Viime viikonloppuna järjestettiin Paimiossa
shetlanninlammaskoirien pääerikoisnäyttely. Pääpäivä oli sunnuntai, mutta pitkän ajomatkan takia, lähdimme liikkeelle jo lauantai-iltana klo 21 ja palasimme takaisin Ouluun vasta maanantaiaamuna klo 6. Ajettavana oli vaivaiset 700 km yhteen suuntaan, koska teimme pienen kierroksen Raahen kautta mennessä ja palatessa.
Valmistautuminen
Reissua varten neidit piti tietysti pestä puhtaiksi ja harjata kiiltäviksi. Kynsien leikkuun ja ylimääräisten karvojen lyhentelyn tein samalla. Tärkeintä oli saada korvat esiin ja turkki tuuheaksi. Lexien kohdalla homma onnistui hyvin, mutta Viivi-rassu ei turkkia saanutkaan paksunnettua, vaikka aluksi pesun jälkeen siltä tuntuikin.
Nutrolin oli purrut tosin molemmilla takalistoon eli takapään karvoitus oli tuuhentunut huomattavasti viime kerrasta.
Hieman on vielä hakusessa tuo leikkely, että miten niitä pitääkään trimmailla noita koiria, mutta toivottavasti pian tuo opaskirja alkaa opettaa, että pääsen ns. rutiinista kiinni. Harjoittelu tekee mestarin...
Lauantai 26.3.2011
Lauantaipäivä sujui talkoillessa ensin Haukiputaalla agikisoissa ja loppuilta piti pakkailla tavaroita. Meinasi välissä virta loppua, mutta tiesin, että bussissa voisi sitten nukuskella. Toisaalta talkoopisteitä piti hankkia kesän kursseja varten. Agilityä on aina kiva katsella, mutta etenkin silloin, kun tuttuja on kisailemassa. Heitä saa jännittää kovasti.
Saaralla ja Rukalla meni hienosti kisat.
Kun pääsin kotiin, aloitin pakkailun ja tavaroiden koonnin. Hetki piti miettiä, mitä mukaan pitää ottaa. Lopulta saimme itsemme sitten lähtökuntoon ja suuntasimme kohti Oulua ja linjuriasemaa. Hieman naureskelimme toisillemme, että miten pääsimmekään lähtemään niin ajoissa liikkeelle. Yleensä me ollaan aina myöhässä, mutta nyt etuajassa. Kauheaa!
Linjuriasemalla meitä odottelikin jo bussi ja iso lauma toisia koiranomistajia. Petri nakkasi automme autohallipaikalle Etu-Lyöttyyn sekä kävi linjurimatkaa varten tarvikeostoksilla. Minä rakentelin muiden koiranomistajien kanssa häkkejä linja-autoon ja samalla pissatin tytöt. Pääsimme lähtemään hyvissä ajoin Oulusta kohti päämääräämme.
Yö meni nukkuessa bussin ahtaissa tiloissa. Sen huomasin jo valitettavasti alkumatkasta, että istuinvälejä ei ollut tarkoitettu minun jaloilleni.
Yritä laittaa kirahvi linja-autoon. Täten kärsin koko matkan ahtaista tiloista. Yritin löytää koko ajan paikkaa, mutta valitettavasti sitä ei löytynyt. Lopulta käänsin itseni Petriä päin ja sain jalkani koukistettua nätisti ilman ahdistusta. Petri-rassu joutui kärsimään pahemmin ko. ahdistuksesta. Lopulta Pete hakikin tyttöjen häkistä itselleen kunnollisen niskatyynyn. (Tämä tosin nähtiin pyhäinhäväistyksenä ja kauheana kidutuksena...) Tytoillä oli siellä myös muuta pehmustetta, joten he eivät tätä tyynyä kaipaisi.
Bussimatkailu on sinänsä helppoa, koska itse ei tarvitse ajaa sitä väliä. Sanoinkin useaan kertaan, että onneksi Petrin ei tarvinnut ajaa, koska silloin hän olisi ollut huomattavasti väsyneempi. Lisäväsymystä aiheutti myös tietysti kellojen siirtäminen tunnilla eteenpäin matkan aikana, joten yöstä nipsaistiin yksi tunti pois.
Koirat eivät hirveästi välittäneet bussimatkailusta: Lexie oli alkumatkan itkeskellyt ja Viivi vinkunut, mutta olivat sen kuitenkin lopettaneet. Menomatkalla Lexie oli jopa oksentanut kerran. Onneksi pissatustauot ja muut katkaisivat heidän rasitustaan. Ihmeen hyvin tytöt muuten viihtyivät häkissä.
Matka meni muuten ns. bussikuskin ehdoilla: 4 tunnin välein oli 45 minuutin tauko ja päästyämme perille, bussikuski otti 9 tunnin nukkumistauon. Tämähän sopi kuin valettu, koska näyttelyissä meni oma aikansa eli koko pitkä päivä. Pääpysähdyspaikkoja olivat Hirvaskankaan ABC ja Turun lähellä oleva toinen ABC, jonka nimeä en nyt muista.
Sunnuntai 27.3.2011
Saavuimme sunnuntaina kohteeseen klo 8. Näyttelypaikkana toimi
Paimiossa Kilosportin tilat. Ulkoa paikka ei näyttänyt juuri kummoiselta, mutta sisältä paikka oli saatu koiranäyttelyiden näköiseksi. Keskellä hallia oli kolme kehää, joiden ympärille oli järjestetty tilaa koirien häkeille ja ihmisille. Aluksi paikat näyttivät ahtailta, mutta lopulta näin ei ollut, vaan kaikki sopivat tiloihin mainiosta. Osin oli hieman väljääkin.
Me valtasimme oman paikkamme nopeasti katsomon ja vessan lähimaastosta. Oululaiset muutenkin valitsivat paikkansa samalta alueelta. Meidän naapureita olivat
Susadanin ja
Smartteamin väet, joten olimme mukavasti keskellä ammattilaisia. Heiltä saikin sitten kysyä vinkkejä.
Itse näyttelyn järjesti
Lännen Shelttiyhdistys ry. Rokotusten tarkistus aloitettiin klo 8 ja toimintaa jatkui klo 18 asti. Paikalla oli n. 230 koiraa, joten haukkujaa riitti. Meidän kilpailumme oli narttujen nuorten luokka klo 10 ja narttujen pentuluokka 5-7 kk klo 12. Narttujen nuorten luokka olisi kehässä 3 ja tuomari toimi
Irene Beaden, Iso-Britanniasta. Narttujen pentuluokka oli kehässä 1 ja tuomarina toimi Pirjo Aaltonen.
Ilmoittautumisen ja rokotusten tarkistusten yhteydessä huomasin, että Lexie oli sijoitettu väärään pentuluokkaan eli vanhempien joukkoon. Tämä oli selkeä virhe ja korjasimme sen sitten näyttelytoimikunnalle ilmoittautumispisteessä. Onneksi vaihto kävi helposti.
Kun asettelimme tavaroitamme, huomasin muutaman ilkeän puutoksen. Olin jättänyt
pumppupulloni kotiin pakkauksen tiimellyksessä ja herkkunakit olivat jääneet linja-auton jääkaappiin. Siinä meinasi itku tulla, kun huomasin tämän. Onneksi
Seija antoi minun lainata omaa pumppupulloaan ja - - - antoi meille nakkeja omistaan. Kaunis kiitos siis heille avusta!
Ensimmäinen hommani olikin heti aloittaa puunata Viiviä eli leikkelin vielä ylimääräisiä tupsuja pois korvista, tassuista ja muualta kehosta. Tämän jälkeen tietysti pörrötin neidin niin hyvin kuin vain osasin. Olin ottanut mukaani trimmausohjekirjankin, mutta siinä tärrätessä en hirveästi sitä selaillut. Pitää kirjoittaa omaan käyttöön sellainen näyttelyihin valmistautumisen opas, mitä pitää tehdä milloinkin ja miten. Pieni aikataulukaan ei olisi pahitteeksi. Se helpottaisi kovasti tällaista aloittelevaa koiraharrastajaa.
Petri häipyi aika äkkiä kameransa ja Juhan kanssa kuvailemaan paikkaa. Pohjois-Suomen Sheltit ry järjestäisi pääerkkarin seuraavana vuonna, joten pojat oli määrätty kuvailemaan paikkaa ja sisustuksia. Niissä tosin ei kuvaamista juuri ollut, koska sisustuskin oli aika pelkistetty: katosta roikkui verkkoja, pöydille oli laitettu kukkia ja kehiin koristeita, mutta siinäpä se oli. Paikka oli sen näköinen, että se oli kasattu kokooon aika nopeasti.
Viivin kehä - Narttujen nuorten luokka
Klo 10 oli aika siirtyä kehän laidalle. Narttuja ko. luokassa oli 28, joista poissa oli muutama. Kauhea määrä, mutta sellaista se on. Kehä alkoi n. vartin myöhässä aikataulusta. Oli ilkeä seisoskella ja odotella tuomaria. Lopulta hän saapui paikalle ja pääsimme aloittamaan.
Tuomari jakoi porukat kymmenellä. Täten aina kymmenen meni kehään liukuhihnatyylillä. Ensin ensimmäiset kiersivät, sitten toinen aalto ja lopulta kolmas aalto. Petri kuvasi kävelymme videolle ja nyt pääsin katsomaan itseäni tämän jälkeen katsojan perspektiivistä. En ollut tyytyväinen kulkuuni ollenkaan. Viivi tosin oli taas nätisti pöydällä ja seisoa pönötti myös kivasti. Kulussa on se, mitä pitää korjata. Viivi osaa olla nätisti, kun se näin haluaa.
Videon katsottuani ensimmäisenä tuomiona on, että ei enää hulmuavaa hametta, vaan housut ja pitkä paita. Toisaalta kengiksikään en ota enää saappaita, vaan mahdollisimman pehmytpohjaiset kengät, joilla on helppo säännellä nopeutta. Tällä kertaa Viivin liikkeiden hitaus johtui kyllä osin myös ohjaajastakin. Harjoittelu tekee mestarin. Seuraavat kisat olisivat Vaasassa, jossa näytän, miten liikumme oikein - tasaisesti ja nopeasti askeltaen eteenpäin katsoen. Se on tavoitteeni. Jos sen jälkeen ei eriä irtoa, lopetamme Viivin kanssa yrittämisen.
Tästä erkkarista tuloksena oli siis
EH eli erittäin hyvä ja sininen nauha. Puutoksena oli kulku edessä - Viivi katsoo minua, kun kävelee ja se sotkee askeleita. Toisena tuomari ei tykännyt Viivin ilmeestä - oli kuulemma liian poikamainen. Taas tuomari sanoi, että Viivi esittää itsensä hyvin. Ohjaaja siis kouluun.
Lexien kehä - Narttujen pentuluokka 5-7 kk
Koska meidät oli aluksi laitettu väärään pentuluokkaan, pääsimme kilpailemaan viimeisenä. Saimme siis tulla ja mennä omaa vauhtiamme. Se oli oikeastaan mukavaa, koska edessämme meni Seija
Sirin kanssa, joten tuttuja oli likellä. Lexien kanssa en syyllistynyt hitaaseen kävelyyn, koska kävimme viikolla Lexien kanssa nätötreeneissä
Ostyn tiloissa ja siellä liike tuli varmimmin esiin pienellä juoksulla. Lexie on rento ja rauhallinen, joten hän ei lähde hötkyämään ja juoksemaan kuten Viivi.
Lexiellä on mahtava taito mennä nätisti eteenpäin ja pojottaa, kun se on tarpeen. Kiitos siis Lindalle opetuksesta jo pennusta asti ja kiitos itselleni, että olen jaksanut jatkaa ko. harjoitusta. Olisinpa ollut yhtä fiksu Viivin kanssa. Kunpa kunpa - joo joo. Me katsomme tulevaisuuteen.
Lexie seisoi nätisti pöydällä ja antoi tuomarin tutkia hänet hyvin. Kävely sujui hyvin, kun kiersimme yksilönä kehää. Tuomari tosin juoksutti meitä enemmän kuin muita. Saimme kiertää kehää useasti. Ilmeisesti jokin liikkeessä ei miellyttänyt tuomaria tai hän halusi varmistua jostakin. Me kiersimme sitten käskystä kehää.
Tuomari valitsi jatkoon kuusi koiraa ja me pääsimme myös! JEE! Voi sitä iloa, mikä minulle tuli, kun näin kävi. Siellä kiersimme sitten kehää ja yksi tiputettiin pois. Valitettavasti viidestä me tipuimme sitten seuraavana vähän ajan päästä pois, mutta saimme kuitenkin
KP:n eli kunniapalkinnon - liilan ruusukkeen. Olin tyytyväinen! Ajatella, kuinka pienestä. Olisihan se ollut kiva sijoittua, mutta aina ei voi saada kaikkea. Ensi kerralla menemme paremmin.
Loppuiltapäivä
Loppupäivä menikin sitten seuraillessa toisten koirien onnistumisia. Petri kuvaili porukkaa ja minä kasailin tavaroitamme siten, että olisi sitten helppo lähteä pois, kun sen aika tulisi. Ostimme myös muutamia tuliaisia itsellemme, kuten shelttipinnin ja arvoista saamamme voitot: kaksi hiirimattoa, paita, rannerengas, panda-jääkaappimagneetti ja näyttelylapun pidikkeen. Toisaalta olisi ollut kiva ostella jotain vielä shelttipajasta, mutta olo oli niin kauhea, että se ei tullut mieleen. Pian meninkin nukkumaan paikkamme viereen tuolille. Pienet 1,5 tunnin päiväunet olivat ihan paikallaan.
Oululaiset pärjäsivät hienosti Paimiossa. Pitää pyytää tarkemmat luvut vielä Maaritilta.
Bussi saapui ja menoksi
Bussi saapui seitsemän aikaan kohteeseen ja aloimme pakata autoa. Jokaisella oli kauhea nälkä, joten pysähtyisimme samassa paikassa, missä viimeksikin viimeisen kerran ennen tänne Paimioon tulemista.
Syönnin jälkeen bussiin laskeutui hiljaisuus, kun kaikki väsähtivät maha täynnä. Minä en muista tulomatkasta muuta kuin Hirvaskankaan, lumituiskun Raahen seudulla sekä moottoritien alun Limingassa. Petri sai bussikuskin taivuteltua kiertämään firman kautta, että hän voisi hypätä siinä pois. Ei hirveästi hotsittanut ajaa ensin linjuriasemalle ja sitten sieltä kävellä hakemaan auto. Näin se onnistui ilman suurempaa vaivaa.
Oulussa olimme siis hieman ennen kuutta maanantaiaamuna. Matka oli ollut pitkä ja vaati veronsa väsymyksenä. Onneksi saimme nukahtaa muutaman tunnin vielä aamulla ennen töihin menoa, mutta väsymys jäi kyllä koko päiväksi elämään. Olo oli kuin koomassa ja paha olo seurasi koko päivän. Opetus tapahtui vasemmalla kädellä ja opiskelijat sen kyllä huomasivat.
-------
Trip to Paimio on 26th and 28th of March
On last weekend at Paimio was held Shetland Sheepdog Specialty Show. Main event day was Sunday, but because of a long drive, we started the trip on Saturday night at 21 and came back to Oulu on Monday morning at 6. We had to drive a mere 700 km in one direction, because we did a small tour through Raahe.
Preparation
For the trip I had to wash clean and brush shiny our girls. Nail cutting and the extra hair shortening I did the same. The most important thing was to get the ears visible and coat all thick. In Lexie case I was successful, but poor Viivi did not got fluffy coat even after washing it initially seemed so. Nutrolin oil has bitten them both in the ass ie butt hair has gotten all thick and fluffy considerably more since the last time.
I ain't so good in cutting, so I have to think very hard, how much they need to be trimmed those dogs, but hopefully soon I will start learning from the teaching guide. Practice makes perfect ...
Saturday 26th of March
On Saturday I was in agility competition in Haukipudas as an assistant. I left packing on the evening. I almost got exhausted between, but I knew that on the bus I could get some sleep. On the other hand I had to gather some points for the summer training. Agility is always nice to watch, but especially when you have someone familiar person doing it. You can get excited for them. The games went great with Saara and Ruka.
When I got home, I started packing and gathering the goods. I had to think for a moment, what I should take with. Eventually we got ourselves ready and then off we headed towards the city of Oulu and bus station. We had a little laugh at each other about how we got to leave on time to the station. Generally, we're always late, but now ahead of schedule. Horrors!
On bus station there were a large flock of other dog owners. Petri left me and the dogs at station and took our car to garage spot in Etu-Lyötty. He also did some shopping for the trip: candy and some lemonade. I reconstructed the cages on the bus with other dog owners. At the same time the girls needed to pee before bus drive. We were able to leave well in advance towards the show in Paimio.
The night in the bus went like sleeping in a tight place can go. I noticed it in the beginning already, unfortunately, that the seat spacing was not meant to my feet. Try to put a giraffe on the bus. Thus, I suffered tight spaces all the way to Paimio. I tried to find the place all the time, but unfortunately it was not found. Eventually, I turned myself around towards Petri and my leg bent very nicely without any anxiety. Poor Petri suffered more of that anxiety. Eventually, Pete went and took a pillow from girls cage. (Of course, this was seen as sacrilege and terrible torture ...) Girls had more padding there too, so they did not miss this little pillow.
Traveling by bus in itself is easy, since you do not have to drive. I said several times that, fortunately, Petri did not have to drive, because then he would have been much more tired. Fatigue got an additional course, when it was time to move clocks forward an hour during the trip, so night was shorter by a one hour. Nice...
Dogs did not bother that much of bus travelling: Lexie had cried a little in the beginning of the journey and Viivi had vined, but after a while, however, it stopped. On the way Lexie had even vomited once. Fortunately we had pee breaks and others, which cut off their burden. Our girl got to Paimio in one peace after all.
Our trip was scheduled by our driver: every 4 hours we had to take 45 minute long break and when we got there the bus driver took 9 hours sleep break. This was fine for us, because the shows lasted the whole day. Main stopping places were ABC Hirvaskangas and ABC Valo near Paimio.
Sunday 27th of March
We arrived to Paimio at 8 pm. The exhibition venue was Paimio Kilo Sport facilities. From the outside the place just did not seem so nice, but inside the place looked more like a dog show place. In the middle of the hall there were three circles. Around them there were arranged some space for the cages, dogs and owners. At first it seemed, that there were not enough place, but ultimately that was not the case. After everyone had taken their places, it seemed that there were even open spots.
We took our place under the auditorium and near the toilet. All the people from Oulu came to that area too. Our neighbors were Susadan's Kennel and SmartTeam Kennel. We were comfortably in the middle of professionals. They got handy, when you had to ask some tips.
Dog Show was organized by the West Finland Sheltie Association. They started checking vaccination at 8 am and continued the show until at 18 o'clock. There were about 230 dogs, so there was barking in the air. Our competitions were young bitch class at 10 am and females puppy class for 5-7 months at 12 am. Bitches junior class was in the ring 3 and the judge was Irene Beaden from Great Britain. Bitch puppy class was in the ring 1 and judge Pirjo Aaltonen from Finland.
During the vaccination check, I noticed that Lexie was misplaced in the older puppy class. She was at first showing among the oldest puppies. This was a clear mistake and I fixed it to the exhibition committee. Fortunately, the replacement was easy.
When I was taking out the equipment, I noticed a few nasty deficiency. I had left home my water spray gun and little sausages I forgot in the bus. It almost got me crying when I noticed this. Fortunately, Seija let me borrow her own water spray and - - - gave us sausages from her own stash. So thank you to them for help!
First it was my job to start as soon as possible to groom Viivi. I did the cuts and extra edging to the ears, paws and other parts of the body. Subsequently, of course, I tried to puff the lady as best as I could. I had taken with me the grooming guide, but I didn't have the time to look at it. I must write my own copy of it, so I can use it in exhibitions - a preparation guide, what to do at any given time, and how. Small schedule would not be a bad idea. It would help a lot for such a novice dog owner.
Petri suddenly vanished with Juha and his camera. Northern Finland Shelties Association will organize the next FSSC:s Main Specialty Show, so the boys were told to took pictures of the seats and interiors. However, they did not have to do it lot, because the inside decoration were a little plain: from the roof there were nets hanging, tables and the show ring had been covered with flowers, but that was it. The place looked like it had been assembled together pretty quickly.
Viivi's ring - young bitches class
At 10 it was time to move to the edge of the ring. In this class there were 28 bitches, from which a few had cancelled. A terrible amount, but that's what it is. The ring begun about fifteen minutes behind schedule. It was not nice to stand around and wait for the judge. Eventually she arrived at the scene and we were able to start.
Because of the big group, the judge divided us with ten - so there were 3 groups. We wouldn't have to run around the ring in groud. We showed ourselves in waves: when first 10 had ran around the ring, then came the second wave and after that the last. Petri took our walk to video, so I got to watch myself after the show on viewer's perspective. I wasn't happy at all to my walk. Viivi though stood very neatly on the table and on the floor. The running is what we need to study. Viivi can be nicely when she desires it.
When I watched the video after the ring I have to take note to myself that 1) No more flowing skirts, only pants and long shirt. 2) No more high heels. I need some very soft shoes, which are easy to walk and steady my pace. This time, Viivi's slowness of movement was also my fault. Practice makes perfect. The next show is in Vaasa, where I'll show how we are moving right - a steady and rapidly , but head up and forward looking. It is my goal. If we don't master it, we'll stop Viivi's shows for a while. We'll have to practice. In one month time we are in open class, so there we need to be good.
From this special show we got VG - very good and the blue ribbon. Our deficiency was steps in front - When Viivi looks at me she'll walk incorrectly. Another thing the judge did not like was Viivi's appearance - She said that Viivi was too boyish. All though I thought that Viivi didn't do well, the judge said that Viivi presented herself well. Result - Henna has to start a show school for herself.
Lexie's ring - puppy bitches class (5-7 months)
Since we were first placed in the wrong puppy class, we were able to change us to correct one. Our place was the last - so we were able to come and go with our own momentum. It was really nice because in front of us went Seija with Siri, so familiar puppy was in front of us. I didn't move slow with Lexie, because on this week we had been on show training with Lexie in Osty's premises. There I noticed that best movement comes out with little run. Lexie is a relaxed and calm puppy in a ring, so she does not run and play like Viivi.
Lexie has a great skill to walk sweetly forward and stand still when needed. So, thank you Linda for teaching our puppy from the beginning and thank you for myself that I have continued the exercises. I wish I'd been as smart with Viivi. I wish I wish - yeah, yeah. We'll look to the future.
Lexie stood neatly on the table and allowed the judge to examine her well. Our walk went well, when we walked around the circle on our own. However, the judge runned us more than others. We had to run around the ring several times. Apparently the judge wasn't so sure of the motion or she wanted to confirm something.
Judges chose six dogs to final and we got in! Yay! Oh, the joy, which came to me when I realized what happened. There we runned around the circle and judge dropped one dog out. Unfortunately, the fifth one to drop was us, but we were able to get POI's - a merit award and a lilac rosette. I was pleased! Imagine, from how small thing. It would have been nice to be one of the top four, but we can not always get everything. Next time we will do better.
Final Afternoon
Rest of the day went by fast. We followed other dogs successes. Petri took pictures of the place, dogs etc. I myself went to a pile up our goods so that it would be easy to gather it, when it was time to go away. We also bought some souvenirs for ourselves. I bought myself a sheltie pin and two raffle tickets: We got two mouse pads, a t-shirt, a bracelet, a panda fridge magnet and show clip. On the other hand it would have been nice to buy something from Sheltie Shop, but I felt so terrible tired that it did not come to mind. Soon after this I went to sleep on a chair next to our things. Small 1.5-hour nap was quite nice way to spend some time.
Shelties from Oulu area did well in Paimio. I have to ask about more detailed figures from Maarit.
The bus arrived and trip home started
The bus arrived in time around seven and we started to pack our stuff back to bus. Everyone had a terrible hunger, so we desided to stop at the same place where we stopped before coming here to Paimio.
After the meal, when everyone settled in the bus there landed the silence. Everyone were so tired and they had their stommach full. I do not remember anything from the journey of back home. Just that we stopped at Hirvaskangas, there was snow blizzard in Raahe region. I woke up in the beginning of the motorway in Liminka. Petri was to persuade the bus driver to drive next to Pete's firm so that he could jump off there. That way he would not have to walk from the bus station there to get the car. This way it would be much easier.
We were at Oulu a little before six o'clock on Monday morning. The trip was a long and fatigue took its toll. Fortunately, we were able to fall asleep for a few hours before going to work, but fatigue stayed us the whole day. I felt like a coma patient and I had a bad feeling all day. I teached the kids with my left hand and the students saw it quite well.
.jpg/_medium.jpg){kind=link}
