Kesäkesäkesäkesäkesäkesäkesäkesä!!!

Tuo sanonta näyttää olevan meidän neidin mielessä koko ajan. Aina, kun päästään ulos, alkaa vauhti. Vauhtia kasvattaa myös se, kun pääsee metsään ja irti narusta. "AAAAH! Olen vapaa!!! Kukaan ei pidättele minua!!! Ai... Emännällä on nakkia..."

Kävimme Vappu-viikonloppuna mätsäreissä Haukkukeitaalla ja saimme sieltä kotiin punaisen nauhan + makupussin jälleen kerran. "HUUTOA!!!" Neiti on niin kaunis, sanoi tuomari. Sijoitusta se ei kuitenkaan antanut, koska tyttö vissiin liikkui hieman liian innokkaasti pomppien. Edelleen pitää harjoitella siis narussa kävelemistä. Se on vain liian tylsää meidän neidille ilmeisesti.

Laitoin tänään Viiville myös pihalle agility-putken, jolla pääsemme taas harjoittelemaan. Se toimii mukavasti myös hyppyesteenä, koska tyttö tykkää hyppiä sen ylitse. Huomenna olisi agility-testit Haukkukeitaalla. Lähdemme kokeilemaan, josko pääsisimme alkeiskurssille mukaan. Testissä taidetaan testata tosin vain aggressiivisuutta toisia koiria ja ihmisiä kohtaan. Senpä näkee sitten huomenna.

Metsässä on mukava samoilla. Olemme nyt kiertäneet tuttuja polkuja viime päivinä, mutta tänään ajattelin, että voisimme käydä katsomassa syvemmällä metsässä, miltä siellä näyttää. Polut alkaa olla kuivat, joten siellä voi juosta ihan vapaasti nyt. Ei tarvitse pelätä liukkaita polkuja tai sitten lätäkköjä.

Vanhaa kuvaa alkukeväältä, kun neiti huomasi, että kivien päälle voi hypätä.



Tänään tutustuttiin puroihin. Kaunis puro keskellä kuivaa metsää.

Varustelemista ja vappua

Kevät on aikaa, jolloin ei ole aikaa. Kuinkahan monen kirjoituksen olenkaan aloittanut kertomalla ajan vähyydestä?

Kesä on buukattu täyteen näyttelyitä. Emme tosin vielä ole ilmoittautumisia laittaneet sisään, mutta eiköhän se asia korjaannu tässä lähipäivinä, kun pääsee henkäisemään. Joskus nuo iltaopetukset vievät neidosta voimat moninkertaisesti päiväopetukseen verrattuna. Aikuisten kanssa pitää olla huomattavasti enemmän varppeillaan kuin nuorten.

VR on pilannut kevääni täydellisesti liikkumalla hitaasti. Mikä ihme siinä on, että Helsingissä aina tapahtuu jotain, mikä aiheuttaa muutoksia koko Suomeen? Tämä talvi on ollut aivan hirveä siltä kannalta. Ensin oli kovat pakkaset, sitten tuli isot määrät lunta ja lopuksi lumi suli, jonka jälkeen purot sanoivat puli puli ja routa siirteli maita. Kiskot ovat rullalla Kokkola-Oulu-välillä juuri niin mukavasti, että 100 km on paras vauhti, mitä junasta lähtee tällä matkalla. Kun tuohon kaikkeen lisätään vielä ei-kaksiraiteisuus, soppa on valmis. Kävellen olisit jo perillä -sanonta on aika hyvä kuvaamaan tätä kaaosta. Juna voisi oikeasti pysähtyä Kempeleessä...

Tänään on ohjelmassa munkkien paistamista ja muuta mukavaa vappuun valmistautumista. Vappu on auki suunnitelmien pohjalta, joten katsotaan, mitä tapahtuu. Kutsuja on sadellut tosin, että lähdemme varmasti vieraisiin pöytiin syömään ainakin jonakin näistä päivistä. Vanhempien luona pitää ehdottomasti käydä + vanhojen autojen paraatia ihastelemassa.

Maarit toi tänään meille uusia varusteita: näyttelyhäkin ja muutaman ulkolelun. Viivi oli heti varppeillaan häkin suhteen, että tuo on vissiin minulle ja minulta odotetaan, että menisin sinne sisälle. Niinhän te luulette... Meetwurstin voima oli kuitenkin vastustamaton ja neiti nätisti kiipesi häkkiin sisälle. Ei vastalausettakaan, kun palkinnoksi sai hyvää lihaa.

Vappuvalmisteluihinhan kuuluvat nuo ilmapallot. Ajattelin niitä taas ripustella kämppään, että paikka näyttäisi edes vähän vappuaikaan ajoittuneelta. Kun aloin puhallella palloja, Viivi aloittaa räyhäämisen. Ei tuollaisia saa puhallella. Ne ovat pelottavia palloja tai matojen munia, joista varmasti kuoriutuu pahoja petoja. Niitä piti sitten haukkua ja murista niille. Yritin totuttaa Viiviä palloihin antamalla sen haistella niitä, mutta ei. Ensivaikutelma siis jäi. Toivottavasti Viivi pian huomaa, että ne eivät ole vaaraksi kenellekään.

Sää saisi olla hieman parempi...