Lexie 4 kk ja yksi päivä

Viime kerrasta onkin taas mennyt aikaa ja paljon on ehtinyt tapahtua.

Lexie täytti eilen tosiaan 4 kk. Painoa on kertynyt 4,6 kg ja säkä on kotikonstein mitattuna korkeintaan 31,5 cm, mutta voi olla vähemmänkin 1-2 cm.

Lexie aloitti myös hampaiden tiputtamisen aikataulussa eli 4 kk ikäisenä. Ensimmäiset etuhampaat lähtivät viime viikolla. Katsellaan, miten ne tippuvat sitten muuten. Minulla on suurin osa Viivin hampaista tallella. Katsotaan, saanko kerättyä Lexieltä samat.

Oulun alueella on varmaankin viimeaikoina liikkunut jokin virus, joka aiheuttaa koirille oksentelua ja ripulointia. Viivi on selvinnyt siitä ohitse helposti eli ei mitään näkyviä vaikutuksia, mutta Lexie on kärsinyt siitä pienempänä sitten enemmän. Maha on sekaisin ja oksentaakin pitää välillä. Viikko sitten Lexie tyhjensi kaiken itsestään pois. Aloitimme riisikuurin silloin. Viikon aikana koostumus on parantunut ja kokeilimme oikeaa ruokaa eilen. Yöllä selvisi, että ei kannattanut vieläkään. :( Olemme siis taas riisikuurilla.

Lexien tapoja

Nyt, kun neiti on meillä ollut jo parisen kuukautta, alkavat pienen tavat tulla tutuiksi eli mitä ovatkaan ne asiat, jotka tekevät Lexiestä Lexien.

Lexie ensinnäkin on haukkuja. Hän haukkuu kaikelle, kaikista ja kaikella voimalla. Onneksi olemme saaneet kitkettyä tätä tapaa pois hiukkasen eli hän ei enää hauku meille omistajille ja komenna meitä. Me komennamme.

Lexiellä on myös aika iso ego. Hän on ottanut talossa Viiviltä vallan. Hän kääntää Viivin monesti lattialle selälleen. Sitä on kyllä mielenkiintoista aina katsoa. Tosin neidin kättelevät suillaan samalla eli en tiedä, onko se Viiviltä oikeaa alistumista vai vain leikkiä. Se on ennemminkin eräänlaista painimista.

Lexie tykkää nukkua pehmeän päällä ja toisaalta myös turvassa. Kun Lexietä väsyttää, hän nakee sellaisen paikan, jossa on mahdollisimman pehmyttä nukkua. Yleensä hän menee tyynyn päälle tai hyppää nojatuolille tyynyn päälle nukkumaan. Parhain paikka Lexiestä on kuitenkin omistajansa lämmin syli. Esimerkiksi, jos olen tietokoneella, Lexie pyytää päästä syliin tulemalla istumaan jalan viereen ja vinkaisemalla muutaman kerran. Olen hänet sitten nostanut syliini ja siihen hän sitten nukahtaa tyytyväisenä. Välillä olen jättänyt ottamatta, mutta silloin Lexie menee epämukavasti nukkumaan jalkojeni päälle.

Lexie on myös tanssijatyttö. Kun hän haluaa jotain, hän aloittaa tanssimisen. Siinä heiluu takapää ja etutassut ovat ilmassa. Parasta se on juuri ennen ruoan saantia. Ei millään haluaisi asettua istumaan, vaikka pitäisi.

Viiviläinen

Viivillä on ollut totuttelemista näiden viimeisten kahden kuukauden aikana. Hän on edelleen siinä vaiheessa, että onhan tuo pentu kiva, mutta milloin se lähtee pois. Kiitos Saaralle, tästä hyvästä sanonnasta.

Viivi on myös raukka kärsinyt nyt Lexien pahoinvoinnista - olemme ns. sosiaalisessa tyhjiössä sen takia. Emme halua mennä mihinkään "toisten shelttien ilmoille" tarttumisvaaran takia. Tilanne on siis hieman harmillinen. Olenkin Viivin kanssa käynyt yksistään metsälenkkejä, että kaikki liikuntatarve saataisiin täytettyä. Harmillista se on... Pitää kuitenkin mennä niillä, mitä on.

Viivi on myös aikuistunut kauheasti näiden kahden kuukauden aikana. Ehkä Viivi on tajunnut, että hän ei ole enää pentu, vaan pian aikuinen. Hän jaksaa leikkiä Lexien kanssa kyllä, mutta joskus Viivi käyttäytyy siten, että hän on aikuinen eikä välitä tuollaisesta pienestä paljoa. "Minä puren tätä tikkua nyt tässä ihan rauhassa. Tanssi sinä vain siinä ympärillä. Ei kiinnosta."

Agilityä

Viime viikon maanantaina kävimme Viivin kanssa taas agitreeneissä. Jokaisena maanantaina me sitä harrastamme.

Nyt oli harjoiteltavana pitkä rata: Aloituksesta lähdettiin kohti kahta hyppyä, joiden jälkeen tuli kaareva putki, mistä pinkaistiin takaisin ensimmäiset kaksi hyppyä. Tämän jälkeen oli A-este kontaktina. A-esteen jälkeen oli aseteltu kolme hyppyä siten, että ne kaarrettiin ns. s-mallissa vasemmalta oikealle, oikealta vasemmalle ja taas vasemmalta oikealle. Esteiden jälkeen tuli kaareva putki, josta pinkaistiin kohti maalia eli kahden hypyn ylitse.

Se oli ihan mukavaa ja onnistui nyt huomattavasti paremmin kuin viime kerralla, kun meillä oli pitkä rata testinä. Omistajan tosin pitäisi harjoitella tanssimista - olen huomannut. Pitäisi lähteä tanssikurssille tai jollekin sellaiselle kurssille, missä ohjataan kouluttajaa esteillä toimimisesta ilman koiran aiheuttamaa keskittymishäiriötä. Olen kuin kirahvi pitkine jalkoineni, jotka eivät liiku oikein. Ehkä joskus liikun...

Lexiekin on aloittanut agilitytreenaamisen ihan kotikonstein. Olemme hyppineet jalan ylitse paljon. Ihan hyvin neiti tajuaa sen, kuinka hypitään maassa makaavan jalan ylitse. Olemme myös harjoitelleet vanteen läpi hyppäämistä ja pujottelua, mutta ne eivät vielä mene ihan oikein. Hyvää yritystä ilmassa on tosin.

Eilen Lexie tajusi, että hänen ei tarvitse välttämättä käydä maassa ollenkaan, kun hän liikkuu sohvalta nojatuolille. Niin... Istuin tässä samassa paikassa kuin nytkin kannettavan kanssa, kun näin silmänurkassa liikettä. Juuri, kun katsoin, että Lexie oli sohvalla, hän ponkaisi nojatuolille varsinaisella ilmalennolla. Meillä oli siis lentävä pentu kotosalla. Villit olivat menossa, joten tilanne piti sitten rauhoittaa, että Viivi ei innostu.

Tällaista tällä kertaa. Over and out!

----

It's been a long time since I was last time here updating things.

Lexie met her 4 month birthday yesterday. She weights now 4,6 kg and hight with home measurement is at most 31,5 cm, but it may be less - about 1-2 cm less.

Lexie started changing teeth in schedule, which is 4 months old. The first front teeth dropped off last week. We'll see how the other ones will fall. I have almost every baby teeth of Viivi's in safe. Let's see if I can collect same from Lexie.

In Oulu region there is maybe a virus on loose, which causes vomiting and diarrhea on dogs. Viivi has survived that easily, in other words no visible effects, but Lexie has suffered from it more. Stomach is a mess and she vomits. A week ago, Lexie emptied everything out from both ends. After that we started eating her rice. During the week, the composition has improved and we tried the real food yesterday. At night, it became clear that we should not have done it yet. :( So we are back again eating rice.

Lexies ways

Now we have had her a couple of months, we have started to see small things and habits, what our girl has. Namely I mean things what are all those little things that make Lexie our Lexie.

Lexie is a barker. He barks at everything, everyone and with all the strength she's got. Fortunately, we have stopped some of it - ie she is no longer barking at us, the owners. We command her now.

Lexie has also a pretty big ego. She has taken over the house from Viivi. She has turned Viivi on her back on the floor often. Yes, it is always interesting to watch them go. Admittedly ladies shake hands with their mouths at the same time so I do not know whether it is correct submissive behavior from Viivi or just a play. It is more like a wrestling with paws and mounths without hurting each other.

Lexie likes to sleep on soft ground and also in a safe place. When Lexie is tired, she finds a place in which there is soft to sleep. Generally, she goes over to a armchair and jumps to it to sleep over a sofa pillow. Best place for sleep is however her owners warm lap. For example, if I have a computer on my lap, Lexie comes beside me and asks to be in a lap: She will sit next to me and whine a few times. I'll take her on my lap and then she falls asleep. Sometimes I refuse to take her, but then Lexie goes to sleep uncomfortably on my feet.

Lexie is also a dancer girl. When she wants something, she starts dancing. She will swing the rear end and shake front paws in the air. The best time to see it is just before food. "I don't want to sit, although I should."

Viivi dear

Viivi has had a lot to getting used to these past two months. She is still at the stage that she likes the puppy, but when does she go away. Thank you Saara, for this good saying.

Viivi has also suffered from poor Lexies illness - we are in so called social vacuum because of it. We do not want to go near other shelties because of transmission. The situation is a little annoying. I've been with Viivi alone on forest walks, to get her all the excersise and sports. Situation is annoying, but we have to do it.

Viivi has also grown up during these two months. Maybe Viivi has figured out that she is no longer a puppy, but an adult. She can play with Lexien yes, but sometimes Viivi behaves in such a way that she is an adult and does not care about those little puppies. "I'll bite this stick here in peace. You just dance around me. I do not care."

Agility

On monday of last week we went to agitraining again. Every monday is our day to do it.

Now we had to long course: we started with two jumps. After that there were a curved pipe. From the pipe we lauched ourselves back to the first two jumps. From there we went to A-obstacle (A-contact). After A there were three jumps positioned in a row, so you had jump them like in S - from left to right, right to left and again left to right. After jumps came again another curved pipe, from which we ran toward the goal, over two jumps.

It was quite nice to do the longer track and it went better than the last time we had a long track. However, the owner should practice dancing - I've noticed. I should go to a dancing class or on a class where the controllers are trained to act on their own without a dog. I'm like a giraffe with its long legs that do not move correctly. Maybe someday I navigate through the course easily...

Lexie has started her agitraining at home. We are skipping over a leg a lot. She realizes it, how to jump over the leg. We have also trained to jump through the ring and to "slalom", but that does not go quite right. She is trying though.

Yesterday Lexie realized that she does not necessarily put a paw on the floor when she moves from the couch to arm chair by the window. So ... I sat in the same place as I do now with my laptop, when I saw movement in corner of my eye. Just as I looked at Lexie on a couch she jump from it to arm chair with one big leap trough the air. So we have a flying puppy at home. Wilds were going on then, so I had to calm the situation, so that Viivi does not get excited too.

Over and out!

Sisäsiistikö?

Niinpä niin. Sitä ei pitäisi huudella ennen kuin lirahtaa. Meidän neiti ei todellakaan ole vielä oppinut sisäsiistiksi sitten... Mitähän sitä ajatteli, kun kirjoitteli viimeksi. Se oli varmaan eräs niitä onnistuneita päiviä, jolloin asiat menivät nappiin. Liruista emme siis ole päässeet, patukoista puhumattakaan, eroon. Jatkamme harjoituksia. Talvipentua emme sitten seuraavaksi kyllä hanki. Kesä on parempaa aikaa.

Agilityä olisi kiva harrastaa

Viime maanantaina lumimyräkän jälkeen harjoitushallimme koki kovia - se romahti ja siihen repesi 3 m halkeama kiitos väärässä paikassa olleen nosturin. Harjoituksia ei siis viime maanantaina ollut, vaan olimme siellä urakoimassa lumen kanssa. Olihan se hommaa, mutta saimme tehtyä ruumiillista työtä ja koirat saivat vuorostaa levätä. Vähän tuli sellainen olo, että itku, mutta onneksi halli on nyt viikon aikana saatu korjattua ja pääsemme harjoituksiin taas tänään! JEE!!! Olemme sitä odottaneetkin. Toivottavasti Viivi ei päätä aloittaa niitä juoksujaan nyt.

Lenkkeilyä, kasvattajan vierailua

Olemme aloittaneet nyt pienet lenkkeilyt tyttöjen kanssa. Viivi saa juosta vapaana metsässä, mutta Lexie on edelleen pannassa. Ihan hyvin neiti kulkee jo lenkillä, vaikka aluksi näytti, että vetämisestä saa vain jarrut päälle. Nyt voimme aloittaa nätisti hihnassa -harjoitukset.

Nyt kevättalvi aloittaa tulonsa, joten pakkasetkin ovat hieman lauhtuneet. Olemme päässeet lenkkeilemään päivällä mukavasti. Se on ihan mukavaa ja olen kaivannutkin näitä hetkiä. Viivi näyttää kaivanneet myös.

Viikonloppuna saimme sunnuntaina yllärivieraan - Lexien kasvattajan Lindan. Hän tuli käymään kylässä ohiajomatkallaan, kun oli käynyt astutusreissulla koiransa Märthan kanssa Turussa. Hän oli nähnyt Lexien siskon Wiin Helsingissä ja nyt Lexien sitten täällä Kempeleessä. Ihan mukava oli nähdä häntä pitkästä aikaa ja porista kuulumisia. Hän antoi myös hyviä neuvoja, miten poistaa muutama ärsyttävä tapa Lexieltä. Hän yöpyi meillä ja lähti maanantaiaamusta sitten kohti kotiaan. Oli varmasti väsyttävä ajella tuo väli viikonlopun aikana yksin. Ei yhtään ihme, että hän halusi huilia välillä hetken.

Otimme muutamia valokuvia. Hän lähettää ne minulle jonkun tässä jossain vaiheessa. Laitan ne sitten tänne, kun saan ne.

--------------

Yeah, right. I should not shout before she pees. Our girl has not really yet been housetrained. I wonder what I thought about when I wrote here last time. It was probably one of the most successful days when things went perfect. Pees we have not been able to get rid off not to mention the chocolad bars. We will continue the exercises. Winter puppy is not the next one. Summer is a better time.

Agility would be nice to engage in

Last Monday, after the snow storm, our training hall collapsed and got tored a 3-meter crack thanks to a wrongly placed crane. Exercises were on hold then and on Monday we were there removing snow of the hall. It was a big job, but we had did the work. Dogs were at easy traiing. I was little sad, but fortunately, the hall has now been repaired during the week and we get to exercise again today! JEE! We are waiting for it. Hopefully, Viivi does not start her runs now.

Jogging, educator times

I have started doing little jogging with the girls. Viivi can run free in the woods, but Lexie is still on leach. Now Lexie behaves well on walks, although at first it seemed that if you pulled, Lexie put her breaks on. Now we can start "very nicely on a leash" -exercises.

Now spring winter is beginning to start, so the weather has been slightly warmer. We now can do jogging during the day. It is quite nice, and I longed for those moments. Viivi seems also longed for that too.

This weekend we got a surprise guest - Lexie's breeder Linda. She came to visit us after she had been on a mating tour with her dog Märtha in Turku, Finland. She had seen Lexie's sister Wii in Helsinki and now Lexie here in Kempele. It was really nice to see her for a long time and talk about thing. She also gave some good advices on how to remove a few pesky ways of Lexie. She stayed the night and left home on Monday morning. It mush have been certainly a tiring ride to do on the weekend alone. Not at all surprising that she wanted to take a break.

We took a few photos. She sends them to me at some point. I'll post them here when I get them.

Näyttelykausi avattu ja pentukerhoiltu

Lexie 3 kk!

Niin se aika kuluu. Meidänkin neitimme on jo kolme kuukautta. Kauheaa! Aika on mennyt kauhean nopeasti ja tuntuu, että pentuelosta emme ole saaneet nauttia tarpeeksi. Neiti tosin on oppinut olemaan pissaamatta enää sisälle. Kaikki tarpeet mennään tekemään ulos. Tietysti joitakin epähuomiopissoja tulee, kun ei ehdi reagoida ulospyyntöön. Olemme myös käyneet tutustumassa agitreeneihin. Petri otti neidin mukaan, kun vei minut ja Viivit harjoituksiin Haukiputaalle. Siellä neiti patsasteli välillä häntä koipien välissä ja välillä innokkaasti kirmaillen. Tänään kävimme myös ajelemassa 1. kerran bussilla Oulu-Kempele välin. Bussimatkustajat ihailivat kauheasti neitiä - katseet olivat hermaantumatta pennussa. Ihastelu yltyi, kun Kempeleen koulukeskukselta hyppäsi lastillinen koululaisia kyytiin. Eräs tyttö taisikin sanoa kaverilleen, että hän koppaa tuo mukaansa.

Pentutreffeilyä

Koska Oulun seudulle on syntynyt nyt paljon pentuja, päättivät paikalliset pennunomistajat pitää pentutreffit shelttien kesken. Sellaiset pidettiin sitten uuden vuoden jälkeen heti loppiaisviikonlopun sunnuntaina. Kokoonnuimme Seijan ja Juhan kotiin Kiviniemeen. Paikalle saapui 9 pentua:
- Lexie (Henna ja Petri Eklund)
- Agnes (Maikki Kuivala)
- Late, Kurttu ja Miisa (Tarja Nevalainen)
- Leidi ja Siri (Seija Tyni ja Juha Sipola)
- Asta (Iina Hautala)
- Sulo-Santeri (Päivi Lilleberg)

Menoa ja vilskettä riitti siis näiden kesken. Hauskaa oli seurata, kun pennelit viilettivät menemään pitkin lattiaa ja käytiin sitä välillä ulkonakin temmeltämässä pisutauko. Aikuiset koirat olivat ihmeissään vilskeestä ja välillä heitä hieman harmittikin penneleiden ilot. Olisivat halunneet niin osallistua siihen. Otimme Viivin mukaan treffeille, mutta rassu ei oikein olisi pärjännyt kyllä omillaan penneleiden seurassa. Seuraavaksi muutama kuva leikkien tiimellyksestä:



------ AGNES ------------ LEXIE JA LEIDI ------------ LEXIE HYÖKKÄÄ ------
------ LEXIE ATTACKS ------------ LEXIE TOIMII JOHTAJANA ------
------ LEXIE AS A LEADER OF THE GANG ------------ KAIKKI LATTIALLA LEIKKIMÄSSÄ ------
------ EVERYONE ON THE FLOOR PLAYING ------------ LEXIE PUSUTTELEE MAIKKIA ------
------ LEXIE GIVES KISSES TO MAIKKI ------------ LATE PESEE HENNAN KORVAN ------
------ LATE WASHES HENNA'S EAR ------------ MAIKKI JA LEIDI ------------ LEIDI ------------ SIRI ------------ KEHÄSSÄ PAINIMISTA ------
------ WRESTLING IN THE RING ------------ LEXIE JA SIRI 1 ------------ LEXIE JA SIRI 2 ------------ LEXIE JA SIRI 3 ------ Lisäksi Iina Hautala otti muutaman kuvan myös pentujen temmellyksestä. Ne löydät seuraavasta linkistä: TEAM KOHELTAJAT KUVAPANKKI

Kajaanin Tamminäyttely



Avasimme näyttelykaudenkin viime viikonloppuna. Kajaanin Tamminäyttelyt pidetiin 8. - 9.10.2010 Kajaanin pallohallissa. Shelttien kehä oli sunnuntaina klo 9 alkaen. Sheltit esiteltiin kehässä 10 ja tuomarina toimi Johan Andersson Ruotsista. Urokset esiteltiin ensin. Viivin veli Pate oli mukana leikeissä ja hän sai arvostelussa EH:n eli erittäin hyvän, mutta ei sijoistusta. Viivi pääsi osallistumaan näyttelyissä jo nuorten luokkaan. Mekin saimme arvostelussa EH:n eli erittäin hyvän. Hieman jäi harmittamaan, miksi emme saaneet punaista eli ERIä. Arvostelu kokonaisuudessaan löytyy Viivin näyttelytuloksista.









Olin hyvin tyytyväinen siitä, mitä tuomari kirjoitti arvosteluun esittämisestä. Olin hieman harjoitellut ja katsonut mallia videoilta netistä, miten näyttelyissä tulisi toimia. Se tuotti tulosta, koska tuomari kehui esittämistä. JEE! Arvostelusta voisi sanoa, että turkin kasvatukseen ja korvien liimaukseen seuraavaksi. Tässä seuraavaksi oman kuvaajamme Petrin kuvasatoa näyttelyistä: Petrin kuvablogi.


-------
Lexie 3 months!

So the time goes. Miss of ours is already three months old. The Horror! Time has gone quickly and it feels terrible that we have not been able to enjoy of Lexie's puppy time enough. Miss admittedly has learned to not to pee inside. All she needs is to go out. Of course, some quick pees comes inside stilee when you do not have time to react out of a request. We have also become acquainted to agility. Petri took our Miss to Viivi's and mine agility training. There at first Miss walked her tail between her legs and was a little scared, but after a while she hopped and skipped around. Today we also drove the first time on a bus from Oulu to Kempele. Passengers on the bus marveled our Miss - all eyes were on her. She took an other level in admiring when students from Kempele school center jumped aboard. One girl told her friends that she will snatch that dog - it is so cute.

The exhibition season is opened and we've gone to puppy club

Since the Oulu region has now so much puppies, we owners decided to date with all the shelti puppies. Puppy gathering was kept on the first sunday after the new year. We gathered to Seija's and Juha's home in Kiviniemi. There arrived 10 puppies:
- Lexie (Henna ja Petri Eklund)
- Agnes (Maikki Kuivala)
- Late, Kurttu ja Miisa (Tarja Nevalainen)
- Leidi ja Siri (Seija Tyni ja Juha Sipola)
- Asta (Iina Hautala)
- Sulo-Santeri (Päivi Lilleberg)

There was lots of bustle between puppies. It was fun to watch when puppies run aroud the place on floor and outdoors taking a peeing session. Adult dogs were amazed the hustle and some of them were a little annoying of puppies joy. Aduld ones would have liked to attend. We took our Viivi on a date, but poor little thing could not really co-op with them. Up there are some photoes. Iina Hautala took some photoes too and them you can find from this link: TEAM KOHELTAJAT KUVAPANKKI

Kajaani's January Show

The exhibition season was opened last weekend. Exhibition was held in Kajaani 8. - 9.1.2011 Kajaani Ball Hall. Shelttien ring was on Sunday at 9 am. Shelties were presented in the ring 10 and the judge was Johan Andersson from Sweden. Male dogs were first presented. Viivi's brother Pate was there, and he received a blue ribbon - a grading of EH (in english very good). Viivi attended in dog show for young dogs category. We, too, we got a blue ribbon - grading EH (in english very good). I was a little disappointed of why we did not get the red. Review in its entirety can be found Viivi show results.

I was very pleased with what the judge wrote in criticism of the presentation. I have practiced presenting a little and watched some model videos from the Internet of shows and how to deal with it. It paid off, because the judge praised the presentation. Yay! After the criticism I could say that we have to make the coat look better and glue the ears before next show. Up there you can see some photoes of us in the show.

1. terveystarkastus tehty - 1. health check done

Kävimme tänään illasta Lexien kanssa ensimmäisessä terveystarkastuksessa. Akuuttiin varailin ajan yli viikkoa sitten ja samalla madotinkin neidin. Nyt on neiti katsottu ja piikki annettu. Ilmoittauduimme samalla Akuutin omaan pentukerhoonkin.

Lääkäri Minna Liinamaa sanoikin tykkäävänsä tytöstä paljon, että on terve ja hyvä luonne. Neiti pojottikin pöydällä iloisesti ja ei käyttäytynyt huonosti ollenkaan. Olen siis neitiä opettanut hyvin kosketteluun ja katseluun. Hampaatkin antoi katsoa nätisti. Piikki ei pelottanut myöskään, vaan neiti oli kuin Viivi pentuna eli ei tajunnutkaan, että sellainen niskaan laitettiin. Punnitsin Lexien samalla ja painoa oli kertynyt nyt 3 kg tasan.

Omistajalle tuo kaikki lääkärin kehu on aina ihanaa kuultavaa ja tuo lämmön sydämeen. Alla neiti 12 viikkoa vanhana.

-----

Today evening we went with Lexien to her first medical examination. I phoned us a time in Akuutti over a week ago and at the same time a give her worm treatment. Now, she is checked up and 1. shot is given. At the same time I singed her up to Akuutti's own puppy club.

Minna Liinamaa was our doctor and said that she likes our girl a lot - she is healthy and has good temperament. Miss Lexus stood cheerfully on the table and did not behave badly at all. So, I have taught her very well in touching and viewing. She gave the doctor to look at her teeth nicely. Shot did not bother her either, she was like a Viivi as a puppy ie did not know at all what was put on the neck. I weighed Lexie at the same time, and she weighted 3 kg.

To owner the doctor's praise is always wonderful to hear and will warm your heart. Up you can see our Lexie 12 weeks old.

Joulu on syöty ja kaikki väki nukkuu - Chrismas has been eaten and everyone is sleeping

Joulu on ohitse! JES! Joulun jälkeen tulee aina kauhea ahdistus siitä syödystä ruokamäärästä. Onneksi ne lähtevät joulun jälkeen nätisti, kun tehostaa lenkkeilyä ja vähentää määriä. Tasapaino on siis pian saatu kehoon takaisin.

Viikot 52 ja 1 pidetään tosiaan taukoa agilityn harjoittelussa, joten Viiville on tiedossa tylsät ajat. Tosin kotona ei kovin tylsää ole, kun Lexie pistää parastaan kiusatakseen Viiviä.

Agility on meillä nyt tavoitteena aloittaa ensi vuoden puolella myös Lexien kanssa. Viivin agikurssin vetäjä Kirsi Yliruokanen suositteli meille pentukursseja, joita alkaa keväällä. Aloitan nyt tiedustelut niiden suhteen.

Viime päivinä on ärsyttänyt ehkä eniten talvessa nuo pakkaset. Harvassa ovat päivät, jolloin pakkasta on -15. Eilen oli hyvä päivä, koska pakkasta ei ollut kuin -10, mutta tänään pakkanen on laskenut taas normilukemiin eli -20 ja enempään. Lexietä ei viitsi ulkona paljoa pitää ja Viivi ei lenkillä tykkää olla pakkasen ja tuulen takia. Toisaalta, kun tähän vielä lisätään minun nuha, soppa on valmis. Mökkihöperöksihän sitä tässä tulee!!!

Joulu meni mukavasti. Vanhempani tulivat meille viettämään aattoa ja joulupäivää. Oli mukava viettää joulua näin. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun vanhempani tai kukaan tuli viettämään joulua meidän kanssamme näin. Teimme paljon ruokaa ja ostimme juotavaa kaikkien tarpeisiin. Petri paistoi ensimmäisen joulukinkkunsa tänä vuonna. Loppujen lopuksi ruokaa ja juomaa oli yli tarpeiden. Petri veikin tänään töihin viimeisiä rääppiäisiä. Viivi ja Lexie nauttivat siitä, että saivat olla kotona ja täällä oli uusia ihmisiä viettämässä heidän kanssaan aikaa.

Mitä Lexie on tehnyt?

Täytyy vain sanoa, että Viivin kanssa pääsimme helpolla. Nyt, jos koskaan, sen on huomannut. Tulevaisuudessa en hanki koiraa keskellä talvea. Jos hankin, hankin sen kevättalvesta. Näiden pakkasten takia, sisäsiisteys on vielä jossain unelmissa. Paperille mennään noin kolme kertaa viidestä. Vaikka olemme yrittäneet viedä Lexietä ulos aina nukkumisien ja syöntien jälkeen, pissiä tulee valtavasti. Kakka on sentään normalisoitunut 3-4 kertaan päivässä ja aina ruoan tai unien jälkeen.

Lexie syö käytännössä kaiken, mitä vain sattuu olemaan hampaiden lähettyvillä. Lexie syö listat, seinät, kengät, matot, sanomalehdet, sohvat ja omat kakkansa. Kivaa, eikö? Tätä tapahtuu vain öisin tai silloin, kun silmä ns. välttää. Olemme tosin selvitäneet tähän inhottavaan asiaan syyn ja hyvän ratkaisun. Tiemme vie ananaskauppaan tänään. Olisikohan mehu hyvä asia?

Jätä-sana on opittu kohtuullisesti viimein. Tosin joskus halu voittaa edelleen käskyt. Pienellä ei vielä kenttäkestävyys ole niin huipussaan. Hauskinta on seurata, kun käskyä toteutetaan käytännössä. Mahtava tilanne on päivittäin se, että Lexie ei saa mennä Viivin kupilta syömään. Siinä vieressä Lexie tanssii ja haukkuu kuin puhuen itselleen: "Emäntä on sanonut, että ei saa ottaa. Jos kuitenkin ottaisin, koska se on hyvää. EI! EI! EI! En saa ottaa! Jos kuitenkin ottaisin? EI! EI! EI! En saa ottaa!" Tuota jatkuisi vaikka kuinka kauan, joten olen sitten napannut tytön syliin ja vienyt pois vaikean päätöksen juurelta.

-----

Chrismas is over! JES! After Christmas comes always the feeling of disgust of all the food you ate. Thank god it all goes away soon nicely, when you put some power into jogging and minimize the amounts of food. Balance is soon back in the body...

Weeks 52 and 1 will be break weeks from agility training, so Viivi is going to have some dull times now. On the other hand at home it ain't so dull at all, because Lexie puts her best in teasing Viivi.

We have desided to start agility training with Lexie too in beginning of the next year. Viivi's agility trainer Kirsi Yliruokanen recommended us some agility puppy courses. They start at spring. I have begun to ask about those.

Lately I've begun to hate these frosts in winter. It's been a couple of days when frost is less -15. Yesterday was a good day, because we had only 10, but now is now -20 degrees or more. I can not put Lexie out hardly and Viivi not go walking because there are a lot of frost and the wind is blowing. On the other hand, when you add all of this in addition to my cold, the soup is cooked. I soon "mökkihöperö"!

Christmas went well. My parents came to us to spend the eve and Christmas day. It was nice to spend Christmas this way. This was also the first time, when my parents or anyone came to spend Christmas with us this way. We did a lot of food and we bought a drink for all needs. Petri baked his first chrismas ham this year. Ultimately, food and drink was over our needs. Petri took left overs to work today. Viivi and Lexie enjoy that we had these new people at home with us and spending time with them.

What has Lexie done?

I'll just have to say that with Viivi we got easy. Now, if ever, it is noticed. In the future, I do not get a dog in the middle of winter. If acquired, the acquisition must happen in the late winter. These sub-zero temperatures makes it impossible to house train the dog. She goes to paper about three times out of five. Although we have tried to take Lexie out always after sleep and eating, the amount of pee is enormous. Pooping has at least returned to normal - 3-4 times a day, and always after food or a nap.

Lexie eats virtually everything that just happens to be nearby teeth. Lexie eats moldings, walls, shoes, rugs, newspapers, sofas and its own poop. Nice, huh? This only happens at night or when she's out of sight. Admittedly, we have found out the reason for this disgusting matter and a good solution . Our path will take us to the pineapple trade today. I wonder if juice is a good thing too?

Leave-word we have finally learned in some situations. Although sometimes the desire wins the commands. Little Lexies field strength is still in progress. Funniest thing is to follow the command in practice. A great situation on a daily basis is when Lexie cannot go to Viivi's cup to eat. Next the cup Lexie dances and barks like talking to herself: "Mum said that I should not eat from that cup. However, I would like to because it is so good. NO! NO! NO! I cannot take from it! However, if I'd take just a little? NO! NO! NO! I cannot take from it! "That would continue no matter how long, so I resolve the situation by taking the girl on my lap and off the difficult decision.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2011!

Jouluista helinää ja pörinää

Jouluviikko - MITÄH?

Niin se vain tuli - jouluviikko. Tässä vaiheessahan pitäisi olla valmiina kaikki joululahjaostokset ja kuuset laitettuna + kortit lähetettynä. Samoin pitäisi olla jouluruoatkin ostettuna ja muuta. Arvatkaapa, mitä olen saanut noista tehtyä? Melkein kaiken. Jouluruokien ostokset jätämme tässä huomiselle, mutta muuten olen saanut tehtyä kaiken muun. Kauheaa!!!

Anoppini Marjatta kävi kyläilemässä luonamme viime viikonloppuna. Viivi ja Lexie olivat aluksi hieman ihmeissään uudesta ihmisestä, mutta tottuivat pian. Jopa syliin piti päästä nukkumaan, joten aika hyvää luottamusta antoivat Marjatalle. Viivihän on aina tykännyt Marjatasta, joten Lexie vain jatkoi samaa perinnettä. Viimeisenä iltana oli ilo katsella, kun Lexie nukkuu hartaasti jalkovälissä Marjatan tehdessä ristikkoa.

Touhua on riittänyt: kakkaa ja pissaa tulee normaaliin tapaan, lehtiä revitään normaaliin tapaan ja kaikki mahdolliset muruset syödään normaaliin tapaan lattialta. Tämän lisäksi pidetään vielä pientä villiä koko ajan yllä eli leikitään ihan päättömänä kanana.

Olemme aloittaneet tehokkaamman sisäsiisteyskasvatuksen. Viemme neidit aamulla heti heräämisen jälkeen ulos. Lasken päivässä aina kahden tunnin välein, milloin pitäisi ns. pissien tulla. Tällöin vien aina neidit pihalle, jotta he tekisivät molemmat pissan ulos. Viivi näyttää mallia ja Lexie tekee perässä.

Kävimme eilen taas pentuvierailulla. Nyt veimme me itsekin pennun käynnille. Eija ja Juha ottivat meidät avosylin vastaan. Tämä oli kiva, koska Lexie kaipasi leikkikavereita ja siellähän niitä oli oikein joukoittain. Paikalle saapui myös Kaltakarin Aini. Hän samalla ns. koplasi pennut ja Lexie pääsi mukaan myös. Paljon kehuja tyttö sai, joten katsellaan, mitä tuleman pitää.

Lexie otti pian koko laumasta valta-aseman ja alkoi ns. alistaa muita tahtoonsa. Oli hauska katsoa painimista, kun neiti nakkelee menemään toisia pentuja leikkimielisesti. Muutama painikuva jäikin talteen:

Lexie jäi Petrin kanssa Seijalle ja Juhalle, kun me Viivin kanssa menimme sitten illaksi agitreeneihin pitkästä aikaa. Tämän jälkeen vuorossa onkin kahden viikon tauko.

Viivi nautti treeneistä. Kirsin sanoin Viivi pääsi viettämään "kahdenkeskistä aikaa mamman kanssa". Tämä oli oikeasti hyvin sanottu, koska meidän kemiat osuivat hyvin kohdalleen. Esteillä osasimme olla ihan kohtuullisen hienosti ja keppejä osaamme mennä jo ilman nauhaa. Rengas tuotti aluksi hieman vaikeuksia, koska meitä pelotti nimenomaan nuo kilisevät metalliketjut. Metalliääni on paha ääni Viivin mielestä.

Harjoittelimme seuraavia esteitä:
- Hyppy - putki - (hyppy) - hyppy - hyppy x 2 (ympyrässä pidempi ja sitten lyhyempi)
- Hyppy - rengas
- Kepit

-----

Christmas Week - WHAT?

So it came - the Christmas week. Today should be ready all the christmas gift shopping and the trees should be decorated + christmas cards sent. Similarly, should chrismas food be taken care of too. Can you guess what I have done of all those things? Almost everything. Christmas shopping for dishes we leave tomorrow, but otherwise I have done everything else. Horrible!

Marjatta, my mother-in-law, visited last weekend. She spend couple of nights with us. Viivi and Lexie were initially puzzled about a new people, but soon they got used to her. They had to go to sleep at Marjatta's arms, so pretty good confidence they gave to Marjatta. Viivi has always liked Marjatta, so Lexie just continued the same tradition. On the last night it was a joy to watch, when Lexie was sleeping in Marjatta's lap, when she was making her chrossword puzzle.

There is hustle in the air: Lexie poos and pees as usual, she gets newspapers torn out as usual and eats any crumbs from the floor in the normal way. In addition, she gets yet a little wild at times or she plays with Viivi like a headless chicken.

We have begun a more efficient internal cleanliness education. We export ladies outside in the morning immediately after waking up. I calculate that at two hour intervals she should do her things. So every two hours I take the ladies at the yard, so that they would both pee out. Viivi shows the way and Lexie will follow.

We went yesterday to visit other puppies. Now, we took our puppy to a visit too. Eija and Juha welcomed us with open arms. This was nice, because Lexie was in need of playmates and there was lots of them. After a while, there arrived Kaltakari Aini too. She looked and checked the puppies and Lexie got checked too. She received a lot of praise, so let's watch what is to come later on.

Lexie took control over a whole herd as soon as possible. She wants to subject others to her will. It was fun to watch wrestling when Miss Nutcase and the other puppies went to each other in a playful manner.

Lexie stayed with Petri at Juha and Seija, when we went to agility training at the evening. It had been a while. After this, there is a two-week break.

Viivi enjoys the trainings. As Kirsi said, Viivi agreed to observe a "two-on-one time with Mom." This was really well said, as we had chemistry that evening. We löike to jump and they go well. Sticks we can go, even without the strap. The tire was at first a little difficult, because we are afraid of precisely those metal chains. Metal sound is bad sound from Viivi's view.

We practiced following obstacles:
- Jumping - tubes - (jump) - jump - jump x 2 (circle longer and then shorter)
- Jump - ring
- Cues

Aika kuluu nopeasti - Times goes so fast!

Aikaa kuluu todella nopeasti koiria katsellessa. On se vain niin jännää, miten nuo kaksi keskenään kisuavat.

Viivi ja seikkailut

Olemme nyt Viivin kanssa aloittaneet paluun normaaliin arkeen. Pahimmat pakkaset menivät siis ohitse ja olemme päässeet käymään lenkeillä. JEE! On se ollut mukavaa, kun neiti on päässyt irtautumaan välillä alituisesta kisuamisesta ja häirinnästä. Lexie nimittäin pitää parastaan siinä, että saa näykittyä Viiviä takamuksesta tai sitten partakarvoista.

Viivi on aloittanut nyt se dominoinnin sitten kunnolla. Se pyöräyttelee aina Lexietä, jos tämä alkaa uhittelemaan liikaa. Viivi taistelee myös leluista nyt hanakammin. Tosin vielä onneksi ovat leikit olleet ihan mukavia ja hyviä eli Viivi ymmärtää, että Lexie on vielä pieni.

Lexie ja elämä uudessa kodissa

Lexie on kyllä valloittava tapaus. Se osaa olla nätti ja toisaalta sitten ilkeäkin. Lexie syö kaiken mahdollisen, mitä lattialta löytyy. Meillä oli paljonkin sanomalehtiä aluksi lattioilla pisuvaippoina, mutta olemme joutuneet vähentämään niiden määrää sen takia, että Lexie tykkää syödä paperit. Nyt lehtiä on vain pisu- ja kakkapaikoilla, jonne mennään itse asialle. Ehkä kohta siirrymme ulos.

Lexie on nauttinut viimeiset päivät siitä, että hän on saanut käydä syömässä takapihatossujani. Kyllästyin lopulta kokoaikaiseen vahtimiseen ja kieltelyyn. Sivelin niihin hieman tapascoa ja vielä habanero tapascoa, jotta pureminen loppuisi. Jätin kengät lattialle, ja jäin odottamaan, mitä tapahtuisi. Lexie meni tavalliseen tapaansa kenkien luokse ja otti yhden haukkauksen. Tämän jälkeen alkoi tapahtua: pää vetäytyy nopeasti pois tossuilta, jonka jälkeen suuta piti maiskutella ja tassulla puhdistaa. Tämän jälkeen Lexie juoksi ympäri kämppää pärskien ja päätä heiluttaen. Annoin hänelle maitoa, jotta pahin polte häviäisi. Tämän jälkeen ei tossuihin ole enää koskettu.

Lexie on ärhäkkä tapaus. Jos kiellät häntä jostakin, hän haukkuu sinulle takaisin. Se on aivan eri asia kuin Viivin kanssa. Viivi teki aina niin kuin sanottiin ilman hirveää taivuttelua. Katsotaan, mitä tässä tapahtuu. Pitää vain olla tiukka.

Lexie on myöskin osoittautunut varsinaiseksi gazelliksi. Siivosin eilen työhuonetta ja kasasin sitten ns. tavaramuurin, että tytöt "eivät pääsisi" minua katsomaan sinne. Lattialla kun oli pientä tavaraa, joka menisi ainakin Lexien suuhun nopeasti. Viivi ei tullut, koska häntä kun kieltää kerran, hän ei tule. Lexie taas koko ajan kiipeili muurin päälle ja jäi sitten siihen seisoskelemaan tulematta alas tai toi siihen tikun, jota tämä sitten jäi syömään sen muurin päälle. Korkealta on siis kiva katsella maailmaa. Varsinainen kukkulan kuningas -kompleksi on siis syntymässä.

Ihaninta on, että yöt meillä nukutaan hyvin rauhallisesti. Ei ole turhia vikinöitä kesken yön eikä herättämisiä. Pitkät yöunet nukutaan hyvin rauhallisesti, joka on todellakin ihanuus! Pissoja neiti on yöllä tehnyt, mutta silloin se on noussut vain sängystä pois, pissannut kauemmas nukkumapaikalta ja mennyt takaisin nukkumaan.

Olemme myös harjoitelleet ulos pissimistä. Vielä se ei ole onnistunut kuin kerran, mutta eiköhän sitä tästä selvitä eteenpäin, kun pahimmat pakkaskaudet menevät ohitse.

Viivilandia kiittää ja kuittaa...

----------------

Time passes really quickly while watching these dogs. It is just so exciting, how those two together get along and settle the score.

Viivi and adventures

I have started to return to normal everyday life with Viivi. That means the worst frosts are finally over and we can go to our walks. Yay! It has been nice when she has got to break away from the constant harassment. Lexie tries to be indeed the best of it, that she can bite Viivis buttocks or click beard hair.

Viivi has started properly her way to dominance. She always trows Lexie if this starts to bark or tries to take over. Viivi fights over toys now. Fortunately, even though the games were really nice and good, Viivi understand that Lexie is still small little puppy.

Lexie and the life in the new home

Lexie is indeed a captivating persona. She can be pretty and then on the other hand very mean. Lexie eats everything possible thing, what can be found on the floor. We had plenty of newspapers as diapers at first on the floor, but we have been forced to reduce their number by the fact that Lexie likes to eat paper. Now the leaves are only to pissing and pooping zones. Perhaps some point we move out to pee and poop.

Lexie has been enjoying the last days of eating my backdoor shoes. Finally I got fed up with a full-time guarding and saying "HYIII!" I put some tapasco to them a little (habanero tapascoa) to end the biting. I left my shoes on the floor, and I waited for what would happen. Lexie, as usual, went to the shoe's and took one bite. After this began to happen: the head retreats quickly from the shoes, after she smack her mouth and cleaned it with paws. After that Lexie ran around the place coughing and moving her head waving. I gave her some milk, so the worst burning would be eliminated. Thereafter, no slippers were no longer bitten by Lexie.

Lexie is a feisty fellow. If you deny her something, she barks back to you. It is a very different thing from when you compare her to Viivi. Viivi always did as told without the awful power of persuasion. Let's see what happens here. You just have to be strict.

Lexie has also proved to be an actual gazelle. Yesterday, I cleaned the studio and then I heaped a so-called wall so that the girls "would not get in the studio". There would be lot of little stuff on the floor, which get easily to Lexies mouth. Viivi did not come there, because when you deny her something, she will not do it. Lexie on the other hand climb over the wall and then stayed to stand on the wall. There she would stay and watch the world or go and find a stick and eat it there - top of the wall. From so high is so nice to look at the world. The actual king of the hill complex is being created.

Most wonderful thing is that at nights we sleep very peacefully. No whining at nights. Long night's sleep in a very calm state - which is really wonderful! She does pee at night, but then she rise from off the bed, pees and then comes back to sleep.

We've also been practicing peeing out. Yet it has failed more than once, but I think we'll get there after the worst frost season.

Viivilandia - over and out...

Ensimmäiset päivät takana!

Viikonloppu on mennyt vilahtaen. Miten se aika kuluukin tuolla lattian rajassa riehuen tuon yhden pienen kanssa ja sitten tuo isompi yrittää koko ajan viedä myös huomion. Hieman on vielä epävarma olo Viivillä omasta asemastaan, mutta eiköhän se selviä, kun vahvistamme sitä tietyillä tavoilla. Toivottavasti neiti tajuaa, että hän on se ensimmäinen ja ottaa lopulta valta-aseman.

Viivin asema ja maailma nyt

Viivi on ollut Lexien saavuttua hieman epävarma omasta tilastaan. Otetaan vastaan siis neuvoja, miten aikaisemman koiran asemaa voi parantaa tai totuttaa hänet siihen, että täällä talossa on nyt kaksi koiraa. Viivi on vielä aika kulttuurishokissa kaikesta tästä, joten toivon (sormet ristissä), että iso neiti tajuaa olevansa herra pian. Aika toivottavasti parantaa tilanteen.

On ollut hauska seurata iltavillejä tytöillä, kun kämppää kierretään kauhealla vauhdilla ympäriinsä. Perusreitiksi on nyt tullut juosta olohuoneesta eteiseen, eteisestä keittiöön ja keittiöstä olohuoneeseen takaisin. Siinä matot saavat kyytiä ja alustat samoin. Rataennätyksiä on rikottu joka ilta.

Hauskin leikki, miten olen tässä valtataistelussa nähnyt, on ollut tikun omistajuudesta väittely. Kun Lexie sai tikun, Viivi otti sen pois ja kantoi omaan paikkaansa. Pian Lexie tulee perässä ja ottaa tikun Viiviltä pois. Lexie juoksee omaan paikkaansa, mutta pian Viivi on perässä ja ottaa taas tikun pois. Tätä jatkuu vaikka kuinka pitkään. Lopulta toinen kyllästyy ja se toinen on useimmiten Viivi. Harmillista, että neidistä on tullut "munaton", vaikka aikaisemmin esimerkiksi shelttilenkeillä ja kaikissa muissa paikoissa neiti on ollut se ykkönen. Katsellaan, miten ajan kanssa käy.

Olen yrittänyt vahvistaa Viivin asemaa siten, että olen tervehtinyt häntä ensimmäisenä aamulla, antanut ruoan ensimmäiseksi Viiville ja aina tehnyt kaiken ensin Viiville ja sitten Lexielle.

Sairaus hiipi perheeseemme

Kaikki valokuvaukset ovat jääneet vähälle, kun Petri on sairastunut uudelleen tautiin. Kuume nousi lauantaina illalla uudelleen ja mies meni ihan tukkoon. Ääntä tuskin lähtee ollenkaan ja sitten silmät rähmivät kauheasti. Kuume on ärsyttävä siten, että se nousee ja laskee koko ajan. Se ei asetu aloilleen ollenkaan. Hänellä on tosin aika varattuna iltapäivälle lekurille, joten toivottavasti saamme jotain selvyyttä, onko tämä se possunuha vai ei. Toivottavasti ei tartu minuun! Olen ottanut nyt itse kauhean vitamiiniähkyn, että ei tulisi päälle. (Sormet ristissä!)

Pitää siis itse ottaa kamera käteen. :D

------

The weekend has gone past with speed. My time has been spend on floor level with that new little rascal, and then I try to give the bigger one some care, that she does not get too jealous. Viivi is little uncertain still, but I guess it change when you confirm it in certain ways. Hopefully, she realizes that she is the first.

Viivi's role in our world now

Viivi has been a little insecure when Lexie arrived. So every advice is taken in notice, how the earlier dog can accustom to the fact that there is two dogs in the house now. Viivi has a little culture shock of all this, so I hope (fingers crossed), a big girl soon realizes that she is the master of the house in a good way. Time will hopefully improve the situation.

It's been fun to watch the "wild" girls, when the cabin is rotated around in a terrible pace. For a basic tour has now become a run from the living room to the hallway, from the hallway to kitchen, then from kitchen to the living room back. Carpets get banged and platforms as well. Track records have been broken every evening.

The funniest play, what I've seen between this power struggle, has been defining the ownership of a stick. When Lexie got stick, Viivi took it out and carried it on her own case. Lexie will soon follow and take the stick from Viivi. Lexie runs to her own place, but soon after Viivi comes after again and goes off with the stick. This continues endlessly. Eventually, one of them get tired of second and usually its Viivi. A pity that the lady has become a "ball less", although in the past, for example sheltti gatherings and at all other places she has been the number one. We'll see what happens with time.

I have tried to strengthen the role of Viivi such a way that I'm the first to greet her in the morning, I give the food first to Viivi and always do everything first to Viivi and then to Lexie.

Sickness crept in the family

All photographing is now on pause. Petri has got the flue again. On saturday night, fever rose again and the man went pretty sick. Sound barely leaves at all from the troat, and then the eyes get glotted terribly. Fever is changing all the time: it rises and falls all the time. It does not settle at all. He is got a doctor appointment for the afternoon, so hopefully we get some clarity on whether this is - the piggy flu or not. I hope he did not give it to me! I've been taking lots of vitamins now. (Fingers crossed!)

I have to try to take pictures myself. :D

Viivi & Lexie

Henna ja Petri saivat eilen maailman parhaimman joululahjan: Lexien eli Kråkeslottetsin Miss Lexuksen.

Neiti tuli perheeseemme positiivisten yllätysten sarjan kautta. Lopuksi kaiken kruunasi onnellinen päätös, että saisimme hänet.

Kävimme hakemassa Lexien kotiimme eilen lauantaina Luleåsta. Hakureissu oli sinänsä vaivaton, vaikka aluksi pelkäsin, että matka olisi vaikea ja pelottava kokemus pennulle. Hän kuitenkin nukkui suurimman osan ajasta. Lexie tosin oksensi kerran autossa ja pissasi kerran syliini. Ei sen suurempia. Ihan normaalia varmaan hakureissulla.

Ilta meni mukavasti tutustellessa. Viivi oli hieman aluksi ihmeissään tuosta pienestä karvapallosta, joka ilmestyi yhtäkkiä kotiimme. Ilta menikin Viivin puolesta haistellessa ja haastaessa leikkiin. Kämppää juostiin ympäri tosissaankin välillä.

Tässä muutama otos eiliseltä illalta:

Pakkasten paukkeessa

Viime kuukausi on ollut ihmeellinen. Lumi tuli marraskuun alussa ja sen jälkeen se on maassa säilynyt. En muista, milloin viimeksi olisi näin ollut. Siitä on pitkä aika. Välissä on aina ollut ainakin yksi suojakeli. Sanottakoon, että onneksi ei ole rapaa, vaan pakkasta, joten koiraakin saa pestä vähemmän.
Kuukaudessa on tapahtunut erilaisia asioita. Olemme neidin kanssa ahkeroineet agiradalla. Neiti tykkää touhusta todella paljon, joten harjoituspäivät eli maanantait ovat olleet meidän lempipäiviä. Olemme päässeet pois kontaktiestekauhustakin, joten hyvin menee. Ehkä ensi kesänä lähdemme tosiaan kisaamaan mölleissä. Viivin ei tarvitse parantaa vauhtia lainkaan, mutta ohjaajan pitää eli juoksukoulua pitää harrastaa enemmän. Toisaalta myös minä rakastan hommaa, joten mukavaa on. Pitää vain muistaa viime kerran jälkeen, että pidän selän suorana ja Viivin huomio pitää herättää jo estettä suoritettaessa.

Viivin tassut ovat vaivanneet viimeisen kuukauden ajan. Haimme lääkäriltä rasvat ja reseptin, että voisimme niitä hoitaa, mutta valitettavasti ne eivät ole parantuneet niin kuin olisimme toivoneet. Joudumme hakemaan varmaankin sen antibioottikuurin neidille. Pakkanen ei ole helpottanut ollenkaan ihottumaa.

Viime viikonloppuna kävimme alueen shelttiläisten pikkujouluissa. Oli mukava päästä taas näkemään isossa joukossa toisia shelttiomistajia sekä shelttejä. Vilinää riitti yllin kyllin Honkapirtillä. Paikkalla oli pienempiä - ihana Agnes - ja isompia sekä tietysti senioreitakin. Telmintää tosin ikä ei haitannut ja kova tohina oli menossa koko ajan. Agnes ainoana pienenä 10 vk pentuna tolskasi isojen kanssa ja sai ne innostumaan leikeistä. Agnesta oli kiva seurata pienenä pomppupallona.

Tarjoilu oli perinteisesti mahtavaa. Veimme Peten kanssa sinne jouluisen täytekakun. Pohjan ohje on helppo: 4 dl munia (n. 7 isoa munaa), 3 dl sokeria - sekoita niistä vaahto. Parasta on sekoittaa vaahtoa niin monta minuuttia kuin on muniakin eli tässä tapauksessa 7 min. Tämän jälkeen lisää sekaan 4 dl jauhoja ja 1 tl leivinjauhetta. Sekoita jauhot hyvin varovasti sekaan eli älä turhaan kopistele kuppia. Tämän jälkeen kaada seos kakkuvuokaan ja laita uuniin. Paista kakkua n. 55 min. 170 asteessa alatasolla. Tulee mahtava kakku. Jouluisen kakun saat siten, että kostutat kakkua viinimarjamehulla, laitat jokaiseen kerrokseen (yleensä kaksi) luumumarmeladia ja kermavaahtoa + piparin murusia. Koristele haluamallasi tavalla:

Shelttipikkujoulujen jälkeen lähdimme katsomaan Tynin Seijan ja Sipolan Juhan pentuja Kiviniemessä. Pentuja oli yhteensä kahdeksan - neljä molemmilta äideiltä - joten katsottavaa ja ihasteltavaa riitti. Ihania tapauksia olivat kaikki. Rakastan kyllä eniten trikkejä, kun niitä pentuja katseli. Soopelit ovat myös ihania, mutta kyllä trikeissä on sitä jotain. Käynnin jälkeen Petri alkoi osoittaa vakavia merkkejä pentukuumeesta. Ensi kevättä ja kesää mä odotan siis.

Lunta, räntää, vettä ja taas lunta

Lokakuu ei pettänyt tänäkään vuonna, vaan ensilumi satoi 12.10. Olin tosin itse veikannut perinteistä 19.10., mutta eipä niin vain käynyt. Valitettavasti ensilumi sulaa nopeasti pois, mikä tapahtui nytkin. Saimme kuitenkin hetken nauttia siitä.

Yleiset kuulumiset

Lokakuu on mennyt hirveän nopeasti ohitse. Aktiviteetit ovat tässäkin kuussa olleet vähissä muuten. Aikaa ja voimia ei riittänyt juuri mihinkään muuhun kuin pakollisiin riitteihin. Olemme tosin käyneet edelleen ahkerasti agitreeneissä sekä lenkkeilemässä shelttien kanssa.

Agilitytreenitkin siirtyivät talviaikaa ja aloitimme viikottaisen harjoittelun Virpiniemessä pallohallilla. Harjoitusaikakin aikaistui tunnilla, joten ihan yöhön ei tarvitse enää valvoskella treenien kanssa.

Puolessa välissä kuuta kävin yhteislenkillä uuden tuttuvan Sari Pietarilan kanssa. Hän asustelee tuossa kivenheiton päässä ja olemme monesti törmäilleet toisiimme metsässä. Olemme myös vaihtaneet monesti kuulumisia ja porisseet koirista. Hän omistaa Usvapilven kennelin täällä Kempeleessä. Hän hankki alkukesästä shelttipennun, joka on aina tomerana Viivin kanssa leikkimässä, kun näemme. Päätin sitten kysyä Sarilta, haluaisiko hän lähteä yhteislenkille ja sehän sopi. Kävimme sitten kiertämässä pienen lenkin ja neidit leikkivät menemään koko matkan. Viivikin oli ihan väsy sen jälkeen. Taidamme tehdä sen taas tässä ajan kanssa uudestaan.

Allekirjoittanut pääsi nauttimaan kuun viimeisellä viikolla ihanasta opettajien oikeudesta eli syyslomasta. Päätin ottaa ko. loman ihan lunkista ja sehän onnistui melkein... Lähetin yhden työpostin maanantaina ja en ole ajatellut työasioita ollenkaan sen jälkeen. Petrikin päätti osallistua tähän lomailuun ottamalla pari lomapäivää loppuviikosta. Valitettavasti ne päivät olisi voinut ottaa hänen kohdallaan saikkuna, koska Petri sairastui heti torstaina kunnon lentsuun ja kuumeeseen. JEE! Loma muuttuikin sitten mussun hoivailuksi. Eipä se tosin haitannut, Viivi oli onnellinen, kun olimme molemmat kotona.

Viivi ja pienet vaivat

Lokakuun aikana neitimme kehitti takajalkoihin pienen ihottuman. Huomasin sen, kun menimme lonkka-, kyynär-, polvi- ja silmäkuvaukseen Akuuttiin 2. lokakuuta. Aloitin sitten heti rasvakuurin takajalkoihin, mutta se ei auttanut. Jouduimme viemään tyttösen sitten puolessa kuussa lääkäriin ja saimme uudet ropit mukaan: rasvaiset silmätipat jalkoihin (hassua!!!) ja sitten särky/tulehduslääkkeitä + antibioottikuurin. Tämä ko. kuuri oli tosin sitten vasta viimeiseksi vaihtoehdoksi, jos rasvat ja tulehduslääkkeet eivät auta.

Laitoimme rasvan aina yöksi jalkoihin. Tein neidille pienet tassutossut, jotka sitten laitoimme jalkaan kuminauhakiristeillä. Hyvin ne pysyivät, kun muutaman käskyn jälkeen ne jäivät jalkaan.

Nyt neitiä on hoidettu ja takajalat ovat alkaneet muuttua paremmiksi eli eivät ole enää rohtuneita ja karvattomia. Katsellaan vielä ja kuivaillaan jalat kunnolla lenkkien jälkeen.

Toiseksi meillä on alettu nirsoilla ruoan kanssa kunnolla. Tätä on jatkunut jo kaksi-kolme viikkoa ja olemme nyt päättäneet, että vaihdamme ruokamerkkiä. Ehkä ruoka on liian kuivaa neidin makuun tai mautonta. Onneksi koirapiireissä on ihmisiä, jotka tietävät ruokajutuista, että mennään koiran maun mukaan. Kokeillaan.


Tutkimusmatkailua

Olemme nyt syyslomalla tehneet Viivin kanssa tutkimusmatkoja Haapamaan ja Metsärinteen metsiin. Päätin, että käymme joka päivä aina eri lenkin eli tutkimassa, mitä mistäkin löytyy. Tutkimusmatkailun tuloksena oli, että metsät ovat täynnä polkuja ja tutkimattomia alueita. Löysimme esimerkiksi vanhan luontopolun ja pitkospuut. Toisaalta metsiin on myös viety erilaisia esineitä, kuten vanhoja pesukoneita, pyöriä, autonrenkaita jne. Kaikki tämä löytyi meidän lähimetsästämme.

  

Metsärinteen raiskaus aloitettu

Kävimme tänään Viivin kanssa pienen 5 km lenkin lähimaastossamme. Valloitimme Köykkyrin ja kävimme katsomassa menoa koirapuistossa. Paluumatkalla eli päästyämme Metsärinteen huipulle huomasimme muutoksen lähimetsässämme. Lopultakin metsän raiskaus on aloitettu ja sinne on ilmestynyt paljon pelkäämämme kaavoitukset ja kaadettavien puiden merkinnät. Niin se katoaa. Lopuksi loppumatkallamme huomasimme paikallisen nuorison hajottaneen sen yhden hauskan maamerkin eli Novo-kypärän metsästämme. Näin se metsä kaatuu kohta...

Ymmärrän nyt hyvinkin Kummeli-lausahduksen: "Kyllä me siitä lähetään, että nämä ovat mun maita ja tänne on turha minkään luontokappaleen tulla riehuun." Eli Metsärinne on kohta täynnä rakentajia ja ne huutavat, että tänne ei koiranpaskaa sitten kannata tuoda. Siinä menee nekin metsät.