication is MILBEMAX Vet. We eat one tablet / week / dog. I hope this is an effective drug.
Asiointi oli hauskaa niin eläinlääkärin kuin sitten apteekkarienkin kanssa. Eläinlääkäri lupasi lääkkeet torstaina apteekkiin. Tästä piti tulla ilmoitus tekstiviestinä. En ollut saanut sitä klo 16 mennessä torstaina, joten päätin soitella eläinlääkärille. Aluksi vastaanottotäti oli hieman epäileväinen, ja ei oikein muistanut asiaa. Sitten, kun käytin avainsanaa "sheltti", täti sanoi heti sen jälkeen: "Ai niin! Se shelttilauma, jossa oli lääkkeet kaikille." Tämän jälkeen sain vahvistuksen, että se oli toimitettu lähiapteekkiin. Koska Kempeleessä on kaksi apteekkia - keskustassa ja Zeppelinissä, piti minun soittaa molempiin, oliko lääkkeemme siellä. Ensimmäisen kanssa tärppäsi, mutta myös siellä oli nainen epäileväinen aluksi asiastani, kun taas käytin avainsanaa "sheltti". Myös tämä täti sanoi heti: "Ai niin! Se viiden koiran lauma! Kyllä, resepti on meillä." Kun torstaina iltapäivästä haimme lääkkeen apteekista, myös silloin laumaamme ihmeteltiin. "Lääkkeitä ei riittänyt varastossa tarpeeksi. Riittääkö, että annamme tämän ensimmäisen satsin nyt, ja haette sitten ensi viikolla toisen puolen? Teillä oli niin iso määrä näitä koiria." On the other hand it was fun to talk with the veterinarian and with the pharmacists. The vet promised medicines for Thursday. He would call to the pharmacy. They would inform me about that with a message. I had not received it on Thursday at 16 o'clock, so I decided to phone to the vet. At first, the woman in the reception was a little skeptical, and did not remember our case. Then, when I used the keyword "Sheltie" the womand immediately said: "Oh yeah, that sheltie heard - medicines for all." Subsequently, I received confirmation that it had been delivered to the nearby pharmacy. Since Kempele has two pharmacies - center and Zeppelin, I had to call to both of them, whether our prescription was there. I had it right with the first call, but also there the woman at reception was a bit skeptical at first, while I used the keyword "Sheltie". This woman also said immediately: "Oh yeah! The herd of five dogs. Yes, the recipe is here." When we went to pick it up on Thursday afternoon from the pharmacy, even then our dog family was a special thing. "We don't have enough of those medicines in stock. If we give this first batch now, and then you can come and pick up the rest next week? You had such a big number of these dogs."
Nyt olemme siis tauolla 4 viikkoa. Katsotaan juhannukselta tai oikeastaan varmaan juhannuksen alta sitten treenejä. Sen aikaa teemme siis vain kotitreenausta omalla alueellamme. Kesäloma alkaakin 3. kesäkuuta, joten minulla ei ole muuta kuin aikaa. Now we are on a break for 4 weeks. Let's try it out near the midsummer or actually probably before it, and think about rehearsing. Before it, therefore, we only do home training in our own area. Summer vacation starts on June 3, so I have all the time I need.
Pidimme myös pienen arkitrimmauskurssin kasvattiemme omistajille eli Erikalle. Sai muutkin tulla, mutta osanotto oli harmillisen vähäistä. Saatiin käytyä läpi, miten leikataan koiralta tassukarvat ja korvakarvat. Miten hoidetaan tassut ja muut. Erika otti ihan tosissaan treenin ja oli kyllä loistava oppilas. We also kept a small trimming lesson for our puppy owners - in other words for Erika, because she was only one who attended. There I showed how to trim ears and paws correctly for basic needs. Erika took lessons seriously and was certainly a brilliant student.
Viime viikolla kävimme pitkästä aikaa agilitykisoissa Petrin ja koiriemme kanssa. Teemu kävi hieromassa Viivin ja Lexien kuntoon viikolla, joten oli hyvä mennä kisaamaan paikat varmoina. Nostin kesän lopulla Viivin 2. luokkaan, joten nyt Petrillä oli helppo aloittaa oma tekeminen puhtaalta pöydältä. He tekivätkin hyvää tulosta viikonloppuna. Mona kävi tiistaina tällä viikolla perusrakennetutkimuksissa - polvet, kyynärät, lonkat ja silmät. Niistä enemmän kohta. Muuten elämä Elentarion kennelissä on ollut varsin leppoisa, arkista ja koiramaista.
Last week, we went to an agility competition in Oulu with Petri and the dogs. Teemu massaged our girls - Viivi and Lexie - so they were up to the challenge. I did the last zero with Viivi, so she could move to the 2nd class, so now Petri had an easy start for making his own zeroes. He did a good job in that this weekend. Mona was checked out on Tuesday this week, the basic structure of the body - knees, elbows, hips and eyes. I'll tell more later. Otherwise, life at the Elentarion kennel has been quite ordinary and full of doggy things.
Agilitykisat - OKK 12. - 13.3.2016
Oulun Koirakerho järjesti maaliskuun kisansa viimeisenä hiihtolomaviikonloppuna. Petri oli ilmoittanut Viivin kolmeen starttiin 2 luokassa, ja minä Lexien kahteen starttiin 1 luokassa. Tuomareina oli Allan Mattsson ja Tomas Berglund. Petrin kanssa osallistuimme Allanin radoille. Lisäksi viikonloppuna kisaamassa oli myös kasvattimme Himppu (Elentarion Luthien Tinuviel). Erika ja Himppu aloittivat urakkansa 1. luokassa.
Petrin kisat olivat loistavat - 2 nollatulosta ja 1 rata pienellä virheellä. Samalla mies sai kalastettua 2 LUVAa sijoittuen hyppyradalla 2. ja perusradalla hän vei Viivin kanssa luokkavoiton. Alla radat ihasteltavaksi.
Oulu Dog Club held an agility competition on the last weekend of our ski holiday. Petri announced Viivi to three starts in 2nd class, and I took two starts with Lexie in the 1st class. The judges were Allan Mattsson and Tomas Berglund. We had the opportunity to anntend only on Allan's tracks. In addition, one of our puppies from A-litter, Himppu (Elentarion Luthien Tinuviel), attented in the competition too. Erika and Himppu began their career through 1st class .
Petri's tracks were superb - 2 zero tracks and one track with a small error. At the same time Petri got two LUVA aka results, what you need before you can compete in 3rd class. On more to go! He was 2nd in jumping course and on the basic course he was 1st. Below you can see the tracks.
Lexien kanssa meillä radat eivät sujuneet niin helposti, mutta saimme erään saavutuksen tehtyä radalla eli keinun suoritettua omatoimisesti. Aluksi kieltäydyimme sinne menemästä, mutta sitten menimme ja teimme sen omin avuin. Tätä lähdemme tehostamaan, että Lexie ottaisi oman tavan suorittaa keinu, koska vauhtia meillä on paljon.
Our competiton with Lexie wasn't that good. But if you have to find something positive, then I could say, that our swing went amazingly. It was her first time to do it on her own. Hopefully we can correct it in the future.
Erika ja Himppu saivat kasvattajan silmät kostumaan upealla hyppynollallaan. He antoivat enemmän kuin odotin. Alla video ihasteltavaksi.
Erika and Himppu did an amazing job too and got the breeder to cry out of joy. They took first zero and LUVA. They gave me more than I hoped for. Here's the track to see it yourself.
Mona ja terveystarkki 15.3.2016, Eläinsairaala Evidensia
Älkää pelästykö nimeä, koska Animagi vaihtui toiseksi Oulussa. Ella Saarenpää oli pistänyt pystyyn joukkotarkastuksen, ja ilmoittauduimme mukaan. Odotukset olivat korkealla ja jännäriä oli omistajallakin ilmassa, kun kävelin sisään ovesta. Paikalla oli muutama shelttikaverikin, jotka heti kiinnostivat. Maksupäätteellä asioinnin jälkeen aloitimme lomakeurakan. Lisäksi, koska silmätarkastus oli ensimmäisenä, piti meidän saada turrutustipat laitettua silmään. Onneksi Mona on sen verran mukava veijari, että tippojen laitto ei ollut ongelma. Neiti iloisesti tarjosi päätään ja minä tipautin tipat silmiin.
Do not be alarmed of the name, because Animagi changed its name to that one in the beginning of this year. Ella Saarenpää arranged a group audit, so we jumped right in it. Expectations were high and the owner had chills when we walked in the door. There were a few shelties there, who immediately interested our Mona. After the payment transactions, we started to fill those forms. In addition, since the eye examination was first, I had to put eye drops to Mona 3 times before going in for that examination. Fortunately, Mona is so nice critter that putting those drops in was not a problem. Miss cheerfully offered her head to me and I drip drops in her eyes.
Pian olikin meidän vuoromme astua sisään ja tutkittavaksi. Polvet käytiin lävitse ensin. Molemmat olivat hyvässä kunnossa. Ehkä toisessa oli lääkärin mielestä pientä väljyyttä, mutta ei mainitsemisenarvoisesti. Seuraavaksi vuorossa olivat silmät. Mieleeni muistui Arwenin tutkinta, kun lääkärit ihmettelivät yhdessä silmiä. Nyt kuulin ihanat sanat: "Kirkkaat silmät, ei haituvia. Ei ylimääräisiä ripsiä." Lopuksi lääkäri laittoi Monalle rauhoittavan piikin pyllyyn, että koiraneiti voitaisiin viedä lonkkakuviin tajuttomana.
Soon, it was our turn to step in and be examined. Knees were first. Both were in good condition. Perhaps the second was a bit loose, but not so much that to be mentioned. Next were the eyes. It reminded me of Arwen's examination, when the doctors were checking her eyes, and then one of them said something about oddness in her eyes. Now I heard the wonderful words: "Bright eyes, not fluffs. No extra lashes." Then the doctor gave a sedative to Mona in the butt cheek, so that the dog lady could be exported to x-ray and to hip and elbow check unconscious.
Odotusaulassa ei kestänyt kauaa, kun neiti nukahti unten maille. Lääkäri kävi koppaamassa neidin mukaansa ja vei tutkittavaksi. Siinä jännitys kasvoi huomattavasti, kun odottelimme tuloksia ja ilmoitusta, että neiti olisi heräämössä. Pian kutsu kuuluikin katsomaan unessa olevaa neitiä. Lonkkakuvat olivat hyvät ja kyynärät erinomaiset. Odotetaan vielä Kennelliiton lausuntoa. Alla kuvat tutkittavaksi.
I didn't have to wait in the lobby long, when our little one fell asleep. Then the doctor came and took our little sleeping beauty for examination. I don't remember, when have I been this nervous last time, while I was waiting for the results and notice that the lady is in the recovery room. Soon the call was made and I was able to have a look at the x-rays and our little lady in recovery room. Hip photos were good and elbows excellent. Kennel Club will give their opinion of them. Here are the pictures.
On taas tullut aika päivittää asioita tänne meidän blogiimme. Elämä on joskus hiljaista ja mitään ei tapahdu - tai tapahtuu, mutta kauhealla vauhdilla. Työkiireiden ja kaiken muun sekamelskan takia aika kuluu siivillä. Kesä on ollut hyvin rauhallista aikaa näyttelyineen ja agilitykilpailuineen. Lisäksi olemme ehtineet hieman nautiskellakin ja ottaa rennosti. Syksykin on hurahtanut ihmetellessä asioita. Kasvattajan näkökulmasta on ollut ihana seurata Monan kasvua, toisaalta oppia uutta edellisen pentueemme tyttösistä. Sheltti on upea koira - sen on huomannut tänä vuonna niin monella tapaa.
It is again time to update things from our world here to our blog. Life is sometimes quiet and nothing will happen - or happens, but with a terrible pace. Due to the pressures of work and everything else the time flies. Summer has been very restful time with some dog shows and agility competitions. In addition, we have been able to enjoy a little bit and take it easy. Autumn has been the time for wondering about things. From breeder's point of view, this time has been wonderful. I have had lots of time to follow Mona's growth, on the other hand to learn new things out of our girls from previous litter. Sheltie is gorgeous and wonderous dog - I have noticed this in so many ways.
Puheenjohtajana Pohjois-Suomen Sheltit ry:ssä
Tänä vuonna olen toiminut puheenjohtaja Pohjois-Suomen Sheltit ry:ssä. Mukanani toiminnassa ovat olleet upeat hallituslaiseni. Heidän kanssaan on ollut ihana tehdä töitä ja saan kiittää heitä paljosta. Tänä vuonna tehokkaimmaksi ajaksi voisi katsoa nimenomaan kesän ja syksyn. Keväällä teimme ns. kurssitoimintaa, ja harjoittelimme yhteistyötä hallituslaisten kanssa. Kesä meni suunnitellessa syksyä ja syksyllä toteutimme paljon. Teimme yhdessä Shetlanninlammaskoirat ry:n kanssa sivuerikoisnäyttelyn Nallikarissa, järjestimme agilityviikonlopun yhdessä kouluttajamme Iina Asunnan kanssa, järjestimme luonnetestin Haukiputaalla sekä vielä suuren suuren match show'n Oulunsalossa Kalakaverin kanssa. Mukana oli ihania ihmisiä, joiden panosta edelleen arvostan niin suuresti. Siten olenkin tässä vuoden aikana kypsytellyt mielessäni ajatusta, että voisin jatkaa ensi vuoden puheenjohtajana, jos yhdistysläiseni näin haluavat. Toimintaa olisi mukava kehittää nyt entisestään. Saada siihen pysyvyyttä ja selkeän rungon.
This year I have served as Chairman of the Northern Finland Shelties Association. With me in action there has been a spectacular board of members. With them I have had the pleasure to work with and I truly like to thank them for that. This year, the most effective period of time has been the summer and the autumn. In the spring, we made the so-called course activities and practiced the new job at hand together. Summer went into designing the autumn and in the autumn we carried out a lot. We worked together with The Finnish Shetland Sheepdog Association and did a side special exhibition at Nallikari, we organized an agility weekend, together with the trainer Iina Asunta, we organized a nature test for dogs in Haukipudas, and yet we did a great great match show in Oulunsalo with Kalakaveri. There were wonderful people, whose input I still appreciate so much. Thus, I have been thinking about it a lot, and I think that I would like to continue as chairman next year, if other members wish so. It would be nice to develop our association further - make the organization stabile and build a clear frame to it.
Mona - Susadan Freya
Mona täytti syyskuussa 1 vuotta. Niin tämä meidän neitokainen kasvaa. Täytyy sanoa, että tytöstä on kasvanut varsinainen kaunotar niin mieleltään kuin ulkonäöltään. Harmillisinta tytössä on koko, mutta se olkoot hyve, kun ajattelemme jalostuksellisia tavoitteitamme.
Mona celebrated her first birthday in September. So this is how fast our young lady grows. I must say that the girl has grown to be an actual beauty queen - in mind as in appearance. One fault which I hate is the size, but I will let it be a virtue, when we think of the breeding goals.
Kesällä kävimme Monan kanssa muutamassa näyttelyssä (Ylivieska, Oulu, Muhos), mutta meitä rankaistiin aina koosta. Se hieman jäi harmittamaan, ja siksi emme käyneetkaan kovin monessa näyttelyssä. Annamme neidin kehittyä - tosin tuskin se tuomareiden ajatus koosta muuttuu edes iän mukana. Seuraavana mielessä jalostuksellisesti tietysti silmä-, lonkka-, polvi- ja kyynärkuvaus. Jos niistä saamme vihreää valoa, alkaa todellinen metsästys poikakaverille.
In the summer we went to few shows with Mona (at Ylivieska, Oulu, Finland and Muhos), but we were always punished for our size. It was a little bit disappointed, and that why we did not do so very many shows. We let our little lady to evolve - although hardly the judges will not change their opinion about the size, even with age. The next obstacle before breeding are of course the eye, hip, knee and elbow x-rays. If we get the green light, we will begin the actual hunt for groom.
Mona aloitti syksyllä myös agilityn alkeet Petrin kanssa. Heillä tuntuu toimivan tuo yhteistyö hyvin ja Mona näyttää nauttivan siitä tekemisestä. Hieman korkeat paikat pelottavat, mutta se on ihan normaalia pienelle pennulle. Kaikkeen tottuu treenin myötä. Mona began the agility with Petri this autumn. They seem to hit it off well and cooperation works well with Mona. Our little girl seems to enjoy it. High places seems to be frightening, but it is quite normal for a small puppy. She will get used to it after time and training.
Viivi - Dash'ing Glamourous Geisha
Viivi nousi kuin nousikin 2. luokkaan kesän lopulla. Petri on yrittänyt pitkään nollaa, mutta aina se on jäänyt pienen virheen taakse (kerran jopa virheettömästä suorituksesta ei saatu nollaa). Petri on treenannut neitiä todella paljon koko kesän ja yhteistyö alkoi lopulta toimia. Harmillisesti Petri loukkasi jalkansa, ja jalka jouduttiin kipsaamaan. Tämä tarkoitti pientä taukoa kisaamisesta. Henna sitten otti ohjat käsiin ja viimeisteli kesken jääneen työnsä eli nosti neidin kakkosiin, että Petri pääsee puhtaalta pöydältä tekemään tulosta. Upeasti neiti liitelikin, vaikka hieman hakemista olikin. Ohjaajalla ei vain vauhti meinannut pysyä päällä.
Viivi rose to 2nd class at the end of the summer. Petri has been trying for a long time to get the last zero, but always there has been a little mistake on the track (once even a flawless performance was not a zero). Petri has been working out a lot with Viivi this summer, and their co-operation has developed a lot during the summer. Unfortunately Petri hurt his leg, and the leg had to be plastered for two weeks. This meant a small break from racing. Henna then took the lead and finished her unfinished work with Viivi and lifted her to 2nd class so that Petri can start from clear table. On track Viivi exquisitely flew, although there were a bit more searching that with Petri. The pilot had a hard time to keep up with the dog.
Lexie - Kråkeslottets Miss Lexus
Lexien kanssa on ollut hieman hankalaa ja taistelua, vaikkakin agilityhommat ovat hiljalleen alkaneet rullata eteenpäin. Neidistä on vaikka mihin, mutta ohjaajasta ei. Ohjaaja tuntee olonsa todella huonokuntoiseksi ja ylipainoiseksi. Haaveena olisi talvikaudella saada pois painoa. Sitten olisimme terveempi tiimi. Nyt tuntuu jotenkin, että molempien jaksaminen hidastaa meidän hommaa. Yritämme keksiä keinoja saada asia kuntoon.
With Lexie we have had a little bit difficulties and struggle, although agility has slowly begun to roll forward. Our little lady has it in her, even though the pilot does not. Pilot feels really unfit and overweight. Our dream would be during the winter season to lose the extra weight. Then we would have a healthier team. Now I feel somehow that our both endurance slows our development. We are trying to come up with a plan how we are able to win this fight.
Näyttelyissä Lexie selvisi kesällä keskinkertaisesti. ERI-linjalle pääsimme takaisin kesän viimeisissä näyttelyissä, mutta jokin Lexiessä on, mikä ei tuomareiden silmää miellytä. Sitä pyrimme nyt hakemaan. Ehkä laihduttaminen antaisi neitiin uutta eloa.
In shows Lexie survived the summer averagely. We got back to EXC-line in the last summer's exhibitions, but there seems to be something in Lexie, which doesn't meet the eye with judges. We now try to find it out, what that may be - weight, movement?
Gala ja Arwen - Elentarion Galadriel ja Arwen Undomiel
Gala ja Arwen ovat koko kesän juosseet mukanamme agilitytreeneissä. Kehitystä on tapahtunut, vaikkakin takapakkiakin on tullut. Saimme molemmille talvitreenipaikankin, joten olemme nyt kehittyneet huomattavasti. Arwen ja Petri ovat loistavia, samoin Hennalla ja Galallakin on alkanut luistaa homma. Tytöt kehittyvät valtavasti koko ajan. Heidän luontaisia vaistojaan moneen asiaan on ihana seurata. Toisaalta molemmilla heistä on todella kylmä pää moneen asiaan eli mikään ei kauheasti pelota kumpaakaan. Galan bravuureita on irtoaminen. Kun Lexie on kiinni aina ohjaajassaan, Gala on ihan päinvastoin. Voin sanoa kentän toiselta laidalta puomin ja neiti juoksee sinne. Aika hienoa?
Gala and Arwen have run throughout the summer with us in agility training. We have made a lot of progress, although there have been few setbacks. We got groups for both in winter training, so we have now evolved considerably. Arwen and Petri are great, as well Henna and Gala have found the same language. Girls develop tremendously all the time. Their natural instincts to many things is wonderful to follow. On the other hand both of them are very cool-headed. There are not so many things they are afraid of. Gala is good at independent work. When Lexie is close or near the pilot, Gala is just the opposite. I can say from the other side of the track "a bridge" and Gala runs and does it. Sounds great, does it?
Arwen osoitti liitotaitoja tuossa aikaisemmin syksyllä. Petri ja Arwen harjoittelivat A-kontaktia. Arwen juoksi A:n muutaman kerran ylitse normaalisti, mutta sitten alkoi neiti hieman kuumentua. Seuraavaksi A juostiin vauhdilla, ponkaistiin korkeimmalta kohdalta ilmaan niin, että liito jatkui n. 2,5 metrissä kauas A:sta. Alas tultiin tietysti vetovoiman mukaisesti, ja säikähdimme Petrin kanssa molemmat, että neiti hajottaa itsensä. Niin ei käynyt, vaan A:lle piti päästä uudelleen. Reikäpääksi ristimme meidän pienen mustan tyttösemme.
Arwen showed off her flying skills in the autumn. Petri and Arwen practiced the A-contact. Arwen did the A over a couple of times normally, but then she started run a bit hot. Next time she speeded up the A, and then at the highest point of the A, she jumped in the air, so that she continued to fly in the air - about in 2.5 meters - away from the A. Then she dropped down from there, and we were both startled with Petri that she must have broken something when she hit the floor. This did not happen, but she went towards A like nothing happened. We christened her "reikäpää" - our little flying black girl.
Kennel Elentarionissa on muutama kuukausi vain oltu ja tehty töitä. Kevät on kiireisintä aikaa niin opiskelijalle kuin opettajallekin, ja se on näkynyt. Keikkatyö Kemissä ja päätyö Oulussa eivät ole helpottaneet arkea. Petrikin on tehnyt niin opintojaan kuin sitten Valmennuskeskuksen opetuksiaan. Onneksi kesä tuli viimein!
Our kennel has live a very quiet life these past few months. All what we have done has been our daily work. Spring is the busiest time as a student and as a teacher, and we really have felt it. Working in two places - in Kemi and in Oulu - has not eased up our daily life. Petri has had his studies and teaching job too. Fortunately, the summer is here - now - enjoy!
Viivi 6 vuotta - Our little Geisha turned 6 years old
Viivi täytti 16.5. 6 vuotta. Nyt esikoisshelttineitimme alkaisi olemaan aikuisen naisen iässä. Turhat pentumaisuudet on karistettu pois (ainakin luulemme niin), ja harrastuksissa keskittymiskykyä voisi olla enemmän. Aika kuluu nopeasti. / Our Geisha - Viivi - turned 6 years old on 16th of May. Now our first sheltie starts to be a full grown sheltie woman. There is no puppy like behavior anymore (or we think so), and when doing things, the concentration is high. Time really flyes...
Agility
Kesäkauden treenit on aloitettu ja pääsimme viimein viime viikolla ensimmäisen kerran kokeilemaan treenaamista. Taukoa pidimme ihan tarkoituksella, että josko kaikki typerä käyttäytyminen unohtuisi. Lisäksi Gala aloitti nyt viimein oikean aksaamisen eli ohjatun treenaamisen. Ensimmäinen kertamme ei ollut helppo, koska samassa ryhmässä on myös Himppu. Alussa tytöt laukkasivat toistensa luokse aina, kun siihen avautui mahdollisuus. Ei ohjaajaa kannata kuunnella.
Summer training season has started and we were able to start them too finally last week for the first time. We took a little break deliberately that if all the silly behavior of ours could be forgotten. In addition, Gala is now finally starting her road to stardom in agility. Our first time was not easy, because in the same training group we also have our "little" sister Himppu. In the beginning the girls raced over to each other whenever there opened up an opportunity to do so. They didn't listen at all. "Thou shall not listen thou master".
Gala oli kuitenkin aika nopea tyttö oppimaan ja saimmekin tehtyä putki- ja hyppytreeniä hieman. Kovasti pitää tehdä töitä, että saamme neidin edes lähellekään Himpun tasoa. Himppu oli treeneissä kyllä ihan primustavaraa. Oli ihana katsoa neidin menoa kentällä. Vauhtia piisaa, vaikka pieni neitokainen onkin. Samalla mieleeni hiipivät ajatukset Velhosta, ja siitä, kuinka Velhon agilityura etenee. Silmä tai ei, jos koira nauttii hommastaan, sen pitäisi sitä tehdä. Toivottavasti Pialla on ollut aikaa harrastaa. Pia lähettikin muutaman kuvan Velhostamme. Iso poika siitä on kasvanut, vaikkakin pystykorva.
However, the Gala was pretty fast learner and we got the girl in pipe and do couple of jumps after a little workout. There is lot of hard work ahead, so that we can be anywhere near the level of the little lady Himppu. Himppu is so good at it - so good. It was amazing to look at that little girl to do the track. Lots of speed in those little legs. At the same time my mind started to think about Velho, and how Velho's agility is proceeding. Two eyes or one, if your dog enjoys it, then you should do it. Hopefully, Pia has had time to practice agility with Velho. Pia sent some pictures of Velho. Big boy already, although pointy ears...
Lexien kanssa menimme myös treenaamaan samana päivänä. Teemu kävi edellisellä viikolla hieromassa neitiä, ja olimmekin sitten treenivalmiita tämän viikon koitoksiin. Olin yllättynyt, kuinka kivasti meillä meni yksiin. Kun ohjaaja muistaa pitää selkänsä suorana, Lexie ohjautuu nätisti esteille. Puomi ja A menivät todella hienosti, kun askellus menee oikeisiin kohtiin. Lopussa myös keinullekin mentiin omaehtoisesti, eikä enää pelätty. Autoin tosin alaslaskussa kädelläni niin, että tömähdys oli pehmeä, ei kova. Meillä menee yksiin mukavasti. Vauhtiakin tuli lisää, kun nostin tosiaan itseni pystyyn.
With Lexie we had our own training group on the same day. Teemu had massaged our lady in shape the week before, so we were ready to do our workout. I was surprised how nicely we did all. When I remember to keep my backs straight, Lexie goes nicely to the obstacles. Bridge and the A went really well, as long as the contact surfaces are touched correctly. At the end of session the swing was done on her own, and no longer with fear. I helped a bit though when the swing went down, so that the thump was soft, not hard. We have paired up nicely. We have bit more speed, when I lift myself up.
Näyttelyt - Dog Show's
Ilmoitin viimein kesälle tyttösemme ensimmäisiin näyttelyihin. Tyttösillä tarkoitan Monaa ja Lexietä. Lähdemme nyt takaisin näyttelymaailmaan pienen tauon jälkeen. Katsotaan, mitä tulokset tuovat tullessaan. Lexie olisi kiva saada ainakin kahden sertin tytöksi. Monalle taas olisi mukava saada näyttelymaailma auki. Ensimmäinen näyttelymme on siis Muhos kesäkuun alussa. Pidetään peukkuja. Koitamme saada isomman neidin kiinteytymään lihaksistoltaan, joten se tarkoittaa kovaa treeniä vielä kuukauden ajan. Toivottavasti ponnistelumme tuottavat tulosta.
I announced our girls - Lexie and Mona - in the first dog show's for this summer. We're going to back there after a little break. Let's see what the results will bring on our way. It would be nice to hunt down the second certificate for Lexie. To Mona it would be nice to show the dog show world. Our first show is at the beginning of June at Muhos. All of you - keep your fingers crossed. We try to train and enhance Lexies muscles, so it means hard training sessions for her. Hopefully, our efforts are giving results in the summer.
Monan kanssa kävimme harjoittelemassa näyttelyä Kaakkurin mätsärissä Vappuna. Olimme aiemmin harjoitelleet pöydällä olemista, mutta emme sitten sitä juoksentelua niinkään. Siellä pääsimme oikeassa paikassa harjoittelemaan liikkumista kehässä. Monan kanssa hilputtelimme sitten pienten sinisten ykköseksi ja lopulta BIS-kehässä olimme 8. Ihan mukavaa, koska tämä oli ensimmäinen show'mme. Oli ihana saada kisan jälkeen muutamalta tuomarilta kehuja kypsästä pennusta, rohkeasta pennusta ja hyvin rauhallisesta pennusta. Päänuppi on siis kohdallaan neitokaisella, mikä on taas yksi ihana sulka jalostustulevaisuutta ajatellen. (Mukavaa merlepoikaa tai trikkipoikaa siis metsästämään...)
We went to practice show behavior with Mona to Kaakkuri match show on Vappu. We had previously been practicing being on the table, but not the running around so much. There we were in the right place to practice the movement in the ring. With Mona we showed ourselves to number one in small blue ring and finally in Best In Show ring we were 8th. It was really nice, because this was the first time in a show for us. After the show It was wonderful to get praises from some of the judges: what a mature puppy, what a brave girl and what a peaceful puppy. Her head is in a right place, which is another lovely feather to our hat of breeding plans. (We are hunting a nice merle boy or tricolor boy...)
Muuta elämää - The other side
Pohjois-Suomen Shelttien puheenjohtajana toimiminen on alkanut hiljalleen luonnistua. Hallituksemme on ihanan ahkeria tyyppejä täynnä, joten uskon, että syksyllä meillä saadaan monta sulkaa hattuumme tapahtumien myötä. Lisäksi nuorkauppakamaritoiminnassa olemme myös hieman kehittyneet ja huomanneet, mitä haluamme saavuttaa. Petri mm. lähti tavoittelemaan henkilökohtaista kunniaa ja saavutti sen - Sanan Säilä 2015 -voitto ei ole pieni juttu. Edessä kesäkuussa reissu Istanbuliin ja EM-voitto on melkein taskussa. Petrin valmistautumista voit seurata Petri Eklundin tie JCI:n puhekilpailussa -blogissa.
Working as a chairman in Northern Finland Sheltie Club has begun to slowly work out. Our board is full of wonderfully hard-working people, so I think that in the fall we have obtained many feathers in our cap with all those events we are going to have. In addition, working in the Junior Chamber activities, has also given a bit of things and we have found out what we want to achieve. Petri wanted to pursue personal glory and reached it - He is the winner of national speech competition Sanan Säilä 2015. The win was not an easy job, but my man nailed it! In the beginning of June he has a trip to Istanbul to compete in European Championship - I can smell the victory already. You can follow Petri by reading his blog about it. It is in Finnish, but hopefully he will translate it in English too.
Kävimme koko poppoolla taas perinteeksi jo muodostuneella Posion reissulla huhtikuussa. Oli ihana lähteä viettämään muutama päivä hiljaisuudessa. Kiitos taas Eerolle, että hän jaksaa meidän kanssa lähteä sinne. Reissu toi taas mielenrauhaa ja ajatukset saivat levätä. Koirat saivat juosta rauhassa maailmassa, missä ei ollut rajoja. Lisäksi järvi oli jäässä, joten jäällä oli ihana laukata sydämensä kyllyydestä. Varsinkin Mona ja Gala nauttivat ravaamisesta. Oli ihana seurata tyttöjen menoa.
We had our traditional weekend at Posio in April. It was wonderful to go to spend a few days in silence. Thank you again to Eero that he wants to take us with him there always. The trip brought back the peace in our minds and all the stress was taken away. The dogs were allowed to run free in a world where there was no boundaries. In addition, the lake was covered with ice, so ice was wonderful place to gallop with their heart's content. Especially Mona and Gala enjoyed running a round and chase each other. It was wonderful to follow the girls.
Kirjoitin muutama vuosi sitten seuraavat sanat: "Ihminen kokee harvoin irtautumisen tunteita nyky-yhteiskunnassa. Jotenkin kiire ja arjen vauhti tempaisevat mukaansa oravanpyörään, jota voi jarruttaa vain työntämällä jalkansa tai kätensä pyörästä ulos ja toivoa, että mitään ei mene rikki siinä jarrutuksessa. Ympäristö kohahtaa moista tekoa, mutta sinä olet lopulta ainoa, joka nousee pyörästä pois, vaikka selkääntaputtelijoita oli jonoksi asti. Kun katsot taakse, näet, että pyörä lähtee pian samaan vauhtiin ja kukaan ei astunut kanssasi siitä pois. Oma kohtaloni ei ole sama, koska oravanpyörästä hyppäsi ulos myös sydämeni, rauhani ja turvani - Petri." Mitä tulevaisuus tuo tullessaan, sen saamme päättää ja kokea yhdessä. Sanat eivät ole vanhenneet, vaikka aika on kulunut.
I wrote a few years ago the following words: "One rarely experiences the feelings of breaking free in the modern society. Somehow all the hurry and everyday pace snatch you with in to the mouse wheel, which you can only slow down and stop by pushing your feet or hands out and hope that nothing breaks in the process. People around you will look at you with horrified faces, but you are ultimately the only one who will take the step out of the wheel, even though you had around you lots of back patters. When you look back, you will see that wheel soon speeds up and no one came out but you. My destiny was not the same when I stepped out of the mouse wheel, because with me stepped out my heart, my peace and my refuge - Petri". What the future holds, we get to decide and experience it together. Words have not gotten older, even though time has elapsed.
Vuosi 2015 on alkanut. Meidän kennelissämme se alkoi hieman toisella tavalla kuin ajattelimme. The year 2015 has begun. In our kennel it started a little bit differently than we thought.
Ennen joulua kirjoittelin itselleni uuden vuoden lupauksia seuraavasti:
Lähdemme Lexien kanssa agilityssä tavoittelemaan 0-tuloksia ja luokkavaihtoja. Petri Viivin kanssa tekee samaa. Omatoimitreeniaika ostosuunnitelmissa.
Gala ja Arwen kasvavat tuossa samalla mukaan agilityharrastukseen eli Gala minun kanssa ja Arwen Peten.
Lexien kanssa lähdemme tavoittelemaan näyttelykehistä menestystä kesällä, kun saamme viimein neidin painon oikeaan paikkaan. Dieettikin on sovittuna eläinlääkärin kanssa. MVA kiinnostaa edelleen, ja mahkut siihen on helposti.
Before Christmas I wrote down few New Year resolutions:
In agility I will start chasing those 0 results and class exchanges with Lexie. Petri will do the same with Viivi. We are thinking of buying own practice time from OKK.
Gala and Arwen will be introduced to agility - Gala with me and Arwen with Pete.
From show rings we start to strive for success in the summer with Lexie, when we finally have our lady on right weight. The vet will help us with our diet plans. MVA still interests me and it is easily possible, when you choose correct place and time.
Ajattelimme Petrin kanssa, että jättäisimme vielä hautomoon nuo kennelhommat, koska vuosi sitten koimme omanlaisemme takaiskun kaikessa. Nauttisimme vain koiristamme ja harrastuksista - keräisimme voimia. Miettisimme, mitä haluamme. Kävikin kuitenkin niin, että Mona Lisan hymy vei eli perheeseemme muutti vuoden alusta uusi jäsen eli Susadan Freya - Mona - kaunis merletyttö.
Petri and I thought, that we put on hold that breeder business for a while, because a year ago we experienced that huge setback with everything. We just put our energy in to our dogs and hobbies - gather up energy together. We think through what we want. However, it turned out, that Mona Lisa's smile took hold of our family and in the beginning of a new year we got a new family member out of Susadan Freya - Mona - a beautiful merle girl.
Mona Monster - Susadan Freya
Mona on tosiaan Pepsin tyttö. Laskimmekin, että olemme pepsiläinen kennel: Viivi on Pepsin tyttö, Lexie on Pepsin tyttö ja Gala sekä Arwen ovat Pepsin tyttöjä toisessa sukupolvessa. Hassua ajatella näin, mutta Pepsi on vain ihana poika. Äitinä Monalla on Lexien entinen kilpasisko Ylva. Taustalla on siis mielenkiintoinen yhdistelmä. Odotukset ovat omanlaisensa - toiveita ja haaveita on monenlaisia. Odottelemme siis rauhassa nyt, miten neiti kehittyy.
Mona is Pepsi's girl. We really have our own Pepsi's kennel: Both Viivi and Lexie are Pepsi's daughters, and Gala and Arwen are Pepsi's girls in the second generation. It's funny to think that way, but Pepsi is just a wonderful guy. Mona's mother is Ylva, Lexie's former "enemy" form the show rings. So Mona's background is therefore an interesting combination. There are of course expectations - hopes and dreams of many kind. So now we just wait in peace, how our little Miss Sunshine develops.
Gala Galadriel
Galalta poistatimme kieroon kasvaneen kulmurin viimein tammikuun alussa. Peitsihammas se virallisesti on. Galan yläkulmuri aloitti kasvunsa loppusyksystä uudelleen kääntäen kieroon alakulmurin. Tuloksena oli aika ankea purenta. Maanantaina konsultoimme eläinlääkärin kanssa asiasta, ja päädyimme poistamaan yläkulmurin. Sieltähän se lekuri sitten ison hampaan poisti ja neiti oli ihan muissa maailmoissa lopun illan. Onneksi poisto onnistui helposti ja mitään kauheita kuonon turpoamisia ei syntynyt. Hieman meinasi pullottaa aluksi, mutta onneksi se meni lääkkeillä päivässä ohitse.
We removed finally Gala's crooked canine tooth in the beginning of this month. It is lance tooth officially. It started growing again in late autumn making the lower canine tooth more crooked. The result was pretty grim bite. On Monday, we consult a veterinarian with the matter, and then we decided to remove the upper canine tooth. Doc took away that big tooth and after it our little miss was unconscious the whole evening. Fortunately, removal was easy, and there were almost none swelling in the nose. That little swelling went away luckily with drugs in a day.
Muu lauma
Muuten kennelissämme menee ihan mukavasti. Elämä hymyilee ja tytöt sen kuin kasvavat. Joulun alla kävi koko sakki peruskuvauksissakin. Kaikilla tytöillä oli priimaa kyynärät ja lonkat - Arwenilla ja Himpulla B/B, Galalla A/A. Velho kävi kuvauksissa uuden vuoden alla, josta kuvat sain eilen. Katsotaanpa ja odotellaan, mitä Kennelliitto niistä sanoo. Tässä alla kuitenkin koko sakin kuvat.
Otherwise all the things in our kennel are quite ok. Life is good and the girls are growing. Just before Christmas, the whole litter was X-rayed. All of the girls had prime elbows and hips - Arwen and Himppu got B/B, Gala got A/A. Velho was X-rayed before new year and those images I got yesterday. Let's see and wait what the Kennel Club says. Here below, however, are X-rayes from the whole litter.
Syksyn aikana on tapahtunut paljon. Elentarionin ensimmäiset pennut ovat täyttäneet vuoden verran ja ovat kasvaneetkin vallan upeasti. Mineiksi jäävät ainakin Oulun seudulla asuvat tapauksemme, mutta Velhosta en tiedä. Kuulemma kasvua on tapahtunut valtavasti siellä. Ikävä on valtava.
During the fall a lot has happened. The first puppies from our kennel had their one year birthday already and have grown up amazingly well. In agility terms, all females belong to mini class, but I don't think thats the case with Velho. Reportedly he has done tremendous growth there in the south. I so miss him and would want to see him.
Elentarion Alfa 1 v.
Niinhän siinä kävi, että vuosi tuli täyteen pennuillamme 2.11. Arwen, Gala, Himppu ja Velho selvisivät kuin selvisivätkin tänne asti. Vuosi sitten en ollut ollenkaan niin varma. Onneksi edelleen avuksemme laskeutui Tuija Äänekoskelta, jonka hellässä huomassa pienemme saivat upean avun juuri silloin kuin sitä kaivattiinkin.
Year ago I didn't even think that all of them would have this day, but on 2nd of November Arwen, Gala, Himppu and Velho had their 1 year birthday. I still am grateful for the help which Tuija from Äänekoski gave us then, in her loving bosom our little ones got their second chance.
Pidimme marraskuun alussa syntymäpäivän kunniaksi pienen kokoontumisen kotonamme. Oli harmi, että Velho ei Piian kanssa päässyt paikalle. Himppu tosin tuli vieraaksemme Erikan ja Laurin kanssa, ja meillä oli mukava päivä. Joimme kahvit ja kävimme lenkillä Kempeleen maastossa koko porukalla sekä tietysti otimme vuosikaskuvat.
We had a small birthday party at our place in the beginning of November. It was a pity that Velho and Pia couldn't make it. Himppu however was our guest with Erika and Lauri, and we had a nice day. We drank some coffee and went to take a walk with the whole group and of course, we took the one year old pictures.
Elentarion Luthien Tinuviel - Himppu
Elentarion Galadriel - Gala
Elentarion Arwen Undomiel - Arwen
Elentarion Legolas - Velho
Millainen koira olet nyt, Elentarion Arwen Undomiel?
Kun Arwen oli 7 viikkoa, kirjoitin hänestä seuraavaa: "Arwen on porukan pomo. Jos joku ei mene tämän neidin
mieliksi, hän sen myös ilmaisee. Hän haluaa ensimmäisenä huomion, jos joku sen
saa ennen häntä, hän ilmaisee sen ärtyneellä haukahdus-murahduksella. Arwen on
myös erotuomari, koska jos leikki menee liian rajuksi, Arwen tulee ja lopettaa
sen. Jos Viirua kiusataan liikaa, Arwen tulee ja puolustaa. Tosin se ei estä
häntä kiusaamasta Viirua, mutta Arwen tekee sen hellemmin. Arwenilla naama on
myös sellainen, että sillä sulatetaan myös maailman pahimmat pahikset, koska
tällä neidillä on aivan uskomattoman isot silmät. Arwen on myös leikkisä ja
juoksentelee mielellään toisten mukana. Arwen on ihana tapaus omine ominaisine
piirteineen. (Teemabiisi: LOTR OST - The Council of Elrond - Aniron theme forArwen and Aragorn)"
When Arwen was 7 weeks old, I write the following about her: "Arwen is the boss of this gang. If someone does not go like
this little lady was expecting, she tells it with a loud noise. She wants to be
cuddled first, if someone gets it before her, she expresses it with a bark and
irritated growl. Arwen is also a referee. When the playing goes too wild, Arwen
will come and stop it. If Viiru is bullied too much, Arwen will come and
defend. However, that doesn't stop her from harassing Viiru, but Arwen makes it
more gently. Arwen's face looks also like it would melt the world's worst bad
guys, because this lady has just so incredibly big eyes. Arwen is also playful
and she runs around with others. Arwen is a wonderful puppy, with her own
style. (Theme Song: LOTR OST - The Council of Elrond - Aniron theme forArwen and Aragorn)"
Tämä sama jatkuu edelleen. Äänellä on alettu enemmän ja enemmän ilmaista oma mieli ja tahto. Jos ulos ei pääse, se kuullaan kyllä. Viirua Arwen ei enää pääse puolustamaan, koska Viirusta on tullu city-sheltti, mutta Galan kanssa paini on jatkunut aina näihin päiviin asti. Vieläkään ei ole varmaan saatu selville, kumpi on pomo tai parempi. Arwenin puolustusvietti on iso. Kun vahtikoira tepastellee takapihalla, ohikulkijat eivät pääse ohi huomaamatta tai ilman ilmoitusta.
This is still the same. She has started to use her voice more and more to express her needs. If she can not get out, she will tell it loudly. Himppu is now a city sheltie, so there is no-one to defend any longer, but with Gala they are wrestling all the time. There is still no definite discovery, whichever is the boss or better. Arwen has a nose for guard dog and it is a big one. When the watchdog shuffled at the back yard, passers-by cannot get by unnoticed or without a notice.
Arwenista on kasvanut myös lintukoira. Vierailimme tässä eräs viikonloppu vanhempieni luona Kellossa. Kello on yksi koiriemme lempipaikoista: iso piha, juoksutilaa valtavasti - saa pinkoa niin lujaa kuin haluaa, eikä puita ole esteenä missään. Vauhti kasvaa siis hurjaksi. Isäni on ruokkinut lintuja (ja oravia) aina. Nyt viime vuosien aikana paikalle on ilmaantunut myös fasaaneja. Tällä hetkellä niitä on varmaankin se kaksi urosta ja seitsemän naarasta. Kun Arwen näki ko. linnut, ne piti ajattaa heti tiehensä. Arwen oli ainoa, joka neideistämme teki näin. Arwen juoksi niiden perässä niin lujaa, että sai melkein pyrstösulat napattua yhdeltä suuhunsa ennen kuin tämä ko. yksilö keksi, että hänellä on siivet. Viime viikonloppuna kävimme taas kylässä. Ihmettelimme, miksi Arwen laulaa takaovella ja huutamalla vaatii päästä ulos. Ajattelin, että sillä on hätä, mutta todellisuudessa Arwen tiesi heti, missä linnut ovat ja juoksi niiden kimppuun. Korvat katosivat heti päästä, eivätkä mitkään käskyt kuuluneet tämän pienen hirmun korviin. Sinne neiti katosi fasaanien perään. Vähän ajan kuluttua Arwen palasi takaisin onnellisena tehtyään "työnsä".
Arwen has also shown some signs of a bird dog. We visited one weekend at my parents house in Kello. Kello is one of the dogs favorite places: a large yard, ability to run in a huge amount of space - no trees. The pace can increase in the alarming rate. My father has been feeding the birds (and squirrels) at there always. Within these past few years there has started to be pheasants feeding from his feeding places. Currently in the pack there are two males and seven females. When Arwen saw those birds for the first time, she had to chase them off immediately. Arwen was the only one who did this of our dogs. Arwen ran after them so hard, that she almost grabbed one of them from the tail feathers. Fortunately this bird discovered that he has wings. Last weekend we went to Kello again. We were wondering why Arwen sang at the back door and shouted demands to get out. I thought that she had an emergency, but in reality Arwen knew immediately that there were those pheasants again eating and ran straight there where the birds were, and chased after them. Ears disappeared immediately, and all the command disappeared in the air. There she disappeared and with speed. After a while Arwen came back a happy smile on her face - she had done her "job".
Lisäksi Arwenin paimennusvietti on ihmeellinen. Petri saa kulkea koiriemme kanssa ihan rauhassa metsässä. Jos minä olen mukana, Arwen leikkii ensin tosi innoissaan muiden kanssa, mutta aina välillä se juoksee minut ympäri, ja samalla selän takana ollessaan tökkää kuonolla minua nilkkaan. Ihmeellistä paimentamista! Olen ihmetellyt, mitä moinen käytös merkitsee. Olenko menettänyt valtani ja paikkani ko. koiralle? (Teemabiisi: Melody Club – The Hunter)
In addition, Arwens herding instinct is wonderful. Petri gets to walk with the dogs in peace in the forest. If I'm with them there, Arwen plays first with the others, but from time to time she runs around me, and behind my back she pokes me in the ankle with her nose. What is this herding!?! I have wondered what such behavior means. Have I lost my power and place to her? (Theme Song: Melody Club – The Hunter)
Millainen koira olet nyt, Elentarion Galadriel?
Kun Gala oli 7 viikkoa, kirjoitin seuraavaa: "Gala on porukan missi. Neiti tykkää poseerata ja nauttii
huomiosta. Gala on myös hyvin leikkisä ja eloisa tapaus. Jos joku vihjaakaan
leikkimisestä, Gala on siellä ensimmäisenä. Ruoka maistuu hyvin ja siitä on
merkkinä hyvin jämäkkä runko. Gala on Vallen paras kaveri ja sen näkee usein
leikeissä, kun vedetään narua tai juostaan pentulaa ympäri haukkuen ja äristen.
Gala myös haastaa toisia leikkimään etupää alhaalla ja takapää pystyssä, ja
samalla hyppelee sekä haukuskelee näille. Pahaa saa tehdä esim. repimällä
sanomalehtiä huomiota herättääkseen. Katse on terävä ja tiedostava. Kaiken
kuitenkin saa anteeksi, kun napotetaan sille pienellä mustapuolikkaalla
naamalla kohti ja hymyillään. Mistä tietää, että Gala hymyilee? Galan kuonossa
väri tai muu tekee ilmeen sellaiseksi, että neito hymyilee sinulle. Sydän sulaa
joka kerta. (Teemabiisi: Elvis Costello - She)" When Gala was 7 weeks old, I wrote this about her: "Gala is the beauty queen of the bunch. She likes to pose and
enjoys the attention. Gala is also very playful and lively one. If someone
suggests playing, Gala will be there first. The food tastes good and of it she
has a very sturdy body. Gala and Valle are best friends and can often be seen
playing with the pull-string, or running around barking and growling. Gala also
challenges others to play - she has her front body down and her but up, and at
the same time she jumps and barks at others. She might do some evil things for
example tear a newspapers to raise attention. Her look is sharp and conscious.
However, all is forgiven when she looks straight at you with that half black
face and has a smile on her face. How do I know that the Gala is smiling? Galas
muzzle color or something else makes it look like she smiles at you. The heart
melts every time. (Theme Song: Elvis Costello - She)"
Sama jatkuu edelleen myös Galan kohdalla. Neiti on ihanan eloisa ja leikkisä tapaus. Oppi menee perille heti eli mitään ei tarvitse jankata useampaan kertaan. Gala on aina leikkimässä tai leikittämässä heti, jos sellaiseen on tarvetta tai tilausta. Gala on sellainen huoleton ja stressitön tapaus. Metsässä Gala on aina siellä kärjessä haistelemassa ja tutustumassa maailmaan. Jos toiset tulevat liian hitaasti perässä, Gala aloittaa leikittämisen ja härnäämisen. Varsinkin Lexie on metsässä päätynyt usein Galan kiusan kohteeksi. Sitten, kun Lexie innostuu, juoksevat he metsässä ympäriinsä kauhealla vauhdilla ja ilosta hihkuen. Gala on ainoa, joka saa Lexien innostumaan ja juoksemaan.
The same continues also with Gala. She is a wonderfully lively and playful case. Study reaches its destination fast, no need to go over it several times. Gala is always playing or wants to play immediately if there is a need or order which says it otherwise. Gala is a carefree and stress-free case. In the forest Gala is always there in the front sniffing and exploring the world. If others come too slowly behind her, Gala starts the play and tease the others. Especially Lexie is Gala's target in the forest. Then, when Lexie gets excited, they start running around in the forest, with a terrible pace and joy. Gala is the only one who gets Lexie excited and running around playfully.
Hymyilevä ja iloinen ote jatkuu edelleen. Gala on luontaisesti sellainen sheltti, millainen sheltin kuuluu ollakin - hieman varautunut, mutta sitten rakastaa koko sydämellään. Lähentelevät pojat saavat heti turpaan, jos tullaan liian lähelle. Hetken päästä tosin leikkiminen alkaa. Gala on upea tapaus, olen niin rakastunut tuohon pieneen menijääni. Odotan innolla agilitymaailmaa, kun saamme otteen siitä Galan kanssa. Siihen kävimme tutustumassa jo kesällä minikurssilla, ja se antoi silloin uskoa paljon siitä, että Gala tulee nauttimaan tekemisestä kentällä. Näin on kotitreeneissäkin ollut. Pitää laittaa joskus videota treeneistämme. (Teemabiisi: Pharrell Williams – Happy)
Smiling and cheerful pace continues. Gala is naturally a Sheltie, what kind of a sheltie should be - a little reserved, but then she loves you with all her heart. Approaching boys get beaten up immediately if they come too close. After a while, however, the play begins. Gala is a wonderful case, I'm so in love with at that small runner of mine. I look forward to explore the world of agility with her. We were on mini-course in the summer, and it gave a lot of beliefs that Gala will enjoy the field. This has been the case in our home training. I need to put some videos here of our trainings. (Theme Song: Pharrell Williams – Happy)
Millainen koira olet nyt, Elentarion Luthien Tinuviel?
Kun Himppu oli 7 viikkoa, kirjoitin seuraavaa: "Viiru (Himppu) on joukossa se fiksuin. Jotenkin tämä ajatus
perinteisestä pahiksesta sopii juuri Viiruun. Fyysisesti neiti ei ole
kavereidensa veroinen - puolet koostakin, mutta älyssä peittoaa jokaisen
näistä. Viiru oppi ensimmäisenä juomaan vettä kupista, neito pissii jo
paperille eli ei enää lattialle, maitoa neito ei enää litki pullosta, koska vettä
saa kupista ja ruokaakin syödään silloin, kun sitä tarjotaan. Tosin joskus
leikkiminen vie huomion siltä, mutta ei usein. Viiru on myös hyvin leikkisä ja
haastaa mielellään kavereitaan kisailuun. Jos leikki menee liian rajuksi, Viiru
siirtyy katselupaikalle tutkimaan, mitä maailmassa tapahtuu. Jos joku
uskaltaakaan tulla hänen päälleen, hän ilmaisee hyvin kärkkäästi asian
ärisemällä, ja ajaa ahdistelijan tiehensä. Vaikka veressä virtaa 1/4 vain
suomalaista verta, sisua löytyy siitäkin edestä. Kaivautuu sinun sydämeesi
tavalla tai toisella. (Teemabiisi: Depeche Mode - Precious)"
When Himppu was 7 weeks old, I wrote this about her: "Himppu is the smartest of the pack. Somehow, a description of
a very traditional villain applies to Himppu. Physically our little lady doesn't
match to her friends - she is half the size even, but when it comes to brains,
she beats all of them. Himppu was first who learned to drink water from a cup,
she even pees already on paper and not on the floor, she doesn't drink milk
from bottle anymore, because you can get water from a cup and she eats food
when it is offered. However, sometimes playing distracts her from it, but not
often. Himppu is also very playful and challenges her friends to games and fun.
If the playing goes too wild, Himppu moves to a place where she can watch what
happens next. If anyone dares not come over her, she drives the molester away.
Although she has only 1/4 of a Finnish blood, she has lots of SISU in her. She
digs herself right into your heart in one way or another. (Theme Song: Depeche Mode - Precious)"
Odotamme Erikan tekstiä tähän kohtaan. :) Waiting for Erika, to write me about her.
Millainen koira olet nyt, Elentarion Legolas?
Kun Velho oli 7 viikkoa, kirjoitin seuraavaa: "Valle (Velho) on porukan ainut poika, mutta ei vähäisin. Valle on
leikkisä ja eloisa eli hieman isänsä oloinen. Vauhtia ja ponnistusvoimaa
pojalla on myös eli hänestä tulee mahtava agilitykoira. Valle pissailee ja
kakkii myös hyvin paperille. Poikavietit ovat myös heränneet varhain eli heti
silmien auettua yritettiin astua siskoa ja kania. Vallen parasta antia ovat
kuitenkin ne hurmaavan siniset silmät. Kun pieni mies napittaa niillä sinua
lattialta, sulavat hellittelykoneiksi maailman pahimmatkin pahikset. Lisäksi
Vallelle on siunaantunut uskomattoman pitkä häntä, joka heiluu aina iloisesti
leikkien tiimellyksessä. Kun Valle juoksee, naurun ja ilon voi nähdä sen
naamalla. (Teemabiisi: Adele - Daydreamer)"
When Velho was 7 weeks old, I wrote this about her: "Velho is the only boy in a bunch, but not the least. Velho is a playful and lively boy, slightly like his father. Speed and jumping
strength he has a lot, so he will be a great agility dog. Velho pees and poops
on a paper too. He has a manly gestures, because as soon as the eyes opened, he
tried to step his sisters and a rabbit. Best thing in Velho are the charming
blue eyes. When a small man sits and looks to you from the floor, melts the
world's worst bad guys. In addition, Velho has been blessed with an incredibly
long tail that swings always happily when he is playing with others. When Velho runs, you can see that laughter and joy on his face. (Theme Song: Adele - Daydreamer)
Odotamme Piian tekstiä tähän kohtaan. :) I am waiting for Piia to write me about him.
Viivi ja Lexie - Agilityä ja muuta oloa
Olemme nyt Petrin kanssa käyttäneet syksyn treenaamiseen. Olemme kulkeneet Oulun Koirakerhon hallilla treeneissä torstaisin Viivin ja Lexien kanssa. Petri ja Viivi ovat 2. luokan treeniryhmässä ja hakevat koko ajan yhteistä säveltä. Viivi on nyt päässyt sinuiksi Petrin kanssa, ja vauhti on kasvanut huimaksi. Petrillä on vaikeuksia pysyä perässä ja ohjata. Hieman harmittaa, että näin on käynyt, koska kesällä heidän elonsa synkkasi niin hyvin yhteen. Toisaalta arvokasta treeniä se on ollut molemmille. Petri saa kertoa lisää. :)
We have now used our time with Petri in training. We have had our training hour on Thursdays in a Dog Club of Oulu's hall. Petri and Viivi are in a 2nd class training group and they are still looking for perfect pace together. Viivi is now a pair with Petri, and the pace has increased a lot. Petri has difficulties keeping up and control over her. Slightly annoying that this is the case, because in the summer their speed really hit it off so well together. On the other hand this is valuable workout which they are doing. Petri will tell you more. :)
Lexien kanssa olemme edistyneet huimasti. Kepit menevät meillä jo upeasti. Ei tarvitse hakea enää jokaista väliä kuten vuosi sitten. Äänettömään ohjaukseen olen hiljalleen vaihtamassa, koska Lexiellä tuntuu olevan asiaa enemmän nykyään radalla. Perushelpot esteet otamme nyt käsiohjauksella emme enää äänellä. Lexien on opittava seuraamaan kehoani. Kontaktit ovat hieman vielä hakusessa. Kotitreeniin yritämme neitien kanssa satsata enemmän. 2o2o-tekniikka kutsuu meitä keinulla ja puomilla. Juoksukontaktina pidämme edelleen A:n.
Lexie and I have advanced tremendously. Sticks we do already without mistakes. There is no need to search every space like we did a year ago. We are slowly transitioning to silent controlling because Lexie seems to have more and more to say on the track. The basic obstacles we now do with hand control and not with word commands anymore. Lexie has to learn to follow my body. Contacts are a bit loose and we are looking for a correct way. In our home training we are learning more and more each time. 2o2o technique is in use on swing and bridge. As a running contact we continue to keep A.
